Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on tunnustanut armenialaisten kansanmurhan. Biden on ensimmäinen näin tehnyt Yhdysvaltain presidentti.

Yhdysvaltain mukaan tunnustuksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole "syyttää Turkkia".

Armenialaisten kansanmurhalla viitataan yli miljoonan armenialaisen surmaamiseen osmanien imperiumissa ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1915–1917.

Osmanien imperiumi hajosi maailmansodan jälkeen, ja sen raunioille syntyi 1920-luvun alussa nykyinen Turkin valtio.

Turkki kiistää jyrkästi

Turkki on virallisesti kiistänyt kansanmurhan, ja päätös tunnustamisesta onkin nostanut esiin vihaisia reaktioita Bidenia kohtaan.

Maan presidentti Recep Tayyip Erdoğan kommentoi heti Bidenin tunnustuksen jälkeen, että "kolmannet osapuolet" ovat politisoineet kansanmurhadebatin.

Turkin ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu sanoi puolestaan, että sanat eivät voi muuttaa tai kirjoittaa uudelleen historiaa.

– Emme ota opetuksia vastaan keneltään omaan historiaamme liittyen, Çavuşoğlu tviittasi.

Ulkoministeriön mukaan Turkki "kiistää täysin" kansanmurhan tunnustuksen, joka vain "täyttä populismia".

Armenian pääministeri Nikol Pašinjan kertoi kirjeellä Bidenille lauantaina, että armenialaisten kansanmurhan tunnustaminen on turvallisuuskysymys Armenialle. Pašinjan viittasi viime vuonna alkaneeseen Vuoristo-Karabahin sotaan.

– Ympäri maailmaa armenialaiset suhtautuvat iloiten kansanmurhan tunnustamiseen, kirjoittaa Pašinjan Bidenin sivuilla julkaistussa kirjeessä.

Hänestä Bidenin päätös on voimakas esimerkki totuuden ja oikeudenmukaisuuden palauttamiseksi.

Pašinjan itse on aiemmin luvannut jättää tehtävänsä huhtikuussa, jotta maassa voidaan järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit.

Armenian kansanmurhan ovat tunnustaneet muun muassa Ranska, Saksa ja Venäjä.

Aika oli sopiva?

Yhdysvaltojen kongressi äänesti kansanmurhan tunnustamisen puolesta jo vuonna 2019, mutta entinen presidentti Donald Trump linjasi tuolloin, että Yhdysvaltain virallinen linja asiassa ei ole muuttunut. Myös Trumpin edeltäjät ovat vältelleet tapahtumien kutsumista kansanmurhaksi.

Asiantuntijat ovat arvioineet, että aikaa kansanmurhan tunnustamiselle pidettiin nyt oikeana.

Lisäksi Biden on halunnut profiloitua ihmisoikeuksien puolustajana, mihin tämän tunnustus sopi.

– Olemme nähneet, että pelko Turkin reaktiosta on ollut aina ylimitoitettu, sanoi Turkki-asiantuntija Alan Makovsky uutistoimisto AFP:lle.

Puoliväliriihi jatkuu jälleen, katso ministerien kommentit klo 10.15 alkaen

Hallituspuolueiden puheenjohtajat jatkavat neuvotteluja Säätytalossa tänään kello 11. Yle näyttää paikalle saapuvien ministerien kommentit suorana lähetyksenä Yle Areenassa alkaen klo 10.15.

Kaksipäiväisiksi kaavaillut neuvottelut ovat venyneet. Ne aloitettiin jo keskiviikkona. Pääministeri Sanna Marin (sd.) on esittänyt kompromissia, jolla hallitus saisi täyteen tavoitteen 80 000 uudesta työpaikasta. Keskustan mielestä esitys ei tasapainota riittävästi julkista taloutta. Vihreät on syyttänyt keskustaa neuvottelujen pitkittämisestä.

Koronarajoitusten tehoa ja talousvaikutuksia on vaikeaa arvioida ennalta – Ylen pelissä voit kokeilla, millaista olisi päättää koronarajoituksista

Koronaan liittyviä tutkimuksia on tehty pandemian aikana jo useita tuhansia, mutta tieto koronarajoitusten tehosta ja kustannuksista on edelleen hyvin epävarmaa. Tutkimusten ongelmana on etenkin se, että samanaikaisten rajoitusten vuoksi yksittäisten toimien vaikutuksia ei eroteta toisistaan.

Ylen pelissä voit kokeilla, minkälaista olisi joutua itse punnitsemaan koronarajoituksia talouden ja terveyden välillä.

Lapsia on varastettu äitiensä sylistä ja myyty adoptoitaviksi ulkomaille – Ruotsi pesee likapyykkiään, myös Suomeen on voinut päätyä lapsia laittomasti

Ruotsissa on noussut kohu mediapaljastuksista, kuinka varastettuja lapsia on myyty Ruotsiin adoptiolapsiksi. Sanomalehti Dagens Nyheter on saanut selville, että lapsia on varastettu jopa äitinsä sylistä ja myyty Ruotsiin pitkään. Hallitus on luvannut selvittää asiaa. Samanlaista toimintaa ei voi Suomessakaan sulkea pois.

Valosuunnittelija Mikki Kunttu etsii itseään juoksemalla

Kanadasta Suomeen viime vuonna palannut valosuunnittelija, kulttuurivieras Mikki Kunttu työskentelee parhaillaan Kansallisoopperassa. Hän on suunnitellut Ring-oopperasarjan valot ja lavastuksen. Kunttu uskoo, että jokainen ihminen on "oman elämänsä pääpelaaja". Sen ansiosta hän on päässyt kiinni hyvään elämään.

Sää jatkuu epävakaisena ja viileänä

Idästä leviää yöllä lumisateita, etelässä sade on päivällä vettä ja maan keskiosissa räntää. Lännessä puhaltaa jälleen voimakas puuskainen pohjoistuuli. Illalla sade muuttuu myös etelässä lumeksi.

Lämpötilat ovat etelässä noin viidessä asteessa ja pohjoisessa nollan tuntumassa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Punatiilisen vanhan rakennuksen uumenista Kokkolan teollisuusalueella löytyy monenlaista rojua – ikivanhoja kenkiä, kuluneita kakkuvuokia, erilaisia tuoleja, soraa, vanhoja pellavaloukkuja.

Kyse on kokkolalaisen jo menestystä niittäneen äänitaiteilijan Heikki Kossin työpaikasta.

Foley-artistille, jälkiäänityksenä tehtävien äänien taitajalle, rojut on aarteita, äänten raaka-aineita.

Tämän vuoden Oscar-gaalassa on ehdokkaana äänitöiltään vaativa teos, jonka foley-tehosteet on tehty Kokkolassa Kossin studiolla. Elokuva on Sound of Metal.

Se kertoo rock-yhtyeen rumpalista, joka menettää kuulonsa.

– Isoin haaste oli ilmaista äänet niin, että ne istuivat tarinaan ja tunnelmaan. Iso haaste oli myös luoda äänimaailma päähenkilön pään sisäiselle maailmalle, silloin kun hänen kuulonsa katoaa, kuvaillee Kossi.

Ääni on elokuvassa erittäin merkittävässä roolissa.

Matka pään sisään

Kuuroksi tulevan henkilön muuttuneeseen maailmaan Kossi tutustui aluksi sulkemalla korvansa ja kuuntelemalla. Hän kuuli vain kohinaa, mutta siitä ajatukset lähtivät eteenpäin.

Kossin mukaan elokuvaan haluttiin saada bodyresonanssia eli jollakin tavalla kuvata sitä värähtelyä, mitä äänet aiheuttavat vartaloon.

– Päätettiin rakentaa värähtelyä äänittävä laite. Siksi ostin hyvälaatuisen stetoskoopin, ja tuttu kolvasi siihen piuhat. Näin laitteesta tehtiin mikrofoni.

Stetoskoopilla äänittäessään Heikki Kossi yrittää tallentaa veren kohinaa ja liikkeen aiheuttamaa muutosta äänessä. Sopivaa ääntä etsiessään hän liikuttelee stetoskooppia milloin rinnalla, milloin kaulalla tai reiden sisäpinnalla.

Monta jännitettävää Oscar-gaalassa

Foley-artisti Heikki Kossin yrityksen, H5 Film Soundin, tehosteääniä on tänä vuonna peräti kolmessa Oscar-ehdokaselokuvassa. Kyse on myös kolmannesta kerrasta, kun Kossi saa nauttia omakohtaista jännitystä Oscar-gaalaa seuratessaan.

Tänä vuonna erityisjännitystä tuo, kun gaalan ainoan äänipalkinnon saajaksi on ehdolla juuri Sound of Metal. Sen äänisuunnittelusta vastaa ranskalainen Nicolas Becker.

Kossin tiimin äänituotoksia on Oscar-ehdokkaina Sound of Metal -elokuvan lisäksi kaksi: perhedraama Hillbilly Elegy ja Billie Holidayn elämästä kertova draamaelokuva United States vs. Billie Holiday.

Sound of Metal on ehdolla kuudessa Oscar-kategoriassa: paras elokuva, miespääosa ja miessivuosa, paras alkuperäiskäsikirjoitus, äänisuunnittelu ja leikkaus. Hillbilly Elegy on ehdolla parhaasta naissivuosasta sekä meikkauksesta ja Billie Holidaysta kertova elokuva parhaasta naispääosasta.

Oscar-gaala järjestetään Suomen aikaa aamuyöllä 26. tätä kuuta.

Palkintosateessa

Sound of Metal -elokuva on jo palkittu. Se sai brittiläisen Bafta-järjestön vuosittain jakaman elokuva-alan palkinnon äänistä ja editoinnista sekä amerikkalaisen Cinema Audio Societyn palkinnon parhaasta äänisuunnittelusta ja miksauksesta.

Jälkimmäisen vastaanotti Kossin tiimistä miksaaja Kari Vähäkuopus. Kossin tiimiin kuuluu lisäksi äänileikkaaja Pietu Korhonen.

– Hyvältä tuntuu, kun työ huomataan. Elokuvan tekeminen on sitä, että sama porukka pysyy koossa elokuvasta toiseen. Tämä on tiimille hieno juttu, arvioi Kossi.

Hän toivoo, että menestys tuo lisää mielenkiintoisia työtehtäviä. Erityisesti taiteellisesti rohkeat ratkaisut kiinnostavat. Nyt työt jatkuvat, ja Kossi näkee tilanteen hyvänä.

Motivaatio, Kokkola ja Becker

Itsestään selvää ei ole, että Kokkolassa tehdään ääniä maailman huippuelokuviin.

Heikki Kossi näkee omalla urallaan muutamia portaita, jotka ovat vieneet häntä eteenpäin.

Kaiken perusta on se, että foley-äänten tekeminen tuntui itselle juuri sopivalta jutulta.

Toisena asiana oli muutto Helsingistä Keski-Pohjanmaalle. Se vapautti ajattelemaan elokuvaa vain elokuvana. "Eristyksissä" ja rauhassa Kokkolassa hän on saanut vapaasti kokeilla ja hakea rajoja.

Kolmanneksi Kossi mainitsee muutaman vuoden takaisen suunnittelupalaverin Pariisissa äänisuunnittelija Nicolas Beckerin kanssa.

– Se avasi näkökulmaa. Huomasin, että tulin ihan erilaisena ihmisenä sieltä takaisin.

Uusia elokuvia työn alla

Kossin tiimillä on tänä vuonna työn alla tai jo valmistunut useita elokuvia.

Teemu Nikin elokuvassa Sokea mies, joka ei halunnut katsoa Titanicia kerrotaan äänellä kaikki, mitä ympärillä tapahtuu. Päähenkilö sairastaa MS-tautia. Kossi luonnehtii elokuvaa hyvin koskettavaksi.

Pietu Korhosen äänisuunnittelemaan ja Juho Kuosmasen ohjaamaan _Hytti nro 6:_een on jo äänityöt tehty. Lisäksi on vielä Amerikan orjuuden ajasta kertova tv-sarja Underground Railroad.

Viimeisimmäksi ääntä tuottavaksi hankinnakseen Heikki Kossi nimeää balettikärkitossut. Ne hän onnistui pienellä modifioinnilla saamaan omaan jalkaansa sopiviksi.

Balettitossuja tullaan kuulemaan amerikkalaisessa baletin maailmasta kertovassa Birds of Paradise -elokuvassa, joka sijoittuu Pariisiin.

Aiheesta voi keskustella maanantaihin 26. huhtikuuta kello 23:een asti.

Lue lisää:

"Elokuvamusiikki on eskapismin puhtain muoto" – Suomalaiset ääniammattilaiset valitsivat elokuvien koskettavimmat äänihetket

"Meitä on maailmassa vähemmän kuin astronautteja" – foley-artisti Heikki Kossi sai elokuvataiteen valtionpalkinnon

Mies seisoo lavalla. Hän kertoo jutun, toisen, ja yhtäkkiä hän tajuaa hengittävänsä yhtä aikaa yleisön kanssa. Lihasmuistissa on, missä kohtaa yleisön pitää antaa odottaa, antaa ymmärtää.

Valot hehkuvat vasten kasvoja, ja siristyneet silmät hakevat eturivistä reaktioita. Ja sitten naurunpyrskähdys, toinen.

Yleisö syö kädestä. Stand up -koomikko on saanut annoksen sitä, mikä ruokkii riippuvuutta. On päästävä esiintymään, vaikka se tarkoittaa joka kerta itsensä altistamista tyrmäykselle.

Teemu Vesterinen, 43, vertaa onnistuneesta esiintymisestä jäseniin virtaavaa humahdusta ensimmäiseen humalaan. Kokemusta hakee yhä uudelleen, mutta ensimmäistä kertaa ei voi toistaa.

Kun riippuvuus kasvaa, sama olo on aina vain vaikeampi tavoittaa.

– Kyllä se paras keikka varmaan on jo takana, Vesterinen sanoo.

Hänen hymynsä on koko ajan samanlainen, joten sitä on vaikea tulkita. Onko mies tosissaan?

Teemu Vesterinen kertoo, miksi korona-aika on vaikuttanut hänen elämäänsä myönteisesti. Kuuntele haastattelu:

Stand up -komiikan uranuurtaja kuvaa tekemistään venttiiliksi. Elämän ylä- ja alamäet purkautuvat yleisön edessä. Traumaperäinen stressihäiriö on diagnoosina sanahirviö mutta stand upin tekijälle ehtymätön materiaalipankki.

– Käsittelen tätä asiaa jutuissani varmasti aina. Puhun uupumuksestani ja masennuksestani, sillä tiedän, että yleisö voi samastua siihen.

Jos keikkoja ei ole, paine ei pääse purkautumaan venttiilistä. Koomikko kokee olevansa puolikas. Samaan aikaan Vesterisellä ei oikeastaan edes ole ikävä yleisöä.

– Ehkä jotkut kollegoistani valehtelevat, että heillä on ikävä yleisön eteen. Epäonnistumisen pelko on pienempi, kun yleisöä ei näe. Toisaalta kokonaan ilman pelkoa ei ehkä olisi mitään filttereitä sille mitä sanon.

Hetkittäin Vesterinen on pelännyt kaikkia ihmisiä. Kiivaimman nousukiidon vuodet olivat ehkä paistattelua valokeilassa, mutta silloin työ täytti jokaisen hetken ja ajatuksen. Piti liikkua pääkaupunkiseudun koomikkopiireissä, joka ruotii ja mittaa itseään jatkuvasti.

Kun kaikkea oli jo liikaa ja terveys alkoi reistailla, Vesterinen ehti kertaalleen päättää, että hän ei enää nouse stand up -lavoille. Päätös piti vuoden.

Nyt korona-aikana tuo kokemus on kääntynyt hyödyksi ja mahdollisuudeksi luoda uutta. Perusluottamus elämän hyvyyteen on syrjäyttänyt ahdistuksen, ja uutta materiaalia on syntynyt sivutolkulla.

Tuotteliaisuutensa tunnustaminen saa Vesterisen hieman epäröimään, sillä se voi herättää kateutta. Hän kuitenkin sanoo olevansa ylpeä, että on selviytynyt. Koronatilanne on tehnyt Vesteriselle taiteilijana kaikin puolin hyvää: hän on noussut passiivisesta horroksesta.

– Minä, maailmanluokan lamaantuja, kerrankin sytyin eloon. Tällaisissa koronan kaltaisissa shokkitilanteissa on varmaan kaksi tapaa reagoida, lamaantuminen ja panikoiminen tai selviytyminen.

Ajatuksissa on sekin, että monen esiintyjän ansiot ovat laskeneet tai jopa pudonneet nollaan korona-aikana. Kollegoiden talousahdinko tai luovuuden lopahtaminen eivät naurata. Koomikon kieli on kuitenkin nopeampi kuin mieli:

– Minulle on kertynyt 50 sivua materiaalia. Mutta kirjoita, että minulla on 150 sivua uutta materiaalia, niin se herättää enemmän keskustelua.

Vesterinen myöntää olevansa onnekas. Pelkkä onni ei kuitenkaan riitä, vaan Vesterisen on myös pitänyt ottaa riskejä ja laittaa aiemmat oppinsa uuteen järjestykseen.

Tienestejä on tullut korona-aikaan jopa tavallista enemmän. Lisäksi aikaa on säästynyt, kun ei ole tarvinnut matkustella. Valvomista on ollut vähemmän.

Viime kesänä Vesterinen toteutti tuottaja Juha Jylhäsalmen kanssa metsäkeikkoja. Koomikko vei kuopiolaismetsään koronarajoitusten salliman määrän yleisöä ja veti siellä viisi stand up -keikkaa.

Valoisassa metsässä koomikko on helppo saalis yleisölle. Kun istuu kivelle ja tietää, että jokainen ele ja ilme näkyy, olo on paljaampi kuin hämärällä klubilla, jonka tuoleissa katsojat istuvat usein alkoholin rentouttamina.

– He olivat maksaneet sikakalliin lipun. Tilanne oli vaativa. Olisi voinut tulla vaivaantuminen kymmenen hengen kesken metsässä, tunnin joukkovaivaantuminen. Se olisi ollut pahempi kuin perusvaivaantuminen stand up -klubilla. Yleisö oli kuitenkin metsässä tavallista enemmän minun puolellani.

Takataskuun jäi luottamus siihen, että stand upille on tilausta muissakin ympäristöissä kuin klubeilla.

– Jos komiikka on lihaksisto, nyt löydettiin uusi lihas.

Korona-aika uudistaa stand upia

Vesterisen mukaan etäkeikoissa oli selvä buumi ennen joulua. Striimien hankaluus ja autuus on se, ettei koomikko näe tai kuule yleisön reaktioita.

– Jatkossa korona-aika voi tuoda stand upille paljon uutta myös ilmaisun kannalta.

Striimi- ja metsäkeikoista saaduilla tuloilla Vesterinen on Sampo Jaakkolan kanssa parannellut käyttämäänsä studiota vaativampiakin tuotantoja varten. Lisäksi tekeillä on podcasteja.

Jos Suomi avautuu, Vesterisellä on edessä heinäkuun kestävä kiertue koomikkoporukalla. Yhtä keikoista on suunniteltu saareen, jonne yleisö tulee veneillä.

Esiintymispaikoiksi on valittu pieniä paikkakuntia myös pohjoisemmasta Suomesta.

Rankin keikka piti kohdata uudelleen

Tänä vuonna tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Vesterisen ensimmäisestä stand up -keikasta. Alkuaikoihin verrattuna jutut ovat kypsyneet ja oma tyyli löytynyt.

Jos suomalaisesta stand upista kirjoitettaisiin historiikki, Teemu Vesterinen ehdottaa, että hänen kerrottaisiin olevan "mies, joka lähetti itselleen muistiinpanoja tekstiviesteillä".

Vakavammin Vesterinen toivoo, että hänet ylipäätään muistettaisiin moisessa opuksessa. Kun on päässyt maistamaan mainetta ja suosiota, ymmärtää myös, että ne voi menettää. Unohduksiin painuminen voi viedä myös leivän.

Vesterisen puheissa yleisö on hyvä ja paha. Se maksaa palkan ja tarjoaa nauruillaan aallon, jolla koomikko ratsastaa. Toisaalta ääritilanteissa yleisö muuttuu koulukiusaajien joukoksi, joka osaa lannistaa kohteensa heittämällä sanatikareita esiintyjää kohti.

Tai sitten se kannattelee, hymisee ja purskahtelee hoitavaan nauruun juuri niissä kohdissa, joihin koomikko on naurua toivonut.

Elämän pahin keikka oli Tampereella ja meni pahasti ihon alle. Yksi huutelija sai mukaansa monta muuta. Siitäkin koomikko kertoo jo vapautuneesti uusille yleisöilleen.

Tuon keikan muiston Vesterinen ajatteli kohtaavansa viisi vuotta myöhemmin, kun viimein lupautui samaan paikkaan uudestaan esiintymään.

– Ja olihan siellä taas joku huutelija eturivissä.

Ei ihme, että Vesterinen käyttää paljon aikaa sen miettimiseen, mitä yleisö ajattelee. Käsikirjoittaminen kuuluu tärkeänä osana valmistautumiseen.

Feminismistä riittää veisteltävää jatkossakin

Aloitteleva koomikko tarjoilee lyhyempiä vitsejä, pidemmälle ehtinyt rakentaa isompia kaaria ja haluaa haastaa yleisönsä. Vesterisen mielestä stand upia voi oppia kursseilla tai tarkkailemalla muita koomikoita.

– En siihen voi kyllä kaavaa sanoa. Kirosanat ovat halpa tapa. Niistä en pidä, eikä pidä yleisökään.

Toiselle koomikolle riittää stereotypioiden esittely, toinen haluaa haastaa ne. Vesterisen mielestä molemmat ovat yhtä oikein.

Kun Vesterinen sanoo sanan feminismi, yleisö sähköistyy. Tai alkaa nauraa jo heti silloin, kun mies kertoo aikovansa puhua aiheesta.

Tasa-arvoasiat tai seksuaalisuus ovat edelleen koomikoiden aarreaitta, mutta kaksikymmentä vuotta sitten kerrotut jutut näistä aihepiireistä ovat saattaneet jo ummehtua.

Vesterinen kertoo olevansa feministi mutta haluavansa puhua myös miehisyydestä ja omaksi itsekseen kuoriutumisesta.

Ratkaisevaa ei ole mistä puhuu vaan miten puhuu.

Koomikko seuraa tarkalla korvalla ajankohtaisia puheenaiheita ja puhetapoja. Tarkoituksellinen yleisön loukkaaminen voi kääntyä esiintyjää vastaan.

– En usko, että joudun koskaan pyytämään vitsejäni anteeksi.

Herkkä tosikko perusti klubin parikymppisenä

Vesteristä saa sanoa herkäksi. Koomikkojen joukossa hän on se tosikko. Keikkojen ja ajatusten perusteella tekee mieli kuvata häntä myös älyköksi. Sana saa hänet vaihtamaan asentoa keittiön tuolilla.

– Älyköksi on moni halunnut sanoa, mutta minusta älykkyys on eri asia. Minusta älykäs ihminen on erittäin lukenut, käynyt kaikki Kinnulan kirjaston hyllyt läpi, ja se en ole minä.

Mies on kuitenkin lukenut. Hän on esitellyt Youtube-kanavallaan kirjoja. Suomen kielen yliopisto-opintoja hän ehti tahkota kolme vuotta.

Opinnot jäivät kesken, kun hän sai käsiinsä stand up -komiikan käsikirjan, jota luki puoleenväliin. Kipinä esiintyä oli kytenyt lukioajoilta asti, ja yhtäkkiä Vesterinen tiesi löytäneensä sen, mitä haluaa tehdä.

Vaikka jo alakoulun opettajat olivat ennustaneet pojasta pakinoitsijaa ja lukiossa löytyi taito naurattaa koko koulua, vasta stand upista löytyi oman oloinen purkautumiskanava.

Vesterinen perusti Jyväskylän ylioppilastalo Ilokiveen Seisomapaikkaklubin, jonne Suomessa tuoreen ilmiön ensi hetkiä eläneet koomikot pääsivät kokeilemaan taitojaan.

Sen jälkeen hän on perustanut lisää klubeja, keikkaillut ahkerasti ja ollut mukana käsikirjoittamassa ja kehittämässä esimerkiksi Noin viikon uutiset -ohjelmaa sen ensimmäisellä kaudella, joka palkittiin Venlalla. Miestä on kuultu myös Voice-radiokanavalla ja nähty kesätatterin lavalla.

Keikalla saa itkeä

Vesterinen saa joskus keikan jälkeen faneiltaan viestejä, joista näkee, että samastuminen on nostanut tunteet pintaan. Viesteissä on kuvattu, miten keikka vaikutti ja kerrottu omista synkistäkin elämänkokemuksista.

Koomikolle nauru ja itku ovat saman asian eri ilmenemismuotoja.

Kerran keikalla yleisön joukossa istui mies, joka itki koko keikan ajan. Se hämmensi. Jälkikäteen selvisi, että mies oli juuri eronnut, eikä ollut muutakaan paikkaa mennä kuin stand up -keikka.

– Se on ihan okei, kyllä minun keikalleni saa tulla myös itkemään.

Varsinais-Suomessa liki parisataa koronarokotteen saanutta on sairastunut koronaviruksen aiheuttamaan tautiin.

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan ylilääkäri Esa Rintalan mukaan maakunnassa on 28 tapausta, jossa henkilöllä on todettu koronatartunta siitäkin huolimatta, että on saanut kaksi rokotetta.

Lisäksi koronaan on sairastunut Varsinais-Suomen alueella 162 ihmistä, jotka ovat saaneet ensimmäisen koronarokotteen.

Kaikkien sairastuneiden oireet ovat olleet lieviä.

Turun Sanomat kertoi aikaisemmin tällä viikolla yli sadan turkulaisen sairastuneen koronaan rokotuksesta huolimatta.

Lue tästä kaikki tuoreimmat uutiset koronatilanteesta Varsinais-Suomessa

• Kuuntele tästä uusimmat Ylen radiouutiset Varsinais-Suomesta
• Lue täältä uusimmat Yle Uutiset Varsinais-Suomesta

Jutun päähenkilö on hereillä, vaikka sen omistaja Ria Alatalo ehti jo pohtia, osuuko haastattelu pahasti päiväuniaikaan. 10-viikkoinen labradorinnoutaja Aino kirmaa tamperelaispihaan ja hetken vieraan ympärillä tanssahdeltuaan jää pyörimään emäntänsä jalkoihin.

Aino näyttää tavalliselta kotikoiran pennulta, mutta toisin kuin useimmilla lajitovereilla sen tulevaisuudessa häämöttää työura. Ainon molemmat vanhemmat työskentelevät hajutyötehtävissä.

– Ainosta tulee todennäköisesti koronakoira kuten vanhemmistaankin. Sen emo ja isä työskentelevät tällä hetkellä työmailla ja auttavat seulonnassa haistelemalla korona-altistuneita, Alatalo kertoo.

Työura on hyvänenäisten koirien jälkeläiselle melko selvä valinta. On syytä olettaa, että myös Ainolle on periytynyt erinomainen hajuaisti. Ria Alatalo on kouluttanut vuosien mittaan paljon eri rotuisia koiria, ja hän vahvistaa Ainon erottuvan joukosta.

– Kun toin Ainon ensimmäistä kertaa ulos, se painoi kuonon maahan ja meni pari senttiä kerrallaan eteenpäin. Huomasin heti, että sillä on tarkka nenä.

Häly ei saa häiritä haistamista

Varsinainen työelämä häämöttää vielä kaukana, mutta tiettyä valmistautumista kuuluu jo pennun ensimmäiseen elinvuoteen. Ria Alatalo on ammatiltaan agilityvalmentaja ja koirankouluttaja, joten Aino tulee saamaan huolellisen perus- ja tottelevaisuuskoulutuksen. Lisäksi sen on erityisen tärkeää kerätä mahdollisimman paljon kokemuksia ympäröivästä maailmasta.

– Aino tulee reissaamaan mukanani koko kesän. Käymme kaupoissa, busseissa, ostoskeskuksissa ja uimarantojen liepeillä - kaikkialla, missä on paljon ihmisiä. Lisäksi harjoitellaan erilaisilla pinnoilla kävelemistä ja esimerkiksi rappusissa liikkumista.

Kaikella tällä pyritään siihen, ettei koira häiriinny ympäristöstään tai hälystä jos sen tuleva työpaikka sattuu olemaan esimerkiksi lentokenttä.

Toistaiseksi Aino on tyyni kuin vanhempikin konkari. Haastattelusta ja naapuripihassa soivasta sirkkelistä huolimatta se syö kaikessa rauhassa multaa. Tämän rauhallisen luottavaisuuden Ria Alatalo toivoo voivansa koirassa säilyttää.

– Luottamus on tärkeää. Kun haluaa tottelevaisen koiran, sitä ei saa huijata. Ihmiset tykkäävät leikeistä, joissa koiralle muka-heitetään jotakin, mutta koira ei huijausleikkiä ymmärrä.

Koronakoira haistelee maskeja

Kun vuoden ikä alkaa häämöttää, siirrytään opinnoissa seuraavalle tasolle. Koronaviruksen haistelua opetellaan laboratorio-olosuhteissa toisten ammattilaisten johdolla, mutta sitä ennen Ria Alatalon tehtävänä on opettaa Ainolle hajuerottelun perusteet.

– Muutaman kuukauden päästä Aino alkaa harjoitella sitä, että se näyttää tassulla tai nenällä sellaista purkkia, jossa on määrätty haju.

Kotikoulun käytyään Aino aloittaa täsmäopiskelun. Tämä tapahtuu Helsingin yliopiston kanssa yhteistyössä toimivan Wise Nosen laboratoriossa Vantaalla. Se on Suomen ainoa koronakoirien harjoittelupaikka.

– Koulutuksessa tarvitaan testattuja näytteitä ja tämä yhteistyökuvio mahdollistaa koko homman, sanoo Wise Nosen koronaprojektin koulutuspäällikkö Tommy Wirén.

Tunnettu koirien kouluttaja Wirén kuvailee sairauksia haistavan koiran tehtävää kaksin verroin monimutkaisemmaksi kuin esimerkiksi homekoiran. Nyt onnistumisprosentti on kiinni yhtälailla sairaan kuin terveenkin näytteen merkkaamisesta.

– Jokaisen ihmisen haju on erilainen, ja silti koiran pitää osata seuloa näytteet kahteen ryhmään. Se, että koira erottaa koronapositiivisen hajun, on hyvä alku. Sen lisäksi pitää pystyä erottamaan ihminen, jolla koronan hajua ei ole.

Koronatunnistajaksi koulutettavan koiran eteen tuodaan laboratoriossa alati kasvava määrä purkkeja, joiden kansissa on reikiä. Purkeissa voi olla esimerkiksi ihopyyhintänäytteitä tai käytettyjä maskeja. Hajut vaihtuvat koko ajan, ja enemmistö näytteistä on negatiivisia.

Se, että koira erottaa koronapositiivisen hajun, on hyvä alku. Sen lisäksi pitää pystyä erottamaan ihminen, jolla koronan hajua ei ole. Tommy Wirén

Koiran nenä peittoaa ihmisen keksinnöt

Koirien osumatarkkuus on suurtenkin näytemäärien keskellä hurja, lähes sata prosenttia. Se, että koira merkkaa näytteen, on kuitenkin merkki lisätutkimuksen tarpeesta eikä välttämättä koronatartunnasta.

– Koira tunnistaa hajun, mutta se ei osaa diagnosoida mistä haju on esimerkiksi maskiin tarttunut. Koiran tunnistamien positiivisten näytteiden joukossa voi olla altistuneita, joihin haju on tarttunut muualta kuin heistä itsestään, Wirén muistuttaa.

Koiran tekemän esiseulonnan ansiosta terveydenhuollon kuormitusta voidaan keventää huomattavasti, kun esimerkiksi suurelta työmaalta tarvitsee lähettää testattavaksi satojen sijasta kymmeniä näytteitä.

Suomalainen koronakoirakoulutus kiinnostaa rajojen ulkopuolella. Osaaminen on maailman kärkitasoa, mutta toiminnan mittakaava pieni, Tommy Wirén harmittelee.

– Esimerkiksi Ranskassa on valtion puolesta paitsi rahoitus myös koirat ja ohjaajat, 17 sairaalaa ja pari yliopistoa. Suomessa näytteet tulevat yhdestä sairaalasta, tutkijoita on yksi ja alle kymmenen henkilöä pyörittää koko hommaa lahjoitusten turvin. Siksi meillä ei ole isompaa volyymia.

Ihminen on hihnanpitäjä ja sihteeri

Tottuneiden työkoirien koronakoulutus voi hoitua parissa kuukaudessa. Aino tulee tarvitsemaan ensin aikaa kasvaa ja vasta sitten aikaa erikoistua. Mikäli koronaepidemia alkaa kunnolla hiipua ennen kuin Ainon työura pääsee käyntiin, haju vaihdetaan. Koulutetut hajukoirat ympäri maailmaa haistelevat koronan lisäksi esimerkiksi ihosyöpää, Alzheimerin tautia ja malariaa.

Ria Alatalo on aiemmalta koulutukseltaan myös laboratorioalan ammattilainen, ja hänelle siirtymä lääketieteelliselle puolelle on tervetullutta vaihtelua agilityvalmennukseen keskittyneiden seitsemän vuoden jälkeen.

– Olen lukenut maailmalla tehtäviä koronakoiratutkimuksia. Ainon kanssa työskenteleminen on minulle tosi hyvä yhdistelmä aiemman ammattini takia.

Ainon kanssa työskennellessään Alatalo tulee kuitenkin pysymään taustalla. Hänen tehtävänsä ei ole tulkita tutkimuksia vaan toimia esimerkiksi sihteerinä ja vastata puhelimeen.

– Buukkaan kaikki Ainon projektit. Sen jälkeen pidän vain hihnasta kiinni. Valmis hajuntunnistuskoira tekee itse työnsä, johon se on koulutettu.

Työkeikat saattavat suuntautua ulkomaillekin. Sieltä palataan kuitenkin aina yhdessä kotiin. Toisin kuin opaskoirat, jotka viettävät perheessä vain pentuaikansa ja muuttavat sitten uuden omistajansa luo, Aino jää Alataloille loppuiäkseen.

– Kun kerroin pennun tulosta lasten ensimmäinen kysymys oli, että eihän Aino lähde pois. Ei lähde. Siitä kasvaa työpari, jonka kanssa teemme hommia yhdessä.

_Ainon matkaa koronakoiraksi voit seurata Instagramissa @koronakoiraaino.

Matti Siitonen eli Fredi teki läpimurtonsa laulajana 1960-luvulla.

Hän edusti Euroviisuissa Suomea kahdesti. Vuonna 1976 Suomen edustajaksi valittiin Fredi ja ystävät kappaleella Pump pump. Ryhmään kuuluivat Siitosen lisäksi Titta Jokinen, Anneli Koivisto, Irma Tapio, Aimo Lehto ja Antti Hyvärinen. Kappale sijoittui viisuissa sijalle 11.

Tätä aiemmin Fredi oli edustanut Suomea viisuissa vuonna 1967. Silloin hän esiintyi yksin, kappaleenaan Lasse Mårtensonin säveltämä Varjoon – suojaan. Tuolloin hän ylsi sijalle 12.

Lisäksi Fredi sävelsi useita kappaleita Suomen euroviisukarsintoihin, muun muassa Katri Helenan esittämän Katson sineen taivaan.

Hän rakensi oman uransa käännösiskelmille. Keskeisin klassikko on Kolmatta linjaa. Sen maisemissa Helsingissä kuvattiin oheinen haastattelu vuonna 1998.

Fredi on esittänyt myös vaihtoehtoisen, suomenkielisen version Tom Jonesin megahitistä Delilah. Esitys on vuodelta 1968.

Vuonna 1968, uransa alkupuolella, Fredi puntaroi haastattelussa julkisuuden huonojakin puolia. Aina ei ole kivaa, kun ihmiset osoittelevat kadulla.

Fredi oli myös osa Kivikasvot-kokoonpanoa, joka ehti viihdyttää suomalaisia useiden vuosikymmenien ajan. Vuonna 1965 muodostuneeseen ryhmään kuuluivat hänen lisäkseen Ismo Sajakorpi, Georg "Jori" Dolivo ja Ilkka Hemming.¨

Siitonen ja Sajakorpi muistelivat Kivikasvojen komeaa uraa Ylen aamu-tv:n haastattelussa vuonna 2015.

Muusikko Matti "Fredi" Siitonen on kuollut

Yli miljardi ihmistä on nähnyt Mikki Kuntun, 50, suunnittelemia valoja, skriinejä ja lavastuksia. Luku on helppo todentaa. Kunttu on tehnyt kolmet Eurovision laulukilpailut, ja yhdellä tuotannolla on 250–300 miljoonaa katsojaa. Shanghain "sinkkupäivän" tv-gaalan näki 350 miljoonaa ihmistä.

Kunttu vastasi vuoden 2007 Helsingin, 2013 Mälmön ja 2016 Tukholman Euroviisujen visualisoinnista. Tukholman viisuja hän pitää uransa tärkeimpinä tv-tuotantona.

– Sen laatu oli ylivoimainen kaikilla mittareilla. Ruotsissa on paljon osaamista, huikeita käsikirjoittajia ja maailman parhaat suoran tv-lähetyksen ohjaajat, Kunttu hehkuttaa.

Hänen tiensä yhdeksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä taiteilijoista on poikkeuksellinen. Se alkoi nykytanssista. Kunttu suunnitteli valot Tero Saarisen tanssiteokseen. Elettiin 1990-luvun alkupuolta, ja Kunttu oli vasta ammattikorkeakoulun opiskelija Tampereella. Tero Saarisen ja Mikki Kuntun yhteistyö jatkuu yhä.

Kunttu on tehnyt töitä tanssitaiteen taloissa, baleteissa, oopperoissa ja tosi-tv-ohjelmissa. Viime vuonna hän suunnitteli Berliinin olympiastadionille valoinstallaation.

Kuntun toimisto on Vanhassa Porvoossa. Askeettisessa työhuoneessa istuva valosuunnittelija näyttää metallibändin jäseneltä. Puutalossa tuoksuu itämainen suitsuke. Kuntusta aistii, että hän on tottunut johtamaan taiteellisia tiimejä. Sanat seuraavat toisiaan järjestyksessä, ja sisältö on asiapitoista.

Hänellä on parhaillaan työn alla Kansallisoopperan ja -baletin Ring-oopperarasarjan kolmas osa Siegfried. Kunttu on suunnitellut koko neliosaisen oopperasarjan lavastuksen, valaistuksen ja skriinit. Sarjan on tarkoitus jatkua syksyllä 2022.

– Yksi elämäni isoimpia onnenpotkuja on ollut luovan työn löytyminen. On yksi elämän ihmeistä, että on päätynyt sellaiseen tilanteeseen, Kunttu sanoo.

Mitkään merkit Kuntun lapsuudessa eivät ennustaneet taiteellista uraa. Hän kertoo kasvaneensa tavallisessa “alkoholistiperheessä”. Koti oli Karhulassa Kymenlaaksossa. Alkoholisti-isä kuoli, kun Kunttu oli 13-vuotias. Äiti meni uusiin naimisiin. Kuntulla on isosisko ja pikkuveli. Ikävistä asioista ei puhuttu. Kunttu kuvailee isänsä elämää sanalla traaginen, mutta lause jää kesken.

– Minun piti olla yli 45-vuotias ennen kuin aloin tajuta, mitä kaikkea lapsuuteen liittyy, Kunttu sanoo.

Hän kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa juuri nyt, mutta siihen päästäkseen on täytynyt kulkea pitkä ja kivulias matka.

Unelmasta tuli totta Kanadassa

Pari vuotta sitten Kunttu teki töitä Cirque du Soleil'n luovassa tiimissä Montrealissa Kanadassa. Hän oli muuttanut maahan kahden poikansa kanssa kesällä 2018.

Jättimäisistä spektaakkeleistaan tunnettu nykysirkusryhmä Cirque du Soleil on yksi maailman tunnetuimpia esittävän taiteen brändejä. Kunttu vertaa sitä Coca Colaan. Cirque du Soleil pyöritti näyttäviä esityksiään eri puolilla maailmaa, ja Las Vegas oli yksi sen tärkeistä asemapaikoista.

Ryhmä ajautui koronapandemian seurauksena konkurssin partaalle viime vuonna. Brändillä on nyt uudet omistajat, ja Cirque du Soleil on ilmoittanut, että seuraavat esitykset nähdään kesäkuussa Las Vegasissa.

Pelkästään pääkonttorissa Montrealissa työskenteli Kuntun mukaan parisentuhatta ihmistä. Osa ryhmän työntekijöistä on jo perustanut omia pienyrityksiä alalle. Kanadalaiseen työkulttuuriin oli Kuntun mukaan helppo sopeutua.

– Kanadalaisten huumorintaju on samankaltainen kuin suomalaisilla, mutta he ovat sosiaalisesti avoimempia ja ottavat helpommin kontaktia vieraaseen ihmiseen, Kunttu kertoo.

Cirque du Soleil'n “massiivinen brändi” määritti voimakkaasti tekemistä.

– Siitä brändistä ei poiketa määräänsä enempää. Siinä oli paljon oppimista, mitä bisnes on silloin, kun se on tosi isoa, Kunttu selventää.

Hänelle hienointa oli päästä tekemään töitä samojen ammattilaisten kanssa, jotka olivat suunnitelleet sellaiset kuuluisat Cirque du Soleil'n teokset, kuten Ká ja O. Kunttu oli nähnyt ne aikoinaan Las Vegasissa ja ihastunut niihin.

Kunttu on tottunut tekemään töitä hyvin erilaisissa tuotannoissa, ja hän kertoo viihtyneensä hyvin Cirque du Soleil'n kaltaisessa “isossa talossa”. Siellä työtä tehdään brändin ja rahan ehdoilla. Suomen kansallisoopperassa ja -baletissa tekemisen ytimessä on puolestaan taide. Välimatka Helsinkiin auttoi ymmärtämään ja arvostamaan eroja.

– Kansallisoopperassa on tekijän näkökulmasta luomisen vapaus. Kun Cirque du Soleil'ssa yhtälöön lisättiin vielä erittäin vahvasti bisnespuoli, hommasta tulikin tavallaan tulosurheilua.

Yhteistyö ryhmän kanssa jäi joka tapauksessa kesken koronapandemian takia. Kunttu toivoo, että yhteistyö jatkuu, koska Cirque du Soleil on taas pystyssä.

– Lavasteet olivat laivaamista vaille valmiit. Ensi-ilta piti olla viime kesänä Andorrassa, Kunttu muistelee.

“Teki hyvää olla maahanmuuttajan asemassa”

Kunttu oli muuttanut Kanadaan monesta syystä. Kaupunki oli ollut mielessä jo vuosia, sillä Montreal on merkittävä esitystekniikan innovaatiokeskus. Monet alan uudet keksinnöt päätyvät sieltä maailmalle ja erityisesti showbisnekseen. Montrealin asemaan on vaikuttanut voimakkaasti juuri Cirque du Soleil'n kansainvälinen menestys.

Kunttu halusi elämälleen myös uuden alun.

– Ajattelin, että minun täytyy muuttaa Kanadaan ennen kuin täytän 50. Kun unelmoin nuorena miehenä muutosta, en voinut kuvitellakaan muuttavani Montrealiin luomaan uutta alkua kahden pojan yksinhuoltajana, Kunttu sanoo.

Pojat olivat 11 ja 13, kun perhe lähti Kanadaan. Pian muuttopäätöksen jälkeen Kuntulle tarjottiin töitä juuri Cirque du Soleil'sta.

– Sieltä sanottiin, että olin ollut 15 vuotta heidän listoillaan.

Kunttu kiinnitettiin ryhmän Alegría-menestysteoksen uuden version valosuunnittelijaksi. On todella harvinaista, että nykysirkusteoksista tehdään uusia versioita.

Alegría oli käänteentekevä teos Kuntulle jo opiskeluajoilta Tampereelta. Hän oli ihaillut sitä videolta, ja ihmetellyt, mitä kaikkea visualisoinnilla voi saada aikaan.

Työn ohella Kunttu yritti sopeutua kanadalaiseen yhteiskuntaan.

– Ranskan kieli on todella vahva Montrealissa, eikä kaikissa virastoissa saa palvelua englanniksi, Kunttu kertoo.

Hän tunsi aluksi olevansa perheineen ulkopuolinen Montrealissa. Kotiutumisessa auttoi nuoremman pojan jääkiekkoharrastus.

– Teki todella hyvää olla maahanmuuttajan asemassa, osa vähemmistöä.

Kun suomalaistaiteilija vei nuorimman poikansa kansainväliseen kouluun, paikka toi mieleen Harry Potterit ja menneen maailman.

– Tuntui, että menimme ajassa 20–30 vuotta taaksepäin. Opettajatkin pyytelivät hieman anteeksi tilannetta. He tiesivät, että Suomi on koululaitoksen suhteen maailman kärjessä.

Päivät kuluivat työn, kodin, lasten ja omien harrastusten merkeissä. Kunttu kertoo, että toinen vuosi Kanadassa oli kuitenkin lapsille haastava. Oli murrosikää ja koti-ikävää. Perhe matkusti maaliskuussa 2020 Floridaan lomalle jutellakseen “syvällisistä asioista”.

– Pidin perhepalaverin ja toivoin, että löytäisimme poikien kanssa sellaisen ratkaisun, että kaikilla on hyvä olla, Kunttu sanoo.

Isä ja pojat tekivät päätöksen palata Suomeen kesällä 2020, mutta koronapandemia muutti suunnitelmia, ja perhe palasi jo keväällä.

– Tajusin, että en halua joutua sairaalaan Kanadassa. Mietin Kanadan julkista terveydenhuoltoa, joka näyttäytyi minulle samankaltaisena kuin Kanadan koululaitos, Kunttu kertoo.

Kotiinpaluuseen vaikutti myös Kuntun nuorin lapsi, Suomeen jäänyt, nyt 6-vuotias tytär.

– Tyttäreni asui äitinsä kanssa Suomessa. Se oli minulle Kanadassa kovempi pala nieltäväksi kuin alun perin uskoinkaan, Kunttu sanoo nyt Suomeen palattuaan.

“Vastaus löytyy vain itsestä”

Kunttu ihaili hiljan Repoveden kansallispuiston maisemia. Hän harrastaa ultrajuoksua, ja harrastus vei hänet taas luontoon. Kunttu etsii rauhaa ja tasapainoa, ja ultrajuoksu auttaa siinä. Hän on ymmärtänyt juoksun avulla, mitä mielen ja kehon yhteys tarkoittaa. Harrastuksesta on tullut itse asiassa Kuntun itsetutkistelun väline. Ultrajuoksijat juoksevat poikkeuksellisen pitkiä matkoja kestävyytensä äärirajoille. Siitä nimi.

– Ultrajuoksun tärkein juttu ei ole itse fyysinen suoritus. En hae juoksemisella sankaritarinaa. Minulle kyse on enemmänkin sisäänpäin kääntyneestä kokemuksesta, Kunttu selventää.

Hän puhuu ultrajuoksemisen meditatiivisuudesta, mutta pelkää, että mediatiivisuudesta puhuminen kuulostaa teennäiseltä.

Itsetutkistelu sai alkunsa yksinkertaisesta havainnoista: Kunttu huomasi toistavansa uudestaan ja uudestaan samoja käytösmalleja.

Kuntulla on lapsia kahdesta parisuhteesta. Hän eli 25 vuotta poikiensa äidin kanssa, mutta liitto kariutui. Kokemus ajoi Kuntun lopulta terapiaan. Hän halusi muuttua.

– Mietin, olenko menossa kohti sellaista elämää, jonka lopussa voin sanoa, että olen löytänyt täysin omat mahdollisuuteni ihmisenä. Yksi iso tekijä tässä kaikessa ovat varmasti olleet erot.

Kunttu mietti, miksi hän ajautuu sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa hän kadottaa itsensä.

– Ja sellaisiin kysymyksiin ei voi löytyä vastausta muualta kuin itsestä. Se toinen ihminen ei liity siihen lainkaan, Kunttu toteaa.

Hän uskoo, että omien traumojen käsittely pelastaa jälkipolvet.

– Aloin kokea jossain vaiheessa tosi vahvaa velvollisuudentunnetta siitä, että minun on pakko käydä läpi nämä asiat. Muuten ne siirtyvät lapsilleni tai heidän lapsilleen käsiteltäviksi.

Nyt Kunttu uskoo löytäneensä ratkaisun hyvään elämään.

– Olen ymmärtänyt paremmin kuin koskaan, miten tärkeä oma osuutesi on muutoksessa. Että olet itse oman elämäsi pääpelaaja.

Koronakriisin hoito on tyrmätty nettipalstoilla ja sosiaalisessa mediassa vuoroin täysin taloudesta piittamattomaksi ja toisinaan taas on julistettu, että ihmishenkiä uhrataan talouden alttarilla.

Ylen pelissä pääset itse kokeilemaan, minkälaista olisi joutua itse punnitsemaan koronarajoituksia talouden ja terveyden välillä.

Peli on koostettu suomalaistutkijoiden haastatteluiden ja kansainvälisten tutkimusten pohjalta sekä valtioneuvoston kanslian kokoamien tutkimuskatsausten ja lakiesitysten taustaselvitysten perusteella.

Pelin jälkeen voit lukea tutkijoiden vastauksia siitä, mitkä koronatoimet ovat tutkimusten perusteella kannatettavimpia.

Päätösvalta rajoitustoimista jakautuu todellisuudessa hallitukselle ja alueellisille viranomaisille, mutta pelissä olet kaikkivoipa itsevaltias, joka päättää itse kaikista toimista. Päätökset tehdään pelissä kuvitelluissa epidemiatilanteissa.

Minkälainen koronapäättäjä sinä olisit?

Terveystaloustieteilijät: Terveys ja talous ovat koronakriisissä harvoin aidosti vastakkain

Ylen haastattelemat terveystaloustieteilijät painottavat, että useimmissa koronapäätöksissä taloutta ja terveyttä ei tulisi nähdä kolikon kääntöpuolina, koska ne ovat voimakkaasti toisistaan riippuvaisia.

Sosiaali- ja terveystaloustieteen professori Ismo Linnosmaa toteaa, että kun epidemia yltyy pahasti, samalla putoaa kulutus, palveluiden käyttö ja töitä on vähemmän.

Talouden rajusta heikkenemisestä taas voi seurata haitallisia vaikutuksia esimerkiksi irtisanottujen mielenterveydelle ja samalla julkisen sektorin rahoitus heikkenee, mikä uhkaa tulevaa terveyden- ja sairaanhoitoa.

– Vähäinen koronatartuntojen määrä palvelee tietenkin kansanterveyttä, mutta se on hyvä myös kansantaloudelle, koska ihmiset uskaltavat liikkua ja kuluttaa, kun virusta on vähemmän, Linnosmaa sanoo.

Koronatoimien kustannusvaikuttavuutta arvioitaessa tulisi Linnosmaan mukaan tarkastella sekä varsinaisia sairaanhoidon kuluja että välillisiä kuluja, joita kansantaloudelle koituu tartuntoja ennaltaehkäisevistä toimista eli koronarajoituksista.

Yksittäisen hoitotoimenpiteen, kuten tehohoidon, kuluissa tuskin on merkittäviä eroja koronapotilaan tai muun vastaavaa hoitoa saavan potilaan välillä.

– Jos kuitenkin katsotaan preventiotoimia eli koronatapausten estämistä rajoituksilla, niin sitten lasku kansantaloudelle muuttuu hyvin erilaiseksi ja tällöin voi aidosti syntyä tilanteita, jossa terveys ja talous ovat vastakkain.

Linnosmaa sanoo, että rajoitusten vaikuttavuutta ja kustannuksia on hyvin vaikeaa laskea ennakolta luotettavasti.

Yksittäisten rajoitusten tehosta ja kustannuksista tiedetään heikosti

Rajoitusten tehokkuudesta, kustannuksista sekä seurauksista talouteen ja hyvinvointiin on tehty pandemian aikana valtavasti tutkimuksia, mutta näyttö eri toimenpiteiden vaikutuksista on silti hataraa ja epävarmaa.

Näin toteaa Turun yliopiston terveystaloustieteen professori Mika Kortelainen, joka on käynyt korona-aikana läpi suuren määrän kansainvälisiä tutkimuksia.

Ongelmana on hänen mukaansa ensinnäkin se, että epidemian hillitsemistä koskevista tutkimuksista ei juurikaan kyetä erottelemaan yksittäisten rajoitusten vaikutusta. Rajoituksia on jatkuvasti päällä useita samanaikaisesti, joten tutkimusasetelmissa ei siksi useinkaan pystytä erottamaan, miten mikäkin esti tartuntoja.

Tutkimusta vaikeuttaa myös se, että vaikutuksia voidaan havainnoida vain toteutetuista rajoituksista muttei niiden vaihtoehdoista. On siis hankalaa selvittää, mitä olisi käynyt, jos jokin rajoitustoimi olisikin jätetty tekemättä.

Kolmas hankaluus koskee ulkomailla tehtyjen tutkimusten soveltamista Suomeen. Vaikkapa Koreassa tai Italiassa tehdyssä tutkimuksessa tehdyt havainnot eivät välttämättä päde Suomessa. Erona on muun muassa väestötiheys, ilmasto, sosiaalinen kulttuuri ja etäisyyden pitäminen kohtaamisissa.

Vaikka ympäri maailmaa on tehty suuri määrä tutkimuksia, vain pieni osa niistä on Kortelaisen mukaan laadultaan korkeatasoisia.

Uusi ongelma on siinä, että valtaosa rajoituksia koskevista tutkimuksista on tehty ennen uusien muuntovirusten ilmaantumista.

Siksi tutkimusten perusteella on toistaiseksi vaikeaa tehdä rajoituksista sellaisia päätöksiä, joiden tehokkuudesta ja vaikutuksista tiedettäisiin luotettavasti ennakolta.

Terveystaloustieteilijä: Rokottaminen on kustannustehokkainta

Selkein näyttö koronatoimien kustannustehokkuudesta löytyy Kortelaisen mukaan rokotuksista, jotka ovat tehokkain keino epidemian kukistamiseen. Rokotuksiin käytetyt eurot maksavat itsensä hyvin nopeasti takaisin, koska yhteiskunta pystytään avaamaan ja tartunnat laskevat.

Melko selkeää tutkimusnäyttöä löytyy myös maskipakon ja koulujen sulkemisen vaikutuksista.

– Maskipakosta ei tule juurikaan kustannuksia, ainakaan jos vertaa elinkeinorajoituksiin, mutta niillä pystytään vähentämään tartuntoja merkittävästi silloin, kun pakolla on vaikutusta maskien käytön yleisyyteen.

Jos tarkastellaan maskin vaikutusta pelkästään sen kantajalle, suojausteho näyttää tutkimusten perusteella vähäiseltä. Kun tarkastellaan vaikutuksia kaikkiin maskipakon alueella oleileviin ihmisiin, pakko estää kuitenkin tartuntoja tutkimusten mukaan varsin tehokkaasti.

Koulujen siirtäminen etäopetukseen on vaikutuksiltaan monimutkaisempi. Teho koronan hidastamisessa on melko vähäinen, jos tartuntoja on vähän. Vaikeassa epidemiatilanteessa koulusulut kuitenkin näyttävät estävän tartuntoja.

Kustannukset ovat tutkimusten perusteella kuitenkin niin suuria, että varsinkin alakoulujen sulkemista pitäisi Kortelaisen mukaan harkita vasta aivan viimeisinä rajoituksina.

– Useiden laadukkaiden tutkimusten mukaan melko lyhytkin koulusulku vaikuttaa äkisti oppimistuloksiin ja erityisesti matalasta sosioekonomisesta asemasta tuleviin oppilaisiin, joten suluilla on eriarvoistavia vaikutuksia.

Oppimistulosten lasku aiheuttaa pitkällä aikavälillä kustannuksia, koska se voi vähentää oppilaiden tulevaa kouluttautumista ja sitä kautta esimerkiksi tuottavuutta. Osalle oppilaista koulusulut aiheuttavat myös esimerkiksi mielenterveysongelmia, mistä koituu niin ikään kustannuksia.

Liikkumisrajoituksista tulee jättikulut

Epäselvintä tutkimusnäyttö on tapaamisrajoitusten, liikkumisrajoitusten ja palveluiden sulkujen tehosta ja kustannuksista.

Kortelainen sanoo, että tartuntojen tiedetään kyllä vähenevän, kun ihmisten tapaamisia rajoitetaan, mutta siitä ei ole luotettavaa tietoa, kuinka paljon minkäkinlainen tapaamisrajoitus estää epidemian leviämistä.

Talouteen liikkumisrajoitukset merkitsevät ainakin kulutuksen pudotusta, mutta tietämys tarkemmista talousvaikutuksista – etenkin pitkäaikaisista – on hyvin epäselvää.

Ruotsista ja Tanskasta ja useista muistakin maista on Kortelaisen mukaan näyttöä, että vaikeassa epidemiatilanteessa talous kärsii pahasti siitä riippumatta, suljetaanko yrityksiä ja asetetaanko liikkumisrajoituksia vai ei.

– Tanskassa asetettiin vuosi sitten keväällä paljon Ruotsia tiukemmat rajoitukset, mutta Ruotsissa talous kärsi silti suunnilleen yhtä pahasti, koska ihmiset reagoivat itse liikkumalla ja kuluttamalla vähemmän.

Tartuntoja, kuolemia ja sairaalahoitojaksoja oli Ruotsissa paljon Tanskaa enemmän.

– Kontrafaktuualia [mitä olisi tapahtunut, jos olisi valittu toisin] ei tiedetä, mutta rajoitusten tekemättä jättäminen vaikeassa epidemiatilanteessa saattaisi olla taloudelle jopa negatiivisempi vaihtoehto.

Vaikka luotettava tutkimustieto on suppeaa, liikkumisrajoitukset näyttävät käyvän rajoitustoimista kalliimmiksi, koska ne merkitsevät laajaa kauppojen, palveluiden ja muiden yritysten ovien sulkemista.

Esimerkiksi Suomen hallituksen esittämät liikkumisrajoitukset olisivat koituneet yrityksille ja kansantaloudelle hyvin kalliiksi. Rajoituksista luovuttiin, koska lakiesitys törmäsi perustuslakiin.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan rajoituksista olisi koitunut bruttokansantuoteeseen noin miljardin euron lovi ja julkistalouteen puolen miljardin lasku menetetyistä verotuloista ja esimerkiksi kasvaneista työttömyyskorvauksista.

Professori: Talouden menetyksen ovat menetyksiä tulevasta terveydenhuollosta

Terveydenhuollon tuottamista, järjestämistä ja kustannuksia tutkiva Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrank kritisoi laajoja koronasulkuja.

Lillrankin mukaan suluista koituvia taloudellisia menetyksiä ja laskevan talouden kautta tulevia terveysvaikutuksia aliarvioidaan, eikä riittäviä arvioita kustannusvaikuttavuudesta tehdä.

Kun koronasuluista yhteiskunnalle koituvat kulut ja menetykset huomioidaan, koronatoimilla säästettyjen elinvuosien hintalappu on Lillrankin mukaan monin- ja taas moninkertainen verrattuna hoitoihin, joita julkinen sektori on normaalioloissa valmis maksamaan potilaan elinvuosien lisäämisestä.

– Se ei ole tasapuolista.

Esimerkiksi verovaroin potilaalle kustannettavista lääkkeistä hyvinvointivaltiot maksavat Lillrankin mukaan keskimäärin 30–50 tuhatta euroa per lääkkeellä pelastettu "laatukorjattu elinvuosi". Niin sanotussa laatukorjauksessa huomioidaan terveydentilan vaikutukset elämänlaatuun.

Hän painottaa, että julkisen terveydenhuollon hoitojen jatkuva säännösteleminen on väistämätöntä, koska resurssit on saatava riittämään kaikille.

Lillrank sanoo, että talousvaikutukset pitäisi huomioida paljon nykyistä paremmin tulevaisuuden terveydenhuollon vuoksi.

– Terveydenhuollon budjettirajoite on unohdettu rajoituksia koskevissa keskusteluissa. Velkaa ei voida ottaa loputtomasti, joten tulevaisuudessa terveydenhuollossa joudutaan pärjäämään vähemmällä, jos talouden annetaan ottaa pahasti osumaa.

Lillrank uskoo, että koronasulkujen talousvaikutuksia aliarvioidaan osin todennäköisesti siksi, että kyse on kertautuvista ja hitaasti toteutuvista kuluista.

– Vaikutusketjua on vaikea jäljittää. Ensin suljetaan vaikkapa kuntosali, sitten voi tulla konkurssi, viisi työpaikkaa loppuu, osa oireilee tulevaisuudessa, työttömyyskorvaukset kasvavat, verotulot putoavat.

Jutun lähteet:

Maskipakko:
Kuinka paljon kasvomaskien käyttö voi tulla sinulle maksamaan? Selvitä eri vaihtoehtoja Ylen laskurilla
Face masks considerably reduce COVID-19 cases in Germany
Causal impact of masks, policies, behavior on early covid-19 pandemic in the U.S.

Liikkumis- ja kokoontumisrajoitukset:
Liikkumisrajoituksista voisi koitua yrityksille jopa miljardiluokan tappiot – kampaaja Lan Kaijasilta: "Takana on jo rankka vuosi"
The impact of local and national restrictions in response to COVID-19 on social contacts in England: a longitudinal natural experiment
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi liikkumisvapauden ja lähikontaktien väliaikaisesta rajoittamisesta
Valtioneuvoston kanslian Covid19 Tutkimuskatsaus 8/2020
Inferring the effectiveness of government interventions against COVID-19

Rokotukset:
Valtioneuvoston kanslian Covid19 Tutkimuskatsaus 8/2020
Valtioneuvoston kanslian Covid19-tutkimuskatsaus 1/2021
Valtioneuvoston kanslian Covid19-tutkimuskatsaus 3/2021
Valtioneuvoston kanslian Covid19-tutkimuskatsaus 5/2021
Valtioneuvoston kanslian Covid19-tutkimuskatsaus 4/2021

Koulusulut:
Valtioneuvoston kanslian Covid19-tutkimuskatsaus 4/2020
Valtioneuvoston kanslian Covid19-tutkimuskatsaus 3/2021
Learning loss due to school closures during the COVID-19 pandemic
The effects of school closures on SARS-CoV-2 among parents and teachers

Rajojen sulkeminen:
Valtioneuvoston kanslian Covid19-tutkimuskatsaus 1/2021
Itärajan sulkeminen kurittaa Etelä-Karjalaa – matkailutulot vähenevät noin 25 miljoonaa kuukaudessa

Ravintolasulut:
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi tartuntatautilain väliaikaisesta muuttamisesta
THL:n suositus: Pääkaupunkiseudun baarit ja yökerhot kiinni – baareista ja yksityistilaisuuksista lähtenyt useita laajoja tartuntaketjuja

Ylen MOT-toimitus selvitti maaliskuussa elintarvikepetoksia Suomessa. Osana selvitystä MOT vei laukullisen suomalaisista kaupoista hankittuja elintarvikkeita laboratorioanalyysiin. Lue aiheesta lisää täältä.

Yhdestä elintarvikkeesta paljastui vika. Vika koski oliiviöljyä, joka ei täyttänyt pullossa ilmoitetun ekstraneitsyt-luokan tiukkoja vaatimuksia.

Ilmoitimme asiasta öljyn suomalaiselle kauppiaalle sekä öljyn valmistajalle. Ilmoitus johti lopulta kymmenien tuhansien pullojen takaisinvetoon.

Vika koski kymmeniä tuhansia pulloja

Viallinen oliiviöljypullo oli S-ryhmän Rainbow-tuotemerkin ekstraneitsytoliiviöljyä. Öljyn valmistaja on espanjalainen Acesur, joka on maailman suurimpia oliiviöljyn valmistajia.

MOT:n ilmoitettua havainnosta S-ryhmälle kauppaketju alkoi selvittää ongelman syytä Acesurin kanssa.

Viallinen pullo oli peräisin loppuvuonna 2020 pullotetusta oliiviöljyerästä. Erän koko oli Acesurin mukaan 72 000 pulloa, eli 36 000 litraa.

Määrä on Acesurin kaltaiselle öljyjätille hyvin pieni, sanoo Acesurin vientijohtaja Ignacio Gavilán.

– Viime vuonna veimme ulkomaihin 70 miljoonaa kiloa öljyä.

Viallisen pullon sisältänyt öljyerä on siitä huolimatta yritykselle nyt vakava ongelma. Jos öljy myydään ekstraneitsytlaatuisena, sen pitää EU-lainsäädännön mukaan myös olla sitä.

– Tavoitteemme on olla johtava yritys alalla, joten tällaisia asioita ei saa tapahtua. Meidän on löydettävä tälle selitys asiakkaidemme, ja myös itsemme vuoksi, Gavilán sanoo.

Mikä öljyssä siis oli vikana?

Öljyn ongelma oli laboratoriotestissä havaitut etyyliesterit.

Vika ei ole terveydelle vaarallinen vaan kyseessä on mahdollinen makuhaitta. Etyyliestereitä pidetään merkkinä siitä, että öljy on alkanut käydä. Siksi etyyliestereiden määrä ei voi ylittää tiettyä raja-arvoa korkeimman laatuluokan oliiviöljyssä.

Acesur on vienyt viallisen pullon sisältänyttä öljyerää Suomen lisäksi useisiin Euroopan maihin. Acesur on pysäyttänyt öljyerän myynnin ja on ottanut näytteitä eri maihin lähetetyistä pulloista, jotta ongelma paikannetaan.

– Voimme valvoa öljyä portillemme saakka, sitten emme hallitse mitä öljylle tapahtuu. Jos öljy esimerkiksi altistuu kontissa pitkäksi ajaksi auringolle, tämä voi vaikuttaa laatuun, Gavilán sanoo.

Toistaiseksi Acesur ei kuitenkaan ole saanut selville ongelman perimmäistä syytä.

Acesurin vientijohtaja Gavilánin mukaan vuonna 2020 sadonkorjuu oli myöhästynyt, minkä vuoksi pullotuksessa oli käytetty edellisen kauden öljyä. Viallinen pullo löytyi juuri tästä erästä.

Oliiviöljy on parhaimmillaan juuri puristettuna, mutta vanhemmastakin öljystä voi valmistaa ekstraneitsytöljyä.

Öljy oli joka tapauksessa Gavilánin mukaan tarkistettu pullotettaessa. Silloin kaikki oli kunnossa.

– Öljy oli pullotettaessa ekstraneitsyt-luokkaa. Jotain on tapahtunut erälle pullottamisen jälkeen ja sitä nyt tutkimme.

S-ryhmä veti öljypullot hyllyiltä – kuluttajille ei kerrottu

Suurin osa 76 000 pullosta – noin 41 000 – päätyi Suomeen.

MOT:n ilmoitettua viallisesta pullosta S-ryhmä teetti omia laboratoriotestejä erän muille pulloille. Niistä todettiin sama vika kuin MOT:n teettämässä laboratoriotestissä.

Tämän vuoksi Suomeen saapuneet pullot vedettiin hyllyiltä takaisinvedolla. Takaisinveto koski tosin vain noin tuhatta pulloa, sillä suurin osa öljystä oli ehditty myydä.

Ongelmasta ei ilmoitettu kuluttajille. Tätä S-ryhmä perustelee sillä, että havaittu vika ei ollut terveydelle vaarallinen.

– Kyseessä ei ollut terveyteen vaikuttava virhe, vaan laatukriteerin poikkeama. Siksi asiaa ei uloteta julkiseksi, sanoo S-ryhmän ryhmäpäällikkö Sari Ristaniemi.

S-ryhmä teki viime vuonna 212 takaisinvetoa elintarvikkeille. Suurin osa takaisinvedoista tehdään terveydelle vaarattoman vian vuoksi, joten niistä ei tiedoteta julkisesti kaupan tai Ruokaviraston toimesta.

Ei merkkejä tahallisesta ruokahuijauksesta

Keskilaatuisen oliiviöljyn tietoinen myyminen ekstraneitsytöljynä on maailman yleisimpiä ruokaväärennöksiä. Ruokaan liittyvät petokset ovat niin tuottoisaa toimintaa, että järjestäytynyt rikollisuus on ujuttanut näppinsä syvälle elintarviketeollisuuteen.

Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että MOT:n havaitseman öljyvian syynä olisi keskilaatuisen öljyn tahallinen väärentäminen parempilaatuiseksi.

Acesurin Gavilán huomauttaa, että maailman johtavaksi öljytuottajaksi pyrkivälle yritykselle tietoinen huijaaminen olisi katastrofaalinen liiketoimintamalli.

– Kuluttajat ovat hyvin tarkkoja öljyn laadusta, ja niin myös öljyä myyvät kauppaketjut. Tällä alalla voit toimia epärehellisesti vain kerran, jos tiedät mitä tarkoitan.

Katso MOT:n ohjelma elintarvikepetoksista Yle Areenassa:

Kuvittele itsesi seisomassa rinta rottingilla mutta takki auki hyiselle arolle. Autio, jäinen maa päästää iholle armottoman tuulen. Kehoa kylmää ja olo on sietämättömän suojaton, eksynyt. Tältä ero voi tuntua. Joskus siitäkin huolimatta, että monelle päätös tuo helpotusta. Eräänlaisen ratkaisun pitkään jatkuneisiin pulmiin.

Mutta viimassa aletaan usein ja ymmärrettävästä syystä kyhätä pian uutta rakennusta. Lauta laudalta uusi ihmissuhde nousee suojaksi. Turvaksi minun ja maailman väliin.

Yksin emme ole mitään, yhdessä pystymme mihin vain. Ajatus selittää myös parisuhdevimman. Käytän sanaa vimma, sillä mediat pursuavat parisuhdeartikkeleita ja parisuhdeohjelmat imevät katsojia magneetin lailla. Hyvä niin, jos tällä tavoin saadaan tuoreita näkökulmia omiin kysymyksiin.

Aikuisten paremmat parisuhdetaidot näet suojaavat myös lapsia jokapäiväisessä elämässä.

Lapsille harmaaksi haukuttu tasainen arki rutiineineen on siunaukseksi – oli vanhempia yksi, kaksi tai enemmän ja olivat he mitä sukupuolta tahansa. Vaikka aikuisilla onkin hillitön halu saada yksi läheinen ihmissuhde toimimaan, vaatii se harjoittelua. Vanhempien parisuhdeharjoittelu aiheuttaa kuitenkin lasten elämässä väistämättä turbulenssia. Sitä voidaan toki kutsua myös elämäksi.

Aikuisten väliset hyvät suhteet tukevat lopulta meitä kaikkia, sillä turvallisessa ympäristössä kasvaneet yksilöt luovat sittemmin turvallisen yhteiskunnan.

Sen sijaan aikuista suojaava ihmissuhde – parisuhde tai muu – avittaa myös lapsia eritoten kriisikohdissa. Aikuisten väliset hyvät suhteet tukevat kuitenkin lopulta meitä kaikkia, sillä turvallisessa ympäristössä kasvaneet yksilöt luovat sittemmin turvallisen yhteiskunnan. Turvattomassa kasvaneet turvattoman. Tästä syystä parisuhdetaidoista on tärkeää puhua mediassa.

Suojaavalla ihmissuhteella tai ns. toimivalla parisuhteella tarkoitetaan kuulluksi ja kunnioitetuksi tulemista sekä siitä kumpuavaa suojassa olemisen tunnetta. Erityisesti yksilökeskeisessä kulttuurissa koemme todellisuudessa olevamme usein yksinäisiä, uhattuina tai ainakin stressaantuneita selviytymisestämme.

Arki on siksi monelle ja monesta syystä huomattavasti kepeämpää kohdata yhdessä kuin yksin. Oli kyse taloudellisesta vakaudesta, seksuaalisesta ilosta, öisin hampaiden puhkeamista itkevästä vauvasta, lapsettomuudesta, teinien mekastuksesta tai työelämän vaativuudesta. Kumppania kaivataan, jotta joku maailmassa olisi aina puolellasi ja seisoisi rinnallasi. Tämä pätee silloin, kun suhde on terve ja ravitseva.

Kun viimassa seisova alkaa rakentaa uutta suhdetta suojakseen, moni saattaa toppuutella Eiks toi nyt oo vähän turhaa kiirehtimistä varoitellen uuden epäonnistumisen vaaroista. Yksin aikansa horjunut ei tietenkään piittaa varoituksista koska ei voi tietää, ellei yritä.

Hänelle uusi suhde tai perhe on kuin talo, joka rakennetaan omaksi suojaksi. Mutta jos uuden suhteen tai kokonaisen perheen rakentaa – kuten talon – liialla kiireellä, kuten kaikki tiedämme, pikarakentamisesta syntyy sutta. Toki mikäli peruspilarit ovat kunnolla paikoillaan, voidaan rakennelmaan jääneitä rakoja sittemmin tilkitä. Ja jos korjausrakentamista ja vahvistuksien lisäämistä jatketaan riittävän pitkään ja tarvittavalla tarkkuudella, se voi mainiosti suojata tuulelta. Lopulta jopa ensimmäistä rakennusta paremmin. Mutta hosua ei sovi.

Suhteella ei ole mitään virkaa, ellei siitä ole meille suojaksi.

Tukevalle perustalle rakennetussa parisuhteessa riittää lämpöä ja inhimillisyyttä sanojen, henkisen tuen, katseiden ja kosketuksen kautta. Niitä tarvitsee jokainen iästä ja sukupuolesta riippumatta. Koska olemme biologisestikin seksuaalisia olentoja kehdosta hautaan, tarvitsemme myös fyysisen läheisyyden kautta saatua hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Tärkeiltä ihmissuhteilta odotetaan myös läpinäkyvyyttä; kaikenlaisten tunteiden esiintuomista, toisen ymmärtämistä sekä itsensä ymmärretyksi tekemistä kumppanille ja muillekin perheenjäsenille.

Parhaimmillaan huterostakin rakennelmasta hioutuu ajan myötä tällainen. Siihen on uskottava ja siksi parisuhdeneuvoja jaeltava. Tukevan suhteen toteutuminen ei kuitenkaan aina ole vain tahdosta kiinni. Periytyneet tavat, traumat tai uskomukset jumittavat joskus rakennusprojektia niin, että koko hanke uhkaa hajota ja joskus hajoaakin.

Pahassa paikassa toisen tuoma turva mitataan. Siksi pettymys on valtava, kun koronan kaltaisessa myrskyssä tuki onkin kateissa, vaikka asutaan samaa taloa. Ja juuri siksi korona kaataa parisuhteita ja perheitä.

Toista on tarvittu, jotta tiukan paikan tullen olisi joku aikuinen tässä rinnalla. Suru ja suuttumus on suunnatonta, ellei toista tavoita tarpeen tullen. Katala tunne siitä, että kumppani onkin selkään puukottaja tai rintamakarkuri tuntuu tavallista tuskaisemmalta, jos kriisitilanteessa tajuaa, että vaikka on kaksin samassa osoitteessa, seisookin (taas?) emotionaalisesti yksin puuttomalla pellolla takki auki vastassaan jäätävä tuuli. On pysyttävä yksin tolpillaan.

Suhteella ei ole mitään virkaa, ellei siitä ole meille suojaksi. Kun enää osoite on yhteinen mutta yksinäisyys alinomaa ainoa seuralainen, on tehtävä johtopäätöksiä. Jos taas toiseen on voinut luottaa näissä poikkeuksellisissa oloissa, on se mainio merkki jatkoa ajatellen.

Marianna Stolbow

Kirjoittaja on kirjailija, kirjallisuusterapeutti ja parisuhdekouluttaja.

Kolumnista voi keskustella 26.4. klo 23.00 saakka.

Vuoden alussa voimaan tullut työsuhdepyöräedun verottomuus 1 200 euroon asti on kiihdyttänyt kalliimpien pyörien kysyntää. Monet työnantajat ovat tarttuneet kiinni verottajan tarjoamaan veroetuun ja tarjoavat pyöräetua työntekijöilleen.

Lahtelainen Kempillä työskentelevä hitsausneuvoja Jukka Lammi joutui etsimään haluamaansa työsuhdepyörää itse verkosta. Koronapandemia on tuonut polkupyöriä myyviin liikkeisiin tilanteen, missä joudutaan usein tarjoamaan ei oota. Pandemia sulki osia valmistavia tehtaita Aasiassa ja tällä hetkellä joitakin pyörämalleja voi joutua odottamaan jopa pari vuotta.

Kun Lammi löysi itselleen sopivan maastopyörän, työnantajan sopimuskumppani tilasi sen.

– Hyvä juttu tässä on se, että pyörän voi ostaa mistä vaan ja minkä hintaisen tahansa.

4 000 euron arvoisesta maastopyörästään Lammi maksaa kuukaudessa 100 euroa työsuhde-etuna, minkä työnantaja vähentää kuukausipalkasta. Perussopimukseen kuuluu pyörälle vakuutus, huollot voi lisätä halutessa.

Lammi ei maksa veroa polkupyöräedustaan, sillä se on työntekijälle verotonta tuloa 1 200 euroon asti vuodessa. Sopimus on tehty niin, että neljässä vuodessa pyörä on täysin maksettu ja jää Lammille.

– Olen laskenut, että neljän vuoden aikana tulee säästöä yli 1 000 euroa jos vertaa siihen että olisin itse hakenut pyörän kaupasta.

Alamäkipainotteista maastopyöräilyä harrastava Lammi suuntaa työpäivän jälkeen työkavereidensa kanssa 20-30 kilometrin pituiselle lenkille Salpausselän maastoihin. Lammin pyörä ei ole sähköavusteinen.

– Olen hyvässä kunnossa fyysisesti, joten en tarvinnut lisäbuustia sähköavusteisesta pyörästä. Tässä mennään kunto edellä.

Kemppi tarjoaa pyöräedun kaikille työntekijöilleen

Hitsausalan yritys Kemppi päätti Lahden ympäristöpääkaupunkivuoden kunniaksi tarjota pyöräetua kaikille 500 työntekijälleen. Tähän mennessä noin 30 työntekijää on ottanut edun käyttöönsä.

– Kempillä on pitkät perinteet työntekijöiden hyvinvoinnin tukemisessa. Katsottiin, että tämä on yksi loistava tapa edistää työntekijöiden hyvinvointia, kertoo Kemppi Groupin henkilöstöpäällikkö Miia Ylikorpi.

Kemppi käyttää pyörien ostamiseen ja liisaukseen sopimuskumppania. Alalla on useita toimijoita. Ylikorpi kertoo, että palveluiden tarjoajissa on eroja, joita työnantajan kannattaa selvittää huolella etukäteen.

– Tekemämme vertailu perustui siihen, mikä on työntekijän kannalta edullisin: eli kokonaishinta ja vapaus valita mieleinen pyörä. Ajopeli saa maksaa enintään 4 000 euroa.

Pyöräetu ei vaikuta työntekijän eläkemaksuihin, sillä työnantaja maksaa eläkemaksuja edun suuruudesta. Liisauskumppanin sopimuskuluista tulee työnantajalle pienoinen lisäkustannus pyöräetua kohti.

– Työnantajalle tulee kustannuksia tämän hetkisen tiedon mukaan vähän reilut 10 euroa kuukaudessa pyörää kohden.

Monesta muusta pyöräedusta kiinnostuneesta yrityksestä on jo oltu yhteydessä Kemppiin.

Yritys voi ostaa pyörät omakseen

Lahtelainen insinööritoimisto Päijät-Suunnittelu on huomattavasti pienempi yritys kuin Kemppi. Työntekijöitä on toistakymmentä.

Yrityksessä pyörien ostaminen suoraan omaksi nähtiin joustavaksi tavaksi tarjota etua työntekijöille, kertoo toimitusjohtaja Jussi Suontama.

– Koimme, että tämä on meille helpoin ja halvin vaihtoehto.

Suontama kertoo, että pyöräedun tarjoamiseen päädyttiin pitkälti siitä syystä, että insinööritoimiston työ muutoin on varsin istumapainotteista.

– Seisotaan paikallaan tai istutaan toimistolla. Ajateltiin tällä henkilökunnan hyvinvointia.

Itselleen Suontama päätyi ottamaan pyöräetuna sähköavusteisen maastopyörän. Suontama ei näe mitään syytä sille, mikseivät kaikki yritykset voisi lähteä tarjoamaan pyöräetua työntekijöilleen.

– Minusta tämä on hyvä asia, win-win -tilanne. Tästä on hyötyä sekä työnantajalle että työntekijälle.

Pyöräliiton arvion mukaan veroetu tulee vähentämään autoilua

Pyöräliiton mielestä polkupyöräedun verottomuus 1 200 euroon asti vuodessa on hyvä uudistus. Pyöräliiton vt. toiminnanjohtajan Vellu Taskilan mukaan se mahdollistaa jo varsin hyvän uuden pyörän hankkimisen.

– Erityisen hyvä on se, että pyöräedulla voi hankkia sähköavusteisen pyörän.

Pyöräliitossa uskotaan, että sähköavusteinen pyörä korvaa merkittävästi henkilöautoilla tehtäviä matkoja.

– Se muuttaa kulkemistottumuksia jopa talvella. Sähköpyörät nostavat vähitellen osuuttaan, se on eurooppalainen ilmiö.

Liitossa ajetaan myös tukea taloyhtiöille ja kauppakeskuksiin, jotta ne pystyisivät tarjoamaan parempia pyöräparkkeja.

Lue myös:

Pieksämäki tarjoaa työntekijöilleen polkupyöräedun

Keskituloinen työsuhdepyöräilijä voi hyötyä vuodessa 400 euroa uudesta veroedusta

Tiedämme melko hyvin, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen.

Tarkemmin sanoen: tiedämme, mitä kehoillemme tapahtuu kuoleman jälkeen.

Suomessa ruumis nykyisin useimmiten poltetaan tuhkaksi krematoriossa. Jäännökset haudataan uurnassa maan uumeniin.

Henri Heinosta,37, odottaa toisenlainen järjestely.

Kun Heinonen todetaan kuolleeksi, aloitetaan erikoinen operaatio, jota kutsutaan biostaasiprotokollaksi.

Ensin kehoa jäähdytetään kylmällä vedellä ja jäällä noin kymmeneen celsiusasteeseen. Verisuonistoon ruiskutetaan hepariinia, joka estää veren hyytymisen. Lopulta veri huuhdotaan pois ja korvataan jäänestoaineilla. Niiden tarkoitus on estää kudos- ja solurakenteita hajottavien jääkiteiden syntyminen.

Heinonen suljetaan erikoisvalmisteiseen kuljetuslaatikkoon hiilidioksidijään kera ja lennätetään Yhdysvaltoihin. Siellä kehon lämpötilaa lasketaan nestemäisen typen avulla 196 pakkasasteeseen. Tässä lämpötilassa ruumiin hajoaminen pysähtyy käytännössä kokonaan. Aivot vitrifioituvat, eli menevät lasimaiseen tilaan.

Näin siis karkeasti yksinkertaistettuna.

Ja jos kaikki sujuu Heinosen toiveiden mukaan, hänen kehonsa sulatetaan ja elvytetään joskus kaukana tulevaisuudessa.

Heinonen herätetään kohtaamaan uusi, uljas maailma.

– Periaatteessa tavoitteena olisi välttää kuolema. Tai ainakin pidentää elämää, Heinonen sanoo.

Satoja syväjäädytettyjä kehoja holvissa

Heinosta odottava järjestely kuulostaa tieteiselokuvalta. Maailmassa on kuitenkin jo satoja kuolemansa jälkeen syväjäädytettyjä ihmisiä.

Syväjäädytys on oikeastaan huono termi, Heinonen huomauttaa.

– Solujen jäätymistä pyritään nimenomaan välttämään.

Tarkka termi on kryoninen säilöminen. Kryoniikalla tarkoitetaan organismien säilömistä vahingoittumattomana äärimmäisen alhaisten lämpötilojen avulla.

Heinonen ojentaa painavan ja huolellisesti järjestetyn mapin. Mapissa on sopimus, jonka Heinonen on tehnyt Alcor Life Extension Foundationin kanssa.

Alcor on yhdysvaltalainen kryoniikkaa tutkiva ja suorittava säätiö. Se säilyttää Arizonan tiloissaan 181 nestetyppeen lasketun henkilön kehoa.

Heinosen ja Alcorin sopimus on vakuusjärjestely, jossa Alcor sitoutuu suorittamaan Heinosen kehon kryosäilömisen. Sitten joskus kun kuolema koittaa.

Kryosäilömisen tavoite on säilöä ihminen odottamaan aikaa, jolloin hänen kuolemaan johtanut vammansa tai sairautensa osataan parantaa.

Siis tavallaan lääketieteellinen aikamatka tulevaisuuteen.

Onko kuollut lopullisesti kuollut?

Elävää ihmistä ei saa kryosäilöä. Siksi lähes kaikki maailman kryosäilötyt henkilöt on virallisesti todettu kuolleiksi.

Heinonen ja muut kryonistit kutsuvat henkilöitä “kriittisessä tilassa oleviksi potilaiksi”.

– Laillisesti kuollut ei ole välttämättä informaatioteoreettisesti kuollut, Heinonen sanoo.

Heinonen tarkoittaa, että kuolleeksi todetun ihmisen aivoissa voi olla edelleen informaatiota, kuten kuten muistoja. Palanen siitä, mitä kutsutaan persoonallisuudeksi.

Heinonen ei siis kuvittele, että tulevaisuudessa kuolleet osataan herättää henkiin. Hän ajattelee niin, että se mitä nykyisin pidetään kuolleena, osataan ehkä tulevaisuudessa elvyttää.

Jos se kuulostaa oudolta, kryonisti kehottaa miettimään lähihistoriaa. Kun ihminen vielä sata vuotta sitten lakkasi hengittämästä ja lyyhistyi maahan, ajateltiin, että mitään ei ole tehtävissä.

– Sitten keksittiin, että henkilö voidaan elvyttää painelemalla rintakehää. Nyt se on normaalia lääketiedettä, Heinonen sanoo.

Nykyisin tiedetään myös, että kehon lämpötilan aleneminen antaa lisäaikaa elvyttämiseen.

Ääriesimerkki on ruotsalainen Anna Bågenholm, joka vajosi hiihtoretkellä jäihin vuonna 1999. Kun Bågenholm saatiin toimitettua sairaalaan, hänen sydämensä oli ollut pysähtyneenä tunteja. Kehon lämpötila oli laskenut 13,7 asteeseen.

Bågenholmia ei todettu kuolleeksi, vaan aloitettiin pitkä elvytys. Veri pumpattiin ulos, lämmitettiin ja pumpattiin takaisin suonistoon.

Bågenholm selvisi ja kuntoutui työkykyiseksi. Kylmyys, joka pysäytti Bågenholmin sydämen, esti hänen aivojaan vaurioitumasta.

Heinonen uskoo, että elvyttämistekniikat kehittyvät vielä. Kenties kryoniikan avulla viimeistä takarajaa saadaan puskettua entistä kauemmas.

– Bågenholmin tapaus ei tietenkään todista, että kryoniikka toimii. Mutta se todistaa sen, että käsityksemme elämästä ja kuolemasta on mustavalkoinen. Niiden välillä on kuitenkin harmaa alue.

Mutta onko ihmisen kryosäilytys käytännössä mahdollista?

Toistaiseksi vuosia kryosäiliössä viettäneiden ihmisten elvyttäminen on kuitenkin puhdasta tieteisfantasiaa.

Tänä päivänä pystytään syväjäädyttämään ja sulattamaan toimivia ihmisen soluja ja pieniä määriä kudosta. Myös suuria elimiä voidaan vitrifioida ilman jään aiheuttamia rakennevaurioita.

Vuonna 2015 tutkijat onnistuivat syväjäädyttämään ja sulattamaan lähes täydellisessä kunnossa säilyneet jäniksen aivot.

Edistysaskelista huolimatta toistaiseksi ei ole mitään takeita siitä, että sama pystytään joskus tekemään kokonaiselle ihmiselle.

Ongelma ei ole ihmisen säilytys äärimmäisessä kylmyydessä. Ongelmana on saattaa keho äärimmäiseen kylmyyteen riittävän nopeasti ja vahingoittamatta hauraita aivoja ja keskushermostoa.

– Aivot rupeavat happanemaan niin nopeasti. Se tapahtuu minuuteissa, sanoo Itä-Suomen yliopiston neurokirurgian professori Ville Leinonen.

Kun Suomessa henkilö todetaan juridisesti kuolleeksi, verenkierto aivoihin on jo lakannut. Sen jälkeen kestää Leinosen mukaan minuutteja, kunnes elin on vaurioitunut pysyvästi.

– Aivokuoleman kriteerit ovat sellaiset, että peruuttamaton on silloin jo tapahtunut.

Käytännössä kryosäilytykseen haluava potilas pitäisi kytkeä sydän-keuhkokoneeseen jo ennen aivokuolemaa. Ja koska potilaan selviämisestä kryosäilytyksessä ei ole mitään takeita, se edellyttäisi käytännössä eutanasian laillistamista.

– Eli pitäisi olla oma sairaala, jossa jäähdytys voitaisiin tehdä, eikä eettisiä ongelmia asiassa. Näin päästäisiin lähemmäs tavoitetta. Ei lähelle, mutta lähemmäs, Leinonen sanoo.

Heinoselle tätä ei tekisi suomalaisen sairaalan henkilökunta, vaan Alcorin kanssa yhteistyössä oleva hoitotiimi, joka sijaitsee Iso-Britanniassa. Jotta kryosäilytys voisi edes teoriassa onnistua, lähestyvä kuolema pitäisi tietää hyvissä ajoin etukäteen.

Heinonen tuntee hyvin asiaan liittyvät käytännön ongelmat.

– On mahdollista, että kryosäilytetyn ihmisen elvyttäminen ei ole koskaan mahdollista.

Siitä huolimatta Heinonen on tyytyväinen tekemästään kryosäilytys-sopimuksesta. Hän maksaa järjestelystä hyvillä mielin noin tuhat euroa vuodessa.

Miksi?

– Monet saavat virtaa elämäänsä esimerkiksi parisuhteista. Minä saan virtaa tieteestä, teknologiasta ja ihmisoikeusaktivismista. Kryoniikassa on kyse kaikista näistä.

Ennen ei ollut paremmin, mutta sentään unelmoitiin

Ensimmäinen kryonisin menetelmin jäädytetty ihminen oli yhdysvaltalainen James Bedford. Hänen kehonsa kryosäilöttiin vuonna 1967.

Vuonna 1967 moni asia oli huonommin. Aseellisia konflikteja oli enemmän. Suurin osa maailman ihmisistä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Suomessakin elinajanodote oli kymmenen vuotta nykyistä matalampi. Naisten ja vähemmistöjen asema oli nykymittapuilla mitattuna kaikkialla surkea.

Toisaalta juuri 60-lukua on ainakin länsimaissa alettu jälkikäteen pitää optimismin aikakautena. Maailmansotien jälkeen syntyneet huomasivat elintasonsa kohentuneen dramaattisesti aiemmista sukupolvista. Kansalaisliikkeet mullistivat maailmaa. Teknologia eteni harppauksin ja vei ihmisen kuuhun asti.

– Olisin halunnut elää silloin. Silloin uskallettiin olla optimistisia, Heinonen huokaa.

60-lukulainen tulevaisuususko tuntuu vaihtuneen pessimismiin, Heinonen toteaa. Tulevaisuudesta visioiminen tuomitaan herkästi haihatteluksi. Keskustelu teknologisista tai yhteiskunnallisista edistyshankkeista siirtyy nopeasti uhkakuvien maalailuun.

– Perustulo, lyhyt työviikko, ydinvoima, geenimanipulointi, keinoliha...Kaikkea uutta ja edistävää vastustetaan, vaikka niissä olisi suuri potentiaali esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumisessa, Heinonen sanoo.

Vastalauseita on helppo keksiä myös ihmisten kryosäilömistä vastaan.

Esimerkiksi näin: jos elinikää voisi pidentää kryoniikan avulla, menetelmä olisi vain rikkaiden ulottuvilla, mikä tekisi ihmisistä nykyistäkin epätasa-arvoisempia.

Epäluulo uutta kohtaan on tervettä, Heinonen sanoo.

– Teknologinen kehitys tuo aina mukanaan riskejä. Tekoälykin voi biasoitua esimerkiksi niin, että se syrjii ihmisiä työnhaussa.

Mutta:

"Epäluulon vastapuoleksi on pohdittava edistyksen positiivisia puolia. Skeptisyys ja optimismi eivät ole mielestäni ristiriidassa". Henri Heinonen

Mitä hyötyä ihmiskunnalle olisi siitä, että elämää saataisiin venytettyä kryosäilymisen avulla?

– Tällä hetkellä moni yrittää saavuttaa liikaa nuorena ja polttaa itsensä loppuun 30-vuotiaina. Ja voisiko ajatella, että elinvuosien kerääntyessä ihmiset viisastuisivat ja asiat menisivät eteenpäin? Nyt tuntuu, että samat ongelmat toistuvat, vaikka päättäjät vaihtuvat.

Entä raha? Miksi verovaroja tulisi käyttää mahdollisesti umpikujiin päätyviin tiedeprojekteihin, kun ne voisi sijoittaa ihmisten välittömän hyvinvoinnin parantamiseen?

Heinonen ottaa esimerkiksi miehitetyt Mars-lennot. Kunnianhimoisen projektin hyöty ihmiskunnalle ei ole Marsiin hengissä saatu ihminen itsessään. Vaan teknologia, joka on kehitettävä tavoitteeseen pääsemiseksi.

– Esimerkiksi Apollo-avaruusohjelman aikana kehitettiin polttokennoja ja tietokoneita. Ne ovat innovaatioita, joista hyödymme nyt. Me tarvitsemme edistyshankkeita.

Tästä syystä kryoniikan kaltaisen kokeellisen tieteen tukeminen on Heinoselle tärkeää.

Ehkä ihmisen kryosäilytys jää tieteisfantasiaksi. Mutta matkalla kohti tavoitetta saatetaan oppia jotain muuta hyödyllistä. Kuten säilömään elimiä, jotka on kasvatettu ihmisen omista kantasoluista.

– Uskon, että kryoniikka tulee mullistamaan elinsiirrot. Olen tulevaisuusoptimisti.

Oletetaan, että teknologia saataisiin lähitulevaisuudessa toimimaan. Heinosen keho kryosäilöttäisiin ja elvytettäisiin joskus kaukana tulevaisuudessa.

Eikö pelota ajatus herätä maailmaan, jossa ei mahdollisesti olisi mitään tuttua?

– Entä jos kokee kulttuurishokkia jo nyt, Heinonen kysyy.

Heinonen ei tunne oloaan ihan kotoisaksi vuonna 2021. Kaikesta jo tapahtuneesta edistyksestä huolimatta ihminen on edelleen eläin, joka tuhoaa omaa elinympäristöään ja tappaa lajitovereitaan mitättömiltä tuntuvien asioiden vuoksi.

– Kun avaan uutiset, siellä kerrotaan, miten koulubussi on joutunut ilmaiskun kohteeksi. Ketään ei tunnu edes kiinnostavan kaukaisten ihmisten tuska.

Olisi mukava nähdä maailma, jossa tällainen olisi kaukaista historiaa.

– En usko, että kaukainen tulevaisuus voisi tuntua niin vieraalta kuin tämä nykyisyys sotineen ja henkirikoksineen.

Henri Heinonen valmistelee parhaillaan väitöskirjaa lohkoketjuista ja kryptovaluutoista. Yle Tiedetrippi haastatteli häntä kryptovaluutoista, kuuntele podcast täältä.

Espanjassa Mallorcan saarella paikallinen mies on pidätetty epäiltynä koronaviruksen tahallisesta tartuttamisesta. Miehen epäillään aiheuttaneen 22 ihmisen koronatartunnan, kertoi Espanjan poliisi lauantaina.

Manacorin kaupungissa asuva mies oli alkanut oireilla töissä, mutta ei oireista huolimatta ollut lähtenyt kotiin. Myöhemmin samana päivänä hän oli käynyt koronatestissä, mutta ei jäänyt kotiin odottamaan tulosta, vaan lähti seuraavana päivänä töihin ja kuntosalille.

Töissä miestä vaadittiin lähtemään kotiin, mutta tämä ei suostunut. Työpaikan henkilökunta kertoi myöhemmin poliisille miehen olleen yli 40 asteen kuumeessa.

Poliisin mukaan mies kulki pitkin päivää ympäriinsä työpaikallaan ja laski tarkoituksella maskiaan yskiessään.

– Aion tartuttaa teihin kaikkiin koronaviruksen, mies sanoi kollegoilleen poliisin mukaan.

Myöhemmin samana päivänä mies sai koronatestinsä tuloksen, joka oli positiivinen.

Mies tartutti viisi kollegaansa ja kolme ihmistä kuntosalilla. Yhteensä miehen toiminnasta seurasi poliisin mukaan 22 tartuntaa. Tartunnan saaneet selvisivät kuitenkin ilman sairaalahoitoa.

Muusikko Matti "Fredi" Siitonen on kuollut 78-vuotiaana. Siitosen lähipiiri on vahvistanut uutisen STT:lle.

Matti Siitonen syntyi Mikkelissä 23. heinäkuuta 1942. Hän vakiinnutti asemansa iskelmälaulajana 1960-luvun lopulla. Sitä seuraavalla vuosikymmenellä hän nousi yhdeksi menestyneimmistä suomalaisartisteista.

Alun perin Fredi esiteltiin suomalaisille vuonna 1965 Folk-Fredinä, mutta folk-etuliite putosi nopeasti pois.

Pelkästään vuosina 1967–68 Fredi levytti monia menestyskappaleita, kuten Milloinkaan en löydä samankaltaista ja Kolmatta linjaa takaisin.

Hän on edustanut Suomea Euroviisuissa kahdesti. Ensimmäisen kerran Fredi osallistui viisuihin vuonna 1967 kappaleella Varjoon – suojaan. Kappale ylsi sijalle 12.

Seuraavan kerran Siitonen oli viisuissa mukana vuonna 1976 osana Fredi ja ystävät -kokoonpanoa, johon kuuluivat hänen lisäkseen Titta Jokinen, Anneli Koivisto, Irma Tapio, Aimo Lehto ja Antti Hyvärinen. Tällä kertaa viisuihin lähdettiin kappaleella Pump pump. Esitys puhutti paljon viisujen alla, sillä moni piti sitä liian rohkeana eurooppalaiseen laulukilpailuun.

Kappale ylsi sijalle 11., ja se on jäänyt elämään suomalaisena klassikkona.

Matti Siitonen on ollut osa suomalaista euroviisuhistoriaa paitsi esiintyjänä myös säveltäjänä. Hän on nimittäin säveltänyt useita lauluja Suomen euroviisukarsintoihin. Tunnetuin niistä on Katri Helenan edustuskappale Katson sineeen taivaan.

Siitonen oli osa Kivikasvot-kokoonpanoa. Kivikasvoihin kuuluivat Siitosen lisäksi Ismo Sajakorpi, Georg "Jori" Dolivo ja Ilkka Hemming. Kokoonpano sai alkunsa kesällä 1965 Haminan RUK:ssa.

Siitonen oli naimisissa entisen kokoomuksen poliitikon Eva-Riitta Siitosen kanssa.

Siitosen lapsista myös tytär Hanna-Riikka Siitonen teki uran näyttelijänä ja laulajana. Muun muassa Taikapeili-duossa laulanut Hanna-Riikka menehtyi vaikeaan sairauteen vuonna 2018.

Siitosen kuolemasta kertoi ensin Ilta-Sanomat.

Muistoja Fredistä vuosien varrelta:

Fredi sävelsi paljon muille, loi oman uransa käännösiskelmille

Fredi – Delilah (Elävä arkisto)

Fredi – Varjoon - suojaan (Elävä arkisto)

Folk-Fredistä tuli pelkkä Fredi (Elävä arkisto)

Fredi: Pylly vasten pyllyä oli aikoinaan raju Euroviisuissa

Kivikasvot pilaili vahingossa piispan kustannuksella – haukut tuli, mutta suosio kasvoi

Jyothi Bousle kävi lapsena päivisin kristillisessä luostarissa Intiassa. Kun äiti tuli hakemaan häntä, hän ei ollutkaan siellä. Luostari oli myynyt hänet lastenkotiin, joka adoptoi hänet Ruotsiin äidin tietämättä.

Yesenia del Pilar Chilestä vietti päivää kummivanhempiensa kanssa. Kun äiti tuli hakemaan häntä, hän oli poissa.

Shim In-youngin äiti sairastui ja isä kutsuttiin armeijaan Etelä-Koreassa. Sukulainen varasti hänet ja jätti hänet adoptoitavaksi.

Sanomalehti Dagens Nyheter on tehnyt laajan tutkinnan Ruotsiin adoptoiduista lapsista. Sadasta haastatellusta 20 on aikuisina kertonut tarinansa nimillään lehdelle. Lehti on saanut selville, että lapsia on varastettu jopa äitinsä sylistä ja myyty Ruotsiin pitkään.

Voit lukea adoptiolasten haastattelut täältä: DN: De vill veta sanningen om sina adoptioner.

Artikkelisarja on puhuttanut Ruotsia parin kuukauden ajan, ja hallitus on luvannut selvittää asiaa. Adoptoidut lapset haluavat jonkun ottavan vastuun siitä, mitä heille tapahtui.

Myös muu media on nostanut aiheen esille. Esimerkiksi Expressen vaati pääkirjoituksessaan varastettujen lapsien taustan selvittämistä.

Tämän viikon alussa tuli julki, että hallitukselle oli kerrottu epäselvyyksistä jo 1990-luvun lopussa.

Suomen adoptiolautakunta: On voinut tapahtua meilläkin

Suomi aloitti kansainvälisen adoptioyhteistyön myöhemmin kuin Ruotsi ja toiminta on ollut kautta aikojen pienimuotoisempaa. Ruotsiin on adoptoitu noin 60 000 lasta, Suomeen arviolta noin 5 000. Myös yhteistyömaiden lukumäärä on ollut rajallisempi.

Laittomuuksia on kuitenkin voinut tapahtua.

– Tätä ei voida sulkea pois täysin pois. On se mahdollista, myöntää Adoptiolautakunnan puheenjohtaja Irene Pärssinen-Hentula Ylelle puhelimitse.

– Haluaisin voida sanoa, että riski on nykyään pieni. On kuitenkin ilmeistä, että valvontaa pitää ehdottomasti koko ajan vahvistaa näiden uusien tietojen valossa.

Ruotsi adoptioiden suurmaa

Ruotsiin on adoptoitu lapsia 1950-luvulta lähtien. Asukasmäärään suhteutettuna adoptioiden määrä on suurin maailmassa.

Suurin osa tuli Ruotsiin 1970- ja 1980-luvulla Etelä-Koreasta, Chilestä ja Etiopiasta, mutta lapsia on adoptoitu yli sadasta maasta.

Viime vuosina adoptioiden määrä on laskenut. Huippuvuosina niitä tehtiin tuhat vuodessa, nyt määrä on puolittunut. Ruotsiin adoptoidaan noin 350–500 lasta ulkomailta.

Adoptoitujen lasten määrää selittää Ruotsin politiikka, halu solidaarisuuteen ja lapsettomuus. Ruotsin hallitukset suosivat varhain kansainvälisiä adoptioita, ja adoptiovanhemmille tarjottiin taloudellista tukea. Myös suurlähetystöt valjastettiin lasten etsintään, Dagens Nyheter kertoo.

Ruotsista tuli adoptioiden pioneerimaa. Ajateltiin, että kaikilla oli oikeus ydinperheeseen. Aikuisina adoptiolapset ovat alkaneet etsiä tietoja taustastaan.

"Kyse ei ollut ilkeydestä vaan tietämättömyydestä"

Shim In-young laskeutui Tukholman Arlandaan puolitoistavuotiaana helmikuussa 1985. Hänestä tuli Madeleine In-hwa Björk ja hän sai uudet vanhemmat ja uuden isoveljen, joka oli myös adoptoitu Etelä-Koreasta kaksi vuotta aiemmin. Uusi koti sijaitsi Norrköpingissä.

Samana vuonna hän sai serkun, Yesenia del Pilarin, joka oli kotoisin Chilestä. Hän sai nimen Caroline Hall, ja hänkin sai adoptoidun veljen.

Serkukset viettivät joulujaan isoäidin ja -isän maatilalla, jossa oli lehmiä, hevosia ja kanoja. Heidät opetettiin ruotsalaisiksi. Adoptioista ei puhuttu kotona, eikä muuallakaan. Se oli kirjoittamaton sääntö.

– Minun perheessäni ei ollut kyse ilkeydestä, vaan tietämättömyydestä, Caroline Hall sanoo Dagens Nyherille.

Vuosikymmeniä myöhemmin selvisi, että kolme neljästä serkuksesta oli tuotu Ruotsiin väärin perustein. Osa heistä on myöhemmin saanut yhteyden biologisiin vanhempiinsa.

– Ymmärsin, ettei äitini antanut minua pois vapaaehtoisesti. Kun hän syleili minua ja pyysi anteeksi, tunsin vain surua, Madeleine In-hwa Björk sanoo lehdelle.

– Se muuttui pikkuhiljaa iloksi, mutta alkuun tunne oli pohjaton suru.

Hän kysyy, mitä tapahtuu, jos adoptiosta riisutaan tunteet: rakkaus, kiitollisuus, suru ja ilo? Hän myös vastaa: silloin vain raha vaihtaa omistajia.

Chile tutkii Pinochetin aikaisia adoptioita

Adoptoidut lapset eivät ole ainoita, jotka etsivät totuutta. Chilessä on tutkittu kymmentätuhatta adoptiota, joista suuri osa tehtiin kenraali Augusto Pinochetin hirmuvallan aikana 1970– ja 80–luvulla. Yli 600 lasta on päätynyt Ruotsiin, kertoo Dagens Nyheter.

Lehden mukaan lapset julistettiin usein kuolleiksi syntymässään. Vanhemmat eivät saaneet nähdä heitä tai haudata heidän ruumiitaan. Vanhemmille kerrottiin, että lasten ruumiit tarvittiin tieteelliseen käyttöön.

Myös muun muassa Britannian yleisradioyhtiö BBC on kertonut laittomuuksista. Monet lapsista kuuluivat mapuche-vähemmistöön. Valtio tahtoi pelastaa heidät köyhyydeltä.

– Naiset ovat kertoneet kammottavia tarinoita siitä, kuinka vauvat revittiin pois heidän rinnoiltaan. Valtio käytti väkivaltaa heitä vastaan, Jeanette Velásquez vapaaehtoisjärjestöstä Hijos y Madres del Silencio [Hiljaisuuden pojat ja äidit] BBC:lle.

Chilen viranomaiset perustivat jo vuonna 2014 DNA-tietokannan, jonka avulla on tutkittu Pinochetin valtakaudella tapahtuneita laittomia adoptioita.

Maa julkaisi osaselvityksen lasten kohtaloista vuonna 2019. Siinä todettiin, että lapsia oli varastettu vanhemmiltaan ja adoptoitu. "Se on totuus, jota vastaan ei voi väittää, ja totuus, jonka useat todistajat ovat vahvistaneet", Dagens Nyheter kirjoittaa.

Voit lukea chileläisten vanhempien ja lasten tarinoita tarkemmin täältä: DN: Barnen stals från Chile och fördes till Sverige

Hollannissa kansalaisjärjestö on tutkinut laittomia adoptioita Kolumbiasta. Ainakin 800 lapsen adoptioiden kohdalla on todettu vakavia virheitä. Hollanti on jäädyttänyt kansainväliset adoptiot.

– Ruotsin hallitus, ja muiden maiden hallitukset, eivät ole kantaneet vastuutaan, sanoo Marcia Engel Dagens Nyheterille. Hän perusti järjestön, joka tutkii lasten tapauksia Hollannissa.

Hallitus tiesi väärinkäytöksistä

Tällä viikolla Dagens Nyheter paljasti, että Ruotsin hallitus sai raportin adoptiovääryyksistä jo vuonna 1997. Siinä kerrottiin vauvafarmeista ja lapsikaupasta. Tarkastelussa oli 17 maata.

Pääministeri oli sosiaalidemokraattien Göran Persson, ja raportti tilattiin, koska Ruotsi oli juuri liittynyt Haagin adoptiosopimukseen.

Laittomuuksia ei koskaan tutkittu.

Haagin sopimuksen piti taata eettiset ja oikeusperiaatteita noudattavat kansainväliset adoptiot. Maat sopivat selvittävänsä, voiko lapsen ensisijaisesti sijoittaa synnyinmaahansa. Lapsen perheen oli määrä antaa kirjallinen lupa adoptiolle, eikä kenenkään pitänyt enää hyötyä adoptiosta rahallisesti.

Nyt kaikki hallituspuolueet ovat sanoneet haluavansa selvittää vääryydet. Selvitystä ei ole aloitettu.

Suomi: Epäkohdat vuosikymmeniä vanhoja

Suomen Adoptiolautakunnan puheenjohtaja Irene Pärssinen-Hentula uskoo, että itsenäiset adoptiot lisäsivät riskejä laittomuuksiin eikä nykyaikaa voi verrata kansainvälisten adoptioiden alkuvuosiin.

– Monet epäkohdista, jotka tulevat nyt esiin, koskevat kymmeniä vuosia vanhoja adoptioprosesseja ja osin myös maita, joiden kanssa Suomella ei ole ollut yhteistyötä, hän sanoo Ylelle puhelimitse

.

Hänen mielestään Haagin adoptiosopimuksella on ollut todellista vaikutusta siihen, että riskejä vähennetään.

– Meillä ei tehdä adoptioita taloudellisista lähtökohdista. Valvonnan jatkuva vahvistaminen on tästäkin huolimatta välttämätöntä.

Adoptoitujen lasten oikeutta saada tietää alkuperänsä on myös vahvistettu Suomessa. Valtio tukee tätä oikeutta rahoittamalla adoptiopalvelunantajien jälkipalvelutyötä, jonka kautta adoptoidut voivat saada ohjausta ja tukea oman taustan selvittämiseen.

Ruotsi saattaa tehdä oman selvityksensä

Ruotsin sosiaalidemokraattinen sosiaaliministeri Lena Hallengren on halunnut odottaa Chilen adoptiotutkimuksen lopullista valmistumista ennen Ruotsin omia selvityksiä.

Keskustelu on kuitenkin käynyt niin kuumana, että hän on avannut mahdollisuutta selvitykselle. Siinä perehdyttäisiin 1960-luvulta 1990-luvulle tehtyihin adoptioihin.

– Tämä on tullut ajankohtaiseksi Chilen rikostutkinnan myötä, Hallengren sanoo Dagens Nyheterille.

Hallengren on aiemmin ohjeistanut perheoikeuden- ja vanhempientukivirastoa (Myndigheten för familjerätt och föräldraskapsstöd eli Mfof) tukemaan adoptiolapsia. Se koskee niin keskustelutukea kuin tukea etsiä juuriaan.

Mfof on kertonut raporteissaan, että lapsen alkuperää ei ole usein tiedetty Kiinasta tehdyistä adoptioista. Myöskään Vietnam ei ole selvittänyt lasten alkuperää riittävästi. Intiassa adoptiot ovat ajoittain tapahtuneet oikeusjärjestelmän ulkopuolella. Kolumbiassa lastenkodit olivat riippuvaisia adoptiomaksuista.

Nämä kaikki rikkovat Haagissa vuonna 1993 tehtyä lasten suojelua koskevaa yleissopimusta.

Korjattu 25.4. kello 11.16 kansalaisjärjestön Hijos y Madres del Silencio käännös suomeksi.

Tämä juttu perustuu paitsi Dagens Nyheterin tutkintaan, myös näihin artikkeleihin:

Adoptionscentrum: Vad menas med att en adoption är rättssäker?

Adoptionscentrum: Adoptioner väcker känslor

SVT: Nederländerna stoppar adoptioner

Svenska Dagbladet: Myndighet: Oegentligheter vid adoptioner bör utredas

Huvudstadsbladet: Finland måste ta sitt ansvar om adoptionerna

Indonesian viranomaiset kertoivat sunnuntaina löytäneensä uponneen sukellusveneen hylyn Balin lähellä. Turmassa kuoli 53 miehistön jäsentä.

– Löytyi KRI Nanggala-402 -sukellusveneen osia, vene oli mennyt kolmeen osaan, kertoi laivaston esikuntapäällikkö Yudo Margono.

Etsijät olivat saaneet havaintoja aluksesta 800 metrin syvyydestä sunnuntaiaamuna, jonka jälkeen sukellusvene kävi katsomassa merenpohjaa.

Sukellusvene katosi Balin saaren pohjoispuolella keskiviikkona. Vene oli tekemässä torpedoharjoitusta.

Lauantaina viranomaiset löysivät meren pohjasta esineitä ja aluksen osia 700 metrin syvyydessä.

Syytä uppoamiselle ei tiedetä. Indonesian laivasto on aiemmin kertonut, että sukellusveneessä olisi ollut sähkövika, joka esti suorittamasta pelastustoimenpiteitä merenpinnalle palaamiseksi.

Lue lisää:

Indonesiassa löydettiin kadonneeseen sukellusveneeseen kuuluneita esineitä – merenpohjasta 700 metrin syvyydestä

Indonesian sukellusveneturma: Toiveet 53 miehistönjäsenen selviämisestä hiipuvat

Indonesialainen sukellusvene kadonnut – laaja etsintä käynnissä

Turun Elokapina on järjestänyt viikonlopun ajaksi Varvintorille Kenkäkapinan. Kyse on koronaturvallisesta mielenosoituksesta, jolla halutaan kiinnittää huomiota ilmastoon ja ekokriisin.

Tapahtumaan tuotiin lauantai-iltaan mennessä satakunta kenkäparia ja useita kylttejä.

Perinteisiä massamielenosoituksia ei koronan takia ole voinut järjestää turvallisesti, mutta puoluepoliittisesti sitoutumattoman ympäristöliikkeen, Elokapinan, Turun osaston mielestä ekokriisi ei odota pandemiaakaan.

Uutena ratkaisuna ilmastoviestin välittämiseksi kokeillaan nyt kenkämielenosoitusta. Osallistujat voivat tuoda Varvintorille kenkäparin tai useampiakin ja kyltin, josta ilmenee viesti päättäjille. Kaikki tämä voidaan toteuttaa turvavälejä tai kokoontumisrajoituksia rikkomatta.

Tapahtuma päättyy sunnuntaina kello 18. Sen jälkeen paikalle jätetyt kengät viedään kunnon mukaan joko Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Vaateapu Karderoopiin tai muuhun kierrätykseen. Huonokuntoiset päätyvät jätteeksi.

Järjestelyissä on ollut Elokapinan Turun ryhmän lisäksi mukana muitakin alueen ympäristötoimijoita. Enemmistö kengistä on tavallisten ihmisten paikalle tuomia.

– Kenkiä on tuotu ikävää säätäkin uhmaten. Kaupunkilaisten viesti on siis selvä. Ekokriisin torjumiseen kaivataan määrätietoisempaa otetta, sanoo Elokapinan Turun paikallisryhmän koordinaattori Ilmari Lahti.

Yhdysvalloissa elokuva-ala valmistautuu vuoden kohokohtaan. Maanantaina aamuyöllä Suomen aikaa järjestettävässä Oscar-gaalassa palkitaan kuluneen vuoden parhaat elokuvat ja niiden tekijät. Toisin kuin odotettiin, palkintogaala aiotaan järjestää ehdokkaiden läsnäollessa.

Palkinnot jakavan Yhdysvaltain elokuva-akatemian ja gaalan tuottajien mukaan Zoom-gaalat on jo nähty. Korona-ajan Oscareista luvataan ennennäkemätöntä live-show'ta, jossa turvallisuus on otettu huomioon joka vaiheessa.

Lupauksista huolimatta gaalan katsojalukujen pelätään romahtavan. Niin on käynyt kaikille tähän mennessä järjestetyille korona-ajan palkintogaaloille. Myös Oscarit ovat keränneet tavallista vähemmän huomiota, vaikka suurin osa ehdokaselokuvista on nähtävissä helpommin kuin koskaan. Toisaalta viime vuonna puheenaiheeksi nousseet Jokerin kaltaiset isot vetonaulat loistavat poissaolollaan.

Oscar-gaala näkyy Suomessa Yle Teemalla ja Yle Areenassa maanantaina aamuyöllä kello 1.30 alkaen. Yle Areenassa voit osallistua keskusteluun, jossa tuloksia jännittävät yleisön kanssa toimittajat Matti Riitakorpi ja Janne Sundqvist.

Alla viisi faktaa, jotka tulevasta Oscar-gaalasta kannattaa tietää:

1. Miten niin erilainen kuin koskaan ennen?

Ei Zoomia. Ei huppareita. Ei tylsää hetkeä. Oscar-gaalan tuottajien ohjenuorana on ollut, että he haluavat tehdä erilaisen pandemia-ajan gaalan. Syynä on oletus siitä, että katsojat ovat lopen kyllästyneet virtuaaligaaloihin. Ne eivät ole saaneet hyviä katsojalukuja, vaikka yleisö on korona-aikana ollut valmiiksi kotona ja ruutujensa ääressä.

Vaativaan tehtävään on vaikea kuvitella parempaa tirehtööriä kuin Steven Soderbergh, joka palkattiin gaalan tuottajaksi joulukuussa. Pitkän linjan elokuvaohjaajalla on kokemusta niin riippumattomista elokuvista kuin Hollywoodin jättituotannoista. Hän on myös ehtymätön kokeilija, joka on viime vuosina muun muassa kuvannut yhden elokuvistaan iPhonella.

Soderbergh on luvannut Oscareista kolmetuntisen tapahtuman, joka on intensiivinen ja rehellinen - ja jonka katsominen tuntuu siltä kuin katsoisi elokuvaa. Tänä vuonna gaalassa ei ole varsinaista juontajaa, vaan sen eri osia juontamaan on palkattu näyttelijöitä, jotka kykenevät kannattelemaan illan tarinaa. Heidän joukossaan ovat muun muassa Brad Pitt, Harrison Ford ja Halle Berry. Toisaalta palkintoja on jakamassa myös viime vuoden yllätysvoittaja Parasiten ohjaaja Bong Joon-ho.

Myös gaalan tapahtumapaikka on valittu elokuvamaista totetutusta silmällä pitäen. Perinteisen Dolby-teatterin sijaan palkinnot jaetaan Los Angelesin päärautatieasemalla. Union Station tunnetaan Yhdysvaltain viimeisenä suurena rautatieasemana, ja gaalan tärkeimmät hetket tulevat tapahtumaan sen historiallisessa lipunmyyntihallissa. Ajatuksena on saada tilaisuuteen samanlaista henkeä kuin Oscar-gaalan alkuaikoina 1920- ja 1930-luvuilla.

Maailmalla vallitsevien matkustusrajoitusten takia pääkallonpaikalta Kaliforniasta otetaan yhteys noin kymmeneen kaupunkiin. Esimerkiksi Euroopassa Oscar-ehdokkaita kokoontuu muun muassa Lontooseen ja Dubliniin.

Ihan kokonaan ilman Zoomia gaala ei ehkä silti onnistu. Parhaan miespääosan Oscar-ehdokkaana olevan Anthony Hopkinsin edustajat ovat pyytäneet tähdelle mahdollisuutta osallistua gaalaan kotoaan Walesista.

2. Onko tämä turvallista?

Oscar-gaalan koronaturvallisuutta varmistetaan laajoilla ja kalliilla toimilla. Niihin kuuluvat osallistujien pakolliset koronatestit, kuumeen mittaamiset, turvavälit sekä osallistujien maskipakko silloin kun heitä ei kuvata. Koska toimet on rinnastettu elokuvan kuvauksiin, ei kuvattavien odoteta käyttävän maskia kuvausten ollessa käynnissä. Turvatoimet ovat maksaneet miljoonia dollareita.

Myös osallistujamäärää on rajoitettu enimmillään 170 henkeen. Niinpä gaalaan pääsevät vain esiintyjät ja ehdokkaat, minkä lisäksi kukin ehdolla oleva saa ottaa mukaan yhden vieraan. Tavallisesti omat kiintiöpaikkansa yleisöstä saava elokuvastudioiden johtoporras ei tänä vuonna pääse gaalaan.

Koronatoimia ei ole tarvinnut luoda tyhjästä, sillä apuna on ollut Hollywoodin elokuva- ja tv-tuotantoja varten laaditut ohjeet, jotka valmistuivat viime kesäkuussa. Soderberghilla oli näppinsä myös tuossa ohjeistuksessa. Sen asiantuntijoina käytettiin kahta epidemiologia, jotka olivat asiantuntijoina myös hänen pandemiaelokuvassaan Tartunta (Contagion, 2011).

Turvatoimet vaikuttavat myös gaalan sisältöön. Esimerkiksi parhaan kappaleen Oscar-palkintoa tavoittelevia musiikkinumeroita ei tänä vuonna esitetä itse gaalassa. Sen sijaan ne nähdään gaalaa edeltävässä osiossa, joka korvaa perinteisen punaisen maton osuuden.

Parhaan kappaleen ehdokkaista neljä artistia esittää kappaleensa Yhdysvaltain elokuva-akatemian uuden elokuvamuseon katolta Los Angelesista. Viides ehdokas, Netflixin Euroviisu-komedian Eurovision Song Contest: The Story of Fire Saga tunnuslaulu Húsavik (My Hometown) nauhoitetaan Húsavikin kaupungissa Islannissa.

Húsavikilaiset ovat olleet ehdokkuudesta innoissaan. Yhdysvaltalaisen ABC-kanavan mukaan kaupungin kouluissa pidetään ensi maanantaina vapaapäivä, että lapset voivat jännittää kotikaupunkinsa menestystä Oscar-gaalassa.

3. Ketkä ovat ehdolla?

Anthony Hopkins on kaikin puolin perinteinen Oscar-ehdokas. Hän on paitsi valkoinen, pitkän uran arvostetuissa elokuvissa tehnyt näyttelijä, myös ehdolla roolista, jollaisia Oscar-kisassa on palkittu vuosi toisensa jälkeen. Isä (The Father, 2020) -elokuvan pääosassa hänen roolihahmonsa on muistisairas vanhus ja näyttelijä heittäytynyt tehtäväänsä antaumuksella.

Hopkinsin rinnalla elokuva-alan halutuimmista palkinnoista kisaa historian monipuolisin joukko ehdokkaita. Se on seurausta iäkkään ja hyvin valkoisen elokuva-akatemian muutoksista, joilla on pyritty saamaan jäsenistöön enemmän erilaisista taustoista tulevia uusia jäseniä. Tarkoituksena on, että voittajista äänestävä joukko edustaisi monipuolisemmin kaikkia elokuvantekijöitä.

Muutoksen tuulet näkyvät taas selkeämmin. Tänä vuonna ehdolla on peräti kahdeksan täyspitkää elokuvaa, joiden ohjaaja on afrikkalaisamerikkalainen. Parhaan näyttelijän palkintoja tavoittelee kaikkiaan yhdeksän ei-valkoista näyttelijää, mikä on Oscareiden ennätys. Heidän joukossaan ensimmäinen parhaan miespääosan ehdokkuuden saanut amerikanaasialainen näyttelijä Steven Yeun.

Silti tämän vuoden gaala on ennen muuta amerikanaasialaisten elokuvantekijöiden juhlaa. Parhaan elokuvan ehdokkaana on sekä Chloé Zhaon ohjaama Nomadland että Lee Isaac Chungin ohjaama Minari. Kummallakin elokuvalla on kuusi Oscar-ehdokkuutta.

Zhao on ensimmäinen parhaan ohjaajan palkintoa tavoitteleva ei-valkoinen nainen ja ylipäätään ensimmäinen nainen, joka on samana vuonna ehdolla neljässä eri palkintokategoriassa.

Ehdolla on myös harvoin Hollywoodissa näkyvillä olevien vähemmistöjen edustajia. Vammaisten oikeuksia ajavan liikkeen historiaa kertovan Crip Camp -dokumenttielokuvan toinen ohjaaja, itse liikuntavammainen James LeBrecht on kertonut pitäneensä Oscar-gaalan lavaa merkkinä siitä, että liikuntavammaiset eivät ole tervetulleita hakemaan palkintoa. Lyhytelokuvien kategoriassa kilpailevan Feeling Through -elokuvan tähti Robert Tarango on puolestaan kuuromykkä.

Vammaisuutta käsitellään myös kuusi ehdokkuutta saaneessa elokuvassa Sound of Metal, jossa hevirumpali menettää kuulonsa. Elokuvaa on arvosteltu siitä, että sen pääosaan valittiin kuuleva näyttelijä Riz Ahmed. Samasta elokuvasta parhaan miessivuosan palkintoa tavoitteleva Paul Raci, kuurojen vanhempien lapsi, on puolustanut elokuvaa, joka ei kuvaa kuulovammaisia ja kuuroja vain heidän vammansa kautta.

4. Ja voittaja on...?

Chloé Zhaon ja Nomadlandin odotetaan olevan illan isoimmat voittajat. Zhaon teos asuntoautoissa asuvista köyhistä vanhuksista on voittanut Oscareita edeltäneissä palkintogaaloissa likipitäen kaiken mahdollisen.

Nomadlandin ohjanneesta, leikanneesta ja käsikirjoittaneesta Zhaosta tuli jo helmikuussa eniten palkintoja yhden palkintokauden aikana saanut elokuvantekijä Yhdysvalloissa. Tähän mennessä elokuva on tuonut hänelle jo yli sata palkintoa.

Muille palkintopaikoille on niin kova tunku, että kuusi ehdokkuutta saaneen Judas and the Black Messiah -elokuvan päätähdet Daniel Kaluuya ja LaKeith Stanfield ovat kumpikin ehdolla parhaasta miessivuosasta.

Sivuosapalkinnon voittaminen on todennäköisempää kuin miespääosan palkinto, jonka on veikattu menevän joko Hopkinsille tai viime vuonna syöpään kuolleelle Chadwick Bosemanille elokuvasta Ma Rainey's Black Bottom.

Saman elokuvan nimiroolista ehdolla oleva Viola Davis olisi voittaessaan ensimmäinen kaksi Oscaria saanut afrikkalaisamerikkalainen nainen. Kilpailu parhaan naispääosan palkinnosta on kuitenkin tämän vuoden kuumin kamppailu. Davisin pahin kilpakumppani on Oscar-suosikki Frances McDormand, joka tavoittelee kolmatta pääosa-Oscariaan elokuvasta Nomadland.

Oscar-gaala on paljastanut kerta toisensa perään, että ennakko-odotukset ovat petollisia. Liki 10 000 -henkisellä elokuva-akatemialla on tapana yllättää.

5. Voittaako Suomi?

Toisin kuin osasta Oscar-uutisointia voisi päätellä, suomalaiset tekijät eivät tänäkään vuonna ole ehdolla palkinnonsaajiksi. Suomen virallinen Oscar-ehdokas Tove karsiutui kisasta jo helmikuussa. Palkintoja ei myöskään ole tullut Suomeen Oscareita edeltävissä yhdysvaltalaisissa palkintogaaloissa.

Lähelle päästiin silti. Suomalainen foley-miksaaja Kari Vähäkuopus oli mukana viiden Sound of Metal -elokuvaan ääniä käsitelleen miksaajan ryhmässä, joille myönnettiin Cinema Audio Society -järjestön myöntämä parhaan näytellyn elokuvan miksauspalkinto. CAS on elokuvien äänityön merkityksen edistämiseen pyrkivä järjestö.

Sound of Metalin ohella suomalaisia foley-ääniä eli nauhoitettuja äänitehosteita kuullaan peräti kolmessa Oscar-ehdokkuuden saaneessa elokuvassa. Foley-artisti Heikki Kossin ja hänen kollegoidensa työ kuuluu elokuvissa The United States vs. Billie Holiday ja Hillbilly Elegy.

Tarinansa puolesta vahvasti äänimaailmaan perustuva Sound of Metal on hyvin todennäköinen parhaan äänisuunnittelun palkinnon voittaja tämän vuoden Oscar-gaalassa. Elokuvan ääniä tehtiin muun muassa nauhoittamalla näyttelijä Riz Ahmedin kehon ääniä. Sound of Metalin äänisuunnittelija on tanskalainen Nicolas Becker.

Tanskaan tulee hyvin todennäköisesti tänä vuonna useampikin palkinto, sillä ohjaaja Thomas Vinterbergin uutuuselokuva Yhdet vielä (Druk) on ennakkosuosikki parhaan kansainvälisen elokuvan sarjassa. Vinterberg on ehdolla myös parhaan ohjaajan kategoriassa, joka ei Parasite-ohjaaja Bong Joon-hon viimevuotisen voiton jälkeen ole enää vain englanninkielisten ohjaajien temmelyskenttä.

93. Oscar-gaala nähdään Yle Teemalla ja Yle Areenassa maanantaina aamuyöllä klo 1.30 alkaen. Yle Areenassa voit osallistua keskusteluun, jota juontavat toimittajat Matti Riitakorpi ja Janne Sundqvist. Tekstitetty lähetys maanantaina illalla Yle Teemalla ja Yle Areenassa klo 21 alkaen.

Lue myös:

Oscarit taas Teemalla suorana! Mukana nyt ensi kertaa myös jatkot!

Tässä ovat poikkeuksellisen elokuvavuoden Oscar-ehdokkaat – eniten ehdokkuuksia sai elämäkertaelokuva Mank

Lähes kaikki Oscar-ehdokkaat ovat jo nähtävissä eri suoratoistopalveluissa – katso täältä lista elokuvista

Köyhät vanhukset asuvat autoissaan ja vaeltelevat pitkin Amerikan sydänmaita hanttihommia hakien – Oscar-suosikki Nomadland on elokuva nykyajan kulkureista kapitalismin raunioissa

Oscareiden uusi kaarti

Woodstock-sukupolven oikeusfarssi, tyttären kuolema, korruption matolaatikko - Miten tosielämä näkyy Oscar-elokuvissa?