Virtain Killinkoskella helottaa huhtikuinen aurinko. Osa puutarhatoimittaja Linda Peltolan pihasta on vielä lumen peitossa, mutta aurinkoläikissä heräillään jo.

Peltola on myllännyt, muokannut, istuttanut ja suunnitellut puutarhaansa melkein parinkymmenen vuoden ajan. Kivituhkapolut mutkittelevat perennapenkkien ja hyötypuutarhan seassa paikassa, joka Peltolan tarttuessa toimeen vuonna 2003 näytti täysin toiselta. Pajupusikko oli vallannut alan, eikä talolle johtanut edes pihatietä. Edelliset asukkaat olivat jättäneet paikan 1980-luvulla.

Uusi omistaja alkoi raivausurakkaan ja hankki pikkuhiljaa taimia. Kokemusta hänellä ei ollut, mutta työ opetti tekijäänsä. Ennen visuaalisen suunnittelun aloittamista pihassa riitti hikisiä pohjahommia.

– Käsivoimin ja lapiolla tässä on tehty. Kiviä saa kaivaa jatkuvasti. Kunta on aikoinaan räjäyttänyt linjat viemärille ja vesiputkille, ja niiden kohdalla multaa on vähän paremmin, Peltola kuvailee.

Killinkoskelaispihassa uskotaan runsauteen ja monimuotoisuuteen. Muokkaamista ja istuttamista on ohjannut periaate vähentää nurmikon määrää, vaikka sitäkin etupihalta löytyy apilaniityn muodossa. Pajupuskien ja ränsistyneiden marjapensaiden tilalle on noussut kukkapenkki toisensa perään. Puita on paljon, koska Linda Peltola haluaa turvata elinolot mahdollisimman monelle eläinlajille. Erityisesti hän rakastaa vanhoja honkiaan.

– Täällä on yksi keloontuvakin puu, joka alkoi pari vuotta sitten kuoria itseään. Metsuri kävi arvioimassa, että puu kyllä pysyy pystyssä kun on niin hitaasti kasvanut ja vanhuuttaan kuollut. Välillä olen myrskyn aikana käynyt kuuntelemassa, mutta ei se ole hievahtanutkaan.

Oksasaksia täällä käytellään harkiten.

– Pihlajia muotoilen vähän, mutta annan niiden kasvaa, koska tykkään tehdä marjoista hyytelöä.

Lehtikasvi voi olla kaunis kuin kukka

Keväisin puutarhuri ruopii lähtökuopissa ja kauan ennen kuin pääsee konkreettisesti kuopsuttamaan pihaansa.

– Kun joulusta päästään, niin siemenhankinnat ja taimikasvatus alkavat. Ikkunalaudat ovat täynnä, Peltola nauraa.

Osa kevätaarteista on kuljetettu Peltolan vanhempien ikkunoille turvaan uudelta kissalta, joka alkoi olla tomaatintaimille todellinen uhka.

Lumista pihaa katsellessaan moni haaveilisi ennen kaikkea kesän kukista, mutta Linda Peltolan mielessä väikkyvät kauniit lehdet. Vaikka pörriäisille tuleekin kylvettyä värikkäät kesäkukkaniityt, puutarhuria itseään miellyttävät tällä hetkellä lehtikasvit.

Peltolan vastikään julkaistu neljäs kirja Viherpuutarha – Harmoniaa lehtikasveilla keskittyy juuri niihin.

– Lehtikasveista ei Suomessa ole kirjoitettu yhtä paljon kuin esimerkiksi amerikkalaisessa ja brittiläisessä kirjallisuudessa. Kaunislehtiset kasvit tunnetaan maailmalla paremmin.

Lehtikasvit luovat puutarhaan mielenkiintoa koko kasvukauden ajan, kun kaikki kukat eivät kuitenkaan ole parhaassa loistossaan yhtä aikaa. Ulkonäön lisäksi Peltola näkee lehdissä muutakin.

– Lehtikasvit ovat tärkeitä. Lehtihän on tavallaan se aurinkopaneeli, missä yhteyttäminen tapahtuu.

Suunnittele huolella, yhdistele ennakkoluulottomasti

Linda Peltolan piha on syntynyt pikkuhiljaa. Suunnittelemista on vaadittu paljon, ja siihen Peltola kehottaakin panostamaan ennalta.

– Kannattaa suunnitella talvella. Kesällä on kiire tehdä jotain koko ajan, hän nauraa.

Kasvien yhdistelmät on hyvä pohtia etukäteen. Tarvitaan jonkin verran kasvitietämystä, jotta osaa yhdistellä kasveja oikein.

– Se on luovaa työtä, eikä kaikkea tarvitse suunnitella kerralla. Maisemaa voi katsoa rauhassa, ottaa vaikka syksyllä kuvan ja sitten etsiä sopivan kasvin. Ennakkoluulottomuus kannattaa: Esimerkiksi matalat pensaat, kuten happomarjapensaat, ovat kauniita myös perennapenkissä, ja laukkoja voi yhdistellä kuunliljojen väleihin kukkimaan.

Kannattaa suunnitella talvella. Kesällä on kiire tehdä jotain koko ajan. Linda Peltola

Rahaa harrastukseen saa halutessaan uppoamaan paljonkin. Peltola ei ole summia uskaltanut laskea, mutta kertoo toimivansa suhteellisen pienellä budjetilla.

– Jotkut tilaavat maansiirtokoneita, minulla tämä on ihan tämmöistä lapiohommaa. Kompostoin, teen omaa multaa ja tilaan hevosenlantaa isolta hevostilalta,

Lavoista rakentuu muotopuutarha

Linda Peltola pääsee poimimaan mustikat ja puolukat oman pihan kuntasta. Lisäksi osa puutarhasta on lohkaistu hyötykasveille, jossa parhaillaan työn alla on muotopuutarhatyyppinen lavarakennelma.

– Tämä oli ongelmapaikka, jossa ei kasvanut mikään. Lavan voi kuitenkin perustaa miten haluaa, eikä sen tarvitse olla maassa kiinni. Meillä on suodatinkankaalla eristetty pohja, sen päällä kivituhkaa ja sen päällä lavat. Yksivuotisille kasveille on tarpeeksi multatilaa, eli tässä pystyy viljelemään vaikka porkkanaa, sipulia ja yrttejä.

Jos haluaa päästä keräämään oman maan satoa jo hyvissä ajoin, Peltola vinkkaa rakentamaan katetun lavan. Minikasvihuoneen kaltaisen rakennelman voi tehdä vaikka vanhoista ikkunoista. Linda Peltola laittaa lavalleen syksyllä hevosenlantaa ja sen päälle multaa.

– Tällainen lava sulaa keväällä nopeasti. Retiisit ja salaatit itävät jo, ja retiisiä pääsee keräämäänkin jo toukokuun alkupuolella. Kannattaa muistaa myös kylmää kestävät kasvit kuten vuonankaali, pinaatti, kiinankaali ja paksoi, jotka voi kylvää jo hyvissä ajoin.

Eikä Peltola olisi lehtikasvi-intoilija, ellei kiinnittäisi vihannesmaallakin huomiota kauneuteen.

– Salaateissa valitsen punalehtisiä ja kauniita lajikkeita kuten kähäräsinappi. Viime kesänä kasvatin maissia, joka kasvaa tosi korkeaksi ja jossa on valtavan hienot lehdet. Voihan hyötypuutarhassakin miettiä visuaalisuutta.

Puutarhahurahdus näkyy lautasella

Omavaraisuus kiinnostaa Peltolaa. Hän pohtii korona-ajan korostaneen entisestään sitä, miten hyvältä tuntuu saada ruokaa omasta maasta.

– Ympäristön kannalta on tärkeää, että ihmiset tietävät mistä ruoka tulee. Itse kasvattaminen vaikuttaa kuljetuskustannuksiinkin.

Puutarhapuuhiin hurahtaminen näkyy paitsi omalla myös lähisuvun lautasella. Viime kesänä koko suku sai sipulit samasta maasta, ja Peltolan vanhemmat auttavat puutarhassa perunapalkalla.

Ruokavalioon on ujuttautunut omasta pihasta paljon sellaista, jota kaupasta ei aiemmin tullut kannettua.

– Emme ennen syöneet esimerkiksi kesäkurpitsaa, mutta siitä on nyt tullut koko perheen suosikki. Sitä paistetaan sipulin kanssa ja syödään uusien perunoiden lisukkeena.

Ympäristön kannalta on tärkeää, että ihmiset tietävät mistä ruoka tulee. Linda Peltola

Salaattipitoisen kesäruokavalion lisäksi pihainnostus on muutenkin terveydelle hyväksi. Tietokoneen ääreltä tulee noustua kuopsutushommiin heti kun päivän muut työt on tehty.

Tunteja puutarhassa saattaa vierähtää useampikin, mutta Linda Peltola ei niitä laske.

– Se on niin mukavaa hommaa. Isäni ja äiti ovat yli seitsemänkymppisiä, ja hekin tykkäävät käydä täällä tonkimassa. Siitä on tullut meille yhteinen harrastus, ja kaikki pysyvät hyvässä kunnossa kun tulee liikuttua.

Hajuherneet leikkimökin ympärillä

Peltola laskee todellisen puutarhainnostuksen hiipineen osaksi identiteettiä vähän varkain ja pitkälti oman pihan myötä. Joitakin merkkejä oli ehkä silti nähtävissä jo lapsena.

– Pikkutyttönä laitoin hajuhernettä leikkimökin ympärille, ja tuli siihen siirrettyä lehtikuusikin kasvamaan. Ja muistan aikanaan katselleeni Aarno Kasvin puutarhaohjelmaa, se kiinnosti hirveästi.

Intohimosta tuli puolivahingossa osa Linda Peltolan työtä. Alkuun hän kirjoitti puutarha-aiheista kolumnia Oma piha -lehteen, ja sittemmin kirjoja on ilmestynyt jo neljä. Ideat syntyvät omassa pihassa, josta emännän suosikkipaikka on helppo nimetä.

– Tässä kasvihuoneen vieressä on kierrätysmateriaaleista tehty ruukutuspöytä. Kaikkein paras hetki on huhti-toukokuussa kun saa tässä koulia taimia ja istua teekupposen äärelle ottamaan aurinkoa, Peltola esittelee.

Kovin pitkiä pausseja puutarhuri ei tarvitse.

– Voimaannun siitä kun saan olla yhteydessä maahan. Se motivoi tonkimaan pihaa.

Lue lisää:

Näin kasvatat hyvän perunan – olennaista on perunan idun väri, tietää ammattiviljelijä

Nappaa ylipuutarhurin opit kolmelta kolmen minuutin videolta – aiheina taimien kasvatus, ruukkukasvien hoitaminen ja omenapuun leikkaaminen

"Kun vieras astuu etupihalle, suusta pitää kuulua, vau!" – puutarha-ammattilaiset listaavat 5 yleistä viherpeukalon virhettä

Venäjän presidentin Vladimir Putinin ja yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin tapaaminen saatetaan järjestää kesäkuussa, sanoi Kremlin avustaja Juri Ušakov Rossija-1 tv-kanavan haastattelussa uutistoimisto Tassin mukaan.

Ušakovin mukaan tapaamista ei vielä valmistella työryhmätasolla. Hän ei myöskään kertonut, mitä päivää tapaamiselle on harkittu.

– Päätöksemme asiasta riippuu monesta tekijästä, sanoi Ušakov.

Myös ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi samalla kanavalla, että Venäjä harkitsee tapaamisehdotusta myönteisesti.

Tapaamista on ehdottanut Yhdysvaltain presidentti Joe Biden. Hän kävi Putinin kanssa puhelinkeskustelun aiemmin tässä kuussa.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tarjonnut Helsinkiä kokouspaikaksi. Muina mahdollisina paikkakuntina on mainittu Wien ja Reykjavik.

Putin ja Bidenin edeltäjä Donald Trump tapasivat Helsingissä kesällä 2018.

Venäjän ja Yhdysvaltain suhteet ovat kireämmät kuin aikoihin. Maiden välejä hiertävät muun muassa Venäjän yritykset sekaantua Yhdysvaltain vaaleihin ja pian seitsemän vuotta jatkunut Itä-Ukrainan sota.

MONROVIA Kun ranskalainen toimittaja Thierry Cruvellier kuuli, että Pirkanmaan käräjäoikeus aikoo pitää osan oikeudenkäynnistään Liberian pääkaupungissa Monroviassa, hän pakkasi heti laukkunsa.

Hän on seurannut kaikkia kylmän sodan jälkeisiä sotatribunaaleja ja kirjoittanut niistä useita kirjoja.

Liberian ja Sierra Leonen sisällissodat ovat hänelle tutut, ja nyt Suomi oli kertonut nostavansa syytteet sierraleonelaista Gibril Massaquoita vastaan.

– Se oli meille iso juttu. Koskaan aiemmin todistajaa ei ole tällä tavalla pidätetty, Justiceinfo.net-sivustoa päätoimittava Cruvellier sanoo.

Sivusto keskittyy kansainväliseen oikeuteen maailmanlaajuisesti.

Poikkeuksellisen pitkä esitutkinta

Suomessa asuva Gibril Massaquoi oli Sierra Leonen sisällissodassa RUF-kapinallisjoukkojen tiedottaja.

Kun Sierra Leonen sisällissota päättyi, hän oli tärkeä tiedonantaja ja todistaja aseveljiään vastaan Sierra Leonen ja YK:n perustamassa erikoistuomioistuimessa, jossa tutkittiin Sierra Leonen sotarikoksia.

Siksi häntä ei syytetty sotarikoksista kotimaassaan ja hänet sijoitettiin Suomeen. Tampereella hän toimi muun muassa siivoojana ja postinjakajana noin kymmenen vuotta, ennen kuin keskusrikospoliisi pidätti hänet Prisman parkkihallissa reilu vuosi sitten. Silloin krp oli jo pari vuotta tutkinut mahdollisia sotarikoksia Liberiassa.

Massaquoita syytetään nyt meneillään olevassa oikeudenkäynnissä muun muassa murhista, raiskauksista ja ihmissyönnistä Liberian sisällissodan aikana. Puolustus kiistää, että hän olisi ollut osallisena syytteessä mainittuihin tapahtumiin.

Sierra Leonen erikoistuomioistuimen entinen tutkinnanjohtaja onkin ollut kriittinen Suomea kohtaan.

Sierra Leonen ja Liberian sodat kietoutuivat toisiinsa. Liberian presidentti Charles Taylor aseisti RUF-kapinallisia, ja he puolestaan auttoivat häntä sotimaan ja myivät hänelle veritimantteja.

Sotarikokset, joista Massaquoita nyt syytetään, tapahtuivatkin Pohjois-Liberiassa, aivan Sierra Leonen rajan kupeessa. Sodan aikana joukot liikkuivat jatkuvasti rajan yli maiden välillä.

Thierry Cruvellier tapasi Massaquoin Freetownissa vuonna 2003. Silloin tämä oli huolissaan, että joutuisi itsekin syytetyn penkille.

– Massaquoi on kiinnostava hahmo, hyvin koulutettu ja erittäin hyväpuheinen, Cruvellier sanoo.

Muut maat lennättävät todistajia Eurooppaan

Monroviassa Cruvellier seurasi helmikuusta huhtikuuhun kuusi viikkoa, kun Pirkanmaan käräjäoikeus kuuli lähes kuuttakymmentä todistajaa. Suomen tapa lennättää koko tuomioistuin paikan päälle on maailmanlaajuisesti täysin poikkeava.

– Suomi teki samoin Ruanda-oikeudenkäynnissä, mutta nämä tapaukset ovat maailmalla huonosti tunnettuja eikä niitä ole juuri tutkittu. Niistä ei voi lukea akateemisista julkaisuista, Cruvellier toteaa.

Krp tutki vuosia Suomessa asuvan ruandalaispastorin osallisuutta Ruandan kansanmurhaan vuonna 1994.

Pastori François Bazaramba tuomittiin lopulta elinkautiseen vankeuteen käräjäoikeudessa vuonna 2010, hovioikeus piti tuomion voimassa eikä korkein oikeus myöntänyt valituslupaa. Bazaramban tapauksessakin oikeus matkusti paikan päälle Ruandaan.

– Suuri ongelma kansainvälisissä tuomioistuimissa ja kansallisissa tuomioistuimissa, joissa käsitellään kansainvälisiä asioita, on se, että ne ovat todella kaukana niistä yhteiskunnista, joissa rikokset tapahtuivat, Cruvellier sanoo.

Hän pitää todella arvokkaana, että suomalaiset tuomarit, syyttäjät ja puolustuksen asianajaja ovat kierrelleet paikkoja, joissa syytteissä mainitut rikokset ovat tapahtuneet. Jos joku puhuu talosta moskeijan vieressä tietyssä kylässä oikealla puolella tietä, he tietävät mitä tarkoitetaan.

Maailmanpolitiikka murensi sotarikostribunaalien vaikutusvaltaa

Sotarikosoikeuksien kulta-aika oli 1990-luvulla, kun Neuvostoliitto oli kaatunut eikä kukaan kyseenalaistanut länsimaiden näkemystä oikeudenmukaisuudesta, Cruvellier sanoo. Nyt on toisin.

Sotatribunaalien kulta-aika on ohi, ja tulevaisuudessa ollaan yhä riippuvaisempia siitä, että kansalliset tuomioistuimet nostavat syytteitä sotarikollisia vastaan.

YK:n turvallisuusneuvostossa on hankalaa saada mitään läpi, koska konsensusta ei ole.

1990-luvulla nähtiin YK:n avulla perustettuja sotarikostuomioistuimia muun muassa Balkanin sodan jälkeen, Ruandan kansanmurhan jälkeen ja myös Kambodžassa tuomittiin syyllisiä jopa 20 vuotta punakhmerien hirmuvallan päättymisen jälkeen.

Nyt samantyyppisille sotarikostribunaaleille ei ole poliittisesti suotuisa ilmapiiri.

Cruvellierin mielestä olisi parasta, jos maat, joissa sodat käytiin, itse perustaisivat sotarikostuomioistuimia. Liberiassa ei ole ollut poliittista halua, ja mahdollisesti sotarikoksiin syyllistyneitä on edelleen poliittisessa eliitissä.

Esimerkiksi entisen hirmuhallitsijan, presidentti Charles Taylorin ex-vaimo on maan nykyinen varapresidentti, ja eräs entinen sotaherra toimii yhden maakunnan kuvernöörinä.

Taylor istuu pitkää tuomiota Englannissa, mutta hänet tuomittiin Sierra Leonen omassa sotarikostuomioistuimessa, ei Liberian.

Ketään ei siis ole tuomittu Liberiassa tapahtuneista rikoksista. Siihen saattaa tulla muutos Suomen tutkinnan jälkeen.

Suomen oikeusjärjestelmä haasteellinen

Syy siihen, että Suomi nyt toimii oikeudenjakajana on se, ettei paikallisia vaihtoehtoja ole.

Tämä on siis huonoista vaihtoehdoista paras. Cruvellier näkee kuitenkin, ettei Suomen oikeusjärjestelmä oikein sovi sotarikostapausten tutkimiseen, koska tuomarit pitävät hyvin matalaa profiilia oikeudenkäynnin aikana.

Cruvellier ihmettelee paikallisten asiantuntijatodistajien puuttumista. Liberiassa olisi useita tutkijoita, jotka olisivat voineet selventää sodan taustoja ja kulkua.

Sen lisäksi häntä mietityttää Suomen oikeusjärjestelmän tapa, jossa tuomarit eivät lue esitutkintaa kokonaisuudessaan ennen oikeudenkäyntiä. He tekevät siis päätöksensä suurimmaksi osaksi sen perusteella, mitä kuulevat oikeussalissa. Jotkut osat esitutkinnasta voivat olla osana kirjallisia todisteita, joita tuomarit lukevat.

Tämä ei ole tavallista pelkästään Suomessa, vaan myös muissa maissa. Käytännöllä halutaan varmistaa, etteivät tuomarit saa liikaa vaikutteita poliisin tekemistä johtopäätöksistä.

Sodan historiaa ja sen vaiheita oikeus ei kuitenkaan hänen mielestään hallinnut tarpeeksi.

– Välillä mietin, ymmärtävätkö he tosiaan mitä kuulevat. Historiallinen ymmärrys ei vaikuttanut mielestäni olevan tarpeeksi syvällistä, jotta he voisivat oikeudenmukaisesti arvioida todistajien kertomuksia, sotiin perehtynyt Cruvellier sanoo.

Tämän myös sekä puolustus että syyttäjät ovat todenneet haasteellisiksi Ylen haastatteluissa. Krp:n tutkinnanjohtajan Thomas Elfgrenin mielestä on kuitenkin enemmän hyödyksi kuin haitaksi, jos ei ole liikaa ennakkoluuloja ja värittyneitä käsityksiä, kun tutkii sotarikostapauksia.

Suomen tapa mielenkiinnon kohteena

Nykyään kansainvälistyvät kansalliset oikeudet alkavat täyttää sitä tyhjiötä, joka on jäänyt, kun sotatribunaaleja ei enää juuri perusteta.

Cruvellier näkee tämän hyvänä, koska kansalliset oikeudet ovat paljon tehokkaampia. Huono puoli on, että tapauksista tulee lähinnä symbolisia.

Massaquoin tapaus on esimerkiksi kaukana tärkeimmästä Liberiassa. Se saa kuitenkin valtavan symbolisen arvon, koska muita ei ole tuomittu.

– Kun yksittäinen oikeus käsittelee yksittäistä tapausta, se saa kokoaan suuremman arvon. Se vääristää mittasuhteita, hän sanoo.

Suomen oikeudenkäynti Länsi-Afrikassa on kiinnostava tapaus, joka varmasti tuo tutkimuksiin lisää tietoa ja ymmärrystä kansainvälisen oikeuden uusista muodoista. Poliittisesti on ollut todella tärkeää, että Suomi päästettiin vapaasti maahan tutkimaan rikoksia, mutta oikeudenkäynti on myös ollut pienoinen pettymys Liberiassa, Cruvellier sanoo.

– Istunnot pidettiin salaisessa paikassa eikä ihmisiä haluttu sinne. Tämä olisi voinut olla monelle liberialaiselle tärkeä momentum, nyt se lässähti suomalaiseen matalan profiilin oikeudenkäyntiin.

Tällä viikolla Pirkanmaan käräjäoikeus aloittaa noin kolmen viikon istunnot Sierra Leonen pääkaupungissa Freetownissa, missä kuullaan lähinnä puolustuksen todistajia.

Tuomiota odotetaan syksyllä.

Lisää aiheesta:

Liberialaisen todistajan ja suomalaisen oikeuden välissä on kaksi tulkkia ja suuri kulttuuriero – Vivahteita voi jäädä ymmärtämättä, myöntää valtionsyyttäjä

Kymmeniä ihmisiä sidottiin ja vietiin naapurikylään poltettavaksi – Liberialaiset silminnäkijät kertovat Ylelle teoista, joista Tampereella asuvaa miestä syytetään

Syyttäjä: Tampereella asuva mies murhasi Liberian sisällissodassa kymmeniä, raiskasi useita, teetti ruokaa vangeista ja söi ihmisiä

Analyysi: Pöyristyttävistä teoista syytetty mies voi olla samaan aikaan murhaaja ja syytön – tästä on kyse Tampereen sotarikoskäräjissä

Lähes tyhjä luokkahuone on karu. Seinustalla on muutamia tuoleja, kirjahyllyssä joitakin kirjoja. Luonnonvaloa tulee vain vähän kattoikkunan kautta.

Arwa Benkherouf, 27, esittelee Oulun yliopistossa sijaitsevaa hiljaiseksi huoneeksi nimettyä tilaa kuitenkin tyytyväisenä.

– On hienoa, että yliopistolta löytyy paikka, jossa voi käydä esimerkiksi rukoilemassa.

Algeriasta lähtöihin oleva Bekherouf on muslimi, joka viettää parhaillaan ramadania eli muslimien paastokuukautta. Silloin rukoileminen ja Koraanin lukeminen ovat olennainen osa arkea. Paastokausi alkoi tänä vuonna 13. huhtikuuta.

Koronarajoitusten vuoksi yliopistolla on huomattavasti tavallista vähemmän väkeä, eikä hiljaisessa huoneessa ole muita.

Benkherouf ottaa hyllystä värikkään maton ja Koraanin.

– Normaaliaikana varsinkin perjantaisin huone on aivan täynnä vieri vieressä rukoilevia miehiä. En edes yritä mahtua mukaan, vaan tulen silloin kun he ovat lopettaneet.

Muita musliminaisia hän on tavannut yliopistolla vain vähän.

Hiljainen huone on kaikkien käytettävissä, ja Benkherouf kertoo nähneensä siellä rukoilemassa myös muita kuin muslimeja.

Paastoaminen rakentaa itsehillintää ja keskittymiskykyä

Arwa Benkherouf muutti Kuwaitista Suomeen 3,5 vuotta sitten opiskelemaan arkkitehtuuria.

Aluksi häntä jännitti, millaista elämä on Suomessa muslimina. Hän kokee, että huoli oli turha ja että Suomessa on helppoa olla muslimi.

– Suomalaiset ovat kunnioittavia ja lähinnä uteliaita. He kysyvät esimerkiksi, millaisia sääntöjä islamiin liittyy? Onko paastoaminen vaikeaa? Kuinka vietät päiväsi syömättä ja juomatta? Tunnetko nälkää tai väsymystä?

Sen vuoksi hän myös mielellään kertoo uskonnostaan ja siihen liittyvistä tavoista. Esimerkiksi ramadanin vietosta suomalaisilla tulee mieleen lähinnä paasto, mutta siihen liittyy paljon muutakin. Ramadan on kuukausi, jolloin Koraani annettiin opastukseksi ihmisille.

– Lopetamme syömisen ja juomisen, pidätämme kehoamme, arvostamme siunauksiamme ja tehdään hyviä tekoja. Se opettaa meille kurinalaisuutta, rakentaa itsehillintää ja ravitsee sielua.

Benkherouf kertoo, että paasto tuo hänelle rauhaa ja lisää keskittymiskykyä. Se myös antaa mahdollisuuden lukea enemmän Koraania ja mietiskellä sitä.

Parantunut keskittymiskyky helpottaa myös opiskelua, sillä häiriöitä on vähemmän.

– Normaalisti minulla on aamupäivällä todella kova nälkä ja pitää miettiä, mitä söisin, mutta paaston aikana en tunne nälkää.

Paaston aikana moni lihoo

Arwa Benkherouf viettää paastoa Suomen auringonlaskun ja -nousun mukaan. Hänen mielestään ainoa oikea tapa paastota on paikallisen auringolaskun mukaan. Hän aloittaa syömisen noin yhdeksän aikaan illalla ja herää uudelleen aamuyöllä rukoilemaan ja juomaan vettä.

Osa Suomessa asuvista muslimeista seuraa Mekan auringon liikkeitä tai paastoaa lähimmän muslimimaan eli Turkin auringon mukaan.

Suomessa paastopäivät ovat pitkiä keväisin ja kesäisin, mutta silti paastoaminen täällä on helpompaa kuin monissa muslimimaissa, sillä Suomessa ei ole kuuma, Benkherouf kertoo.

Hän sanoo syövänsä terveellisesti paaston aikana, sillä se on helpompaa ruoansulatuksen kannalta.

– Katkaisen paastoni yleensä taateleilla ja piimällä, koska se on terveellistä. Syön täydellisen aterian, kuten vihannes- tai kanakeittoa riisin ja salaatin kera ja juon paljon vettä.

Benkherouf kertoo, että toisin kuin voisi kuvitella, moni lihoo ramadanin aikana, sillä he syövät yöllä paljon ja mitä sattuu.

Paasto muuttaa monella arjen rutiineja. Myös Benkherouf kertoo aloittavansa päivänsä normaalia myöhemmin ja olevansa aktiivisempi iltaisin. Päivärytmin muuttaminen on mahdollista, sillä hän viimeistelee opintojaan.

Väsymystä hän ei tunne, sillä hän on tottunut paastoamiseen.

– Aloitin paastoamaan ensimmäistä kertaa 7–8 -vuotiaana, vaikka vanhempani sanoivat, että olen liian nuori. Halusin kuitenkin kokeilla sitä itse.

Useimmat musliminuoret aloittavat paastoamisen viimeistään 15-vuotiaina. Vanhukset, lapset ja sairaat eivät paastoa. Naiset eivät paastoa kuukautisten aikana tai jos he ovat raskaana tai imettävät.

Benkherouf kertoo, että nuorille paastoaminen on vaikeampaa ja he ovat nälkäisiä. He eivät haluaisi näyttää nälkäänsä, mutta ehtivät kysyä monta kertaa päivässä, milloin on ruoka-aika.

Suomessa juhlakuukausi ei juuri näy

Ramadan tarkoittaa myös juhlakuukautta, johon liittyy normaalisti paljon sosiaalista elämää. Rukoilemaan ja ilta-aterialle kokoonnutaan yleensä isolla porukalla perheen ja ystävien kanssa, mutta koronatilanteen vuoksi se ei ole nyt mahdollista.

Benkherouf kertoo viettäneensä ilta-aikaa lähinnä Oulussa asuvan veljensä tai ystävänsä kanssa.

Suomessa ramadin vietto eroaa muutenkin paljon Benkheroufin aikaisempiin asuinmaihin verrattuna. Hän on asunut Algerian ja Kuwaitin lisäksi myös Omanissa.

– Kaupungit on koristeltu värikkäillä bannereilla ja valoilla, ja yöllä on erittäin vilkasta. Iloinen ilmapiiri vallitsee kaikkialla, hyväntekeväisyys ja vapaaehtoistyö lisääntyvät, ihmiset lähestyvät toisiaan ja yhteisöllisyys on paljon vahvempaa.

Katso videolta, kun Benkherouf kertoo, miten hän juhlii ramadanin aikaan.

Suomalaisessa arjessa muslimien ramadankuukausi ei juuri näy. Benkheroufia se ei haittaa. Eikä myöskään koronan aiheuttamat rajoitukset juhlintaan.

– Minusta ramadanin vietto on jokaisen oma henkilökohtainen kokemus. Minulle se tarkoittaa kuukauden kestävää henkistä juhlaa. Eikä ramadanin ole tarkoitus olla helppo. Jos se ei ole haastavaa, sillä ei ole merkitystä.

Kuin joulu ilman alkoholia

Kuukauden kestävä ramadan päättyy tänä vuonna 12. toukokuuta. Sen jälkeen alkaa kolme päivää kestävä eid-juhla, jota Benkherouf vertaa jouluun. Silloin tavataan ystäviä ja läheisiä. Lapset saavat lahjoja, ja juhlaa varten ostetaan uusia vaatteita.

– Yleensä teemme kakkuja ja makeisia ja syömme koko päivän.

Suurin ero juhlinnassa liittyy alkoholiin. Benkherouf on huomannut, että Suomessa juhliminen tarkoittaa yleensä alkoholin juomista.

– En käy esimerkiksi opiskelijajuhlissa, sillä ei tunnu hyvältä katsoa vierestä muiden juomista.

Se on osaltaan tarkoittanut, ettei hän ole saanut kovin paljoa ystäviä yliopistolta.

– Välillä olen tuntenut itseni yksinäiseksi, mutta olen ymmärtänyt, että niin kokee myös moni suomalainen.

Moderni perhe mahdollistaa yksin asumisen ulkomailla

Arwa Benkherouf sanoo islamin olevan tärkeä osa hänen elämäänsä ja hän yrittää elää islamin sääntöjen mukaan. Hän ei myöskään tunne ketään muslimia, joka ei viettäisi ramadania, mutta sen hän sanoo johtuvan taustastaan.

Ennen Suomeen muuttoaan hän on asunut uskontoon konservatiivisesti suhtautuvissa maissa, kuten Saudi-Arabiassa, Omanissa ja Kuwaitissa, missä hänen vanhempansa ja nuorin sisarus asuvat.

Arvioiden mukaan Suomessa asuu noin 100 000 muslimitaustaista henkilöä.

Benkheroufin perhe on moderni, ja sen vuoksi myös Arwa voi opiskella Suomessa.

– Yleensä musliminaiset eivät matkusta tai asu yksin ulkomailla sinkkuna. Olemme akateeminen perhe.

Myös Benkheroufin kolme muuta sisarusta asuu Suomessa. Alun perin hän ei itse ajatellut jäävänsä Suomeen asumaan opintojensa jälkeen, mutta nyt mieli on muuttumassa.

– Suomi näyttää olevan ihan hyvä paikka asua.

Jos ei ole käytettävissä pyörätietä, Niko Ilomäki, 25, ja Riku Lahdensuo, 50, suostuvat pyöräilemään vain tien vasenta piennarta, koska haluavat nähdä, kuinka läheltä vastaantuleva auto ohittaa heidät.

Molemmat jäivät aikoinaan takaa tulleen auton alle 80 km/h nopeusrajoitusalueella. Lahdensuohon osui rekka. Ilomäki kimposi henkilöauton tuulilasin kautta asfalttiin.

Soile Peräsalo, 36, murehtii, kun omat tyttäret lähtevät liikenteeseen. Hän itse päätyi lapsena 15 metrin ilmalennon jälkeen ojan pohjalle.

Jokainen onnettomuus tapahtui touko-kesäkuussa, keskellä päivää, kauniissa auringonpaisteessa.

Makaan tiellä ja ambulanssiväki on ympärillä. Niko Ilomäki

Kun joutuu onnettomuuden uhriksi, illuusio hallinnasta ja omasta haavoitumattomuudesta ja elämän ja maailman turvallisuudesta murtuu, sanoo psykologi, traumapsykoterapeutti VET Soili Poijula Suomen Traumaterapiakeskuksesta.

Onnettomuuden kokeneelle onnettomuusuutiset eivät ole vain uutisia, vaan hän voi samaistua uhreihin ja myötäelää heidän tilannettaan.

– Saa vertailevaa tietoa uhreista, joille kävi pahemmin kuin itselle tai jotka selvisivät vähäisemmin vaurioin. On muitakin kuin itse, jotka ovat joutuneet kokemaan saman, sanoo Poijula.

Vertaiskokemuksesta lukeminen tai kuuleminen voi auttaa oman trauman prosessoinnissa . Poijulan mukaan se kertoo myös siitä, ettei ole tarvetta vältellä trauman kohtaamista. Se on toipumisen kannalta hyvä asia.

Siitä tuli erilainen äitienpäivä

Lapualainen Soile Peräsalo muistaa ojan, kivun ja hetken, jolloin lähti kävelemään tien yli.

Törmäyksestä ja ilmalennosta hänellä ei ole mitään mielikuvaa. Yksi silminnäkijöistä oli myöhemmin kertonut, että Kurikasta päin ajanut auto oli tullut kovaa.

Valtatie 67:llä sai onnettomuuspaikan kohdassa Ilmajoella ajaa satasta.

– Muistan katsoneeni molemmille puolille, mutta ehkä aurinko sokaisi minut tai auton kuljettajan, Peräsalo miettii törmäyksen syytä.

Innokkaan urheilijatytön suunnistusurakka oli juuri loppunut 11.5.1997 Santavuoren maastossa Ilmajoen Koskenkorvalla. 12-vuotias Peräsalo lähti juoksujalkaa kilpailukeskuksena toimineen hiihtomajan pihasta puolentoista kilometrin päähän parkkialueelle.

Äiti tuli kauempana perässä.

– Parkkipaikkana oli pelto, eikä siellä ollut mitään liikenteenohjausta esimerkiksi valtatien ylityskohdassa. Ei silloin koskaan kisoissa ollut, Peräsalo kertoo.

Äiti ei saanut nopeajalkaista tytärtään kiinni, eikä ehtinyt nähdä onnettomuutta.

Kivulias, saa huonosti kontaktia. Tokkurainen. Tapahtumahetkellä luultavasti lyhytkestoinen tajuttomuus, kirjoitti ensihoidon lääkäri.

Ambulanssi oli tuonut Seinäjoen keskussairaalaan tytön, joka kasvojen luut olivat rikkoutuneet. Murtumia oli nenässä, vasemmassa poskiluussa, vasemmassa korvakäytävässä ja leuassa.

Myös jalat olivat murtuneet ja virtsarakko revennyt.

Potilas siirtyy leikkaussalista teho-osastolle seurattavaksi, kirjoitti toinen lääkäri myöhemmin.

Soile Peräsalo joutui pyörätuoliin koko kesäksi. Sairaalassa meni kaikkiaan kolme viikkoa, ja kävely ja puhuminen oli opeteltava uudelleen.

– Leikkausarvet näkyvät edelleen vatsassa ja säärissä. Myös kasvoissa on pienet tikin jäljet, Peräsalo kertoo.

Häneen törmänneessä autossa oli kolme ihmistä: mies ajoi autoa, nainen istui etupenkillä ja takana oli pieni lapsi, joka itki. Peräsalo on myöhemmin miettinyt, että itku on saattanut kiinnittää etupenkkiläisten huomion.

Perheet tapasivat myöhemmin samana vuonna.

– Se oli onnettomuus ja niitä tapahtuu. Ei meillä jäänyt mitään kaunaa heitä kohtaan.

Jarrutusääni jäi ikuisesti mieleen

Noin kymmenvuotias Niko Ilomäki oli sukulaisensa kanssa Vimpelissä pyöräilemässä, kun rysähti.

– Olin menossa kotiin, enkä katsonut, tuleeko autoja. Käännyin tiellä oikealle, suoraan takaa tulevan auton eteen.

Ilomäki osui keskelle henkilöauton keulaa. Kuljettaja polkaisi jarrun pohjaan ja vauhti ehti ennen törmäystä juuri ja juuri pudota 80 km/h rajoitusalueella seitsemäänkymppiin.

– Jarrutusääni on ainoa minkä muistan törmäyksestä. Renkaat ovat vinkuneet. Sitten makaan tiellä ja ambulanssiväki on ympärillä. Näiden väliltä kaikki muu on pimeää, Ilomäki kertoo.

Pieni poika selvisi kuin ihmeen kaupalla iskuista keulaan, tuulilasiin ja asfalttiin. Hänelle ei tullut murtumia eikä sisäelin- tai päävammoja aivotärähdystä lukuun ottamatta.

– Naama oli todella kipeä. Vain silmäkuopissa ja posken alakulmassa oli ihoa, muuten iho oli kuoriutunut koko naamasta pois, hän muistelee.

Poika pääsi sairaalasta jo parin päivän kuluttua. Iho parani rasvaamalla ja lähes umpeen muurautuneet silmätkin tulivat entiselleen.

Traumaattinen kokemus jätti kuitenkin jälkensä. Ilomäki joutui ambulanssikyydillä muutaman kerran onnettomuuden jälkeen sairaalapäivystykseen voimakkaiden paniikkihäiriöiden takia. Hän myös näki vuoden verran painajaisia. Ei itse onnettomuudeesta, vaan tunteesta, että kaikki ympäriltä loittonee pois, ja on pakko pitää jostakin kiinni.

– Heräsin aina henkeä haukkoen ja sydän hakaten.

Sairaalassa tarjottiin kriisiapua heti onnettomuuden tapahduttua, mutta Ilomäki ei halunnut, koska koki, että äidin ja isän kanssa tapahtumasta juttelu riitti avuksi. Myös painajaiset alkoivat vähitellen hellittää.

Hän tuntee kuljettajan, jonka eteen aikoinaan kääntyi pyörällään. He ovat tavanneet usein, ja kuljettaja muisti kauan Ilomäkeä joululahjalla.

– Kuljettaja oli todella järkyttynyt tapahtuneesta. Kolari ei ollut hänen syytään. Minä tulin eteen yllättäin, Ilomäki muistuttaa.

Nykyään 25-vuotias Niko Ilomäki valpastuu ratin takana välittömästi, jos tienposkessa kävelee tai pyöräilee lapsia. Erityisen varovainen hän on risteysalueilla. Onnettomuus on jättänyt jälkensä myös äitiin.

– Äiti on huolissaan, jos lähden esimerkiksi moottoripyörällä.

Luulikohan kuski sotaherraksi?

Toukokuuun 30 päivä 2013 oli lämmin. Aurinko paistoi täydeltä terältä. Lapualainen Riku Lahdensuo oli jo polkenut parikymmentä kilometriä ja ajeli nyt kotia kohti Vaasa-Jyväskylä valtatiellä.

Takaa kuului lähestyvää jyrinää.

Seuraavaksi tömähti, ja Lahdensuo muistaa lentäneensä ilmassa.

– Jotenkin pyörin niin, että havaisin, että minuun oli törmännyt punainen rekka.

Mies sinkoutui metrien päähän ojaan. Pyörä lensi vielä pidemmälle. Poliisit mittasivat myöhemmin sen lentomatkaksi 19 metriä.

Kuin ihmeen kaupalla polkupyörä säilyi ehjänä. Vain ketjut olivat irronneet. Lähes yhtä hyvin kävi pelkissä shortseissa pyöräilleelle Lahdensuolle. Hän ei lyönyt päätään. Myös luut ja sisäelimet säilyivät ehjinä. Osa yläselästä ja olkapää kuoriutuivat vereslihalle ja takareidessä oli suuri mustelma ja puskurin jättämä jälki.

– Ojan pohjalla piti hetken miettiä, miten päin oikein olen. Joka paikkaan sattui, ja ajattelin ensin, että nyt kävi pahasti.

Hän pääsi kuitenkin kiipeämään ojasta omin voimin ylös. Myös rekan kuljettaja oli jo tulossa avuksi.

– Kuski oli venäläinen, eikä puhunut suomea tai englantia. Hän ojensi heti puhelintaan, ja soitin itselleni ambulanssin.

Riku Lahdensuo huomasi, että myös oma puhelin oli pysynyt ehjänä shortsien taskussa. Hän muistaa ajatelleensa, että vakuutusasioiden takia olisi parasta käydä nappaamassa kuva rekan rekisterikilvestä ja teki niin.

Onnettomuuspaikalle osui sattumalta melkein heti varusmiehiä. Puolustusvoimilla oli leiri Menkijärvellä, ja he olivat marssilla Kauhavalle, jossa vielä silloin oli varuskunta. Varusmiehet alkoivat ohjata liikennettä ja antaa Lahdensuolle ensiapua.

– Rekan kuljettaja oli varmaan järkyttynyt, että minkä sotaherran päälle hän on ajanut, kun alkaa sotilaita yhtäkkiä tulemaan, naurahtaa Lahdensuo, mutta vakavoituu sitten ja sanoo, että hänellä oli varmaan pyöräntarakalla enkeleitä kyydissä törmäyshetkellä.

Onnettomuuspaikalla oli 80 km/h nopeusrajoitus.

Lääkärit arvelivat, että Lahdensuota auttoi miehen urheilutausta. Hän on otellut vuosikymmeniä kamppailulajeissa ja ottanut tuhansia iskuja vastaan. Keholla on myös lihasmuistissa kaatumistekniikoita.

– Olin viikon sairauslomalla. Olkapää oli pitkään kipeä, ja lonkan saama isku osoittautui myöhemmin todettua pahemmaksi. Se vaivaa edelleen. Juoksulenkillä ei kipeydy ensin pohje tai polvi, vaan lonkka, Lahdensuo kertoo.

Onnettomuuden syy jäi epäselväksi.

– Kuljettaja ei ollut kännissä, eikä tiedetä, koukkasiko kuski vähän sivulle vai minä keskemmälle, vai mitä tapahtui.

Suomi tulee ottaneeksi kahtena koronavuonna yhteensä lähes 30 miljardia euroa lisää velkaa. Se vastaa vajaata puolta valtion yhden vuoden menoista.

Velka on esillä myös hallituksen meneillään olevassa menokehysriihessä. Kun kansakunta ikääntyy ja työssäkäyviä on yhä vähemmän, velan hoitaminen voi vaikeutua tulevaisuudessa.

Miten velka näkyy koronataloudessa?

Velka on isossa roolissa valtion rahoittamisessa korona-aikana. Noin joka viides valtion käyttämä euro on velkarahaa tänä vuonna. Viime vuonna osuus oli vieläkin suurempi.

Tähän asti valtiolla on ollut velanhoidossa kissanpäivät. Hyvän luottokelpoisuutensa ansiosta Suomi saa lainarahaa erittäin halvalla.

Vaikka velkaantuminen kääntyi jyrkkään kasvuun finanssikriisin seurauksena, budjetista maksettavat korkomenot ovat vähentyneet vuosi vuodelta.

Jopa koronavuonna korkomenot ovat supistuneet. Suomi maksaa nyt veloistaan korkoja vähemmän kuin 31 vuoteen – sekä euromääräisesti että bruttokansantuotteeseen suhteutettuna.

Miten koronnousu vaikuttaisi?

Kun korot lähtevät nousuun, korkomenotkin alkavat tietysti kasvaa. Mitä enemmän velkaa on, sitä enemmän valtion budjetista pitää pulittaa lainanlyhennyksiä uusittavista lainoista.

Erittäin matalien korkojen aika jatkuu todennäköisesti lähivuodet rahoituksen ammattilaisten mukaan. Valtionlainojen eräänlaisena "takaajana" toimii Euroopan keskuspankki. Sen pandemian hätärahoitusohjelma kestää tällä tietoa ainakin ensi vuoteen.

Korkojen nousuun tulevina vuosina kannattaa kuitenkin varautua, asiantuntijat huomauttavat.

– Jokainen prosenttiyksikkö korkomenoissa kasvattaa valtion kuluja 1,7 miljardilla eurolla. Jos korot nousisivat muutamia prosenttiyksikköjä, niin se heikentäisi julkista talouttamme oleellisesti lisää, Osuuspankin pääanalyytikko Antti Saari sanoo.

Esimerkiksi kolmen prosenttiyksikön nousu koroissa nostaisi veronmaksajille koituvan laskun viiteen miljardiin euroon tulevina vuosina.

Valtio laskee liikkeelle sekä lyhyitä että pitkiä kiinteäkorkoisia lainoja, joita yleensä uusitaan niiden erääntyessä. Korkotason nousu tuntuisi budjetissa vajaan viiden vuoden kuluessa.

Onko velalle vaihtoehtoja?

Reipas talouskasvu takaisi, että velan suhde bruttokansantuotteeseen alkaisi pienentyä.

Suomen luottokelpoisuutta arvioivat luokitusyhtiöt ja lainoittajat odottavat hallituskauden puolivälin menokehysneuvottelusta merkkiä siitä, että hallitus kykenee tasapainottamaan budjettia tulevaisuudessa.

Arvioijat ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomella on pitkän aikavälin kestävyysvajeongelma lähinnä kansan ikääntymisen vuoksi.

– Sen takia pitäisi stabiloida pitkän aikavälin näkymiä. Ongelma on, missä vaiheessa kyetään tekemään päätöksiä, jotka tukevat pitkän aikavälin vakauttamistavoitetta, valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston päällikkö Pauli Kariniemi sanoo.

Esimerkiksi viime vuonna valtiovarainministeriö suunnitteli täksi vuodeksi pienempää budjetin alijäämää kuin mistä hallitus lopulta päätti. Hallitus kasvatti ennen kaikkea budjetin menopuolta.

Tulevia budjetteja voidaan tasapainottaa etukäteen tehokkaimmin lisäämällä työllisyyttä. Jos vakauttavia toimia ei pystytä tekemään, talous ei kasva. Velan suhdetta bruttokansantuotteeseen voidaan tällöin pienentää vain menoleikkauksilla tai verotusta kiristämällä.

Miten velka vaikuttaa luottokelpoisuuteen?

Hallituksen puoliväliriihessä tehtävillä päätöksillä on vaikutusta myös Suomen luottoluokituksiin. Luokitus määrittää, paljonko valtio joutuu maksamaan sijoittajille korkoa lainasta.

Lisää aiheesta: Luottoluokittaja Fitch Ratingsin johtaja Ylen haastattelussa: Suomen velkakelpoisuuden luokitus voi laskea, jos taloutta ei saada kasvuun

Viime perjantaina Fitch Ratings arvioi talouden näkymät vakaiksi, ja syyskuussa saadaan Standard & Poor'sin uusi arvio.

Kevään raportissaan S&P totesi pitävänsä rakenneuudistusten käynnistämistä välttämättömänä, jotta koronapandemian aiheuttamasta talouden molskahduksesta selvitään. "Vakauttamisstrategiaa" hallitukselta perää myös Fitch.

– Lyhyellä aikavälillä hallituksen puolenvälin riihellä ei ole merkittävää vaikutusta, mutta kun siellä käsitellään pidemmän aikavälin kasvua ja julkisen talouden tasapainottamista koskevia asioita, niin niillä päätöksillä on vaikutus Suomen luottoluokitukseen, Suomen taloutta seuraava ekonomisti Juho Kostiainen Nordeasta arvioi.

Valtiovarainministeriön Kariniemen mielestä viisasta olisi varautua yllätyksiin ja siihen, että poikkeukselliset ajat eivät jatku loputtomiin.

Korot eivät nouse kertarysäyksellä, mutta jo prosentin nousu aiheuttaisi paineita budjetin hallintaan.

– Se olisi hyvin merkittävä menojen lisäys. Kyllä se on sellanen asia, joka päättäjien kannattaa pitää mielessä, Kariniemi sanoo.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) korosti lauantaina Ykkösaamun haastattelussa, että budjettikuri on Suomen valtti luottomarkkinoilla.

Miten Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa?

Finanssikriisistä asti Suomi on tehnyt alijäämäisiä budjetteja eli menot ovat olleet suuremmat kuin tulot. Suomen velkasuhde on myös selvästi heikompi kuin muilla AA-luokituksen mailla.

Samaan aikaan työtä tekevien ihmisten määrä vähenee väestön vanhetessa. Se tarkoittaa, että elätettävien määrä kasvaa ja paineet tulonsiirtojen lisäämiseksi kasvavat.

EU-komission velkakestävyysanalyysin mukaan Suomen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen pysyy yli 70 prosentissa ainakin tulevat kymmenen vuotta. Myös budjetin se arvioi kituuttavan alijäämäisenä koko vuosikymmenen.

Vaikka Suomen bruttokansantuote supistui viime vuonna vähemmän kuin EU:ssa keskimäärin, valtiontalous ei selvinnyt yhtä hyvin.

Suomi kuuluukin nyt komission luokituksessa esimerkiksi Italian, Espanjan, Portugalin ja Romanian kanssa maihin, joiden budjeteissa on iso riski lyhyellä aikavälillä. Valtion ottamat uusimmat lainat ovat lyhyitä, joten ne pitää joko rahoittaa uudella lainalla tai maksaa pois lähiaikoina.

Pidemmällä aikavälillä budjetin epätasapainon riski on keskinkertainen lähinnä kansakunnan ikääntymisen vuoksi.

Varmimmin budjetit ovat tasapainossa komission mukaan Tanskassa, Baltian maissa ja Puolassa. Virossa velka on kaikkein pienin EU-maista, lue täältä miksi.

Aiheesta lisää:

Suomella kuluu nyt velanhoitoon ennätyksellisen vähän rahaa – eikä muutosta ole näköpiirissä

Suomen historian rajuin velkaryyppy – näin 10 koronamiljardia on käytetty

Suomalaisten elinikä ei ehkä pitenekään odotetusti, mutta valtiovarainministeriö ei muuta arviota kestävyysvajeesta

Lisätty tekstiin 25.4. klo 17:36 lause: Valtio laskee liikkeelle sekä lyhyitä että pitkiä kiinteäkorkoisia lainoja, joita yleensä uusitaan niiden erääntyessä.

Oikeustieteellisen alan viime kesän pääsykoesotku on johtanut erikoiseen tilanteeseen.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on kumonnut viime vuoden opiskelijavalintapäätöksiä yhdenvertaisuuden vastaisina. Turun hallinto-oikeuden mielestä valintaperusteet olivat oikeita.

Oikeusoppineiden mielestä kummankin hallinto-oikeuden päätökset ovat perusteltuja ja oikeita, vaikka ne ovat samanlaisissa tapauksissa täysin vastakkaisia.

Kymmeniä oikishakijoita auttaneen oikeusnotaarin mielestä jokaisen hakijan kannattaa valvoa oikeuksiaan opiskelijavalinnoissa, vaikka tällä kertaa valitukset johtivat erilaisiin lopputuloksiin.

Viidelle valittajalle paikka Lapin yliopistosta

Erikoinen tilanne johtuu oikeustieteellisen alan pääsykokeen toisen vaiheen tarkastuksessa viime kesänä tapahtuneesta virheestä. Osalta hakijoista vähennettiin pisteitä aiheettomasti.

Kokeeseen osallistui 620 hakijaa, ja virhe koski suurta osaa heistä.

Virhe korjattiin, mutta tämä johti siihen, että opiskelupaikkaan oikeuttavat pisterajat nousivat. Osa hakijoista jäi vaille paikkaa vaikka heillä oli yhtä paljon tai jopa enemmän pisteitä kuin 46:lla aiemmin opiskelijaksi hyväksytyllä.

Osa hylätyksi tulleista vaati yliopistoilta oikaisua ja valitti oikaisupyynnön hylkäämisen jälkeen hallinto-oikeuteen.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi päätöksiä ja määräsi, että viisi valittajaa on otettava opiskelijaksi Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekuntaan yhdenvertaisuuteen vedoten.

Turun hallinto-oikeus puolestaan hylkäsi valituksen ja katsoi, että valittaja ei ole tasapuolisuuden perusteella oikeutettu opiskelupaikkaan Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Täysin vastakkaiset päätökset jäävät voimaan, koska yliopistolain mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä ei voi valittaa.

Jo myönnetyn opiskelupaikan peruminen lainvastaista

Virheellisten tietojen ilmoittaminen hakijoille ei ole tavatonta. Tällaista on sattunut aiemmin ainakin Itä-Suomen ja Oulun yliopistoissa.

Tällä kertaa kyse ei ollut vain virheellisestä tiedottamisesta vaan opiskelijavalinnoista oli jo tehty päätökset.

Alan yhteisvalinnassa mukana olevat Helsingin, Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistot päättivät, että jo myönnettyjä paikkoja ei voida ottaa pois. Hakijat olivat perustellusti voineet luottaa päätöksen olevan oikea ja virheen korjaaminen olisi ollut lainvastaista.

Vaikka pisterajasotku aiheutti paljon hämmennystä, vain harvat vaativat oman opiskelijavalintapäätöksensä oikaisua sen vuoksi.

Oikeustieteen opiskelijavalinnoista tehtiin viime vuonna runsaat 70 oikaisuvaatimusta eli puolet vähemmän kuin edellisenä vuonna

Oikaisuvaatimuksissa alle kymmenessä vedottiin pisterajojen muutokseen, kertoo yhteisvalinnan koordinaattori Kirsi Kaljunen Itä-Suomen yliopistosta.

Pohjois-Suomen ja Turun hallinto-oikeuksissa ratkaistujen valitusten lisäksi Helsingin hallinto-oikeudessa on vielä vireillä yksi viime vuoden pisterajoihin liittyvä valitus. Itä-Suomen hallinto-oikeuteen ei valitettu pisterajoista.

Millä tavoin erimieliset hallinto-oikeudet sitten perustelivat ristiriitaisia päätöksiään?

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus: opiskelijavalinnat vaaransivat yhdenvertaisuuden

Sotku pisteytyksessä johtui siitä, että hakijat saivat virheellisesti miinuspisteitä tehtävistä, joihin hakija on ruksinut ”ei vastausta” -kohdan. Vastauksesta olisi pitänyt saada nolla pistettä.

Ne, jotka eivät tehneet mitään merkintää, saivat nolla pistettä ja oikean pistemäärän monivalinnoista. Ohjeiden mukaan kumpikin tapa jättää vastaamatta oli hyväksyttävä.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden mukaan ainakin joidenkin hakijoiden kohdalla valituksi tuleminen tai tulematta jääminen oli näin perustunut sattumanvaraisesti siihen, minkä vastaustekniikan hakija valitsi ja siihen, missä vaiheessa tieto pääsykokeen tuloksesta hakijalle oli lähetetty.

Hallinto-oikeus katsoo, että yliopiston menettely virheen korjaamisessa ei ollut hakijoita yhtäläisesti kohteleva ja johdonmukainen.

Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa alin hyväksymispisteraja oli aluksi 73 pistettä. Aiheettomien minuspisteiden poistamisen jälkeen se nousi 74 pisteeseen.

Oikeus määräsi, että neljä valittajaa, jotka saivat virheiden korjaamisen jälkeen 74 pistettä, on otettava opiskelijoiksi. Viides valittajista sai 73 pistettä, ja myös hän sai opiskelupaikan. Tiedekunta on jo tehnyt päätökset.

Turun hallinto-oikeus: valittajalla ei luottamuksen suojaa

Turun hallinto-oikeus päätyi siihen, että alkuperäisen pisterajan ylittänyttä valittajaa ei tule valita opiskelijaksi.

Valittaja sai pääsykokeesta 78 pistettä. Pisteraja Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan oli aluksi 80 pistettä.

Kokeen uudelleen tarkastuksen jälkeen hänelle hyvitettiin aiheettomasti vähennetyt pisteet ja hän sai 81 pistettä. Kun muidenkin hakijoiden pisteitä korjattiin, alin raja nousi 82 pisteeseen.

Hallinto-oikeus korostaa, että valittaja ei ollut alun perin hyväksyttyjen joukossa eikä hän ollut saanut missään vaiheessa myönteistä opiskelijavalintapäätöstä. Hänelle ei siis voinut muodostua “suojattavaa luottamusta”.

Oikeuden mukaan valittaja ei siten ole ollut oikeudellisesti samassa tilanteessa verrattuna häntä alemman pistemäärän saaneisiin, joille oli jo myönnetty opiskelupaikka.

– Näissä oloissa luottamuksen suojaaminen voi oikeutetusti merkitä sitä, että tiedekuntaan hyväksytyissä on hakijoita, jotka ovat saaneet pääsykokeesta alemman pistemäärän [kuin valittaja].

Valittajien auttaja: oikaisua kannattaa vaatia

Oikeusnotaari Iiro Ruolahti on auttanut viime vuosina useita kymmeniä hakijoita valvomaan oikeuksiaan opiskelijavalinnoissa. Ruolahden tekemän valituksen perusteella opiskelupaikan sai yksi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen valittaneista.

Hän on harmissaan siitä, että Turun hallinto-oikeuteen valittaneen hakijan valitus hylättiin.

Etenkin oikeustieteellisen alan valintakokeissa on joka vuosi kymmeniä tarkistusvirheitä. Oikeusnotaari Iiro Ruolahti

Ruolahti korostaa, että opiskelijavalintapäätöksestä kannattaa aina tehdä yliopistolle oikaisuvaatimus, mikäli siihen näkee olevan aihetta – etenkin, jos sisäänpääsy on jäänyt kiinni muutamasta pisteestä.

– Etenkin oikeustieteellisen alan valintakokeissa on joka vuosi kymmeniä tarkistusvirheitä, sillä osa kokeesta tarkistetaan manuaalisesti. Tämän takia jokaisen kannattaa tilata omat koevastauksensa ja käydä ne läpi ajatuksella.

Oikaisuvaatimuksen tekeminen ei maksa mitään eikä sen laadinnassa tarvitse käyttää juristia. Se on tehtävä 14 päivän kuluessa valintatulosten julkistamisesta.

Ruolahden mukaan oikaisuvaatimusten käsittely ei ole aina niin puolueetonta ja laadukasta kuin voisi toivoa.

Yliopistojen perustelut kielteisiin oikaisuvaatimuspäätöksiin ovat ajoittain todella heppoiset. Oikeusnotaari Iiro Ruolahti

– Yliopistot pyrkivät välttämään ylimääräisten opiskelijoiden hyväksymistä resurssipulan takia, ja siksi yliopistojen perustelut kielteisiin oikaisuvaatimuspäätöksiin ovat ajoittain todella heppoiset.

Mikäli yliopisto ei oikaise päätöstä, valitus hallinto-oikeuteen on tehtävä 30 päivän kuluessa oikaisuvaatimuspäätöksen tiedoksisaannista.

Oikeusoppineet: kumpaakin päätöstä on noudatettava

Miksi hallinto-oikeuksien perustelut pisterajavalituksissa ovat erilaisia, vaikka niissä sovellettiin samoja lakeja?

Kysyimme asiaa ja mahdollisia jatkotoimia julkisoikeuden emeritusprofessori Teuvo Pohjolaiselta ja ministeri Lauri Tarastilta. He vastasivat kysymyksiin sähköpostilla

He ovat samaa mieltä siitä, että hallinto-oikeuksien täysin vastakkaiset ratkaisut samanlaisissa asioissa ovat jossakin määrin ongelmallisia.

Tuomioistuimet ovat kuitenkin itsenäisiä ja riippumattomia, ja kumpaakin päätöstä on noudatettava.

Pohjolainen katsoo, että erilaiset ratkaisut johtuvat lähinnä oikeusohjeiden painottamisesta eri tavoin.

– Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisussa nojataan pääosin yhdenvertaisuusperiaatteeseen, josta on myös säännös hallintolaissa.

– Sen sijaan Turun hallinto-oikeuden ratkaisua perustellaan lähinnä luottamuksen suojan periaatteella. Tällä erilaisella painotuksella päädytään erilaiseen lopputulokseen.

Pohjolainen huomauttaa, että yhdenvertaisuus toteutuisi vain, jos kaikki samassa tilanteessa olevat hakisivat muutosta päätökseen.

– Muutoksenhaun yhteydessä ratkaistaan vain muutoksenhakijan oikeudet ja velvollisuudet, ei muiden oikeuksia.

Erilaisella painotuksella päädytään erilaiseen lopputulokseen. Emeritusprofessori Teuvo Pohjolainen

Tarastin mukaan yhdenvertaisuus on merkittävä periaate, mutta tässä tapauksessa sovelletaan hallintolain säännöstä. Yliopisto voi itse korjata kirjoitus- ja laskuvirheitä.

– Mutta se kieltää virheen korjaamisen, jos korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen eikä virhe ole aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.

– Tämä sekä se, että oikaisun voi saada vain sitä hakenut, eivät johda yhdenvertaiseen menettelyyn.

Tarastin mukaan hallinto-oikeuksien täysin vastakkaiset ratkaisut osoittavat, että lain ollessa aukollinen, se voi johtaa erilaiseen tulokseen samanlaisissakin tapauksissa.

– Erona on ollut, verrataanko kieltoa alkuperäisiin pisteisiin kuten Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on tehnyt vai virheiden korjausten jälkeisiin uusiin pisteisiin kuten Turun hallinto-oikeus on tehnyt.

Kumpi hallinto-oikeuksista on laintulkinnassa oikeassa?

Lauri Tarasti

– On vaikea sanoa, kumman hallinto-oikeuden ratkaisu on "oikeampi", koska molemmat ovat perusteltuja. Hakijan kannalta lievempi ratkaisu Turussa olisi hyväksyä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös opiskelijaksi ottamisesta.

Teuvo Pohjolainen

– Molemmat ratkaisut ovat ”oikeita”. Minusta Turun päätös on hyvin perusteltu.

Olisivatko hallinto-oikeudet voineet sopia yhtenäisestä linjasta?

Lauri Tarasti

– Hallinto-oikeudet olisivat voineet konsultoida etenkin, kun kyseessä oli yhteishaku neljään yliopistoon. Varsinaista velvoitetta tähän ei kuitenkaan ole.

Teuvo Pohjolainen

– Tällaisissa tapauksissa, joissa jo etukäteen tiedetään, että samanlaisia muutoksenhakuja on tulossa useisiin hallinto-oikeuksiin, olisi perusteltua keskustella epävirallisesti, miten ratkaisut perustellaan.

Koska valittaa ei saa, voiko hallinto-oikeuden päätökseen hakea purkua korkeimmasta hallinto-oikeudesta?

Lauri Tarasti

– Hakijan on tällöin käytettävä asianajajaa, julkista oikeusavustajaa tai luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. En osaa arvioida, voiko tässä purku onnistua.

Teuvo Pohjolainen

– Teoriassa voisi ajatella päätöksen purkuhakemusta, mutta sille on korkea kynnys ja keino on hidas. Luulen, ettei purku tässä tapauksessa onnistuisi. Se olisi vaikeaa senkin vuoksi, että sisällä olevat opiskelijat ovat opiskelleet jo vuoden.

Pitäisikö tällaisissa ristiriitaisissa tapauksissa voida hakea valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta?

Lauri Tarasti

– Voitaisiin kyllä harkita, onko nykyinen totaalinen valituskielto liian jyrkkä tällaisissa ristiriitaisissa tapauksissa. Toisaalta nykyinen linja on selvästi se, että pääsyä korkeimpaan hallinto-oikeuteen on rajoitettu. Itsekin kannatan tätä linjaa.

Teuvo Pohjolainen

– Tämä jatkovalitusmahdollisuus on jatkuva keskustelukysymys. Mielestäni tätä ei kuitenkaan pitäisi laajentaa.

Olisivatko yliopistot voineet korjata virheen myöntämällä opiskelupaikan kaikille alkuperäisen rajan ylittäneille?

Lauri Tarasti

– Tilanne olisi voitu ratkaista, hyväksymällä kaikki alkuperäisen pisterajan saavuttaneet kuten Pohjois-Suomen hallinto-oikeus oikaisuvaatimusten johdosta on vain oikaisun tehneitä koskien päättänyt. Asiaan on ehkä vaikuttanut myös asetettu maksimimääräraja uusien opiskelijoiden ottamiselle.

Teuvo Pohjolainen

– Käytännössä tämä tietysti olisi voinut olla vaikeaa, jos alkuperäisen rajan ylittäjiä olisi ollut esimerkiksi kymmeniä. Eli yliopistot hakivat menettelyä, joka huomioi myös realiteetit opintojen järjestämisessä.

Lue myös:

Pisteytyssotku tuo oikeustieteellisiin 46 lisäpaikkaa – puolet paikoista Helsingin yliopistoon

Oikeustieteellisen valintakokeen virheen seuraus: Opiskelupaikasta jo tiedon saaneet säilyttävät paikkansa

Oikeustieteellisen valintakokeen toisessa vaiheessa pisteiden laskuvirhe – Jo saavutettu opiskelupaikka voi mennä alta

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 26.4. klo 23 asti.

Tapio Osalan kamera kuvaa sääksenpesää, joka on 400 metrin päässä olevan saaren rannassa. Pesältä välittyy live-kuvaa Pohjanmaan merikotkat ry:n ja Kuopion luonnon ystäväin yhdistyksen verkkosivuille.

Osala rakensi Kuopion Jännevirralla sijaitsevaan saareen tekopesän vuonna 2015. Sen jälkeen pesää on asuttanut vakituinen sääksipari. Se on onnistunut pesinnässä nyt kolme kertaa.

Tänä keväänä ilmassa on jännitettä. Paikalle jo saapuneen naaraan seuraksi on ilmestynyt vieras koiras. Kun pesän vakituinen koiras saapuu, alkaa rähinä. Koiraat ottavat yhteen niin kauan, että pesänomistaja on selvillä.

– Koiraat taistelevat keskenään ja naaraat keskenään. Näin se menee sääksillä.

Osala tuntee pesän vakituiset linnut, koska on rengastanut ne. Itse asiassa hän on rengastanut viime vuosina suuren osan Pohjois-Savossa syntyneistä sääksistä. Sen lisäksi Osala rengastaa merikotkia Vaasan rannikkoseudulla. Hän on myös seurannut merikotkan levittäytymistä sisämaahan.

Sääksiä ja merikotkia vapaaehtoisena tutkiva Osala on merkinnyt Savon sääksien ja Vaasan rannikkoseudun merikotkien pesäpaikat muistiin puhelimeensa. Kipuamista riittää, kun hän käy pesät läpi joka kesä.

Kahden maakunnan mies on kirjoilla Vaasassa, mutta päätyi uuden elämänkumppanin myötä oleilemaan myös Kuopion Jännevirralla seitsemän vuotta sitten. Pariskunta asuu niemennokassa, jonka yli lintujen lisäksi lentävät vakituisesti myös Hornet-hävittäjät. Karjalan lennoston tukikohta on vastapäätä järven toisella puolella.

Satelliitin seuraama Minna-merikotka on nyt Saksassa

Tutkimuksen kannalta tärkein merikotka lentää tällä hetkellä Pohjois-Saksassa. Se on lähtenyt kohti Suomea jo pari kertaa, mutta on kääntynyt aina takaisin. Minna-nimen saanut naaras koki karun kohtalon viime vuoden elokuussa.

Nokkaan juuttunut uistin melkein tappoi sen, mutta onneksi paikalle osui henkilö, joka osasi hoitaa sille apua.

Minna on merkittävä lintu, koska se on aikuinen naaras, jonka liikkeitä seurataan satelliittipaikantimella. Aikuisen merikotkan kiinniottaminen on todella vaikeaa eikä siinä ole onnistuttu loukutusyrityksistä huolimatta kertaakaan.

Sen jälkeen, kun Minna vapautettiin luontoon onnettomuuden jälkeen, se lenteli ensimmäisenä Keski-Suomen puolella Konnevedellä, Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla. Lokakuussa kotka lensi Ruotsin kautta Pohjois-Saksaan.

Naaras ei ole löytänyt vielä reviiriä eikä kumppania Saksasta. On siis mahdollista, että se palaa Suomeen.

– Vaan ei siitä tiedä, jospa se suuttui viimeksi, kun tuli uistin leukaan, Osala naurahtaa.

Osala seuraa Minnan liikkeitä ja raportoi niitä eteenpäin. Suomen valtiolla on velvollisuus seurata merikotkakantaa, koska kannan tilanne kertoo samalla Itämeren voinnista.

Kaikki lähti liikkeelle Öjenin metsästä

Petolinnut sääksi ja merikotka ovat vieneet entisen markkinointiekonomin sydämen mennessään. Luonto ja luontoarvojen kunnioittaminen olivat toki Osalan työssä aina mukana jo aikaisemminkin. Muun muassa kirjankustantajana työskennellyt mies on julkaissut lukuisan määrän luontokirjoja vuosien varrella.

Ekonomi kuitenkin toteaa tosissaan, ettei ole kehitysoptimisti.

– En usko, että maailma paranee jatkuvan taloudellisen kehityksen voimalla.

Merikotkan tilanteen seuraaminen ja lintujen rengastaminen alkoi 10 vuotta sitten Vaasassa.

Osala puolusti Vaasan kaupungin lähistöllä sijaitsevaa Öjenin metsää, jota uhkasi hakkuu. Metsäalueella liikkuessaan hän löysi hyvän paikan merikotkan tekopesälle. Pesä rakennettiin, merikotkapari asettui pesälle, ja kun poikaset ilmestyivät, ne rengastettiin.

Merikotkan rengastajan on oltava rohkea

Osala kulki rengastajien matkassa. Harjoittelun jälkeen hän pääsi kokeilemaan hommaa itse. Rengastaminen ei ole helppoa, koska Suomen suurin petolintu pesii korkealla. Pesään kiipeävällä rengastajalla on oltava kiipeilykengät ja turvavaljaat. Tarvitaan myös rohkeutta.

Nykyään pesään kurkataan ensin dronella ettei vielä lentokyvytön lintu putoa pesästä pois säikähtäessään ihmistä. Jos niin käy, rengastajien täytyy etsiä lintu maastosta ja viedä se takaisin pesään.

Osala kiinnostui kotkasta niin paljon, että lähti mukaan aikoinaan Maailman luonnonsäätiön WWF:n perustamaan merikotkatyöryhmään, joka tutkimuksen lisäksi laskee vuosittain syntyvien poikasten määrän.

Hän on Pohjanmaan merikotkat ry:n puheenjohtaja ja toimii Kuopion luonnon ystäväin yhdistyksen hallituksessa. Tänä vuonna 125 vuotta täyttävä kuopiolainen yhdistys on Suomen vanhin luonnonsuojeluyhdistys. Juhlavuoden kunniaksi Kuopion keskustaan perustettiin Osalan ideasta galleria luontokuville ja kokoontumispaikka jäsenille.

Petolinnut ovat sopeutuneet uusiin olosuhteisiin

Osalalle tärkeiden petolintujen merikotkan ja sääksen tarina on melko samanlainen. Ravintoketjun huipulla olevat petolinnut kuolivat melkein sukupuuttoon. Kannat hiipuivat ympäristömyrkkyjen ja lintujen tappamisen vuoksi. Ennen myrkkyjä merikotkasta maksettiin tapporahaa. Myöhemmin myrkkyjen kyllästämät linnut eivät saaneet enää poikasia.

Tilanteeseen herättiin toden teolla 1960- ja 1970-luvuilla. Pikkuhiljaa kanta elpyi ja nyt lintuja on rannikolla jo niin paljon, että laji on levittäytynyt sisämaahan.

Pohjois-Savosta Osala löysi ensimmäisen merikotkan pesän kolme vuotta sitten. Sen jälkeen kotkat ovat toden teolla löytäneet Savon maisemat.

Ennen metsäisillä soilla pesinyt sääksi on löytänyt uudet pesintäpaikat järvien rannoilta. Myös tekopesien rakentaminen on helpottanut sääksen asemaa. Sen tarvitsemia korkeita latvasta haaraisia puita ei löydy enää metsistä samalla tavalla kuin ennen.

– Pohjois-Savossa on todella hyvä kanta, joka lisääntyy koko ajan, Osala kertoo.

Lue myös:

Nokkaan juuttunut uistin melkein tappoi merikotkan – linnun pelastuminen oli tutkijoiden onni, sillä pian sen ansiosta on luvassa ainutlaatuista tietoa

Merikotkan poikasia ei tarvitse häiritä enää turhan takia – drone on verraton apuväline pesätarkastuksissa

Merikotka levittäytyy sisämaahan – nyt petolintu pesii jo Pohjois-Savossa

Mies seisoo lavalla. Hän kertoo jutun, toisen, ja yhtäkkiä hän tajuaa hengittävänsä yhtä aikaa yleisön kanssa. Lihasmuistissa on, missä kohtaa yleisön pitää antaa odottaa, antaa ymmärtää.

Valot hehkuvat vasten kasvoja, ja siristyneet silmät hakevat eturivistä reaktioita. Ja sitten naurunpyrskähdys, toinen.

Yleisö syö kädestä. Stand up -koomikko on saanut annoksen sitä, mikä ruokkii riippuvuutta. On päästävä esiintymään, vaikka se tarkoittaa joka kerta itsensä altistamista tyrmäykselle.

Teemu Vesterinen, 43, vertaa onnistuneesta esiintymisestä jäseniin virtaavaa humahdusta ensimmäiseen humalaan. Kokemusta hakee yhä uudelleen, mutta ensimmäistä kertaa ei voi toistaa.

Kun riippuvuus kasvaa, sama olo on aina vain vaikeampi tavoittaa.

– Kyllä se paras keikka varmaan on jo takana, Vesterinen sanoo.

Hänen hymynsä on koko ajan samanlainen, joten sitä on vaikea tulkita. Onko mies tosissaan?

Teemu Vesterinen kertoo, miksi korona-aika on vaikuttanut hänen elämäänsä myönteisesti. Kuuntele haastattelu:

Stand up -komiikan uranuurtaja kuvaa tekemistään venttiiliksi. Elämän ylä- ja alamäet purkautuvat yleisön edessä. Traumaperäinen stressihäiriö on diagnoosina sanahirviö mutta stand upin tekijälle ehtymätön materiaalipankki.

– Käsittelen tätä asiaa jutuissani varmasti aina. Puhun uupumuksestani ja masennuksestani, sillä tiedän, että yleisö voi samastua siihen.

Jos keikkoja ei ole, paine ei pääse purkautumaan venttiilistä. Koomikko kokee olevansa puolikas. Samaan aikaan Vesterisellä ei oikeastaan edes ole ikävä yleisöä.

– Ehkä jotkut kollegoistani valehtelevat, että heillä on ikävä yleisön eteen. Epäonnistumisen pelko on pienempi, kun yleisöä ei näe. Toisaalta kokonaan ilman pelkoa ei ehkä olisi mitään filttereitä sille mitä sanon.

Hetkittäin Vesterinen on pelännyt kaikkia ihmisiä. Kiivaimman nousukiidon vuodet olivat ehkä paistattelua valokeilassa, mutta silloin työ täytti jokaisen hetken ja ajatuksen. Piti liikkua pääkaupunkiseudun koomikkopiireissä, joka ruotii ja mittaa itseään jatkuvasti.

Kun kaikkea oli jo liikaa ja terveys alkoi reistailla, Vesterinen ehti kertaalleen päättää, että hän ei enää nouse stand up -lavoille. Päätös piti vuoden.

Nyt korona-aikana tuo kokemus on kääntynyt hyödyksi ja mahdollisuudeksi luoda uutta. Perusluottamus elämän hyvyyteen on syrjäyttänyt ahdistuksen, ja uutta materiaalia on syntynyt sivutolkulla.

Tuotteliaisuutensa tunnustaminen saa Vesterisen hieman epäröimään, sillä se voi herättää kateutta. Hän kuitenkin sanoo olevansa ylpeä, että on selviytynyt. Koronatilanne on tehnyt Vesteriselle taiteilijana kaikin puolin hyvää: hän on noussut passiivisesta horroksesta.

– Minä, maailmanluokan lamaantuja, kerrankin sytyin eloon. Tällaisissa koronan kaltaisissa shokkitilanteissa on varmaan kaksi tapaa reagoida, lamaantuminen ja panikoiminen tai selviytyminen.

Ajatuksissa on sekin, että monen esiintyjän ansiot ovat laskeneet tai jopa pudonneet nollaan korona-aikana. Kollegoiden talousahdinko tai luovuuden lopahtaminen eivät naurata. Koomikon kieli on kuitenkin nopeampi kuin mieli:

– Minulle on kertynyt 50 sivua materiaalia. Mutta kirjoita, että minulla on 150 sivua uutta materiaalia, niin se herättää enemmän keskustelua.

Vesterinen myöntää olevansa onnekas. Pelkkä onni ei kuitenkaan riitä, vaan Vesterisen on myös pitänyt ottaa riskejä ja laittaa aiemmat oppinsa uuteen järjestykseen.

Tienestejä on tullut korona-aikaan jopa tavallista enemmän. Lisäksi aikaa on säästynyt, kun ei ole tarvinnut matkustella. Valvomista on ollut vähemmän.

Viime kesänä Vesterinen toteutti tuottaja Juha Jylhäsalmen kanssa metsäkeikkoja. Koomikko vei kuopiolaismetsään koronarajoitusten salliman määrän yleisöä ja veti siellä viisi stand up -keikkaa.

Valoisassa metsässä koomikko on helppo saalis yleisölle. Kun istuu kivelle ja tietää, että jokainen ele ja ilme näkyy, olo on paljaampi kuin hämärällä klubilla, jonka tuoleissa katsojat istuvat usein alkoholin rentouttamina.

– He olivat maksaneet sikakalliin lipun. Tilanne oli vaativa. Olisi voinut tulla vaivaantuminen kymmenen hengen kesken metsässä, tunnin joukkovaivaantuminen. Se olisi ollut pahempi kuin perusvaivaantuminen stand up -klubilla. Yleisö oli kuitenkin metsässä tavallista enemmän minun puolellani.

Takataskuun jäi luottamus siihen, että stand upille on tilausta muissakin ympäristöissä kuin klubeilla.

– Jos komiikka on lihaksisto, nyt löydettiin uusi lihas.

Korona-aika uudistaa stand upia

Vesterisen mukaan etäkeikoissa oli selvä buumi ennen joulua. Striimien hankaluus ja autuus on se, ettei koomikko näe tai kuule yleisön reaktioita.

– Jatkossa korona-aika voi tuoda stand upille paljon uutta myös ilmaisun kannalta.

Striimi- ja metsäkeikoista saaduilla tuloilla Vesterinen on Sampo Jaakkolan kanssa parannellut käyttämäänsä studiota vaativampiakin tuotantoja varten. Lisäksi tekeillä on podcasteja.

Jos Suomi avautuu, Vesterisellä on edessä heinäkuun kestävä kiertue koomikkoporukalla. Yhtä keikoista on suunniteltu saareen, jonne yleisö tulee veneillä.

Esiintymispaikoiksi on valittu pieniä paikkakuntia myös pohjoisemmasta Suomesta.

Rankin keikka piti kohdata uudelleen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Vesterisen ensimmäisestä stand up -keikasta. Alkuaikoihin verrattuna jutut ovat kypsyneet ja oma tyyli löytynyt.

Jos suomalaisesta stand upista kirjoitettaisiin historiikki, Teemu Vesterinen ehdottaa, että hänen kerrottaisiin olevan "mies, joka lähetti itselleen muistiinpanoja tekstiviesteillä".

Vakavammin Vesterinen toivoo, että hänet ylipäätään muistettaisiin moisessa opuksessa. Kun on päässyt maistamaan mainetta ja suosiota, ymmärtää myös, että ne voi menettää. Unohduksiin painuminen voi viedä myös leivän.

Vesterisen puheissa yleisö on hyvä ja paha. Se maksaa palkan ja tarjoaa nauruillaan aallon, jolla koomikko ratsastaa. Toisaalta ääritilanteissa yleisö muuttuu koulukiusaajien joukoksi, joka osaa lannistaa kohteensa heittämällä sanatikareita esiintyjää kohti.

Tai sitten se kannattelee, hymisee ja purskahtelee hoitavaan nauruun juuri niissä kohdissa, joihin koomikko on naurua toivonut.

Elämän pahin keikka oli Tampereella ja meni pahasti ihon alle. Yksi huutelija sai mukaansa monta muuta. Siitäkin koomikko kertoo jo vapautuneesti uusille yleisöilleen.

Tuon keikan muiston Vesterinen ajatteli kohtaavansa viisi vuotta myöhemmin, kun viimein lupautui samaan paikkaan uudestaan esiintymään.

– Ja olihan siellä taas joku huutelija eturivissä.

Ei ihme, että Vesterinen käyttää paljon aikaa sen miettimiseen, mitä yleisö ajattelee. Käsikirjoittaminen kuuluu tärkeänä osana valmistautumiseen.

Feminismistä riittää veisteltävää jatkossakin

Aloitteleva koomikko tarjoilee lyhyempiä vitsejä, pidemmälle ehtinyt rakentaa isompia kaaria ja haluaa haastaa yleisönsä. Vesterisen mielestä stand upia voi oppia kursseilla tai tarkkailemalla muita koomikoita.

– En siihen voi kyllä kaavaa sanoa. Kirosanat ovat halpa tapa. Niistä en pidä, eikä pidä yleisökään.

Toiselle koomikolle riittää stereotypioiden esittely, toinen haluaa haastaa ne. Vesterisen mielestä molemmat ovat yhtä oikein.

Kun Vesterinen sanoo sanan feminismi, yleisö sähköistyy. Tai alkaa nauraa jo heti silloin, kun mies kertoo aikovansa puhua aiheesta.

Tasa-arvoasiat tai seksuaalisuus ovat edelleen koomikoiden aarreaitta, mutta kaksikymmentä vuotta sitten kerrotut jutut näistä aihepiireistä ovat saattaneet jo ummehtua.

Vesterinen kertoo olevansa feministi mutta haluavansa puhua myös miehisyydestä ja omaksi itsekseen kuoriutumisesta.

Ratkaisevaa ei ole mistä puhuu vaan miten puhuu.

Koomikko seuraa tarkalla korvalla ajankohtaisia puheenaiheita ja puhetapoja. Tarkoituksellinen yleisön loukkaaminen voi kääntyä esiintyjää vastaan.

– En usko, että joudun koskaan pyytämään vitsejäni anteeksi.

Herkkä tosikko perusti klubin parikymppisenä

Vesteristä saa sanoa herkäksi. Koomikkojen joukossa hän on se tosikko. Keikkojen ja ajatusten perusteella tekee mieli kuvata häntä myös älyköksi. Sana saa hänet vaihtamaan asentoa keittiön tuolilla.

– Älyköksi on moni halunnut sanoa, mutta minusta älykkyys on eri asia. Minusta älykäs ihminen on erittäin lukenut, käynyt kaikki Kinnulan kirjaston hyllyt läpi, ja se en ole minä.

Mies on kuitenkin lukenut. Hän on esitellyt Youtube-kanavallaan kirjoja. Suomen kielen yliopisto-opintoja hän ehti tahkota kolme vuotta.

Opinnot jäivät kesken, kun hän sai käsiinsä stand up -komiikan käsikirjan, jota luki puoleenväliin. Kipinä esiintyä oli kytenyt lukioajoilta asti, ja yhtäkkiä Vesterinen tiesi löytäneensä sen, mitä haluaa tehdä.

Vaikka jo alakoulun opettajat olivat ennustaneet pojasta pakinoitsijaa ja lukiossa löytyi taito naurattaa koko koulua, vasta stand upista löytyi oman oloinen purkautumiskanava.

Vesterinen perusti Jyväskylän ylioppilastalo Ilokiveen Seisomapaikkaklubin, jonne Suomessa tuoreen ilmiön ensi hetkiä eläneet koomikot pääsivät kokeilemaan taitojaan.

Sen jälkeen hän on perustanut lisää klubeja, keikkaillut ahkerasti ja ollut mukana käsikirjoittamassa ja kehittämässä esimerkiksi Noin viikon uutiset -ohjelmaa sen ensimmäisellä kaudella, joka palkittiin Venlalla. Miestä on kuultu myös Voice-radiokanavalla ja nähty kesätatterin lavalla.

Keikalla saa itkeä

Vesterinen saa joskus keikan jälkeen faneiltaan viestejä, joista näkee, että samastuminen on nostanut tunteet pintaan. Viesteissä on kuvattu, miten keikka vaikutti ja kerrottu omista synkistäkin elämänkokemuksista.

Koomikolle nauru ja itku ovat saman asian eri ilmenemismuotoja.

Kerran keikalla yleisön joukossa istui mies, joka itki koko keikan ajan. Se hämmensi. Jälkikäteen selvisi, että mies oli juuri eronnut, eikä ollut muutakaan paikkaa mennä kuin stand up -keikka.

– Se on ihan okei, kyllä minun keikalleni saa tulla myös itkemään.

Tällä viikolla USA:n ilmastohuippukokouksessa tehdyt lupaukset ja viimeisen puolen vuoden aikana maiden asettamat uudet ilmastotavoitteet kurovat meitä ison askeleen lähemmäs Pariisin sopimuksen tavoitetta.

Tämän viikkoisessa kokouksessa kuullut ja muut uudet, viime syyskuun jälkeen ilmoitetut päästövähennyslupaukset yhteensä pienentävät kuilua tavoitteen ja päästöjen välillä 12-14 prosenttia.

Näin laskee Climate Action Tracker. Se on sitoutumaton organisaatio, joka seuraa maiden päästökehitystä kohti Pariisin sopimuksen tavoitteita.

Bidenin kaksipäiväiseen virtuaalihuippukokoukseen osallistui noin 40 johtajaa maista, joiden päästöt ovat suurimpia maailmassa.

Kokouksessa Kanada ja Japani ilmoittivat uusista ilmastotavoitteistaan. EU, Kiina ja Iso-Britannia ovat ilmoittaneet omista tämän vuosikymmenen tavoitteistaan jo viime vuoden puolella.

Viimeisten puolen vuoden aikana annetut päästösitoumukset ovat noin 2,6-3,7 gigatonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Jotta 1,5 asteen tavoitteeseen päästäisiin tällä vuosikymmenellä, päästöjä pitäisi vähentää vielä 20-24 gigatonnia lisää vuoteen 2030 mennessä. Siis noin kymmenkertainen määrä nyt ilmoitettuihin verrattuna.

Tavoitteen ja lupausten välillä ammottaa edelleen siis edelleen valtava kuilu.

"Vaikka kuilu on suuri, kokous loi uudenlaisen momentumin", totesi NewClimate Instituten klimatologisti Niklas Höhne Climate Action Trackerin tiedotteessa.

Yhdysvaltojen historian suurin ilmastoaskel

Suurimmat lupaukset päästöjen vähentämisestä tulivat Yhdysvalloilta, joka sanoi vähintään puolittavansa päästönsä vuosikymmenen loppuun mennessä. Siis vajaassa 10 vuodessa.

Tämä on Yhdysvaltojen historian suurin ilmastoaskel. Maa haluaa Trumpin kauden jälkeen ottaa ilmastojohtajan ohjia käsiinsä.

"On selvää, että Yhdysvallat on taas mukana ilmastopelissä. Ja ensimmäistä kertaa se linjaa itseään [tämän pelin] johtajaksi", Höhne arvioi.

Biden palautti Yhdysvallat ensi töikseen Pariisin ilmastosopimukseen jo vuoden alussa. Maailman toiseksi suurin ilmastopäästöjen aiheuttaja heti Kiinan jälkeen on taas mukana kansainvälisissä neuvotteluissa ratkomassa ilmastonmuutoksen ongelmaa.

Biden korosti kokouksessa suurien talousmahtien vastuuta ilmastokriisin hillinnässä.

"Tämä on vuosikymmen, jonka aikana meidän täytyy tehdä päätöksiä, jotka estävät ilmastokriisin pahimpien seurauksien toteutumisen", Biden sanoi. "Yhdysvaltojen ja muiden suurien talouksien on saatava tämä tehdyksi."

Ohjien ottaminen ilmastoasioissa saattoi tapahtua kuvainnollisesti kutsumalla kokoon tämä ilmastokokous. Bidenin asettama tavoite Yhdysvaltojen päästöille jää kuitenkin selvästi jälkeen EU:n nykyisistä tavoitteista.

Yhdysvaltojen uuden tavoitteen mukaan vuoteen 2030 mennessä päästöjä leikataan 50–52 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Yhdysvaltojen päästöt olivat vuonna 2005 mittaushistorian toiseksi korkeimmalla tasolla. Siitä on helpompi tiputtaa puolet pois kuin esimerkiksi EU:n tavoitteessa, jossa vähennyksiä verrataan vuoden 1990 tasoon.

"Nyt on muun maailman aika tiukentaa omia ilmastotavoitteitaan vuodelle 2030. Jotkut hallituksen, erityisesti Australian, ei ole ilmoittanut mitään uusia tavoitteita, minkä voi nähdä suorana Pariisin sopimuksen torjumisena", sanoo Bill Hare, saksalaisesta Climate Analytics -järjestöstä.

Selkeät signaalit ovat tärkeitä yrityksille ja sijoittajille

Kokoukselta ei ehkä etukäteen odotettu suuria, mullistavia päätöksiä ilmastonmuutoksen torjuntaan. Pikemminkin kokous oli ensimmäinen tunnusteleva kohtaaminen Yhdysvaltojen nykyhallinnon ja muun maailman kanssa siitä, mitkä voisivat olla askelmerkit, joita pitkin päästään Pariisin sopimuksen toteuttamiseen.

– Näiden kokousten ulostulot ovat hengen kohottajia, sanoi Suomen ilmastoasioiden pääneuvottelija Outi Honkatukia Ylen aamussa tällä viikolla.

Selkeät signaalit päästövähennystavoitteista ovat tärkeitä yrityksille ja sijoittajille.

– Nyt ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ilmastopolitiikka olisi kaiken päätöksenteon keskiössä Yhdysvalloissa. On nähty välittömästi, että autoteollisuus ja energiateollisuus haluavat lähteä investoimaan, sanoi EK:n ilmastoasiantuntija Matti Kahra Ylen aamussa.

Keskustelut maiden päästövähennyksistä ja ilmastotoimista kansainvälisellä tasolla jatkuvat marraskuussa Glasgow'n ilmastokokouksessa Skotlannissa.

Lue myös:

Uusi raportti: Tiukat ilmastotavoitteet ja talouskasvu voidaan yhdistää – näillä toimilla se onnistuu, jos onnistuu

Tästä tulee ilmastovuosi EU:ssa, jaossa satoja miljardeja euroja – Saastuttamisen hinta nousee, teollisuuden päästöt pienenevät

Bill Gates listaa, mitä ilmastonmuutoksen eteen pitäisi tehdä: puhdasta sähköä ja roppakaupalla mullistavia teknologioita

Bidenin USA palasi saman tien Pariisin ilmastosopimukseen – Mikä merkitys sillä on?

YK:n päästöraportti: Ilmasto näyttää lämpenevän yli kolme astetta, mutta Pariisin sopimuksen raja on yhä mahdollista saavuttaa

Trump purki lähes sata ilmastolakia ja erosi Pariisin sopimuksesta – pitääkö Bidenin aloittaa ilmastotoimet alusta?

Tulli on paljastanut mittavan nuuskaringin, jonka epäillään hankkineen nuuskaa Ruotsista ja myyneen sitä jopa 5 400 kiloa. Tämä vastaa lähes 340 000 kappaletta 16 gramman pussinuuskapurkkia. Ringin pääepäiltyinä on kaksi yläsavolaista miestä, joiden osuus nuuskan välittämisestä on useita tuhansia kiloja.

Nuuskan hankkimisesta ja välittämisestä on epäiltynä ainakin 15 henkilöä. Määrä voi kuitenkin vielä kasvaa. Iältään epäillyt ovat 20–30-vuotiaita. Epäiltyjen arvioidaan välttäneen valmisteveroja yli kahden miljoonan edestä.

Tulliylitarkastaja Vesa Ruotsalaisen mukaan tapaus on kokonaisuutena iso, kun otetaan huomioon verovastuun summa ja välitetyn nuuskan määrä. Ruotsalainen kertoo teon olleen ammattimaista toimintaa. Nuuskaa on toimitettu muun muassa Savoon ja Kaakkois-Suomeen sekä Kymenlaaksoon, Pirkanmaalle ja pääkaupunkiseudulle.

Viranomaiset ovat takavarikoineet epäillyiltä käteistä ja asettaneet omaisuutta, kuten autoja ja kiinteistöjä, vakuustakavarikkoon. Nuuskaa tulli sai takavarikoitua 700 kiloa muun muassa Iisalmessa sijaitsevasta varastosta sekä tekijöiden autoista.

Asian esitutkinta on vielä kesken ja syyteharkintaan sen odotetaan etenevät alkukesän aikana.

Tullin takavarikosta uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat.

Poliisin ihmiskauppatutkinnoissa on hälyttäviä puutteita eli tutkintoja tehdään heikosti tai ne lopetetaan alkuunsa, kertoo Helsingin Sanomat laajassa tutkivassa jutussaan.

HS on käynyt juttua varten läpi lähes sata poliisin päätöstä tapauksissa, joissa on tuotu esille viitteitä ihmiskaupasta tai vastaavasta hyväksikäytöstä. Tapaukset ovat eri poliisilaitoksilta ympäri Suomea.

Lehden selvityksen perusteella tapauksia ei usein oteta tutkintaan lainkaan tai ne tutkitaan puutteellisesti, minkä jälkeen tutkinta päätetään. Kävi myös ilmi, että osaa tutkinnoista ei teknisesti päätetä, mutta niiden annetaan seisoa vuosia. Tällöin asioiden selvittäminen voi hankaloitua huomattavasti.

Jutun aineistoon on tutustunut Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander. Hän sanoo HS:lle tapausten osoittavan selvästi, että poliisissa on pohdittava, miten ihmiskauppaa ja muuta riistoa saadaan tutkittua paremmin.

– Näistä tapauksista syntyy sellainen laaja kuva, että viranomaiset eivät tunnista mitä ihmiskauppa on, Melander sanoo.

Hän pitää erikoisena, että tutkintoja päätetään kuulematta edes epäillyn rikoksen uhria. Melanderin mielestä sellaisissa tapauksissa on perusteltua kysyä, voiko tutkinnan päättäminen perustua riittävään selvitykseen. Melanderin mukaan ihmiskauppaan ja sen lähirikoksiin liittyy korostunut selvittämisintressi.

Juttuun on myös haastateltu yli kymmentä ihmistä, jotka ovat kertoneet poliisille työvoiman riiston tai pakkoavioliiton kaltaisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi lehti on haastatellut noin kymmenen lakimiestä eri puolilta maata.

"Tapausten kautta syntyy aika ikävä kokonaisuus"

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen sanoi sunnuntai-iltana HS:lle aikovansa käynnistää selvityksen poliisin ihmiskauppatutkinnoista.

– Tästä jutusta välittyy sellainen viesti, että ihmiskaupparikosten tutkinta ei ole tehokasta, uhrien oikeudet eivätkä rikosvastuu toteudu. Nämä esimerkit herättävät hyvin vahvan syyn epäillä, että tutkinnoissa ei ole noudatettu esitutkintalain säännöksiä. Tämä asia pitää selvittää, Puumalainen sanoo.

Puumalainen aikoo selvittää, miten poliisivirkamiehet ovat toimineet tutkintojen suhteen. Lisäksi Puumalainen haluaa ottaa selville, onko poliisilla rakenteellinen ongelma ihmiskauppatutkinnoissa.

Hallituspuolueiden välit näyttävät kärsineen pitkäksi venähtäneen kehysriihen aikana.

Useammassa hallituspuolueessa herättää voimakasta närää keskustan arvaamattomaksi moitittu toiminta. Toisaalta kritiikkiä tulee myös pääministeri Sanna Marinille (sd.), jota on arvosteltu neuvottomaksi. Vuotoja julkisuuteen taas moititaan likaiseksi peliksi.

Eri lähteiden mukaan keskusta on muuttanut neuvottelujen aikana tavoitteitaan. Hallituskumppaneille on epäselvää mitä puolue haluaa ja sen sanotaan vaikeuttavan neuvotteluja.

Yksi kritiikin aiheista on se, että keskustan väitetään tiukentaneen perjantaina kantaansa valtiontalouden menokehyksiin.

Keskustan entinen puheenjohtaja ja ex-pääministeri Juha Sipilä sanoi tuolloin Helsingin Sanomissa, että hänen mielestään on ennenkuulumatonta, että pöydällä on edes sellainen mahdollisuus, ettei kehyksiin palattaisi.

Vielä edellisenä päivänä keskustan katsotaan suhtautuneen joustavammin siihen, ettei kehyksiin palattaisi heti koronakriisin jälkeen. Syynä menokehyksen venyttämiseen on muun muassa EU-jäsenmaksujen nousu, Veikkauksen tuottojen romahtaminen ja koronakriisin varjo.

Lähipäivät puoliväliriihessä onkin neuvoteltu siitä, millainen kehys rajoittaa valtion menoja vuonna 2023.

Pääministeri Sanna Marin (sd.) esitti riihen aluksi, että hallitus ylittäisi menokehyksen ensi vuonna 900 miljoonalla eurolla ja seuraavana vuonna lähes yhtä suurella summalla. Keskustan puheenjohtaja, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko ja valtiovarainministeri Matti Vanhanen antoivat lauantaina ymmärtää, että ensi vuoden osalta ongelmaa ei olisi, mutta vuoden 2023 osalta on.

Keskustan mielestä hallituksen pitäisi karsia menoja, mutta toisaalta puolue haluaa rahaa esimerkiksi turveyrittäjien ja teollisuuden sähköistämisen tukemiseen.

Sähköistämisen tukeminen oli tiettävästi esillä sunnuntain neuvotteluissa. Hallituksessa on ollut erimielisyyttä paitsi tuen tasosta, myös siitä kuinka suuri osa olisi suoraa tukea ja kuinka suuri osa jaettaisiin investointien perusteella, kun yritykset sähköistävät prosessejaan ja luopuvat fossiilisista polttoaineista.

Keskustan moititaan muuttaneen linjaansa myös siitä, mitä hallituspuolueet ovat sopineet uusista työllisyystoimista.

Hallituksen katsotaan linjanneen viime syksynä, että tuolloin sovittu, runsaan 30 000 niin sanotun päätösperäisen työpaikan lisäys tuli olla vielä valtiovarainministeriön todentama, mutta kehysriihessä päätettävien toimien osalta riittävät myös muiden ministeriöiden arviot työllisyysvaikutuksista.

Marinin kompromissiesitykseen sisältyneet eri ministeriöiden valmistelemat niin sanotut pehmeät työllisyystoimet eivät kuitenkaan riittäneet keskustalle. Puolue on vaatinut ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista, jota etenkin vasemmistoliitto vastustaa.

Vasemmistopuolueiden näkökulma on, että valtiovarainministeriön laskelmissa suurimman työllisyysvaikutuksen antavat leikkaukset, mutta ne ovat poliittisesti mahdottomia.

Tunnelmaa hallituksessa ei parantanut myöskään se, että Saarikko sanoi lauantaina valtion velkaantumisesta muistuttamisen jääneen vain keskustan kontolle. Keskustassa katsotaan, että vasemmistopuolueet eivät halua tehdä ikäviä päätöksiä valtiontalouden terveyhdyttämiseksi.

Riidoista huolimatta viesti on, että hallituksen johtoviisikko neuvotteli tosissaan sunnuntaina. Eri asia on, millaista edistystä syntyi.

Hallituspuolueiden erot tulevat nyt joka tapauksessa selvästi esiin.

Julkisen talouden suhteen on vaikea löytää ratkaisua, koska keinoja on suljettu pois.

Keskusta suhtautuu nihkeästi veronkorotuksiin ja puolueen ehtona hallitukseen menemiselle oli, että yrittäjien verotus ei kiristy. Vasemmistopuolueet ja vihreät taas karsastavat leikkauksia.

Työllisyyden nostaminen parantaisi taloustilannetta, mutta työllisyystoimista on tullut hallitukselle elämää suurempi kysymys, josta ei löydy sopua helpolla.

Keskustan tilanne on erittäin vaikea, koska puolue joutuu pelkäämään tosissaan kannatuksensa puolesta. Puolueessa on pelkona, että jos se jää hallitukseen huonon kehysriihituloksen kanssa, kahden vuoden päästä sen kannatus voi olla eduskuntavaaleissa alle kymmenessä prosentissa.

Se olisi surkea tulos keskustalle, joka on pitänyt viimeiksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana pääministerin paikkaa eniten hallussaan.

Keskustan tilannetta vaikeuttaa entisestään se, että oppositio maalaa enemmän tai vähemmän onnistuneesti keskustasta kuvaa vasemmiston apupuolueena, vaikka keskusta on toisaalta saanut paljon tavoitteitaan läpi hallituksessa.

Kuntavaalien siirtäminen riihen jälkeiseen aikaan ei näytä tähän asti ainakaan helpottaneen sovun löytymistä.

Ainekset hallituskriisille ovat kasassa.

Onko mahdollista, että hallitus kaatuu? Sitä ei suljeta täysin pois, mutta se ei silti näytä todennäköiseltä.

Seitsemän jälkeen lauantai-iltana Rautatieasemalla on rauhallista. Ohikulkijat kiirehtivät juniin ja metroon, mutta moni ei näytä hengailevan asematunnelissa. Helsingin etsivän nuorisotyön Mahad Sheikh Musse kertoo nuorten yleensä välttävän paikkoja, joissa on hiljattain tapahtunut.

Maanantaina täällä tapahtui. 24-vuotias mies kuoli puukoniskuun joukkotappelussa. Helsingin käräjäoikeus on vanginnut 16-vuotiaan pojan epäiltynä taposta.

Nuorten väkivallan raaistuminen huolestuttaa poliisia pääkaupunkiseudulla. Haluamme selvittää, huolestuttaako se myös nuoria.

Siirrymme Pasilaan, koska Musse arvio sen olevan tämän illan hotspot. Hän kertoo nuorten liikkuvan raiteilla ympäri pääkaupunkiseutua. Etsivä nuorisotyö seuraa perässä.

Kauppakeskus Triplassa tapaamme pian tuttuja.

Jutussa mainittujen alaikäisten nimet on muutettu heidän yksityisyytensä suojaamiseksi. Muut haastatellut esiintyvät oikealla identiteetillään.

Neljän nuoren porukka kertoo tuntevansa puukotuksesta epäillyn

Mussen työpari Omar Abdi lähestyy neljän hengen poikaporukkaa, ja vaihtaa kaikkien kanssa nopeat nyrkkitervehdykset.

Pojat sanovat tuntevansa maanantain epäillyn puukottajan. He kertovat pelanneensa koripalloa yhdessä tämän kanssa. Sitten kaverin kiinnostuksen kohteet olivat muuttuneet ja tiet erkanivat.

– On ikävää kuulla, että vanha frendi teki tällä tavalla, Samir, 16, sanoo.

Kaverukset pohtivat, miksi kukaan ylipäänsä päätyisi pitämään puukkoa mukanaan. He eivät itse koe tarvitsevansa mitään kättä pidempää omaksi turvakseen. Yusuf, 16, arvelee taustalla olevan pelon väkivallan uhasta.

– Puukkoa pidetään siltä varalta, että tapahtuu jotain nyrkkitappelua pahempaa. Jos on jotain riitaa väärän porukan kanssa.

Yusuf itse ei ole nähnyt kenelläkään puukkoja, mutta puhetta hän on kuullut. Hän kertoo miettivänsä joskus voisiko itse joutua vaaraan sen takia, että jollakin muulla on puukko mukana kun jotain sattuu.

Emil, 17: "Se vaan haluaa olla bossmotherfucker"

Helsingin poliisi takavarikoi teräaseita yhä nuoremmilta. Poliisin mukaan aseistautumista perustellaan itsepuolustuksella. Vaikka aseita kannettaisiin vain rekvisiittana, ne lisäävät vakavan vahingon vaaraa.

Toinen neljän hengen poikaporukka Triplassa jo kertookin tutusta, joka kantaa puukkoa. Emil, 17, ei kuitenkaan usko, että tuttu vetäisi puukkoa esiin tositilanteessa.

– Ei sillä mitään syytä ole. Se vaan haluaa olla bossmotherfucker.

Elena, 17, ei hyväksy puukon kantamista millään verukkeella. Hän ymmärtää tosin itsepuolustuksen tarpeen. Hän kertoo joskus itsekin tuntevansa olonsa turvattomaksi.

– Kun liikun isossa porukassa, tunnen olevani turvassa. Tyttöjen kesken pelottaa enemmän tai varsinkin jos olen yksin. Pelkästään outo katse joltain mieheltä voi olla ahdistava.

Elena kertoo pitävänsä joskus avaimia nyrkissä ja kävelevänsä tosi nopeasti yksinäisillä kotimatkalla. Hän ei ole miettinyt aseistautumista, mutta ottaisi mielellään vaikka pippurisumutteen omaksi turvakseen. Sillä voisi puolustaa itseään vahingoittamatta vakavasti toista. Puukkoa hän ei hyväksy missään tapauksessa.

Lilian, 17: "Itsepuolustukseen riittää nyrkit ja jalat. Ei tarvitse kättä pidempää"

Etsivän nuorisotyön Abdi ja Musse ehdottavat, että palaamme Rautatieasemalle. Jalkautuvaa nuorisotyötä tekevien ja poliisin yhteisessä Whatsapp-ryhmässä kirjoitetaan, että meno siellä tiivistyy. Osa nuorista on viestin mukaan maanantain puukotuksen myötä reteänä ja uho päällä.

Saavumme paikalle puoli yhdeksän maissa. Meno on hilpeämpää kuin aiemmin, mutta sitä tarkkailemaan on tullut paljon nuorisotyöntekijöitä ja useita poliiseja. Myös muuta mediaa on paikalla.

Tapaamme kolmen tytön kaveriporukan. Kaikilla kuuluu olevan katutappelutaustaa. Kaksi sanoo olleensa sen takia putkassakin.

Ystävykset eivät kovista puheista huolimatta hyväksy teräaseita.

– Itsepuolustukseen riittää nyrkit ja jalat. Ei tarvitse kättä pidempää, Lilian, 17 sanoo.

Myös nämä tytöt kertovat tuntevansa maanantain puukotuksesta vangitun nuoren. Äänessä on hiukan ylpeyttä.

Poliisi kertoi heti tuoreeltaan maanantaina, että Rautatieaseman joukkotappelun osapuolet ovat ulkomaalaistaustaisia. Tutkinnanjohtaja Jukka Larkio perusteli asian tiedottamista sillä, että ulkomaalaistaustaiset kantavat hänen kokemuksensa mukaan muuta väestöä enemmän aseita ja käyttävät niitä herkemmin.

Poliisi siis arvioi, että taustalla on yhteiskunnallista merkitystä ja sen kertomisella voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus.

Etsivän nuorisotyön Abdi ja Musse kritisoivat etnisyyden esiintuomista tiedotuksessa ja uutisoinnissa.

– Nuoret ovat kautta aikojen hölmöilleet ja aina on pieni porukka joka voi huonosti. Taustalla on monenlaisia tekijöitä. Etnisyydestä puhuminen ei palvele nuoria, koska se ei kerro oireilun todellista syytä, Abdi sanoo.

Työpari kritisoi myös sitä, että mediassa väkivaltainen käytös on liitetty joihinkin tiettyihin alakulttuureihin.

– Kun minä tulin Suomeen, minua peloteltiin ihmislihaa syövillä hevareilla. Nyt esille nousee roadman-tyyli. Toppaliivi, huppu ja olkalaukku eivät kuitenkaan tarkoita, että joku olisi rikollinen, Musse sanoo.

– Jos emme näe henkilötä vaatteiden takana – olkoot kyse sitten roadmanista, punkista tai hiphopista, emme näe, mistä mahdolliset ongelmat johtuvat, emmekä voi auttaa, Abdi lisää.

Molemmat ovat tehneet töitä nuorten parissa noin 15 vuotta, ja he kertovat, että puukkojen määrä ei ole heidän havaintojensa mukaan lisääntynyt.

Matti, 17: "Puukolla ei saa roolia tai respectiä"

Hyppäämme vielä metroon ja suuntaamme Itäkeskukseen. Koko ostoskeskus on hiljennyt, mutta Tallinnanaukiolla on elämää vielä kymmenen maissa. Tapaamme metroaseman aulassa 17-vuotiaan pojan, joka käärii sätkää. Matti kertoo, että häntä on uhattu puukolla.

– Olen nähnyt paljon veitsiä. En alistu sellaiselle tyypille, joka uhkailee minua. En ole kenenkään koira.

Matti on lukenut maanantain uutiset, ja pitää tapausta niin turhana.

– Jengin pitäisi tajuta, että puukolla ei saa roolia tai respectiä. Pitää tehdä duunia ja tavoitella jotan oikeaa.

Matin seurassa on kolmen hengen tyttöporukka. Hekin kertovat tietävänsä maanantain puukotuksesta vangitun pojan. He haluavat näyttää hänen kuvansa meille. Alkaa armoton Instagramin ja Tiktokin plärääminen, joka kestää muutaman minuutin. Lopulta oikea henkilö löytyy. Tytöt katsovat kuvaa puhelimen ruudulla.

– Eikö olekin kuuma, yksi heistä sanoo.

Muut nyökkäilevät.

Lue myös:

Miksi poliisi ja media kertovat, että rikollinen on ulkomaalaistaustainen? "Tästä on hirvittävän vaikeaa puhua", sanoo poliisi

Poliisi takavarikoi teräaseita yhä nuoremmilta Helsingissä, ja tällaisia ne ovat

24-vuotiaan kuolemaan johtanutta puukotusta edelsi riita päärautatieasemalla – alaikäisten joukko seurasi uhria alikulkutunneliin

Kysyimme aseman nuorilta jengiytymisestä, ryöstelystä, väkivallasta ja maahanmuuttajien syyttelystä – "Kuka tahansa voi tehdä rikoksia, at the end of the day"

Valtaosa yhdysvaltalaisista on tyytyväisiä presidentti Joe Bidenin sataan ensimmäiseen päivään vallassa, kertovat NBC:n, CBS:n, ABC:n ja Washington Postin kyselyt.

Kyselyiden mukaan 52-58 prosenttia vastaajista on tyytyväisiä Bidenin toimiin ja 39-42 prosenttia ei ole.

Puolueiden väliset jakolinjat ovat kuitenkin suuret. Kyselyyn vastanneista demokraateista peräti noin 90 prosenttia on tyytyväisiä Bideniin, kun taas republikaanien osalta vastaava luku on vain 9-13 prosenttia.

Eniten kannatusta ovat saaneet Bidenin koronatoimet. Vähiten tyytyväisiä on oltu Bidenin toimiin maahanmuuttokriisin ratkaisemiseksi Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla.

Biden on suositumpi kuin hänen edeltäjänsä Donald Trump kertaakaan presidenttikautensa aikana. Trump sai kautensa aikana keskimäärin 40 prosentin kannatuksen.

Yhdysvallat ja Britannia ovat kiireellä lähettäneet hengityskoneita ja rokotemateriaaleja katastrofaalisesta koronavirustilanteesta kärsivään Intiaan.

Maan koronalukemat ovat viime päivinä rikkoneet ennätyksiä, ylikuormittaneet sairaaloita ja täystyöllistäneet krematorioita. Potilaiden omaiset ovat yrittäneet etsiä happivälineitä ja vapaita sairaalapaikkoja sosiaalisen median kautta.

Pääkaupungissa New Delhissä on jatkettu koronasulkua jatkuvasti pahenevan tilanteen vuoksi samalla, kun monissa rikkaissa maissa ollaan rokotusten edistyessä palaamassa kohti normaalia.

17-vuotiaan Mohan Sharman isä kuoli sairaalan ulkopuolelle.

– Hän haukkoi henkeä. Otimme pois hänen kasvomaskinsa, ja hän vain pyysi itkien, että pelastaisimme hänet, hän kertoo.

– En voinut tehdä mitään, katsoin vain hänen kuolevan.

Myös Ranska, Saksa ja Kanada ovat luvanneet apua Intialle. Intian valtavien tartuntalukujen vuoksi koko maailman tartuntamäärät ovat nousseet uusiin ennätyksiin.

Johnson lupaa Britannian "tekevän kaikkensa"

Ensimmäisen Britanniasta lähtevän avustuslentokoneen on määrä saapua Intiaan aikaisin tiistaina paikallista aikaa. Kyydissä on hengityskoneita ja happirikastimia.

Pääministeri Boris Johnson on luvannut maan "tekevän kaikkensa" Intiaa auttaakseen.

Yhdysvallat on ilmoittanut aikovansa lähettää heti materiaaleja rokotteiden valmistamiseen, lääkintävälineitä, testejä, hengityskoneita ja suojavälineitä. Maa ei kuitenkaan ole kertonut, saako Intia osan Astra Zenecan rokotteista, joita Yhdysvalloilla on tiettävästi ylimääräisenä noin 30 miljoonaa annosta.

Intian hindunationalistinen hallitus on saanut osakseen kasvavaa kritiikkiä siitä, että se on kuluneina viikkoina sallinut valtavien kokoontumisten järjestämisen. Miljoonat ihmiset ovat osallistuneet esimerkiksi poliittisiin kampanjatilaisuuksiin ja uskonnollisiin juhliin.

Twitter vahvisti sunnuntaina poistaneensa Intiassa kymmeniä viranomaistoimia arvostelleita tviittejä maan hallituksen vaatimuksesta.

Yhtiö perusteli poistamista juridisilla perusteilla. Tviittejä voidaan poistaa näkyvistä yksittäisen maan alueella, jos kyseisen maan lainsäädäntö edellyttää sitä.

Lue myös:

Miksi Intian koronatilanne muuttui niin nopeasti toiveikkaasta epätoivoiseksi? Neljä syytä, miksi tartunnat ovat ryöpsähtäneet käsistä

Yle Intiassa: Omaiset jonottavat sairaalapaikkoja koronapotilaille, ja jopa tuhkausta joutuu nyt jonottamaan

Mikkelin torin ympäristö on S-ryhmän keidas. Suur-Savon osuuskauppa omistaa ostoskeskus Stellan, jonka pääsisäänkäyntiä vahtivat yhtiön omat ravintolat Amarillo, Rosso ja Eino.

Parin korttelin säteellä on lisäksi kolme muuta osuuskaupan ravintolaa, kaksi yökerhoa, hotelli ja pikaruokaketju.

Baaririntamalla kilpailijoita on vain muutama: kolme paikallisessa omistuksessa olevaa anniskeluravintolaa sekä ympäri Suomea toimivan Tulikuuma Kumpu Oy:n sporttibaari ja karaokeravintola.

Toisaalta väkeä on vähän, nuoriso ei juhli samaan tapaan kuin parikymmentä vuotta sitten ja edullisia iltapäivätuoppeja kuluttavat lähinnä eläkeläiset.

Tämä ei houkuttele kaupunkiin S-ryhmän kanssa kilpailevia valtakunnallisia ketjuja.

Tulikuuma Kummun toimitusjohtajan Tuomo Raution mukaan markkinatilanne on toinen esimerkiksi Jyväskylässä, Kuopiossa ja Lahdessa. Siellä osuuskauppa on vain yksi toimija muiden joukossa.

– Asiakkaiden mielestä täällä on S-ryhmän paikat ja sitten muut, Rautio sanoo.

Pohjois-Karjalassa osuuskaupalla on jopa oma hautaustoimisto

Etelä-Savo on Suomen ikääntynein maakunta, jonka asukasluku laskee vuosittain lähes parilla tuhannella ihmisellä. Tunnettuja muuttotappioalueita ovat myös Pohjois-Karjala ja Kainuu. Näissäkin S-ryhmän ote on vahva.

Joensuussa ja Kajaanissa ravintolaelämän rakenne noudattaa samaa kaavaa kuin Mikkelissä: S-ryhmän paikkoja on joka sormelle ja muut isot valtakunnalliset ketjut puuttuvat. Toki paikallisia kilpailijoitakin on.

Etenkin Pohjois-Karjalan osuuskauppa PKO on laajentanut uusille toimialoille. Se pyörittää hautaustoimistoa, rakentaa liikuntahallia yhdessä Lieksan kaupungin kanssa ja sen tytäryhtiö on yksityisiä terveyspalveluita tarjoava PK Terveys.

Parhaillaan PKO rakentaa pysäköintihallia asemalle oman hotellinsa oheen. Torille nouseva kauppahalli on kaavoitusvaiheessa.

Muutama vuosi sitten osuuskauppa osti hotellin Bomban karjalaiskylästä Nurmeksesta ja laajentaa sitä parhaillaan. Tosin rakennushankkeen saamasta poikkeusluvasta valitettiin hallinto-oikeuteen, mikä hidastaa laajennusta vähintään muutamalla kuukaudella.

Etelä-Savossa toimiva Suur-Savo puolestaan on ostanut viimeisen vuoden sisällä mallipuutarhoista tunnetun Mikkelipuiston sekä enemmistöosuuden Mikkelin pesulasta. Seuraavaksi se on suuntaamassa pääkaupunkiseudun vaihtoautomarkkinoille.

Suur-Savon toimialajohtaja Kai Nurmen mukaan osuuskaupalla ei ole erityisiä laajentumissuunnitelmia. Kasvustrategian aika päättyi jo muutama vuosi sitten. Tuolloin Suur-Savo osti muun muassa hotellin Savonlinnasta.

– Aina kun tulee jotain mielenkiintoista tarjolle, sitä selvitetään ja lähdetään mukaan, jos se on kannattavaa, Nurmi sanoo.

Osuuskaupan valtaa Mikkelin ravintolaelämässä vahvistaa sekin, että Suur-Savo valittiin tänä keväänä ravintoloitsijaksi monitoimihalli Saimaa Stadiumille ja raviradalle.

Ne sijaitsevat kylki kyljessä Kalevankankaalla, josta kaupunki ja sen osittain omistamat yritykset haluavat luoda merkittävän tapahtuma-alueen.

Toimijoiden mielestä oli kätevää ottaa kumppaniksi S-ryhmä, jolla on kokemusta tapahtumien järjestämisestä ja kattava myyntiverkosto ympäri Suomen.

– S-ryhmän etuna on vahva yritys- ja kokousmyynti. Lisäksi asiakasomistajaverkostolle voidaan tarjota palveluita ja kohdentaa markkinointia, sanoo Saimaa Stadiumin toimitusjohtaja Antti Kalliomaa.

Ravintolayrittäjä kritisoi osuuskaupan valta-asemaa

Puolen kilometrin säteelle Mikkelin torista on viimeisen viiden vuoden aikana syntynyt useita uusia lounaspaikkoja, jotka nauttivat kaupunkilaisten ja matkailijoiden suosiosta.

Yksi oman ravintolan perustaneista kokeista on Vaiha-ravintoloita pyörittävä Teemu Kaijanen. Häntä suututtaa Suur-Savon osuuskaupan valta-asema markkinoilla.

Olisi ollut mukavaa päästä edes mukaan keskusteluihin, kun Kalevankankaalle valittiin ravintoloitsijoita.

– Meillä ei ole pätäkkää takataskussa, mutta meillä on innovatiivinen idea yrittämiseen. Ettei suljettaisi pois asioita, joita me pienet yrittäjät voimme tehdä.

Kaijanen nostaa esiin osuuskaupan vaikutusvallan ja neuvotteluaseman. Asiasta puhuvat haastatteluissa muutkin yrittäjät. Osuuskaupan hallituksessa ja hallintoneuvostossa istuu ihmisiä, jotka ovat merkittävissä asemissa omilla aloillaan.

– He haluavat parhaat paikat. Jos ei kukaan puhu siitä, että tämä on eräänlainen monopoli, asiaan ei tule muutosta. Asiakkaat saavat väärän kuvan.

Suur-Savon osuuskaupan toimialajohtaja Kai Nurmi kiistää ajatuksen.

– Me toimimme samanlaisin ehdoin kuin muutkin tässä markkinassa. Liiketoimintajohto haistelee, että minne tulee liiketoimintapaikkoja tarjolle ja silloin otetaan yhteyttä omistajaan.

Toisaalta Nurmi myöntää, ettei poliittisen johdon suhteista ole haittaakaan.

– Heillä on tietoa ja se pystyy edesauttamaan tiettyjä asioita. Mutta päätöksenteko on nykyään aika läpinäkyvää.

Kilpailutilanne ei ole ravintoloitsija Teemu Kaijasen mukaan reilu senkään vuoksi, että isona toimijana S-ryhmä pystyy vaikuttamaan siihen, millaista hintaa se tuottajille maksaa. Pieni yrittäjä maksaa raaka-aineista sen, mitä niistä pyydetään.

Kaijasen yritys käsittää tällä hetkellä kaksi lounasravintolaa ja yhden tilausravintolan. Ravintoloitsijan haaveissa olisi laajentaa toimintaa edelleen, mutta Mikkelin ravintolakentän yksipuolistuminen epäilyttää.

– Jos Suur-Savon markkinaosuus ravintola-alalla vielä kasvaa, niin isken hanskat tiskiin ja alan miettimään, että mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi.

Jokainen osuuskauppa tekee ratkaisunsa itsenäisesti

S-ryhmä on itsenäisten osuuskauppojen verkosto. Se tarkoittaa, ettei strategiaa anneta ylhäältä päin vaan osuuskaupat tekevät liiketaloudelliset ratkaisunsa itse.

Ne voivat siis omalla päätöksellään laajentua alueille, joilla tarjontaa – toisin sanoen kilpailua – ei juuri ole. Tämä selittää myös, miksi osuuskauppojen rooli vaihtelee maakunnittain.

Pääkaupunkiseudulla toimiva HOK-Elanto on osuuskaupoista suurin, mutta se toimii paljon vaativammassa kilpailutilanteessa kuin Suur-Savo, PKO tai kainuulainen Maakunta.

Jokainen osuuskauppa pyrkii palvelemaan mahdollisimman hyvin omistajiaan. Heitä riittää.

Etelä-Savon 140 000 asukkaasta joka toinen omistaa vihreän S-kortin. Sama tilanne on Kainuussa. Pohjois-Karjalassa asiakasomistajia on lähes kaksi kolmasosaa väestöstä.

Kun kannattajakunta on näin suuri, osuuskauppojen on helppoa perustella vahvaa otettaan sillä, että investoinnit tehdään maakuntien parasta ajatellen.

– Kannamme huolta työpaikoista ja pyrimme työllistämään alueen ihmisiä. Kaikki mikä täällä tehdään, tehdään Etelä-Savon hyväksi, sanoo Suur-Savon toimialajohtaja Kai Nurmi.

Perinteinen osuuskauppahenki on Nurmen mukaan edelleen tallella, eikä yritys käytä asemaansa hyödykseen.

– Me toimimme reilusti ja tasapuolisesti markkinaan nähden. Tuotamme palveluita, ravintolakokonaisuuksia ja majoituksia niillä ehdoilla, mitä markkinassa on, Nurmi sanoo.

Samasta asiasta viestii S-ryhmän pääjohtaja Hannu Krook.

– Toiminnan on oltava kannattavaa, mutta emme pyri maksimoimaan liiketoiminnan tulosta, Krook kirjoittaa sähköpostissaan.

Voit keskustella aiheesta 27.4. klo 23.00 saakka.

Hallitus jatkaa puoliväliriihineuvottelujaan

Hallitus neuvotteli sunnuntaina yli 10 tuntia puoliväliriihineuvotteluissaan. Iltayhdeksän tienoilla ministerit kertoivat, että neuvotteluja jatketaan maanantaina. Kyse on julkisen talouden rahankäytöstä eli menoista ja tuloista. Jos hallitus kaatuisi, Suomessa järjestettäisiin todennäköisesti uudet vaalit. Keskiviikkona alkaneet neuvottelut oli kaavailtu alun perin kaksipäiväisiksi.

Poikkeusvuoden Oscarit jaettiin yöllä – Nomadland kahmi palkintoja

Los Angelesissa järjestettiin Oscar-gaala 93. kertaa. Parhaan elokuvan palkinto meni eläkeikäisistä pätkätyöläisistä kertovalle elokuvalle Nomadland. Elokuvan ohjaaja, ennakkosuosikki Chloé Zhao sai parhaan ohjauksen Oscarin. Myös paras naispääosa meni Nomadlandin Frances McDormandille. Osaksi Oscarista pääsi myös Suomi. Kuulonsa menettävästä hevirumpalista kertova Sound of Metal palkittiin parhaasta ääni­suunnitteluista. Mukana elokuvan äänitehosteita olivat tekemässä suomalaiset foley-äänistä vastannut Heikki Kossi, äänittäjä Kari Vähäkuopus ja äänileikkaaja Pietu Korhonen.

Lounasedun käyttö romahti pandemian alussa eikä ole ennallaan vieläkään

Pandemian aikana ihmiset ovat kokanneet kotona. Ennen pandemiaa 40 prosenttia käyttäjistä käytti lounasetua viisi kertaa viikossa, pandemian aikana eli etätyön lisääntyessä tämä luku on enää kahdeksan prosenttia, Peter Hiltunen henkilöstöetujen tarjoaja Edenredistä sanoo.

Paperitehtaan loppu veisi työt sadoilta – mutta ei toivoa, sanoo perheenisä Kimmo Hyöppinen, 38

Kemissä sadat Stora Enson paperi- ja sellutehtaan sulkemisen vuoksi irtisanomisuhan alle jääneet miettivät parhaillaan, miten rakentaa tulevaisuutta ilman tehdasta. Työttömäksi jäämisen uhka koskee niin eläkeiän kynnyksellä olevia, joita tehtaalla on paljon, kuin nuoriakin. Yksi heistä on perheenisä Kimmo Hyöppinen, joka näkee kriisissä mahdollisuuden ja pohtii nyt alan vaihtoa.

Brasilian koronakriisiin ajanut Bolsonaro voisi yhä voittaa vaalit

Kiukku ja kritiikki presidentti Jair Bolsonaroa kohtaan kiihtyvät Brasiliassa. Bolsonaron vastustus eli antibolsonarismo voimistuu Brasiliassa jatkuvasti, samoin hänen löperönä pidetyn koronapolitiikkansa arvostelu. Presidentillä on silti yhä vankka joukko kannattajia.

Päivällä vesikuurot mahdollisia

Aamun mittaan maan etelä- ja keskiosan yli liikkuu lumi- ja räntäsateita. Päivän aikana sää poutaantuu, mutta yksittäiset vesi- ja räntäkuurot voivat olla mahdollisia. Pohjanlahden rannikolla aurinko pääsee paistamaan. Myös pohjoisessa pilvipeite repeilee päivän aikana.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Nykykotitaloudessa saattaa olla useita kymmeniä litiumakkuja. Kännyköiden virtalähteinä on superohuita akkuja, kannettavissa tietokoneissa, akkuporakoneissa ja sähköavusteisissa polkupyörissä isompia.

Mikäli litiumakku vioittuu ja syttyy palamaan, on sen sammuttaminen hyvin haastavaa. Kännykän tai akkuporakoneen akkupalo saadaan haltuun litiumsammuttimella, sähköauton sammutukseen tarvitaan järeämpää kalustoa.

Palaessaan litiumakun lämpötila nousee nopeasti yli tuhanteen asteeseen ja akku jäähtyy hitaasti. Vaikka palo saataisiinkin sammumaan, se syttyy helposti uudestaan. Litiumsammutin tekee kalvon, josta liekit eivät pääse läpi, kertoo huoltopäällikkö Toni Eriksson Suomen Sammutinpalvelusta.

– Litiumsammuttimessa on osana vermikuliittia eli lämpökäsiteltyä savimineraalia. Lisänä on tislattua vettä, jotta aine on saatu liuosmaiseksi. Vermikuliitti on äärimmäisen hyvä paloeriste. Kun palo saadaan sammutettua ja vuorattua vermikuliitilla, ei palo pääse syttymään uudestaan.

Eri valmistajien litiumakkusammuttimissa käytetään sammutusaineena myös muuta kuin vermikuliittia. Jauhesammuttimella litiumakkupaloa ei saada sammumaan, sanoo Eriksson.

– Vaahtonestesammuttimissa ja vesisammuttimissa jäähdytysteho ei riitä. Samoin on hiilidioksidisammuttimien laita. Vaikka sammutusaine niissä onkin yli 70 pakkasastetta, ei senkään teho riitä jäähdyttämiseen, vaan palo syttyy uudelleen.

Toni Eriksson kertoo, että litiumsammuttimilla pystytään sammuttamaan myös isohkoja akkupaloja, kuten teollisuuden trukkeja.

Litiumakun lataamisessa piilee aina riski

Aluepalopäällikkö Sebastian Holm Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta muistuttaa, että litiumakkujen lataamiseen liittyy aina riskejä.

– Tiedän tapauksia, joissa kännykkä on ollut latauksessa ja lähtenyt siitä palamaan. Pitää muistaa, että kännykkääkin tulee aina ladata valvotusti. Sitä ei saa jättää lataukseen koko yöksi, koska silloin saattaa herätä palovaroittimen ääneen, kun palo jo roihuaa.

Suomen Sammutinpalvelun Erikssonin mukaan litiumakkupalo voi alkaa näennäisesti hyvinkin harmittomasta tapahtumasta.

– Kännykkä voi tippua lattialle tai kuumana päivänä jäädä auton kojelaudalle. Akkukennolla alkaa tapahtua prosesseja hyvin nopeasti. Jos edetään palovaiheeseen, nousee lämpötila yli tuhanteen asteeseen.

Litiumsammuttimet ovat paloautoissa harvinaisia

Paloautoissa litiumsammuttimet ovat vielä harvinaisia. Turkulaisen Kaarinan VPK:n sammutusautoon on hiljattain asennettu kuusi litiumsammutinta alkusammutusta varten.

– Yleisemmin litiumsammuttimia ei paloautoissa ainakaan vielä ole käytössä. Niissä on sellaisia ainesosia, jotka sopivat paremmin nimenomaan litiumakun alkusammutukseen, sanoo Holm.

Jos kokonainen sähköauto syttyy tuleen, tarvitaan erityiskeinoja. Lahdessa sähköauto voidaan upottaa vettä täynnä olevaan konttiin. Vastaava aiotaan hankkia myös Lounais-Suomeen.

– Tässä meidän alueella ei vielä sattunut sellaista, että sähköauto olisi syttynyt palamaan. Koska akusto on yleensä auton alarungossa, on käytännössä ainoa sammutuskeino on upottaa koko auto veteen. Muutoin saamme kyllä palon sammumaan, mutta se saattaa syttyä uudestaan.

Lue myös:

Tuleen syttynyt sähköauto on vaikea sammuttaa: palokunta kehitti itse ongelmaan ratkaisun, jossa akku upotetaan veteen

"Kuului kummallinen pamaus, jota seurasi välähdys" – varavirtalähde syttyi palamaan varusmiehen kaapissa

Latauksessa ollut kännykkä syttyi tuleen Lappeenrannassa

Kännykän akku syttyi palamaan – 700 oppilaan koulu tyhjennettiin Rovaniemellä