Melko tarkasti vuosi sitten Linda Tervaniemi painoi valkolakin päähänsä. Edessään hänellä oli välivuosi, mutta mielessä vakaa suunnitelma päästä opiskelemaan huippuyliopistoon Yhdysvaltoihin.

Edellinen vuosi oli ollut kova paikka, sillä alppihiihtoa koko ikänsä harrastanut Tervaniemi joutui loukkaantumisen takia lopettamaan rakkaan harrastuksen, josta oli tulossa kovaa vauhtia ammatti. Sitä kautta olisikin avautunut ilmainen tie unelmien opiskelupaikkaan rapakon toiselle puolelle.

– Itkin monta kuukautta joka ilta, hän muistelee.

Tervaniemi kirjoitti tapauksesta esseen, joka oli myötävaikuttamassa opiskelupaikan saamiseen New Yorkin yliopiston NYU:n Shanghain kampukselta. Vapaaehtoinen essee kuului yhtenä osana Tervaniemen kouluhakemukseen.

Viime aikoina on puhuttu kiinalaisten opiskelijoiden saapumisesta Suomeen. Ensi syksynä 20-vuotias rovaniemeläisnainen kuitenkin muuttaa Kiinaan, missä vessanpöntöt on korvattu rei’illä lattiassa ja omaa vessapaperia saa kantaa jatkuvasti mukana.

Isä on sanonut, että on valmis vaikka kauppaamaan munuaisensa, jotta saamme rahat kasaan. Linda Tervaniemi

Tervaniemi ei ole ainut suomalaisnuori, joka aloittaa opintonsa ensi syksynä ulkomailla. Maailmalle-nettisivuston mukaan tutkintonsa ulkomailla suorittavien suomalaisten määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Edellisenä lukuvuonna (2017–2018) ulkomailla tutkintoa suorittavia Kelan opintotuen saajia oli 9580.

Opetushallituksen selvityksen mukaan ulkomaille opiskelemaan hakeutuminen johtuu nuorilla halusta asua ulkomailla, saada uusia kokemuksia sekä mahdollisuudesta kansainväliseen uraan.

Kielikurssilta koulunpenkille

Alppihiihtoharrastus kuljetti Linda Tervaniemeä jo nuorena Itävaltaan, Italiaan ja Saksaan. Lisäksi perhe on matkustanut vuosittain Eurooppaan sekä Yhdysvaltoihin. Tervaniemelle onkin ollut aina selvää, että hän lähtee ulkomaille.

Tervaniemi hakeutui jo välivuotenaan New Yorkiin kielikurssille, joka valmensi opiskelupaikan saamiseen Yhdysvalloista. Kurssilla oppilaat suorittivat muun muassa englannin kielen kokeen sekä yliopistoihin vaadittavat ACT-tasokokeen, jossa tarkastellaan lukemista, matematiikkaa, luonnontieteitä ja englannin kieltä.

NYU tarvitsi hakevilta opiskelijoilta lisäksi suosittelukirjeitä. Yhden kirjoitti entinen alppivalmentaja, toisen matematiikan opettaja ja kolmannen lukioaikainen opinto-ohjaaja. Opolle amerikkalaistyylisen suosituksen kirjoittaminen oli uusi asia.

– Häntä vähän pelotti kirjoittaa sitä, kun tulevaisuuteni oli osaltaan hänen käsissään.

Mutta hyvin kävi. Helmikuussa Tervaniemi sai tiedon, että hänet oli hyväksytty opiskelemaan NYU:n Shanghain oppilaitokseen.

Munuaista kauppaamaan

Nyt Linda Tervaniemi on uuden ongelman edessä. Toisin kuin Suomessa, ulkomailla korkeakouluopiskelusta joutuu usein maksamaan. Tervaniemen tapauksessa lukuvuosimaksu on reilut 50 000 dollaria. Koulu maksaa siitä stipendinä puolet, mikäli hänen arvosanansa pysyvät hyvänä. Oma puolikaskin on vielä täysi kysymysmerkki.

Haluamme kannustaa nuoria siihen, ettei kannata ainakaan kalleuden pelossa jättää haavetta toteuttamatta. Sanna Heliövaara

Tervaniemi on yrittänyt saada rahoitusta muun muassa Rovaniemen kaupungilta ja Finnairilta, onhan hän Aasiassa elävä mainos suoraan Lapista kertoessaan taustastaan. Toistaiseksi häntä ei ole kuitenkaan onnistanut.

Hänellä on takataskussaan kaksi muutakin vaihtoehtoa. Ottaa pankista lainaa tai lainata rahat yrittäjänä toimivalta isältään.

– Isä on sanonut, että on valmis vaikka kauppaamaan munuaisensa, jotta saamme rahat kasaan, Tervaniemi nauraa.

Opetushallituksen vastaava asiantuntija Sanna Heliövaara vakuuttaa, ettei ulkomailla opiskeluun tarvitse välttämättä suurta rahapussia. Euroopassa on maita, joissa suomalaisten ei tarvitse maksaa lainkaan lukukausimaksuja. Toisissa EU-maissa maksut ovat muutamista sadoista tuhansiin euroihin riippuen alasta ja korkeakoulusta.

Yleiset elinkustannukset sen sijaan riippuvat paljon siitä, mihin päin maailmaa päättää muuttaa. Miljoonakaupungissa vuokra ja muut kustannukset kasvavat helposti isoiksi.

– Haluamme kannustaa nuoria siihen, ettei kannata ainakaan kalleuden pelossa jättää haavetta toteuttamatta. Varmasti löytyy taloudellisesti hyvä vaihtoehto, Heliövaara sanoo.

Neljät paperit

Sanna Heliövaara myöntää, että joissakin tilanteissa voi olla kannattavaa maksaa opinnoista enemmän ja käydä tunnettu oppilaitos tai saada työllistävä tutkinto, jolla on opintojen jälkeen paljon painoarvoa.

– Se voi olla jopa valttikortti työllistymiseen.

Kela myöntää opintotukea myös ulkomaille. Ulkomailla opiskelevalla on myös oikeus korotettuun opintolainaan. Lisäksi opintoja voi rahoittaa esimerkiksi apurahalla.

Linda Tervaniemen isälle on tärkeää, että ainokainen lapsi saa maailman parhaan koulutuksen. Mikäli Tervaniemi opiskelee koulussa myös maisteriohjelman, saa hän valmistuessaan neljät paperit: niin kandidaatin kuin maisterinkin todistuksen Kiinasta ja Yhdysvalloista. Lisäksi hän puhuu sujuvasti kiinaa, onhan se edellytyksenä koulusta valmistumiseen.

Vaikka Tervaniemen ylioppilastodistuksessa oli useita kiitettäviä arvosanoja, voi ulkomaiseen kouluun päästä vaikkei olisi kympin tyttö.

– Tykkään siitä, että ulkomailla heitä kiinnostaa myös ihminen. Suomessa lähetän paperit, he katsovat että sain äidinkielestä C:n ja vastaavat, että katsotaan joskus toiste.

Tulevissa opinnoissa hän hyppää kovaan joukkoon. Vain noin 2,7 prosenttia hakijoista sai Shanghain kampukselta opiskelupaikan.

Kampuksen toinen suomalainen

Keväällä Linda Tervaniemellä kävi hyvä tuuri. Hän voitti nimittäin arvonnassa, jossa 150 hyväksyttyä oppilasta kustannettiin Shanghaihin tutustumaan tulevaisuuden opinahjoon.

Matkan aikana hän pääsi muun muassa tapaamaan tulevia opiskelutovereitaan, seuraamaan oppituntia, keskustelemaan opettajien kanssa ja näkemään asuntolan, jossa viettäisi tulevat neljästä kuuteen vuotta. Hän oppi, että kampuksella opiskeli aiemmin toinen suomalainen, mutta tämä lopetti opintonsa muutaman kuukauden jälkeen. Tervaniemi ei kuitenkaan ole oppilaitoksessa ainut suomalainen, sillä kampuksella työskentelee suomalainen professori.

Hyppäys 62 000 asukkaan Rovaniemeltä 26 miljoonan ihmisen kaupunkiin vaikuttaa hieman jännittävän Tervaniemeä. Lapissa hän on tottunut luonnon läheisyyteen. Kaupungin tasaisuus tuli järkytyksenä.

– En ole ajatellut olevani metsäihminen. Siellä ei kuitenkaan ollut yhtään ylä- tai alamäkeä. Ajattelin, että apua, enkö pääse juoksemaan metsään, Tervaniemi muistelee.

Myös ilmansaasteet hirvittävät puhtaaseen ilmaan tottunutta naista. Shanghaissa ilmassa oli niin paljon saastetta, ettei aurinkoa näkynyt koko vierailun aikana. Ne kulkeutuivat rannikon tehdaskaupungista.

Yhteisvaikutus astman kanssa mietityttää.

– Jännittää, että lähden juoksemaan, yhtäkkiä tulee hirveä tuulahdus huonoa ilmaa ja kuolen matkalle, hän naurahtaa.

Kotiin jouluksi

Vaikka Linda Tervaniemi oli kuvitellut lähtevänsä opiskelemaan Yhdysvaltoihin, ei yllätyslähtö Kiinaan harmita. Itse asiassa hän olisi ollut valmis lähtemään vaikka Arabiemiirikuntien pääkaupunkiin Abu Dhabiin, mutta hänen vanhemmilleen se oli jo liikaa.

– He vetivät siihen viivan, sanoivat etteivät uskalla päästää tyttöä yksin sinne.

Äkkiseltään voisi ajatella, että nuori nainen tuntisi olonsa orvoksi lähtiessään miljoonakaupunkiin maailman toiselle laidalle ilman perhettä ja ystäviä. Tervaniemeä se ei kuitenkaan häiritse. Hän luottaa saavansa kavereita koulusta.

Perhe ja nykyiset ystävät ovat sen sijaan Skype-yhteyden päässä. Tarkoitus on myös vierailla kotimaassa ainakin viiden viikon pituisella joululomalla. Parin kuukauden kesäloma saattaa sen sijaan vierähtää tutkien itäistä maailmaa.

Työelämätaitoja maailmalta

Opetushallituksen vastaavan asiantuntijan Sanna Heliövaaran mukaan ulkomailla koko tutkinnon opiskelu antaa valmiuksia kansainväliselle uralle, auttaa sietämään työelämän epävarmuutta ja globaalia kilpailua. Se opettaa sitkeyttä ja rohkeutta.

– Mutta myös kykyä ymmärtää yhteiskunnallisia ilmiöitä laajemmin sekä oppia avarakatseisuutta.

Linda Tervaniemi ei vielä tiedä, aikooko palata takaisin Suomeen, kun opinnot ovat ohi. Tarkoituksena on perustaa oma yritys, joka voisi olla jotain matkailubisneksen ja kiinteistösijoittamisen väliltä.

– Mieluummin ehkä jäisin ulkomaille. Varmaan vanhuuttaan tulen takaisin tänne, jonnekin kesämökille ja asun puolet vuodesta Espanjassa.

Kommentointi sulkeutuu 28.5. kello 22.

MM-kiekkohuuma näkyi erikoisella tavalla Kotkan ja Haminan seudulla toimivassa ammattiopistossa Ekamissa.

Osa matkailualan oppilaista ilmoitti jo viime viikolla jäävänsä maanantaina kotiin, jos Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden sunnuntaina.

Oppilaiden uhkaus kävi toteen, ja yksikään kahdeksan hengen luokasta ei saapunut maanantaina kouluun. Ekamin matkailualan opettaja Airi Leino ei pidä toimintaa hyväksyttävänä.

– Nämä oppilaat löytävät sen edestään. Tämän viikon työt hoidetaan nyt kolmessa päivässä, kertoo Leino.

Leinon mielestä oppilaiden pitää ymmärtää, mitä lintsaaminen voi tarkoittaa.

– Ennen tultiin kouluun juhlista huolimatta ja hoidettiin hommat vaikka samoilla silmillä. Oikeassa työelämässä työpaikalle tulematta jättäminen on irtisanomisperuste, muistuttaa Leino.

Ekamin rehtori Sami Tikkanen ei myöskään hyväksy oppilaiden poisjääntiä opetuksesta.

– Kun on kyseessä ammatillisesta opiskelusta, niin tämä on verrattavissa työssä olemiseen. Ei työpaikaltakaan ole hyväksyttävää olla pois juhlinnan takia, sanoo Tikkanen.

Varoitus tai jopa irtisanominen uhkaa

Suomen ammattiliittojen keskusjärjestössä SAK:ssa vuosikymmenien ajan työoikeutta seurannut lakimies Anu-Tuija Lehto muistuttaa, että työntekijän ja työnantajan välillä on lojaalisuus: työntekijä on luvannut työsopimuksella tulla töihin ja työnantajalla on oikeus olettaa, että työntekijä myös tulee tekemään töitään.

Jos työntekijä on usean päivän ilmoittamatta pois töistä, ei työnantajalla kuitenkaan vielä automaattisesti ole oikeutta purkaa työsopimusta.

– Jos työntekijä on luvannut tulla kahdeksaksi töihin, eikä kuitenkaan ilman hyvää syytä tule, niin kyllä siitä vähintään varoituksen saa, sanoo Lehto.

Lehdon mukaan työnantajan tulee ensin selvittää, onko poissaoloon joku järkevä syy. Jos työntekijä makaa tiedottomana sairaalassa, ei hän luonnollisestikaan edes pysty ilmoittamaan poissaolostaan.

– Minä luulen, ettei kukaan työnantaja ensimmäisenä rupea miettimään irtisanomisilmoitusta, jos työntekijä ei aamulla ilmesty töihin.

Jos poissaolosta tai myöhästymistä tulee jatkuvaa, voi työnantaja antaa varoituksen ja se voi johtaa irtisanomiseen.

Humalassa töihin

Työoikeuden professori Seppo Koskinen on kertonut Ylen haastattelussa, että alkoholin vaikutuksen alainen työntekijä pitää lähettää kotiin, koska ihminen ei voi olla humalassa työpaikalla. Häätäminen kotiin uhkaa Koskisen mukaan myös silloin, jos krapula on voimakas.

Yhdestä humalakerrasta työpaikalla ei vielä irtisanomista tule, ellei kyseessä ole erityisala.

– Jos on lentokapteeni, niin se on kerrasta poikki. Tai jos työtehtävään kuuluu ajaa autoa, niin se voi olla irtisanomisperuste, kertoo SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto.

Sen sijaan esimerkiksi toimistotyötä tekevä voi Anu-Tuija Lehdon mukaan selvitä humalassa töihin tulosta vain varoituksella. Työnantajalla on kuitenkin oikeus ohjata työntekijä hoitoon. Jos työntekijä siitä kieltäytyy, voi edessä olla irtisanominen.

Tuleeko potkut?

Monella työpaikalla on käytössä niin sanottu nollatoleranssi alkoholiin. Vaikka sellainen työpaikalla olisikin, ei humalassa töihin tulo ole SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehdon mukaan välttämättä vielä irtisanomisperuste.

– Ei nollatoleranssi tarkoita, että työsopimus voidaan purkaa. Varsinkin jos työntekijällä on sellainen työ, ettei hän vaaranna omaa tai muiden turvallisuutta. Mutta totta kai työnantaja voi reagoida humalatilaan. Eihän tämä tarkoita, että voi olla kännissä töissä.

Lehto kertoo tapauksesta, jossa VR:n konduktööri oli tullut humalassa töihin. Irtisanomista ei kuitenkaan tullut.

– Työtuomioistuin katsoi, että irtisanominen olisi ollut liian raju, koska työntekijällä oli ollut vuosia kestänyt rikkeetön työura.

Työnantajalla voi kuitenkin olla hankala todentaa työntekijän humalatila, koska oikeutta puhalluttamiseen ei ole.

– Olen aina sanonut, että ei tarvitse puhaltaa, mutta kannattaisi miettiä, että jos kuitenkin puhaltaisi. Puhaltaa kannattaa varsinkin, jos ei ole humalassa.

Yksittäistapaus?

Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston oppilaiden tempaus vaikuttaa olevan yhden luokan yksittäinen irtiotto.

Etelä-Karjalassa toimivan noin 3 000 opiskelijan Saimaan ammattiopisto Sampon apulaisrehtori Pekka Turunen sanoo, ettei heidän korviin ole kantautunut ylimääräisiä poissaoloja.

Kaiken kaikkiaan Turunen pitää nykyopiskelijoita tunnollisina.

– Totta kai poikkeuksiakin on, mutta kyllä nykynuoriso on alkoholin suhteen järkevöitynyt. Alkoholia käyttävää opiskelijaa pidetään jopa niin sanotusti huonona kaverina. Kyllä nämä fiksumpia ovat, kuin aikaisemmat sukupolvet, sanoo Turunen.

Apulaisrehtori Pekka Turunen kertoo, että jokin aika sitten koulu teki kyselyn 200 yritykselle, joissa oli ammattiopisto Sampon oppilaita työssäoppimisjaksoilla.

– Sieltä ei noussut ollenkaan sellaista, että oppilaat olisivat myöhästyneet töistä tai jättäneet tulematta. Ainoastaan kännykän räpläämisestä tuli huomautettavaa.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston eli Sitran hallitus ehdottaa 100 miljoonan euron irrottamista taseesta. Tämä kertapanostus on tarkoitus käyttää "Suomen kestävän tulevaisuuden hyväksi" Sitra-lain mukaan, kertoo Sitra tiedotteessaan.

Itse päätöksen tekee myöhemmin Sitran uusi hallintoneuvosto, joka vahvistaa rahaston talous- ja toimintasuunnitelmat seuraaville vuosille.

Sitran hallitus esittää, että investointi toteutettaisiin vaiheittain.

Sitran rahoista ollut puhetta aiemminkin

SDP esitti vaihtoehtobudjetissaan viime vuoden lopulla Sitran pääoman pienentämistä niin, että osa siitä voitaisiin siirtää valtion budjettitalouden käyttöön kertaluontoisesti.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) asetti viime joulukuussa parlamentaarisen työryhmän selvittämään Sitran varoja ja niiden käyttöä. Työryhmä luovutti loppuraporttinsa maaliskuun lopulla.

Lopputulos oli, ettei Sitran noin 800 miljoonan euron taseesta rahoiteta valtion budjettitalouden menoja.

Lue lisää:

"Ajatuspajatoimintaan riittää vähemmänkin kuin 800 miljoonaa" – Sitran tulevaisuudesta käydään vääntöä kansanedustajien työryhmässä

”Sitran varallisuutta ei tulla käyttämään valtion menoihin” – Sitraa ruotinut työryhmä julkistaa raporttinsa perjantaina

Pelissä 800 miljoonan euron potti – Sitran rahojen kohtalo siirtyy seuraavalle hallitukselle

Ylen Antti Kuronen pääsi ensimmäisenä suomalaisena toimittajana käymään Syyriassa Al-Holin leirillä. Valtavalla pakolaisleirillä elää kaikkiaan yli 70 000 ihmistä, joista noin 20 000 vartioidussa Isis-taistelijoiden omaisten leirissä.

Näiden joukossa on 11 suomalaista naista ja 33 lasta. Jutun aiheesta voit lukea tästä.

Antti tapasi viisi leirillä olevaa suomalaisnaista, joiden kaikkien aviomiehet ovat kuolleet.

Asiantuntijoiden arvioihin voit perehtyä tästä.

Antti Kurosen vuosi sitten valmistuneen Ulkolinja-dokumentin hävitetystä Raqqan kaupungista ja Isis-järjestön terrorista voit nähdä tästä.

Asiaa käsitteli myös A-studio tiistaina, tässä A-studion lähetys asiasta.

Kommenttipalsta on nyt suljettu, kuten ennalta ilmoitettiin. Kiitoksia aktiivisuudesta!

Tässä Antti Kurosen vastaukset. Niitä on ryhmiteltu ja väliotsikot lisätty kello 1810.

Yksitoista suomalaisnaista

1. kysymys: – Ovatko nämä Suomen kansalaiset syntyperäisiä suomalaisia vai alunperinkin lähtöisin alueelta, missä nyt ovat?

Antti Kuronen: – Tapasin leirillä viisi naista. Heistä kolme on nk. kantasuomalaisia eri puolilta Suomea. Kaksi muuta naista on maahanmuuttotaustaisia, mutta Suomessa syntyneitä ja koko aiemman elämänsä Suomessa asuneita. Yksi naisista on julkisuudessa esillä ollut Sanna, joka esiintyi CNN:n videolla.

– En voi kertoa heistä enempää, koska lupasin suojata heidän henkilöllisyytensä. Naisten kertoman mukaan Al-Holin leirissä on ainakin 11 Isisissä ollutta suomalaisäitiä. En tiedä kaikkien taustoista, mutta he ovat Suomen kansalaisia.

2. kysymys: – Ovatko kyseiset henkilöt säilyttäneet Suomen kansalaisuutensa?

Antti Kuronen: – Käsittääkseni ovat.

Omaiset painostavat

3. kysymys: – Tuliko keskusteluissa Isis-vaimojen kanssa ilmi, ovatko heidän omaisensa yrittäneet avustaa naisten tai lapsien Suomeen pääsyssä, esim. ns. konsulikyydin maksusitoumuksella tai muuten yrittäneet järjestellä matkaa Suomeen?

Antti Kuronen: – Naiset kertoivat, että he ovat onnistuneet pitämään jonkin verran yhteyttä omaisiinsa. Suomesta käsin tiedän, että omaiset ja heitä avustavat ihmiset ovat olleet yhteydessä ulkoministeriöön, lastensuojeluun ja muihin viranomaisiin lasten palauttamiseksi Suomeen.

– Suomessa viranomaiset ovat ilmeisesti olleet tietoisia leirin suomalaisista, koska leiriä ylläpitävät kurdien ja arabien SDF-joukot jakavat tietoa EU-maiden tiedustelupalveluille.

Kyliin pommeja pakoon

4. kysymys: – Missä nämä naiset ovat asuneet silloin kun ISIS oli vielä voimissaan?

Antti Kuronen: – Tapaamani naiset ovat kaikki eläneet Syyrian puolella. Niin kutsuttu kalifaatti levittäytyi myös Irakiin. Syyriassa Isisin pääkaupunki oli Raqqa.

– Naisista todennäköisesti kaikki ovat eläneet siellä jossain vaiheessa, mutta en ehtinyt kaikilta kysyä tarkalleen. Naiset kertoivat, että he olivat eläneet Raqqan laitamilla “rauhallisilla alueilla”. Esimerkiksi Sanna oli ennen Raqqaa asunut varsin pitkään Manbijissä.

– Kun Isisin vastainen sota pääsi käyntiin ilmaiskuineen, naiset olivat muuttaneet kylästä kylään paeten pommituksia. Kaikki olivat olleet Isisin viimeisessä linnakkeessa Baghouzissa, joka vapautettiin pari kuukautta sitten maaliskuussa.

– Kaksi naisista kertoi kuinka he olivat pyrkineet pois Isisin alueelta, kun he olivat pettyneet siihen. Niin kutsutusta “kalifaatista” pääsi pois sen alkuvaiheessa, mutta Isisin vastaisen sodan alettua oli sieltä hyvin vaikea paeta. Isis piti jäseniään ihmiskilpinä.

– Viimeisten vuosien aikana sieltä pakeneminen olisi vaatinut paljon rahaa salakuljettajille. Näiden kahden naisen mukaan heillä ei ollut riittävästi rahaa siihen.

Naisten asema surkea

5. kysymys: – Onko niin että miehet ovat Isis-alueelta päässeet liikkumaan vapaammin kuin naiset, joilla ei ehkä ole varoja ja joiden liikkuminen ilman ilman avio- tai sukulaismiestä voi olla vaarallista?

Antti Kuronen: – Kyllä. Isisin äärimmäisen vanhoillisessa islam-tulkinnassa naisten asema on heikko. Se ei tarkoita, etteivätkö naisetkin olisi voineet osallistua Isisin toimintaan. Islamilaisessa valtiossa naiset olivat kuitenkin pääosin vastuussa kodeista. Suomalaisnaiset kertoivat, että heidän päivänsä kuluivat kotitöissä, ruokaostoksilla ja lasten hoidossa.

– Yksi naisista kertoi, että hänen suomalaistaustainen aviomiehensä oli hyvin ankara, eikä päästänyt häntä yksin edes ruokaostoksille. En voi tietää pitääkö naisten kertoma paikkaansa.

Isis-väki halutaan häätää

6. kysymys: – Missä vaiheessa leiri on tarkoitus sulkea ja mitä tapahtuu niille ihmisille joita vielä silloin leirillä on?

Antti Kuronen: –Leirin ja Isisissä olleiden ulkomaalaisten naisten ja lasten kohtalo on täysin avoinna. Paikallinen kurdijohtoinen hallinto on alusta pitäen halunnut päästä eroon ulkomaalaisista, jotka saapuivat terrorisoimaan heidän alueitaan.

– Eurooppalaisten kohdalla ratkaisun avain on Euroopan valtioiden käsissä. Koska Euroopan maat eivät ole vastaanottaneet kansalaisiaan, kurdijohtoinen hallinto haluaisi perustaa kansainvälisen rikostuomioistuimen, jossa naisten ja vankiloissa olevien miesten tapaukset voitaisiin käsitellä.

– Tämä on kuitenkin hyvin epävarma hanke tässä vaiheessa, jo alueen heikon turvallisuustilanteen vuoksi.

Niqab-kielto joudutti lähtöä

7. kysymys: – Kävikö millään lailla ilmi, minkälaisista oloista nämä naiset olivat lähteneet? Olivatko he oikeasti selvillä, minne olivat menossa?

Antti Kuronen: – Erittäin hyvä kysymys. Heidän taustansa ja tarinansa olivat aika erilaisia. Esimerkiksi kaksi kantasuomalaisista naisista eivät olleet pääkaupunkiseudulta. Viidestä tapaamastani vain Sanna oli tuonut lapsia Suomesta. Hänen aviomiehensä oli lähtenyt ensin , ja Sannan kertoman mukaan vakuuttanut hänelle puhelimessa, että “Syyriassa on turvallista ja hyvä elää”.

– Yksi naisista kertoi lähteneensä pakoon parisuhdetta Suomessa. Hän oli Syyriassa tavannut suomalaisen miehen, jonka kanssa oli mennyt naimisiin. Kaksi naisista oli lähtenyt Syyriaan jo ennen kalifaatin julistamista. He olivat lähteneet oman kertomansa mukaan “auttamaan ihmisiä Syyrian sodassa Assadia vastaan”.

– Kaikille naisille vaikutti olleen tärkeä motivaattori, että Syyriassa äärijärjestöjen alueilla niqab oli osa pukeutumiskoodia. Esimerkiksi yksi naisista sanoi opiskelleensa Suomessa, mutta työharjoitteluun hän ei olisi voinut mennä niqabissa. Se oli ärsyttänyt häntä suuresti ja osaltaan vaikuttanut lähtöpäätökseen.

– Kaikkien viiden aviomiehet ovat kuolleet Syyriassa.

Naiset haaveilevat Suomesta

8. kysymys: – Mikä vaikutelma sinulle jäi leirillä olleiden ihmisten henkisestä tilasta ja asenteesta tulevaisuutensa suhteen? Katuivatko he lähtöään ?

Antti Kuronen: – Henkisestä tilasta en voi oikeastaan sanoa muuta kuin ilmenee haastatteluissa. Kaikki jaksoivat vastata kysymyksiin.

– Tulevaisuuden suhteen heillä on ylioptimistinen kuva Suomeen paluusta. Yksi naisista toivoi, että saisi palata jo ennen heinä-elokuun helteitä. He sanoivat, etteivät ymmärrä, miksi he eivät saisi palata Suomeen.

– On mahdollista, että usko pikaiseen paluuseen on naisten tapa selviytyä. Leirin olosuhteet on helpompi kestää, kun ajattelee että se on tilapäistä. Kaikki halusivat palata Suomeen. Se oli selvää.

– Kun kysyin katuvatko he lähtöään, kaikki nyökyttelivät. Kaksi naisista kuitenkin tuomitsi haastattelussa Isisin toiminnan selkeämmin kuin muut. He kertoivat siitä, kuinka olivat pyrkineet alueelta pois jo aikoja sitten, mutta eivät olleet pystyneet siihen. Nämä naiset olivat lähteneet Syyriaan jo ennen kalifaatin perustamista.

– En ehtinyt tehdä erillisiä haastatteluja kaikkien kanssa, joten pitää olla varovainen liian pitkälle menevien johtopäätösten tekemisessä yhteishaastattelun perusteella.

Onko paikkaa palata?

9. kysymys: – Jos he pääsevät palaamaan Suomeen, niin onko heillä paikkaa, minne mennä? Eli onko sukulaisia tai muita verkostoja, ja työ- tai opiskelupaikkaa?

Antti Kuronen: – Kaikkien kanssa en ehtinyt asiasta puhua, mutta pari heistä kertoi, että he toivovat että lapset saisivat tavata isovanhempiaan ja sukulaisiaan. He sanoivat haluavansa elää normaaliarkea Suomessa. Lapset kävisivät koulua ja he olisivat töissä tai jatko-opinnoissa. Korostan että toistan tässä pelkästään sitä, mitä he kertovat.

Isis-intoiset opettajat

10. kysymys: – Millaista elämää lapset ovat Isis-järjestön alueella viettäneet? Ovatko he olleet vain kotona äidin kanssa vai ovatko isommat heistä olleet jonkinlaisessa "koulussa" ja alttiina Isis-ideologialle?

Antti Kuronen: – Näistä naisista Sannalla on vanhimmat lapset. He olivat käyneet koulua. Muiden lapset olivat liian nuoria kouluun.

– Isisin alueen kouluista on paljon tietoa. Isisin omat jäsenet olivat usein opettajia, ja he levittivät ääri-islamistista ideologiaansa. Tietyt perinteiset kouluaineet oli kokonaan kielletty.

– Ulkolinja-dokumentissani, jonka tein vajaa puolitoista vuotta sitten, haastattelen yhtä Isis-koulua käynyttä poikaa. Hän jatkoi sittemmin taisteluopintoihin ja oli teini-ikäisenä jo rintamalla. Hän oli paikallinen poika. https://areena.yle.fi/1-4315630

Lasten rooli terrorissa?

11. kysymys: – Onko tietoa siitä ovatko isommat lapset tai teinit osallistuneet apulaisina terroristiseen toimintaan?

Antti Kuronen: – Ei ole tietoa. Sannan vanhin lapsi on noin 13-vuotias tyttö. On epätodennäköistä, että hän olisi osallistunut terroristiseen toimintaan, koska hän on ollut aika nuori. Muiden naisten lapset ovat vielä paljon nuorempia.

– Tapaamani naisten lapsista monet olivat syntyneet Syyriassa, eli ovat korkeintaan viisivuotiaita.

– Alueen vankiloissa on yksi suomalainen nuori. Tämä poika tuli Syyriaan 13-vuotiaana perheensä mukana. En tiedä hänen toiminnastaan.

Lukumäärä luultua suurempi

12. kysymys: – Jos lähtee siitä, että tuo leiri ei ole lasten paikka ja nämä lapset ovat suomalaisia, niin mihin johtopäätökseen päätyy?

Antti Kuronen: – Olen toimittaja, en poliitikko. En voi ottaa kantaa asiaan. Tehtäväni on kerätä uutta tietoa ja kertoa siitä. Tämän matkan tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon suomalaisia Isis-järjestössä olleita naisia ja lapsia leirissä on.

– Lukumäärä on huomattavasti aiemmin luultua suurempi: tapaamieni naisten mukaan ainakin yksitoista äitiä ja yli kolmekymmentä lasta.

Ripuli ja nälkä tappavat

13. kysymys: – Mikä on oma arviosi lasten voinnista?

Antti Kuronen: – Tapasin vain osan lapsista, muistaakseni viisi-kuusi lasta. En tavannut pienimpiä lapsia. Esimerkiksi yhdellä näistä naisista on kaksivuotias lapsi.

– Naiset kertoivat lasten kärsivän jatkuvasti ripulista ja myös hengitystiesairauksista. He kertoivat leirin muista lapsista, joista osa on kuollut. Yksi syy on se, että osa lapsista on pahasti aliravittuja Baghouzin lopputaistelun jäljiltä.

– Kansainväliset avustusjärjestöt ovat vaatineet lisää terveydenhoitoa leiriin, ja että kansainvälisen yhteisön olisi lisättävä tukea leirien ylläpitoon. Koillis-Syyrian autonominen alue on hyvin köyhää. Siellä ei ole kunnollista terveydenhoitoa edes omille kansalaisille, puhumattakaan kymmenistä tuhansista Isis-jäsenistä.

Ero lapsista radikalisoisi äidit

14. kysymys: – Miten arvelet että näiden ihmisten siirto leiriltä Suomeen käytännössä onnistuisi? Onko kyseiselle leirille mahdollisuus mennä useaan kertaan, esimerkiksi jotta voitaisiin jo siellä arvioida mahdolliset lasten huostaanoton edellytykset?

Antti Kuronen: – Mikäli Suomen valtio tekisi pyynnön alueen kurdijohtoiselle hallinnolle naisten ja lasten palauttamisesta, onnistuisi se käytännössä varsin helposti. Kurdiviranomaiset vahvistivat tämän minulle.

Monet entisen Neuvostoliiton alueen maista, myös Venäjä, ovat kotiuttaneet naisia ja lapsia. Tietysti lähtömaan viranomaisen pitää tehdä pyyntö kotiuttamisesta. Kun olin leirissä, oli siellä viranomaisia Kazakstanista tuomassa kotiin kansalaisiaan.

– Paikallisviranomaiset eivät sen sijaan ole kovin innostuneita siitä ajatuksesta, että tuodaan vain lapset ja jätetään äidit, koska se on heidän mielestään epäinhimillistä ja voisi lisäksi radikalisoida alueella jäävät naiset. Heillä ei olisi enää mitään menetettävää siinä vaiheessa.

– Paikalliset kurdit ja arabit ovat joutuneet sotimaan Isisiä vastaan useamman vuoden, ja Isis on tappanut monia paikallisia. Siksi he eivät ole innoissaan ajatuksesta, että vihollinen jäisi heidän alueelleen.

Eurooppa ei ota vastaan

15. kysymys: –Onko Syyrian valtiolla virallista kantaa ulkomaalaisiin, ja onko sillä edes merkitystä jos kyseessä on kurdien hallitsema alue?

Antti Kuronen: – Nämä leirit ovat Koillis-Syyrian autonomisella kurdijohtoisella alueella. Vastuu niistä on autonomisen alueen hallinnolla ja armeijalla, niin kutsutuilla SDF-joukoilla. Syyrian hallinnolla, jota johtaa presidentti Bashar al-Assad, ei ole juurikaan toimivaltaa tällä alueella. Alueella on Yhdysvaltain armeijan sotilaita, jotka takaavat alueen autonomian.

– Isis tuli Irakista tälle alueelle. Paikalliset kurdit ja arabit (SDF-joukot) lähtivät sotimaan Isisiä vastaan vallatakseen takaisin alueensa. Yhdysvaltojen länsiliittouma tuki SDF-joukkoja pääosin ilmaiskuin. SDF-joukot muodostivat isisin vastaisen sodan maajoukot.

– Kun Isisin alueita onnistuttiin valtaamaan takaisin, kurdijohtoinen aluehallinto halusi luonnollisesti palauttaa Isis-terroristit kotimaihinsa. Euroopan maat kuitenkin kieltäytyivät tästä, ja siitä syystä alueen vankiloissa on todennäköisesti useampi tuhat ulkomaalaista, myös ainakin kaksi suomalaista.

– Isisissä olleet naiset ja lapset ovat aidatuissa ja vartioiduissa leireissä. Näistä suurin on Al-Holin leiri.

Monikielinen leirivankila

16. kysymys: – Oletko ollut aiemmin pakolaisleirillä ja erosiko tämä kokemus muista kerroista?

Antti Kuronen: – Olen käynyt todella monella pakolaisleirillä Lähi-Idässä, Afrikassa ja Euroopassa. Olen raportoinut Syyrian sodasta sen alusta lähtien ja vieraillut naapurimaissa ja Syyriassa olevissa pakolaisleireissä.

– Al-Holin Isis-leirissä olevat äidit ja lapset eivät oikeastaan ole pakolaisia. He elävät leirissä teltoissa aivan kuten pakolaisleireissä, mutta tämä leiri on aidattu ja vartioitu. Se on tavallaan valtava vankila.

– Vieressä on varsinainen pakolaisleiri, jossa on kymmeniä tuhansia Isisiä paenneita syyrialaisia ja irakilaisia. He asuvat samanlaisissa teltoissa kuin Isisin perheenjäsenet.

– Isis-leiri oli ainutlaatuinen, koska siellä on pelkästään ulkomaalaisia. Puhuin siellä venäjää, englantia, ruotsia, suomea ja ranskaa (jota osaan todella huonosti). Erikoista on myös se, että siellä on vain naisia ja lapsia - ja kaikki aikuiset käyttävät tummia kaapuja.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mielestä on hienoa, että Suomi on kansainvälisen vertailun perusteella maailman kolmanneksi paras maa lapsille. Pelastakaa lapset -järjestön tuoreen Global Childhood 2019 -raportin mukaan Suomen edellä ovat ainoastaan Singapore ja Ruotsi.

– Mukavaahan tällainen raportti on käsiinsä saada, Elina Pekkarinen sanoo.

Raportissa vertailtiin muun muassa lasten turvallisuutta, terveyttä ja koulutusta.

Suomen menestyminen vertailussa ei lapsiasiavaltuutetun mielestä kuitenkaan tarkoita sitä, että lasten ja nuorten asiat olisivat meillä niin hyvin, ettei mitään tarvitsisi tehdä. Kun mittareina ovat esimerkiksi pienten lasten kuolemat tai lasten avioliitot, on selvää että Suomi pärjää.

Huonommuuden tunne voi eristää muista

Suomessa monen lapsen hyvinvointia heikentää perheen köyhyys.

– Perheen köyhyys aiheuttaa näköalattomuutta ja toivottomuutta. Lapsille ja nuorille on tärkeää olla samanlaisia kuin muut. Valitettavan usein lapset ja nuoret vertailevat itseään toisiin tavaroiden, vaatteiden ja muiden aikuisten näkökulmasta pinnallisten asioiden avulla. Ne kuitenkin ovat asioita, joiden kautta lasten ja nuorten on kaikkein helpointa peilata sosiaalista asemaansa, Elina Pekkarinen sanoo.

Varsinkin pitkään köyhyydessä eläneiden perheiden tilanteen parantamisessa on Pekkarisen mielestä paljon tehtävää. Erilaisuuden ja huonommuuden tunne voi aiheuttaa syrjään jäämistä. Se voi puolestaan vaikuttaa lapsen tai nuoren identiteetin kehitykseen.

"Lastensuojelu on kuin hyvinvointiyhteiskunnan kuumemittari." Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen

Pekkarisen mielestä myös lastensuojelun suuri tarve Suomessa kertoo siitä, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen on tehtävä Suomessa paljon työtä.

– Lastensuojelu on kuin hyvinvointiyhteiskunnan kuumemittari. Kun luvut piiputtavat punaista, olisi hyvä pysähtyä ja miettiä, mikä järjestelmässämme ruokkii lastensuojelun tarvetta. Kansainvälisesti vertailtuna meillä on korkeat lastensuojelun asiakkuusluvut. Myös kodin ulkopuolelle, etenkin lastensuojelulaitoksiin sijoittaminen on verrattain yleistä, Pekkarinen sanoo.

"Olisi korkea aika, että lapset ja nuoret olisivat saamapuolella"

Vaikka Suomen lasten olosuhteet ovat hyvät koko maailman mittakaavassa, lapsiasiavaltuutetun mielestä tekemistä riittää. Lasten ja nuorten hyvinvointia on edistettävä pitkäjänteisesti.

– Se ei ole projekti, jonka saisimme päätökseen ja voisimme sitten huokaista, että homma on hoidettu. Kyllähän se edellyttää aivan jatkuvaa työtä.

Kun syntyvyys vähenee ja ikäluokat ovat entistä pienempiä, säästyvät resurssit olisi Pekkarisen mielestä oikeudenmukaista suunnata lasten ja nuorten sekä heidän perheidensä hyvinvointiin.

– Olisi korkea aika, että lapset ja nuoret olisivat saamapuolella, hän sanoo.

Pelastakaa lapset -järjestön Global Childhood 2019 -raportissa vertailtiin 176:tta maata. Raportin mukaan lapsuuden turvaamisessa on edistytty koko maailmassa ja lasten olosuhteet ovat paremmat kuin koskaan kahden viimeisimmän vuosikymmenen aikana.

Lasten asiat ovat raportin perusteella parhaiten Singaporessa, Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Sloveniassa. Kaikkein heikoimmin sijoittui Keski-Afrikan tasavalta. Häntäpäässä olivat myös Niger, Tsad, Mali ja Etelä-Sudan.

Turkki on vapauttanut vankilasta Yhdysvaltain avaruushallinnolle Nasalle työskennelleen tiedemiehen Serkan Golgen. Golke, jolla on Turkin ja Yhdysvaltain kaksoiskansalaisuus, on ollut vankilassa lähes kolme vuotta.

Golge pidätettiin heinäkuussa 2016 osana muslimisaarnaaja Fethullah Gülenin kannattajiksi epäiltyjen pidätyksiä. Hänet tuomittiin vuonna 2018 7,5 vuodeksi vankeuteen terroristiseen ryhmään kuulumisesta. Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan tuomio ei perustunut uskottaviin todisteisiin.

Tapaus on osaltaan heikentänyt Yhdysvaltain ja Turkin suhteita.

Lisää aiheesta:

USA:n ulkoministeri Turkille: Vapauttakaa pastorin lisäksi muutkin laittomasti vangitut amerikkalaiset

Suomen vankiloissa istuu vuosittain satoja syyttömiä ihmisiä.

Heitä epäillään tapoista tai tulipalojen sytyttämisestä. Heidän uskotaan syyllistyneen seksuaalirikoksiin tai junailleen huumausaineita Suomeen. Joissakin tapauksissa poliisi epäilee heidän osallistuneen rauhoitetun eläimen kaatamiseen tai apteekin ryöstöön.

He ovat olleet väärässä seurassa, väärässä paikassa, väärään aikaan.

Näin kävi Tapiolle, Pekalle ja Ristolle, Pavelille, Maaritille ja Tarjalle.

Tätä juttua varten Yle kävi läpi satoja syyttömänä vankilassa istuneiden tapauksia. Juttuun tavoitettiin kymmeniä ihmisiä.

He olivat eläkeläisiä, työttömiä, opiskelijoita, perheenisiä ja -äitejä, yrittäjiä ja työläisiä – tavallisia ihmisiä. Joukossa oli myös henkilöitä, jotka olivat eläneet kovaa elämää. Heillä oli aiempaa taustaa poliisin kanssa, päihde- ja mielenterveysongelmia.

Joissakin tapauksissa syyttömät eivät olleet kokonaan syyttömiä. He olivat saaneet jonkun muun tuomion tai kuuluivat jopa rikollisjärjestöihin. Osa tapauksista jäi pimeiksi eli niitä ei pystytty näyttämään toteen.

Suurin osa syyttömänä pidätetyistä tai vangituista kieltäytyi haastattelusta. Harva halusi “muistella painajaista”.

Osa suostui kertomaan kokemuksistaan, mutta ilman nimeään. Kaikkien tässä jutussa esiintyvien ihmisten nimet on muutettu.

Valtaosa pidätetyistä ja vangituista piti kokemusta traumaattisena. Se oli vaikuttanut perhesuhteisiin, työhön ja henkilökohtaiseen jaksamiseen. Jotkut olivat menettäneet työpaikkansa tai yrityksensä.

Häpeä ja arvet olivat syvässä. Kaikkien tarinoissa toistuivat tietyt teemat.

– Miten tällaista voi tapahtua oikeusvaltiossa?

– Se oli ihan hirveetä. Kaikilla tavoilla aivan kauhea prosessi.

– Kyllä tämä rapautti minun uskoani järjestelmää kohtaan.

Suomalainen oikeusjärjestelmä perustuu niin kutsuttuun syyttömyysolettamaan eli siihen, että henkilö on syytön, kunnes toisin todistetaan.

Oikeus vapauteen on puolestaan yksi keskeisimmistä perus- ja ihmisoikeuksista. Vapauden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja on määritelty perustuslaissa sekä Suomea sitovissa ihmisoikeussopimuksissa.

Silti vuosittain paljastuu tapauksia, joissa poliisi puuttuu henkilön vapauteen ilman, että tämä on syyllistynyt rikokseen.

Tämä on mahdollista, sillä vapauteen kohdistuvien pakkokeinojen käyttö ei edellytä täyttä näyttöä epäillyn henkilön syyllisyydestä. Vapaudenmenetys saattaa myöhemmin osoittautua aiheettomaksi.

Vuositasolla syyttömänä pidätettyjen ja vangittujen tapauksia on vajaat 500.

Suomalaisten luotto poliisiin on sadoista aiheettomista vapaudenmenetyksistä huolimatta kova. Noin 95 prosenttia kertoo luottavansa poliisiin. Luku on yksi maailman korkeimpia.

Syyttömänä vankilassa aikaa viettäneiden tarinoissa toistui epäluottamus poliisia kohtaan. Monet kokivat kiinnioton nöyryyttävänä.

Heidät oli haettu kesken työpäivän tai kotoa perheen parista. Joidenkin ystävät olivat todistaneet kiinniottoja.

Eräs omaisuusrikoksesta epäilty keski-ikäinen suomalaisnainen muisteli kiinniottoaan järkyttyneenä. Poliisi oli noutanut hänet työpaikalta. Työkaverit olivat nähneet. Häpeä oli valtava.

Kiinniottotilanteiden häpeällisyyden lisäksi syyttömänä pidätetyt ja vangitut joutuivat salailemaan asioita, kuten kaksi seksuaalirikoksesta epäiltyä miestä.

Toisinaan Suomessa tulee ilmi Pekan ja Riston tarinan kaltaisia tapauksia, joissa rikosepäily perustuu täysin perättömään ilmoitukseen.

Vapautensa syyttömänä menettäneille tyypillisempää kuitenkin oli, että tämä oli väärässä paikassa väärään aikaan. Aivan kuten tässä jutussa myöhemmin esiintyvälle Tarjalle kävi.

Yleistä oli, että pidätetyillä tai vangituilla oli jonkinlainen suhde rikoksen uhrin tai siitä lopulta tuomion saaneeseen henkilöön. Aikaa vankilassa viettäneet olivat rikoksesta tuomion saaneiden avopuolisoita, nais- ja miesystäviä tai kavereita.

Tätä konkretisoivat kaksi huumausainerikoksesta epäillyn tarinaa.

Erään nuoren suomalaisnaisen avomies tilasi netistä pariskunnan yhteiseen osoitteeseen huumeita. Kuusi kiloa amfetamiinia, 500 ekstaasitablettia ja tuhat LSD-lappua.

Nainen ei omien sanojensa mukaan ollut tietoinen miehen bisneksistä, mutta joutui olemaan vajaat pari viikkoa vangittuna.

Hänellä ei ollut aiempaa rikostaustaa. Käräjäoikeus uskoi naista. Mies sai tuomion törkeistä huumausainerikoksista.

Moni Ylen tavoittama syyttömänä vapautensa menettänyt kritisoi poliisia siitä, että ihmisiä otetaan kiinni ja vangitaan liian pienellä kynnyksellä. Pidätettyjen ja vangittujen mielestä vapaudenmenetysajat olivat myös liian pitkiä.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Konsta Arvelinin mukaan poliisi pyrkii ratkaisemaan rikokset nopeasti ja mahdollisimman tehokkaasti. Toisinaan tämä voi vaatia sitä, että myös ylimääräisiä ihmisiä pidetään vangittuna.

– Poliisi ei laita esitutkintavaiheessa syyttömiä lukkojen taakse, vaan niitä jotka ovat vasta rikoksesta epäiltyjä, Arvelin sanoo.

Lopullisesti syyllisyyden puntarointivat tuomioistuimet.

Arvelinin mukaan kyse on myös siitä, että vangitun pelätään vaikeuttavan tutkintaa vapaalla jalalla.

Aiheettomia vapaudenriistotilanteita varten on luotu kansainvälisiin sopimuksiin pohjaava korvausjärjestelmä, jonka perusteella syyttöminä pidätetyille ja vangituille maksetaan kärsimyskorvauksia.

Rahallisia kärsimyskorvauksia kutsutaan kansankielellä koppikorvauksiksi.

Niitä maksetaan, mikäli ihminen menettää vapautensa syyllistymättä tutkittavana olleeseen rikokseen. Käytännössä ratkaisun vangitun syyttömyydestä tekee joko poliisi, syyttäjä tai tuomioistuin.

Joissakin tapauksissa ihminen on myös voitu tuomita sakkoon tai ehdolliseen vankeustuomioon lievemmästä rikoksesta kuin mistä hän on ollut syytettynä tai epäiltynä.

Myös matkustuskieltoon määrätty on voinut saada korvausta.

Tässä jutussa esiintyville ihmisille on kaikille maksettu kärsimyskorvauksia vapaudenriistosta. Yle kävi tätä juttua varten läpi vuonna 2017 Valtiokonttoriin saapuneet koppikorvaushakemukset. Se on tuorein vuosi, jonka kaikki hakemukset on ehditty käsitellä.

Samaan aikaan kun maksettujen koppikorvausten euromäärä on noussut tasaisesti, Valtiokonttorille osoitettujen hakemusten lukumäärä on pysynyt vuodesta toiseen 400–500:n kieppeillä.

Vuonna 2017 hakemuksia saapui reilut 500. Niiden perusteella maksettiin korvauksia 463 kertaa.

Samana vuonna poliisi teki noin 8 800 pidätystä ja 2 100 vangitsemista. Määrät ovat pysyneet viime vuosina suurin piirtein samalla tasolla.

Suomen Asianajajaliiton rikosoikeuden asiantuntijaryhmän puheenjohtajan, asianajaja Antti Riihelän mukaan osa pidätyksistä aiheutuneista kärsimyskorvauksista saattaa jäädä hakematta.

Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen pitää syyttömänä pidätettyjen ja vangittujen lukua suhteellisen pienenä.

– Vakavissa teoissa selvittämisintressi painaa aika paljon. Valitettavasti se on niin, että joku syytön voi joutua maksamaan siitä, että järjestelmä halutaan pitää tehokkaana, sanoo Tolvanen.

Järjestelmän tehokkaana pitämiselle on hintansa. Koppikorvaukset ovat kustantaneet valtiolle 2010-luvun aikana noin 18 miljoonaa euroa.

Suurimmat yksittäiset korvaukset ovat viime vuosina valuneet henki-, huumausaine- ja seksuaalirikoksista epäiltyjen taskuun. Lukumääräisesti eniten syyttömänä pidätettyjä ja vangittuja on omaisuusrikoksissa.

Omaisuusrikoksissa vapaudenemenetys kesti yleensä suhteellisen vähän aikaa. Pisimpään syyttömät olivat joutuneet istumaan henki- ja huumausainerikoksista.

Vapaudenmenetyksen kestot vaihtelivat yhdestä vuorokaudesta puoleentoista vuoteen. Noin puolessa tapauksista vapaudenmenetys oli kestänyt alle kolme vuorokautta.

Pisimpään vapautensa menettäneiden joukossa oli paljon ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia.

Ylen selvityksen perusteella vuonna 2017 noin neljäsosa syyttömänä pidätetyistä tai vangituista oli ulkomaalaisia tai ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaisia epäillään suhteellisesti heidän määräänsä nähden useammin rikoksista kuin suomalaisia.

Oman lapsensa törkeästä pahoinpitelystä epäilty Pavel uskoo, että hänen taustallaan oli merkitystä.

Poliisihallituksen poliisitarkastaja Konsta Arvelin ei osaa sanoa sitä, miksi ulkomaalaiset korostuvat aineistossa. Hän ei myönnä, että poliisi suhtautuisi heihin eri tavalla kuin suomalaisiin.

Arvelinin mukaan on kuitenkin tyypillistä, että kiinniottoon, pidätykseen ja vangitsemiseen liittyvät kriteerit täyttyvät ulkomaalaisten kohdalla helpommin kuin suomalaisten kohdalla.

Pakkokeinolakiin kirjattujen pykälien perusteella pidättämisen edellytykset täyttyvät henkilöillä, joilla ei ole vakinaista kotiosoitetta Suomessa ja on todennäköistä, että hän saattaa poistua Suomesta tavoittamattomiin.

Käytännössä poliisi siis pitää todennäköisenä, että ulkomaalainen pakenee maasta ja hankaloittaa näin rikoksen selvittämistä.

Vangitun tai pidätetyn vapautti tyypillisimmin käräjäoikeus tai syyttäjä. Asianajaja Antti Riihelän mielestä on oikeuslaitoksen uskottavuuden kannalta äärimmäisen tärkeää, että syytteitä myös hylätään.

Merkittävän osan vapauttavista ratkaisuista teki myös poliisi tai hovioikeus.

Julkisuuteen nousevat yksittäiset, kymmenientuhansien eurojen koppikorvaukset, mutta useimmiten syyttömille maksetut korvaukset olivat melko pieniä.

Syyttömänä pidätetylle tai vangitulle maksettava peruskorvaussumma on 120 euroa vuorokaudelta.

Vain parikymmentä prosenttia korvauksia hakeneista oli Ylen selvityksen perusteella tyytynyt perusmaksuun. Suurin osa oli vaatinut enemmän ja saanutkin.

Mitä enemmän hakija vaati, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän sai 120 euron perustasoa suuremman korvauksen. Valtiokonttori ei myönnä enempää korvauksia kuin hakija on vaatinut.

Suurimman yksittäisen korvauksen sai vuonna 2017 vapautettu kuubalaislentopalloilija, noin 200 000 euroa. Hintaa yhdelle vuorokaudelle kertyi 500 euroa.

Mies oli vapautensa menettäneenä törkeästä raiskauksesta 362 vuorokautta. Hän oli paikalla, kun osa muusta joukkueesta raiskasi naisen Tampereella.

Perusmaksuun voi vaatia korotusta erilaisilla perusteilla. Näitä ovat muun muassa epäilty törkeä teko, vangitsemisen pitkä aika, epäillyn nuori ikä, vapaudenmenetyksen saama julkisuus ja mahdolliset vapaudenmenetyksen vaikutukset henkilön terveyteen.

Maksettujen korvausten perusteella seksuaalirikoksesta tai henkirikoksesta epäilty ansaitsi suuremmat korvaukset kuin omaisuusrikoksesta tai huumausainerikoksesta epäilty.

Mutta ei aina.

Valtiokonttorin lakiasiainpäällikkö Pekka Syrjänen kertoo, että jokaisen jutun kohdalla tehdään tapauskohtaista harkintaa. Seksuaalirikoksissa on Syrjäsen mukaan usein kärsimystä lisääviä tekijöitä, jotka liittyvät esimerkiksi huhujen leviämiseen pienellä paikkakunnalla.

Asiat leviävät nopeasti etenkin vakavista rikosepäilyistä, kuten Maaritin tapauksessa.

Joillekin syyttömänä vietetty aika vankilassa saattoi olla taloudellinen onnenpotku.

Se saattoi myös auttaa elämän raiteilleen saamisessa. Niin kävi Tarjalle.

Yle on haastattelujen lisäksi tutustunut jutussa esiintyvien henkilöiden tapauksia koskeviin asiakirjoihin.

Aiheesta lisää keskiviikon A-studiossa kello 21.05 TV1:llä. Vieraina poliisitarkastaja Konsta Arvelin ja asianajaja Antti Riihelä.

Kahdeksannen kerran järjestetyn Mirjam Helin -laulukilpailun voittivat Stefan Astakhov miestensarjassa sekä Johanna Wallroth naistensarjassa.

Stefan Astakhov on 21-vuotias Moskovassa syntynyt saksalainen baritoni. Finaalissa hän esitti Benjamin Brittenin Look! Through the port comes the moonshine astray:n (Billyn osa) oopperassa Billy Budd sekä Giuseppe Rossinin Largo al factotum (Figaron osa) oopperasta Sevillan parturi.

Johanna Wallroth on ruotsalainen 26-vuotias sopraano. Hän esitti finaalissa Igor Stravinskyn No word from Tom (Anne Trueloven osa) oopperassa Hulttion tie sekä Charles Gounodin Je veux vivre (Julian osa) oopperassa Romeo ja Julia.

Kiri Te Kanawa arvioi finalistien ilmaisukykyä

Viiden vuoden välein järjestettävä, kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu kerää yhteen maailman lupaavimmat klassisen laulun taitajat.

Oululaislähtöinen, Saksassa opiskeleva Jussi Juola toi finaaliin suomalaisväriä ensimmäistä kertaa 25 vuoteen. Juola sai kilpailussa miesten sarjan neljännen palkinnon.

Vuonna 1994 menestystä riitti kaksin verroin, kun naisten sarjan voittajaksi julistettiin sopraano Kirsi Tiihonen ja toiseksi sijoittui Suomen Kansallisoopperan nykyinen taiteellinen johtaja, mezzosopraano Lilli Paasikivi.

Tänä vuonna Jorma Silvastin johtamassa tuomaristossa mukana oli oopperataiteen maailmantähti, sopraano Kiri Te Kanawa. Hän kertoi aiemmin Ylelle painottavansa arvioissaan laulajien ilmaisukykyä.

– Laulaessaan on pystyttävä olemaan hieman haavoittuvainen. Ilman sitä kappaleen sanoma jää puolitiehen, Te Kanawa totesi.

Katso Te Kanawan koko haastattelu:

Kahdeksas Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu

Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu on Suomen Kulttuurirahaston järjestämä laulukilpailu. Ensimmäisen kilpailu oli vuonna 1984, ja sen jälkeen se on järjestetty viiden vuoden välein.

Kilpailun on perustanut laulupedagogi, laulaja Mirjam Helin lahjoittamalla varat Mirjam ja Hans Helinin rahaston perustamiseksi Suomen Kulttuurirahaston yhteyteen.

Kilpailu on ollut vuodesta 1987 Kansainvälisten musiikkikilpailujen maailmanliiton (Fédération Mondiale des Concours Internationaux de Musique, Genève) jäsen.

Kilpailun ohjelmistovaatimukset ovat laajat (oratorio, lied, ooppera), joskin kilpailuohjelma tarjoaa laajan valinnanvapauden, sillä siihen ei vaadita tiettyjä lauluja tai säveltäjien teoksia.

Semifinaalissa on kuitenkin esitettävä suomalaisen säveltäjän teos. Tänä vuonna finaaliin pääsi siis yksi suomalainen, Jussi Juola. Semifinaaleihin asti pääsi suomalaisista naistensarjassa Virva Puumala, joka karsiutui finaaleista.

Cannesin elokuvajuhlilla nähtiin harvinainen vieras, kun Elton John asteli punaiselle matolle kaksi viikkoa sitten torstaina. Pop-tähden elämästä kertova elokuva Rocketman sai festivaalilla maailmanensi-iltansa.

Musikaalin logiikalla etenevä vauhdikas elokuva kertoo brittiartistin lapsuudesta musikaalisena nerona, rock-tähden maailmanvalloituksesta sekä menestystä seuranneesta kamppailusta huumeiden, alkoholin ja itsetunto-ongelmien kanssa.

Niin kuin Elton Johnin kappaleet, myös elokuva on ladattu täyteen tunnetta. Ei siis ihme, että myös yli 50 vuotta lauluja yhdessä tehneet Elton John ja sanoittaja Bernie Taupin liikuttuivat omaa tarinaansa katsoessaan.

– Istuin vain parin tuolin päässä heistä ja kuulin aina välillä nyyhkytystä. Oli erittäin tunteellista juhlia hänen elämäänsä elokuvan keinoin, pop-tähden äitiä elokuvassa näyttelevä Bryce Dallas Howard kertoo.

Myös Elton Johnia näyttelevä Taron Egerton purskahti itkuun yleisön noustessa taputtamaan hänelle ensi-illan päätteeksi.

”Kertokaa se kaikki”

”Miten Reginald Dwight -nimisestä nuorukaisesta voi tulla rock-muusikko?” nuori keikkapianisti Reggie Dwight kysyy Britanniassa kiertäviltä soul-miehiltä keikan päätteeksi.

Rocketman alkaa 1950-luvulta Reginald "Reggie" Dwightin ankeasta lapsuudenkodista ja pianon äärellä löytyneestä lohdusta. Siitä on vain pieni askel Kuninkaallisen akatemian musiikkiopintoihin, nimen vaihtamiseen, revitteleviin live-esiintymisiin ja levymyyntilistojen kärkeen.

– Elokuva kertoo yhtäältä valtavan menestystarinan. Toisaalta se kertoo pojasta, joka ei saanut tuntea olevansa rakastettu. Häneltä kesti kauan aikaa oppia täyttämään se tyhjiö, Howard sanoo.

Vauhdilla rullaavassa musikaalissa laulut lennättävät katsojan tapahtumasta toiseen. Punaisena lankana tarinassa kulkevat mukana vanhempien välinpitämättömyys, homoseksuaalisuuden piilottelu, petollinen musiikkibisnes ja lohdun etsiminen päihteistä.

– Tämän elokuvan sydämessä on selviytymistarina. Rocketman kertoo selviytymisestä, rakkauden tarpeesta ja ennen muuta Elton Johnin musiikista, kertoo ohjaaja Dexter Fletcher.

Rakettimiehen rapsodia

Fletcher ei ole ensimmäistä kertaa rock-elämäkerran ohjaksissa. Hänet palkattiin pelastamaan The Queen -yhtyeen Freddie Mercuryn tarinan kertova elokuva Bohemian Rhapsody, kun ohjaaja Bryan Singer sai potkut tuotannosta.

Bohemian Rhapsody on saanut osakseen arvostelua siitä, että Mercuryn homoseksuaalisuus on elokuvassa häivytetty taka-alalle. Kun kysyn asiasta, Fletcher muotoilee vastauksensa huolellisesti kuin varoen loukkaamasta ketään.

– Se toinen elokuva kertoi henkilöstä, joka ei voi enää puolustaa itseään eikä antaa vastauksia. Muiden ihmisten täytyy suojella häntä. Tämän elokuvamme kanssa on onni, että elokuvan päähenkilö on yhä elossa ja hän voi antaa meille vapauden tehdä mitä haluamme, Fletcher sanoo.

Elokuvan vastaavana tuottajana toimineen Elton Johnin seksuaalisuus ja hänen elämänsä demonit on kuvattu elokuvassa piilottelematta. Rocketman onkin ensimmäinen iso Hollywood-elokuva, jossa on rakkaudella motivoitu kahden miehen välinen seksikohtaus. Tekijöiden mukaan heidän tärkein pop-tähdeltä saamansa ohje on ollut ”kertoa se kaikki”.

– Sekä Bohemian Rhapsody että Rocketman juhlivat henkilöitään ja käyttävät musiikkia nostattamaan tunnelmaa. Mutta sanoisin, että meidän elokuvamme menee vähän enemmän päähenkilönsä ihon alle, Egerton pohtii.

Pop-tähden ihon alla

Ihon alle pääsemisessä pääosanesittäjää on auttanut se, että Egerton tutustui Elton Johniin henkilökohtaisesti. Näyttelijä tapasi supertähden jo Kingsman: The Golden Circle -elokuvan kuvauksissa. Ennen Rocketmanin kuvausten alkua näyttelijä vietti aikaa muusikon kotona hänen perheensä kanssa ja luki hänen päiväkirjojaan.

– Saatoin kysyä häneltä hänen elämästään ja opin välittämään hänestä. Koko roolini on Taron-Elton-hybridi. Se on mahdollinen vain koska tunnen hänet.

Tätä nykyä Egerton kertoo olevansa yhteydessä Elton Johniin kerran tai kaksi viikossa. Tähti on vanhemmiten huomattavasti tasapainoisempi ja lempeämpi kuin se epävarma ja tunteensa päihteisiin hukuttava diiva, jota elokuva kuvaa.

– Vanhemman Eltonin esittäminen oli helpompaa kuin nuoren Eltonin, koska se on lähempänä sitä miestä, jonka tunnen, Egerton sanoo.

Kovassa nosteessa oleva nuori näyttelijä myös laulaa elokuvassa itse Elton Johnin kappaleet toisin kuin esimerkiksi Bohemian Rhapsodyn tähti Rami Malek.

– Se oli iso osa tämän elokuvan houkutusta. Pidän laulamisesta ja ne ovat nerokkaita kappaleita.

Rock-elokuvan uusi kulta-aika

Elokuvissa on käynnissä rock-elokuvien buumi. Sen terävin kärki on Bohemian Rhapsody, joka toi pääosanesittäjä Rami Malekille parhaan miesnäyttelijän Oscar-palkinnon. Suomessa Queen-elokuvan on nähnyt jo yli 460 000 katsojaa. Ulkomaisista elokuvista yhtä paljon katsojia ovat 2010-luvulla keränneet vain James Bond ja Star Wars -elokuvat.

Ei siis ihme, että uusia rock-elokuvia on tulossa kuin sieniä sateella. Valmiiksi asti on ehtinyt jo Netflixin Mötley Crüe -leffa The Dirt ja tekeillä on elokuvia muun muassa The Beatlesistä, Lynyrd Skynyrdistä ja Sex Pistolsista.

Ilmiön erikoisempaa laitaa edustaa brittiohjaaja Danny Boylen (Trainspotting, Slumdog Millionaire) uusin ohjaus Yesterday, jossa epätoivoisesti töitä etsivä muusikko huomaa yhtäkkiä olevansa maailman ainoa ihminen, joka muistaa The Beatlesin kappaleet.

Rock-elokuvien erikoismies Dexter Fletcher muistuttaa, että elokuvassa on alusta asti ollut läsnä kuva ja musiikki. Myös mykkäelokuvia säestettiin pianolla ennen äänielokuvan syntymää.

– Televisiosta voi katsoa mahtavia draamoja, mutta ne tapahtuvat silti olohuoneessasi. Elokuvateatterissa musiikin ja tarinan voi yhdistää isossa mittakaavassa ja heijastaa suurelle kankaalle, Fletcher kuvailee.

Ohjaaja sanoo, että esimerkiksi Elton Johnin hittikappaleen Your Song soidessa jokainen tuntee samanlaisia tunteita.

– Musiikki ja sen melodiat yhdistävät meitä. Ei ole mitään parempaa kuin se, että tuntee olevansa osa kokonaisuutta. Osa jotain, joka on läsnä juuri sillä hetkellä. Musiikki jos joku saa aikaan juuri sen. Kun siihen lisätään vielä kuvat, niin juhlat ovat valmiit alkamaan.

Lauantaina se on vihdoin täällä: lakkiaispäivä. Tänä keväänä valkolakin painaa päähänsä noin 25 200 uutta ylioppilasta.

Se, mihin lakkiaisissaan pukeutuu, ei ole aivan yhdentekevää, sillä kuvia tilaisuudesta saatetaan katsella vielä vuosikymmeniä myöhemminkin.

Yle kysyi asiantuntijalta, mihin asioihin uuden ylioppilaan kannattaa kiinnittää juhlapukeutumisessaan huomiota. Kysyimme myös, miltä ylioppilasmuoti on ennen näyttänyt.

Kysymyksiin vastasi muotitaiteen professori Pirjo Hirvonen Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta.

1970-luku: Muoti oli vallatonta ja reilun rohkeaa

Ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä kasvoi Suomessa voimakkaasti 1970-luvun aikana. Siitä, mikä ennen oli ehkä ollut mahdollista vain harvoille, alkoi muodostua kansallinen instituutio ja keskeinen osa suomalaista koulu- ja yliopistolaitosta.

Pirjo Hirvosen mielestä 70-luvun ylioppilasmuodissa näkyivät vallattomuus ja reilu rohkeus.

– Oli isoja leveitä kuoseja puvuissa, hän muistaa.

– Nuorilla miehillä oli pitkät tukat, ja paidoissa ja puvuissa oli paljon värejä. Tytöillä oli paljon housupukuja. Kukkakimput olivat kirjavia, värit eivät olleet tyylikkäästi valittuja, niin kuin nykyään.

Kaiken kaikkiaan Hirvonen kuvailee vuosikymmenen tunnelmaa riemastuttavaksi. Hän itse valmistui ylioppilaaksi juuri 1970-luvun alussa.

Yllään hänellä oli Tukholmasta kiireellä ja vähällä rahalla ostettu minimekko.

– Lainasin kaveriltani kenkiä, jotka olivat todella isot ja raskaat. Ajattelin, että ei niitä siellä massassa kukaan huomaa. Kyllä se päivä meni minulla ihan läpihuutojuttuna.

1980-luku: Muhkeita olkatoppauksia, pusakkamaisia takkeja

Hirvonen muistaa 1980-luvun muodista yhden asian ylitse muiden: Vahvat olkalinjat. Muhkeat olkatoppaukset, joita saattoi olla useampikin päällekkäin.

Pikkutakit olivat pusakkamaisia, ja kankaissa oli rentoja ja haalistuneen oloisia kuoseja.

Väreistä hänen mieleensä ovat jääneet etenkin vaaleat, kevään ja kesän sävyt. Toisaalta joukossa saattoi olla myös turkoosia, oranssia ja keltaista.

– Tyyli oli ennen kaikkea rentoa ja ylisuurta.

1990-luku: Värejä ei arasteltu – päällä oli kirpeän keltaista ja kevään vihreää

Ylen arkistomateriaalissa 1990-luvun ylioppilaiden päällä näkyy kirpeitä värejä: kirkkaan keltaista, keväisen vihreää, usein yksivärisenä.

Hirvosen huomion kiinnittää erityisesti se, että myös nuorten miesten yllä on värikkäitä pukuja, esimerkiksi keltaisia. Tumma puku on tässä aineistossa poikkeus.

Yleisesti ottaen vuosikymmenen muotia leimasi muun muassa grunge: rennot, isot, roikkuvat vaatteet, monesti nälkiintyneiden näköisten mallien yllä, professori kuvailee.

Tällä vuosituhannella ylioppilasmuoti on Hirvosen mielestä muuttunut varsin paljon. Siitä on tullut ennen kaikkea yhä juhlavampaa.

2000-luku: Päivä prinsessana ja prinssinä

2000-luvun alkupuolella on ollut nähtävissä etenkin se, että ylioppilaat ovat halunneet pukeutua hyvin ja laadukkaasti, jopa melko klassisesti, Pirjo Hirvonen toteaa.

– Joukossa on jopa pitkiä pukuja. Tytöillä saattaa olla hyvin avonaisia pukuja, olkapäät jätetään paljaiksi. Juhlavuutta halutaan korostaa aivan eri tavalla.

Hirvonen uskoo, että kehitykseen on vaikuttanut muun muassa elintason nousu. Etikettiäkin on haluttu noudattaa aiempaa enemmän.

– Nuoret haluavat, että tämä heidän ensimmäinen suuri juhlansa myös tuntuu juhlalta.

Sama suuntaus on ollut näkyvissä myös vanhojenpäivässä. Siellä on edetty vanhuuden ihannoinnista teiniprinsessoihin ja jenkkivaikutteisiin.

2019: Mikä on tänä keväänä in? Ainakin muodin eettisyys, uskoo professori

Mitä lukioiden juhlasaleissa voi odottaa näkevänsä ensi lauantaina?

Hirvonen uskoo, että tämän kevään ylioppilasmuodissa ilmenee ainakin kierrätyshenkisyys – että kaiken ei tarvitse olla uutta, vaan tuore ylioppilas voi pukeutua vaikkapa suvun vanhoihin aarteisiin.

Viime aikoina puheenaiheeksi on noussut myös pikamuoti ja sen eettisyys.

– Uskon, että tämä näkyy tänä keväänä, ja minusta se on todella hyvä asia.

Mihin asioihin pukeutumistaan vielä pohtivan nuoren kannattaa kiinnittää huomiota?

– Minä toivon, että kyseinen nuori osoittaisi pukeutumisensa kautta omaa persoonallisuuttaan. Että hän uskaltaisi olla yksilö ja tulisi sillä lailla nähdyksi ja myös muistetuksi vuosikymmentenkin jälkeen, Hirvonen vastaa.

Hän sanoo itse käsittävänsä lakkiaisetiketiksi sen, että pukeutumisella osoitetaan tilaisuuden arvokkuutta ja arvostusta. Varsinaisia kieltolistoja hän ei ylioppilaspukeutumisesta halua ryhtyä tekemään.

– Muistetaan, että ylioppilastutkinto todella on saavutus ja kiva asia. Sitä on syytä juhlia.

Espoolaisesta Pohjois-Tapiolan lukiosta ylioppilaaksi valmistuva Tinja Kari aikoo vuokrata oman juhla-asunsa.

Hän sanoo välttelevänsä uuden ostamista muutenkin, osin ekologisista syistä.

– Kun vuokraa, voi valita ihan mitä haluaa. En halua henkariin roikkumaan mitään sellaista, mitä ei sitten ikinä käytäkään.

Kari pukeutuu lakkiaisissaan muun muassa nokkosesta tehtyyn asuun. Hänelle tärkeintä puvussa on se, että oma olo on hyvä.

– Toivoisin, että pukeutumisesta ei otettaisi niin paljon paineita. Jotkut ajattelevat, että pitää olla kallista päällä ja näyttää superhyvältä.

– Minä toivon, että kaikki voisivat pukeutua niin kuin itse haluavat. Ei tarvitsisi alkaa hankkia mitään kamalan kallista jonkin ulkoisen paineen takia, Kari pohtii.

Hänen mukaansa osa lukiolaisista miettii jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan, mitä pukisi ylleen lakkiaisissaan.

– Rahaa säästetään esimerkiksi kenkiin, Kari havainnollistaa.

– Vähempikin riittäisi.

Miten sinä pukeuduit ylioppilasjuhliisi? Entä minkä vuosikymmenen tyyli puhuttelee eniten? Voit keskustella aiheesta asiallisesti tänään keskiviikkona kello 22 saakka tämän jutun alla.

Lue myös:

Onnea uusille ylioppilaille! Katso Ylen ylioppilaskoneesta, kuka saa valkolakin (15.5.2019)

Kuvat kertovat vanhojenpäivien muutoksen 30-luvulta nykyaikaan – vanhuuden ihannoinnista teiniprinsessoihin ja jenkkivaikutteisiin (17.2.2017)

Noki on mustannut keittiön ja vessan. Matot ovat mustia, haju aivan järkyttävä. Osa ikkunoista on otettu irti. Vauriot ovat suuret.

Näin kuvailee porilainen Maria Haanpää tulipalossa osittain tuhoutunutta kotiaan. Tunteet heittelevät kiukusta liikutukseen – välillä jopa naurattaa, koska tilanne on niin kummallinen.

Porin Keskusaukion laidalla sijaitsevassa Keskuskartanossa syttyi toukokuun puolessavälissä suuri tulipalo. 10-kerroksisen talon koko katto syttyi tuleen ja 162 asunnon asukkaat evakuoitiin. Syttymissyytä ei tiedetä.

Keskiviikkona asukkailla oli mahdollisuus puolen tunnin ajan kerätä tavaroitaan kodeistaan. Asukkaille oli tarkasti organisoitu vierailuvuorot porrastetusti pitkin päivää.

Haanpää kantaa käsissään kahta valokuvakehystä. Olalla keikkuu raskas kassi täynnä tavaroita, jotka hän halusi ottaa talteen asunnosta. Asunnosta, jonne hän ei ehkä palaa pitkään aikaan.

– Vaikeaa katsoa, mitä on järkeä ottaa. Puoli tuntia menee nopeasti. Varmasti osa vain ensin seisoo paikallaan ja ihmettelee.

Haanpää on aiemmin saanut kodista mukaan vaatteita, mutta vahva savun haju tuntuu pinttyneen niihin ikuisiksi ajoiksi. Kalusteita ei saa ottaa mukaansa, joten tyttären toive meikkipöydän saamisesta uuteen kotiin ei toteudu.

– Viimeiseksi otin mukaan taulut tytöistä. Ne ovat aina kulkeneet mukana, Haanpää kertoo liikuttuneena.

"Aika rikkinäistä puhelinta on pelattu"

Keskuskartanon pihalla on aistittavissa kiukkua ja turhautumista. Osa asukkaista odottelee vuoroaan käydä kotona.

Monen mielessä pyörivät kauhukuvat tuhoutuneista kodeista. Aistittavissa on, ettei kukaan oikein tiedä, mitä kannattaisi ottaa mukaansa.

Osa asukkaista kantaa jo hiki päässä tavaroita. Televisio, virveli, valokuvia, jopa metsästyskivääri. Jollain on mukanaan toppatakkeja, sillä kukaan ei tiedä, miten pitkään asuminen väliaikaisasunnossa kestää.

Maria Haanpäätä itkettää ja kiukuttaa.

– Unohdetaan asukkaat täysin matkan varrella. Puhutaan kaikesta muusta paitsi siitä, mitä ihmiset kokevat.

Haanpään mukaan kukaan ei tunnu tietävän, koska koti on jälleen asumiskelpoinen. Puhutaanko kuukausista, puhutaanko puolesta vuodesta?

– Toivo tapetaan koko ajan, Haanpää totetaa.

Juho Myntti on avustamassa mummoaan tavaroiden hakemisessa, koska nuoret jalat kipuavat ketterämmin kahdeksanteen kerrokseen. Edessä on useampi juoksu kerrosten välillä.

Mummo huikkaa taustalta, ettei oikein edes käsitä, mitä asunnosta tarvitsisi.

– Meillä on lista tavaroista, jotka pitäisi hakea, mutta mennään aika fiilispohjalta, Myntti arvioi.

Myntti seurasi tulipaloa livestriimauksen kautta. Hän on samaa mieltä kuin Haanpää siitä, että tieto on kulkenut huonosti tulipalon jälkeen.

– Aika rikkinäistä puhelinta tässä on pelattu, Myntti sanoo.

Hän viittaa lastenleikkiin, jossa tieto muuttuu matkalla kulkiessaan korvasta korvaan.

Kadonnut kissa jätti elonmerkin vuoteelle

Sängylle on ilmestynyt pissa ja kakka. Nina Krouglikovalle se antaa toivoa, sillä paloiltana perheen Ruutik-kissa katosi. Se ei ole ilmoittanut itsestään mitään ennen kuin nyt tuoreilla jätöksillä.

– Viisas kissa, Krouglikova toteaa lemmikistään.

Hän kertoo kissan olevan perheelle kuin lapsi. Somessa on jaettu etsintäkuulutusta Keskuskartanossa paloiltana kadonneesta kissasta jo parin viikon ajan – huonolla menestyksellä.

Krouglikova uskoo, että kissa on saattanut livahtaa ulos asunnosta, kun palomiehet ovat aukoneet ovia.

Kissalle on jätetty ruokaa siinä toivossa, että Ruutik vain lymyilee jossain piilossa. Nyt toivo eloonjäämisestä on vahva.

"Lapselle omat tavarat luovat turvaa"

Maaru Kuisma on odottanut pitkään, että pääsisi käymään kotonaan, vaikka näky hänenkin kodissaan on lohduton. 10-kerroksisen rakennuksen ylimmässä kerroksessa asunut Kuisman perhe halusi hakea ennen kaikkea lapsensa tavaroita.

– Asuntoomme pääsi jonkin verran savua, ja lattia on ihan musta. Vettä on tullut seinän ja tapetin väliin, joten kunnon pintaremontti on odotettavissa.

Kuisma ehti ottamaan jotain mukaansa jo paloiltana, mutta varsinkin poika kaipaili tuttuja esineitään.

– Tietokone, pleikkari, omat viikkorahat, Kuisma luettelee.

Itselle vähemmän. Lapselle omat tavarat luovat turvaa, Kuisma lisää.

– Jos tulee puolenkin vuoden remonttitauko, tarvitsee enemmän tavaroita kuin ehti paloiltana nappaamaan mukaan.

Puoli tuntia aikaa tavaroiden hakuun oli Kuisman mielestä riittävä, kun oli kaksi ihmistä pakkaamassa ja mukana oli etukäteen tehty tarkka lista.

"Ei varmasti ole kellään hymy huulessa"

Pariskunta katoaa rakennuksen uumeniin rinkat selässään. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Matti Majasaari seuraa tavaroiden hakua rauhallisin mielin.

Takana on hänen sanojensa mukaan sekava hullunmylly. Nyt helpottaa, kun Porin perusturvan porukka ja SPR auttoivat organisoimaan asukkaille pääsyn hakemaan tavaroitaan.

Hakuajoista ollaan tarkkoja. Ensin ilmoittaudutaan, ja puolen tunnin visiitin jälkeen pitää myös muistaa ilmoittaa poistuneensa asunnosta. Turvamääräykset ovat syystäkin tarkat.

– Tämä on rakennustyömaa, jossa on lakisääteiset turvallisuusmääräykset. Pääurakoitsijan vastuulla on tehokuivaus ja he ovat antaneet nämä ohjeet, että turvallisuusnäkökulma toteutuu.

Majasaari ymmärtää asukkaiden kiukun.

– Tämä on kaikille iso tragedia. Ei varmasti ole kellään hymy huulessa.

Toimittajia asuntoihin ei päästetty. Tähän juttuun liitetty Areena-video on koostettu asukkaan kuvaamasta kännykkävideosta.

Vakuutusyhtiön kanssa on aloitettu jälleenrakennustyön suunnittelu. Luvat ja purkutyöt ovat yhä kesken. Majasaari antaisi mieluusti enemmän tietoa, jos sitä vain olisi.

– Olen antanut kaikki tiedot, mitä on ollut. Koko ajan tulee lisää tietoa, ja se muuttuu päivittäin. Tämä on ongelma. Tiedottaa voisi lisää, mutta tämä on aika hankalaa. Meitä on kolmen miehen organisaatio ja hoidamme asioita oman työmme ohella.

Takana on rankat pari viikkoa, ja tulipalon jälkityöt jatkuvat vielä pitkään. Majasaari kantaa harteillaan huolia ja väsymys painaa.

– Voit katsoa silmäpusseja, että miltä näyttää. Väsyttää, mies toteaa hiljaa.

Osa pääsee kotiin kolmen kuukauden kuluttua?

Keskiviikkoiltana Keskuskartanon taloyhtiö tiedotti, että osa Keskuskartanon asukkaista voi päästä muuttamaan takaisin koteihinsa noin kolmen kuukauden kuluttua. Taloyhtiön mukaan tämä on arvio ja aikataulu voi vielä muuttua.

Rakennukseen on tehtävä sääsuoja ja talotekniikka täytyy saada kuntoon ennen kuin palovahingoilta säästyneisiin asuntoihin voi muuttaa.

10-kerroksisen talon kolme ylintä kerrosta ovat todennäköisesti koko jälleenrakentamisen ajan ainakin osittain pois käytöstä.

Poliisi on saanut Porin Keskuskartanon palon syttymisalueen tutkinnan valmiiksi – syttymissyytä ei tiedetä vieläkään

Porin Keskuskartanon asukkaille avattu omat nettisivut

Tuija Rautiainen kaivaa pihakukkia ylös punaisen talon pihamaalta Laukaan Vehniällä. Hänen ilmeensä on vakava, mutta ote hellä:

– Nyt pääset uuteen kotiin, Rautiainen juttelee valkovuokolle, jonka juuret on juuri katkaistu rautalapiolla.

Kukista tulee eläviä muistoja kodista, jossa Rautiaisen perhe ehti asua 30 vuotta. 1800-luvulla rakennettu torppa ja sen pihapiiri hävitetään pian Nelostien rakennustyömaan tieltä. Kaikki pelastamisen arvoinen on kaivettava mukaan nyt.

Sisällä talossa uunista puuttuvat luukut, eikä puuhellassa ole enää kantta. Kattokin repsottaa, sillä sitä tukeneet vanhat hirret on irrotettu uutta käyttöä varten. Näky on surullinen, mutta ajatus lohduttava: tärkeiden tavaroiden elämä jatkuu jossain muualla.

Talon pihapiiri on jo raivattu. Tonttia suojanneet vanhat koivut retkottavat maassa ja linnunpönttö lojuu heinikossa. Se on haljennut pudotessaan.

Puiden kaatamisen myötä kaikki melusuoja on kadonnut. Nelostie jylisee reilun kymmenen metrin päässä vanhasta kotiovesta, lähes 15 000 autoa vuorokaudessa. Välillä on pakko melkein huutaa, että pihassa pystyy keskustelemaan

Autojen määrän Nelostiellä ennustetaan kasvavan lähivuosikymmeninä tuhansilla ajoneuvoilla, joten tietä on ryhdytty remontoimaan moottoritieksi. Uudet kaistat haukkaavat talon alleen.

Vuosikymmenet löyhässä hirressä

Nelostien remonttia on odotettu lähes yhtä kauan kun Rautiaiset ovat asuneet talossaan. Tiesuunnitelmat ovat leimanneet arkea monella tapaa. Vähintään 15 vuoden ajan kaikki suuremmat remontit on jätetty tekemättä ja pienempiäkin on harkittu pitkään.

– Se oli aina takaraivossa, että lähtöhän tästä tulee, Tuija Rautiainen sanoo.

Siitä huolimatta hetki oli pysäyttävä, kun tiehankeen rahoitus varmistui puolisentoista vuotta sitten. Rahoituspäätöksen myötä pitkään valmiina olleet tiesuunnitelmat alkoivat edetä.

– Silloin tajusin, että tämä taitaa nyt olla ihan totta.

Talon kohtalo sinetöitiin tammikuussa 2018, kun Rautiainen sai puhelun Keski-Suomen ELY-keskuksen kiinteistöpäällikkö Markku Karvoselta. Rautiaisen koti oli yksi tiehankkeen suunnitelmassa lunastettavaksi merkitystä asuintalosta.

– Tuntui, että sydän pysähtyy. Minulla ei ollut mitään tietoa, mihin tästä lähden, Rautiainen kertaa.

Nelostien purkutalojen määrä on suuri

Tuija Rautiaisen tilanne ei ole ainutlaatuinen, mutta harvinainen se on. Maanmittauslaitoksen mukaan koko maassa lunastetaan purettavaksi vain muutama asuintalo vuosittain. Yleisin syy lunastamiselle ovat tielinjaukset.

Nelostien rakentaminen moottoritieksi Jyväskylässä Kirrin ja Tikkakosken välillä haukkaa alleen seitsemän asuintaloa. Se on suuri määrä tiehankkeessa, jossa valmista moottoritietä syntyy vain 17 kilometriä.

Esimerkiksi Etelä-Savossa Mikkelin ja Juvan välillä tehtävä Vitostien parannustyö vie mukanaan vain yhden asuinkäytössä olevan talon, vaikka tietä syntyy tuplasti Jyväskylään verrattuna. Turun moottoritien 50 kilometrin osuus Muurlan ja Lohjan välillä syntyi aikoinaan ilman ainoankaan talon purkamista.

Tien alle jäävien talojen määrään vaikuttaa moni asia. Yksi merkittävimmistä on se, kuinka tiheään asutulla alueella tieremonttia tehdään. Maaseudulla tielinjaukset pystytään yleensä toteuttamaan niin, että asuinrakennuksia voidaan välttää. Kaupungeissa vaihtoehtoja on vähemmän. Esimerkiksi Turun kehätien parantaminen neljän kilometriin matkalta haukkaa pois kuusi asuintaloa.

Lunastus panee virkamiehenkin koville

Kodin lunastaminen on aina kova paikka, vaikka lunastuksen vaativaa hanketta olisi suunniteltu pitkään.

Tilanteen henkilökohtaisuus vaatii myös lunastajalta erityisosaamista. Virkamiehiltä odotetaan kykyä käsitellä vaikeita tilanteita, niin että kunnioitus kotinsa menettävää ihmistä kohtaan säilyy koko prosessin ajan.

– Ei näissä voi mennä, niin kuin joskus 1800-luvulla, että virkamies sanoo vaan miten asiat ovat, kertoo Maanmittauslaitoksen lunastuksista vastaavan tulosyksikön johtaja Mauri Asmundela.

Nelostien alle jäävien talojen lunastamisesta neuvotellut kiinteistöpäällikkö Markku Karvonen Keski-Suomen ELY-keskuksesta myötäilee Asmundelan näkemystä.

– Virkamies ei voi lähteä lunastustilanteeseen takki auki, vaan enemmänkin hattu kourassa, Karvonen sanoo.

Silti negatiivista palautetta tulee paljon ja siihen on täytynyt vuosien varrella tottua. Karvosen mukaan kaikki on hyvin niin kauan kun asiat riitelevät, mutta henkilökohtaisuuksiin ei mennä.

Kättä päälle

Asuin- ja liikekiinteistöjen lunastus aloitetaan yleensä vapaaehtoisella neuvottelulla. Jos korvauksesta päästään sopimukseen, ei varsinaista lunastustoimitusta tarvitse suorittaa.

Kiinteistöstä saatava korvaus jännitti Tuija Rautiaista. Vanhan talon tilalle tarvittiin uusi koti ja siihen rahat. Ilman lunastusta hän ei olisi harkinnutkaan muuttavansa, vaan suunnitteli remontoivansa taloaan pikku hiljaa omiin tarpeisiin sopivaksi.

– Kuulin monenlaisia huhuja. Jotkut sanoivat, että ei ne maksa mitään ja toiset arvelivat, että voivat maksaa ihan hyvinkin, Rautiainen muistelee.

Tila ja talo inventoitiin ja lopulta Karvosen ehdottama korvaussumma tuntui oikeudenmukaiselta. Rautiaisella ei ollut halua ryhtyä vääntämään kättä asiasta. Sopimus allekirjoitettiin samana päivänä kuin talon kauppakirjat kolmekymmentä vuotta aiemmin.

– Kyllä se oli heti, että kättä päälle, Rautiainen hymähtää.

Rautiainen löysi uuden kodin rivitalosta toiselta puolelta Laukaata. Hänen puolisonsa on kuollut ja tytär muuttanut omilleen. Vanhan talon ympäristöön liittyy paljon rakkaita muistoja perheen elämästä. Rautiaista lohduttaa ajatus, ettei työmatkalla tarvitse joka päivä ajaa vanhan kodin päältä.

– Tämä oli meille paras mahdollinen koti.

Lunastuksessakin voi neuvotella hinnasta

Lain mukaan lunastettavasta kiinteistöstä on maksettava paikkakunnan hintatason mukainen täysi korvaus. Lain periaate on, ettei kiinteistön omistajan varallisuus saa lunastuksen johdosta heikentyä, mutta ei parantuakaan.

Kaikki lunastustapaukset ovat erilaisia, joten suoria listahintoja ei löydy. Hintaa pohditaan vertailemalla muun muassa alueella aiemmin toteutuneiden kiinteistökauppojen hintatietoja. Korvaussummasta päättää virkamies.

Maanomistajalla on mahdollisuus neuvotella hinnasta tuomalla esiin omasta näkökulmastaan olennaisia tietoja, jotka vaikuttavat kiinteistön arvoon tai lunastuksesta johtuvaan ansionmenetykseen. Niihin vedoten maanomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa.

Keski-Suomen ELY-keskuksen kiinteistöpäällikkö Markku Karvonen kertoo pyrkivänsä neuvottelutilanteissa luottamuksen syntymiseen puolin ja toisin.

– Tässä ei olla vetämässä mitään tietoja hihasta, eikä ketään olla ryöstämässä, vaan ihan oikeasti ollaan pyrkimässä lain edellyttämään täyteen korvaukseen, hän vakuuttaa.

Kaikista seitsemästä Nelostien alle jäävästä talosta syntyi vapaaehtoinen korvaussopimus. Lunastettavaksi määrättyjen kiinteistöjen kohdalla vapaaehtoisuus on kuitenkin suhteellinen käsitys. Jos sopua ei synny, lunastus etenee lunastustoimitukseen. Lopputulos on joka tapauksessa se, että talo puretaan ja omistaja saa kiinteistöstään lunastustoimikunnan määrittelemän korvauksen. Päätöksestä voi vielä valittaa maaoikeuteen.

Asuintaloja lunastetaan teiden alta harvoin, maa-alueita enemmän. Viime vuonna maantietoimituksissa oli osallisina noin 4000 maanomistajaa.

Uusi vajaan 20 kilometrin moottoritie Jyväskylän pohjoispuolella vaikuttaa lähes 300 maanomistajan maihin.

Tie halkaisee Mäkelän tilan, hevoset joutuvat lähtemään

Kun Nelostietä rakennetaan moottoritieksi, liikenteen on kuljettava jossain. Sitä varten rakennetaan jo kesällä pysyvä rinnakkaistie –keskelle Hannu Mäkelän tilaa.

Mäkelän talo Tikka-Mannilan kylässä valmistui vajaat kymmenen vuotta sitten. Sen vieressä sijaitsevat hevostallit, ratsastuskentät ja pellot. Talo jää yhdelle puolelle uutta tietä, hevosten laidunmaat toiselle.

Eläinten kuljettaminen päivittäin ensin tietyömaan ja myöhemmin vilkkaasti liikennöidyn maantien yli on mahdotonta. Mäkelän on luovuttava hevosista, vielä tänä kesänä.

Tallit ja kentät jäävät tyhjilleen ja pellot tarpeettomiksi.

Kun Mäkelä aikoinaan hankki tilansa, hän tiesi, että rinnakkaistie oli tulossa. Silloisissa suunnitelmissa tie oli piirretty toiselle puolen nelostietä, eikä se edes koskettanut Mäkelän tilaa.

Sitten suunnitelmat muuttuivat.

Kyläläiset tekivät valituksen ja esittelivät suunnittelijoille vaihtoehtoisia tielinjoja, mutta suunnitelma pysyi ennallaan.

Käteen jäivät vain oikeudenkäyntikulut ja tiesuunnitelma, joka muuttaa Mäkelän tilan luonteen täysin.

– Asuminen säilyy, mutta koko paikan idea katoaa. Pahaltahan se tuntuu, Mäkelä sanoo.

Maan lunastaminen on ilmoitusasia

Kodin lunastamiseen verrattuna maa-alueen lunastaminen on paljon suoraviivaisempaa. Käytännössä tietä varten haltuun otettavat maat merkataan maastoon, ja maanomistajille kerrotaan haltuunotosta ja lunastuksesta.

Mäkelää suoraviivaisuus harmittaa.

– Tylysti piirtävät viivan ja meidän tehtäväksemme jää taistella vastaan. Ei neuvotella, vaan lehdestä saa lukea, että lunastetaan, hän sanoo.

Korvauksia joutuu odottamaan, sillä ne määritellään ja maksetaan sen jälkeen, kun tie on valmis. Vasta silloin voidaan lunastettavat maat mitata lopullisesti.

Ennakkokorvaus on mahdollinen, mutta silloin menettää valtion maksaman kuuden prosentin koron. Nelostien lähes kolmestasadasta maanomistajasta ennakkokorvausta on vaatinut yksi.

Valitukset tielunastuksista ovat harvassa. ELY-keskuksen Karvonen uskoo, että korkea valituskynnys johtuu siitä, että kaikki suunnittelussa tehdyt ratkaisut täytyy olla valtion näkökulmasta hyvin perusteltuja.

– Perusteet hyväksytään monesti pitkin hampain, mutta kuitenkin. Arvioisin, että valitusherkkyys ei ole kovin suuri, Karvonen sanoo.

"Ajattelen, että lopulta kaikki menee hyvin"

Kun Tuija Rautiainen perheineen muutti 30 vuotta sitten punaiseen torppaansa Nelostien varrella, liikenne oli huomattavasti nykyistä vähäisempää. Silti se aiheutti huolta 3-vuotiaan pikkutytön äidille.

– Varoittelimme jatkuvasti, että ei saa mennä sinne päinkään, Rautiainen muistelee.

Muuten tie ei Rautiaista häirinnyt. Hän on tottunut asumaan ison tien varrella, lapsuuden kotikin oli 4-tien kupeessa. Tien äänet tuntuvat hänestä turvallisilta, ja autojen humina kertoo, että ihmisiä on liikkeellä.

Koko ajan kasvanut liikenne teki kuitenkin nelostiestä vaarallisen myös Tuija Rautiaisen mielestä. Erityisesti Äänekosken biotuotetehtaan aloittamisen jälkeen raskaan liikenteen lisääntymisen huomasi konkreettisesti.

– Oli turvatonta lähteä pihasta. Ymmärränhän minä, että uusi tie tarvitaan.

Se, että yleinen etu vaati myös Rautiaisen luopumaan kodistaan, oli kova kolaus. Varastojen ja talon tyhjentäminen viime kesänä oli samalla surutyötä. Hän möi paljon vanhoja tavaroitaan ja etsi uudet omistajat muun muassa pihasaunalle ja nukkuma-aitalle. Uuteen kotiin hankittiin uutta irtaimistoa, astioista lähtien.

Tuija Rautiaisen vuosia kestänyt epätietoisuus ja tiesuunnitelmien seuraaminen pala kurkussa on nyt päättynyt. Se tuntuu paitsi haikealta, myös helpottavalta.

– Sitä kuitenkin ihminen ajattelee, että kaikki menee omalla painollaan ja lopulta kaikki menee hyvin. Ainakin minä ajattelen niin.

Voit keskustella aiheesta 29.5.2019 klo 22 saakka.

Lue myös:

Nelostie on yhtä kehnossa kunnossa kuin ennen Konginkankaan onnettomuutta – palomies Jarmo Arpiainen: "Työt eivät lopu, ellei tielle tehdä jotain"

Tänä kesänä rahaa riittää vain vilkkaimpien teiden korjaamiseen – Maanteitä päällystetään merkittävästi vähemmän kuin edellisvuosina

Hallitusneuvotteluiden vetäjä, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne uskoo, että perjantaina hallitusohjelma valmistuu.

– Perjantaina palataan pöytään puheenjohtajien toimesta. Käydään läpi se, mitä on vielä auki ja katsotaan nämä tekstit sillä tavalla, että ollaan kaikki samaa mieltä teksteistäkin, Antti Rinne kertoi iltakymmenen jälkeen keskiviikkona.

– Ja sen jälkeen on paketissa tämä ohjelma. Tämä nyt näyttäisi siltä, että perjantaipäivän aikana kaikki on kunnossa, Rinne kiteytti.

Valtiovarainministeriö tarkistaa hallitusohjelman lukuja torstaina. Helatorstaina puolueiden ei ole tarkoitus neuvotella ohjelmasta Säätytalossa.

Verotus jo sovittu neuvotteluissa

Rinne kertoi toimittajille, että verotukseen liittyvät ratkaisut ovat selvät ja valmiit. Hallitusneuvottelujen vetäjä ei halunnut kertoa hallitusohjelman sisällöistä yksityiskohtia.

– En kerro mistään sisällöstä mitään. Me teemme nyt tämän paketin valmiiksi ja sitten kerromme kaiken, Rinne sanoi.

• Voit lukea tästä jutusta keskiviikon tietoja hallitusneuvotteluista, esimerkiksi työttömien aktiivimallin leikkurin poistamisesta, yritystukien leikkauksesta ja perhevapaista.

Ylen lähteen mukaan verotuksessa hallitus aikoisi pienentää kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennyksen on saanut esimerkiksi kotona teetetystä remonttityöstä, siivouksesta tai lastenhoidosta. Vähennys on ollut korkeintaan 2400 euroa.

Perjantaina hallitusneuvotteluissa mukana olevien puolueiden puheenjohtajat palaavat Säätytaloon ratkomaan loput auki olevat asiat.

Antti Rinteen mukaan hallitusneuvotteluiden kahdeksasta työryhmästä kuusi oli saanut työnsä valmiiksi myöhään keskiviikkoiltana.

Neuvotteluja käydään vielä osaamisen ja koulutuksen työryhmässä. Lisäksi elinvoimaista Suomea pohtineessa neuvotteluryhmässä liikenneinvestointeihin ja ylipäätään investointeihin liittyvät kohdat ovat valmistumassa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opetus- ja kulttuuriministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä osa liikenne- ja viestintäministeriön rahoista ja hankkeista on vielä sopimatta.

Rinne: Työllisyystoimet valmistellaan vuoden sisällä

Hallitusneuvotteluissa rahaa valtion uusiin menoihin, vaalilupausten täyttämiseen, aiotaan saada työllisyyden paranemisesta. Jos työllisyys paranisi, vähenisivät valtion työttömyydestä johtuvat menot ja säästynyttä rahaa voitaisiin käyttää muihin menoihin.

Hallitusneuvotteluiden vetäjä Antti Rinne tarkensi keskiviikkoiltana työllisyyden paranemisen ja uusien menojen välistä kytkentää.

Hallitus valmistelee toimet työllisyyden parantamiseksi vuoden aikana. Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat Ylen tietojen mukaan valmistelussa mukana.

– Voidaan varmistaa, kun tehdään menopäätöksiä, että meillä on konkreettisia työllisyyspäätöksiä mukana siinä. Niin, että me tiedämme, että meidän talous on kestävällä pohjalla. Tämä on keskeinen elementti, joka on rakennettu talouteen, Antti Rinne sanoi.

Työllisyyden paranemista on tarkoitus seurata vuosittain. Hallitusneuvotteluissa on ollut esillä ajatus, että jos työllisyys ei paranisi odotetusti, niin hallitus joutuisi harkitsemaan valtion menojen leikkauksia kesken hallituskauden.

Hallitusneuvottelujen vetäjä Antti Rinne on sanonut, ettei tuleva hallitus tee uusia menoleikkauksia.

Järjestöiltä ehdotuksia työllisyyteen, ensimmäiset jo loppukesäksi

Hallitus on nojaamassa työllisyyden parantamisessa merkittävästi yhteistyöhön työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kanssa. Niin sanottujen kolmikantaneuvottelujen tuloksista toivotaan työllisyyden paranemista jopa kymmenillä tuhansilla työpaikoilla.

Hallitus lähettää kutsun keskusteluihin perinteisten työmarkkinakeskusjärjestöjen lisäksi myös Suomen yrittäjille. Työmarkkinakeskusjärjestöjä ovat Elinkeinoelämän keskusliitto, Kuntatyönantajat, Ammattiliittojen keskusjärjestö SAK, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, korkeasti koulutettujen Akava, kirkon työmarkkinalaitos ja valtion työmarkkinalaitos.

Hallituksen tavoitteen, 75 prosentin työllisyysasteen saavuttaminen merkitsisi, että uusia työpaikkoja pitäisi syntyä 60 000 hallituskauden aikana.

Todennäköisesti työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä pyydetään ensimmäiset ehdotukset jo loppukesäksi, ennen kuin hallitus päättää esityksestään valtion tulo- ja menoarvioksi.

Toisessa vaiheessa työmarkkinajärjestöiltä odotettaneen ehdotuksia ensi vuoden keväällä, ennen kuin hallitus valmistelee esityksensä julkisen talouden suunnitelmaksi. Tuota hallituksen neuvottelua kutsutaan myös kehysriiheksi.

Kolmikantaneuvotteluista kertoi ensin Helsingin Sanomat.

Lue myös:

Hallitusneuvotteluissa työttömien aktiivimallin leikkuri poistumassa, yritystukia tarkoitus leikata hieman

Noin 30 metsänomistajan yhteisö Yhteismetsä Tuohi on päättänyt, että heidän omistamiaan metsiä ei avohakata. Siitä huolimatta osakkaiden tavoite on saada metsään sijoitetulle rahalle kova tuotto. Taloudelliseen menestykseen Tuohi pyrkii jatkuvan kasvatuksen metsänhoitomenetelmällä.

Perinteisen ajatuksen mukaan tasaikäisen metsän kasvattaminen ja koko puuston kaataminen kerralla takaa varmimman rahantulon. Tuohen hoitokunnan puheenjohtaja Jussi Saarinen on eri mieltä.

Hän kuvailee talousmetsien hoitoa konservatiiviseksi alaksi, jossa muutokset tapahtuvat hitaasti.

– Ainoa syy, miksi jatkuva kasvatus ei ole Suomessa yleisempää on se, että metsänomistajat eivät tunne menetelmän taloushyötyjä.

Yhteismetsä Tuohen osakkaat haluavat todistaa, että vaihtoehtoinen metsänhoidon tapa voi tuottaa vähintään yhtä hyvin, ellei paremmin kuin avohakkuumalli.

Metsästä kaadetaan vain järeimmät puut, joista maksetaan korkeinta hintaa. Toisaalta uusien puiden istutukseen ei kuluteta suuria summia rahaa.

– Talouden näkökulmasta jatkuvan kasvatuksen suurin hyöty on se, että saadaan mahdollisimman moni metsän puu kasvatettua arvokkaaksi tukkipuuksi, Saarinen toteaa.

Istutuskustannuksista säästöä

Jatkuvan kasvatuksen puolestapuhujien mukaan toinen iso taloushyöty syntyy säästämällä uuden metsän istutuskustannuksista.

– Avohakkuun jälkeen istutukseen ja taimikonhoitoon sijoitetaan suuria summia rahaa, Saarinen toteaa.

Hän arvioi, että avohakkuun jälkeinen maanmuokkaus, taimien istutus ja niiden jatkohoito maksaa 1500–2000 euroa hehtaarilta. Toisinaan uuden metsän perustamisessa käytetään taimien sijaan siemeniä. Silloin kustannusarvio kevenee muutamalla sadalla eurolla hehtaaria kohden.

Jatkuvan kasvatuksen metsässä uudet puuntaimet itävät hyvissä olosuhteissa jopa kokonaan ilman ihmisen apua. Poikkeustapauksissa luontaista taimettumista voidaan tukea kevyellä maanmuokkauksella ja hoitaa taimikon kehitystä harvennuksilla.

– Yleinen virheoletus on, että metsät eivät uudistuisi luontaisesti. Kokeiden ja havaintojen perusteella tiedetään, että kun metsä pidetään jatkuvasti puustoisena, syntyy riittävästi taimia korvaamaan hakkuissa poistettavia puita, Saarinen kertoo.

Jatkuvassa kasvatuksessa hakkuusuunnittelijan vahva ymmärrys metsien ekologiasta ja kehityksestä on ratkaisevaa hyvälle lopputulokselle.

Hiilinielu toimii jatkuvasti

Hiilinielun kannalta metsänhoitotavassa on eroa, kertoo Suomen metsäkeskuksen luontoasiantuntija Jukka Ruutiainen.

Avohakkuiden jälkeen hiilen sidonta loppuu pariksikymmeneksi vuodeksi käytännössä kokonaan. Jatkuvassa kasvussa metsä sitoo hiiltä ainakin jonkin verran koko ajan.

Luonto pärjää paremmin metsän jatkuvassa kasvatuksessa.

– Suurin hyöty monimuotoisuuden kannalta on se, että tässä ei muokata maata. Kasvipeitteisyys säilyy huomattavasti paremmin kuin avohakkuualueilla, kun ei tule sitä tyhjän metsän vaihetta, Ruutiainen sanoo.

Riistalle korjuujälki on myös aukkoa parempi, kun ryteikköjä on siellä täällä. Ne ovat riistatiheikköjä.

– Monimuotoisuus ei tässäkään hoitotavassa tule itsestään. On jätettävä lehtipuita ja sitten säästöpuuryhmiä kehittymään myöhemmin lahopuuksi, Jukka Ruutiainen muistuttaa.

Jatkuvan kasvatuksen menetelmä on ollut mahdollista viitisen vuotta metsälain uudistuksen jälkeen. Maanomistajalla on ollut itsellään mahdollisuus valita hakkuutapoja.

– Kyllä se sellaisissa paikoissa, missä se on mahdollista, kannattaa tuoda julki vaihtoehtona metsänomistajille.

Jatkuvasti puupeitteisenä pidettävän metsän ilmastohyödyistä kerrotaan yksityiskohtaisesti Ylen aiemmin tässä kuussa julkaisemassa artikkelissa. Jatkuvaan kasvatukseen myös kohdistuu voimakasta kritiikkiä.

Ei seitsemän oikein jättipottia

Satakunnassa Jämijärvellä asuva maatalousyrittäjä ja metsätilallinen Kauko Koskensalo omistaa metsiä "jotakin sadan ja kahdensadan hehtaarin välitä".

– Suurimman osan olen ostanut isältäni. Vuosikymmenten varrella olen ostellut lisää.

Koskensalo esittelee metsäpalstaa, jossa on juuri tehty hakkuut jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaan.

Vanha, noin 90-vuotias järeä kuusikko on kaadettu. Siellä täällä näkyy keskenkasvuisia sekalaisia puita sekä risuryteikköjä. Monitoimikone on viiltänyt arvet pintamaahan.

– Metsä hakataan aika harvaksi, että sinne syntyy luontaista taimikkoa. Tänne on jätetty taimia niin paljon kuin oli mahdollista.

Avohakkuulle on tyypillistä, että yleensä metsänomistaja ehtii saada myyntituloa metsästään vain kerran elämänsä aikana. Jatkuvan kasvatuksen mallissa tuloja tulee pienissä erissä muutaman vuoden tai vuosikymmenen välein.

Metsänomistaja Kauko Koskensalolla on kokemusta rahantulosta.

– Jos kaikki on kohdallaan, niin samaan tuottoon pääsee kuin avohakkuisiin päättyvällä menetelmällä.

Tilipussi ei turpoa kerralla, kuten jos koko puusto kaadettaisiin.

– Metsänhakkuita on useammin. Ei tule sitä seitsemän oikein jättipottia, vaan kuuden osumia useammin, jos veikkaukseen vertaa, Koskensalo tiivistää.

Toinen metsänhoitoyhdistys tyrmää, toinen ymmärtää

Jatkuva kasvatus on viime vuosikymmeninä ollut Suomessa huomattavasti harvinaisempaa kuin avohakkuisiin perustuva menetelmä.

Jatkuvan kasvatuksen ja avohakkuun taloushyötyjen vertailu on tuttu puheenaihe Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistyksen johtaja Markku Vaariolle. Hän muistelee, että menetelmien vertailu on hänen pitkän uransa aikana noussut julkiseen keskusteluun suunnilleen joka kymmenes vuosi.

Vaarion perustelut eivät ole vuosien kuluessa muuksi muuttuneet.

– Jatkuvan kasvatuksen menetelmässä ei ole mahdollista saavuttaa väitettyjä taloushyötyjä.

Etelä-Karjalan metsänhoitoyhdistys on valmis neuvomaan jatkuvasta kasvatuksesta kiinnostunutta metsänomistajaa, mutta suositeltavaa menetelmän käyttöönotto ei yhdistyksen mukaan ole. Yksinkertainen peruste kuuluu, että se ei ole metsänomistajalle taloudellinen ratkaisu.

– Jatkuvassa kasvatuksessa arvopuita riittää noukittavaksi noin 30 ensimmäisen vuoden ajaksi. Mutta entä 50 vuoden kuluttua? Silloin metsässä ei enää kasva arvokkaita tukkipuita, Vaario kuvailee.

Vaarion mukaan kyse on vastuullisuudesta. Perinteisessä metsänhoidossa on totuttu ajattelemaan pitkälle tulevaisuuteen. Tavoite on, että metsä jää tuleville sukupolville sellaisessa kunnossa, että uusi omistaja saa aikanaan tehtävästä avohakkuusta mahdollisimman suuren tulon.

– Jatkuvassa kasvatuksessa ei tällaista vastuuta tunneta vaan nykyinen sukupolvi ryöstää metsän tuoton eikä jälkeen tuleville jää kovinkaan paljon, Vaario kritisoi.

Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen metsäasiantuntija Aapo Latvajärvi ei ole arvoissaan yhtä jyrkkä, vaikka toteaakin, että useimmissa tapauksissa kannattavuudesta joutuu nipistämään.

– Optimitilanteessa se taloudellinen tuotto tulee olemaan sama tai jopa parempi kuin tasarakenteisessa metsänkasvatuksessa.

Latvajärvi muistuttaa, että tuottavuutta voi laskea vuoden, kymmenen tai sadan vuoden aikajänteellä.

– Kun ollaan luonnon kanssa tekemisissä, niin kaikkea ei voi ennustaa.

Metsäasiantuntija Aapo Latvajärvi on melko varma, että menetelmä ei muutu valtamenetelmäksi ikinä, mutta yleistyy, kun siitä on saatu kokemuksia.

– Metsänomistajilla on tähän suuntaan tahtotilaa, mutta jos metsäammattilaiset junnaavat ja ovat asiaa vastaan, niin ei se toteudu.

Lue myös:

Ilmastohyötyjä, rikkaampi luonto ja metsänomistajille lisää rahaa – Metsäprofessori: avohakkuut voidaan lähes unohtaa menettämättä mitään

Puunkäytön kasvun odotetaan lisäävän taimien kysyntää – metsähakkuiden ennätysvireen odotetaan näkyvän etenkin kuusentaimien menekkinä

Suomen talouskasvu hyytyy. Tilastokeskus kertoi, että kansantuote kasvoi alkuvuonna vain 0,2 prosenttia edellisestä vuosineljänneksestä ja 1,2 prosenttia vuoden takaisesta.

Millaisen viestin tämä lähettää Antti Rinteen (sd.) johtamille hallitusneuvottelijoille?

Ylen kysymyksiin vastaavat Nordean ekonomisti Olli Kärkkäinen, Palkansaajien tutkimuslaitoksen Elina Pylkkänen sekä Kaupan liiton toimitusjohtaja, Suomen entinen pääministeri, Mari Kiviniemi.

Nordean Kärkkäinen myöntää ainoana kolmikosta yllättyneensä tämän päivän luvuista.

– Tilastokeskuksen ennakkoluvut olivat odotuksia positiivisemmat, mutta nyt mentiinkin sitten alemmas kuin odotimme, Kärkkäinen sanoo.

– Olemme selkeästi menossa hitaan talouskasvun aikaan ja tämä luo entistä suurempia riskejä talouteen. Samaan aikaan Suomeen rakenteelliset ongelmat ovat yhä olemassa.

Hitaan kasvun ajasta puhuvat myös Palkansaajien tutkimuslaitoksen Pylkkänen ja Kaupan liiton Kiviniemi.

– Suomen tilannekuvaa ei kuitenkaan tarvitse päivittää. Kaikki ennustelaitokset ovat ennakoineet entistä vaimeampaa kasvua, Pylkkänen sanoo.

– Kaupan liitto ennusti jo alkuvuodesta, että myös kaupassa kasvuluvut ovat nyt pienemmät, pohtii Kiviniemi.

Yli miljardilla lisää menoja – ja rutkasti veroja

Säätytalon hallitusneuvotteluissa ei himmailla talouden tahdissa vaan suunnitellaan 1,2 miljardin euron menonlisäyksiä.

Uudet pysyvät menonlisäykset eivät johda velkaantumiseen, koska Rinteen suunnitelmissa yli puolet summasta voidaan kattaa veronkorotuksin ja loput suurelta osin työllisyysasteen nostolla.

Mitä veroihin tulee, nyt odotetaan esimerkiksi erilaisten haittaverojen ja ympäristöverojen lisääntymistä.

Kaupan alan johtajaa tämä hirvittää.

– Talousluvut antavat vahvaa viestiä siitä, että päätösten pitää tukea kasvua, ja että veronkorotuksia ei todellakaan tarvita, Kiviniemi sanoo.

Nordean Kärkkäinen muistuttaa, että alkuvuonna yksityinen kulutus on laskenut.

– Jos kulutusverotusta kiristetään, se voi hidastaa kulutuksen kasvua. Toisaalta sosiaalietuuksien korotukset voivat osittain kiihdyttää sitä.

Hallitusneuvotteluissa kaavaillaan, että Suomesta kerätään veroja noin 700 miljoonaa euroa aiempaa enemmän.

Onko työllisyystavoite enää realistinen?

Antti Rinne suunnittelee, että menonlisäyksiä paikataan verottamisen lisäksi parantuvalla työllisyydellä.

Tavoitteena on 75 prosentin työllisyysaste.

– Se on todella haastava tavoite. Kun näyttää siltä, että vetoapua ei saada Suomen tai maailmantalouden kasvusta, 60 000 työpaikkaa pitäisi syntyä hallituksen toimilla, Nordean Kärkkäinen sanoo.

– Jos samaan aikaan on sitouduttu siihen, että menoja ei leikata eikä ikäviä työllisyystoimia tehdä, niin vaikeaa se on.

Kaupan liiton Kiviniemi uskoo, että Suomi voi nostaa työllisyysasteensa muiden Pohjoismaiden tasolle.

– Mutta se vaatii kovia ratkaisuja. Silloin täytyy lähteä siitä, että suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukyky säilyy ja kotimarkkinoilla vähennetään sääntelyä ja kevennetään verotusta.

Edellinen hallitus toteutti kilpailukykysopimuksia, mutta Antti Rinteen hallitus on haluton tarttumaan työnantajaleirin toivomiin koviin ratkaisuihin.

Palkansaajien Pylkkänen muistuttaa, että palvelusektorilla ja tietyillä teollisuudenaloilla on suuri pula työntekijöistä.

– Siksi katsoisin työllisyyden kehitystä vähän irrallaankin näistä talousluvuista. Työllisyys voi kehittyä silti myönteisesti vaikka talous kasvaa hitaammin, hän uskoo.

Valtio myy omaisuuttaan?

Pysyvien menonlisäysten lisäksi Rinteen suunnitelmissa on toteuttaa mittavia kertaluonteisia investointeja. Ne tullaan kattamaan valtion omaisuuden myynneillä.

Helsingin Sanomien tietojen mukaan Suomi saattaisi myydä yrityksiään jopa kolmen miljardin euron arvosta. Rahoja käytettäisiin rata- ja väylähankkeisiin, tutkimukseen ja koulutukseen sekä sosiaalipoliittisiin kokeiluihin.

Ylen tietojen mukaan summa jäänee alemmas. Joka tapauksessa kyse olisi mittavista investoinneista.

Kaupan liiton Kiviniemen mukaan valtion omaisuuden myynti on hyvä idea, jos rahat käytetään oikein.

– Omaisuus pitää laittaa sellaiseen käyttöön, että se tuottaa talouskasvua. Sitä ei saa missään tapauksessa käyttää tavanomaisiin budjetin menoihin, hän sanoo.

Tällä hän tarkoittaa esimerkiksi koulutusmenoja. Yritysmyynneillä ei pidä kustantaa vuosittain toistuvia menoja, jotka myöhemmin joudutaan kustantamaan velalla.

Nordean Kärkkäinen muistuttaa, että väyläinvestointien ja varsinkin koulutusinvestointien hyödyt konkretisoituvat vasta pitkällä aikavälillä.

– Jos puhutaan vaikkapa oppivelvollisuuden pidentämisestä, sen hyödyt näkyvät kymmenen tai kymmenien vuosien päästä. Se ei tarkoita, etteikö niitä kannattaisi tehdä, mutta sellaiset investoinnit eivät rahoita itseään.

Kannattaako syödä muniva kana?

Palkansaajien tutkimuslaitoksen Elina Pylkkäsen mukaan koulutus, väyläinvestoinnit, tutkimus ja kehitys ovat hyviä kohteita, mutta rahat voitaisiin hakea muualta kuin valtion omaisuuden myynnistä.

– Valtionyhtiöt ovat ihan hyvä puskuri, jota ei minun mielestäni kannata purkaa tässä vaiheessa. Monet näistä investoinneista, joista kuulemme Säätytalolta, voitaisiin rahoittaa muullakin tavalla.

Pylkkänen muistuttaa, että valtion velan korko on tänään lähes nollassa. Samaan aikaan valtion omistamat yritykset maksavat osinkoja ja tuottavat valtiolle rahaa.

Pylkkäsen mukaan velanotto voi olla perusteltua, jos sillä voidaan vaikuttavasti vahvistaa Suomen tuontantokykyä pitkällä aikavälillä.

Ensimmäisen kauden kansanedustaja Hussein al-Taeen sairausloma jatkuu, kertoo SDP tiedotteessaan.

Sairauslomaa on toistaiseksi määrätty 30.6. asti. Alun alkujaan al-Taee joutui sairaalahoitoon huhtikuun lopussa.

Uudenmaan vaalipiiristä eduskuntaan valittu al-Taee sai kevään eduskuntavaaleissa 4 246 ääntä.

Aiemmin al-Taee työskenteli Martti Ahtisaaren perustamassa suomalaisessa konfliktinratkaisujärjestö CMI:ssä.

Kohu Facebook-kirjoittelusta

Al-Taeen Facebook-kirjoittelusta nousi kohu huhtikuussa, kun ilmeni, että hän oli aiemmin julkaissut muun muassa homoja, juutalaisia, somaleita ja sunnimuslimeja loukkaavia kirjoituksia.

Al-Taee pyysi kirjoituksiaan anteeksi ja sanoi, ettei enää ajattele samalla tavalla.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lidtman kertoi toukokuun alussa sairausloman liittyvän kirjoituksista aiheutuneeseen kohuun.

Lindtmanin mukaan SDP:n eduskuntaryhmä käsittelee al-Taeen kirjoituksia ja niistä noussutta kohua vasta sairausloman jälkeen. Lindtman kertoi myös, että sairausloman aikana al-Taee ei osallistu eduskunnan tai eduskuntaryhmänsä työhön.

Lue myös:

Kansanedustaja Hussein al-Taeen sairausloma jatkuu toukokuun ajan

KRP: Hussein al-Taeeta ei ole syytä epäillä rikoksesta kirjoitustensa vuoksi – esitutkintaa ei aloiteta

Kansanedustaja Hussein al-Taee joutunut sairaalaan – SDP:n Lindtman: Ryhmä käsittelee kirjoituksia sairausloman jälkeen

Suomalaisen muodin vuosittainen huipputapahtuma on taas täällä: Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muodin koulutusohjelman näytös eli Näytös19.

Eikä kansainvälisen muotijulkaisun Vogue.comin toimittaja Laird Borrelli-Persson malttaisi odottaa iltaa.

– Minulla on suuret odotukset, Helsingissä vierailulla oleva Borrelli-Persson ennakoi Ylelle tunnelmiaan ennen näytöstä.

Hän kertoo kuulleensa muotisuunnittelun suorastaan kukoistavan suomalaiskorkeakoulussa.

– Olemme nähneet ennenkin, että kun koulu on vahva ja opiskelukulttuuri pursuaa energiaa, se voi tuottaa mahtavia tuloksia. En malta odottaa.

Yle esittää tapahtuman suorana nettisivuillaan sekä Yle Areenassa. Lähetystä voi seurata tämän jutun pääkuvaa klikkaamalla – ja näytös on katsottavissa kuvaa klikkaamalla myös jälkikäteen, tallenteena.

Suora lähetys Helsingin Kaapelitehtaalta alkaa illalla kello 20.30. Lähetyksen alussa tavataan liuta vaikutusvaltaisia kutsuvieraita ja yleisöä. Heitä haastattelee Ylen toimittaja Olli-Pekka Kursi.

Varsinainen muotinäytös alkaa kello 21. Se on loppuunmyyty.

Vuoden odotetuin ja korkeatasoisin muotitapahtuma

Aalto-yliopiston muotiopiskelijoiden vuosittaisesta kevätnäytöksestä on kasvanut Suomen kenties odotetuin ja korkeatasoisin muotitapahtuma. Siellä on nähty säännöllisesti esimerkiksi kansainvälisten muotitalojen kykyjenetsijöitä.

• Tästä jutusta voit katsoa, miltä nuorten lahjakkuuksien mallistot näyttivät Kaapelitehtaan catwalkilla viime vuonna.

Yle kysyi ennakkotunnelmia Laird Borrelli-Perssonin lisäksi toiseltakin Helsinkiin saapuneelta muotitoimittajalta, Pariisissa Vogue Hommes -lehdessä työskentelevältä Azza Yousifilta.

Yousif on erikoistunut työssään muun muassa kysymyksiin muodin kestävyydestä ja vastuullisuudesta. Etenkin pikamuodin ympäristövaikutukset ovat nousseet viime aikoina yleiseen keskusteluun, ja Yousif toivoo kestävyyskysymysten näkyvän myös opiskelijoiden näytöksessä.

– Toivon, että näytös inspiroi. Toivon myös, että opiskelijat ovat luovia vastuullisella tavalla.

Hänen mukaansa moni alalla olevista ei ole toistaiseksi onnistunut yhdistämään näitä kahta eli vastuullisuutta ja toisaalta luovuutta toisiinsa.

– Se on mielestäni suurin haaste muodissa tällä hetkellä.

Ennen Aalto-yliopiston näytöstä Borrelli-Persson ja Yousif olivat ehtineet tutustua nuorten suomalaissuunnittelijoiden tuotantoon vain hieman.

– Se vähä, mitä olen nähnyt, on ollut hyvin luovaa ja omaperäistä, Yousif sanoo.

Luksusmerkki Marnin luova johtaja: Olen hyvin utelias

Voguen muotitoimittajista poiketen italialaisen luksusmerkki Marnin luovalla johtajalla Francesco Rissolla ei ollut lainkaan ennakko-odotuksia illan näytöksestä.

– Katson näytöstä avoimin mielin. Olen hyvin utelias, Risso sanoo Ylen haastattelussa.

Hän on luotsannut nimekästä muotitaloa vuodesta 2016 lähtien. Suomi-designia hän kommentoi toteamalla, että hänellä on muistoja tietyistä suunnannäyttäjistä ja ilmiöistä, kuten Marimekosta sekä "uskomattomista" huonekalumuotoilijoista ja arkkitehdeistä.

Risson mukaan italialainen ja suomalainen suunnittelu muistuttavat toisiaan tarkkuuden osalta.

– Erityisesti sen osalta, miten kiinnitämme huomiota yksityiskohtiin ja laatuun ja siihen, miten asiat tehdään, hän havainnollistaa.

Muodin opiskelijoille hänellä on kolme neuvoa.

– Ensinnäkin, on oltava uskollinen itselleen ja luovuudelleen. Toiseksi on vaalittava ja haastettava tuota luovuutta. Kolmas asia on se, että on ymmärrettävä aikaa ja hetkeä, kokenut suunnittelija sanoo.

Lue myös:

Muotiopiskelija Anna Isoniemen mallisto syntyi paljeteista – Aalto-yliopiston loppunäytöksestä kasvoi Suomen odotetuin muotitapahtuma (17.5.2017)

Suomalaiset vaatesuunnittelun opiskelijat hallitsevat jälleen Hyères-finaalia – Menestys ei näy suomalaisessa vaateteollisuudessa (29.4.2018)

Muodin nuoret lupaukset karkaavat suomalaisyrityksiltä – "Suurin osa lähtee ulkomaille töihin" (20.12.2017)

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin Venäjä-yhteyksiä selvittänyt erikoissyyttäjä Robert Mueller on kommentoinut ensimmäistä kertaa julkisesti tekemäänsä tutkintaa.

– Emme pystyneet toteamaan presidentin syyllisyyttä tai syyttömyyttä. Jos olisimme varmoja presidentin syyttömyydestä, olisimme sanoneet sen, Mueller totesi toimittajille oikeusministeriössä.

Muellerin mukaan hänen tutkintaryhmällään ei edes ollut käytössään vaihtoehtoa nostaa rikossyytettä istuvaa presidenttiä vastaan oikeusministeriön ohjeistuksen vuoksi.

Mueller totesi keskiviikkona, että Venäjä puuttui järjestelmällisesti Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentinvaaleihin. Keinovalikoimaan kuuluivat niin tietomurrot, tietovuodot kuin sosiaalisen median vaikutuskampanjatkin.

Koko raportin julkistamisesta väännetään kättä

Mueller ei löytänyt tutkinnassaan näyttöä presidentti Trumpin tai hänen kampanjansa vehkeilystä Venäjän kanssa presidentinvaalien 2016 alla.

Mueller ei kaksi vuotta kestäneen tutkinnan päätteeksi laatimassaan loppuraportissa ottanut kantaa siihen, syyllistyikö Trump oikeuden estämiseen yrittäessään estää Venäjä-tutkinnan.

Donald Trump on kutsunut koko tutkintaa noitavainoksi.

Oikeusministeriö on julkaissut Muellerin raportista osin sensuroidun version. Kongressin demokraatit ovat vaatineet nähtäväkseen koko raportin voidakseen arvioida, tulisiko Trump asettaa syytteeseen oikeuden estämisestä.

Mueller totesi tänään keskiviikkona, että mikäli kongressi kutsuu hänet kuultavaksi, ei hänellä ole mitään lisättävää loppuraporttiin sisältyviin tietoihin. Mueller totesi eroavansa oikeusministeriön palveluksesta saatuaan nyt työnsä valmiiksi.

Trump: Asia loppuunkäsitelty

Presidentti Donald Trump kommentoi Muellerin puheita välittömästi Twitterissä.

Trumpin mukaan asia on loppuunkäsitelty.

– Mikään ei ole muuttunut Muellerin raportista. Maassamme henkilö on syytön, jos todisteet ovat riittämättömät, Trump kirjoittaa.

Lisää aiheesta:

Guardian: Paljastuskirja väittää erikoissyyttäjä Muellerin valmistelleen syytteitä Trumpia vastaan

Trump määräsi tutkimuksen, miksi hänen vaalikampanjansa Venäjä-yhteyksiä tutkitaan

Venäjä-raportin jälkipuinti yltyy Washingtonissa – edustajainhuoneen valiokunta haluaa nostaa syytteen oikeusministeriä vastaan

Trump yrittää pysäyttää Venäjä-tutkinnan julkaisun harvinaisella keinolla

Euroopan parlamentin uuteen oikeistopopulistien ryhmään on menossa mukaan kymmenkunta puoluetta ja reilu 70 europarlamentaarikkoa, kertoo perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.

Oikeistopopulistien rintama kilpailisi näin vihreiden kanssa parlamentin neljänneksi suurimman ryhmän paikasta.

Kansallismielisten puolueiden edustajia oli keskiviikkona koolla Euroopan parlamentissa suljettujen ovien takana. Halla-aho kertoi STT:lle, että ryhmä syntyy tai olisi ainakin hyvin erikoista, jos näin ei kävisi.

Vähän Halla-ahon jälkeen kokoushuoneesta poistui Ranskan Kansallisen liittouman puheenjohtaja Marine Le Pen.

– Ihan mielenkiintoista keskustelua käytiin ryhmän rakenteesta, strategiasta ja suunnitelmista. Paljon jäi asioita vielä käsittelemättä, mutta ensi viikolla jatketaan, Halla-aho kertoi.

Monet ryhmät ovat tällä viikolla pitäneet Euroopan parlamentissa ensimmäisiä kokouksiaan ja koonneet rivejään.

Neuvottelut jatkuvat

Halla-aho ei vielä kertonut ryhmäänsä tulevien jäsenpuolueiden nimiä.

Aiemmin Italian Milanossa järjestetyssä kampanjatilaisuudessa olivat mukana juuri Ranskan Kansallinen liittouma sekä muun muassa Italian Lega, Vaihtoehto Saksalle (AfD), Belgian Vlaams Belang, Tanskan Kansanpuolue, Itävallan vapauspuolue ja perussuomalaiset.

Neuvottelut puolueiden kanssa hänen mukaansa jatkuvat.

– On useita mahdollisia, osa ehkä todennäköisiä ja osa vähemmän todennäköisiä, mutta sellaisia joiden kanssa kuitenkin keskustellaan ja toivotaan, että lähtevät mukaan, Halla-aho sanoo.

Perussuomalaiset toivoo edelleen, että Ruotsidemokraatit tulisivat mukaan Italian Matteo Salvinin johdolla kasattuun joukkoon. Puolue on aiemmin vieroksunut yhteistyötä liittouman kärkipuolueiden Venäjä-kytkösten takia.

Uusoikeistolaisen ryhmän perustaminen on herättänyt kysymyksiä siitä, pyrkiikö puolueryhmä haittaamaan Euroopan parlamentin työtä. Kuinka rakentavalla hengellä ryhmä suhtautuu työhön EU-parlamentissa?

– Henki on muuttunut viiden viime vuoden aikana. Ehkä osittain brexitin vuoksi, osittain muista syistä. Pikemminkin halutaan nähdä, että voidaan työskennellä EU:n puitteissa ja yrittää muuttaa sitä suuntaa, johon EU on kehittymässä, Halla-aho vastaa.

Kansallismieliset puolueet olivat suurimpia EU-vaaleissa sekä Italiassa että Ranskassa. Belgiassa Vlaams Belang nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi noin 11 prosentin kannatuksella. Sen sijaan Tanskassa oikeistopopulistit kärsivät tappion.

Iltapäivän viimeiset auringonsäteet tarttuvat palmujen, mäntyjen ja magnolioiden oksiin Buenos Airesin laidalla sijaitsevassa keskiluokkaisessa kaupunginosassa.

Vehreä Villa Devoto on Antonella Scozzafavan, 25, idyllinen kotikaupunginosa, mutta mieluiten hän olisi jo aivan muualla. Uuteen elämään tarkoitetun pesämunan kartuttaminen vaatii kuitenkin nykyisessä taloustilanteessa sitkeyttä.

– En saa pantua juuri mitään syrjään. Säästäminen on vaikeaa, kun ulkomaanvaluutta on koko ajan kalliimpaa, matkatoimistossa työskentelevä Scozzafava huokaa.

Eri kulttuureista kiinnostunut Scozzafava sanoo haaveilleensa ulkomailla asumisesta jo teini-iästä saakka. Kriisistä toiseen syöksyvä Argentiinan talous ja arvaamattomat tulevaisuuden näkymät kuitenkin kypsyttivät lopulta ajatuksen muutosta valtameren taakse.

Scozzafava ei ole yksin aikeittensa kanssa. Hän kertoo, että moni tuttavapiiristä suunnittelee samaa tai on jo jättänyt Argentiinan.

Eniten lähtevät nuoret ja koulutetut

Talous on kriisiytynyt Argentiinassa nopeasti viimeisen puolentoista vuoden aikana.

Argentiinan peso on menettänyt yli puolet vuodentakaisesta arvostaan euroon verrattuna. Ostovoimaa nakertaa myös hurjasti laukkaava inflaatio. Huhtikuun lopussa hinnat olivat kohonneet viimeisen kahdentoista kuukauden aikana peräti 55,8 prosenttia.

Argentiina on yrittänyt helpottaa tilannetta neuvottelemalla kansainväliseltä valuuttarahasto IMF:ltä ennätyksellisen 56 miljardin dollarin arvoisen lainaohjelman.

Tavallisten ihmisten arjessa valtion pyrkimykset talouden tasapainottamiseksi näkyvät erilaisina säästötoimina. Samalla työttömyys ja köyhyys kasvavat.

– Nykyisen kaltaisessa talouskriisissä, jossa dollarin arvon on korkea, mahdollisuus ulkomailla työskentelyyn tuntuu erittäin houkuttelevalta, sanoo johtaja Alejandro Servide kansainvälisen henkilöstöpalvelujätti Randstadin Argentiinan-toimistosta taloussanomalehti Ámbitolle.

Lähtijät ovat pääasiassa lapsettomia, 25–30-vuotiaita ammattilaisia, joista monet ovat korkeasti koulutettuja. Jotkut tutkijat puhuvatkin aivovuodosta. Osa lähtijöistä jää Eurooppaan loppuelämäkseen, mutta useat palaavat joidenkin vuosien jälkeen takaisin Argentiinaan.

Muuttoliikkeen suunta on kääntynyt

Tuoreita tilastoja argentiinalaisen muuttoliikkeestä Eurooppaan ei ole saatavilla, mutta useat asiantuntijat vahvistavat lähtevien määrän olevan taas kasvussa.

Asetelma muistuttaa jossain määrin lohdutonta tilannetta 17 vuoden takaa.

Silloin argentiinalaiset pakenivat joukoittain historiansa pahinta talouskriisiä. Työttömyys kipusi yli 20 prosenttiin, miljoonat putosivat keskiluokasta köyhyteen ja maasssa nähtiin paikoittain jopa nälkää.

– Kun Argentiina joutuu näihin syviin kriiseihin, ihmiset alkavat etsiä vaihtoehtoja kuten kävi vuosina 2001–2002, jolloin lähes 800 000 argentiinalaista lähti ulkomaille. Tänä päivänä elämme kenties samanlaisen vaiheen alkua, sanoo uutistoimisto AP:n haastattelema Ariel Gonzalez Argentiinan katolisen yliopiston kansainvälisten opintojen keskuksesta.

Eurooppaan lähteminen oli yleistä myös 1990-luvun vaihteessa, jolloin maassa kärsittiin hyperinflaatiosta. Muuttoliike valtameren yli tuntuukin kääntyneen pysyvästi Euroopan hyväksi.

Vielä 1900-luvun alkupuolella naudanlihan ja maataloustuotteiden viennillä vaurastunut Argentiina tunnettiin yhtenä maailman rikkaimpana maana. Se houkutteli miljoonia köyhiä eurooppalaisia – etenkin Espanjasta ja Italiasta – paremman elämän alkuun Uuteen maailmaan.

Eurooppalaisuus on osa Argentiinaa

Lääkealan laboratoriossa työskentelevä Juan Cattalini, 32, on parhaillaan hankkimassa itselleen Italian passia. Sen hän saa Toscanasta aikoinaan Argentiinaan muuttaneiden isänpuoleisten isoisovanhempien perusteella.

Eurooppa tuntuu niin Cattalinille kuin muillekin nuorille argentiinalaisille luontevimmalta suunnalta uusien mahdollisuuksien etsimiseksi.

– Yleensä ihmiset haluavat juuri Eurooppaan, koska siellä yhteiskunta on Latinalaista Amerikkaa järjestäytyneempi ja turvallisempi sekä myös taloudellisesti vakaampi, Cattalini sanoo.

Argentiinalla on ollut historiallisesti tiiviit siteet Eurooppaan ja Buenos Airesia pidetään yleisesti maanosan eurooppalaisimpana kaupunkina. Tämä näkyy hyvin myös nuorten buenosairesilaisten suhtautumisessa Vanhaan mantereeseen.

– Muistutamme identiteetiltämme eurooppalaisia, sillä olemme tuoneet sieltä paljon tapoja ja perinteitä, Italian ja Argentiinan kansalaisuuden syntymästään saakka omistanut Antonella Scozzafava sanoo.

Suurin osa lähtijöistä pyrkii Espanjaan

Ylivoimaisesti eniten Euroopassa houkuttelee Espanja. Sinne myös Scozzafava ja Cattalini suunnittelevat ensisijaisesti muuttavansa. Toiseksi suosituin maa on Italia.

Yhteisen kielen lisäksi argentiinalaisten muuttoa Espanjaan tasoittaa Espanjan hallituksen hiljattain aloittama ohjelma. Se helpottaa maahantuloa Argentiinassa asuvien espanjalaisten jälkeläisille, joilla ei aina ole Espanjan kansalaisuutta.

Viime vuoden puolivälissä Espanjaan oli virallisesti rekisteröitynyt 76 328 argentiinalaista.

Lisää aiheesta:

Mistä maailma puhuu: Erkka Mikkonen, miksi argentiinalaiset rakastavat maahanmuuttajia?

Argentiina horjuu talousromahduksen kynnyksellä, mutta viini virtaa ja ravintoloissa on tunkua