Taiskan Systeemi pärähtää soimaan. Ruotsalainen tanssiyleisö liikehtii hämmentyneenä. Suomalaisillekaan atk-kappale ei ole tutuinta diskoa.

– Järjestelmän vangeiksi synnyttiin, ei irti päästä voi, se kuuluu systeemiin, Taiska laulaa.

Seuraavaksi tulee kaikille tuttu Boney M -yhtyeen alun perin esittämä Sonny suomeksi. Tanssilattialla on tunkua. Suomi-diskon idea on saada tanssijalka vipattamaan suomeksi käännetyillä diskohiteillä.

Paikka on loppuunmyyty, DJ kuuluttaa englanniksi.

– Seuraavaksi Seija Simola ja Ota kii.

DJ:llä on lippalakki ja junttivaatteet, mutta hyvä meno päällä.

"Olen jopa opetellut laulamaan Anna mulle tähtitaivas." Robin Yin

"Ota kii, pidä mua", kuuluu Simolan versio pehmopoppia soittaneen Modern Talking -yhtyeen laulusta You're my heart, you're my soul.

Järjestäjien mukaan joukosta ainakin puolet on ruotsalaisia, vaikka helpointa on houkutella bileisiin ruotsinsuomalaisia. Monia ruotsalaisia on joku suomalainen kannustanut tulemaan.

– Minulla on suomalaisia kavereita. Olen jopa opetellut laulamaan Anna mulle tähtitaivas, Robin Yin nauraa.

Hän kuuntelee mielellään suomalaista musiikkia.

– Tämä disco on kiva konsepti.

Junttileiman vaaraa ei ole

Diskon ovat järjestäneet ruotsinsuomalaiset toimittajat Lina Puranen ja Maija Waris. Ruotsin televisiossa pyörii parhaillaan heidän ohjelmasarjansa Finnomania, jossa tarkastellaan ruotsalaisuutta.

"Suomi-disko on niin epä-coolia, että se vapauttaa jäykät ruotsalaiset." Maija Waris

Edellinen sarja käsitteli suomalaisuutta ruotsalaisten silmin ja sen päätteeksi pidettiin Suomi-disko.

– Paikalle tuli 400 henkilöä, vaikka juhlat pidettiin ihan metsässä.

Nyt ollaan Tukholman ytimessä suositulla Södra Teater -klubilla, jonne on myyty 700 lippua.

– Täällähän on ollut norjalainen buumi Skam-ohjelman jälkeen. Jossain luki, että Skam on jees, mutta uusi juttu on Suomi-disko, Puranen sanoo.

Maija Waris arvelee, että Suomi-disco vapauttaa ihmisiä olemaan oma itsensä. Tukholmassa ihmiset ovat trendikkäitä, ja siihen liittyy sääntöjä ja koodeja, joita pitää noudattaa.

– Suomi-disko on niin epä-coolia, että se vapauttaa jäykät ruotsalaiset, hän sanoo.

Naiset eivät pelkää edistävänsä junttikuvaa. Heidän mielestään Suomen ilme saa lisää avoimuutta juhlista, joissa vaikkapa hipsterit ja tädit kohtaavat.

– Täällä ei ole juurikaan juntteja, Lina sanoo.

– On täällä sitä vanhaakin suomalaisuutta, mutta myös uutta, Maija sanoo.

Tanssilattialla notkisteleva Lotta Zetterqvist sanoo, että vastaavaa tarvitaan Ruotsiin lisää.

– Tämä iloisuus ja diskotanssi. Kaikenikäiset voivat olla mukana.

Hänen mukaansa musiikki on hauskaa, mutta ei hän sitä kotona kuuntelisi.

Innoittajana Suomi-diskolle on ollut tanssinopettaja Åke Blomqvistin diskotanssivideo, joka levisi vuosia sitten myös Ruotsiin. Nyt YouTube-video on kaivettu uudestaan esiin. Videolla Blomqvist opastaa lantion nytkytystä ja liukuvia askelia. Samoja muuveja ei kyllä lattialla nyt näy.

Lili ja Susie saivat yleisön innostumaan

Yllätysvieraana lavalle nousee takavuosien menestyksekäs duo Lili ja Susie. Päivärinnan sisarukset olivat suosionsa huipulla 1980-luvun lopulla. Heidän hittejään olivat ainakin Oh mama ja What´s the Colour of Love.

Ne kuullaan nytkin. Yleisö innostuu silminnähden enemmän kuin suomalaisversioista. Täydessä salissa moni laulaa mukana.

Esityksessä on vauhtia. Laulajat antavat myös tanssinopetusta, kuinka nostella käsiä.

Mitä Lilin ja Susien mukaan hienot tukholmalaiset ajattelevat Suomi-diskosta?

– Mekään emme oikein sopineet Tukholmaan, Susie Päivärinta sanoo.

– Kiersimme ympäri maata sekä Suomea, Norjaa ja Tanskaa, mutta emme olleet niin suosittuja Tukholmassa. Yhtäkkiä meistä on tullut kuuma nimi täällä, hän jatkaa.

DJ on vaihtanut verkkarit lyhyisiin shortseihin ja tapailee lavalla Åke Blomqvistin liikkeitä.

Kiina ilmoittaa lopettavansa hiilen tuonnin Pohjois-Koreasta tämän vuoden ajaksi. Asiasta kertoo Kiinan kauppaministeriö tiedotteessaan.

Hiilikuljetukset loppuvat huomenna 19. helmikuuta ja kielto on voimassa tämän vuoden loppuun.

Hiilentuonnin loppuminen on kova isku Pohjois-Korealle. Hiilikauppa on sen suurin ulkomaan valuutan lähde ja Kiina on ollut hiilen suurin ostaja. Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa Kiina osti pohjoiskorealaista hiiltä 101 miljoonan dollarin arvosta.

Viime vuoden maaliskuussa YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman, jossa kiellettiin hiilen tuonti Pohjois-Koreasta. Päätöslauselmassa oli kuitenkin poikkeama, joka salli hiilen tuonnin "humanitaarisiin tarkoituksiin" ja tätä porsaanreikää Kiina on hyödyntänyt.

Kiinan päätöksen syyt toistaiseksi auki

Marraskuussa hyväksytty uusi päätöslauselma ei enää sisältänyt tätä poikkeamaa, mutta Pohjois-Koreasta on silti tullut hiiltä Kiinaan.

Kauppaministeriön tiedote ei anna perusteita hiilentuonnin lopettamiselle. Uusi päätöslauselma on vahva peruste, mutta Pohjois-Korea on myös tehnyt kuluvalla viikolla kaksi tekoa, jotka ovat voineet ärsyttää Kiinaa.

Pohjois-Korea laukaisi 12. helmikuuta ballistisen ohjuksen, mikä rikkoo YK:n päätöslauselmaa. Myös Kiina totesi Pohjois-Korean tehneen vakavan rikkeen.

Uusin käänne maiden suhteissa on voinut olla Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin velipuolen Jong-namin murha Malesiassa. BBC:n mukaan Kim Jong-nam on ollut Kiinan suojeluksessa.

Lähteet: AFP, Reuters

Mopoauto ja pakettiauto ajoivat nokkakolarin Sastamalassa 12-tiellä lauantai-iltana. Turmassa kuoli 17-vuotias tyttö ja 17-vuotias poika, jotka olivat mopoautossa. Onnettomuus tapahtui kello puoli kahdeksan jälkeen.

Pakettiautoa ajanut 1980-luvulla syntynyt mies kuljetettiin ambulanssilla sairaalahoitoon.

Tie oli yhä suljettu liikenteeltä Sastamalan ja Nokian kunnanrajan tietämillä iltakymmenen aikaan. Poliisi ohjaa liikennettä.

Poliisi tiedottaa tapahtumien kulusta tarkemmin sunnuntaina.

Malesian poliisi etsii neljää pohjoiskorealaista epäiltynä Kim Jong-namin murhasta, poliisi tiedotti sunnuntaina.

Neljä pohjoiskorealaista lensi Malesiasta samana päivänä kun Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin velipuoli surmattiin. Poliisi ei paljastanut, minne epäillyt lensivät.

Epäillyillä ei diplomaattipasseja

Epäiltyjä jahdataan yhteistyössä kansainvälisen rikospoliisijärjestö Interpolin kanssa. Heillä oli tavalliset matkustusasiakirjat, ei diplomaattipasseja.

Malesian poliisi pidätti perjantaina pohjoiskorealaisen miehen epäiltynä kytköksistä Kim Jong-namin murhaan. Lisäksi surmatutkinnan yhteydessä on pidätetty vietnamilainen ja indonesialainen nainen. Malesialaismies on otettu kiinni ja hänen odotetaan voivan avustaa tutkinnassa.

Kuolinsyytä ei ole varmistettu

Kim Jong-nam kuoli maanantaina sen jälkeen, kun hänen kimppuunsa oli hyökätty Kuala Lumpurin lentokentällä. Hän odotti lentoa Macaoon Kiinaan, jossa hän Etelä-Korean tiedustelun mukaan asui toisen vaimonsa kanssa. Eteläkorealaisten ja yhdysvaltalaisten viranomaisten mukaan Pohjois-Korean agentit olisivat surmanneet hänet nopeasti vaikuttavalla myrkyllä. Etelä-Korea syytti sunnuntaina Pohjois-Korean hallituksen olevan murhan takana.

Poliisin mukaan kuolinsyy ei ole vielä tiedossa.

Malesia pyytää läheisiä tunnistamaan ruumiin

Pohjois-Korea ja Malesia ovat diplomaattisessa sanaharkassa ruumiin kohtalosta. Pohjois-Korea kiistää ruumiinavauksen tulokset, Malesia on yrittänyt saada yhteyttä Kim Jong-namin läheisiin, jotta ruumis saadaan tunnistettua.

Poliisi antoi heille kaksi viikkoa aikaa ilmoittautua.

Lähteet: Reuters, AFP, AP

Millä tavalla puhut itsestäsi ja muista?

Moititko herkästi mahan makkaroita ja vääränlaista leukaa? Päivitteletkö uutistenlukijan rumaa puseroa tai ihmetteletkö, miten meidän poliitikkomme osaavatkin olla rumia? Pohditko ääneen, miten tuokin kehtaa tuon näköisenä olla televisiossa? Onpa lihonut!

Yhtenä iltana olin jutellut kuusivuotiaan kanssa siitä, millä tavalla ihmiset voivat olla ilkeitä. Miten järjetöntä on loukata toista tai puhua rumasti hänestä vaikkapa siksi, että hän on kasvanut keskivertoa pidemmäksi tai että hän on syntymässään saanut punaiset hiukset. Mitä ihmeen iloa siitä saa, että pahoittaa toisen mielen ja vieläpä usein ominaisuuksista, joille ei mitään mahda?

Sinä iltana en nukahtanut heti kun menin sänkyyn. Aloin pohtia todellisia lauseita, joita olen elämän varrella kuullut ihmisten sanovan.

Hyi mikä huora/jakorasia

Hyi mikä hujoppi/hongankolistaja. Onko tuo joku kääpiö?

Hyi läski. Onko tuo laiheliini joku vankilaleiriläinen/anorektikko?

Rillikalle, näkeekö se mitään. Hyi tuon ikenet näkyy kun se hymyilee.

Hyi miten tuo heiluttaa käsiä kun se puhuu. Kyllä on ärsyttävä nauru.

Aina tuo itkee joka asiasta. Hyi kun ruma. Mikä se luulee olevansa?

Hyi mitkä vaatteet. Miten se voi kävellä noin omituisesti?

Se puhuu liikaa. Miksi se ei koskaan sano mitään, eikö se uskalla avata suutaan?

Miksi se aina tuijottaa? Se ei kans koskaan uskalla katsoa päin.

Hyi että se on tyhmä. Se on ärsyttävä hikari.

Hyi possusilmä. Hyi mitkä huulet.

Hyi mitkä korvat. Hyi mitkä länkisääret. Hyi onko se joku vammanen?

Hyi onko se homo? Hyi mikä huora/jakorasia.

Hyi tommonen. Älä apina tuu tartuttamaan mitään.

Hyi se haisee. Se on vaan laiska.

Ihan oma vika että on työtön. Ihan oma vika että on köyhä.

Isänsäkin/äitinsäkin on alkoholisti, ei ihme että siitä tuli tollanen.

Ainahan se on ollut outo. Ei tuokaan paljon viitsi miettiä, minkä näköisenä kulkee.

Aikuiset helposti laukovat tällaisia kommentteja niin, että kohde ei ole kuulemassa. Yhtä lailla julkisuuden henkilöä kuin naapuria saatetaan arvostella ikävään sävyyn. Siitä ei kanneta huolta, onko lapsia paikalla saamassa mallia, miten ihmisistä puhutaan. Usein mietin, ovatko nämä samat aikuiset kuitenkin niitä, jotka kummastelevat, miksei koulukiusaamista saada kitketyksi.

Se, että haukkuu omaakin ulkonäköään lasten kuullen, antaa käsityksen, että on tosiaankin kamalaa kun on makkara mahassa tai ruma leuka. Se vaikuttaa haitallisesti lapsen omaan käsitykseen ulkonäöstään mutta myös viestii siitä, että ulkonäköä ja synnynnäisiä ominaisuuksia on hyväksyttävää haukkua, omaa tai muiden.

Koulukiusaamisesta ja yhä enemmän myös työpaikkakiusaamisesta puhutaan sentään nykyään ja niitä yritetään kitkeä. Niitä tapahtuu rajatuissa ympäristöissä, joissa on käyttäytymiselle raamit ja pitäisi olla sovitut säännöt. Näissä paikoissa on myös nimettyjä ihmisiä – opettajat ja esimiehet – joilla on velvollisuus puuttua ihmisten käyttäytymiseen ja keskinäiseen kohteluun.

Haluaisinko minä, että joku puhuu minusta tai läheisestäni näin

Jotta mitään kiusaamista saadaan vähennetyksi tai kitketyksi, täytyisi lähtökohdan kuitenkin olla, että aina pitää osata kohdella ihmisiä hyvin, myös itseään. Miettiä muuallakin kuin koulussa ja työpaikalla, haluaisinko minä, että joku puhuu minusta tai läheisestäni näin.

En ole aina osannut hoitaa ikäviä tilanteita niin, että olisin ollut jälkikäteen tyytyväinen. Ensimmäisinä työvuosina arkailin turhan paljon: pelkäsin toisinaan, että jos kiusaamisen ja nimittelyn ottaa kovin avoimesti puheeksi, se kääntyy kiusattua vastaan. Että jos paljastan tunnistavani pilakuvasta oppilaan, annanko kiusaajille vain vettä myllyyn ja aiheen sanoa, että katso nyt, opettajakin heti tunnisti sut tästä. Pelkäsin, että se kääntyisi ilkeilijöiden mielestä vahvistukseksi siitä, että toinen on hölmön näköinen ja pahentaisi tilannetta.

Kesti oman aikansa ymmärtää, että sillä tavalla itsekin luon ilmapiiriä, että kiusatuksi tuleminen olisi noloa. Että jos jotakuta kiusataan tai nimitellään, ilmassa leijailee epäilys, että siinä ihmisessä on jotain sellaista, joka kutsuu muita ilkeilemään. Mitäs on sellainen. Kiusaaminen, nimittely ja toiselle ilkeily on kuitenkin aina vain rumasti puhuvalle häpeäksi ja osoittaa empatian puutetta. Se ei ole koskaan sen ihmisen häpeä, kenestä ja kenelle ilkeyksiä sanotaan.

Paula Takio

Paula Takio on kieltenopettaja Turun Ammatti-instituutissa. Opettajan töitä hän on tehnyt niin vankilassa kuin eduskunnassakin. Hän on myös freelance-kääntäjä ja on tutkinut keskiajan kirjoituksia ja viihtyy työssään nuorten parissa.

Aki Kaurismäki on palkittu Berliinin elokuvajuhlilla parhaan ohjaajan palkinnolla Hopeisella karhulla elokuvasta Toivon tuolla puolen.

Elokuva kilpaili myös parhaan elokuvan Kultaisesta karhusta. Sitä se ei saanut. Kultainen pysti matkustaa Unkariin elokuvalle On Body and Soul.

Suomen tunnetuin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki kertoi Berliinissä aiemmin lopettavansa elokuvien tekemisen. Tällöin tragikomedia Toivon tuolla puolen jäisi maestron viimeiseksi.

Toivon tuolla puolen kertoo Suomesta turvaa hakevan pakolaisen tarinaa.

– Hyvät naiset ja herrat, kiitos hyvin paljon, kuului Kaurismäen lauantai-iltana pitämä palkinnon vastaanottopuhe kokonaisuudessaan.

Mahdollisesta ohjaajan pettymyksestä kertoo, ettei Kaurismäki kavunnut noutamaan Hopeista karhua. Päätösgaalan juontaja kommentoi, että jos ihminen ei tule karhun luo, tulee karhu ihmisen luo – ja ohjaajapalkinto tuotiin Kaurismäelle.

Tuomariston puheenjohtajana toimi pitkän linjan hollantilaisohjaaja Paul Verhoeven (RoboCop, Total Recall – unohda tai kuole).

Toivon tuolla puolen sai Suomessa ensi-iltansa 3. helmikuuta.

Maisema on liki pilkkopimeä seitsemän aikoihin aamulla, kun auton nokka starttaa Kouvolan keskustasta kohti päivän retkikohdetta. Kun autoa ajetaan parkkiin muutaman kymmenen minuutin päästä metsän laidalla, aamu on ehtinyt jo valjeta ja valaista tienoon.

Parkkipaikalta kävellään paikoin liukasta polkua pitkin kohti vanhaa metsää. Siellä odottaa pieni ja vaalean rusehtava lintukuvauskoju, jonne mahtuu juuri ja juuri kaksi kuvaajaa seuraamaan päivän tapahtumia.

Sisäänkäynti on niin matala, että päätä pitää varoa. Sisällä on kaksi penkkiä ja jokaista seinää kiertää kapea pöytäkaistale, jonka päälle kamerat asetellaan. Kojuun on mahdollista asentaa myös laveri, jolla yksi ihminen mahtuisi vaikka nukkumaankin, jos haluaa viettää yön kuvaamassa.

Kouvolalainen luontokuvaaja Eero Korkee sai vanhan kuvauskojun tuttavaltaan ja elvytti sen uudelleen vireeseen viime syksynä. Siitä lähtien hän on kulkenut kojulla kuvaamassa 2–3 päivänä viikossa kuvaamassa lintuja. Välillä yksin, välillä kavereiden kanssa. Siihen päälle tulevat huoltopäivät.

Korkee on pitänyt kuvauspäivistä päiväkirjaa, joten lintujen liikkeet ovat tulleet tutuksi.

– Kyllä ne melkein pääsääntöisesti samoihin aikoihin tulevat, niin kuin tänäkin aamuna. Varttia vaille kahdeksan olimme kojulla ja kahdeksan aikaan jo piipahti kanahaukka ruokailemassa kymmenkunta minuuttia. On kiva seurata, miten aikataulu kevään aikana muuttuu.

Kokenut luontokuvaaja ehtii tallentaa otoksen nopeasti paikalla käyvästä kanahaukasta, mutta kokemattomampi saa kameralle vain vilauksen.

"Kojukuvaus vie mennessään"

Kanahaukkaa Eero Korkee on kuvannut menneinä kuukausina runsaasti. Koiraan ja naaraan tuntee Korkeen mukaan koon perusteella, sillä koiras on pienempi. Nuori ja vanha ovat taas erivärisiä.

– Ruokailemassa käynyt naaras on rohkeampi ja oikeastaan hallitsee tässä. Alussa koiras tuskin uskalsi tulla tähän ruokailemaan. Se huusi tuolla puissa nälissään. Kun naaras lähti syömästä, koiras saattoi piipahtaa tässä, Korkee naurahtaa.

Kojun ympärillä on umpinaista, hyvin vanhaa kuusimetsää. Kojun takaa löytyy myös hieman nuorempaa mäntymetsää. Runsas naava puissa kielii metsän voivan hyvin.

Oikealla puolella on pikkulintujen ruokintapaikka. Vasemmalla on toinen ruokintapaikka, johon on kasattu rekvisiittaa kuten keloa, joihin taas on laitettu läskiä muun muassa tikkoja varten. Kojun edustalla on metsää vasten aukeampi alue, jonne kanahaukkakin pääsääntöisesti laskeutuu syömään sinne tuotua kalaa.

– Kojukuvaus vie mennessään. Aina odottaa, mitä tapahtuu jatkossa, Korkee pohtii.

"Mikään päivä ei ole samanlainen"

Luontokuvaaja Eero Korkee on aiemmin kuvannut pääsääntöisesti maisemia. Lisäksi kameralle on tallentunut aiemmin luonnossa liikkuessa esimerkiksi hanhien muuttoa ja joutsenia.

2000-luvun alussa Pohjois-Karjalassa Ilomantsissa hän kuvasi kuvauskojulta karhua, mutta lintukuvauskojulla Korkee on viettänyt tänä talvena ensimmäiset viikkonsa.

Kai se vaatii jonkinlaisen hulluuden ja pitkäjänteisyyttä, että istuu täällä kojussa pidempään. Eero Korkee

– Huonompikin kojupäivä voittaa kotiolot, Korkee vitsailee.

– Kai se vaatii jonkinlaisen hulluuden ja pitkäjänteisyyttä, että istuu täällä kojussa pidempään. Mikään päivä ei ole samanlainen. Joku päivä on vilkkaampi lintujen suhteen ja joku taas hiljaisempi.

Toistaksi kevään lämpimin kuvauspäivä osoittautuu varsin hiljaiseksi. Kojun ympärillä käy ruokailemassa muun muassa muutama tikka, punatulkkuja, keltasirkkuja, hömötiainen ja piipahtaapa närhikin hakemassa osansa. Sen sijaan kanahaukka ei paikalle enää tule, vaikka se välillä äänellään ilmoittaakin olevansa lähistöllä.

Lintujen kuvaaminen vaatii tuuria

Suomen Luonnonvalokuvaajat SVL ry:n järjestösihteeri Timo Saarinen kertoo, että varsinkin petolintujen kohdalla lintukuvauskojut ovat käytännössä ainut vaihtoehto, mikäli niitä mielii saada kuvattua kunnolla. Pikkulintuja saa kuvattua kotipihallakin, mutta kuvauskojulla myös niistä kuvia saa otettua lähempää.

Lintujen kuvaaminen kuvauskojullakin vaatii paljon tuuria.

– Vaikeita linnut ovat kuvata, varsinkin lentokuvat. Paikallaan jököttäviä saa kuvattua kyllä. Kuvaahan ei oteta, vaan luonto antaa sen kuvan minkä sieltä saa, huomauttaa puolestaan luontokuvaaja Eero Korkee.

Korkee kertoo laskeneensa kojulla 16 eri lajia. Hän toivoo, että kevät toisi tullessaan lintukojulle kotkan.

Kuvauspäivät ovat tavallisesti alkaneet seitsemän jälkeen aamulla ja venyvät 6–8 tuntiin. Kevään lähestyessä ja valon lisääntyessä myös kuvauspäivät pitenevät.

– Päivät kuluvat nopeasti seuratessa lintujen elämää. Tämä on aikaa vievää ja mukava harrastus. Vaikka tuntuu vähän, että on itsekin pöntössä niin kuin linnutkin, Korkee nauraa.

Esimerkiksi kesämökkikiinteistön kautta myös vesialueita omistavien kannattaa nyt olla tarkkana, sillä esitys uudeksi kalatalousaluejaoksi on parhaillaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa lausuntovaiheessa.

Käytännössä yli kaksisataa kalastusaluetta tiivistyy vuoden 2019 alussa runsaaksi sadaksi kalatalousalueeksi. Mallissa ei puututa vesialueiden omistussuhteisiin.

Uusi malli on saanut kalastusalan edunvalvojilta kehuja.

– Tällä on muutamia kipupisteitä, esimerkiksi Perämeren kalatalousaluejako, mutta tämä vaikuttaa ihan järkevältä kokonaisuudelta, jonka varaan on jatkossa hyvä perustaa, sanoo Kalatalouden keskusliiton apulaistoiminnanjohtaja Vesa Karttunen.

Ottaa huomioon vaelluskalat, hyvä pohja hoitotoimenpiteille

Samalla kannalla ollaan myös harrastajien puolella.

– Erinomainen uudistus. Tarkoitus on saada yhtenäisiä alueita, ja se ottaa erityisesti huomioon vaelluskalojen elinkierron, toteaa toiminnanjohtaja Markku Marttinen Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöstä.

Toki muutettavaakin löytyy.

– Suomenlahdella on kuitenkin joitakin omituisia rajaehdotuksia, jotka poikkeavat vesistöjen valuma-alueista merkittävästi, Marttinen jatkaa.

Sen sijaan kahdesta muusta asiasta keskusedunvalvojat ovat avoimen erimielisiä.

Eniten hiertää kalastonhoitomaksujen kertymän jääminen ennakoitua pienemmäksi. Tämän takia Kalatalouden keskusliitto haluaisi poistaa yli 65-vuotiaiden maksuvapauden. Niin sanottu eläkeläisten kalastuskorttivapaus on ollut voimassa vuodesta 1997 saakka.

Kalatalouden keskusliitossa on pantu myös merkille, että osakaskunnissa erillisten lupien myyntitulot ovat pienentyneet, kun valtion kalastonhoitomaksu antaa nyt oikeuden myös heittokalastukseen yhdellä vieheellä.

– Käytössä olevat varat ovat selkeästi pienentyneet, muistuttaa Karttunen.

Soppakalat kahdeksalla verkolla

Toinen kiistakysymys on vapaa-ajankalastajien verkkokalastukselle asetettu kahdeksan verkon rajoitus. Kalatalouden keskusliitto haluaisi poistaa rajoituksen laista ja antaa päätösvallan uusille kalatalousalueille.

Vapaa-ajankalastajien puolella molemmat ehdotukset torjutaan. Eläkeläisten kalastuskorttipakkoon ei katsota olevan paluuta, eivätkä kalastusalueet voi Marttisen mukaan tehdä viranomaisille kuuluvia säätelypäätöksiä.

– Vain vuoden voimassa olleen kalastuslain avaaminen Keskusliiton esittämällä tavalla heikentäisi lain tavoitteita merkittävästi, Marttinen sanoo.

– Se, että eläkeläiset pistettäisiin nyt maksajiksi, on kohtuutonta ja johtaisi kalastusharrastuksen vähenemiseen. Verkkokalastusrajan poistaminen on kestävän kalastuksen vastainen ja heikentäisi maamme uhanlaisia kalakantoja entisestään, arvioi Marttinen.

Maa- ja metsätalousministeriössä osapuolia ymmärretään.

Kalastonhoitomaksukertymän noin kahden miljoonan euron vaje kuitenkin hoidettiin yksinkertaisesti supistamalla jaettavia summia.

– Eli niin sanotulla juustohöylällä otettiin kaikista käyttötarkoituksista suunnilleen samansuuruinen osuus pois, vahvistaa kalatalousylitarkastaja Roni Selén.

Päätöksen kalatalouden edistämisvarojen jaosta teki valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta.

Kalatalousaluejakoa koskevia lausuntoja voi jättää ELY-keskuksiin maaliskuun loppuun saakka.

Ammattiurheilijoita valmentanut urheilupsykologi Päivi Frantsi kertoo, että henkinen puoli joko mahdollistaa tai rajoittaa omaa toimintaa.

– On varmasti urheilijoita, joilla on haasteita psyykkisessä puolessa. He eivät ole osanneet hakea tai heille ei ole tarjottu työkaluja, kuinka asioissa edetä psyykkisellä puolella.

Yksi syy siihen, miksi urheilijan pää ei kestä henkisesti, ovat liian kovat odotukset itselle. Kun itseltä puuttuu realistisuus asioista, toiveet ja tavoitteet menevät sekaisin. Urheilijan sisäinen ääni saattaa silloin sanoa, että "sinusta ei ole mihinkään". Se syö urheilijaa myös sisältä.

Jos uskoa ei ole, niin tottakai se hankaloittaa myös suoritusta, eikä pääse parhaimpaansa niin helposti. Päivi Frantsi

– Epäonnistumisen pelko on iso juttu ja siihen liittyvät ajatukset, että mitä sitten, jos en täytä odotuksia. Se näkyy siinä, miten hahmottaa maailmaa ja miten urheilija puhuu itselleen. Onko puhe kannustavaa vai syyttävää.

Urheilijan psyykkeeseen vaikuttavat paitsi henkilökohtainen pärjääminen, myös muu joukkuemenestys. Frantsin mukaan jokaiselle urheilijalle tulee huonoja kausia. Kun niitä tulee monta peräkkäin, testataan urheilijan kykyä selviytyä henkisesti. Kun esimerkiksi maastohiihdossa on viljelty, että "nyt menee hyvin", on helpompi päästä parhaimpaansa.

– Silloin testataan, miten tilanteen pystyy käyttämään. Jos uskoa ei ole, niin tottakai se hankaloittaa myös suoritusta, eikä pääse parhaimpaansa niin helposti.

Suomessa mustavalkoista ajattelua

Suomessa on Frantsin mukaan se ongelma, että täällä on kulttuurisesti ja historiallisesti mustavalkoinen ajattelutapa.

– On joko onnistuminen tai epäonnistuminen, mutta suurin osa on siltä väliltä.

Frantsin mukaan vuosikymmenien aikana jopa Suomessa on kuitenkin tapahtunut kehitystä henkisessä puolessa. Huippu-urheilijat pystyvät nykyään puhumaan avoimemmin kokemuksistaan ja siitä huolimatta menemään eteenpäin. Ajattelu ei ole häpeän sävyttämää toisin kuin menneinä vuosikymmeninä.

Median edessä murtuminen ei kerro henkisestä heikkoudesta. Se kertoo Frantsin mukaan pikemminkin tunnekuohusta ja epäonnistumisen purkautumisesta.

– Olennaista on se, miten urheilija purkaa epäonnistumista ja minkälaisia keskusteluja hän käy psyykkisen valmentajan tai tiimin jäsenten kanssa. Tunteita pitää olla tilaa näyttää.

On urheilijoita, joilla henkinen puoli on hyvä. Mutta voi olla niitä, joilla usko omaan tekemiseen ei ole niin vahva. Päivi Frantsi

Urheilija tarvitsee myös tukea ulkopuolelta. Jos jää yksin, ei kehästä voi päästä pois.

– Se on lukkotilanne. On hyvä hakea ongelmanratkaisua ja toisenlaisia näkökulmia. Pitää uskaltaa katsoa asioita ja mitä avoimemmin toimii, sitä paremmin pääsee eteenpäin.

Frantsi uskoo, että Lahden MM-kisoissa tulee hyviä suorituksia juuri silloin, kun henkinen puoli on kestänyt hyvin. Mäkihypyssä on paljon enemmän kysymysmerkkejä paitsi suorituksen myös henkisen puolen kanssa kuin hiihdossa. Tämä johtuu siitä, että menestystä ei mäkihypyssä ole viime vuosina juuri tullut.

– On urheilijoita, joilla henkinen puoli on hyvä. Mutta voi olla niitä, joilla usko omaan tekemiseen ei ole niin vahva.

Löydä tasapaino harjoittelun ja levon välillä

Mitä korkeammalle tasolle noustaan urheilussa, sitä tärkeämmäksi psyykkinen puoli muodostuu. Mentaalisessa tilanteessa on tärkeää löytää taitoja, jotka auttavat harjoittelussa. Kilpailukaudella urheilijan kanssa käydään läpi ajatusta, millä mielellä kisoihin lähdetään ja mikä valmistelussa auttaa.

– Täytyy löytää myös tasapaino harjoittelun ja levon välillä, sillä ilman sitä huipulle ei voi päästä. Kilpailuajattelua kannattaa miettiä ja rakentaa.

Epäonnistumiset täytyy osata työstää mielessään. On hyvä miettiä sitä, mitä voi oppia sen sijaan, että ajattelee olevansa surkea ja huono.

Se on pitkälle myös hyvin arkisten ongelmien ratkaisemista. Päivi Frantsi

– Ripottelee tuhkaa päälle tunnetasolla. Pitäisi löytää uusi motivaatio tehdä hommia. Tärkeä on opetella myönteistä itsepuhelua itsensä kanssa.

Tavoitteet, omat tunteet ja ajatukset on hyvä Frantsin mukaan määritellä itselle. Tämän voi tehdä esimerkiksi kirjaamalla ajatuksia, joita kävi läpi suorituksen aikana.

– Se on pitkälle myös hyvin arkisten ongelmien ratkaisemista, Frantsi kertoo.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump asettanee uuden maahantulokiellon seitsemälle muslimienemmistöiselle maalle, kertoo sanomalehti The Wall Street Journal.

Lehden käsiinsä saamassa muistiossa kerrotaan asetusluonnoksesta, joka on valmisteilla.

Luonnoksen mukaan uudelleen muotoiltu kielto koskisi yhä seitsemää muslimienemmistöistä maata. Alun perin Trump kielsi pääsyn Yhdysvaltoihin Syyrian, Iranin, Irakin, Libyan, Somalian, Sudanin ja Jemenin kansalaisilta.

Sen sijaan kiellon piiristä poistuisivat näiden maiden kansalaisista ne, joilla on Yhdysvaltoihin pysyvä oleskelu- ja työlupa eli niin kutsuttu green card.

Washingtonin osavaltiossa toimiva liittovaltion tuomari jäädytti Trumpin määräämän maahantulokiellon helmikuun alussa.

Trump on ilmoittanut antavansa uuden asetuksen maahantulokiellosta alkavalla viikolla.

Myös Yhdysvaltain kotimaan turvallisuudesta vastaava ministeri John Kelly vihjaisi lauantaina, että oleskeluluvan haltijat saattavat jäädä asetuksen ulkopuolelle, kertoi sanomalehti The Washington Post.

Sähkölaitoksille tehdyn kyselyn perusteella jo syksyllä 2015 verkkoon oli kytketty lähes kaksituhatta alle 5 kilowattia tuottavaa aurinkotuotantoyksikköä.

Kun aurinkokennojen hinnat ovat olleet voimakkaassa laskussa, voidaan hyvällä syyllä olettaa, että verkkoon kytketyt pientalojen aurinkosähköjärjestelmät ovat tuosta luvusta moninkertaistuneet.

Kovaa vauhtia ovat lisääntymässä myös yritysten omat aurinkosähköjärjestelmät. Esimerkiksi Oulussa Kalevan painotalon katolle rakennettiin pari vuotta sitten aurinkosähköjärjestelmä, joka laskelman mukaan parhaana kesäpäivänä tuottaa jopa 90 prosenttia talon tarvitsemasta sähköstä.

Mutta suuri kasvupotentiaali aurinkojärjestelmien määrässä on pientaloissa.

Asennus on helppoa

Maallikosta voi tuntua, että aurinkosähköjärjestelmän laittaminen omakotitaloon on monimutkainen juttu. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Aurinkopaneeleita, tukirautoja ja verkkoinverttereitä (laite, joka muuttaa kennosta tulevan tasavirran verkkovirraksi) saa alan kaupoista. Paneelien asentaminen katolle onnistuu normaaleilla kirvesmiestaidoilla, ja valtuutettu sähkömies kytkee laitteiston käyttökuntoon tunnissa.

Jos ei itse halua tai osaa järjestelmää asentaa, löytyy siihen apu nopeasti. Monet sähköliikkeet ja myös sähköyhtiöt tarjoavat aurinkosähköjärjestelmiä avaimet käteen – paketteina. Siinä ei omakotiasujan tarvitse huolehtia muusta kuin maksamisesta.

Joissakin kunnissa voidaan vaatia rakennuslupa aurinkopaneelien asentamiseen. Verkkoyhtiölle pitää tehdä ilmoitus laitteiston kytkemisestä, lupa tulee yleensä muutamassa päivässä.

Sähkön myynnillä tienestiä?

Aurinkosähköjärjestelmästä saadaan suurin hyöty, kun tuotettu energia voidaan käyttää mahdollisimman tarkkaan itse. Tuotto tulee saadusta säästöstä, ei juurikaan myynnistä.

Ostosähkön kokonaishinta on noin 12 senttiä kilowattitunti, hinnassa ovat silloin mukana siirtomaksu ja sähkövero. Verkkoon menevästä ylimääräsähköstä sähköyhtiöt maksavat sen hinnan, millä ne saavat energiaa sähköpörssistä eli noin 3 senttiä kWh.

Esimerkiksi pyykinpesu, käyttöveden lämmittäminen, uunin ja lieden käyttö ja kaikki muukin virtaa kuluttava kannattaisi siinä laskussa hoitaa auringonvalon aikaan.

Osan toiminnoista voi helpostikin ajastaa, mutta kuka haluaa rytmittää koko elämänsä sähkömittarin mukaan. Normaalissa elämänrytmissäkin aurinkosähköjärjestelmä tuo sähkölämmitteisen omakotitalon energialaskuun jopa kolmanneksen pudotuksen.

Ruokakaupatkin ovat kiinnostuneet

Eniten aurinkosähköjärjestelmistä hyötyvät tietenkin ne, joilla on kesällä suuri sähkökulutus. Tällaisia ovat esimerkiksi ruokakaupat.

Kaupoissa kuluu suuri määrä energiaa ruokatarvikkeiden pitämiseen kylminä.

Kun pakasteallas tai kylmäkaappi hurisee, se tuottaa liiketilaan lämpöä. Se taas vaatii ilmastointi- ja jäähdytyslaitteistoa, joka kuluttaa sähköä. Jos koko tämän kulutusketjun vaatima sähkö saadaan tuotettua omalla aurinkosähköjärjestelmällä, puhutaan jo heti isommista rahoista.

Ja tietenkin isosta imagohyödystä, aurinkokennot tuottavat saasteetonta ja uusiutuvaa ekoenergiaa.

Esimerkiksi K-ryhmän ilmoituksen mukaan tulevaan kesään mennessä ketjun ruokakauppojen yhteydessä toimii 15 aurinkovoimalaa.

Laitteistoja on suunnitteilla myös rovaniemeläisiin ruokakauppoihin ja jopa Suomen päälaelle.

Äiti on Dome Karukoskelle, 40, maailman tärkein ihminen. Karukoski kunnioittaa äitiään enemmän kuin ketään muuta. Äiti on ohjaajan mielestä suomenruotsalaisen myönteisyyden täydellinen ilmentymä.

– Ylitsevuotava positiivisuus on hienoa siinä ihmisessä. Toivon tartuttavani sen omaan poikaani, Karukoski sanoo.

Elokuvaohjaaja Karukoski on kiireinen mies, joka istuu haastattelupöytään kuin liikeneuvotteluun. Hän on kohtelias ja mukava ja katsoo kaiken aikaa silmiin. Karukoski saa viestinsä perille. Hänestä huokuu epäsuomalaista charmia.

Karukosken isä oli amerikkalainen toimittaja ja näyttelijä George Dickerson, joka kuoli toissa vuonna. Nykyään eläkkeellä oleva äiti, Ritva, työskenteli 1970-luvulla Ylen kirjeenvaihtajana Kyproksella. Siellä hän tapasi poikansa isän, mutta perhettä ei koskaan perustettu. Tuleva ohjaaja muutti äitinsä kanssa takaisin Suomeen alle viisivuotiaana. Isänsä hän tapasi ensi kerran teinipoikana.

– Meille on syntynyt äidin kanssa tietynlainen symbioosi, Karukoski toteaa.

Se näkyy esimerkiksi siinä, ettei 79-vuotias äiti usko tiukoissa paikoissa ketään muuta kuin poikaansa. Äiti lähtee lääkäriin vasta kun Karukoski käskee. Ohjaaja uskoo, että äidin periksiantamattomuus juontaa juurensa Karjalankannakselle ja viime sotiin. Äiti on evakko, joka Karukosken sanoin käveli pari kertaa Viipuriin ja takaisin. Karukoski uskoo, että oma sinnikkyys on äidin peruja. Se on tärkeä ominaisuus elokuvaohjaajan työssä, jossa pitkät, venyvät ja alati muuttuvat prosessit ovat arkipäivää.

– Äidille mikään ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Olen oppinut jo pienestä, että periksi ei anneta, Karukoski sanoo.

Äiti suuttui

Suomessa Karukoski oli kielipuoli pikkupoika, joka erottui joukosta. Kun Karukoskea alettiin kiusata ala-asteella Nurmijärvellä, äiti ja koulukuraattori ratkaisivat tilanteen paikanvaihdolla. Poika päätettiin siirtää kouluun Espooseen. Kiusaaminen oli yltynyt ala-asteen toisella luokalla ja mennyt todella pahaksi parin seuraavan kouluvuoden aikana.

– Pahinta kiusaamisessa on se, että sinut jätetään porukan ulkopuolelle. Koet jo niin pienenä, että et ole tarpeeksi, Karukoski sanoo.

Äiti osasi Karukosken mukaan kuunnella. Neljännen luokan syksyllä hän otti työstään vapaata ja vei poikansa puoleksi vuodeksi takaisin Kyprokselle vanhojen kavereiden luo. Ratkaisu toimi, sillä Karukoski sai siellä takaisin itseluottamuksensa.

Ohjaaja myöntää, että myöhemmin hän osallistui itse kiusaamiseen. Karukoski uskoo, että kyse oli vastareaktiosta. Hän oli silloin yläasteella. Toiminta jätti kuitenkin jälkensä ohjaajaan ja hän potee siitä yhä syyllisyydentunnetta.

Koska äidistä oli tullut Karukoskelle niin tärkeä, tuleva ohjaaja tunsi mustasukkaisuutta tämän miesystäville. Niiden ilmaantuminen oli 10-vuotiaalle pikkupojalle kova paikka. Karukoski teki oikein töitä pilatakseen sulhasehdokkaiden mahdollisuuksia. Päästäkseen eräästä miehestä eroon hän valehteli puhelimessa, että äiti on Ruotsissa, vaikka tämä oli puutarhassa. Oli myös muita tapauksia, ja äiti suuttui, koska tajusi, mitä poika oli taas tekemässä. Murheissaan ollut äiti oli liikaa Karukoskelle. Pikku hiljaa poika tuli järkiinsä.

– Se on viimeinen asia, jota haluaa, että äiti tulee surulliseksi, Karukoski toteaa.

Happi katosi

Vaikka Karukoski on sosiaalisesti lahjakas ja tuttavallinen, hän ei pidä tilanteista, joissa on paljon ihmisiä.

Ohjaaja on perfektionisti, joka kärsii siitä, ettei voi aina nousta tilanteen herraksi. Se ärsyttää häntä ja hän on yrittänyt opetella siitä pois. Karukoski yrittää olla joukossa hiljaa ja välttää esimerkiksi suuria illallisia.

Miellyttämisen tarve on kuitenkin valtava. Tunne kumpuaa Karukosken mukaan todennäköisesti lapsuuden kokemuksesta kiusatuksi tulemisesta.

– Riittämättömyyden tunne ja miellyttämisen tarve ovat niin voimakkaita, etten ole varma, pääseekö niistä koskaan irti.

Karukoski kestää huonosti arvostelua, mutta on opetellut kuuntelemaan myös muiden mielipiteitä. Siinä on auttanut aiempi intohimo salibandy. Nuorten pelaajien valmentajana Karukoski oppi pikku hiljaa pois yhden totuuden harjoitusmetodistaan, kun valmentajapari totesi, että samaan lopputulokseen voi päätyä montaa eri tietä. Karukoski ymmärsi, että nuorilta pelaajilta loppuu ympäriltä happi, jos valmentaja yksinvaltiaan tavoin dominoi koko tilaa.

– Silloin pelaajilta katoaa kaikki oma luovuus. Kaikki se, minkä ne voivat tuoda siihen pelaamiseen, Karukoski sanoo.

Olen dominoiva

Salibandyssa oppimaansa ohjenuoraa Karukoski yrittää noudattaa myös elokuvaohjaajana. Nuorempana hän jäi jumittamaan omien näkemystensä kanssa eikä antanut tilaa muiden mielipiteille.

Hän kiittää yhä Tyttö sinä olet tähti -esikoiselokuvansa pääosanesittäjää Pamela Tolaa siitä, että tämä opetti ensimmäistä pitkää elokuvaansa tekevän ohjaajan kuuntelemaan myös muita.

Tola kauhistui ohjaajaa, joka tuijotti otsa kurtussa kameran takana esikoiselokuvansa kuvauksissa. Ohjaaja oli armoton itselleen, mutta Tola luuli näyttelevänsä huonosti ja tuottaneensa pettymyksen Karukoskelle, vanhalle ystävälleen.

Tilanne raukesi, kun asiasta päästiin keskustelemaan. Karukoski puhuu reaktiivisesta perfektionismista, joka näyttäytyy eri tavoin eri tilanteissa.

– En esimerkiksi ala vaatia pojaltani asioita samalla tavalla kuin elokuvatyöryhmältäni, Karukoski selventää.

Karukoski myöntää olevansa erittäin hallitseva ihminen, joka vaatii taiteelliselta työryhmältään, kuten elokuvan käsikirjoittajalta ja näyttelijöiltä valtavasti.

– Olen oppinut keskustelevammaksi kuvauksissa. Olen tarkoituksellisesti muuttanut tapaani olla, jotta näyttelijät eivät kokisi sellaista pelkoa, kuten Pamela Tola, Karukoski sanoo.

Äidiltä kehuja

Karukoski on Suomen harvoja Yhdysvalloissa noteerattuja elokuvaohjaajia. Amerikkalainen viihdelehti Variety nosti hänet kolme vuotta sitten kymmenen lupaavan ohjaajan listalle. Noste tuli elokuvasta Leijonasydän (2013), jota Karukoski pitää kansainvälisenä käyntikorttinaan. Hollywood kiinnostui suomalaisohjaajasta, mutta Karukoski on toistaiseksi kieltäytynyt kunniasta lähteä tekemään töitä Yhdysvaltoihin. Häntä ei kiinnosta paikka rattaan osana elokuvabisneksen rahantekokoneessa vaan hän haluaa pitää taiteellisen vallan itsellään.

– Siksi Hollywood-hankkeille on ollut aika helppoa sanoa ei, Karukoski toteaa.

Karukosken Ura alkoi vasta hieman yli kymmenen vuotta sitten. Hän on tehnyt elokuvia tasaiseen tahtiin. Helmikuussa ensi-iltaan tuleva taiteilija Touko Laaksosesta kertova Tom of Finland on järjestyksessä seitsemäs pitkä elokuva. Yhdelle asialle kilpailuhenkinen, voitonhaluinen ja tavoitehakuinen Karukoski on kuitenkin antanut periksi. Hän ei enää ajattele, että tärkeintä uran kannalta olisi voittaa palkinto Cannesissa tai Oscareissa.

Äiti ja poika pitävät tänä päivänä yhteyttä suurin piirtein kerran viikossa. Se on useimmiten Karukoski, joka soittaa. Jo esikoiselokuvan Tyttö sinä olet tähti (2005) jälkeen äiti ymmärsi, että pojasta on tullut kiireinen mies.

– Äiti ei halua häiritä minua. Hän tietää, että teen pitkää päivää, Karukoski toteaa.

Ohjaaja kertoo suhtautuneensa uransa alussa hieman tökerösti äitinsä yhteydenottoihin. Silloin kiire meni kaiken muun edelle ja tuntui tärkeältä elämässä. Karukoski harmittelee sitä, miten herkästi hän silloin torppasi äitinsä lähestymisyritykset.

Omien ensi-iltojen jälkeen äiti on kuitenkin korvaamaton. Parempaa elokuvakriitikkoa saa etsiä.

– Äidiltä saa aina kehuja, jos itsellä on ollut ensi-illan jälkeen olo, että tuliko tästä hyvä, Karukoski sanoo.

Espanjassa ainakin noin 160 000 ihmistä osoitti mieltään maahanmuuttajien puolesta Barcelonan kaduilla lauantaina. Mielenosittajat vaativat, että Espanjan konservatiivien johtama hallitus lisää ponnistelujaan ottaa pakolaisia vastaan sodan runtelemista maista kuten Syyriasta.

Bannereissa luki ”Riittää verukkeet! Ottakaa heidät heti vastaan!” ja ”Ei enää kuolemia, avatkaa rajat!”

Barcelonan poliisin mukaan mielenilmaukseen osallistui 160 000 ihmistä. Järjestäjien mukaan osallistujia olisi ollut 300 000.

Espanja on sitoutunut ottamaan vastaan yli 17 000 turvapaikanhakijaa. Maan hallitus lupasi syyskuussa 2015 ottaa vastaan 17 337 pakolaista kahden vuoden kuluessa. Tähän mennessä Espanja on kuitenkin hyväksynyt vain noin 1 100 pakolaista.

Espanjan lupaamat määrät ovat pieniä. Esimerkiksi Saksa otti vuonna 2015 vastaan 890 000 turvapaikanhakijaa ja viime vuonna 280 000. Saksa käsitteli viime vuonna yli 695 000 turvapaikkahakemusta. Lähes 60 prosenttia hakijoista sai joko täydellisen tai osittaisen pakolaisuuden.

Lähde: AP

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on allekirjoittanut omien sanojensa mukaan ”ensimmäisen merkittävän lakimuutoksen”, kirjoittaa The Economist-lehti.

Laki kumoaa Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomission SEC:n sääntelyn, jonka mukaan öljy- ja kaivosyhtiöiden tulee kertoa ulkomaisille hallituksille tehdyt maksut.

– Sääntö lisäsi ”kohtuutonta taakkaa amerikkalaisille energiayhtiöille, sillä tätä ei sovellettu ulkomaisiin kilpailijoihin. Siitä on kilpailuhaittaa amerikkalaisille yhtiöille, sanoi edustajainhuoneen republikaaniryhmän johtaja Kevin McCarthy.

Trumpin tekemällä muutoksella on kansainvälistä vaikutusta, sillä alkuperäisen lain tavoitteena oli lisätä läpinäkyvyyttä maailmanlaajuisesti ja uudistuksia myös Euroopassa ja Kanadassa.

Vuoteen 2014 mennessä 38 sadasta maailman suurimmasta öljy- ja kaasuyhtiöstä julkisti toimeksiantonsa. Yhdysvaltain mukana olo takasi, että määrä olisi jo noussut 84:aan sadasta suurimmasta yhtiöstä.

Kaivos-, öljy- ja kaasuteollisuuden rahavirtoihin avoimuutta säädellään EITI-standardeilla (Extractive Industries Transparency Iniative), jotka vaativat paljastamaan SEC-asetuksen mukaiset kaivos- ja poraushankkeet. Maailmanlaajuisesti 51 maata on jo allekirjoittanut mainitut standardit projektiensa valvomiseksi, mutta jäljellä on maita kuten Zimbabwe ja Venäjä, joissa Yhdysvaltoihin listatut yritykset voivat hyötyä läpinäkymättömyydestä. Näiden maiden kansalaisilla on eniten menetettävää uuden lain osalta.

Lehti kirjoittaa, että on valitettavaa, kun edistyminen kohti suurempaa avoimutta pysähtyy Yhdysvalloissa juuri kun avoimuutta tukevat aloitteet alkoivat tuottaa tuloksia. On ollut yhä enemmän todisteita siitä, että tällainen tieto tukee suurempaa kilpailua hallitusten sopimuksista ja ulkomailta saadaan sekä tukia että suoria investointeja.

Monilla on tapana yhdistää ruokia, joiden ei uskoisi toimivan yhdessä, mutta yllättäen ne ovatkin oikea makupari.

Turun yliopiston makuaistiin erikoistuneen akatemiatutkijan Mari Sandelinin mukaan suurin osa ruoista on ilman yhdistämistäkin aina usean maun yhdistelmiä: ruoka harvoin pelkästään yhtä makua, kuten makeaa tai hapanta.

Miksi luonto on päättänyt tehdä meistä tässä suhteessa niin erilaisia, se on suuri mysteeri. Akatemiatutkija Mari Sandell

Silti moni on sitä mieltä, että jotkut maut nyt vain kuuluvat yhteen, osa taas kuulostaa heti luonnottomalta parilta.

Makututkijan mielestä asia voi olla myös niin, että se, mikä on toiselle luonnollista, ei sitten toiselle sitä olekaan.

– Makujen kokeminen on yksilöllistä. Yksi syy siihen on, että makuaistissa on eroja: se toimii ihmisillä eri tavoin. Osalla se voi olla hyvinkin herkkä.

"Suuri mysteeri"

Sandellin mukaan suuri osa ihmisistä haluaa syödä tuttuja ja turvallisia makuja. Joistakin jännät yhdistelmät voivat olla jopa pelottavia.

Sitten on taas niitä ihmisiä, jotka oikein hakevat rohkeita ja perinteistä poikkeavia makuyhdistelmiä.

– Oikeastaan se selittyy perimällä ja geeneillä, mutta miksi luonto on päättänyt tehdä meistä tässä suhteessa niin erilaisia, se on suuri mysteeri.

Sandellin mukaan tutkijat on yllättänyt se, että edes viidestä perusmausta on mahdotonta luoda paria, joka toimisi kaikilla: kokemus mausta vaihtelee niin paljon ihmisestä toiseen.

– Ei ole yksiselitteistä mallia, mikä lähtökohtaisesti toimisi kaikilla.

Ulkonäkökin voi ratkaista

Koska ihminen on moniaistinen kokija, se voi makututkijan mukaan olla syynä, miksi esimerkiksi maksalaatikko mansikkajogurtilla ei heti kättelyssä houkuta.

– Yllätysyhdistelmätkin voivat toimia oikein hyvin, jos ulkonäkö tai rakennetta muokataan. Myös värit ovat hirmu olennaisia.

Taustalla voi olla myös sellainen yksinkertainen syy, että maksalaatikko ei nyt vain uppoa kaikille. Makututkijan mukaan sen voimakas tuoksu tai ulkonäkö ei kiehdo kaikkia, joitakin taas ajatus sisäelimistä ruoassa voi ällöttää.

– Sitten on vielä perinteinen kysymys: rusinoilla vai ilman.

Maku ja tuoksu kuuluvat yhteen

Keittiömestari on maun ammattilainen. Jyväskyläläisen ravintola Pöllövaarin ja Verson keittiöpäällikkö Jukka Kyllönen ei ainakaan tunnusta, että hän olisi ihastunut mihinkään pöyristyttäviin yhdistelmiin, vaikka hän on varsin laajasti kaikenlaista maistellutkin.

Jos joku keksii jonkun pistämättömän yhdistelmän, ei muuta kuin Facebookiin, niin kohta se on kaikkien huulilla. Keittiöpäällikkö Jukka Kyllönen

Kyllönen on syönyt kaikkia pohjoismaisia erikoisuuksia, kuten ruotsalaisia hapansilakoita ja islantilaista hapatettua haita.

– Hapatettu hai oli parempaa kuin hapansilakat, mutta en voi sanoa, että olisin kummastakaan tykännyt. Ehkä niihin pitäisi lapsesta asti tottua.

Hapankaloissa maku oli keittiömestarin mielestä tuoksua parempi – omassa työssään hän pitää myös tuoksua isona osana makuelämystä.

–Ravintolamaailmassa myös ulkoasu on tärkeä, koska ihminen syö katseellaan.

Pistämättömät yhdistelmät someen

Työssään keittiöpäällikkö on tottunut siihen, että ihmiset luottavat, että kokki tietää, mikä maistuu hyvältä. Eikä hän kieltäydy tekemästä, vaikka joku on jotain hyvin erikoista haluaisi.

– Joku on väittänyt, että kaikki hyvät makuyhdistelmät on jo keksitty, mutta toki ravintolassa listalle halutaan aina jotain uutta. Jos joku keksii jonkun pistämättömän yhdistelmän, ei muuta kuin Facebookiin, niin kohta se on kaikkien huulilla.

Tällä hetkellä häntä ilahduttaa poron ja sinihomejuuston yhdistelmä. Asiakkaille se on maistunut, vaikka sinihomejuustoa ei poron ykköskaverina pidetäkään.

Kyllösen mukaan maun ammattilainen voi jo mielikuvissaan aistia, mitkä voivat sopia yhteen, eikä ihan millä tahansa edes kokeilla. Annos tietysti maistellaan myös viinin kanssa, ennen kuin se pääsee listalle.

Entistä kasvispainotteisempaa

Kyllösen mielestä suomalaiset ovat hyvin rohkeita kokeilemaan. Hän arvelee sen johtuvan siitä, että Suomen ruokakulttuuri on aika nuorta.

– Maissa, joissa on pitkät ruokaperinteet, ihmiset ovat yleensä konservatiivisia maun suhteen. Suomessa esimerkiksi etniset maut ovat lyöneet hyvin läpi.

Trendejä tulee ja menee: tällä hetkellä Kyllösen mukaan ravintola-annokset muuttuvat yhtä kasvispainotteisemmiksi.

Testissä kaksi yllättäjää

Yle Jyväskylän toimitus on testannut kuluneen viikon aikana kuuntelijoiden ehdottamia makupareja radiolähetyksissä. Ehdotuksia kertyi kaikkiaan noin sata.

Pikaruokaravintolan ranskalaiset dipattuna vaniljajäätelöön upposi maistajiin hyvin: "Maistuu vapulta: tippaleivältä ja vohvelilta".

Erityiskehut sai myös etukäteen suurta epäluuloa herättänyt mustanmakkaran ja mämmin yhdistelmä.

Inhokkien joukkoon sen sijaan kipusi muun muassa maksalaatikko mansikkajogurtilla ja nakkipalat vadelmapersikkajogurtissa, jossa "suolainen jälkimaku ja kitalakeen tarttuva nakkirasva eivät oikein säväytä".

Myös sokeriin dipattu lenkkimakkara sai kauhistuneen vastaanoton: "Kuin olisi laittanut suuhun jotain sinne kuulumatonta".

Epämääräiseen välimaastoon sijoittuivat joulupiparit ja lauantaimakkara ja kylmä vispipuuro ruisleivällä, joka olisi ehkä kaivannut niin voita leivälle kuin sokeria puuron päälle.

Pannulla paistettu puuro ja lenkkimakkara oli maistajien mielestä yllättävän hyvää, "äijien aamupalaa".

Savonlinnan poliisi tutkii epäiltyä ympäristön turmelemista Enonkoskella. Poliisi sai lauantaina ilmoituksen, että Enonkosken Laukunkankaalla on imeytynyt öljyä maaperään.

Poliisin tiedotteen mukaan paikalta löytyi lukuisia käytöstä poistettuja raskaita ajoneuvoja, jälkiä ajoneuvojen purkamisesta sekä huomattava määrä ajoneuvojen purku-osia. Alueella on poliisin mukaan saattanut päästä öljyä maaperään, mutta aineen laadusta tai määrästä ei vielä ole tietoa. Vielä ei myöskään tiedetä, onko kyse tahallisuudesta vai huolimattomuudesta.

Berliinin elokuvajuhlien päätösgaalan juontaja sai kiikuttaa parhaan ohjaajan himoitun palkinnon Suomen Aki Kaurismäelle lauantai-iltana.

Kaurismäki piti toteavan kiitospuheensa kahteen kertaan: ensin käyttäen mikrofonina voittamaansa Hopeista karhua.

Parhaan ohjaajan Hopeinen karhu tuli hiljattain Suomen ensi-iltansa saaneesta elokuvasta Toivon tuolla puolen. Se kilpaili myös parhaan elokuvan Kultaisesta karhusta. Pääpalkinnon voitti kuitenkin unkarilainen On Body and Soul.

Kaurismäen tragikomedia kertoo tarinaa syyrialaismiehestä, joka hakee turvaa Suomesta sekä ravintoloitsija Wikströmistä, joka tarjoaa tälle työtä.

Kaisa Mäkäräinen onnistui nappaamaan MM-mitalin Hochfilzenistä viimeisellä mahdollisella hetkellä, kun suomalainen otti yhteislähtökilpailusta pronssia. Mitalin toi hurja viimeinen kierros, jolla Mäkäräinen nousi seitsemänneltä sijalta kolmanneksi. Esimerkiksi Gabriela Koukalova ja Marie Dorin Habert jäivät täysin jalkoihin.

- Ei ollut helppo mitali. Kun lähdin viimeiselle kierrokselle, ajattelin, että tämä on varmasti elämäni tärkein kierros. En uskonut vielä tuolla pellolla, että pystyisin ottamaan sen, mutta niin vaan selkiä tuli vastaan.

Koukalova näytti katkeavan täysin, kun Mäkäräinen otti hänet kiinni ja meni ohi.

- Ainakin minä olin vahvempi viimeisellä kierroksella kuin hän. Vahvat MM-kisat häneltä silti.

Mitalin saaminen oli suuri helpotus Mäkäräiselle.

- En oikein tiedä. On se iso asia.

Kilpailut kokonaisuudessaan eivät menneet Mäkäräiseltä kuitenkaan parhaalla mahdollisella tavalla.

- Tämä korvaa monta pettymystä, mutta ei tämä näköjään koskaan helpoimman kautta tule. Joskus toivoisi, että voisi mennä sisärataa, eikä aina vaikeimman kautta.

Mäkäräinen ei vielä osannut ottaa kantaa osallistumiseensa Lahden MM-hiihtoihin.

- Ei mitään käsitystä. Nyt pitää tämä ilta pureskella tätä ja katsotaan sitten huomenna.

Kierrätyskeskuksessa Kotkan Karhulassa on heti ovien avautuessa vilkasta. Tusinan verran ihmisiä haarautuu hyllyjen väliin tekemään löytöjä.

Tarkoituksena olisi saada kaikki tarpeellinen sadan euron budjetilla – onko se mahdollista?

Lähdetään liikkeelle sohvista. Jos värillä ei ole väliä, rahaa ei tarvita kuin parikymppiä. Perussiistin sohvan saa vaikkapa opiskelija-asuntoon noin 30 eurolla.

Sohvat ja sohvatuolit löytävät yllättävänkin hyvin ostajansa.

– Huonekalut, vaatteet sekä kodin tekstiilit ja sisustustavarat kiertävät parhaiten, kertoo Kotkan Karhulassa toimivan Goodwillin varastopäällikkö Antti Korjus.

Nojatuoli, sohvapöytä ja kirjahylly löytyvät yllättävän helposti. Ne maksavat kukin 10 euroa. Vertailun vuoksi Ikeassa jo pienin suosituista Billy-kirjahyllyistä maksaa 39 euroa.

Kierrätyskeskuksen kalusteet eivät tietysti ole uusia, osa ei edes lähellekään viimeistä huutoa. Mutta ne ajavat yhä asiansa.

– Meitä on moneen lähtöön. Jollekin ei kelpaa millään toisen vanha. Aika avoimin mielin saa olla, kun tänne tulee ostoksille, sanoo Korjus.

Joskus on ollut tilanteita, että sohva on palvellut jo 40 vuotta ja ajatellaan sen palvelevan vielä seuraavatkin vuosikymmenet. Niin se ei kuitenkaan mene. Antti Korjus, varastopäällikkö, Goodwill

Ilmari Tapiovaaran design-tuoli päätyi myös kierrätyskeskukseen

Kierrätyskeskuksessa voi törmätä myös aarteisiin. Ilmari Tapiovaaran maineikkaita Domus-tuoleja löytyy vino pino. Hinta on satasen molemmin puolin.

– Perinteiseen sohvakalustoon verrattuna design-tavaraa kiertää aika vähän, mutta kyllä niitäkin säännöllisesti näkee. Jotkut haluavat lahjoittaa tätä kautta eteenpäin.

Kierrätyskeskus toimii täysin lahjoitusperiaatteella. Millainen tavara sitten on haluttua?

– Kun tuote on myyntikuntoinen, ehjä ja puhdas, niin ilman muuta kannattaa tarjota uudelleenkäyttöön kierrätyskeskusten kautta.

Poikkeuksiakin on. Osa tavaroista ei kelpaa muualle kuin jätteisiin.

– Joskus on ollut tilanteita, että sohva on palvellut jo 40 vuotta ja ajatellaan sen palvelevan vielä seuraavatkin vuosikymmenet. Niin se ei kuitenkaan mene.

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että jos tavara on risa eikä se kelpaa itselle, ei se kelpaa kellekään muullekaan.

– VHS-nauhat eivät mene kaupaksi. Huonekaluista lastulevytavara ei myöskään ole mikään varsinainen hitti enää.

Korjuksen mukaan nettihuutokauppojen suosio ei ole näkynyt merkittävästi kierrätyskeskuksen asiakasmäärissä.

– Asiakaskunta on niissä hieman erilaista. Täällä on sellaisia aarteen etsijöitä pitkälti.

Somessa tavaraa kiertää täysin ilmaiseksikin

Myös Tori.fistä, Huuto.netistä sekä muilta nettikirpputoreilta löytää huonekaluja halvalla tai jopa ilmaiseksi. Monella paikkakunnalla toimii esimerkiksi Vaihtorinki-nimisiä Facebook-yhteisöjä, joissa tavaroita vaihdetaan kahvipakettiin tai suklaalevyyn.

Facebookissa toimivassa Kouvolan Roskalava -ryhmässä ihmiset voivat ilmoittaa heille tarpeettomista tavaroista, jotka muuten heitettäisiin roskalavalle. Kuvia tavaroista jaetaan ryhmäläisten kesken jopa kymmeniä päivässä.

– Ihan jatkuvasti tulee ilmoituksia, sanoo ryhmän perustaja ja ylläpitäjä Taina Yli-Kiikka.

Ryhmän ideana on, että kaikki on täysin ilmaista eikä raha vaihda omistajaa.

– Emme hyväksy sitä, että vaihdossa tarjotaan mitään. Nykypäivänä pitää osata olla tyytyväinen siihen. Palkkana on hyvä mieli.

Tavaroita ei kuitenkaan saa hamstrata ja myydä eteenpäin. Silloin erotetaan ryhmästä.

Eniten omistajaa vaihtavat huonekalut ja kodinkoneet. Myös astiat ja vaatteet kiinnostavat ihmisiä.

Yli-Kiikka on antanut itse eteenpäin esimerkiksi ylimääräiseksi käyneen tietokonepöydän, joka löysi nopeasti uuden omistajan. Jumiutunut printterikin haettiin samantien kun ilmoitus Facebookiin oli jätetty.

Kaikki ei kelpaa kuitenkaan ilmaiseksikaan. Esimerkiksi Yli-Kiikan tarjoama lasten pöytä ei löytänyt millään omistajaansa.

Vilkkainta aikaa sivustolla on, kun opiskelijat aloittavat syksyisin opiskelunsa. Ilmoituspiikkejä näkyy myös joulun tienoilla, kun kodeissa tehdään joulusiivouksia.

Meitä on moneen lähtöön. Jollekin ei kelpaa millään toisen vanha. Aika avoimin mielin saa olla, kun tänne tulee ostoksille. Antti Korjus, varastopäällikkö, Goodwill

Pikkurahalla käyttötavaraa kotiin

Miten sitten kävi, löytyikö sadalla eurolla käyttösisustus olohuoneeseen?

Nojatuolin, sohvapöydän ja kirjahyllyn lisäksi olohuoneeseen löytyi useita lamppuja. 6 eurolla mukaan lähtee plafondi-lamppu, hieman kalliimmalla spottivalot.

Värikkäitä mattoja oli myynnissä 10 euron kappalehintaan. Jos liian räikeät värit eivät miellytä, vaihtoehtona olisi löytynyt myös siisti tummanharmaa matto.

Hintaa kertyi kaikkiaan alle 100 euroa, mikä sisältää vielä kuljetuksen kotiin.