Terveysturvallisuus. Hybridistrategia. Omaehtoinen karanteeni.
Yli vuoden ajan olemme totutelleet aivan uudenlaiseen tapaan puhua. Koronavirukseen liittyvistä arvioista, suosituksista ja määräyksistä on tullut meille epidemiakielellä uusi normaali.
Kiihtymisvaihe. Kotoperäinen muuntovirus. Ja terveydenhuollon kantokyky.
Koronasta olisi kuitenkin voitu puhua myös aivan toisella tavalla.
Kriisitilanteessa korostuu se, mikä kulttuurille on muutenkin ominaista, sanovat viestinnän tutkijat. Suomessa siis asiallisuus ja vahva luottamus lakiin ja vallanpitäjiin.
Pyysimme neljää psykologia ja tutkijaa arvioimaan, mikä viranomaisten ja poliitikkojen koronapuheessa on toiminut ja mikä taas ei mennyt niin kuin Strömsössä.
Kommentoimassa ovat viestinnän yliopistonlehtori Salli Hakala,viestinnän johtamisen professori Vilma Luoma-aho, retoriikan tutkija Jouni Tilli ja käyttäytymistaloustieteen lehtori Markus Kanerva.
Hankaluus 1: Käskyjä käytettiin liian pitkään
“Pese kädet”, “pidä isompi turvaväli” ja “yski ja aivasta oikein”, töksäyttävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julisteet.
Käskymuoto paljastaa, että valtion silmissä emme ole vapaaehtoisia talkoolaisia, vaan passiivisia tottelijoita, sanoo Vilma Luoma-aho.
Käskyt ja kiellot saattoivat toimia aluksi, mutta niiden teho ei kestä kauan.
– Välillä pitää vaihtaa tyyliä, ihmiset kyllästyvät pelkkään ohjeistavaan viestintään, Salli Hakala toteaa.
Samaa mieltä on Markus Kanerva, jonka vetämä työryhmä pyrki tuomaan ministeriöiden työhön lisää psykologista ymmärrystä.
– Yhtä vähän kuin psykologi voi kertoa, miten virus leviää, epidemiologi voi kertoa, kuinka kauan ihmiset jaksavat totella rajoituksia. Tätä ei välttämättä Suomessa heti ymmärretty.
Harmaata nappulaa klikkaamalla näet, miten Vilma Luoma-aho olisi muokannut pääministeri Sanna Marinin (sd.) puhetta kontaktien välttämisestä.
Hankaluus 2: "Kotoperäisen muuntoviruksen väestöleviäminen"
Koronaviestinnässä keskitytään lähes yksinomaan tiedon jakamiseen, ja se on ongelma, sanovat tutkijat.
Asiassa on toki hyviäkin puolia. Hallitusta on kiitelty avoimuudesta siinä, että tieto päivittyy ja voi olla puutteellista.
Mutta vuoden aikana olemme myös saaneet hallintotieteiden lyhyen oppimäärän verran tietoa perustuslakivaliokunnan toiminnasta ja aluehallintoviraston ja sairaanhoitopiirien työnjaosta.
Aina se ei ole mennyt kovin hyvin perille.
Retoriikan tutkija Jouni Tillin mielestä yksityiskohdista olisi varaa karsia.
– Ei meillä ole mitään tarvetta saada kaikkein tarkinta tietoa, vaan vain jaksaa.
Tieto, jota tavallinen medianseuraaja tarvitsee, pitäisi lisäksi kertoa mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti.
Näin Markus Kanerva olisi muuttanut THL:n strategiajohtaja Liisa-Maria Voipio-Pulkin tiedonantoa brittimuunnoksen leviämisestä.
Näin ei tapahtunut myöskään THL:n perjantaina 13. maaliskuuta 2020 järjestämässä tiedotustilaisuudessa. Silloin pääjohtaja Markku Tervahaudalla oli painavaa asiaa.
Vilma Luoma-ahoa naurattaa: puhe on malliesimerkki viestinnän organisaatiovetoisuudesta.
Hänen mukaansa on luonnollista, että pääjohtaja haluaa kertoa, mitä hänen johtamansa organisaatio tekee.
Mutta suomalaiset haluavat kuulla, mitä ihmettä oikein tarkoittaa se, että koronaepidemia on alkanut Suomessa.
Siksi asian olisi voinut ilmaista myös näin.
Hankaluus 3: Missä viipyvät Jasper Pääkkösen koronavideot?
Viestinnän tutkijoiden mukaan hyvässä viestinnässä meitä ei huomioida pelkästään sillä, mitä ja miten kerrotaan, vaan myös, kuka kertoo.
– Missä viipyvät Jasper Pääkkösen koronavideot? kysyy Salli Hakala ja kiittelee samaan hengenvetoon, että somepersoona Roni Back kertoi koronasta nuorille yleisöilleen.
Tekee hyvää, että koronaa sanoittavat meille vaihteeksi muutkin kuin ministeriöiden virkahenkilöt.
– THL:n Taneli Puumalainen ja Mika Salminen ovat oikein päteviä asiantuntijoita, mutta he ovat tulleet täydestä tuntemattomuudesta. Ja sosiaalisen median viestintä toimii tunnettujen henkilöiden varassa.
Jos viestinnän tutkijat saisivat suunnitella uudenlaista koronaviestintää, meitä pitäisi kutsua eikä käskeä, ja puhutella myös tunteella eikä vain tiedolla.
Ratkaisu 1: "Olemme viiden miljoonan tiimi"
Käskemisen sijaan suomalaiset pitäisi kutsua mukaan torjumaan koronaa, tutkijat sanovat.
Näin tehdään esimerkiksi paljon kansainvälistä huomiota saaneessa Uudessa-Seelannissa. Suomen kokoinen maa mainostaa olevansa koronan vastaisessa taistelussa "viiden miljoonan tiimi".
Jos Uudessa-Seelannissa puhuttaisiin suomea, heidän julisteensa voisivat erota suomalaisista esimerkiksi tällä tavalla.
Meistä suomalaisista ei tietenkään helpolla tule viiden miljoonan tiimiä, koska olemme parantumattomia individualisteja.
Mutta pitkälle pääsee jo sillä, että ihmisiä kuunnellaan nykyistä enemmän.
– Ihmisten arjen huomioiminen lisää yhteisöllisyyttä, Markus Kanerva toteaa.
Tutkijoiden mielestä tässä ollaankin menossa parempaan suuntaan.
Huhtikuun aikana hallitus on kannustanut kaikkia osallistumaan rajoitusten purkamiseen liittyviin suunnitelmiin.
– Toivon, että saamme runsaasti kommentteja ja ehdotuksia suunnitelmaan seuraavan viikon aikana, Sanna Marin sanoi tiedotustilaisuudessa 9. huhtikuuta.
Pääministeri on jatkanut samaa osallistamista myös Twitterissä.
Ratkaisu 2: “Olen hyvin väsynyt, kuten me kaikki”
Viestinnän pitäisi saada yhteys vastaanottajan tunteisiin, Salli Hakala sanoo.
Meillä Suomessa tämäkään ei ole helppoa, koska odotamme viranomaisilta asiallisuutta ja neutraaliutta.
Mutta hyvä alku on puhua omista tunteista, kuten Sanna Marin teki helmikuisessa tiedotustilaisuudessa, jossa Suomeen ilmoitettiin "sulkutila".
– On helpottavaa kuulla, että tilanne vaikuttaa ministereihin samalla tavalla kuin meihin muihinkin, Vilma Luoma-aho kiittelee.
– Tulee olo, että olemme samassa veneessä, eikä meitä vain johdeta ylhäältä päin.
Tutkijat toivoisivat myös lisää kannustusta: se toimii paremmin kuin uhkailu, moittiminen tai syyllistäminen.
– Viestinnässä on toruttu liikaa, Markus Kanerva toteaa.
– Kun on haluttu korostaa tilanteen vakavuutta, on oltu hirveän vakavia.
Ylivoimaisesti suurin osa suomalaisista on noudattanut rajoituksia hyvin, ja sitä pitäisi vahvistaa, jotta he jaksavat toimia hyvin jatkossakin, Kanerva toteaa.
Suomalaisten suoritusta olisi voinut kiitellä esimerkiksi joulun jälkeen, kun tartunnat eivät lähteneetkään nousuun.
Kanervan mukaan perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru olisi voinut tehdä sen esimerkiksi näin.
Ratkaisu 3: "Voimme jo tähyillä, miltä tulevaisuuden Suomi näyttää"
Myös retoriikka on johtamista, tutkijat muistuttavat.
Kun Suomea nyt avataan, hyvä johtaja osaa määritellä toiveikkaan näköalan, jota kohti olemme matkalla. Se lisää yhteisöllisyyttä ja sitoutumista.
Retoriikan tutkija Jouni Tillin mukaan helmikuisessa sulkutilaan liittyvässä tiedotustilaisuudessa nähtiin toivon suhteen ensimmäinen "hyvä yritys".
Viime aikoina toivoa on onneksi nähty enemmänkin.
Marin oli Tillin mukaan sopivan toiveikas kertoessaan rajoitusten purkamisesta esimerkiksi hallituksen tiedotustilaisuudessa 9. huhtikuuta.
Pandemian lopun väläyttely on kuitenkin siinä mielessä vaarallista, että turha toivo voi tuoda epätoivoa.
Tillin mukaan turvallinen tapa luoda toivoa on nostaa positiivisia asioita nykytilanteesta.
Tämänkin Marin olisi siis Tillin mukaan voinut sanoa.
Juttua varten on haastateltu myös kirjallisuustieteen professori Hanna Meretojaa Turun yliopistosta.
Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 25. huhtikuuta kello 23 saakka.
