Suomen ylle hiipii kaakosta kylmä säärintama, joka tietänee ukkosen jyrinää ja rankkojakin sadekuuroja.
Tiistai-illasta ukkos- ja sadekuurojen todennäköisyys on suurinta Kaakkois-Suomessa ja etelärannikolla, kun kylmä rintama on rantautunut yli Suomenlahden kaakkoiskulman.
– Tarkkaa aikaa ja paikkaa ei voi sanoa, mutta illalla todennäköisyys on suurin, sanoo Ylen meteorologi Joonas Koskela.
Keskiviikkoon mennessä ukkos- ja sadekuurot ovat jo todennäköisiä suuressa osassa Suomea. Sadekuurot voivat olla hetkittäin rankkojakin, mikä voi Koskelan mukaan aiheuttaa taajamatulvia.
Ukkoskuurojen aikana voi ilmetä myös puuskittaista tuulta.
Vähitellen ukkoset liikkuvat pohjoiseen, mutta vielä torstaina on luvassa epävakaista säätä. Näillä näkymin torstain sadekuurot ovat Koskelan mukaan kuitenkin jo vähän heikompia.
Lämpimintä on tiistaina Itä-Suomessa, jossa lämpömittari voi näyttää noin 30 astetta. Muualla maassa päivälämpötila on noin 20–25 asteen paikkeilla. Keskiviikko voi olla muutamaa astetta viileämpi, mutta merkittävää muutosta ukonilma ei lämpötiloihin tuo.
– Kauheinta oli se hirveä häpeä. Se on jättänyt jälkeensä. En kehdannut kertoa tuosta ajasta kenellekään, ja se vaikeutti kauheasti elämää.
Outi Paltta, 69,kärsi pitkälle aikuisuuteen ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöistä. Hän kokee, että taustalla olivat kokemukset ankarassa Yläneen tyttökodissa 1970-luvun alussa.
Oululaisen Outin ja hänen sisarustensa isä kuoli varhain, ja äiti alkoholisoitui. Nuorin kolmesta tytöstä sijoitettiin isovanhempien luo, kaksi vanhinta asui lasten- ja koulukodeissa. Niissä Outin elämä ja koulunkäynti yhdessä siskon kanssa sujui miten kuten, mutta joutuminen Varsinais-Suomessa sijainneeseen Yläneen tyttökotiin teini-iässä muutti kaiken.
Tuossa yhteydessä Outi Palttaa haastateltiin Helsingin Sanomiin. Kun tukahdetut muistot alkoivat pulputa pintaan, yksi lehtijuttu ei tuntunutkaan riittävältä. Hän ehdotti sisarelleen, toimittaja Jaana Skytälle, että tämä kirjoittaisi tyttökodista kirjan.
Outi-siskon Yläne-historia oli nuoremmalle sisarelle tuntematon. Pikkusisko oli päässyt isovanhempien mukana vierailuille siskojen aiempiin sijoituspaikkoihin, mutta Huvituksen kartanoon Yläneelle ei toivottu vieraita. Eivätkä isovanhemmat varmaan halunneetkaan, että kukaan sai tietää tytön olevan tuollaisessa paikassa. Hairahtuneiden laitoksen häpeä laskeutui myös omaisten päälle.
Kadulta kartanoon
Monen tytön synti oli rikkinäinen koti, jolle he lapsina eivät voineet mitään. Näin sanoo yksi Yläneen tyttökodin entisistä asukeista Jaana Skytän kirjassa Huvituksen kartanon tytöt.
Huvituksen kartanon perusti eläin- ja kasvitieteen professori C.R. Sahlberg 1800-luvulla. Tilalla kasvatettiin hedelmäpuita. Omasta omenalajikkeestaankin tunnettu Huvitus oli pitkään Suomen suurin hedelmätarha.
Huvituksen kartanolla oli menestyvä hedelmätarha 1800-luvulla. Kartanon mailla toimi tyttökoti vuosina 1943-1978.Vesa Ranta / Huvituksen kartanon tytöt
Jo 1800-luvun lopulla kartanon toiminta muuttui. Tiluksilla toimi raittiusyhdistysten alkoholistiparantola vuoteen 1937 asti.
Sotien jälkeen valtio perusti tilalle tyttökodin “siveellisesti hairahtuneille” nuorille naisille. Lainausmerkit ovat paikallaan, sillä nykypäivän mittapuulla kyse oli tempoilevista teini-ikäisistä, joista suurimman osan vanhemmilla oli vakavia ongelmia: alkoholismia, mielisairautta, tuberkuloosia tai äärimmäistä köyhyyttä.
– Monesti lapsi joutui elämään kadulla, kun kotiin ei voinut mennä. Kadulla oli selvittävä jotenkin, oli saatava ruokaa ja juomaa. Silloin joutui helposti hyväksikäytetyksi, kertoo Jaana Skyttä.
Usein työt pummasivat miehiltä yösijaa ja ruokaa. Jotkut liftailivat rekkojen kyytiin tai notkuivat satama-alueilla. Laivoista purkautui seiloreita taskut rahaa pullollaan.
Toiset varoivat miehiä, mutta näpistivät nälkäänsä. Nämä kaikki alaikäiset työt olivat lastensuojelun mielestä hairahtuneita.
Yläneen tyttökodin johtaja Martti Kuusikoski kuvaili tyttöjä Ylen tv-ohjelmassa vuonna 1967. Hänen mukaansa Yläneelle joutumisen yleisin syy oli seksuaalihäiriö.
Tänä päivänä syyttävä sormi osoittaisi ennemminkin tyttöjä hyväksikäyttäviä miehiä. Vielä 1970-luvulla johtopäätös oli, että tytöiltä pitää ottaa luulot pois.
Yläneen maine pelotti
Skytän sisaruksista Outia ja Soilia riepoteltiin koulukodista toiseen. Välillä tytöt karkasivat. Lahjakkaana kirjoittajana pidetty Outi yritti välillä asua epävakaan äidin kanssa ja aloittaa kauppakoulua, mutta opintoihin oli vaikea keskittyä. Soili olisi halunnut taidekouluun, mutta hänet oli passitettu Limingan kansanopiston keittiölinjalle hankkimaan kunnon ammattia. Tytöt lähtivät tien päälle.
Viimeisen karkureissun jälkeen Soili vietiin entuudestaan tuttuun Koivikon koulukotiin, mutta 17-vuotias Outi jatkoi huoltopoliisin kyydillä Yläneelle. Outi oli huolissaan siskostaan, joka jäi nyt selviytymään yksin. Meno Yläneelle pelotti sekin.
– Minulla oli Koivikossa kämppäkaveri, joka oli ollut aiemmin Yläneellä. Hän kertoi ihan kauhujuttuja sieltä.
Outi pelkäsi johtajaa, jolla oli paha maine. Myös toiset työt pelottivat, mutta pian Outi huomasi, etteivät he olleetkaan koviksia, vaan samanlaisia siipirikkoja kuin hänkin.
Vastaanotto Huvituksen kartanossa oli odotetun karu. Outi riisuttiin kättelyssä alasti toisten tyttöjen nähden. Hän oli ollut viikkoja hatkassa, ja vaatteet olivat sen mukaisessa kunnossa. Ohjaaja piteli Outin alushousuja kahden sormen varassa ja nyrpisteli nenäänsä.
– Hän huusi toisille tytöille, että katsokaa, näistä housuista ei ole kuin raamit jäljellä.
Outi halusi vajota maan alle.
Sitten alkoi koulukodin arki. Yläneen tyttökoti oli koko olemassaolonsa ajan ankarin mahdollinen laitospaikka, johon alaikäinen tyttö saattoi joutua. Sijoitettuna oli pahimmillaan yli sata tyttöä. Outin laitosaikana vuosina 1970-1972 sijoitettuja oli enää reilut 20.
Yläneen tyttökodin kivitalo oli varattu vaikeimmille tapauksille. Jos tyttö käyttäytyi hyvin, hän sai muuttaa puutaloon.Kuva kirjasta Huvituksen kartanon tytöt
Päivä oli tarkkaan ohjelmoitu. Herätyksen jälkeen oli aamiainen, sitten aamuhartaus. Hartaus kuunneltiin ja aamupala syötiin hiljaisuuden vallitessa. Päivisin työt tekivät maatalous- tai kotitöitä, osa kävi kursseja. Ulkopuolisessa oppilaitoksessa ei opiskellut kukaan. Tytöt pidettiin tiukasti Huvituksen alueella.
Illalla oli hetki vapaata aikaa osastolla. Yhdeksältä mentiin huoneisiin ja kymmeneltä sammuivat valot. Niitä ei voinut enää itse sytyttää. Valojen sammumisen jälkeen tytöt lukittiin huoneisiinsa. Vessaan ei saanut mennä, vaan tarpeet tehtiin ämpäriin.
Raamatunlukua eristyskopissa
Yläneellä kuri perustui käytöksen perusteella hankittuihin pisteisiin.
Joka päivä oli mahdollista kerryttää pistesaldoaan kahdellakymmenellä pisteellä. Kun 7500 pistettä oli kasassa, pääsi pois laitoksesta. Pistemäärän hakkiminen kesti vuoden ja kaksi kuukautta. Harva, jos kukaan, onnistui siinä.
– Puhuimme usein siitä, että vangeillakin on helpompaa, koska he tietävät, milloin rangaistus loppuu, Outi sanoo.
Yläneellä kakun päälle tuli aina lisää lusittavaa, sillä pisteitä vähennettiin pienistäkin rikkeistä.
– Esimerkiksi päiväpeiton päällä makaamisesta menetti pisteitä, kertoo Jaana Skyttä.
Muita varmoja pisterikoksia olivat ääneen nauraminen, ruokapöydässä puhuminen, käytävällä juoksentelu tai muu vallattomaksi luokiteltu käytös.
Pisterangaistuksen päälle saattoi saada eristysrangaistuksen. Huvituksen kartanon tytöt -kirjassa on ote laitoksen rangaistuspäiväkirjasta vuosilta 1958-1966. Siinä kerrotaan, että eristykseen joutui, jos oli kiroillut, pelannut luvatta korttia, häirinnyt kirkkorauhaa, vastustanut johtajaa, ollut levoton, kieltäytynyt työstä tai käyttäytynyt uppiniskaisesti.
Jaana Skyttä (vas.) ei päässyt lapsena vierailulle pahamaineiseen Yläneen tyttökotiin, jonne hänen siskonsa Outi nyk. Paltta oli sijoitettu. Skyttä on kirjoittanut laitostyttöjen kokemuksista kirjan.Katriina Laine / Yle
Outikin joutui putkaan, sitä oli vaikea välttää. Putka-aikana pisteitä ei kertynyt lainkaan. Aika oli pelkkää miinusta.
– Siellä eristyshuoneessa oli laveri, josta vietiin patja päiväksi pois. Vessan virkaa toimitti ämpäri, ruoka tuotiin sisään peltiastioissa.
Virikkeenä oli Raamattu. Muuta lukemista ei annettu, eikä kirjoittaa tai piirtää saanut.
– Vaatteiksi annettiin karheat siniset haalarit. Niiden alle ei saanut edes alusvaatteita, Outi muistelee.
Lastensuojelulaitosten kurinpitotoimia sääteli pitkään sotien jälkeen valtion koulukodeille antama ohjesääntö vuodelta 1924. Sen mukaan eristyksessä sai pitää alle 14-vuotiaita yhden yön ja kaksi päivää, 14-16-vuotiaita neljä ja tätä vanhempia kuusi vuorokautta. Erityislaitoksissa rangaistukset saivat olla kaksi kertaa pidempiä.
Yläneellä sääntöä kierrettiin muun muassa niin, että tyttö laitettiin eristyksiin kuudeksi vuorokaudeksi, päästettiin sitten osastolle ja pesulle vuorokaudeksi ja passitettiin takaisin eristyskoppiin toiseksi kuudeksi päiväksi.
Rangaistusajat lyhenivät ajan myötä, mutta vasta vuonna 1983 lastensuojelulaki määritteli eristysrangaistuksen enimmäispituudeksi 24 tuntia.
Eristyshuoneita tarkastettiin harvoin. Yläneellä huoneessa ei ollut hälytintä sairauskohtauksen tai vaikkapa tulipalon varalle.
Tyttöjen yöksi lukituissa huoneissakaan ei ollut hälytysmadollisuutta. Kirjaan haastateltu Lea kertoo yhden tytöistä synnyttäneen yöllä pissaämpäriin. Lapsi syntyi keskosena ja kuoli ämpäriin. Henkilökuntaa ei saatu paikalle, vaikka tytön huonekaverit rynkyttivät lukittua ovea.
Henkilökunnan kissanpäivät
Jaana Skyttä perehtyi kirjaansa varten koulukotityttöjen ja henkilökunnan tietoihin, laitoksen kirjeenvaihtoon ja vuosikertomuksiin. Niistä käy ilmi, että kurin lisäksi tyttöjä kasvatettiin työnteon avulla.
Tytöt jaettiin siivous-, keittiö-,käsityö-, navetta-, puutarha- ja saunaryhmiin. Muutama nuori työskenteli myös pelloilla. Saunaryhmä huolehti henkilökunnan saunan lämmittämisestä, pyykkien pesusta ja silittämisestä. Outi muun muassa silitti johtajan paidat. Tytöt valmistivat omat ja henkilökunnan ruuat. Ompelukurssilla valmistettiin henkilökunnalle jopa vaatteita ja kudottiin mattoja.
Huvituksen kartanon talous kukoisti. Tila oli omavarainen, ja maataloustuotteita riitti myytäväksi asti. Huvitus myi puutarhatuotteita, maitoa, munia ja tilalla kasvatettuja sikoja. Tila kävi kauppaa myös puutavaralla. Henkilökunnalla oli lokoisat oltavat.
Tytöille ei maksettu työstä korvausta.
Outi Palttan mukaan tytöt olivat enemmän terapian kuin työn tarpeessa.
Johtaja Kuusikoski sen sijaan piti työntekoa terapiana. Sen tarkoituksena oli myös valmistaa tyttöjä elämään laitoksen ulkopuolella.
– Ei työnteko näitä tyttöjä auttanut. He olivat sisimmässään rikkinäisiä ja olisivat tarvinneet psykiatrista apua, Jaana Skyttä kertoo.
Jaana Skyttä on oululainen toimittaja. Hän haastatteli kirjaansa varten seitsemää naista. Heistä yksi on hänen sisarensa. Naiset olivat Yläneen tyttökodissa vuosien 1959-1972 välillä.Katriina Laine / Yle
– Laitoksessa kävi psykiatri kerran kuussa, mutta hänellä oli vain noin viisi minuuttia aikaa tyttöä kohti. Se aika meni lääkemääräysten kirjoittamisessa.
Outikin tapasi psykiatrin, joka kysyi, haluaako hän lääkitystä. Outi ei halunnut ja vastaanotto loppui siihen. Skytän keräämien tietojen mukaan Yläneellä käytettiin paljon psyykenlääkkeitä, rauhoittavia ja unilääkkeitä. Keskusteluapua tai terapiaa ei ollut tarjolla.
Kritiikkiä ja kapinaa
Sosiaalipolitiikkaan alettiin kiinnittää uudella tavalla huomiota 1960-luvulla. Vuonna 1968 Suomeen perustettiin sosiaalihallitus. Panu Pulman ja Oiva Turpeisen kirjassa Suomen Lastensuojelun historia kerrotaan, että samaan aikaan monet arvotaustaltaan tiukan uskonnolliset toimijat lastensuojelun virkamiehistössä eläköityivät. Hiljalleen käynnistyi myös julkinen keskustelu valtion lastensuojelulaitosten toiminnasta ja tarpeellisuudesta. Lastensuojelulain uudistus tosin tuli voimaan vasta 1980-luvulla.
Lastensuojelulaitosten fyysisiä- ja eristysrangaistuksia alettiin arvostella lehtijutuissa ja televisio-ohjelmissa. Yläneelläkin asuneet kertovat, että tyttöjä revittiin hiuksista, läimäytettiin rätillä kasvoille, kiskottiin jaloista eristyskoppiin. Tiedot perustuvat nuorten ja henkilökunnan muistoihin.
Henkinen väkivalta murensi tyttöjen itsetuntoa. Outi Paltta kertoo, että johtaja Kuusikoski piti joulujuhlassa puheen, jossa kutsui tyttöjä huoriksi.
Nuorten maailma oli myllerryksessä niin Suomessa kuin maailmallakin 1960- ja 1970 -luvuilla. Samaan aikaan, kun toiset nuoret hippasivat pitkätukkabändien tahtiin ja luukuttivat jukeboxia baarissa, Yläneellä tytöt virkkasivat kuukautissuojia. Tyttökoti eli omaa tahtiaan ja aikaansa omassa kuplassaan.
Tytöt eivät kuitenkaan tupsahtaneet Huvitukseen avaruudesta vaan siitä todellisuudesta, jota muut nuoret talon ulkopuolella elivät. Kapinahenki alkoi kyteä tyttökodissakin.
Eräänä päivänä loppukesästä 1971 tytöt istuivat oleskelutilassa katsomassa televisiota. Yläkerrasta alkoi kuulua huutoa. Yksi tytöistä kertoi istuneensa hiljaa huoneessaan, kun johtaja kulki ohi. Tyttö oli vaipuneena ajatuksiinsa, eikä ollut noussut ylös johtajan läsnäollessa, kuten talon tapoihin kuului. Kuusikoski kimmastui ja löi tyttöä kasvoihin, Outi Paltta kertoo.
– Seuraavana aamuna hartauden jälkeen päätettiin, että jäädään istumaan, eikä lähdetäkään töihin. Halusimme sen tyrannin pois talosta.
– Kuusikoski oli ihan raivona. Hän huusi, että tämä on kapina, josta voidaan langettaa kuolemanrangaistus. Hän tosiaan käytti näitä sanoja. Osa tytöistä säikähti kauheasti.
Lopulta puolet tytöistä lähti töihin ja puolet jäi juhlasaliin istumalakkoon.
Tyttöjen onneksi sosiaalihallituksen tarkastajat olivat jo matkalla Yläneelle. Tästä nuoret eivät tienneet etukäteen mitään.
Seuraavana päivänä alkoi tyttökodin tarkastus. Kapinoivia nuoria kuunneltiin tarkkaan. Viranomaiset päättivät siirtää Martti Kuusikosken sivuun talon operatiivisesta johdosta. Hän sai kuitenkin vielä pitää paikkansa puolen vuoden ajan eläkkeelle lähtöönsä saakka.
– Meiltä kysyttiin, saako hän jäädä, jos hän lupaa olla kiltisti. Annoimme siihen luvan. Eikä häntä sitten enää näkynytkään, apulaisjohtaja hoiti asioita, Paltta todistaa.
Martti Kuusikoski jäi eläkkeelle tammikuussa 1972. Yläneen tyttökoti lakkasi olemasta kuusi vuotta myöhemmin. Tilalla toimi koulukoti vuoteen 1994 asti.
Lastensuojelu ei suojellut
Huvituksen kartanon tapahtumat ovat osa suomalaisen lastensuojelun synkkää historiaa. Lasten ja nuorten suojeleminen antoi mahdollisuuden rankaisevaan vallankäyttöön ja kaltoinkohteluun. Yläneen tyttökodin kaltaisia laitoksia oli myös pojille. Niissä otteet haavoittuvassa asemassa olevia nuoria kohtaan olivat monesti vielä tiukemmat kuin tyttöjen laitoksissa.
Skytän perhe silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Perheen isän ottamassa kuvassa poseeraavat Soili, Sylvi-äiti, Outi ja isoäiti Hilma Skyttä. Jaana istuu vaarinsa Petteri Skytän polvella.Kuva kirjasta Huvituksen kartanon tytöt
Outi Palttan mielestä valtiovallan anteeksipyyntö ei ollut tarpeeksi suuri ele. Hänen käsityksensä mukaan suuri osa Yläneelle joutuneista tytöistä kärsi ja kärsii traumoista ja häpeästä vanhuusikään asti. Osa jäi lääkekoukkuun, turrutti mieltään alkoholilla tai huumeilla ja kuoli nuorena. Vain harvaa, jos ketään, lastensuojelulaitos auttoi eteenpäin.
– Minusta rahallinen korvaus olisi asiallinen, sanoo Paltta.
– Ruotsissa on päädytty tällaiseen, ja minusta se olisi hyvä myös täällä. Ei raha tietenkään kenenkään nuoruutta korvaa, mutta se tuntuisi toiselta kuin pelkkä anteeksipyyntö.
Outi Paltta ja muut kirjaan haastatellut naiset ovat omalla tavallaan selviytyjiä.
Paltta meni naimisiin, sai lapsia ja perusti miehensä kanssa pienen yrityksen. Hän kuitenkin kokee menettäneensä elämästään juuri ne vuodet, kun olisi pitänyt opiskella ja rakentaa pohjaa tulevalle.
Isovanhempien huomassa kasvanut Jaana lähti opiskelemaan historiaa. Hänestä tuli lopulta toimittaja. Huvituksen kartanon tytöt on Jaana Skytän ensimmäinen tietokirja.
Yle selvitti eri toimijoiden kokemuksia uudesta "pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista", jota on myös tituleerattu uudeksi aktiivimalliksi.
Kaksi kuukautta käytössä olleessa työnhakumallissa työttömän on poikkeustapauksia lukuun ottamatta haettava neljää työpaikkaa kuukaudessa ja tavattava TE-toimiston virkailijaa entistä tiiviimmin, jopa kahden viikon välein.
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan TE-toimistojen saama palaute on ollut pääosin positiivista.
– Mallin katsottiin selkeästi lisänneen viranomaisen ja työnhakijoiden välistä kontaktointia, mikä oli helpottanut aikaisempaa kokonaisvaltaisemman kuvan muodostumista työnhakijan tilanteesta.
Yle kysyi kokemuksia ja mielipiteitä uudistuksesta haastattelemalla Pirkanmaan ja Kaakkois-Suomen TE-toimistoja, palkkatukiohjelmaan päässyttä työnhakijaa, juuri työn työttömyyden jälkeen aloittanutta maahanmuuttajaa sekä Työttömien keskusjärjestöä.
Kritiikkiä epäselvyydestä
Tilanteensa arkaluontoisuuden vuoksi nimettömänä esiintyvä, Pirkanmaalla palkkatukiohjelmaan päässyt Niklas kertoo suhtautuvansa uudistukseen kielteisesti.
– Rehellisesti sanottuna koen itse sen aika radikaalina painostuksena. Minun mielestäni jokaisella pitäisi olla oikeus itse päättää, mitä työtä tekee.
Niklaksen mukaan ongelma on työpaikkojen niukassa tarjonnassa sekä yleisesti mallin työntekijää velvoittavassa luonteessa.
– Mielestäni aktivointi on toki hyvä ja ylipäätään on hyvä saada ihmisiä töihin. Valitettavasti se vaan ei ole mahdollista ihan jokaiselle, koska maailmantilanne on sellainen, ettei moni edes hae työntekijöitä.
Jukka Haapakosken mukaan tärkeintä työttömille työnhakijoille ovat asiakastapaamiset, jossa TE-toimiston virkailijan avulla katsotaan, miten työnhakijan tilannetta voidaan parhaiten edistää.Jyrki Ojala
Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski tunnistaa Niklaksen mainitseman huolen työpaikkojen löytymisestä.
– Työttömät työnhakijat ovat kokeneet, ettei heille ole tarjolla niitä työpaikkoja, joten he lähettävät työhakemuksia vähin toivein. Hakemuksia on lähetetty tavallaan pakon edessä sen takia, että ei ole sellaista työpaikkaa, joka vastaa työnhakijan toiveita, tarpeita, kykyjä tai osaamista.
Haapakoski kertoo Työttömien keskusjärjestön asiakaskunnan koostuvan pitkälti yhdistyksistä, jotka työskentelevät pitkäaikaistyöttömien kanssa ja tarjoavat heille työpaikkoja.
Järjestön asiakaskunnalla on Haapakosken mukaan ollut epäselvyyksiä uuden mallin suhteen.
– Heidän näkemyksen mukaan ongelma on ollut se epätietoisuus, että mitä heiltä odotetaan.
Puusepp toivoo parempaa viestintää TE-toimistoilta liittyen työnhaun uudistuksiin.Kalle Purhonen / Yle
Neljä ja puoli vuotta Suomessa asunut Kerli Puusepp aloitti kesätyön Monikulttuurinen toimintakeskus Myllyssä heinäkuussa. Kotkassa sijaitsevassa Myllyssä järjestetään muun muassa työllistämispalveluita maahanmuuttajille.
Puusepp kertoo, että osalle Myllyn työttömistä asiakkaista uudistus on jäänyt epäselväksi.
– Tänään Myllyn aamunavauksessa kysyttiin, että tiedättekö, että tällainen uudistus on tullut, niin heti huoneeseen tuli sellainen paniikki, että “mulle ei ole kukaan kertonut, miten mä haen, mistä mä haen, mihin mun täytyy kirjautua”.
Puusepp arvelee, että tietämättömyys johtuu kielimuurista, jolloin tiedon etsiminen tai uutisten seuraaminen on hankalaa. Puusepp sanoo, että TE-toimiston kuuluu tiedottaa uudistuksesta asiakkailleen, vaikka henkilökohtaisesti.
– Mielestäni on TE-toimiston vastuulla olla yhteydessä ihmisiin ja kertoa heille, että mikä heitä odottaa.
Nuoret asiakkaat erityisen tyytyväisiä
Pirkanmaan TE-toimiston mukaan palaute henkilöasiakkailta on ollut pääosin positiivista, kehuja on tullut etenkin asiakastapaamisista ja tiiviistä yhteydenpidosta. Resursseja tarvittaisiin palvelujohtaja Airi Mastin mukaan kuitenkin lisää.
– Malli on tuonut huomattavasti lisätyötä muun muassa erilaisten asiakasjärjestelmään liittyvien tietojen kirjausten suhteen. Myöskin tiheät yhteydenottoajat vaatisivat enemmän resursseja.
Mastin mukaan mallin käyttöönoton ajoitus olisi lisäksi voinut olla parempi.
– Malli alkoi sinänsä huonoon aikaan, kun uusien asiakkaiden määrä touko-kesäkuun aikana on muutenkin vuoden ruuhkahuippu muun muassa oppilaitoksista valmistuvista johtuen. Lisäksi henkilöstön lomakausi on meneillään.
"Heti huoneeseen tuli sellainen paniikki, että “mulle ei ole kukaan kertonut, miten mä haen, mistä mä haen, mihin mun täytyy kirjautua” Kerli Puusepp
Kaakkois-Suomen TE-toimiston asiantuntijat Niina Kemppi ja Janita Liutu vastasivat Ylen kysymyksiin kirjallisesti.
Pirkanmaan TE-toimiston tavoin, Kaakkois-Suomen toimiston asiakkaat ovat olleet pääosin tyytyväisiä aktiiviseen yhteydenpitoon. Positiivista palautetta on tullut etenkin nuorilta asiakkailta.
– Pidempään työnhakijana olleiden asiakkaiden kohdalla uuden mallin tavoitteista ja tarkoituksesta on ollut tarvetta käydä enemmän keskustelua.
Kaakkois-Suomen TE-toimiston asiantuntijat nostavat esiin, että uuden mallin myötä asiakkaan omatoiminen työnhaku on korostunut entisestään. Asiantuntijoiden mielestä työtä kannattaa hakea myös silloin, kun työnantajilla ei ole käynnissä rekrytointiprosessia.
– Piilotyöpaikat ja avoimet hakemukset ovat aina olleet hyvä ja tehokas keino löytää töitä avointen työpaikkojen hakemisen lisäksi, mutta näiden merkitys on uuden työnhakuvelvollisuuden myötä korostunut.
Työtä voi hakea monella tapaa, myös Linkedinissä
Työttömien keskusjärjestö on saanut TE-toimistojen tavoin työttömiltä positiivista palautetta asiakaskohtaamisista.
– Olemme saaneet palautetta, että yhteydenotot ovat olleet huolellisia, paneutuvia ja asiakaslähtöisiä, Työttömien keskusjärjestön puheenjohtaja Irma Hirsjärvi kertoo.
Samaan aikaan keskusjärjestölle on tullut palautetta siitä, että työnhakumallia tulkitaan kaavamaisesti. Palautteen mukaan sitä, että työtä voidaan hakea muutenkin kun perinteisillä hakemuksilla, ei olla otettu tarpeeksi huomioon.
– Kritiikkiä on tullut siitä, että ymmärretäänkö sitä, kuinka monella eri tavalla työtä voidaan tänä päivänä hakea. Siis esimerkiksi, että yhdellä haulla voi osallistua satoihin työnhakuihin, Hirsjärvi kertoo.
Airi Mastin mukaan uusi malli voisi olla joustavampi ja asiakkaiden erilaiset tilanteet paremmin huomioiva.Jorge Gonzalez / Yle
Pirkanmaan TE-toimiston Mast kertoo, että heidän toiminnassaan työnhaun moninaisuus on noteerattu.
– On hyvä huomioida, että työnhakuvelvollisuuden täyttämiseen on monia muitakin mahdollisuuksia, kuin hakea avoinna olevia työpaikkoja, esim. julkaisemalla Linkedin profiilin tai työnhakuprofiilin Työmarkkinatorilla, lähettämällä avoimia työhakemuksia tai Ilmoittautumalla rekrytointi- ja henkilöstövuokrausfirman työntekijärekisteriin.
Myöskään Kaakkois-Suomen TE-toimiston mukaan hakemusten määrä ei ole työnhaussa ratkaisevaa.
– Työnhakuvelvollisuudessa hakemusten määrää asetettaessa ei ole tarkoitus mekaanisesti suorittaa tiettyä määrää toimia, vaan tuemme ja neuvomme asiakasta löytämään niitä toimia, joita juuri hänen kannattaa työmarkkinoilla tehdä työllistyäkseen, Kaakkois-Suomen TE-toimiston asiantuntijat Niina Kemppi ja Janita Liutu kirjoittavat.
Työttömien keskusjärjestön puheenjohtaja Hirsjärvi pitää mallia askeleena oikeaan suuntaan, vaikka kaikki Pohjoismaisen työnhakumallin kriteerit eivät hänestä vielä täytykään.
– Pohjoismainen malli on meillä vielä matkan päässä. Esimerkiksi se määrä työntekijöitä, mikä tarvittaisiin tekemään työnvälityspalveluita kunnolla, on ihan jotain muuta kuin mitä meillä tällä hetkellä nyt on.
Mitä mieltä olet uudesta mallista? Voit kommentoida keskiviikkoon kello 23:een.
Artistin show’hun kuuluu osuus, jossa hän pyytää yleisön jäseniä lavalle tanssimaan. Eturivissä keikkaa katsonut SM-painonnostaja Sofia Rönkkö sanoo, että Stallion valitsi hänet lavalle, mutta järjestyksenvalvoja esti pääsyn.
– Megan osoitti minua ja sanoi: ‘Yes you with the curly hair‘. Olin ainoa siinä, jolla oli afro, joten ei ollut epäselvyyttä, ketä tässä tarkoitettiin, Rönkkö kertoo.
Rönkkö yritti kiivetä muiden tavoin aidan yli lavalle, mutta järjestyksenvalvoja esti Rönkön kertoman mukaan kulun.
– Kun selitin, että minut pyydettiin lavalle, järkkäri sanoi, että jos Megan valitsi sinut, sitten sinut valitaan uudestaankin. Se oli tosi omituinen kommentti, Rönkkö sanoo.
Sofia Rönkön mukaan järjestyksenvalvoja auttoi vierestä muita, valkoihoisia yleisön jäseniä aidan yli lavalle ja kysyi yhdeltä valkoihoiselta mieheltä, haluaisiko hän nousta lavalle.
Tummaihoinen Rönkkö kokee, että järjestyksenvalvojan toiminta oli rodullista profilointia ja rasismia.
Rodullisella profiloinnilla Rönkkö tarkoittaa virkavallan käytöstä, jossa ihminen luokitellaan etnisen taustan, ihonvärin tai uskonnon perusteella haitalliseksi ilman perusteita.
– Tuli sellainen olo, että olen jotenkin vaaraksi yleiselle järjestykselle, että tämän näköistä ihmistä ei voi päästää sinne, koska siitä voi tulla ongelmia.
Tunnelma keikalla oli Rönkön mukaan iloinen ja ystävällinen, eikä minkäänlaista tappelua tai muuta häiriköintiä tapahtunut.
Lavalla oli Rönkön mukaan muita tummaihoisia ihmisiä, mutta hänen näkemänsä mukaan kyseinen järjestyksenvalvoja ei auttanut sinne kuin valkoihoisia. Yle on puhunut myös toisen Rönkön seurueessa olleen ihmisen kanssa, joka näki tilanteen ja koki sen samoin.
Festivaalijärjestäjä: "Tietenkään en hyväksy"
Ruisrockin promoottori Mikko Niemelä kertoo Ylelle, että tapausta selvitetään sisäisesti. Festivaalilla on tarkka ohjeistus henkilökunnalle siitä, ettei minkäänlaista rasismia tai syrjintää hyväksytä.
– Tietenkään en hyväksy sitä, jos siellä on valikoitu ulkonäön perusteella ihmisiä. Toivottavasti siitä ei ole kyse.
Megan Thee Stallion esiintyi Ruisrockissa, Turussa sunnuntaina 10. heinäkuuta. Joanna Tzortzis / Yle
Niemelä katsoi itsekin Megan Thee Stallionin keikkaa ja kuvailee tilannetta lavan edustalla intensiiviseksi.
– En osaa tarkemmin kommentoida, mitä siinä on käynyt. Kun kaukaa selän takaa artisti osoittaa yleisöön ihmisiä, voi olla haastava tilanne bongata sieltä ne oikeat ihmiset.
Ruisrock selvittää nyt lavanedustan tapahtumia. Jos Rönkön tulkinta tilanteesta on paikkansapitävä, Niemelän mukaan on syytä keskustella kyseisen järjestyksenvalvojan kanssa siitä, voiko hän olla seuraavana vuonna töissä festareilla.
Pepun heilutusta tärkeämpi asia
Megan Thee Stallionin keikka oli Sofia Rönkölle pitkään odotettu ja tärkeä kokemus. Kuopiossa kasvanut Rönkkö on kaivannut tummaihoisia naisia esikuvikseen lapsuudesta saakka. Siksi Megan Thee Stallion on hänelle artistina erityisen merkittävä.
Rönkkö kertoi kokemuksestaan alunperin somessa. Hän halusi nostaa asian esille, koska tapaus toimii hänen mielestään esimerkkinä laajasti tapahtuvasta rodullisesta profiloinnista, johon on vaikeaa puuttua.
– Ei tässä todellakaan ole kyse vain siitä, etten päässyt heiluttamaan takapuoltani sinne lavalle. Kyse on siitä rodullisesta profiloinnista, jota me poc-ihmiset (people of colour) kohtaamme arjessa.
Rönkön mukaan ihmiset uskovat helpommin, kun tummaihoinen puhuu väkivallan uhasta tai suorasta nimittelystä, mutta profiloinnin kaltainen rasismi jää helpommin piiloon.
– Siksi siitä pitäisi puhua enemmän, jotta sitä opitaan tunnistamaan paremmin.
Keikasta jäi kuitenkin Sofia Rönkölle hyvä mieli, koska Megan Thee Stallion otti juonnoissaan häneen yhteyttä tapahtuneen jälkeen.
Kun Rönkkö ei päässyt lavalle, hän alkoi itkeä. Rönkön mukaan Megan The Stallion huomasi reaktion ja otti kontaktia lavalta.
– Hän kysyi, miksi itken ja sanoi: ‘Girl you beautiful, okay let’s go’. Näytin käsillä hänelle sydäntä. Se pelasti keikkakokemuksen, eikä minun tarvitse surra sitä, etten päässyt itse lavalle.
Megan Thee Stallion esiintyi Ruisrockissa nyt toisen kerran. Räppäri voitti parhaan uuden artistin Grammy-palkinnon vuonna 2021, ja hänet tunnetaan muun muassa kappaleista Savage ja WAP.
Voit keskustella aiheesta Yle-tunnuksella 13. heinäkuuta kello 23:een asti.
Kotkan kaupunki joutuu uusimaan mattolaitureitaan jatkuvan biletyksen vuoksi. Joillakin laitureilla on myös pesty mattojen sijaan autoja, mikä ei ole sallittua.
Kotkassa on 12 matonpesupaikkaa, joista kolme on viemäröityjä pesupaikkoja kuivalla maalla ja loput luonnonvesissä.
Viime vuonna Kotkasta poistettiin kolme huonoon kuntoon mennyttä matonpesupaikkaa, ja tämä kesä jäänee ainakin Hovinsaaren matonpesulaiturin viimeiseksi.
Matonpesupaikkoja oli Kotkassa muutama vuosi sitten jopa 20. Kaupunginhallituksen vuosien takaisen päätöksen mukaan vanhoja pesupaikkoja ei enää kuitenkaan kunnosteta, kun ne menevät käyttökelvottomaan kuntoon.
– Jotkut keskeisellä sijainnilla olevat laiturit ovat suoraan sanottuna bilepaikkoja. Sitten kun esimerkiksi kaide rikotaan, niin sitä ei korjata, kaupungin mittausteknikko Risto Inkeroinen sanoo.
Kamera käräytti autonpesijät
Vaikka pesupaikat kuivalla maalla eivät houkuttelekaan ilkivaltaan tai väärinkäyttöön yhtä voimakkaasti kuin laiturit, väärinkäyttöä on havaittu vuosien aikana myös kuivalla maalla.
– Varsinkin Metsolassa ihmiset ovat pesseet autojaan matonpesupaikalla. Se ei tietenkään ole sallittua.
Lähistöllä olevan veneseuran kameran tallenteen kautta kaupunki on saanut yhteyden autonpesijöihin.
– Autonpesijät ovat vähentyneet sen jälkeen, kun olemme olleet yhteydessä heihin, Inkeroinen kertoo.
Pesupaikat sopivat satamiin
Kuivan maan pesupaikkoja on tällä hetkellä Metsolassa, Turvalassa ja Suulisniemessä.
Syksyn aikana Kotkaan suunnitellaan yhtä uutta kuivan maan pesupaikkaa, joka valmistuisi keväällä 2023. Se onInkeroisen mukaan luultavasti tulossa Hovinsaarelle tai Sapokkaan.
– Olemme saaneet paljon toiveita paikoista. Työryhmä selvittää talven aikana, minne uusi pesupaikka rakennetaan, ja se valmistuu ensi kevääksi.
Hovinsaaren matonpesulaituri on kulunut, ja se puretaan pian. Lähistölle saatetaan rakentaa kuivan maan pesupaikka.Heini Rautoma / Yle
Yhden pesupaikan rakentaminen maksaa kymmeniä tuhansia euroja. Uusia pesupaikkoja olisi Inkeroisen mukaan hyvä rakentaa venesatamien yhteyteen.
– Siellä on viemärit ja sähköt valmiina, ja autolla pääsee lähelle.
Kaupunki arvioi, että tarvetta olisi kahdelle tai kolmelle uudelle kuivan maan pesupaikalle.
Lisää Kymenlaakson uutisia myös Yle Areenassa: katsele, kuuntele ja lue, mitä lähelläsi tapahtuu.
Onko sinulla uutisvinkki tai kuvasitko uutistilanteen? Lähetä vinkki kotka@yle.fi.
Euron kurssi heikkeni tänään tasoihin dollarin kanssa, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2002. Pelko taantumasta euroalueella painaa euron kurssia.
Myös Euroopan pörssit olivat laskussa. Helsingissä kurssit olivat 0,9 prosentin alamäessä.
Nordea totesi aamukatsauksessaan, että dollarin vahvistuminen voi saada lisävauhtia, jos Yhdysvalloissa keskiviikkona julkaistavat kesäkuun inflaatioluvut vahvistavat odotuksia uusista ohjauskoron nostoista. Toukokuussa Yhdysvaltojen inflaatio ylsi ylimmilleen yli 40 vuoteen, saavuttaen lukeman 8,6 prosenttia.
Euro on heikentynyt dollariin nähden 15 prosenttia vuoden alusta.
Kun Minna Pensolan ja Antti Tikkasen muusikkokaverit saivat tietää, että viulisteista oli tullut pariskunta, kukaan ei ollut yllättynyt. "No, tajusittepa vihdoin", oli tyypillinen kommentti.
Suhteen alkusysäyksen taustalla on melkein kymmenen vuotta yhteisiä opintoja Sibelius-akatemiassa. Lisäksi kumpikin on kansainvälisesti arvostetun jousikvartetti Meta4:n jäsen.
Läheisen ystävyyden muuttamiseen parisuhteeksi tarvittiin kuitenkin myös eräs sateinen kesä ja erityinen ilta Kuhmon Kamarimusiikin Salakamarissa ruoan äärellä. Ravintolaa pyörittäneet Antti Rinta-Huumo ja Pokku Berglund järjestivät nälkäisille kamarimusiikkitaiteilijoille ruokaa, vaikka ravintola oli jo kiinni.
– Esiinnyimme täällä kvartetin kanssa ja olimme pitkään työstäneet ohjelmaa, liikuttiin yhdessä joka paikkaan. Kun satoi, ei hengattu hirvesti muiden taiteilijoiden kanssa. Tuijotimme DVD-sarjoja sohvalla, muistelee Tikkanen.
– Soitettiin keikalta, että nyt menee myöhään, onko mitään mahdollisuutta saada ruokaa. Tyypit sanoivat, että ilman muuta, jätetään talon taakse teille safkaa, kertoo Minna Pensola.
Pääkuvan videolta voit katsoa Pensolan ja Tikkasen muiston mieleen painuneesta hetkestä. Tapahtumapaikkana oli Salakamarina tunnettu puinen rakennus, jonka ympärillä on Kamarimusiikkitapahtuman aikaan piharavintola ja ohjelmaakin.
Kamarimusiikin lisäksi tapahtuman taiteilijat ja kävijät nauttivat vuosittain myös hyvästä ruoasta, siksi pihapiiri onkin perinteinen kohtaamispaikka.
"Tämähän on ihan kuin paalupaikka"
Viime elokuussa Kuhmon Kamarimusiikki -yhteisö sai suru-uutisen. Tapahtuman pitkäaikainen ja arvostettu taiteellinen johtaja Vladimir Mendelssohn kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen. Hän oli saanut tietää sairautensa vakavuudesta kesken viime kesän festivaalin.
Hetken aikaa yhteisö oli sekaisin. Sitten alkoi uuden taiteellisen johtajan hakeminen. Aluksi Pensola ja Tikkanen saivat erilliset kutsut työhaastatteluun. Sitten he ehdottivat, voisivatko he mennä haastatteluun yhdessä. Ajatus sopi Kamarimusiikki-organisaatiolle.
– Meillä on 20 vuotta historiaa takana tämän festivaalin kanssa. Tunnettiin Vlad niin hyvin, että alkoi tuntua siltä, että tämähän on ihan kuin paalupaikka, sanoo Pensola.
Myös muista asia tuntui luontevalta, ainakin Pensola ja Tikkanen saivat paljon sellaista palautetta.
– Kun valintaprosessi oli saatu valmiiksi, laitettiin kuukauden päästä ohjelma ulos. Saimme uskomattoman hienosti toimivan organisaation kaikki lihakset käyttöön. Se on sellainen asia, mihin meidän on helppo nojata tulevina vuosina, uskoo Tikkanen.
Musiikki ei soi vain konserttisaleissa
Uudet taiteelliset johtajat hyödynsivät Mendelssohnin tekemää vuoden 2020 perutun Kamarimusiikki-tapahtuman ohjelmarunkoa, teemana on Illuusion taide. Näin he saivat perehdytyksen edeltäjänsä tapaan rakentaa festivaali. Mendelssohnin kädenjälki näkyy myös ihmissuhteissa.
– Vlad oli instituutio siinä, mitä hän teki ja mitä hän ajatteli ja myös siinä, miten hän meitä yhdisti ja kokosi tutustumaan toisiinsa. Hän oli monen meidän ystävyyden takana, kertoo Minna Pensola.
Kumpikin tietää jo, miten pariskunnan kädenjälki tulee näkymään perinteikkäässä Kuhmon Kamarimusiikissa, jota vietetään tänä kesänä jo 52. kertaa.
– Meidän kädenjälki varmasti tulee näkymään siinä tavassa käyttää kuhmolaisia tiloja konserttitilojen lisäksi. Ohjelmistolliset yhteydet ja kaikenlaiset peilaamiset kuuluvat ison kattauksen luonteeseen. Tässä on mahdollisuus polveilla aika laajastikin, sanoo Tikkanen.
Tänä vuonna tapahtumassa onkin tarjottu mahdollisuus tilata konsertti omaan kotiin.
Kaksikosta kumpikaan ei myönnä olevansa kaapin paikan määrääjä yhteistyössä tai parisuhteessa.
– Me ollaan aika hyviä innostumaan toistemme ideoista. Se, miten maaliin pääsee, vaihtelee aika usein. Tässä mielessä voisin sanoa, että ollaan aika tasan, sanoo Antti Tikkanen.
James Webb -avaruusteleskoopin ensimmäinen kuva on lupaava ja tarkka, kommentoi Turun yliopiston tähtitieteen professori Seppo Mattila.
Yhdysvaltain presidentti Joe Biden esitteli James Webb -avaruusteleskoopin ensimmäisen kuvan tiistain vastaisena yönä Suomen aikaa. Kyseessä on ensimmäinen kuva, joka puoli vuotta sitten avaruuteen lähetetyltä Webbiltä on saatu nähtäväksi.
– Kuva näyttää hyvin terävältä. Siitä näkee silmällä katsottuna, että se menee hyvin syvälle verrattuna Hubblen (avaruusteleskooppi) kuvaan samasta alueesta. Eli katsotaan suhteellisen pimeitä alueita taivaalla, ja otetaan erittäin syviä valotuksia, jolloin päästään näkemään kaikkein kaukaisimpia kohteita maailmankaikkeudessa. Omasta näkökulmastani se on parasta antia, mitä Webb tarjoaa meille, Mattila kertoo.
James Webb-avaruusteleskoopin ensimmäinen julkaistu kuva hyvin kaukaisesta massiivisesta galaksijoukosta SMACS 0723.NASA, ESA, CSA, STScI, Webb ERO Production Team
Näin tulkitset James Webbin ensimmäistä kuvaa:
Valon värijakauman mukaan valon väri vaihtelee sen aallonpituuden mukaan. Näkyvästä valosta sinisellä valolla on lyhyin aallonpituus kun taas punaisella valolla on pisin.
Punertavat kohteet kuvassa ovat kaikkein kauimpana. Tämä johtuu valon kokemasta punasiirtymästä, eli siitä, että näistä galakseista lähtevän valon aallonpituus venyy samalla kun maailmankaikkeus laajenee.
Lähimpänä olevat kohteet näyttäytyvät sinisinä, sillä niiden valon aallonpituus on lyhyempi.
Kuvassa on hyödynnetty ilmiötä nimeltä gravitaatiolinssi. Ilmiön avulla on mahdollista nähdä entistä himmeämpiä kohteita taivaalla. Kuvassa keskellä olevan galaksijoukon massan aiheuttama painovoima taivuttaa sen takaa tulevaa valoa. Valo siis taipuu ikään kuin kuvassa olisi käytetty linssiä.
Kuvan keskellä etualalla on melko valkoisia ja säännöllisen muotoisia kohteita, jotka ovat galakseja. Tämä on galaksijoukko, joka on yli neljän miljardin valovuoden päässä. Näitä galakseja on käytetty kuvassa gravitaatiolinssinä. Gravitaatiolinssin takia galaksijoukon takaa tuleva valo taipuu, ja kaukana olevat kohteet näkyvät kaarimaisina.
Kuvan punertavat kaarimaiset kohteet ovat siis kaikkein kaukaisimpia galakseja. Näistä galakseista havaittu valo on lähtenyt yli 13 miljardia sitten.
Kuvan etualalla on kirkkaita kohteita, joista lähtee ikään kuin "piikkejä". Nämä ovat oman galaksimme tähtiä.
Webbin avulla nähdään pidemmälle kuin koskaan
Tähän mennessä Hubble-avaruusteleskooppi on ottanut syvimpiä kuvia maailmankaikkeudesta, mitä on nähty. Webbin avulla tutkijat pääsevät käsiksi kuitenkin vielä syvempiin kuviin.
– Hubble toimii pitkälti näkyvän valon aallonpituuksilla, kun taas Webbin erikoisuus on se, että mennään pidemmille aallonpituuksille eli infrapuna-alueeseen, joka on pidempiaaltoista valoa. Webbin avulla nähdään valoa hyvin kaukaisesta maailmankaikkeudesta, joka on kokenut kosmologisen punasiirtymän, eli valon aallonpituudet ovat pidentyneet matkalla maailmankaikkeuden laajetessa, eli näemme vielä kauemmas ajassa taaksepäin, kertoo Mattila.
Webbin valonkeräyskyky on Hubbleen verrattuna huomattavasti suurempi.
– Karkeasti voi sanoa, että Webb pystyy keräämään kymmenessä minuutissa saman verran fotoneja (valohiukkasia) kuin Hubble yhdessä tunnissa, Mattila sanoo.
Mattila on osa tutkimusryhmää, jonka ohjelma on hyväksytty James Webbille. Ohjelman päämäärä on havaita valoa kahden neutronitähdeksi luhistuneen massiivisen tähden ytimen törmätessä ja sulautuessa yhteen.
– Tämä ilmiö havaitaan gravitaatioaalloissa. Kysymys on, voidaanko sieltä tulevaa valoa myös havaita. Olemme valmistautuneet tähän: meillä on käytössä suuret teleskoopit, jotka suunnataan taivaan alueelle, mistä gravitaatioaallot ovat tulleet. Yritämme löytää sieltä saman kohteen, joka puuttuu muutaman yön takaisesta kuvasta. Kun oikea kohde on löydetty ja varmistettu, lähetämme sen koordinaatit James Webbille, joka voidaan kääntää kohti valittua kohdetta, Mattila kertoo.
Hän on hyvin optimistinen siitä, että Webbin avulla saadaan tulevaisuudessa kiinnostavaa dataa.
– Toivotaan, että Webbin avulla päästään näkemään vielä ensimmäisiä galakseja ja ensimmäistä valoa maailmankaikkeudessa, Mattila sanoo.
Nasa julkistaa Suomen aikaa tiistaina illalla lisää Webbin ottamia kuvia. Voit seurata julkistamista Ylen striimistä kello 16.45.
Vain murto-osa Suomen kunnista kasvaa luonnollisesti. Itse asiassa vain 31 kuntaa 309:sta kasvaa siten, että lapsia syntyy enemmän kuin ihmisiä kuolee. Näin kertovat Tilastokeskuksen tuoreimmat väestötilastot alkuvuoden ajalta.
Tilastojen valossa iso osa Suomesta vanhenee ja kuolee. Vaikka se kuulostaa pahalta, ei tilanne ole kuitenkaan niin mustavalkoinen, Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch toteaa.
On ylipäätään saavutus, että ihmiset voivat elää pitkään, yli 85-vuotiaiksi, hän aloittaa.
– Me emme ole katastrofaalisessa tilanteessa. Väestörakenne on vain epätasainen ympäri maan.
Suomen kunnat ovat monessa mielessä erilaisia. Ääripäitä ovat esimerkiksi Oulun kupeessa oleva Kempele Pohjois-Pohjanmaalta ja Etelä-Savon sydänmailta vilkutteleva Sulkava.
Vuoden 2021 lopussa kempeleläisistä alle 15-vuotiaita oli lähes 24 prosenttia. Sulkavalla vastaava luku oli 8 prosenttia. Senioreissa ero on vielä mittavampi: Kempeleen asukkaista yli 64-vuotiaita oli vajaat 16 prosenttia, sulkavalaisista huikeat 40 prosenttia.
Etelä-Savo on Suomen iäkkäimpiä maakuntia, ja lisäksi maakunnan syntyvyys on ollut jo pitkään alhainen. Reilun parin tuhannen asukkaan Sulkava oli jo vuonna 2019 eniten asukkaitaan menettävä kunta, eikä suunta ole muuttumassa parempaan.
Sulkavalle syntyi kolme vuotta sitten vain kolme lasta, mutta tänä vuonna tullaan hätyyttelemään ennätyslukuja. Kuntaan on syntynyt vuoden alusta jo kolme lasta, mutta arvio on, että vuoden loppuun mennessä uusia kuntalaisia olisi syntynyt jo lähes 20, ja sekös vetää kunnanjohtaja Juho Järvenpään suuta hymyyn.
Loppuvuonna syntyvien lasten määrää on laskeskeltu neuvolassa käyvien odottavien äitien perusteella, hän tarkentaa.
Sulkavalla syntyy tänä vuonna arvioiden mukaan ennätysmäärä lapsia, ja se on kunnalle äärimmäisen hyvä asia, kunnanjohtaja Juho Järvenpää toteaa.Petri Vironen / Yle
Sulkavan on täytynyt tosissaan ryhtyä torjumaan väestöennusteiden povaamaa syöksykierrettä. Lapsiperheiden houkuttelemiseksi esimerkiksi varhaiskasvatus on sulkavalaisperheille maksutonta. Porkkana ei ole pieni, sillä päiväkotikuukausi maksaa monesti vanhempien tuloista riippuen jopa vajaat 300 euroa.
Kunta koetti muutama vuosi sitten myös poikkeuksellisempaakin ehdotusta: kunta voisi vapauttaa lapsiperheet kunnallisverosta lapsen syntymävuonna. Yritys kuitenkin kaatui hallinto-oikeudessa, Järvenpää kertoo.
Kaatuneesta yrityksestä huolimatta lapsiperheille on muita kannustimia tarjolla.
– Meillä on ilmainen varhaiskasvatus, ja muutenkin ihmisläheiset palvelut pienessä kunnassa. Asioita on totuttu tekemään yhdessä, eri ikäluokat pelaavat samoissa joukkueissa ja myös naapurikuntien kanssa voidaan lyödä hynttyyt yhteen, Järvenpää kuvailee.
Toki väestö Sulkavalla silti vähenee. Asukkaita kuolee yhä enemmän kuin syntyy: alkuvuonna Sulkavalla kuoli 13 kuntalaista, kun taas syntyneitä oli vain kolme.
Synkkyys on enemmän tilastojen tarkastelussa kuin reaalimaailmassa arjen elämässä, kunnanjohtaja Järvenpää pohtii.
– Pitää jättää tilastot omat arvoonsa ja keskittyä siihen, mitä meillä on.
Essi Kääriäinen asuu perheensä kanssa Pihlajalahdella, noin 13 kilometriä Sulkavalta Savonlinnaan päin. En voisi kuvitella asuvani muualla kuin Pihlajalahdessa, hän sanoo suoraan. Asumme maaseudulla, ja se on meille kaikkein tärkeintä. Kääriäinen oli lastensa Tuuli ja Lumi Karvisen kanssa katsomassa Sulkavan suursoutuja.Petri Vironen / Yle
"Tulijoita on enemmän kuin pystytään oikeastaan ottamaan"
Sulkavalta vajaat 450 kilometriä luoteeseen päiväkodit sen sijaan pullistelevat lapsien määrästä. Kempele on yksi harvoista Suomen kunnista, joissa väestönkasvu on luonnollista, eli lapsia syntyy enemmän kuin ihmisiä kuolee.
Kirkkonummelta Kempeleeseen kolme vuotta sitten muuttaneet Elisa ja Jukka Niemikorpi tietävät sen. Heti muuttaessan he eivät saaneet kolmea lastaan kunnalliseen päiväkotiin. Onneksi yksityiset päiväkodit paikkaavat tarvetta, Elisa Niemikorpi sanoo.
Perhe päätti muuttaa lähemmäs Jukan vanhempia ja Pohjois-Suomessa sijaitsevaa mökkiään.
– Lapsiperheenä oli helppo muuttaa Kempeleeseen, sillä kunnan taloudellinen tilanne oli ja on hyvä, ja se heijastuu suoraan palveluihin, Jukka Niemikorpi kehuu.
Jos esimerkiksi lapsella on aamulla korva kipeänä, terveydenhuoltoon saa ajan yleensä samalle päivälle, molemmat sanovat.
Lapset nauttivat siitä, että heillä on naapurissa heti kavereita. Sen vuoksi me halusimme muuttaa tiiviimmälle alueelle, eikä esimerkiksi kauemmas taajamasta, Niemikorvet kertovat.Elisa Kinnunen / Yle
Kempele ei ole joutunut miettimään houkuttimia, jolla saada lapsiperheitä muuttamaan kuntaan. Tulijoita todella riittää, kunnan hallintojohtaja Toni Saranpää sanoo.
– Tulijoita on enemmän kuin pystytään oikeastaan ottamaan. Viime vuonna kaavoitettiin esimerkiksi 25 omakotitalotonttia, ja tulijoita oli hieman vajaat 400.
Kuntien määrä saattaa vähetä tulevina vuosikymmeninä
Samassa maakunnassakin kuntien tilanne voi erota toisistaan rajusti.
Joissain kunnissa voi olla huutava tarve lasten ja nuorten palveluille, kun toisaalla niitä ei tarvita lainkaan. Kunnat voivat tästä syystä olla ongelmissa toimivan, kunnille pakollisen palveluverkon kanssa, aluetutkija Timo Aro pohtii.
Tuleva hyvinvointialueuudistus auttaa kuntien työtaakassa paljon, ja se rauhoittaa tilanteen hetkeksi, Aro sanoo.
– Oma arvio on, että 2030-luvun vaihteessa yhä useammalla alueella joudutaan käymään kuntaliitosneuvotteluita.
Kunnat ovat kuitenkin huolissaan omasta elinvoimastaan ja tulevaisuudestaan nyt, ja valtaosa Suomesta räpistelee alhaisen syntyvyyyden kanssa. Väestökeskustelu on kuitenkin hirveän mustavalkoista, Anna Rotkirch sanoo suoraan.
– Koko ajan etsitään yksittäistä ratkaisua – syntyvyys ratkaisee, maahanmuutto ratkaisee – vaikka ei se niin mene. Nyt syntyvät lapset ovat taloudelle pelkkä rasite seuraavat 20 vuotta.
Se on kuitenkin totta, että mikään ei tuota paremmin iloisia ja työssäkäyviä kansalaisia kuin se, että panostetaan lapsiperheisiin, Rotkirch huomauttaa.
– Se on myös tärkeintä ikääntyvän väestön politiikkaa, vaikka sitä ei ajatellakaan päivänpolitiikan tärkeimpänä asiana, hän sanoo.
Alla olevasta taulukosta voit katsoa, miten oman kuntasi väestö on kehittynyt tämän vuoden aikana.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 13.7.2022 klo 23:een asti. Keskustelu löytyy artikkelin lopusta.
Keskusta ja sosiaalidemokraatit eivät innostu hallituskumppaninsa vasemmistoliiton ehdotuksesta, jonka mukaan Suomessa pitäisi ottaa käyttöön niin sanottu miljonäärivero.
Vasemmistoliiton Suomi-areenassa lanseeraama ehdotus miljonääriverosta olisi varallisuusvero, jolla verotettaisiin yli miljoonan euron omistuksia omaa asuntoa lukuunottamatta.
Keskustan mielestä ehdotus ei missään nimessä ole realistinen, sanoo varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen.
– Meidän tavoitteenamme on se, että lisäämme suomalaista omistajuutta täällä Suomessa, ei päinvastoin. Tämä miljonäärivero toimisi nimenomaan päinvastaisesti, Pakarinen sanoo.
Pakarinen vetoaa myös siihen, että tällä hetkellä Suomessa tuloverotuksen progressio on tiukka ja tuloveroaste muutenkin kireä.
– Ennen kuin pohdimme uusia veroja, pitää pohtia, kuinka saamme lisää verotettavaa, eli kuinka saamme lisää yrityksiä ja työpaikkoja Suomeen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan miljonääreihin kohdistuva varallisuusvero olisi oikeudenmukainen tapa kasvattaa verotuloja.Markku Pitkänen / Yle
Nyt tärkeimpiä olisivat täsmätoimet
SDP:n 1. varapuheenjohtaja Niina Malm ei tuomitse eikä kannata varallisuusveroa, mutta toteaa, että tärkein lähtökohta verotuksessa on oikeudenmukaisuus.
– Ihmisiä verotetaan sen mukaan, mikä on heidän kykynsä maksaa veroja. Varsinkin tässä tilanteessa, kun inflaatio nousee koko ajan, on erityisen tärkeää ottaa huomioon pienituloiset ja hankalassa asemassa olevat, Malm sanoo.
Malmin mukaan hallitus käsittelee ensi syksyn budjettiriihessä "kaikkia mahdollisia ratkaisuja", mutta miljonääriveroa siellä tuskin nähdään. Myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson myönsi Iltalehden haastattelussa suoraan, että ehdotus on ennemminkin avaus tulevia eduskuntavaaleja ajatellen. Eduskuntavaalit järjestetään ensi vuoden huhtikuussa.
Malmin mukaan tämänhetkisessä taloustilanteessa olisi tärkeintä keksiä konkreettisia täsmätoimia, joilla etenkin pienituloisia voitaisiin auttaa hintojen noustessa. Inflaatioon miljonäärivero ei auttaisi, Malm toteaa.
– Ei mikään ratkaise tätä inflaatiota.
Myös vihreät ja RKP ovat suhtautuneet vasemmistoliiton ehdotukseen nihkeästi. RKP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anders Adlercreutz kommentoi maanantaina STT:lle, että vero monimutkaistaisi Suomen verorakennetta ja tekisi verotuksesta vähemmän ennustettavaa.
Myös vihreiden poliittisesta tavoiteohjelmasta löytyy maininta "maltillisesta varallisuusverosta". Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne kuitenkin kritisoi Iltalehdessä miljoonan euron rajaa ja pitää sitä sattumanvaraisena.
Veronmaksajain keskusliiton toimitusjohtaja Teemu Lehtinentyrmäsi myös miljonääriveron aiemmin tiistaina. Hänen mukaansa verossa olisi iso riski siihen, että varallisuus valuisi veron takia Suomesta ulkomaille.
THL kertoi puolestaan viime viikolla, että se aikoo suositella neljänsiä rokoteannoksia elokuun puolivälistä alkaen kaikille 65 vuotta täyttäneille sekä yli 60-vuotiaille ja 15–59-vuotiaille riskiryhmäläisille syyskuun 1. päivästä lähtien.
Kysyimme nopeuttaako Euroopan viranomaisten suositus neljänsiä koronarokoteannoksia Suomessa ja millaisia lisäjärjestelyjä rokotukset aiheuttaisivat.
1. Miten EMA:n ja ECDC:n suositus vaikuttaa THL:n nykyiseen ennakkosuositukseen?
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek:
Katsomme nyt tarkkaan, mikä on suosituksen tausta. Viime kädessä kansalliset viranomaiset päättävät suosituksista omassa maassaan, kuten EMA ja ECDC:kin tiedotteessa toteavat.
Jokainen EU-maa on erilaisessa epidemiologisessa tilanteessa. Tautitilannetta täytyy tarkastella myös Suomen näkökulmasta.
En ota vielä kantaa, nopeutetaanko viime viikolla annettua ennakkorokotussuositusta. Meillä on laskettu, kuinka monta ihmistä täytyy rokottaa, jotta erikoissairaanhoitoa vaativat tapaukset saadaan estettyä. Nyt täytyy katsoa, kuinka EMA ja ECDC ovat arvottaneet tätä terveyshyötyä ja kuinka paljon se poikkeaa suomalaisesta näkemyksestä.
Jos suosituksen perustelut käyvät hyvin Suomessakin, niin sitten arvioimme, pitääkö neljänsien rokoteannosten laajentamista aikaistaa.
2. Oliko suositus yllättävä?
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek:
Osasimme odottaa päätöstä. Seurasimme EMA:n lehdistötilaisuutta viime viikolla ja saimme myös ECDC:n taustapaperit kommentoitavaksemme. Siinä mielessä päätös ei tullut täysin puskasta.
3. Milloin Suomessa tehdään päätös mahdollisesta uudesta suosituksesta?
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek:
En osaa sanoa. Se riippuu siitä, miten hyvin saamme ymmärryksen ECDC:n päätöksestä, ja siitä, mitkä vaikuttimet päätöksen taustalla ovat vaikuttaneet.
Suomessa päätöksenteko menee yleensä niin, että kansallinen rokotusasiantuntijaryhmä (KRAR) antaa lausuntonsa ja sitten THL antaa suosituksensa.
4. Miten hyvät valmiudet rokotusaikataulun mahdolliseen nopeuttamiseen olisi?
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynek:
Rokoteannosten määrästä ei ole pulaa, vaan pikemminkin rokottavista käsistä. Jos suositusta aikaistetaan, niin täytyy miettiä, miten suositus vaikuttaa terveydenhuollon resursseihin.
Vantaan terveyspalvelujen johtaja Piia Niemi-Mustonen:
Olemme jo varautuneet THL:n aiemman ilmoituksen mukaisesti uusien ryhmien 4. rokotusten antamiseen.
Jos aikataulua nopeutettaisiin, niin rokotukset olisi mahdollista käynnistää jo aiemminkin.
Se vaatisi sen, että varmistaisimme henkilökunnan riittävyyden sekä ajanvarauksessa että rokotuksissa. Voisimme jo nykyisellään lisätä henkilöstöä rokotuksiin, mutta jonkin verran tulisi hankkia henkilökuntaa muualta. Lisäapuja ottaisimme lähtökohtaisesti yhteistyökumppaneiltamme, jotta voimme turvata muut terveyspalvelut rokotusten aikana.
Espoon terveyspalvelujen johtajan sijainen Paula Pallasaho:
Espoossa odotetaan nyt tuleeko suositusaikatauluun muutoksia. Mahdolliset muutokset voivat tarkoittaa sitä, että joudumme priorisoimaan, mistä tehtävistä voidaan järjestää tarpeeksi rokottajia.
Tarvittaessa voimme pohtia, olisiko rokottajia saatavilla muista toiminnoista, kuten vaikka kouluterveydenhuollosta tai ostopalveluyrityksistä.
Rokotukset pyörivät koko ajan ja jos suositusta laajennettaisiin, niin voimme nopeastikin muuttaa käytäntöjä ja laajentaa ikäryhmää. Tietenkin siinä menisi jonkin aikaa ennen kuin rokotusmääriä saataisiin lisättyä, kun puhutaan isosta määrästä rokotettavia.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 13.7. klo 23:een asti.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) on keskeytettävä lomansa energiayhtiö Uniperin takia, vaatii kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen. Hänen mielestään asia kuuluu omistajaohjausministerin lisäksi myös pääministerille, koska Saksassakin sitä ratkoo liittokanslerinvirasto.
– Tämä on niin iso, miljardien kysymys suomalaisille, että ei tässä nyt pääministeri voi pysyä piilossa, Mykkänen sanoi tiistaina Porissa Suomi Areenan yhteydessä STT:lle.
Energiayhtiö Fortumin saksalainen tytäryhtiö Uniper on joutunut vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin Venäjän rajoitettua kaasun vientiä. Uniper on suurin kaasun maahantuoja Saksassa, ja Saksan valtio on sanonut, ettei yhtiön voi antaa kaatua.
– Hallituksen täytyy olla kovana Saksaan päin. Vaikka tässä jaetaan räjähtänyttä konkurssipesää, se pitää jakaa mahdollisimman reilusti niin, että Saksan hallitus myös omalta osaltaan maksaa vastuunsa siitä, Mykkänen vaati.
– He ovat pakottaneet ajamaan ydinvoiman alas ja itse nostaneet esimerkiksi uusilla kaasuputkillaan Saksan kaasuriippuvuuden ennätysmäiseksi. Suomessa on toimittu toisin, ja he ovat toimineet näin, ja heillä on silloin osavastuu siitä, että Uniper on nyt selvitystilassa.
Mykkänen arvioi Suomella olevan pelimerkkejä taskussaan, koska myös Fortumin allekirjoitus tarvitaan järjestelyyn, jolla Uniper jaettaisiin ja siirrettäisiin uudenlaiseen omistuspohjaan Saksan valtion kanssa.
– Hän on sanonut, että hän on ollut liittokanslerinvirastoon yhteydessä useitakin kertoja. Tulokset nyt ratkaisevat lähiviikkoina sen, kuinka epäreiluun ratkaisuun tässä joudutaan.
Mykkänen uskoo, että tänä keväänä on omistajaohjauksessa yritetty varautua siihen, että Uniper kaatuu käsiin. Hän sanoo tietävänsä, että myös Fortumin johto on varautumiseen pyrkinyt.
– Jälkiviisautena voi aina miettiä, että olisiko silloin pitänyt arvioida tarkemmin, mitä kaikkea Uniperin mukana tulee säkissä. Toki on niin, että kukaan Euroopassa ei ole pitänyt todennäköisenä, että Venäjä nyt katkaisee kaasun, kun se ei sitä ole koskaan edes kylmän sodan aikana Neuvostoliittona tehnyt.
Ministeri Tuppurainen lähtee torstaina Saksaan neuvottelemaan Uniperin pelastuspaketista.
Koronaviruksen uutta omikronmuunnoksen alavarianttia on havaittu Intiassa ja kymmenessä muussa maassa, muun muassa Saksassa, Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Australiassa. Suomessa havaintoja ei ole tiettävästi tehty.
Tapauksia ja tietoa muunnoksen käyttäytymisestä on vasta vähän, mutta tutkijat maailmalla seuraavat tilannetta.
BA.2.75:tä kutsutaan toisen sukupolven muunnokseksi, koska se on kehittynyt omikronin BA.2-muunnoksesta.
Varianttia on havaittu useissa Intian osavaltioissa ja se näyttää leviävän nopeammin kuin muut alueella liikkuvat muunnokset, sanoo Delhin genomiikan ja integroivan biologian instituutin tutkija Lipi Thukral uutistoimisto AP:lle.
Myös Maailman Terveysjärjestö WHO seuraa alamuunnoksen käyttäytymistä, kertoi pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus viime viikolla The New Indian Expressissä.
Uutistoimisto AP:n mukaan voi kuitenkin viedä viikkoja, ennen kuin nähdään, muuttaako tuorein muunnos pandemian kehityskulkua.
Intian koronatyöryhmän puheenjohtaja, tohtori NK Arora, suhtautuu asiaan rauhallisesti. Hän sanoo intialaismediassa, että tartuttavuudestaan huolimatta BA.2.75 ei ole raju.
Viruksille on tyypillistä, että ne muuntuvat koko ajan, niin myös koronavirus. Omikronmuunnoksella on useita BA-alalinjoja, joista tällä hetkellä merkittävimmät ovat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan BA.2, BA.4 ja BA.5.
Myös BA.5-variantin tiedetään kiertävän rokotusten ja sairastetun koronan tuomaa suojaa. BA.5 on Lääkärilehden mukaan nyt Helsingin yliopistollisen sairaalan HUS:in alueella valtavirus.
Lisämutaatiot helpottavat viruksen tunkeutumista
Vielä ei ole tietoa siitä, aiheuttaako Intiassa ensimmäisenä havaittu BA 2.75 vakavampaa tautimuotoa kuin omikronin muut variantit. Alavariantti näyttää kuitenkin voivan levitä vauhdikkaasti ja ohittaa rokotteiden ja aiemman tartunnan tuoman suojan.
– On vielä aikaista johtopäätösten tekemiseen, mutta näyttää siltä, että tartuntamäärät ovat erityisesti Intiassa jopa eksponentiaalisessa nousussa, sanoo kliinisen virologian klinikan johtaja Matthew Binnicker Minnesotasta Yhdysvalloista uutistoimisto AP:lle.
Tapausmäärät ovat kansainvälisesti kuitenkin vielä pieniä ja tieto siksi vähäistä, sanoo puolestaan geneetikko ja molekyylibiologi Ulrich Elling Itävallan tiedeakatemiasta Deutsce Welle -sanomalehdessä.
Hänen mukaansa alavariantilla on piikkiproteiinissa kahdeksan lisämutaatiota BA.2-varianttiin verrattuna. Niiden sijainti on saanut tutkijat huolestumaan variantin kyvystä ohittaa immuniteetti.
Silti rokotteet ja tehosterokotteet ovat asiantuntijoiden mukaan yhä paras keino suojautua koronan vakavalta tautimuodolta.
Tanska ja Kanada ehättivät ratifioimaan Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet samana päivänä, kun Suomi ja Ruotsi allekirjoittivat liittymispöytäkirjat.
Lisäksi Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet on ratifioinut Norja, Islanti, Viro, Britannia, Saksa, Albania, Puola ja Luxemburg. Alankomaiden odotetaan ratifioivan jäsenyydet tiistaina.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys edistyi sotilasliiton huippukokouksessa Madridissa kesäkuun lopulla. Nato esitti hakijamaille kutsun tulla jäseneksi.
Iso kysymysmerkki on Turkki, joka on pitkään hankaloittanut Suomen ja Ruotsin hakuprosessia.
Tästä artikkelista löydät tuoreimmat tiedot hakuprosessin tilanteesta. Klikkaamalla nuolia pääset tarkastelemaan yksittäisten Nato-maiden kantoja.
11.7 kello 14.11 Korjattu. Hollanti ei ollut ratifioinut Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksiä perjantaina, kuten aiemmin mainittiin. Vaikka asia hyväksyttiin edustajainhuoneessa, Alankomaiden ylähuoneen on vielä äänestettävä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksistä. Vasta sen jälkeen ratifiointien voidaan katsoa tapahtuneen.
Puolueiden nuorisojärjestöt vaativat isoja muutoksia Suomen päihdepolitiikkaan, mutta suurimmassa osassa emopuolueita suhtautuminen on nihkeää.
Sukupolvien välinen kuilu päihdepolitiikassa näkyy esimerkiksi puhuttaessa huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumisesta tai käyttöhuoneiden sallimisesta.
Huumeiden aiheuttamat kuolemat ovat kasvaneet Suomessa koko 2000-luvun ajan. Kesäkuussa ilmestyneen Euroopan huumeraportin mukaan Suomessa on eniten alle 25-vuotiaiden huumekuolemia Euroopan unionin alueella.
Enemmistö puolueiden nuorisojärjestöistä vaatii päihdepolitiikan painopisteen siirtämistä käyttäjien rankaisemisesta hoitoon.
Kevään aikana myös keskustan nuorisojärjestö kääntyi kannattamaan kannabiksen dekriminalisointia, eli sen rangaistavuudesta luopumista. Keskustanuorten puheenjohtajan Aleksi Sandroosin mukaan järjestö selvittää myös kaikkien muiden huumeiden dekriminalisointia.
Sandroosin mukaan suomalainen päihdepolitiikka on täysremontin tarpeessa.
– Eduskunnan tehtävä on huolehtia kansalaisista. Näistä asioista päättävät ihmiset ovat vastuussa tulevaisuuden huumeongelmista ja kuolemista, jos emme uskalla rohkeasti tehdä tiede- ja faktapohjaista päihdepolitiikkaa.
Keskustanuorten puheenjohtaja Aleksi Sandroos sanoo vanhemman sukupolven ajattelevan päihdepolitiikkaa järjen sijaan tunteella. Jaani Lampinen / Yle
Kannabislainsäädännön vapauttamiselle laajaa tukea nuorisojärjestöiltä
Ennen keskustanuoria kannabiksen dekriminalisointia ovat vaatineet SDP:n, kokoomuksen, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n nuorisojärjestöt.
Emopuolueista dekriminalisoinnin kannalla ovat vain vasemmistoliitto ja vihreät. Vasemmistoliitto linjasi kesän puoluekokouksessaan tavoittelevansa kaikkien huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumista. Vihreät vaatii dekriminalisoinnin lisäksi myös kannabiksen myynnin laillistamista.
Vihreiden nuorten puheenjohtaja Peppi Seppälä kuvailee Suomen nykyistä päihdepolitiikkaa epäonnistuneeksi.
– Nykylinjaa tiukentamalla saadaan vain enemmän haittoja. Pitäisi kuunnella tiedettä ja uskoa siihen, mitä tutkijat sanovat. Haittojen rajoittamisen pitäisi olla politiikan kärkenä eikä moraaliposeerauksen siitä, kuka on tiukin niille ihmisille, joilla on ongelmia, Seppälä sanoo.
Vihreiden nuorten puheenjohtaja Peppi Seppälä pitää Suomen päihdepolitiikkaa epäonnistuneena. Jaani Lampinen / Yle
Perussuomalaisten nuorisojärjestössä päihdepoliittisia kantoja vielä pohditaan. Puheenjohtaja Miko Bergbomin mukaan kysymys kannabislainsäädännön höllentämisestä jakaa järjestöä.
– Meillä on jäseniä, joiden mielestä kieltolaki muutamilla parannuksilla toimisi ja osa on sitä mieltä, että säännelty tai vapautettu markkina olisi toimiva ratkaisu ongelman torjumiseen. Katsotaan, mihin päädytään, kun myöhemmässä vaiheessa linjaamme päihdekysymyksistä, Bergbom sanoo.
– Arvelen, että kanta pysyy kieltolain puolella sellaisella 60/40 suhteella, mutta on aistittavissa, että se muuttuu pikkuhiljaa. On hyvä seurata, millaisia tuloksia tulee esimerkiksi Yhdysvaltojen osavaltioista, jotka ovat vapauttaneet kannabiksen.
Perussuomalaisten nuorisojärjestössä mielipiteet kannabislainsäädännön suhteen jakautuvat, kertoo puheenjohtaja Miko Bergbom. Jaani Lampinen / Yle
Käyttöhuoneet ovat paikkoja, joissa huumeita saisi käyttää valvotusti ja turvallisesti. Tällä hetkellä huumeita käytetään esimerkiksi julkisissa vessoissa tai puistoissa ja huumeneuloja jää lojumaan myös tiloihin, joissa liikkuu myös lapsia.
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Ida Leino kertoo nuorisojärjestön tuoneen kesän puoluekokoukseen aloitteen käyttöhuoneiden pilotoinnista, mutta aloite ei menestynyt. Kokoomusnuoret haluaisivat myös laillistaa kannabiksen.
– Tarvittaisiin ilmapiiriä, jossa avun hakeminen paljon matalammalla kynnyksellä olisi mahdollista, eikä lyötäisi heti rangaistusta ja leimaa otsaan. Tässä on iso ristiriita, että päätöksiä ei pystytä tekemään tieteen pohjalta, vaan esille tulevat enemmänkin moraaliset kysymykset, Leino sanoo.
Helsingin kaupunki on esittänyt hallitukselle huumeiden käyttöhuoneen kokeilun oikeuttavan erillislain säätämistä jo vuonna 2019, mutta asia ei ole edennyt.
Hallituspuolueista vasemmistoliitto on ilmoittanut haluavansa valmistella käyttöhuoneiden kokeilusta lain jo tällä hallituskaudella.
Kokoomusnuorten puheenjohtajan Ida Leinon mukaan päihdepolitiikassa ratkaisuja pitäisi tehdä enemmän tieteeseen tukeutuen. Jaani Lampinen / Yle
"Tästä on tullut sukupolvipoliittinen kysymys"
Huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumista ja käyttöhuoneiden sallimista vastustetaan niiden antaman signaalivaikutuksen takia. Vastustajien mukaan päihdepolitiikan lieventäminen antaisi viestin siitä, että yhteiskunta suhtautuu huumeiden käyttöön myönteisesti.
Vihreiden nuorten puheenjohtaja Peppi Seppälä sanoo nuorten elävän jo nyt maailmassa, jossa huumeiden käyttö on yleistä, eikä hän usko käyttöhuoneiden tai dekriminalisoinnin muuttavan asiaa.
– Signaali on jo olemassa. On vaikea nähdä, että tulisi jotain uutta buumia, kun me elämme jo siinä tilanteessa, että koko ajan useampi ihminen käyttää päihteitä, Seppälä sanoo.
Keskustanuorten puheenjohtajan Aleksi Sandroos uskoo muutoksen päihdepolitiikassa tulevan ennemmin tai myöhemmin.
– Aikaisemmat sukupolvet monessa puolueessa ajattelevat tätä kysymystä vähän liikaa tunnepohjalta ja oman moraalin kautta, Sandroos sanoo.
– Tästä on tullut sukupolvipoliittinen kysymys. Tulevaisuus on kuitenkin meidän. Joko nämä muutokset tulevat nyt tai 20 vuoden kuluttua, mutta ne tulevat kuitenkin.
Talteen säilötty lumi kesti hellejakson hyvin. Lahden kaupungin liikuntapalvelupäällikkö Markku Ahokas kertoo, että valtava sahanpurukasa on vajonnut vain hiukan.
Kummun laella joutuu kaivamaan jopa metrin ennen kuin pääsee käsiksi sahanpurun alle piilotettuun lumeen. Rinteillä eristystä on 60–70 senttimetriä.
Purukasassa oleva ilma eristää lumen hyvin ulkoa hohkaavalta kuumuudelta, joten hävikkiä tulee helteellä vain vähän.
– Vesisateet ovat asia erikseen. Vesi menee purukasan läpi ja sitten lumikasassakin on onkaloita. Se on pahempi, summaa Markku Ahokas.
Lunta on kasan kätköissä reilut 20 000 kuutiota. Yleensä hävikkiä tulee 15–20 prosenttia vuodessa.
Viime talvena oli riittävän pitkä pakkasjakso, jolloin lunta ehdittiin tykittää hyvin myös varastoon. Kasaa on rakennettu aina sään salliessa.
– On tykitetty pohjakerros lunta. Lisäksi kaikki puhdas lumi on tuotu stadionilta tänne ennen jalkapallokauden alkua. Puru on peräisin läheisestä puruvarastosta, kartoo Markku Ahokas.
Lahdessa lumi peitetään vielä perinteiseen malliin sahanpuruvuorella, mutta lumen varastointiin on hiihtokeskuksissa kehitetty parempiakin konstejaJarno Kajova / Yle
Kauppatori saisi lumipeitteen
Jos lumi levitettäisiin Lahden kauppatorille, se saisi kohtuullisen lumipeitteen. Määrä riittää Lahden urheilukeskuksessa 2,5 kilometrin ensilumenlatuun.
– Vasta tehdessä nähdään riittääkö lumi ihan siihen, mutta ainakin kaksi kilometriä tällä saa lumetettua. Latu on silloin kuusi metriä leveä ja lumikerros on 60 senttiä paksu, tarkentaa Markku Ahokas.
Lumen varastoiminen nielee kaupungilta rahaa enimmillään noin 15 000 euroa. Ahokas ei pidä kustannuksia valtavina, koska vaakakupissa on, että hiihtolatu saadaan Lahdessa käyttöön aikaisin.
– Jos ladulla käy toistasataa tuhatta hiihtäjää, se on aikamoinen määrä.
Kameravalvonta hillitsee ilkivaltaa
Lahden lumikasa tiedetään kaupungissa laajalti, mutta ilkivaltaa ei juurikaan ole tehty. Siitä huolimatta, että Salpausselän maastoissa vanhan raviradan ympäristössä liikkuu myös kesäisin paljon ulkoilijoita.
Suuri kumpare voi houkuttaa kaivamaan lunta esille kesäistä lumisotaa varten, joten sahanpurukasalle asennettiin kameravalvonta keväällä 2016. Silloin varastossa oli 5 000 kuutiota lunta vuoden 2017 hiihdon MM-kilpailuja varten.
Lunta säilötään kesän yli monessa suuressa hiihtokeskuksessa ja talviurheilun kilpailupaikoilla. Perinteinen tapa on käyttää eristämiseen sahanpurua, kuten Lahdessa tehdään.
Laskettelukeskuksissa on kokeiltu myös lumikasojen peittämistä fleecen tyylisellä materiaalilla. Viime vuosina Finnfoam on pohjoisen rinnekeskuksissa testannut varastoimiseen uudenlaisia eristelevyjä yhdessä lumen säilömiseen erikoistuneen Snow Securen kanssa.
Tuusniemen Paimensaaren rannassa tulijoita tervehtii ensimmäiseksi vanha ja harmaa pyykkitupa. Sen luota lähtee metsäpolku varsinaiseen pihapiiriin.
Pihalla kaivon puuosa on jäkälöitynyt, kun taas rautaosat ovat aikojen saatossa ruostuneet.
Heinikkoisessa pihapiirissä on asuinrakennuksen lisäksi useita muita rakennuksia: aitta, talli, navetta, kanala ja savusauna. Aitan edessä on kivi, jossa on metallinen rengas. Siinä on aikoinaan ollut kiinni hevonen.
Nyt paikka on perinneympäristö eli perinnebiotooppi, jonka ylläpitämisestä vastaa Metsähallitus.
Paimensaaressa on runsaasti kiviaitoja ja vanhoja kiviröykkiöitä.Sami Takkinen / Yle
Matti ja Marja Hiltusen seitsenlapsinen perhe osti saaren 1920-luvun alussa ja muutti sinne asumaan. Saareen muutti vain osa perheestä, sillä loput viisi lasta olivat jo muuttaneet pois kotoa. 1950-luvulta alkaen taloa pitivät perheen neljä sisarusta: Helmi, Janne, Matti ja Ida.
– Sisarusten elämä ja työ on säilyneenä näihin rakennuksiin, näihin viljelyröykkiöihin ja kiviaitoihin, kiteyttää Metsähallituksen arkeologi Tanja Tenhunen.
Arkeologi Tanja Tenhunen ihastelee Hiltusen sisarusten vanhaa asuinrakennusta.Sami Takkinen / Yle
Rakennukset osa kokonaisuutta
Rakennukset ovat olennainen osa perinneympäristöä. Esimerkiksi Paimensaaressa neljän naimattomaksi jääneen sisaruksen historia on yhä läsnä, samoin elämää helpottaneet pienet keksinnöt.
– Tässä on ollut pullo, johon vettä on kerätty, hymyilee Tenhunen ja osoittaa kamarin ikkunan vieressä narussa roikkuvaa särkynyttä pullonkaulaa.
Ikkunalaudan alle on tehty pieni kouru, jota pitkin ikkunaruudun pintaan tiivistynyt vesi on aikoinaan otettu talteen.
Aika on rakennuksessa sisarusten jäljiltä pysähtynyt. Sami Takkinen / Yle
Nyt aika huoneissa on pysähtynyt. Ompelijan tossut ovat jääneet ompelukoneen alle, missä ne ovat ilmeisesti aina olleet, ja seinällä olevasta lehtileikkeestä voisi päätellä, että Kekkonen on yhä presidentti.
Arkeologi voi ainoastaan ihastella näkemäänsä.
– On erittäin tärkeää, että ihan tavallisen ihmisen tavallista elämää säilytetään, suojellaan ja hoidetaan niin, että se säilyy myös tuleville sukupolville.
Keittiön ruokakomerossa on suuri määrä erilaisia kahvipakkauksia.Sami Takkinen / Yle
"Luonnonhoitoon on enemmän varoja kuin rakennusten hoitoon"
Kulttuuriomaisuuden vaaliminen on lain mukaan yksi Metsähallituksen julkisista hallintotehtävistä.
Rahaa tällaiseen kulttuuriperinnön vaalimiseen on Tenhusen mukaan käytettävissä kuitenkin vähemmän kuin näitä rakennuksia ympäröivän luontoympäristön hoitoon.
Esimerkiksi Metsähallituksen Järvi-Suomen luontopalvelualueella olevissa perinneympäristöissä on kaikkien rakennusten korjauksiin tänä vuonna käytettävissä yhteensä 180 000 euroa. Kaavin Telkkämäen perinnetilalla kustannuksia pienentää se, että päreitä ovat latomassa vangit.
– Samalla kun suojellaan ympäristöä, täytyy suojella myös rakennettua kulttuuriympäristöä ja arkeologisia kohteita. Ihminen kuuluu luontoympäristöön, on aina kuulunut ja tulee kuulumaan, muistuttaa Tenhunen.
Rakennukset ovat olennainen osa niitä ympäröivää perinneympäristöä.Sami Takkinen / Yle
Uhanalaiset perinneympäristöt
Metsähallitus pitää yllä Paimensaaren tapaisia perinneympäristöjä ympäri Suomea. Usein kyse on perinnetiloista, joita hoidetaan perinteisin menetelmin, "vanhaan malliin".
Perinneympäristöissä viljellään usein myös perinteisiä kasvilajikkeita, sillä ideana on säilyttää kasvi- ja eläinlajeja, joiden olemassaolo vaatii vanhakantaisen maanviljelyn luoman ympäristön.
Arkeologi Tanja Tenhusen mukaan perinteisen maatalouden jäljiltä olevia perinneympäristöjä on nykyisin jäljellä enää yksi prosentti.
– Ne ovat hyvin tärkeitä ja uhanalaisia luontotyyppejä.
Hiltuset olivat uskonnollisia ihmisiä, mikä näkyy myös sistustuksessa.Sami Takkinen / Yle
Suojelualueiden niittyjä pyritään pitämään kunnossa sillä, että niitä vuokrataan laitumiksi. Niin tehdään myös Paimensaarella, jossa tänäkin kesänä laiduntaa nelisenkymmentä lammasta.
Pihapiirissä kulkevat lampaat kutsuvat toisiaan kovalla äänellä. On niiden ansiota, että Hiltusen sisarusten vanhat niityt eivät pensoitu.
– Lampaat syövät juuri ne mitkä pitääkin syödä ja jättävät rauhaan ne kasvit, mitkä pitääkin jättää rauhaan, kiittelee lammaspaimenena toimiva Anja Karvonen.
Hänen mukaansa saaressa on laiduntanut myös lehmiä, mutta vanhojen rakennusten kannalta lampaat ovat turvallisempia.
Tuusniemeläinen Anja Karvonen huolehtii saaressa kesällä laiduntavista lampaista.Sami Takkinen / Yle
Tavallisten ihmisten tavallinen elämä säilytettävä
Metsähallitus hoitaa perinnemaisemia ympäristöministeriön ohjauksessa, kun taas rakennuksista huolehditaan yhteistyössä museoviranomaisten kanssa.
Tenhunen sanoo arkeologina suhtautuvansa levollisesti siihen, että osa perinneympäristöissä olevista rakennuksista häviää vääjäämättä.
– Niistä jää kiviperustuksia sekä viljely- ja kaskiröykkiöitä kertomaan sitä tarinaa.
Suomessa pitäisi hänen mukaansa olla yhteinen käsitys siitä, mitkä ovat kulttuurihistoriallisesti kaikkein arvokkaimpia pihapiirejä ja rakennuksia, jotka on säilytettävä.
Tenhunen ottaa esimerkiksi huonossa kunnossa olevat ja hylätyt rakennukset, joita vielä nyt näkee missä tahansa syrjäseudulla.
– Tavallisen ihmisen tavallinen elämä on häviämässä. Siinä mielessä nämä rakennukset ovat arvokkaita.
Arkeologille myös tavallisen ihmisen tavallisen elämän säilyttäminen on tärkeää.Sami Takkinen / Yle
Keskustele jutun aiheesta. Keskustelu on auki 13.7. klo 23:een asti.
Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Kymsote keskeyttää toistaiseksi yli 12 vuotta täyttäneiden vakavan koronataudin riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden neljännet koronarokotukset.
Riskiryhmiin kuuluvien henkilöiden rokotukset ehdittiin aloittaa Kymenlaaksossa 8. heinäkuuta.
Nyt rokotukset kuitenkin keskeytetään, sillä rokotustahti ei noudattanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen linjan mukaista aikataulua.
Rokotusten laajentaminen uusiin ryhmiin vaatii THL:n antaman valtakunnallisen suosituksen, jotta myös Lääkevahinkokeskus katsoo kyseessä olevan lääketieteellisesti perusteltu toimi. Tämä johtuu siitä, että koronarokotteen kolmansilla ja neljänsillä annoksilla ei ole Euroopan unionin laajuista myyntilupaa.
Euroopan lääkevirasto hoputtaa rokotuksiin
Kymsote muistuttaa tiedotteessa, että koronarokotteen tehosteannosten ottaminen on turvallista ja niitä tarjotaan Euroopan laajuisten suositusten perusteella.
THL kertoi puolestaan viime viikolla, että se aikoo suositella neljänsiä rokoteannoksia elokuun puolivälistä alkaen kaikille 65 vuotta täyttäneille sekä yli 60-vuotiaille ja 15–59-vuotiaille riskiryhmäläisille syyskuun 1. päivästä lähtien.
THL:n ylilääkäri Hanna Nohynekei ota vielä kantaa siihen, nopeutetaanko rokotussuosituksen käyttöönottoa Suomessa. Jos suositus muuttuu, Kymsote kertoo olevansa valmis laajentamaan neljänsiä koronarokotusannoksia riskiryhmiin aikaisemmin.
Pienessä Peltovuoman kylässä Enontekiöllä riittää kesäisin ohikulkijoita. Rauhallisessa kylässä toimii myös yksi Suomen pohjoisimmista maitotiloista. Peltovuoman maatilan emäntä Kati Peltovuoma päätti avata navettakahvilan matkailijoille vuosi sitten.
– Matkailijat pysähtelivät paljon navetan edustalla ja töllistelelivät tänne päin. Mietimme, että saapuisivatkohan he pihalle asti, jos keksisimme jotakin, kertoo Peltovuoma.
Vaikka Peltovuoman kylä onkin syrjässä Enontekiön pääteiltä, on vierailijoita riittänyt. Maatilalla voi rapsutella pihapiirin Suffeli-lehmää, jonka mukaan maatilan kahvio on saanut nimensä. Suosituksi ovat osoittautuneet myös navettavierailut, joita vierailijat voivat varata etukäteen.
Yksi lähtökohta maatilan avaamiselle matkailijoille on ollut kuitenkin suomalaisten tietovaje siitä, mistä elintarvikkeet kauppojen hyllyille tulevat.
– Monetkaan eivät ole lehmiä edes nähneet. Ei se maito oikeasti kaupasta tule, vaan kyllä se on meiltä maitotiloilta lähtenyt. Ihmiset ovat vieraantuneet maataloudesta ja eläimistä. Sitä olemme halunneet tuoda esille, että olemme tavallisia ihmisiä tekemässä töitä ja tuotamme suomalaista ruokaa, kertoo Kati Peltovuoma.
Maatilan emäntä Kati Peltovuomalle on ollut antoisaa jakaa tietoa maidontuotannosta matkailijoille. Ida Gronmo / Yle
Pohjoisen kunnissa riittää yhä maidontuottajia
Vaikka valtakunnallisesti maitotilojen määrä on laskenut, silti Lapin jokaisesta kunnasta löytyy yhä aktiivisia tiloja.
Maa- ja metsätaloustuottajien liiton mukaan Lapissa tuotettiin yli 85 miljoonaa litraa maitoa vuonna 2021. Tuotetun maidon määrä on kuitenkin vähentynyt lähes neljä miljoonaa litraa vuodesta 2020.
Viime vuonna yhteensä 18 lappilaista maitotilaa joutui lopettamaan toimintansa. MTK Lapin mukaan tuotetun maidon määrä on kuitenkin lisääntynyt 16 046 litraa tilaa kohti.
Peltovuoman tilan lehmät elävät vapaasti laitumella ja päättävät itse, milloin ovat valmiita lypsylle. Maatilalla toimii lypsyrobotti, jonne lehmät osaavat hakeutua itse, kun maidontuotanto tuntuu parhaiten toimivan. Lypsyrobotti osaa tunnistaa, onko lehmän utareissa tarpeeksi maitoa lypsettäväksi.
Peltovuoman maitotilan lehmät hakeutuvat itse lypsylle, kun ovat siihen valmiita. Toisinaan lypsyrobotti voi olla toista mieltä. Ida Gronmo / Yle
Navetan vierailijoilla on useimmiten ollut varsin erilainen mielikuva nykypäivän maitotilan toiminnasta, kertoo Peltovuoma.
– Kyllähän se ihmetys on aina valtavaa, kun on se käsitys, että lehmät käydään käsin lypsemässä. Kehitys on ollut valtavaa, mikä maataloudessa on ollut.
Peltovuoma harmittelee, ettei ruuantuotannosta ole tarpeeksi tietoa suomalaisessa yhteiskunnassa.
– Tavallinen ruuantuotanto on mennyt niin kauas tavallisen ihmisen arjesta, sanoo Peltovuoma.
Peltovuoman maatilalla tehdään kesäisin töitä lähes ympäri vuorokauden. Maitotilan arjessa hoidetaan lehmät, siivotaan lypsypaikkoja ja niitetään heinää lähes jatkuvasti. Lantarobotti siivoaa tänä päivänä 60 lehmän jätökset.
Navettakahvila toimii arkipäivän askareiden ohella. Peltovuoman emännälle on paljon tärkeämpää tuoda vierailijoille uutta tietoa ja kokemuksia maitotilan toiminnasta, kuin tienata suuria summia.
– Tässä on tilaisuus kertoa omasta työstä ja antaa kokemuksia varsinkin lapsille. Se, että he näkevät eläimiä, on tosi iso juttu. Se on tosi antoisaa meille, iloitsee Peltovuoma.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 13.7. klo 23:een asti.
