Poliisille tehtävät rikosilmoitukset seksuaalirikoksista, kuten raiskauksista ja ahdistelusta, ovat lisääntyneet Ruotsissa selvästi viime vuosien aikana. Myös haastatteluihin pohjautuvissa rikosuhritutkimuksissa on nähtävissä samanlainen kasvu. Kasvun syille on nyt etsitty selitystä Ruotsin oikeusministeriön alaisen rikostenehkäisyneuvoston Brån tekemässä raportissa.

Vuosia 2005–2017 tarkastelevan raportin johtopäätös on, että suurin selittävä tekijä ovat lainsäädäntöön tehdyt muutokset ja yhteiskunnassa lisääntynyt ymmärrys siitä, mikä on seksuaalirikos ja millainen toiminta ei ole hyväksyttävää.

Yhtenä merkittävänä vaikuttajana on maailmanlaajuinen Metoo-kampanja, jonka yhteydessä naiset ovat kertoneet kokemastaan ahdistelusta ja väkivallasta. Metoo-liike on myös nostanut julkisuuteen eri maissa näkyvässä asemassa olleita miehiä, jotka ovat hyväksikäyttäneet asemaansa seksuaalirikoksia tehdessään.

Ruotsissa Metoo-keskustelu on käynyt kiivaana ja johtanut muun muassa Ruotsin Akatemian historiansa syvimpään kriisiin johtaneeseen skandaaliin.

Ruotsin hallituksen Brålle antamassa selvitystehtävässä toivottiin faktatietoa muun muassa erilaisten seksuaalirikostyyppien lisääntymisestä ja rikoksiin syyllistyvien ihmisten taustoista. Hallituksen toiveena oli saada tutkittua tietoa seksuaalirikoksista, joista julkisessa keskustelussa on usein syytetty muun muassa eri maahanmuuttajaryhmiä.

Turvapaikanhakijoiden ja seksuaalirikosten lisääntymisen välillä ei yhteyttä

Raportin mukaan sekä raiskauksien että ahdistelutapausten määrässä on havaittavissa kaksi suurta lisäystä, toinen vuosina 2005–2008 ja toinen vuosina 2016–2017. Tutkijoiden mukaan jälkimmäinen lisäys ei liity vuoden 2015 siirtolaiskriisin, jonka myötä Ruotsiin tuli 163 000 turvapaikanhakijaa.

Tämä käy selvityksen mukaan ilmi esimerkiksi siitä, etteivät seksuaalirikokset lisääntyneet kunnissa, joihin tulijat sijoittuivat. Myöskään koko tarkastelujaksona 2005–2017 ei ole Brån mukaan todennettavissa yhteyttä turvapaikanhakijoiden määrässä ja seksuaalirikosten määrässä tapahtuneiden muutosten välillä.

Raiskausten määrän kasvussa on Brån mukaan kyse lisääntyneistä sisätiloissa, varsinkin yksityisasunnoissa, tehdyistä raiskauksista. Tuntemattomien tekemät niin sanotut puskaraiskaukset ovat sen sijaan hieman vähentyneet.

– Raportti osoittaa, ettei maahanmuuttoaalto ole vaikuttanut seksuaalirikosten määrään. Sen sijaan sietokyky tiettyjä seksuaalirikoksia kohtaan, joita ei aiemmin ilmoitettu, on alentunut. Tämä kulminoitui Metoo-aaltoon ja se on erinomaista, toteaa Tukholman yliopiston kriminologian instituutin professori Jerzy Sarnecki raportin havainnoista Dagens Nyheterille.

– Me emme ole joutuneet naisiamme raiskaavien muslimimiesten vallan alle, kärjistää Sarnecki rikostenehkäisyneuvoston raportin vastauksen julkisessa keskustelussa usein esitettyihin väitteisiin.

Brån mukaan ilmoitukset seksuaalirikoksista ovat lisääntyneet Ruotsissa vuosina 2005–2017 peräti 81 prosenttia. Mikäli otetaan huomioon Ruotsin väestömäärässä samaan aikaan tapahtunut lisääntyminen, on kasvua 100 000 ihmistä kohti 62 prosenttia. Lukuun sisältyvät sekä lievemmät että vakavimmat seksuaalirikokset.

Turussa sattui poikkeuksellinen tapahtumasarja keskiviikkona, kun mies jumittui jätteenkuljetusauton säiliön sisälle, kertoo pelastuslaitos.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun mies oli taloyhtiön pihalla etsinyt ilmeisesti roskasäiliöstä jotain. Hän oli ollut säiliön sisällä. Seuraavaksi paikalle olikurvannut jäteauto ja tyhjentänyt säiliön kyytiinsä. Kuljettajalla ei ollut aavistusta siitä, että joku oli säiliön sisällä.

– Mies onnistui soittamaan jäteauton kyydistä hätäkeskukseen. Ajoneuvo paikallistettiin GPS-tietojen perusteella Tuotekadulle, kertoo päivystävä palomestari Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta.

Roska-auto saatiin pysäytettyä ja mies saatiin ulos. Mies loukkaantui lievästi rytäkässä ja hänet kuljetettiin sairaalaan tarkastusta varten.

Päivystävä palomestari kertoo Ylelle, ettei muista uraltaan vastaavaa.

– Hyvin poikkeuksellinen pelastustehtävä.

Leijonat juhli Tampereella keskiviikkona maailmanmestaruutta. Paikalla oli poliisin arvion mukaan 30 000 katsojaa.

Keräsimme hienoimmat hetket kansanjuhlasta kuviin.

Lue lisää:

Yle seurasi hetki hetkeltä Leijonien kultajuhlia Tampereella: 30 000 juhli villinä ja Mörkö löi sisään!

Jääkiekon miesten maailmanmestaruus sai sunnuntaina monet riisumaan ainakin paitansa juhlahumussa. Osa ui perinteiseen tyyliin suihkulähteessä jopa synnyinpuvussaan.

Mutta miksi haluamme riisuutua, kun ilonpito on ylimmillään?

Biletohtori, tutkija ja sosiologi Antti Maunun mukaan kyse on karnevaalista. Karnevaaliin kuuluu yhteisön normaalien rajojen rikkominen.

– Sanan alkuperä tarkoittaa lihan juhlaa. Me kaikki olemme kehollisia olentoja ja keho eli liha yhdistää meitä toisiimme, maailmaan ja ylipäänsä elämään. Siksi se paita otetaan pois; se tuo esiin sen, mikä meitä lopulta yhdistää pelipaitojen, arjen roolien ja titteleiden alla, Maunu toteaa Ylen aamu-tv:n haastattelussa.

Vaatteiden riisuminen ei suinkaan alkanut ensimmäisestä maailmanmestaruudesta vuonna 1995, vaan tavalla on pitkät perinteet. Karnevaali on ikivanha keskiaikainen kulttuurinen tapa, joka Maunulan mukaan elää vielä tänä päivänäkin hämmästyttävän hyvin.

– Suomesta ensimmäiset karnevaalikuvaukset ovat 1500-luvulta. Kuvaukset keskiajalta ovat ihmeteltävän samankaltaisia kuin esimerkiksi kultajuhlinnat tai kesäfestarit.

Karnevaalikapteenit yleensä miehiä

Karnevaaleissakin on Maunun mukaan erilaisia rooleja. Juhlakansasta nousee esiin karnevaalikapteeneja, jotka toimivat ikään kuin juhlien esitanssioina tai liturgeina. Muut seuraavat sitten perässä kapteenien esimerkkiä, kukin omalla tyylillään.

Maunun mukaan karnevaalien roolijako voi tänä päivänä olla osin sukupuolittunutta, sillä kapteenin rooli lankeaa syystä tai toisesta useammin miehille.

– Toisaalta ei kaikki miehetkään ole valmiita tekemään sitä miehuutensa takia, ehkä siinä on muitakin ominaisuuksia mukana, Maunu sanoo.

Vaatteita ei kuitenkaan olla valmiita riisumaan ihan kaikenlaisissa juhlissa. Suuresta ilosta huolimatta esimerkiksi ylioppilasjuhlat ovat Maunun mukaan enemmän kiinni arjen rooleissa ja silloin puvut pysyvät päällä.

Mahdollisuuksia vaatteiden riisumisen kaltaiseen juhlintaan tarjoutuu varsin vähän.

– Me tarvitsemme tällaisia urheiluvoittojen kaltaisia pamauksia, jotka avaavat portteja ja murtavat muureja tällaisen perustavan yhteyden tieltä, Maunu sanoo.

Voit keskustella aiheesta klo 22.00 saakka. Tervetuloa mukaan!

Lisää aiheesta:

Katso video kultajuhlista Helsingin Kauppatorilta: vaatteet pois ja suihkulähteeseen

Näin Suomi juhlii – upeat kuvat Helsingin yöstä

Mörköjen mörkö! Leijonien MM-kulta sekoitti somen – lähetä meille parhaat meemit

Imatralainen Taina Sulaiman on surun murtama. Hänen kolme koiraansa pääsivät maanantaiaamuna yllättäen karkuun. Laajoista etsinnöistä huolimatta koiria ei löytynyt.

Seuraavana päivänä soi Sulaimanin puhelin. Poliisi soitti ja kertoi lopettaneensa koirat, koska luuli niitä villikoiriksi.

– Tuntuu kuin omat lapset olisi ammuttu, Taina Sulaiman sanoo.

Taina Sulaimanin koirat olivat sekarotuisia siperianhuskyn näköisiä isoja koiria. Niiden emä oli siperianhusky, ja isässä oli puolet jämtlannin pystykorvaa ja puolet berninpaimenkoiran sekä bordercollien sekoitusta.

Koirat karkasivat Imatralla talon pihalla olevasta koiratarhasta. Sen yksi lauta oli rikki, minkä takia koirat olivat päässeet ruokintatilan eteiseen. Taina Sulaimanin mukaan yksi koirista oli lopulta saanut eteisen ovessa olleen ulko-oven säpin auki, jolloin koirat olivat lähteneet karkuteille.

Erityisen rakkaat koirat

Koirien katoamisen oli huomannut talon isäntä, joka ilmoitti asiasta sillä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä Lappeenrannassa olleelle Taina Sulaimanille. Koirista tehtiin heti ilmoitus löytöeläintarhaan. Lisäksi niitä kuuluteltiin muun muassa Facebookin kautta.

– Sen virheen tein, etten ilmoittanut poliisille. Minulle on aiemmin hätäkeskuksesta sanottu, etteivät he enää ota ilmoituksia kadonneista koirista vastaan, kertoo Sulaiman.

Poliisin lopettamat koirat olivat Taina Sulaimanille erityisen rakkaita, koska hän oli ne kaikki kasvattanut pennusta saakka.

– Minä olen erittäin vihainen ja masentunut. Ihan on pohja viety elämästä.

Hän ei voi ymmärtää, miten poliisi ei ole erottanut hänen koiriaan villikoirista ja ihmettelee poliisi toimintaa.

– Ihan sama kuin ei erottaisi sukkaa kengästä.

Poliisi toimi ohjeidensa mukaan

Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta ylikomisario Jukka Lankinen vahvistaa, että poliisi on lopettanut kolme koiraa Imatralla maanantaina aamupäivällä.

Lankisen mukaan heille tuli hätäkeskuksen kautta ilmoitus, jossa kerrottiin Imatralla olevasta villikoiralaumasta. Ilmoituksen mukaan kolme pannatonta, vauhdikkaasti liikkuvaa koiraa pyörii pihapiirissä.

Poliisipartio oli yrittänyt saada koiria kiinni, mutta tuloksetta.

– Poliisin yleisjohtaja teki päätöksen, että jos ei koiria muuten saada kiinni, ne lopetetaan.

Päätöksen taustalla on jo pitkän aikaa Imatraa piinannut villikoiraongelma. Muutaman kilometrin päästä rajan takaa Venäjältä on Imatralle tullut villikoiria, jotka saattavat olla ihmisille vaarallisia. Niiden on epäilty muun muassa levittävän vesikauhua eli rabiesta.

Näistä villikoiralaumoista poliisi on saanut useita ilmoituksia.

Poliisi oletti, että myös maanantaiaamuna kyseessä oli tällainen Venäjältä tullut villikoiralauma.

– Kun partio oli mennyt paikalle, olivat asukkaat kertoneet pelkäävänsä koiralaumaa, kertoo ylikomisario Jukka Lankinen.

Poliisi teki lopettamispäätöksen, koska koirat poliisin mukaan aiheuttivat ihmisille pelkoa tai vaaraa ja poliisi oletti koirien olevan villikoiria.

Koirat ammuttiin paikan päällä.

– Päätös tehtiin juuri sillä periaatteella, että kyseessä on villikoiralauma, sanoo ylikomisario Lankinen.

Koirien omistajan Taina Sulaimanin mukaan karanneet koirat olivat ystävällisiä ja ihmisrakkaita. Poliisille ei sellaista käsitystä jäänyt.

– Koirat eivät antaneet ottaa itseään kiinni. Lisäksi koirien käytös sopi villikoirien käytökseen eli ne olivat vauhdikkaita, eivät hakeutuneet ihmisten seuraan ja olivat ilman pantaa. Jos poliisi olisi saanut koirat kiinni, olisi niistä tehty ilmoitus löytöeläinpaikkaan, eikä koiria olisi lopetettu, sanoo ylikomisario Jukka Lankinen.

Taina Sulaimanin mukaan oikeat villikoirat ovat aivan erilaisia kuin hänen koiransa.

– Ne venäläiset villikoirat ovat aivan erinäköisiä ja käyttäytyvät aivan eri tavalla kuin lemmikkikoirat. Meidän koirat olivat innostuneita ja vilkkaita, mutta eivät ne villikoiria olleet eivätkä aggressiivia. Ne olivat aina innoissaan, kun näkivät ihmisiä.

Poliisin lopettamat koirat olivat Helmi ja Haro, jotka olisivat täyttäneet perjantaina 6 vuotta sekä Urho, joka olisi täyttänyt heinäkuussa 4 vuotta. Koirat olivat sisaruksia.

Poliisi pysyy päätöksessään

Ylikomisario Jukka Lankinen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta kertoo, että hänen mielestään poliisi on tehnyt oikean päätöksen, kun se lopetti kolme irrallaan ollutta koiraa.

– Niillä tiedoilla, mitä partiolla ja päätöksentekijällä siinä hetkessä oli, ei muunlaista päätöstä olisi voinut tehdä. Pitää aina muistaa, että poliisi toimii aina niillä tiedoilla, mitä heillä sillä hetkellä on.

Koirat ampui poliisin pyynnöstä metsästäjä. Koirien ruhot on toimittettu Imatran Kurkisuontielle, jossa sijaitsee Imatran hyötyjäteasema eli entinen kaatopaikka.

Rikosilmoitus ja korvausvaatimus

Koirien omistaja Taina Sulaiman kertoo, että hän on tehnyt poliisin toimista rikosilmoituksen ja korvausvaatimuksen. Hän vaatii koirien surmaamisesta 45 000 euroa. Lisäksi hän haluaa, että koirat kaivetaan haudastaan ylös.

– Ne ruhot pitää näyttää minulle, että voin viimeisen hyvästin jättää, sanoo Taina Sulaiman.

Lisäksi Sulaiman vaatii, että koirat pitää tuhkata syyllisten kustannuksella ja koirien uurnat tulee toimittaa hänelle.

Ylikomisario Jukka Lankinen Kaakkois-Suomen poliisilaitokselta ei ole vielä nähnyt Sulaiminin tekemää rikosilmoitusta ja korvausvaatimusta.

– Jos poliisin toiminnasta tehdään rikosilmoitus, määrätään siihen syyttäjä tutkinnanjohtajaksi ja joku muu poliisilaitos sen tutkii. Korvausvaatimukset kulkevat vähän eri reittiä. Ensin katsotaan, onko sellainen virhe tapahtunut, josta syntyy korvausvaatimus. Jos näin todetaan, niin sen mukaan edetään, kertoo Lankinen.

Kaiken kaikkiaan ylikomisario Lankinen on hyvin pahoillaan siitä, mitä Imatralla maanantaina pääsi käymään.

Lain mukaan omistajan tulee pitää koirastaan huolta, ettei se pääse karkuun. Ylikomisario Jukka Lankinen ei kuitenkaan usko, että tässä tapauksessa olisi erityisestä huolimattomuudesta kyse.

– Joskus se koira jostain kumman syystä pääsee karkuun, vaikka olisi kuinka huolellinen, sanoo ylikomisario Lankinen.

Koirien lopettamisesta kertoi ensin MTV.

Lue seuraavaksi: Venäjältä tulleet koiralaumat juoksentelevat Imatralla – poliisi: "Käyttäytyvät kuin villieläimet"

Kumivenemies on uusi torille-meemi, kirjoittaa Arman Alizad Facebook-päivityksessään. Hänen jakamassaan kuvassa on omat versionsa vuosien 2011 ja 2019 maailmanmestaruusjuhlista.

Tuoreemmassa kuvassa Havis Amanda -suihkulähteessä kumiveneellä kelluvan miehen vierellä on Lemminkäisen äiti, Akseli Gallen-Kallelan maalauksesta.

Yle ei voi julkaista kuvahupailua tekijänoikeudellisista syistä. Se löytyy Alizadin päivityksestä, mutta myös satojen, luultavasti jopa tuhansien muiden suomalaisten sosiaalisen median tileiltä.

Kuvasta on tullut meemi.

Omistajat pysyvät hiljaa

Käytännössä tekijänoikeuksien perään ei kysellä, kun yksityiset ihmiset jakavat meemejä.

– On mahdotonta estää kuvien leviämistä sosiaalisessa mediassa. Minun puolestani ihmiset saavatkin jakaa kuviani, mutta ei ole oikein, jos mediatalot tekevät samoin, kertoo kumivenemiehestä kuvan ottanut valokuvaaja Lassi Rinne.

Rinne puhuu kuitenkin vain omasta puolestaan. Hän ei omista kuvansa oikeuksia. Ne kuuluvat hänen työnantajalleen Ilta-Sanomille.

Muun muassa Ilta-Sanomien toimittaja Johannes Kotkavirta on jakanut muutama päivä sitten otetun alkuperäisen suihkulähdekuvan Twitter-tilillään.

Ilta-Sanomat ei kommentoinut Ylelle, miten se suhtautuu kuvan meemikäyttöön.

Ainakin edellinen tori-meemi on saanut kiertää netissä vapaasti vuosien ajan. Sen on kuvannut Helsingin Sanomien kuvaaja Sami Kero. Ilta-Sanomat haastatteli kuvassa näkyvää miestä, hämeenlinnalaista baarimikkoa. Häntäkään yllättävä näkyvyys ei ole haitannut.

Kuvaaja kokee imarteluna

Lassi Rinteen mielestä on vain hauskaa, että hänen kuvansa on päätynyt mukaan suosittuun meemiin.

– En tiedä, voiko valokuvaaja saada parempaa huomionosoitusta kuin se, että kuva meemiytyy näin isosti. Enemmän se naurattaa kuin harmittaa.

Häntä ei haittaa, etteivät kuvaa jakavat suomalaiset tiedä, kuka ikimuistoisen hetken on tallentanut.

– Jos joku haluaa sen tietää, hän sen tiedon löytää. Mutta en usko, että kaikki kuvan näkevät tekisivät sillä tiedolla mitään.

Kaikkien omaisuutta

Tunnustuksen vaatiminen omalle kuvalleen meemin takana – tai meemille ylipäätään olisikin sosiaalisessa mediassa lähinnä noloa. Näin vakuuttavat monet aktiiviset somettajat.

– Jos joku yrittää sanoa, että minä tämän keksin tai pistin alulle, ei sitä katsota hyvällä. Ajatellaan, että joku yrittää omia jotain, joka on meidän yhteistä omaisuuttamme, toteaa Yle Kioskin toimittaja Toivo Haimi.

Tällaiset kuvat ja kirjoitukset ovat kaikkien yhteisiä. Toivo Haimi

Hän vertaa meemejä perinteisiin vessanseinäkirjoituksiin.

– Niissäkin on pointtina olla anonyymi. Tällaiset kuvat ja kirjoitukset ovat kaikkien yhteisiä. Niiden kuuluukin olla koko internetin yhteistä kulttuurista pääomaa.

Meemit eivät silti aina ole harmitonta huvittelua. Haimi näkee ongelmallisena, että usein meemeissä pilkataan jotain. Silloin jo valmiiksi maahan lyöty saa somessa hallitsemattoman ryöpyn ivailua niskaansa.

Valtaatekevien ja voimakkaiden pilkkaaminen meemeissä on kuitenkin Haimin mielestä huomattavasti hyväksyttävämpää. Esimerkiksi tänä keväänä maailmanmestaruushuumassa lytätyt jääkiekkomahdit kestänevät kyllä suomalaisten riemunjuhlat.

– Se on ylöspäin lyömistä. Kohteena ovat sellaiset maat, joilla on huomattavasti menestyneempi MM-jääkiekkohistoria kuin Suomella.

Löikö mörkö sisään?

Jos jollain olisi vaateita tämän kevään meemimyrskyssä, se voisi olla myös Moomin Characters. Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteeni Marko "Mörkö" Anttila innoitti lisäämään Muumi-Mörön kuvia mitä mielikuvituksellisempiin meemeihin.

Muumituotteille tämä on kuitenkin ollut vain hyvää mainosta. Esimerkiksi mörkömukit loppuivat kaupoista useilla paikkakunnilla välittömästi maailmanmestaruuden ratkettua.

– Tällaisissa tilanteissa jopa Moomin Characters on varmaan valmis antamaan vähän köyttä, arvelee sosiaalisen median influensseri ja vuoden graafikko 2013 Kasper Strömman.

Uskon, että jopa Gallen-Kallela olisi tyytyväinen, että hänen maalaustaan käytetään tällaisessa yhteydessä. Risto Uusikoski

Hän tekee päätelmänsä toki vain yleisen käsityksen perusteella. Samalla ajatuspohjalla hän asettuu edesmenneen taidemaalarin Akseli Gallen-Kallelan saappaisiin.

– Uskon, että jopa Gallen-Kallela olisi tyytyväinen, että hänen maalaustaan käytetään tällaisessa yhteydessä. Onhan se nyt varsin kekseliästä yhdistää hänen maalauksensa suihkulähdekuvaan.

Lähde esiin

Kekseliäisyys onkin meemeissä ratkaisevinta. Kasper Strömman kokee, että erilaisia kuvia ja tekstejä yhdistänyt meeminikkari on luonut meemistä kokonaan uuden teoksen.

– Alkuperäisestä kuvaajasta ei välttämättä ole silloin edes tietoa. Mutta jos jotain haluaa kreditoida, niin ehkä tämän uuden teoksen tekijää.

Meemejä säännöllisemmin ja vakavammin jakavalla yhteisöllä onkin Strömmanin mukaan oma kunniakoodinsa.

– Ainakin pitäisi mainita lähde, josta meemi on jaettu.

Harmistuneesta imarrelluksi

Verkkotoimittaja Risto Uusikoskea ehti jo alkuviikosta harmittaa, kun hänen MM-aiheinen videoklippinsä tuli vastaan Twitterissä ilman tekijätietoja. Hän epäili, että jakaja oli tietoisesti ladannut videon pois Twitteristä ja takaisin, jotta voisi esitellä sitä omanaan.

– Ehdin jo muutamalle vinoilla asiasta. Sitten kävi ilmi, että jaot oli ilmeisesti tehty hyvässä uskossa, ilman tietoista peittelyä.

Todennäköisesti joku oli lähettänyt Uusikosken videon kaverilleen jollain muulla sosiaalisen median alustalla, se oli lähtenyt sitä kautta jakoon ja palannut Twitteriin ilman tekijätietoja. Jakajat kokivat, että kyseessä on vapaata riistaa oleva meemi.

– Oli helppoa olettaa, että tämä on meemi, koska koko mörköjutusta on tullut tänä keväänä yhteistä omaisuutta. Tämä oli vain yksi versio mörkö-meemistä.

Hän kokee itsekin lainanneensa jonkun toisen meemiä omansa kehittelyssä. Uusikosken päässä soi taukoamatta Löikö Mörkö Sisään? -kappale. Hän ei tiennyt, kenen kappale on, mutta se innoitti häntä tarttumaan kameraan.

– Keksin, että minullahan on mörkö, jonka voin laittaa pelaamaan jääkiekkoa ja lyömään sisään. Olen siis kappaleen tekijälle velkaa ideasta, ja hän on velkaa Antero Mertarannalle, jonka sanoista kappale on tehty. Aika vaikeaahan tässä olisi meemin omistajaa määrittää.

Kyseinen kappale nousi suuren yleisön tietoisuuteen Arttu Wiskarin twiitistä. Kappaleen tekijä on DJ ILG.

Enää Risto Uusikoskea ei harmita, että Stiga-Mörön pelejä katselevat somettajat eivät tiedä, kuka videon on kuvannut.

– Olen vain imarreltu, että tämä on koettu meemiytymisen arvoiseksi, ja se on otettu yhteiseksi omaisuudeksi.

Voit keskustella aiheesta jutun kommenttiosiossa kello 22:een asti.

Ruotsissa on jälleen jaettu tuomio vanhemmille, jotka näännyttivät lapsensa tarjoamalla tälle liian ravintoköyhää ruokaa. Nackan käräjäoikeus tuomitsi eilen tiistaina vanhemmat vakavasta ruumiinvamman tuottamisesta, uutisoi Dagens Nyheter -lehti.

Toinen vanhemmista joutuu vankilaan 14 kuukaudeksi. Toisen vanhemman tuomio on alhaisen iän vuoksi yhdyskuntapalvelua ja valvontaa.

Oikeuden mukaan 1,5-vuotias poika huostaanotettiin helmikuussa 2018 sen jälkeen, kun lääkärit ja sosiaalityöntekijät olivat tehneet useita ilmoituksia heikossa kunnossa olevasta lapsesta. Esimerkiksi lapsen pituuskasvu oli pysähtynyt.

Vanhemmat eivät suostuneet muuttamaan lapsen täysin puutteellisesti laadittua "vegaaniruokavaliota" viranomaisten ohjeista ja kehotuksista huolimatta. Asiantuntijoiden mukaan poika ei saanut riittävästi rasvaa ja proteiineja.

– Olen yrittänyt selittää vanhemmille joka kerta tavatessamme, millaisia vakavia seurauksia aliravitsemuksesta on lapselle. Vanhemmat vaikuttavat kuitenkin täysin kykenemättömiltä vastaanottamaan ja ymmärtämään informaatiota, on lääkäri kirjoittanut lapsen potilastietoihin Ruotsin television SVT:n mukaan.

Kun viranomaiset lopulta ilmoittivat lapsen huostaanotosta, karkasi äiti lapsensa kanssa ja piileskeli viranomaisilta lähes kaksi viikkoa.

Toinen tapaus oikeudessa viime viikolla

Viime viikon torstaina Göteborgin käräjäoikeus tuomitsi 1,5-vuotiaan tytön vanhemmat vastaavanlaisessa tapauksessa. Vanhemmat aiheuttivat lapselleen vakavan aliravitsemustilan puutteellisella ruokavaliolla. Kun lapsi vietiin sairaalahoitoon helmikuussa 2018, oli hän lääkärien mukaan vain muutaman tunnin päässä menehtymisestä.

Göteborgilaisvanhemmat olivat ruokkineet tyttöä pääasiassa rintamaidolla, riisillä, perunalla, hedelmillä ja kasviksilla. Äiti kertoi kuulusteluissa, että ihminen voisi elää pelkästään ilmalla. Vanhemmat tuomittiin vakavan ruumiinvamman tuottamisesta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen.

– Tällainen rikos päätyy erittäin harvoin oikeuskäsittelyyn, vaikka näitä tapauksia nyt onkin kaksi lyhyen ajan sisällä, toteaa Nackan käräjäoikeuden puheenjohtaja Olof Roos.

Göteborgin käräjäoikeuden ja Nackan käräjäoikeuden jakamien vankeustuomioiden pituuksien selvä ero johtunee siitä, ettei vastaavista tapauksista ole aiemmin juurikaan jaettu tuomioita. Tuomioiden pituuksia yhdenmukaistavaa oikeuskäytäntöä ei siis ole vielä ehtinyt syntyä.

Vegaaniruokavaliossa ei käytetä mitään eläinperäisiä raaka-aineita. Oikein koostetussa vegaaniruokavaliossa varmistetaan kaikkien tarvittavien ravintoaineiden saanti ruoasta. Vegaaniliiton mukaan tasapainoiseen ruokavalioon kuuluu muun muassa viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, ravintorasvoja ja erilaisia maitotuotteita korvaavia kasviperäisiä vaihtoehtoja.

Hallitusneuvotteluissa suunnitellaan yritystukien leikkaamista hieman. Ylen lähteen mukaan yritystuista leikattava summa olisi noin 100 miljoonaa euroa.

Yritystukien kokonaismäärä on laskutavasta riippuen miljardeja euroja. Valtiontalouden tarkastusvirasto päätyi vuonna 2017 arviossaan noin 4 miljardiin euroon.

Ylen tietojen mukaan työttömien aktiivimalliin kuuluva työttömysturvan leikkuri ollaan poistamassa.

Lisäksi niin sanottuun työttömien eläkeputkeen suunnitellaan muutoksia.

Verotuksessa hallitus aikoisi pienentää kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennyksen on saanut esimerkiksi kotona teetetystä remonttityöstä, siivouksesta tai lastenhoidosta. Vähennys on ollut korkeintaan 2400 euroa.

• Yle seurasi tässä jutussa hallitusneuvotteluja keskiviikkona 29. toukokuuta. Seuranta on päättynyt. Tästä jutusta löydät hallitusneuvottelujen vetäjän Antti Rinteen kommentit keskiviikon myöhäisillalta. Rinne uskoo hallitusohjelman valmistuvan perjantaina 31. toukokuuta.

Jo aiemmin hallitusneuvotteluissa on päädytty siihen, että osakkeista saatavien osinkojen lähdeveron ulottaminen esimerkiksi sijoitusrahastoihin ja eläkeyhtiöihin ratkaistaan hallitusneuvottelujen jälkeen erillisessä työryhmässä. Ylen lähteen mukaan lähdeveron laajentamisella uusiin kohteisiin tavoiteltaisiin noin 100–150 miljoonan euron vuosituottoa.

Hallitusneuvotteluissa rahaa valtion uusiin menoihin, vaalilupausten täyttämiseen, aiotaan saada työllisyyden paranemisesta. Jos työllisyys paranee, vähenisivät valtion työttömyydestä johtuvat menot ja säästynyttä rahaa voitaisiin käyttää muihin menoihin.

Työllisyyden paranemista on tarkoitus seurata vuosittain. Hallitusneuvotteluissa on ollut esillä ajatus, että jos työllisyys ei paranisi odotetusti, niin hallitus joutuisi harkitsemaan valtion menojen leikkauksia kesken hallituskauden.

Hallitusneuvottelujen vetäjä Antti Rinne on sanonut, ettei tuleva hallitus tee uusia menoleikkauksia.

Järjestöiltä ehdotuksia työllisyyteen, ensimmäiset jo loppukesäksi

Hallitus on nojaamassa työllisyyden parantamisessa merkittävästi yhteistyöhön työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kanssa. Niin sanottujen kolmikantaneuvottelujen tuloksista toivotaan työllisyyden paranemista jopa kymmenillä tuhansilla työpaikoilla.

Hallitus lähettää kutsun keskusteluihin perinteisten työmarkkinakeskusjärjestöjen lisäksi myös Suomen yrittäjille. Työmarkkinakeskusjärjestöjä ovat Elinkeinoelämän keskusliitto, Kuntatyönantajat, Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, korkeasti koulutettujen Akava, kirkon työmarkkinalaitos ja valtion työmarkkinalaitos.

Hallituksen tavoitteen, 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen merkitsisi, että uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 60 000 hallituskauden aikana.

Todennäköisesti työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä pyydetään ensimmäiset ehdotukset jo loppukesäksi, ennen kuin hallitus päättää esityksestään valtion tulo- ja menoarvioksi.

Toisessa vaiheessa työmarkkinajärjestöiltä odotettaneen ehdotuksia ensi vuoden keväällä, ennen kuin hallitus valmistelee esityksensä julkisen talouden suunnitelmaksi. Tuota hallituksen neuvottelua kutsutaan myös kehysriiheksi.

Kolmikantaneuvotteluista kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Valtion omaisuutta myyntiin jopa 3 miljardin euron edestä

Ylen eri lähteistä saamien tietojen mukaan uusi hallitus aikoo hankkia jopa noin kolme miljardia euroa rahaa valtion omaisuuden myynnillä. Aiemmin kerrottiin omaisuuden myynnin olevan kahdesta kolmeen miljardia euroa hallituskauden aikana.

Kaikki omaisuuden myynti ei poistu valtion taseesta vaan varallisuus muuttaa muotoaan. Esimerkiksi yhden yhtiön osakkeiden myynti vaihtuisi omistukseksi toiseen yhtiöön, vaikkapa ratayhtiöön.

Kotihoidon tukeen tuskin suurta muutosta

Perhevapaiden uudistuksessa hallitusneuvotteluissa päädytään todennäköisesti isien ansiosidonnaisen vapaan pidentämiseen. Valtio lisäisi rahaa perhevapaiden järjestämiseen suuruusluokaltaan noin 25 miljoonaa euroa vuositasolla.

Lasten kotihoidon tukeen ei ilmeisesti ole tulossa merkittäviä muutoksia.

Perhevapaiden lopulliset muutokset sovitaan todennäköisesti työryhmässä työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Muutokset saattavat merkitä palkansaajille ja työnantajille lisämenoja. Palkansaajien ja työnantajien yhteinen kustannus saattaisi olla esimerkiksi 50–100 miljoonaa euroa vuositasolla.

Neuvottelut venyvät, Saarikon mukaan tänään ei tule valmista

Yli kaksi viikkoa jatkuneissa hallitusneuvotteluissa on ollut tänään merkittävä päivä, kun hallitusohjelman on odotettu valmistuvan. Se näyttää nyt kuitenkin aiempaa epätodennäköisemmältä.

Hallitusneuvottelija Antti Rinteen piti alunperin kertoa neuvottelujen etenemisestä noin kello 16, mutta hieman ennen sitä käytiin kertomassa, että neuvottelut venyvät. Uutta aikaa ei annettu.

Keskustan kansanedustaja, väistyvä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko käväisi iltakuuden aikoihin sanomassa toimittajille, että hän "ei näe sellaista tilannetta, että tänään tulisi vielä valmista." Neuvotteluja on varauduttu jatkamaan huomenna ja näyttää siltä, että neuvottelut venyvät tänä iltana myöhään.

Hallitusohjelmaa jo 150 sivua

SDP:n puheenjohtaja Rinne kertoi eilen tiistaina, että talouden raameista on päästy sopuun. Hän odotti hallitusohjelman talouskokonaisuuden valmistuvan työryhmissä tiistai-iltana. Hallitusohjelmaa oli kirjoitettu hänen mukaansa jo 150 sivua.

Ennen puolta päivää Säätytalolle saapunut Rinne ei uskaltanut luvata hallitusohjelman valmistuvan varmasti tänään.

– Muutamissa kohdissa on vielä hoidettavaa. Ei epäilystä etteivätkö tule kuntoon. En osaa tällä hetkellä sanoa saadaanko tänään valmiiksi vai ei, Rinne totesi.

Kysymykseen lisävelan ottotarpeesta Rinne vastasi, että jos normaalikasvu jatkuu, talous on tasapainossa vuonna 2023.

– Lähtökohta on se, että lisävelan otto on pysähtynyt tämän (hallitus)kauden aikana.

Tilastokeskus kertoi tänään, että Suomen bruttokansantuote kasvoi tammi-maaliskuussa 1,2 prosenttia vuodentakaisesta.

Tieto voi aiheuttaa hallitusneuvotteluihin vielä harmaita hiuksia, sillä aiemmin Tilastokeskus ennusti alkuvuoden talouskasvun olevan 2,2 prosenttia. Nyt saatujen ennakkotietojen mukaan toteutunut kasvu olisi siis ollut prosenttiyksikön arvioitua heikompi.

– Olemme myös todenneet, että emme tee myötäsyklistä vaan vastasyklistä politiikkaa tilanteessa, jossa talous huononee merkittävästi. Meillä on pelimerkit sitäkin varten olemassa, Rinne sanoi.

Vastasyklisellä finanssipolitiikalla tarkoitetaan sitä, että annetaan esimerkiksi julkisten menojen kasvaa, vaikka talous sakkaa.

Hallitusneuvottelujen muut osapuolet eli keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP ovat kommentoineet neuvottelujen sujuneen hyvin.

– En tiedä tuleeko valmiiksi tänään, mutta joka tunti mennään lähemmäksi maalia, sanoi RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ennen puoltapäivää toimittajille.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoi, että ohjelman sisältö voisi olla valmis tänään keskiviikkona.

Julkistetaanko sisällön pääkohdat jo tänään? Se selviää myöhemmin tänään.

Puheenjohtajat kokoontuivat arvioimaan ryhmien edistymistä kello 12.30. Hallitusohjelman viimeistelyyn ryhdytttiin tietojen mukaan puolen päivän jälkeen.

Ministerilista valmistunee ensi viikolla

Ministerivalintoja jouduttaneen odottamaan ensi viikkoon.

– Ministerikokonaisuudesta ei ole keskusteltu, eikä edes siitä, kuinka paljon ministereitä tulee olemaan, Rinne sanoi tiistaina.

Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä oli tiistaina poissa neuvotteluista Brysselin EU-huippukokouksen vuoksi. Hänen odotettiin palaavan neuvotteluihin tänään puolenpäivän aikoihin.

Lue myös: Yle seurasi hallitusneuvotteluja: Uusi hallitus aikoo välttää lisävelan, maahanmuuttopolitiikkaan höllennystä, Kemin sellutehtaalle vihreää valoa

VTV: Valtio maksoi viime vuonna yritystukia 4,1 miljardia euroa – tukien määrä nousi taas, yritysten määrä laski

Iitissä sijaitsevassa erityislastensuojelulaitoksessa on paljastunut vakavia ongelmia nuorten kohtelussa.

Loikalan kartanossa tehdyssä tarkastuksessa on selvinnyt, että laitoksessa oli esimerkiksi riisutettu alasti ja eristetty nuoria. Alasti riisuttaminen ei perustu lakiin. Laitokseen sijoitetut olivat tarkastushetkellä 14–17-vuotiaita.

Tarkastus tehtiin eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin määräyksestä viime lokakuussa ennalta ilmoittamatta.

Loikalan kartanon lapset kertoivat tarkastuksessa, että heidät oli käsketty riisuutumaan alasti saavuttuaan laitokseen. Lisäksi heidät eristettiin muista ihmisistä käytännössä kokonaan. Apulaisoikeusasiamies vaatii, että laitoksessa luovutaan jatkuvasta eristämisestä ja sosiaalisten suhteiden rajoittamisesta.

Apulaisoikeusasiamies käytti ratkaisunsa pohjana paitsi lasten kertomuksia, myös laitoksen toimittamia rajoituspäätöksiä, henkilöntarkastuspäätöksiä ja lapsista tehtyjä asiakirjamerkintöjä.

Lisäksi ratkaisussa on hyödynnetty eri valvontaviranomaisten aiempia päätöksiä.

Rasismia?

Esittelijäneuvos Tapio Räty oikeusasiamiehen kansliasta pitää poikkeuksellisena sitä, miten totaalisesti lasten sosiaaliset suhteet katkaistiin heti laitokseen saavuttua.

– Sijoitetut lapset eivät saaneet liikkua oman yksikkönsä sisällä ja he joutuivat pyytämään lupaa päästäkseen ulos omasta huoneestaan koputtamalla oman huoneensa sisäpuolelta, Tapio Räty kuvailee.

Räty ihmettelee myös niin sanotun hiljaisen ruokailun käytäntöä, jonka mukaan lapset eivät saa puhua keskenään aterioinnin aikana. Raportissa lapset kuvasivat hiljaisia ruokailuja muun muassa erittäin ahdistaviksi, epänormaaleiksi ja omituisiksi.

– En ole koskaan törmännyt tällaiseen hiljaiseen ruokailuun. Se tuntuu epänormaalilta kasvatuskeinolta, Tapio Räty sanoo.

Lapset olivat kertoneet myös työntekijöiden rasistisesta käytöksestä. Työntekijät olivat erään lapsen mukaan vitsailleet, että "ei sua löydä tuolla pimeässä".

Kartanon johtaja: "Asiavirheitä"

Apulaisoikeusasiamies pitää laitoksen käytäntöjä lakiin perustumattomina, mielivaltaisina ja lapsia alistavina. Loikalan kartanon mukaan tarkastus antaa laitoksen toiminnasta liian negatiivisen kuvan.

– En saanut tehdä vastinetta ennen tarkastuspöytäkirjan julkistamista. Nyt syntyy sellainen kuva että minä rikon lakia, olen pahansuopa ja kiusaan lapsia. Jotkut kunnat siirtävät nyt lapsia pois minua kuulematta, sanoo yksikön johtaja Heidi Rauha.

Rauhan mukaan hän on ollut siinä käsityksessä, että laitoksen asiat ovat kunnossa.

– Mielestäni raportti sisältää asiavirheitä. Esimerkiksi sosiaalisten suhteiden katkaiseminen ei pidä paikkaansa.

Hän myös huomauttaa, että lapset ovat erityislastensuojelulaitoksessa, koska eivät ole kodeissaan tai väljempirajaisissa laitoksissa selvinneet.

– Minusta näyttää siltä, että oikeustoimilaitoksen silmissä nämä kaikki laitokset pitää muuttaa aika vapaiksi ja lapset saavat tulla ja mennä halujensa mukaan. Minulle se on vierasta, koska kokemukseni mukaan nämä lapset tarvitsevat rajoja.

Rauhan mukaan myös laitokseen sijoitetut lapset ovat olleet hämmentyneitä ratkaisusta.

– Tämä on vaikea paikka talossa, jossa lapset ovat kiintyneet meihin ja monet tykkäävät täällä olla. Se vaatinut läsnäoloa lapsille ja henkilökunnan rohkaisemista.

Ongelmia jo aiemmin

Yle Uutiset kertoi viime syksynä, että eduskunnan apulaisoikeusasiamies oli löytänyt lukuisia puutteita lastensuojelulaitoksista ympäri maan. Vakavimmat laittomuudet paljastuivat Muhoksella sijaitsevassa Pohjolakodissa.

Räty on ollut mukana parinkymmenen lastensuojelulaitoksen tarkastuksessa muutaman vuoden sisällä.

– Mielestäni suurimmat ongelmat ovat olleet Loikalassa ja Pohjolakodissa, hän sanoo.

Apulaisoikeusasiamies on puuttunut Loikalan kartanon toimintaan jo kymmenisen vuotta sitten, kun eräs lapsi oli kannellut elämästään Loikalan kartanossa vuonna 2008.

Silloin lapsen oli todettu olevan laittoman vapauden menetyksen kohteena. Lopulta Hämeenlinnan kaupunki maksoi Loikalan kartanoon sijoitetulle lapselle hyvitystä vapaudenriistosta yli 1700 euroa.

Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan sama meno on jatkunut, vaikka tavat eivät ole nykyisin yhtä "pitkällisiä ja krouveja" kuin ne olivat vuosikymmen takaperin.

"Kunnat eivät ole valvoneet toimintaa"

Syyttävän sormen Räty osoittaa kohti kuntia, joiden pitäisi valvoa toimintaa tarkemmin.

– En osaa sanoa, mikseivät sijoittavat kunnat ole valvoneet toimintaa, vaan ovat päinvastoin pitäneet Loikalan kartanon kasvatuskeinoja hyvinä. Se tuntuu käsittämättömältä, hän sanoo.

Samalla hän lähettää terveiset hallitusneuvotteluihin.

– Toivottavasti hallitusohjelmassa otetaan huomioon sijoitettujen lasten asema. Sitä toivon uudelta hallitukselta, Tapio Räty sanoo.

Apulaisoikeusasiamies on lähettänyt Loikan kartanon tarkastuspöytäkirjan tiedoksi ja toimenpiteitä varten laitoksen lisäksi myös sinne lapsia sijoittaneille kunnille. Ne ovat Varkaus, Forssa, Hämeenlinna, Kouvola, Hyvinkää, Nastola, Espoo, Valkeakoski, Järvenpää, Kuopio, Lahti, Jyväskylä, Kotka ja Savonlinna.

Iitin Mankalassa sijaitseva Loikalan kartano on tarkoitettu 13–18-vuotiaille huostaanotetuille nuorille. Laitoksen omistaa yksityinen Pro Manors Oy.

Nyt paljastuneista ongelmista on kertonut aiemmin muun muassa Helsingin Sanomat.

Kolme vuotta sitten vehmaalainen abiturientti Ria Huukkala vietti 12 tunnin päiviä lukien oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeisiin. Nuori nainen oli kirjoittanut Mynämäen lukion ylioppilaskokeissa peräti yhdeksän ainetta, mutta Huukkalan omasta mielestä kirjoitukset eivät olleet menneet kovin hyvin.

– Ennen kirjoituksia en uskonut yhteenkään ällään. Ruotsi meni kuitenkin niin hyvin, että siinä tunsin onnistuneeni. Jostain syystä ruotsi on ollut aina helppoa, muut aineet paljon vaikeampia.

Ylioppilaskirjoitusten tulokset tulivat kaksi päivää ennen Turun yliopiston pääsykokeita. Huukkala aikoi pantata tulosten katsomista. Ensin pääsykokeet, sitten kirjoitusten tulokset. Siitä ei tullut mitään.

– Äiti laittoi saman tien onnittelut yhdeksän ällän ylioppilaalle. Luulin, että hän oli taas lukenut Wilmaa väärin. Sitten soittivat lukion rehtori, toimittajat ja sukulaiset. Lukurauha vähän häiriintyi, muistelee Huukkala.

Äiti laittoi saman tien onnittelut yhdeksän ällän ylioppilaalle. Luulin, että hän oli taas lukenut Wilmaa väärin. Ria Huukkala

Mynämäen lukiossa on totuttu huipputuloksiin. Tänäkin keväänä opinahjossa kirjoitettiin yksi kahdeksan laudaturin tulos.

Juristiksi kahden vuoden kuluttua

Ria Huukkala pääsi ensiyrittämällä sisään Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Nyt opintoja on takana kolme vuotta ja nuori nainen kirjoittaa notaarityötään.

Syksyllä alkaa maisterivaihe ja valmistuminen juristiksi häämöttää noin kahden vuoden päässä. Opintojen ohessa Huukkala työskentelee asianajosihteerinä turkulaisessa lakitoimistossa parina päivänä viikossa. Vaikka sivutoimi tuntuukin arvosanoissa, se on erittäin tärkeä osa opiskelua.

– Olen varmaankin oppinut lakitoimistossa enemmän kuin kaiken kaikkiaan koulunpenkillä. Juristit laittavat minut perehtymään oikeisiin tapauksiin. Olen siitä heille todella kiitollinen.

Kirjoitukset saavat hyväksynnän

Ria Huukkalan mielestä nykyisenlaiset lukion ylioppilaskirjoitukset ovat toimiva tapa mitata osaamista. Toki kirjoituksia korostetaan lukiossa ehkä liikaakin ensimmäiseltä luokalta alkaen.

– Minulle se sopi, koska nautin lukemisesta. Joskus kirjoituksissa kysytään asioita, joita lukiossa ei ole opetettu. Se on väärin.

Lakiopiskelija on aina ollut tunnollinen pänttääjä. Nyt aikaa jää opiskelun ja työn lisäksi lähinnä vain kuntosalilla käyntiin. Lukiossa hän ehti lukemisen ohella myös soittaa viulua.

– Jos jotain saisin muuttaa, varmaan olisin ottanut lukiossa vähän rennommin. Sosiaalinen elämä jäi silloinkin aika vähiin.

Korkeakoulujen opiskelijavalintaa ollaan muuttamassa niin, että valinnasta ylioppilastodistuksen perusteella on tulossa pääväylä. Pääsykokeetkin säilyvät rinnalla, mutta opinahjojen on otettava yhä enemmän opiskelijoita sisään suoraan todistuksen perusteella.

– Pidän pääsykoeuudistusta pääosin hyvänä. Pääsykokeet pitää toki säilyttää rinnalla. Toki kaikki pääsykoepänttääminen hieman harmittaa jälkikäteen, koska nykyisessä systeemissä olisin päässyt varmaankin suoraan sisään.

Haaveena perhe ja kaksi kissaa

Lakiopiskelija nauttii opiskelusta. Yliopiston jälkeen hän haaveilee opiskelevansa vielä lisää, vaikkapa vain omaksi ilokseen.

– Filosofiaa tai kieliä voisin opiskella. Lukiossa jätin myös kemian ja fysiikan opiskelun kesken, kun sain niistä kokeissa vain kaseja.

Ria Huukkalan mukaan geenit matemaattisten aineiden opiskeluun ovat perheessä menneet hänen nuoremmalle veljelleen. Oskari Huukkala opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa.

– Perhe on minulle todella tärkeä ja olemme veljen kanssa läheisiä. Pikkuveli muuten lupasi kympin, jos mainitsen hänet haastattelussa, myhäilee Huukkala.

Juristina Huukkala haluaisi kokeilla siipiään myös lakitoimistotöiden ulkopuolella. Työ lakimiehenä vaikkapa jossakin järjestössä voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.

Pilke silmäkulmassa nuori nainen toivoo voivansa luoda hyvän uran päätymättä Helsinkiin. Turku on hänen kaupunkinsa.

– Toivon totta kai, että löytäisin paikkani tässä maailmassa. Kukapa ei toivoisi terveyttä, rakkautta ja onnellisuutta. Jos vuonna 2030 minulla olisi perhe, omakotitalo ja kaksi kissaa, olisi kaikki oikein hyvin.

Lue lisää:

"Itkin kokeessa, kun pelkäsin, etten osaa" – Yle selvitti, millaisissa lukioissa on uuvuttu eniten, testaa myös oma riskisi

Neljä nuorta paljastaa haaveammattinsa – ammattilaiset kertovat, vastaavatko toiveet todellisuutta: "Ambulansseilla ei mennä koko ajan kahdella pyörällä ajaen ja pillit huutaen"

Vuosittain sulavan lumen alta ympäristöstä paljastuu ruma näkymä. Katujen varret, maanteiden levähdyspaikat ja ojan pohjat täyttyvät muovisista käärepapereista, tupakan tumpeista ja metallisista purkeista.

Ihmisen jättämät roskat täytyy toisen ihmisen kerätä yksitellen maastosta. Ympäri Ylä-Lappia järjestetäänkin joka kevät erilaisia siivoustapahtumia, joissa vapaaehtoiset siivoavat kotipaikkakuntansa ympäristöä.

Ivalolainen Hannele Pitkänen yhdisti siivoustalkoilun lauantain ulkoiluun. Ivalon kylä on Piirosen mielestä muuten todella siisti, mutta roskia leviää ympäriinsä tuulen mukana.

– Minua ärsyttää roskaaminen. Ei minulla sinänsä ole mitään tiettyä roskaa vastaan, mutta oman ja toisten elinympäristön pilaaminen ärsyttää. Ja varsinkin täällä pohjoisessa, jossa luonto on herkkää ja lähellä, kertoo Pitkänen.

Mikromuovia ja kemikaaleja – pieni tupakantumppi on ongelma suuri luonnolle

Roskaaminen on maailmanlaajuinen ongelma eikä siltä olla vältytty myöskään Suomen Lapin luonnossa. Roskat eivät vain rumenna maisemakuvaa, vaan vaikuttavat laajasti myös luontoon ja eläimiin.

Esimerkiksi tupakantumppeja päätyy vuosittain miljardeja luontoon. Maailman yleisimmäksi roskaksi todettu tupakantumppi eli filtteri luokitellaan muoviksi, joka sisältää myrkyllisiä kemikaaleja. Tupakantumppi ei maadu, vaan hajoaa hitaasti mikromuoveiksi.

Myös Ivalon siivoustalkoiden järjestäjä on huolissaan nimenomaan tupakantumppien määrästä.

– Tupakantumppia voi sanoa kaikista näistä roskista hankalimmaksi ja myös hankalimmaksi kerättävänä, kertoo Ilkka Roininen.

Inarin luonnonystävät -yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Roininen uskoo, että ihmisillä ei ole tarpeeksi tietoa siitä, millaisia vaikutuksia roskilla on luontoon pitkällä aikavälillä.

– Emme elä täällä pohjoisessakaan missään lintukodossa: roskia löytyy jo esimerkiksi Huippuvuorilta isoja määriä, vaikkei siellä ole paljoa asutusta, pohtii Roininen.

– Roskat kulkeutuvat luontoon ihmisten mukana. Tälle pitäisi löytää toimivia ratkaisuja, hän jatkaa.

Maanteiden levähdyspaikat muuttuneet kaatopaikoiksi Lapissa

Huolimaton roskaaminen on yleinen ongelma Lapin maanteiden varsilla. Esimerkiksi Käsivarren suosittujen levähdyspaikkojen kunto ja häikäilemätön roskamäärä nousee jopa raivon aiheeksi joka kesä.

Enontekiöläinen Minna Näkkäläjärvi on väsynyt jokavuotiseen luonnon turmeluun. Erityisesti Ruijantien levähdyspaikka muuttuu keväisin kaatopaikaksi. Roskat leviävät tuulen mukana äyräitään täynnä olevista jäteastioista lähiympäristöön.

– Se näyttää ihan järkyttävältä! Parkkipaikalla on roskia levinnyt ympäri jänkää, ja jäteastiaa ei ole tyhjennetty. En ymmärrä, miten se on edes mahdollista. Paljon puhutaan merten roskaamisesta, mutta ihan samalla tavalla täälläkin tämä ilmiö näkyy, kertoo Näkkäläjärvi.

Näkkäläjärvi kertoo roskausongelman kestäneen jo pitkään, eikä jäteastioita ole tyhjennetty tarpeeksi usein.

– Kai nyt näitä pitäisi tyhjentää useammin, kun roskaa kertyy niin paljon. Jos jäteastioita täytyy olla tienvarsilla, niin kyllä niistä tulee huolehtia myös paremmin, kysyy Näkkäläjärvi.

Roskaaminen aiheuttaa päänsärkyä viranomaisillakin – "Yksi ratkaisu on jäteastioiden poistaminen"

Tunturi-Lapin aluevastaava Vesa Joona Lapin ELY-keskuksesta on myös harmillisen tietoinen Enontekiön alueen roskausongelmasta. Hän vakuuttaa, että urakoitsijat lähtevät pian siivouskierrokselle.

Hän osoittaa syyttävällä sormella niin rekkakuskeja kuin kotitalouksia. Levähdyspaikkojen roskaisuus on lisääntynyt rekkaliikenteen lisääntyessä.

– Kyllä se siltä näyttää, että pysähdys- ja levähdyspaikkoja on talven aikana käytetty. Roskaa on todella paljon ja osa paikoista on aika ryötässäkin kunnossa. Varsinkin sellaisissa paikoissa, jotka on vähän syrjässä tiestä, ei ilman kumisaappaita kehtaa luiskaan lähteä kävelemään. Se on yleinen käymälä ja roskavarasto, kuvailee Joona.

Alati lisääntyvä roskan määrä turhauttaa eikä suoria ratkaisuja löydy Lapin Ely-keskukseltakaan. Levähdyspaikkojen jäteastioihin ja niiden edustalle ei päädy vain matkailijoiden roskat, vaan sinne kantautuvat Joonan mukaan myös kotitalousjätteitä.

– Sinne kannetaan kaikki, mitä kotoa sattuu löytymään. Autoilijan roskia on vain murto-osa noista, että kyllä sinne jonkun täytyy niitä kantaa. En tiedä, mitä tälle tekisi, harmittelee Joona.

Joonan mielestä yksi ratkaisu voisi olla, että isot jäteastiat poistetaan niiltä alueilta, joissa ei ole asutusta.

– Kun jäteastioita on teiden varsilta poistettu, ovat ne siisteytyneet siinä mielessä, että sinne ei ole niin paljon kannettu kiinteistöjätettä, pohtii Joona.

Valkoinen talo halusi, että Yhdysvaltain laivasto olisi pitänyt sotalaiva USS John S. McCainin poissa presidentti Donald Trumpin näköpiiristä tämän Japanin-vierailun aikana, sanomalehti The Wall Street Journal ja uutistoimistot kertovat.

Sotalaiva on nimetty edesmenneen republikaanisenaattori John McCainin isän ja isoisän mukaan. Molemmat heistä olivat laivaston amiraaleja.

Trump on usein arvostellut senaattori McCainia. Hän on esittänyt kommenttejaan jopa McCainin kuoleman jälkeen.

Tieto Valkoisen talon erikoisesta toiveesta on peräisin sähköpostista, jonka The Wall Street Journal -lehti sai haltuunsa. Kolme viranomaislähdettä vahvisti lehden tiedon uutistoimisto AP:lle.

Lähteet kertoivat asiasta nimettöminä, koska heillä ei ollut lupa kertoa yksityisten sähköpostiviestien sisällöstä.

Laivasto ei suostunut pyyntöön

Uutistoimisto Reutersin lähteen mukaan Valkoinen talo esitti pyynnön, että USS John S. McCain pidetään pois Trumpin näköpiiristä presidentin puheen aikana. Trump piti puheensa toisella sotalaivalla, USS Waspilla.

Laivaston korkea-arvoiset upseerit eivät kuitenkaan suostuneet Valkoisen talon pyyntöön.

Trump reagoi WSJ:n uutiseen tviittaamalla, että hänelle ei kerrottu mitään USS John S. McCainiin liittyviä asioita Japanin-matkansa aikana.

Uutistoimisto AP:n mukaan Trump ei sanonut, että häntä ei oltu informoitu aluksesta ennen Japanin-matkaansa. Uutistoimisto pyysi tarkennusta asiaan Valkoisen talon lehdistösihteeriltä.

Valkoinen talo ei ole kommentoinut asiaa.

Korjaus kello 12.38: Sotalaiva on nimetty senaattori John McCainin isän ja isoisän mukaan, ei senaattorin.

Valmistujaisiaan juhlivat voivat viettää lauantaina juhlapäivää monin paikoin aurinkoisessa säässä, kertoo Ilmatieteen laitos.

Huomenna perjantaina sateita tulee aamulla pääkaupunkiseudulla, maan itäosassa ja pohjoisessa. Sateet siirtyvät päivän aikana vauhdilla itään. Pohjanmaalla tulee sadekuuroja illalla.

Valmistujaispäivänä eli lauantaina sää on suurimmaksi osaksi aurinkoista. Sadekuuroja tulee lauantaina lähinnä pohjoisessa.

Lämpötilat keikkuvat maan etelä- ja keskiosassa 15–20 asteen tietämillä, kertoo Ilmatieteen laitos tiedotteessa. Pohjoisessa jäädään lauantaina alle 15 asteen. Sateita on luvassa illalla, kun lännestä saapuu sadealue.

– Maan etelä- ja keskiosassa sunnuntain vastainen yö on sateinen. Pohjoisessa sää poutaantuu, sanoo Ylen meteorologi Anne Borgström.

Sunnuntaina sateita saadaan pohjoisessa ja idässä, mutta Länsi-Suomessa on luvassa kaunis kesäpäivä.

Sää lämpenee ensi viikolla

Ensi viikolla sää näyttäisi lämpenevän, mutta myös uusia sadealueita kulkee Suomen yli tiuhaan tahtiin. Sateita saadaan eri puolilla Suomea.

– Etelässä päästään viikon alkupuolella yli 20 asteen silloin, kun ei sada.

Borgströmin mukaan tiistaista torstaihin mitataan todennäköisesti myös hellelukemia. Helteet painottuvat näillä näkymin maan eteläosaan. Ennuste on vielä ensi viikon suhteen epävarma.

– Hyvässä lykyssä Lapissakin voi olla 20 astetta.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinteen valmistelema uusi hallitus aikoo tehdä mahdolliseksi turvapaikanhakijoihin kohdistetun teknisen valvonnan. Asiasta kertoi torstaina Helsingin Sanomat, jonka mukaan valvontakeino olisi käytännössä henkilön sijainnin paljastava jalkapanta.

Myös Ylen haastattelema lähde vahvistaa, että ulkomaalaisten teknisestä valvonnasta on sovittu hallitusneuvottelujen Turvallinen oikeusvaltio -ryhmässä, mutta mitään valvonnan tarkkaa toteutustapaa ei ole lähteen mukaan hallitusohjelmaan kirjattu.

Kenen tahansa turvapaikanhakijan olinpaikkaa ei seurattaisi, vaan valvonta koskisi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ja heistäkin vain osaa. Näin torjuttaisiin henkilöiden katoamista maan alle.

Valvonta toteutettaisiin jalkapannalla rahan takia: se olisi yhteiskunnalle halvempaa kuin henkilön ottaminen säilöön.

Sekä Ylen että HS:n lähteet kertovat, ettei sitä, kehen valvonta tarkalleen ottaen voitaisiin kohdistaa, ole vielä tarkkaan sovittu. Eli se, voitaisiinko valvontalaite kiinnittää myös alaikäiseen, tai koskisiko valvonta esimerkiksi kansalaisia niistä maista, joiden kanssa Suomella ei ole palautussopimusta, ratkaistaan vasta lainvalmistelussa.

Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitto lupasi aiemmin toukokuussa, että kotimaista mansikkaa kypsyy ylioppilasjuhliin mennessä.

Mansikanviljelijä Emmi Pekkala iloitsee, että pystyy vastaamaan juhlijoiden odotuksiin.

– Se on joka vuosi yksi päätavoitteistamme ja tälläkin kertaa meiltä lähtee mansikkaa myyntiin viikonlopuksi.

Pekkalan tilalla Päijät-Hämeen Kärkölässä mansikan poiminta alkoi tänään torstaina.

Suurin osa poimijoista on Ukrainasta.

Oksana Koshitska on ammatiltaan opettaja, mutta tulee joka kesä tilalle töihin. Alkamassa on hänen seitsemäs kesä Pekkalan mansikkatilalla.

– Tykkään tulla tänne ja tehdä täällä työtä. Ihmiset ovat mukavia ja he kohtelevat minua hyvin. Lisäksi palkka on hyvä, hän sanoo.

Tilalla ensimmäiseksi kypsynyt lajike on Sonata. Mansikat ovat kooltaan niin suuria, että puolen litran rasia täyttyy muutamasta marjasta. Hintaa rasialla on vielä tässä vaiheessa 5,50 euroa.

Mansikkasatoa saadaan nykyisin toukokuun lopusta syyskuun alkuun. Satokausi on pidentynyt uusien viljelytekniikoiden myötä. Kasvutunneleissa viljellään Suomessa mansikkaa 25 hehtaarin alalla.

Emmi Pekkalan mielestä tunneli antaa hyvän suojan kylmyydeltä ja tuulelta ja sato kypsyy entistä aikaisemmin.

– Tunnelituotanto on todella kasvanut Suomessa ja alkaa vähitellen yleistyä. Meidän tilamme ei todellakaan ole ainoa.

Ensimmäiset avomaan mansikat kesäkuussa

Suomessa mansikkaa viljeleviä tiloja on 1113. Hehtaarimäärät ovat kasvaneet samalla kun viljelijöiden määrä on vähentynyt.

Pekkalan tilalla mansikkaa viljellään kahdessa viidensadan neliömetrin suuruisessa kasvihuonetunnelissa. Avomaan mansikkaa on 7,5 hehtaaria.

– Viljelijöitä jää eläkkeelle. Se on yleinen suuntaus Suomen maataloudessa. Aina vaan tulee suurempia tiloja. Itse en aio mansikan alaa ihan hirveästi kasvattaa. Näillä mennään jokunen vuosi.

Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton arvion mukaan ensimmäiset kotimaiset avomaan mansikat saadaan kesäkuun puolen välin tienoilla.

Harson alla kasvanut marja kypsyy ensimmäiseksi Lounais-Suomessa.

Vaikka toistaiseksi satonäkymät ovat hyvät, nuori viljelijä ei uskalla vielä ennustaa, millainen mansikkavuodesta on tulossa.

Emmi Pekkala muistuttaa, että marja voi vielä säikähtää kylmää tai kaatosateita.

– Toivottavasti sää ei muutu liian kylmäksi tai liian kuumaksi. Sadettakin voisi sataa sopivasti, hän toivoo.

Entinen kansanedustaja Tuulikki Ukkola on kuollut. Asiasta kertoo hänen tyttärensä, toimittaja Sanna Ukkola Facebookissa.

Tuulikki Ukkola valittiin kansanedustajaksi sitoutumattomana liberaalisen kansanpuolueen listoilta vuonna 1991. Hän toimi puolueen puheenjohtajana vuosina 1993-1995. Vuonna 2007 hänet valittiin eduskuntaan kokoomuksen edustajana.

Ukkola työskenteli pitkään sanomalehti Kalevassa muun muassa toimittajana, politiikan toimituksen esimiehenä ja pääkirjoitustoimittajana. Hän aloitti työskentelyn lehdessä vuonna 1962.

Vuonna 1943 syntynyt Ukkola sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 1989.

Asiasta kertoi aiemmin Ilta-Sanomat.

Pienestä poukamasta kävelysillan kupeessa nousee muutama ahven ja yksi pasuri. Ongen toisessa päässä seisoo Petri Ristola, joka tarkkailee ämpärissä uiskentelevaa saalistaan kriittisesti.

– Näyttää, että kalaa on tosi vähän. Vedenpinta on alhaalla ja siitepölyn peitossa, minkä vuoksi tilanne on vähän huono.

Perusahvenet eivät ole ollenkaan sellaisia kaloja, joita vannoutunut fongari eli lajikalastaja metsästää. Useimmat fongattavat kalalajit ovat harvinaisia, pienikokoisia eivätkä taivu kovin helposti ruoaksi.

Petri Ristola osallistui ensimmäisen kerran Kotkan kalamaratoniin viisi vuotta sitten ja jäi sille tielleen.

– Se oli koukuttava ensikosketus eri kalalajien kalastukseen. Sen jälkeen tulivat lajikalastuksen SM-kisat. Pian huomasin, että eri lajien kalastaminen kiinnostaa myös kilpailujen ulkopuolella.

Fongauksessa pyritään kalastamaan vapakalastusvälineillä mahdollisimman monta kalalajia. Jokaisesta saa yhden pisteen. Ristolalla on plakkarissaan 40–45 eri kalalajia.

Ristolan fongausporukka kulkee yhden kalan perässä pitkiäkin matkoja. Joskus se vaatii matkustamista toiselle puolelle Suomea. Viime talvena he halusivat härkäsimpun.

– Meitä oli kuuden hengen porukka, ja viisi meistä onnistui sen saamaan. Kävimme hakemassa härkäsimppua Paraisilta. Tiesimme sieltä täsmäpaikan, mistä sen helpoiten saa.

Matkaa Kotkasta Paraisille on noin 300 kilometriä.

Ristolalla on mukanaan kaksi vapaa. Toinen on tavallinen, siinä normaali koho ja koukku. Sillä voi kalastaa noin 20 kalalajia.

Huomio kiinnittyy noin metrin mittaiseen lirkkivapaan, jossa on todella pieni koukku ja syötti. Se on työkalu, jota käytetään fongauksessa paljon. Lirkintä on yöllä otsalampun valossa tapahtuvaa pienten kalojen kalastamista.

– Tietyt lajit vaativat erilaiset välineet. Lirkkivavat rakennetaan usein itse. Kalat nousevat ruokailemaan tai lepäilemään matalaan rantaveteen, ja niitä kalastetaan otsalampun valossa.

Hienoja, tuntemattomia kaloja

Näitä lajeja ovat esimerkiksi kivinuoliainen, kivisimppu, piikkikalat, mudut ja erilaiset tokot. Kaloja, joita moni ei tiedä olevankaan, sillä niitä harvoin tulee edes sivusaaliina.

– Kun menee yöllä katsomaan rantoja, yllättyy miten paljon siellä on erilaisia hienoja kaloja. Tosi pienellä vavalla ja koukulla pystyy kalastamaan niitä.

Lyhimmät lirkkivavat ovat 15 sentin eli noin lyijykynän mittaisia. Ristolalla ei sellaista ole, mutta aivan minikokoisia kohoja ja koukkuja löytyy. Pienimmät koukut ovat vain muutaman millin pituisia ja muistuttavat silmäripsiä.

Näillä välineillä voidaan kalastaa niinkin matalassa kuin viiden sentin syvyydessä.

Ristolalla on tänään syöttinä kärpäsentoukkia. Ne ovat yleissyöttejä kohtalaisen pienelle kalalle, ja pysyvät hyvin koukussa kiinni. Hän sanoo, että fongatessa oppii hyvin kalojen esiintymispaikkoja ja käyttäytymistä – esimerkiksi syövätkö ne yöllä vai päivällä.

– Jokainen vaatii vähän eri niksejä ja paikkoja. Otsalamppukin on tarpeen, sillä yöaktiivisia lajeja kalastetaan yöllä ja kahlataan rannoilla etsimässä, mitä löytyy.

Yleinen tapa on ottaa pyydetystä lajista kuva ja päästää kala takaisin veteen.

Fongauksen suosio kasvussa

Fongaus alkoi yleistyä vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja sen suosio on kasvanut etenkin 2010-luvulla. Innokkaimmat fongarit ovat noin 30–40-vuotiaita, ja fongaus on saanut myös monet lapset innostumaan kalastuksesta.

– Lapsille onginta on usein ensikosketus kalastukseen. Nyt siihen saadaan lisäkimmoketta, kun tavoitellaan monenlaisia lajeja ja kaikkia pidetään yhtä arvokkaina, sanoo järjestöpäällikkö Olli Saari Vapaa-ajan kalastajien Keskusjärjestöstä.

Kalalajien perässä matkustaminen ei Saaren mukaan ole kovin yleistä. Hän kuitenkin tietää, että kovimmat fongarit sitäkin harrastavat.

– Innokkaimmat pyrkivät kisaamaan itseään vastaan tai kaveriporukassa, että kuka saa eniten lajeja. On iso saavutus, jos saa 30–40 lajia vuodessa koukulla pyydettynä. Siinä täytyy oikeasti nähdä vaivaa ja opetella lajien elintapoja.

Suomessa tavataan vuosittain noin 70 kalalajia. Tiettävästi historiallinen 50 lajin haamuraja rikottiin fongauksessa viime vuonna ensimmäistä kertaa.

Lajikalastukseen liittyvät kilpailut ovat lisääntyneet viime vuosina. Kalamaratonit ovat laajentuneet Helsingistä muihin kaupunkeihin, ja niitä on järjestetty vuosittain parhaimmillaan neljässä kaupungissa.

Isojen kaupunkien keskustoissa on järjestetty myös street fishing -tapahtumia, joissa lajikalastustaidoista on hyötyä. Kilpailuissa kalastetaan kahden hengen joukkueissa, ja vain rannalta kalastaminen on sallittua.

Parit pyrkivät kalastamaan neljä eri kalalajia, joiden pituus lasketaan yhteen. Voittaja on se, jonka yhteispituus on suurin. Alaikäiset saavat tasoitussenttejä tulokseensa.

Yhteisöllisyys tärkeää

Myös Petri Ristola on huomannut, että fongaus innostaa lapsia ja nuoria kalastamaan. Se näkyy etenkin kalamaratoneissa.

– Lisäksi on joukkueita, joissa on isän ja äidin lisäksi tosi nuoria tyttöjä tai poikia kalastamassa. 24 tunnin maratonissa on mukana 10-vuotiaitakin.

Yhteisöllisyys onkin Ristolan mukaan iso osa lajikalastusta.

– Fongausreissuille lähdetään usein samanhenkisellä, innokkaalla porukalla. Yksinkin fongaus onnistuu, mutta siitä saa paljon enemmän irti muiden kanssa.

Järjestöpäällikkö Olli Saari pitää fongauksen etuna sitä, että kalastajien ja muidenkin suomalaisten tietoisuus eri kalalajeista lisääntyy.

– On hienoa, että kiinnostutaan pienemmistäkin kalayksilöistä. Tosi moni ei tiedä, minkä kalan sai eikä tunne lajeja. Vain ahven ja hauki tunnetaan kunnolla.

Vapaa-ajan kalastajien nettisivuilta löytyy kalantunnistuspalvelu, josta löytyy kuvia eri kalalajeista. Sieltä voi myös kysyä apua lajin tunnistukseen ja liittää mukaan kuvan.

Petri Ristolan seuraava reissu suuntautuu Saimaan kanavalle.

– On vielä aika monta lajia, jotka haluaisin. Saimaan kanavalla kalastamme pienellä porukalla miekkasärkeä ja valkoevätöröä. Etenkin miekkasärki on semmoinen, jonka haluan.

Suomen Kalastusmatkailun Edistämiskeskus pitää vuosittain lajikalastusrekisteriä, johon kuvan kanssa ilmoitetut lajit hyväksytään.

Kolme vuotta sitten Kuopion Lyseossa aloitti opinnot määrätietoinen mies, jolla oli mielessä selkeä suunnitelma: lukio tulisi olemaan tehokkaasti hyödynnetty välivaihe matkalla yliopistoon.

Tuolloin 23-vuotiaalla Henri Toivasella oli takanaan seitsemän vuoden mittainen jakso, jonka aikana hän oli hakenut omaa alaa ja opiskelumotivaatiota. Nyt se oli löytynyt.

Toivanen kuuluu siihen joukkoon, joka aloittaa toisen asteen opinnot vuosia peruskoulun päättymisen jälkeen. Yleensä toisen asteen tutkinto suoritetaan ennen 22 ikävuotta.

Päivälukion aloittaminen vanhempana on harvinaista.

Vuonna 2016 Toivasen kanssa samaan aikaan lukion aloitti Suomessa yhteensä 35 058 eri-ikäistä henkilöä. Toivasen ikätovereita eli 22–24 -vuotiaita aloitti päivälukiossa kuitenkin vain 27.

Yksi heistä oli Henri Toivanen.

Ammatillisia kursseja “sieltä täältä”

Peruskoulun päättymisen jälkeen Toivanen halusi siirtyä mahdollisimman suoraviivaisesti työelämään. Hän koki, että harrastukset antoivat enemmän merkitystä omaan arkeen kuin koulunkäynti.

Toivanen harrasti kuvataidetta, musiikkia ja kamppailulajeja, erityisesti nyrkkeilyä. Teki töitä ja matkusteli.

Tästä huolimatta Toivanen oli hakenut opiskelemaan toiselle asteelle ja päätyi opiskelemaan ammatilliseen oppilaitokseen. Muutaman vuoden aikana hän vaihtoi useasti alaa ja suoritti kursseja “vähän sieltä täältä”.

– Muistan kiinnostuneeni niistä opinnoista, jotka ammattikoulussa vastaavat lukiokursseja. En kuitenkaan vielä silloin edes harkinnut lukioon siirtymistä.

Koska Toivanen ei valmistunut ammattiin, hänet ohjattiin nuorille tarkoitetulle työpajalle. Siellä mies työskenteli muun muassa autojen, tietokoneiden ja mainonnan parissa.

Tämän jälkeen Toivanen kokeili vielä kerran ammatillisia opintoja, mutta koska ala ei vieläkään tuntunut oikealta, tulevaisuus oli edelleen opiskelun osalta auki.

Los Angelesin yliopiston "paratiisi" kirkasti ajatuksen

Vuodet kuluivat ja iän myötä Toivanen alkoi kiinnostua muun muassa yhteiskunnallisista asioista. Sen lisäksi pikkusisko, Henrietta Toivanen, oli suorittanut lukio-opinnot ja sen jälkeen hän päätyi opiskelemaan Yhdysvaltoihin.

Tuolloin 20-vuotias Toivanen matkusti tapaamaan Henriettaa, jonka luona suunnitelmat omasta tulevaisuudesta lopulta muuttuivat.

– Paikkahan on käytännössä jo pelkän ulkonäön perusteella paratiisi, mutta luulen, että nimenomaan ihmiset tekivät siellä minuun lopullisen vaikutuksen, Toivanen kertoo.

Ensimmäinen vierailu Los Angelesissa kesti 3–4 viikkoa. Tänä aikana Toivanen koki ja näki enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämänsä aikana. Muun muassa kiinnostus filosofiaan heräsi matkan aikana, kun Toivanen osallistui yliopiston filosofian luennoille.

Samalla löytyi myös opiskelumotivaatio.

Armeijasta oppia opiskeluun

Vuotta myöhemmin, ennen lukio-opintoja, Toivanen kävi vielä armeijan. Sieltä hän kotiutui alikersanttina, jääkäriryhmänjohtajana. Armeija oli tärkeä ja mielekäs kokemus.

Suorittessaan asevelvollisuuttaan Toivanen teki useita hyödyllisiä huomioita opiskelun, oppimisen ja käytännön suoritusten suhteen.

Kotiuduttaan Toivanen palasi työelämään ja aloitti opiskelun ensin aikuislukiossa.

– Suoritin siellä ensimmäisenä peruskoulukursseja.

Opintojen edetessä kuitenkin selvisi, että oman päämäärän toteuttamista varten oli parasta siirtyä päivälukion puolelle.

– Kun hain lopulta yhteishaussa Lyseoon, niin ajatus oli varmistaa itselleni paras mahdollinen pohja yliopisto-opintoja varten.

"Se oli maksimisuoritus"

Toivanen teki lukion eteen paljon töitä. Suurin osa työstä oli vapaaehtoista.

Toivanen suoritti kolmen vuoden aikana 30 ylimääräistä kurssia. Hän halusi käydä lukion hyvin intensiivisesti ja saada siitä kaiken irti.

– Tein myös avoimen yliopiston puolella psykologian kurssin. Sanotaan, että se oli maksimisuoritus.

Toivanen päätti kirjoittaa parhaansa mukaan myös ylioppilaskokeen. Hän on lopputulokseen tyytyväinen.

Todistuksen parhaimmat arvosanat, neljä laudaturia, tulivat filosofiasta, psykologiasta, äidinkielestä ja englannista.

Pitkän matematiikan magna cum laude approbaturista (M) hän on ylpeä. Jos opiskelupaikka ei irtoa, hän aikoo korottaa arvosanaa vielä entisestään välivuoden aikana.

Lauantaina on aika juhlia saavutusta. Kaikki vuodet Toivasen ydinperhe on tukenut nuoren miehen valintoja ja oman tien hakemista. Kukaan perheessä ei ole hämmästellyt tai ollut epäluuloinen suunnitelmien suhteen

– Perheeltä saamani tuki on ollut ilmeinen tekijä myös hyvän opintomenestyksen taustalla.

Ylioppilasjuhlien jälkeen on luvassa vielä palkinto: Toivanen ja hänen avopuolisonsa matkustavat lomalle Karibialle.

Itävaltaan on nimitetty uusi liittokansleri korvaamaan maanantaina eronnutta Sebastian Kurzia. Uutena liittokanslerina toimii ensimmäistä kertaa nainen, perustuslakituomioistuimen puheenjohtaja Brigitte Bierlein.

Liittopresidentti Alexander Van der Bellenin mukaan Bierleinin johtamaan väliaikaiseen hallitukseen tulee jäseniksi lähinnä virkamiehiä. Uuden hallituksen on määrä johtaa Itävaltaa syyskuussa järjestettäviin vaaleihin asti.

Sebastian Kurzin johtama hallitus kaatui maanantaina epäluottamulauseäänestyksessä. Kurzista tuli siten Itävallan historian ensimmäinen liittokanslerin virasta pois äänestetty henkilö.

Itävalta ajautui poliittiseen kriisiin, kun julkisuuteen tuli kaksi vuotta sitten kuvattu video vapauspuolueen johtajan Heinz-Christian Strachen Ibizan-matkalta. Salaa kuvatulla videolla Strache puhuu venäläisen oligarkin sukulaisena esiintyneen naisen ja tämän avustajan kanssa ja näyttää lupaavan venäläisille valtion urakoita vastineena puolueensa tukemisesta.

Varaliittokanslerina toiminut Strache joutui eroamaan hallituksesta videon tultua julki. Lopulta kaikki vapauspuolueen ministerit jättivät hallituksen ja Itävalta ajautui ennenaikaisiin parlamenttivaaleihin.

Lisää aiheesta:

Videoskandaalin ryvettämä Itävallan äärioikeistojohtaja tehtailee kanteluja videon vuoksi

Poliittisen skandaalin keskellä olevan Itävallan presidentti vetosi kansaan: Älkää kääntäkö selkäänne politiikalle

Kymmenilletuhansille nuorille kevät on tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa aikaa: on päätettävä, mihin koulutukseen hakee ja toisaalta saako haluamansa opiskelupaikan. Monissa kodeissa jännitetään vielä muutamia viikkoja, sillä esimerkiksi toisen asteen opiskelijavalinnoista kerrotaan aikaisintaan kesäkuun puolivälissä. Joillakin polku kohti unelmaa voi alkaa pian, toisilla matka vaatii muutaman harha-askeleen. Pyysimme kolmea oman alansa ammattilaista kertomaan, kuinka heidän unelmistaan tuli totta.

Tiina Lamberg: Mikään ei lannista tahtoani

Ihmisten kasvot ovat kiehtovia. Tiesin suuntautuvani luovalle alalle, koska kauneus, muoti, taide, maalaaminen ja piirtäminen on aina kiinnostanut. Näin jälkikäteen ajatellen on maailman luonnollisin asia, että juuri tähän minun kuuluikin ajautua ja tässä minun kuuluu olla. Meikatessani koko muu maailma häviää ympäriltä ja elän hetkessä. Se tila on tavoittelemisen arvoinen, kaikki tuntuu silloin aidolta, rehelliseltä ja oikealta.

Olin pitkään unelmoinut meikkikoulusta, mutta se ei ollut taloudellisesti mahdollista. Kun lopulta kuitenkin pääsin aloittamaan opinnot, jätin koulun pian kesken. Koulu murhasi kaiken, mihin uskoin. Opetus oli rajoittunutta ja kaavoihin kangistunutta. Opettelimme esimerkiksi tunnistamaan erilaisia kasvojen muotoja, joista täydellinen ovaali oli ainoa oikea. Siihen piti pyrkiä kasvojen muotoja muokkaamalla. Minun oli ja on edelleen vaikea ymmärtää tuota "ainoaa oikeaa" kauneusihannetta, johon jokainen olisi pitänyt änkeä. Olin todella kiinnostunut meikkaamisesta ja kaikesta mitä meikillä voi tehdä, mutta tuo opetuksen ajatus persoonan hävittämisestä oli minulle todella vaikea ajatus. Mielestäni tuo ajattelutapa on syy, miksi käsitys kauneudesta on edelleen todella rajoittunutta, ja mikä puolestaan aiheuttaa niin monelle pahaa oloa.

Viime vuonna opiskelin Lontoossa ja Yhdysvalloissa. Verkostoituminen globaalisti muiden muotialan ihmisten kanssa on erittäin tärkeää, jos aikoo pärjätä. Usein kansainvälisiin projekteihin työllistytään niin, että ensin ollaan avustajana jonkun toisen opissa ja jos homman hoitaa hyvin, saattaa häneltä saada suositukset eteenpäin. Tapaamisia pitää hommata paljon - valokuvaajien, stylistien, designereiden ja agenttien kanssa. Jokaiselle pitää tarjota itsestään jotain spesiaalia, mitä muut eivät vielä ole tarjonneet, jotta he kiinnostuisivat ja ehkäpä joskus tarjoaisivat töitä. Kaikkein arvokkain oppi omalla alallani tulee edelleen kisällitoiminnasta.

Vanhempani eivät ikinä yrittäneet ohjata tai työntää perinteisiin ammatteihin. He kannustivat itsensä työllistämiseen luovasti ajatuksella, että millä vain haluamallaan voi työllistää itsensä. Minulle on tärkeää, että olen tehdessäni onnellinen ja minulla on siihen intohimo.

Epäilijöitä on riittänyt matkan varrella roppakaupalla. Olen itsekin epäröinyt valitsemaani tietä ja unelmaani, mutta lopulta olen huomannut syvällä sisimmässäni uskovani itseeni ja käden jälkeeni. Lyttääjät taas eivät voi tietää, mitä olen suunnitellut ja tekemässä, joten heidän epäilynsä ei oikeastaan perustu yhtään millekään.

Meikkiala on erittäin kilpailtu. Tätä työtä ei voi ajatella vain työnä. Se tulisi liian raskaaksi, koska työtunteja ei voi laskea. Olen töissä aina ja opiskelen lisää koko ajan. Haen jatkuvasti inspiraatiota ja näkökulmia ympäristöstäni, elän ja hengitän työtäni. Joskus mietin, että helpommallakin voisi päästä. Rakastan jatkuvaa itseni haastamista. Jos yritän joskus tehdä vähän vähemmän, huomaan tylsistyväni. Unelmaan pääseminen vaatii niin kovaa tahtoa, että mikään tielle sattunut ei voi lannistaa. Pitää olla uskoa, tinkimättömyyttä ja maailman suurin intohimo, mistä ammentaa. Jos nuo ovat olemassa, ei ole mitään estettä unelmien täyttymiselle.

Aleksi Aromaa: Tärkeää on kuunnella sydäntään

Kämpälle ilmestyi basso - valkoinen Fender jazzbasso. Siinä se nojaili kiiltävänä, lähes käyttämättömänä rumpusetin vieressä. Neljä kieltä, joilla voi hallita aikaa, säveltä ja rytmiä. Olin myyty ajatukselle, että pystyisin yhdistämään laulun melodisen ajattelun ja tuottamaan rytmiä samanaikaisesti. Siitä alkoi lähes maaninen harjoittelu ja musiikin kuuntelu. Ostin kaikki The Policen ja Stingin yhtyeen levytykset hyllyyn. Levyjen päälle soitin bassot ja lauloin biisin kerrallaan 13-vuotiaan innolla, kunnes sain molemmat osa-alueet yhdistettyä.

17-vuotiaana olin tehnyt keikkoja jo parin vuoden ajan ja koin, että osaan laulaa ja esiintyä ja olisi hauska tutustua myös teatterin tekemiseen. Hämeenlinnan Teatteriin haettiin silloin avustajia Täällä Pohjantähden alla -musikaaliin. Sain avustajan paikan ja pienen roolin näytelmästä. Huomasin nauttivani suunnattomasti siitä, että saan uppoutua tarinaan, tehdä tekstistä elävää, pukea jonkun toisen saappaat jalkaani ja leikkiä mielikuvitusmaailmassa.

En käynyt lukiota loppuun. Menin keikalle. Töitä oli ilmaantunut niin paljon, että päädyin tilanteeseen, jossa pohdin riittääkö aikani kaikkeen. Piti tehdä valinta ja valitsin musiikin ja teatterin. Ajattelin, että kouluttaudun myöhemmin ja niin teinkin. Valmistuin Kööpenhaminasta laulajaksi 2012 ja samaan aikaan tein toisen asteen tutkinnon Pop & Jazz konservatoriolla Helsingissä.

En oikein osaa sanoa tarkkaa hetkeä, milloin harrastuksesta tuli ammatti, milloin unelmani tuli todeksi. Jossakin vaiheessa huomasin tekeväni enemmän sellaisia keikkoja ja töitä, joista maksettiin palkkaa. Silloin varmaankin pohdin, olisiko näistä töistä mahdollista saada oikeasti elanto. Musiikista ja teatterista tuli elämäntapa. Muu arki muotoutui näiden töiden ympärille, työni on osa elämääni, minuuttani.

Suurin tuki on tullut uran varrella perheeltäni, veljeltäni ja kollegoilta sekä tietysti yleisöltä. Epäilijöitä ja neuvojia on mahtunut matkan varrelle monia, ja heihin törmää edelleen. Tärkeää on ollut oman suunnan löytäminen ja päämäärään uskominen. Heikkoja hetkiä on ollut oman pään sisällä ja on varmasti jatkossakin. Aika ajoin kyseenalaistan omaa osaamistani ja harkitsen alan vaihtoa. Kaikki kuuluu prosessiin. On ylä- ja alamäkiä, yksinäisiä hetkiä, itsensä ja tavoitteidensa punnitsemista, suunnan vaihtamista, itsestä riippumattomia muutoksia. Tärkeää on kuunnella sydäntään, tarkkailla ja pohtia tilannetta säännöllisin väliajoin, onko tämänhetkinen suunta se, mihin haluan pyrkiä, ja kuinka se palvelee omia tavoitteitani? Onko jotain, mitä voisin tehdä toisin?

Intohimo musiikkiin ja esiintymiseen on säilynyt, enkä voisi kuvitella tekeväni mitään muuta työkseni. Oma tekeminen kehittyy, kun itse kasvaa. Alani on sellainen, ettei siinä voi olla koskaan valmis. Tärkeää on uskoa omaan näkemykseensä ja pysähtyä välillä tarkastelemaan itseään ja tavoitteitaan hiukan etäämmältä. Kaikki ei tapahdu heti. Pienikin askel on askel eteenpäin, kun kulkee rohkeasti tavoitteitaan kohti.

Janne Lahti: Jos hommaa ei rakasta, tie on raskas

15-vuotiaana en mahtunut Hämeenlinnan Pallokerhon B-junioreiden ykkösjoukkueeseen. Takaportin kautta pääsin kuitenkin yhteen harjoitusotteluun pelaamaan, tein maalin ja sitä kautta pääsin kuin pääsinkin kesätreeneihin mukaan. Suurin osa joukkueesta harjoitteli kahdesti päivässä, aamulla ja illalla. Minun vanhempani puolestaan laittoivat minut kesätöihin naulalevytehtaalle. Työpäivän jälkeen isä ajoi minut Riihimäeltä Hämeenlinnaan iltatreeneihin. Kun muu joukkue lähti viettämään treenien jälkeen vapaa-aikaa, minä tein itsekseni aamulla väliin jääneet harjoitukset.

Tiesin koko ajan, että osaan kyllä pelata, mutta fysiikka oli iso ongelma. Yläkouluikäisenä olin meidän ikäluokan parhaita, mutta sitten jäin kasvussa jälkeen ja sitten taas kasvoin vähän liian nopeasti eikä kroppa totellut. Olin kuitenkin täysin valmis tekemään isosti töitä fysiikan eteen enkä varmaan koskaan epäillyt kykyjäni. Isä puhui joskus vähätellen, mutta en ole vieläkään varma, oliko se psyykkausta vai uskonpuutetta. Joka päivä isä kuitenkin kuskasi hallille ja kauden aikana sain keskittyä vain pelaamiseen ja kouluun. Muusta ei tarvinnut huolehtia.

En edes muista aikaa, jolloin jääkiekko tai luistelu ei olisi ollut elämässä mukana. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että juuri kilpaileminen, itsensä kehittäminen ja oppiminen saivat minut innostumaan jääkiekosta. Se olisi voinut olla joku muukin juttu, mutta sattuman kautta jääkiekko valikoitui omaksi lajiksi ja hyvä niin.

Niin kauan kuin muistan, olen suhtautunut jääkiekon pelaamiseen tosissani. Se ei ole ollut pelkkä harrastus, vaan alusta asti tähtäsin johonkin. Ensimmäisessä haastattelussani voitetun korttelikiekkomestaruuden jälkeen sanoin haluavani SM-liigaan.

Valmentajani Timo Lehkonen B-junioreista aina liigaan asti on ollut perheen ulkopuolelta iso apu ja suurin syy, miksi minusta tuli ammattipelaaja. Timo näki ilmeisesti minussa potentiaalia ja hirveän halun tehdä töitä. Harjoittelin kesän Timon ohjeiden mukaan ja kehityin valtavasti. Älysin, että tätä valmentajaa kannattaa kuunnella, vaikka teini-ikäisille jätkille valmentajan ohjeiden noudattaminen ei kovin coolia ollutkaan. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut siinä vaiheessa elämää mikään muu kuin, että kehityn jääkiekkoilijana. Timo Lehkonen oli toisin sanoen minulle väline päästä tavoitteeseen ja olin päättänyt repiä siitä kaiken tiedon ja hyödyn irti.

Jos hommaa ei täysin rakasta, on tie todella raskas. Viime syksynä loukkaannuin enkä ole päässyt jäälle aikoihin. Lähes koko viime kausi työni oli polkea kuntopyörää. Sitäkin pitää rakastaa, vaikka loukkaantumiset ovat itsellä se asia, joka painaa intohimoa alaspäin. Tämä kausi jäi viimeisekseni, koska jalkani ei tule kuntoon. Oli kuitenkin upeaa päättää ura Suomen mestaruuteen. Joukkue, joka voitti mestaruuden toukokuussa oli ehkä sitoutunein ja urheilullisin ryhmä, jossa olen ollut mukana. Vaikka itselläni oli todella vaikeaa ja tiesin etten pysty enää pelaamaan, oli todella hienoa olla mukana. Tällaisia joukkueita syntyy harvoin.

Olen aina ajatellut, että ei ole mitään syytä olla uskomatta omaan unelmaansa. Mitään hirveää ei tapahdu, jos unelma ei toteudukaan, mutta todennäköisesti matkalta jää joka tapauksessa aika paljon mukaan. Unelmaansa pitää katsella ulkopuolelta - onko tämä minun unelmani, haluanko tätä itseni tähden? Pohtisin myös, haluanko olla jääkiekkoilija, taiteilija, muusikko tai lääkäri vai haluanko pelata jääkiekkoa, maalata ja piirtää, soittaa musiikkia tai hoitaa ihmisiä? Uskon, että vastauksella on iso rooli unelman saavuttamisessa. Nyt olen itse matkalla kohti seuraavaa unelmaani. Olen aina piirtänyt paljon ja seuraavaksi haluan oppia tatuoimaan taidetta iholle.