Oli 14. helmikuuta 1922.

Sisäministeri Heikki Ritavuori lopetteli työpäiväänsä Heimolan talossa, Helsingin Hallituskadulla. Sittemmin puretussa rakennuksessa kokoontui sata vuotta sitten eduskunta.

Tumma puku, musta ulsteri ja karvahattu noudattivat aikansa herraskaista tyyliä. Kenkiensä suojaksi Ritavuori asetti kalossit. Ruskea salkku kainalossaan hän poistui Kluuvikadun kautta Aleksanterinkadulle ja nousi raitiovaunuun. Ritavuori oli matkalla kotiinsa Töölöön, Nervanderinkatu 11:een. Vaimo Katri odotti miestään päivälliselle.

Ministeri jäi raitiovaunusta Kansallismuseon pysäkillä hieman yli iltapäiväviiden. Perässä ulos asteli Ernst Nevanlinna, sanomalehti Uuden Suomen päätoimittaja. Oikealle kallistunut lehti oli ryöpyttänyt kovin sanoin hallitusta, eritoten sisäministeriä.

Miesten katseet eivät kohdanneet, mutta heillä oli sama suunta. Nevanlinna oli menossa tapaamaan eduskunnan entistä puhemiestä Lauri Ingmania, joka asui samassa talossa kuin Ritavuori. Kansallismuseolta sinne oli matkaa parisataa metriä.

Ritavuori ja Nevanlinna kulkivat peräkkäin kohti Museokatua ja sieltä edelleen Dagmarinkadulle.

Ostrobotnian kohdalla heidän väliinsä lyöttäytyi kolmas henkilö.

“Kello viideltä Ritavuori ammutaan”

Puolisen tuntia aiemmin, noin kello 16.30, Helsingin Kalliossa Porthaninkatu 7:ssä sijaitsevassa parturiliikkeessä sattui kohtaus, joka jäi paikalla olleiden mieleen. “Huonosti puettu mies" kiinnitti huomion paitsi olemuksellaan myös puheillaan.

– Tänään kello viideltä Ritavuori ammutaan, ja jos ei ammuta, tulee Mannerheim ja tekee selvän!

Outo mies lisäsi, että myös presidentti K.J. Ståhlberg ja ulkoministeri Rudolf Holsti kokevat saman kohtalon. Sen jälkeen koittaisi vallankumous.

Kaikki paikalla olleet kertoivat myöhemmin miehen puheista yhteneväisesti.

Kukkopoika

Turussa varttunut Heikki Ritavuori oli syntyjään Henrik Rydman, mutta hän suomalaisti nimensä kansallisuusaatteen pauloissa ja sukukiistoista turhautuneena. Ritavuori oli kaikkea muuta kuin hauska mies. Totinen ja huumorintajuton juristi tunsi vetoa politiikkaan jo varhain. Kansanedustajaksi hän nousi ensimmäisen kerran 33-vuotiaana vuonna 1914.

1920-luvun alussa liberaalin Kansallisen Edistyspuolueen poliitikon tähti oli nousussa. Ritavuori oli periksiantamaton ja peloton, monissa asioissa jääräpäinen. Tasa-arvoa ja demokratiaa puolustanut mies hankki kovuudellaan paitsi arvostusta myös koko joukon vihamiehiä. Vastustajien leireissä Ritavuorta pidettiin kukkopoikana.

– Hän oli tahtopoliitikko mitä suurimmassa määrin. Hänellä oli ylikehittynyt oikeudentunto, sanoo kirjailija Lasse Lehtinen.

Lehtisen viime syksynä julkaistu teos Murhattu ministeri luotaa Ritavuoren elämää.

Historioitsija Risto Niku perehtyi Heikki Ritavuoreen ja etenkin murhan tutkintaan 2000-luvun alussa. Ministeri Ritavuoren murha julkaistiin vuonna 2004. Nikun mukaan Ritavuorella oli puoluerajat ylittänyt oikeuskäsitys.

– Hän teki paljon töitä torpparien oikeuksien eteen, vaikka itse oli porvari. Hän pani vastaan oikeistoaktivisteille ja Mannerheimille, vaikka oli oikeistolainen, Niku kuvaa.

Sisällissodan jälkeen Ritavuori otti päämääräkseen kansan yhtenäistämisen. Hän ajoi lakeja punavankien armahtamiseksi, koska koki, että vain siten sisällissodan haavat voidaan parantaa nopeasti. Äärimmäinen oikeisto alkoi kutsua Heikki Ritavuorta “punikkiministeriksi”.

Vuonna 1919 perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana Ritavuori oli kannattanut voimakkaasti tasavaltalaisuutta, ja tukenut Ståhlbergia presidentiksi Gustaf Mannerheimin sijaan. Ritavuoren lobbaustyö vaikutti. Monarkiatoiveiden kaatuminen ja Mannerheimin tappio presidenttipelissä olivat kirveleviä iskuja oikeistopiireille.

Heidän tavoitteilleen Ritavuori alkoi vaikuttaa vaaralliselta mieheltä.

Tuhannen markan seteli

Sinä päivänä Ernst Tandefeltille oli tullut kiire.

Hän poistui Tarkk'ampujankadun vuokrakonttoriltaan niin nopeasti, ettei sulkenut ulko-ovea. Valuuttakauppias Tandefeltin työtilassa tutun leskirouvan asunnossa oli pöytä, tuoli ja puhelin.

Hän oli sietämätön vuokralainen. Työskennellessä hän läpsytteli käsiään, tömisteli jalkojaan ja ramppasi käytävässä niin, että matot kuluivat rikki. Leskirouva kuitenkin sääli Tandefeltia, eikä hennonnut heittää tätä pihalle.

Tandefelt kantoi asetta mukanaan myös konttorilla. Hän säilytti sitä yleensä työpöydällään sokerilaatikon päällä. Helmikuun aikana vuokraemäntä oli huomannut, että ase oli vaihtunut. Isompaan.

Noin kello 16.10 Ernst Tandefelt saapui Cafe Esplanadiin Pohjois-Esplanadilla. Kahvilatyöntekijän mukaan mies tilasi kahvin, käveli levottomasti edestakaisin, istui tuolilla vain puolittain, tuskin koski juomaansa. Lopulta mies poistui kahvilasta nopeasti.

Tandefelt otti pirssin Ruotsalaisen teatterin luota. Suuntana oli Dagmarinkadun ja Nervanderinkadun kulma. Tandefelt oli pukeutunut työläiselle tyypilliseen palttooseen. Kuljettaja Herman Söderström ihmetteli, miksi työmiehen vaatteet olivat kuin pakasta vedetyt.

Perillä Dagmarinkatu 5:n edessä Tandefelt tiedusteli, voisiko kuljettaja maksua vastaan odottaa puoli kuuteen. Söderström tuumi hetken ja myöntyi. Tandefelt antoi lisäohjeen. Hänen palatessaan olisi lähdettävä kiireesti Eläintarhan suuntaan aina Hakaniemeen saakka.

Tandefelt vakuutteli kuljettaja Söderströmille, ettei kyse ollut mistään laittomasta ja antoi tälle 50 markkaa vaivanpalkkaa. Söderström näki miehen lompakossa tuhannen markan setelin. Se oli suurin käytössä ollut seteli.

Valtava raha työläiselle, Söderström pohti. Hän näki “työmiehen” poistuvan Kansallismuseon suuntaan.

“Ymmärrätte varmaan, miksi”

Ulko-ovella Nevanlinna kävi häneen kiinni.

Mies ei tehnyt vastarintaa, vaan luovutti aseen. Poliisi saapui paikalle lähes välittömästi.

Toisella puolen katua tilannetta seurannut koululainen Lothar Czarnecki kuuli ampujan sanovan:

– Se oli Ritavuori, ja ymmärrätte varmaan, miksi.

Mies ilmoitti kantavansa täyden vastuun teostaan.

Hän kertoi nimekseen Ernst Tandefelt.

Surunlapsi

Ylioppilas jo seitsemän vuotta, eikä ole mitään tehnyt tässä maailmassa. On nyt lähes kokonaan kuluttanut suuren perintönsä; on väsynyt elämään, eikä tee mitään työtä. Hänen ainoa intohimonsa on aina ollut ampua kissoja revolverilla.

– Heikki Tandefeltin kuvaus veljenpojastaan Ernst Tandefeltista vuonna 1903.

Sukuperinteet olisivat velvoittaneet Sysmässä 1876 syntynyttä Knut Ernst Robert Tandefeltia. Aatelissuvussa lähes kaikista oli tullut jotakin: tuomareita, upseereja, valtiopäivämiehiä. Ernst oli toista maata.

Ylioppilastutkinnon jälkeen hän läksi lukemaan lakia. Se tyssäsi lähes alkuun. Tandefeltilla ei ollut lukupäätä eikä pitkäjänteisyyttä.

Hänestä tuli joutomies. Isän perintö kului uhkapeleihin. Lähipiiri piti miestä "suvun surunlapsena". Tandefelt notkui päivät pitkät ravintoloissa ja teki pientä vaivanpalkkaa vastaan kaikenlaista. Usein korvaukseksi riitti voileipä tai viinaryyppy.

1900-luvun alussa Tandefelt alkoi liikkua ruotsinkielisissä aktivistipiireissä ja radikalisoitui. Tandefelt saatiin houkuteltua tekoihin, joihin kukaan muu ei uskaltanut suostua.

Vuonna 1902 hän tarjoutui vapaaehtoiseksi murhaamaan nationalistien vihaaman kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin. Suunnitelma ei toteutunut. Kaksi vuotta myöhemmin Eugen Schauman teki sen.

1920-luvun alussa Ernst Tandefelt tuntui viimein löytäneen elämälleen tarkoituksen. Hän oli naimisissa ja pienen tytön isä. Perhe asui Lauttasaaressa – ei leveästi, mutta tyydyttävästi.

Vahingonlaukaus

Heikki Ritavuoren ampuminen oli harvoja tekoja, joissa Tandefelt onnistui. Mutta senkin hän oli töpeksiä.

Paikalla ammuttiin neljä laukausta, mutta Ritavuoreen osui kolme luotia. Ennen ampumista Tandefelt oli hermostuksissaan näprännyt taskussaan ollutta Colt-pistoolia. Sormi osui liipaisimelle ja vahingonlaukaus reiteen.

Tandefeltin tarkoituksena oli paeta, mutta ampumavamma teki sen vaikeaksi. Paikalle rientäneen poliisin mukaan Tandefelt oli pidätyshetkellä hädin tuskin tolpillaan. Ernst Nevanlinna osoitti todellista siviilirohkeutta taltuttaessaan aseistetun tappajan.

Järkyttynyt Gerda Ryti vei murhapaikalta suruviestin Katri Ritavuorelle. Mies ei tulisi päivälliselle.

Yksi luoti oli lävistänyt sisäministerin sydämen, kaksi muuta osui keuhkoon. Heikki Ritavuori todettiin kuolleeksi Kirurgisessa sairaalassa.

Käynnistyi itsenäisen Suomen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan valtiollisen murhan tutkinta.

Poliittinen murha, poliittinen tutkinta

Murha oli täysin poliittinen. Ernst Tandefelt korosti kuulusteluissa, ettei hän surmannut siviilihenkilö Heikki Ritavuorta, vaan Suomen sisäministerin.

Poliittiseksi muotoutui myös murhatutkinta. Poliisin toiminta oli kaikkea muuta kuin tarmokasta.

Valtiollisen poliisin tehtäviä hoiti vuonna 1919 perustettu Etsivä keskuspoliisi (EK). Se ei kuitenkaan osallistunut sisäministerin murhan selvittelyyn, vaikka tapaus olisi selkeästi kuulunut sille.

– Etsivä keskuspoliisi lykkäsi tapauksen Helsingin poliisille, joka ei myöskään välittänyt tutkia sitä kunnolla, Lasse Lehtinen ihmettelee.

Poliisin osaaminen oli sata vuotta sitten heikoissa kantimissa. Jopa Ernst Tandefelt oli ollut tovin aikaa poliisivoimissa ilman mitään pätevyyttä. Tandefelt ehti toimia hetken myös Etsivän keskuspoliisin santarmiasiantuntijana. Hän sai lähtöpassit molemmista toimista.

Helsingin poliisi ei saanut selville Tandefeltin mahdollisia rikoskumppaneita tai yllyttäjiä. Tutkinta-aineistosta saa käsityksen, että tapaus selvisi vain, koska ampuja jäi kiinni rikospaikalta. Tandefeltin taustatkin selvitettiin vain pintapuolisesti.

– Tutkinnan sysääminen Helsingin poliisille varmisti, ettei siitä koskaan selvää tullut, Risto Niku tuumaa.

Tietokirjailija ja Kriminologisen kirjaston entinen kirjastonhoitaja Tuomo Silenti perehtyi Ritavuoren murhaan jo 1970-luvulla. Hän teki myöhemmin gradunsa tapauksesta. Silenti on varma, että EK vetäytyi tutkinnasta poliittisista syistä.

– EK:n johdossa oli paljon äärioikeistolaisia entisiä aktivisteja. Myös ampuja Tandefelt oli äärioikeistolainen.

Silentin mukaan sisäministeriön alaisuudessa toimineelle EK:lle olisi ollut kiusallista, mikäli verijäljet olisivat johtaneet sen omiin piireihin. EK:n silloinen johtaja Ossi Holmström oli tunnettu oikeistoaktivisti.

Tammikuussa 1922, muutama viikko ennen murhaa, Ritavuori laati suunnitelman valtiollisen poliisin uudistamisesta. EK:n paikallisten alaosastojen tehtävät olisi siirretty paikallispoliisille.

Oikeistolehtien mylly alkoi pyöriä: sisäministerin väitettiin ajavan EK:n lakkauttamista.

Uutiset olivat valetta.

Uhkia sisältä ja ulkoa

Sata vuotta sitten nuori Suomi oli pahassa uhmaiässä. Neljävuotias tasavalta otti hapuilevia ensiaskeliaan. Poliittinen ilmapiiri oli myrkyllinen. Oikea ja vasen, punainen ja valkoinen vihoittelivat toisilleen, vaikka sisällissota oli takana.

Repolan ja Porajärven rajapitäjien siirtyminen Neuvosto-Venäjän alle kiivastutti oikeistoa. Pitäjien asukkaat suuttuivat, kun neuvostohallituksen vuonna 1920 lupaamaa Itä-Karjalan itsehallintoa ei kuulunut.

Itä-Karjalan tilanne kuohutti myös toista laitaa. Suomalaiset kommunistit nousivat puolustamaan venäläisiä aateveljiään. Tammikuussa 1922 Helsingissä järjestetyssä mielenosoituksessa julistettiin hallituksen olevan vastuussa “suomalaisten lahtarien ja verikoirien” alkuunpanemasta sodasta.

Lopulta kommunistit julkaisivat Suomen Työmies -äänenkannattajassaan julistuksen, jossa kehottivat kansalaisia taisteluun Neuvosto-Venäjän puolustamiseksi.

Heikki Ritavuoren mitta täyttyi. Hän määräsi kommunistijohtajia pidätettäväksi ja syytettäväksi maanpetoksesta.

Äärilaitojen välissä

Viikkoja ennen Ritavuoren murhaa oikeistolainen Hufvudstadsbladet kirjoitti lähteisiinsä pohjautunutta palturia.

Lehti väitti, että sisäministerin määräyksestä Itä-Karjalaan lähteneitä vapaaehtoisia taistelijoita oli pidätetty rajalla, vangittu päiviksi ja passitettu vankikyydeillä koteihinsa. HBL kirjoitti sisäministerin toimineen muun hallituksen selän takana. Kuoroon yhtyi myös oikeistolainen Iltalehti. Uutinen kuumensi lukijoiden tunteita.

Mitään määräyksiä pidätyksistä ei ollut annettu, eikä tehty. Aseista riisutut taistelijat palasivat kotiseuduilleen vapaaehtoisesti. Valeuutisilla haluttiin lietsoa epäluuloa hallitusta ja sisäministeriä kohtaan. Poliittisesti latautuneet lehdet käyttivät kansan heikkoa medialukutaitoa härskisti hyväkseen.

Samaan syyllistyi vasemmisto. Suomen Työmies kertoi 1. helmikuuta 1922 julkaistussa uutisessaan sosialistisen kunnallisjärjestön edustajien käynnistä sisäministerin puheilla. Lehti väitti, että sisäministeri Ritavuori oli antanut järjestön edustajille ohjeita, joilla kokoontumislakia pystyi kiertämään. Se ei ollut totta.

Heikki Ritavuoren kohtalona oli joutua rintamalinjojen väliin. Hän oli liian vasemmalla oikeistolle ja liian oikealla vasemmistolle.

Kirurgisessa sairaalassa Ritavuoren takin taskusta löytynyt tuntemattoman henkilön kirjoittama viesti kuvasti sisäministeriin kohdistunutta vihaa.

Liittolainen vai hullu?

Suurin osa Ritavuorta parjanneista lehdistä sanoutui irti murhasta. Osa pyysi jopa anteeksi. Harvoja poikkeuksia oli Hufvudstadsbladet, joka hiljaa hyväksyi teon.

Oikeistolehdet olivat jo murhaa seuranneena päivänä kummallisen varmoja, että Ernst Tandefelt oli “abnormi” eikä hänellä ollut rikoskumppaneita. Kommunistien äänenkannattaja Suomen Työmies lohkaisi myöhemmin jutussaan:

Uutisessa mainittu Leo Stenström oli sama mies, joka oli puoli tuntia ennen murhaa kerskunut sillä parturiliikkeessä Porthaninkadulla.

Poliisi löysi hänet murhan jälkeen Lapinlahden mielisairaalasta. Lääkäri oli passittanut Stenströmin sinne tekoa seuranneena päivänä, koska oli pitänyt tämän puheita niin epänormaaleina. Poliisi totesi, että miehestä tuskin on apua rikoksen selvittämisessä.

Stenströmin sivuuttaminen oli erikoista. Tutkinnassa saatiin selville, että hän tunsi Ernst Tandefeltin.

Rappeutunut psykopaatti

Tandefelt kiisti salaliiton. Hän sanoi toimineensa yksin, omasta aloitteestaan.

Tandefelt kertoi lukeneensa ennen kaikkea Hufvudstadbladetia ja muita ruotsinkielisiä lehtiä. Niistä hän oli saanut käsityksen, että Ritavuori oli vaaraksi Suomelle. Erityisesti häntä suututtivat uutiset EK:n uudelleenjärjestelystä ja siitä, miten Ritavuori oli muka neuvonut kommunisteja kiertämään kokoontumislakia.

Syyttäjä Eino Nyyssölä pitikin HBL:n kirjoittelua kiihotuksellisena ja keskeisenä murhamotiivin synnyttäjänä.

Tandefelt kuuli odotetun tuomionsa Helsingin raastuvanoikeudessa 8. toukokuuta 1922. Elinkautinen kuritushuonerangaistus. Turun hovioikeus vahvisti tuomion.

Korkein oikeus lähetti hänet mielentilatutkimukseen. Siinä Tandefelt todettiin "rappeutuneeksi psykopaatiksi", mutta ei mielisairaaksi. Tandefelt passitettiin Sörnäisten lääninvankilaan.

Tuomion jälkeen Ritavuoren kohtalo vaipui vuosiksi lähes unohduksiin. Vuosi 1927 muutti kaiken.

Silloin murhaaja avasi suunsa.

Paljastus

Ernst Tandefelt halusi olla sankari. Hän samaisti itsensä Eugen Schaumaniin, mutta ei saanut aateveljiltään samanlaista ylistystä. Äärioikeisto oli tyytyväinen Ritavuoren kuolemaan, mutta murhaajalle ei kohoteltu maljoja.

Tandefelt koki tulleensa petetyksi. Tunnetta lisäsi se, ettei oikeistovallankaappausta tapahtunut. Myöskään uudelta presidentiltä Lauri Kristian Relanderilta ei herunut armahdusta, vaikka Tandefelt oli laskenut sen varaan.

Vuonna 1927 Tandefelt kirjoitti oikeuskansleri Axel Charpentierille. Tandefelt paljasti seikkaperäisesti, miten murha oli tapahtunut. Tunnustukset olivat järkälemäisiä. Jos niihin oli uskominen, sisäministerin murhahankkeeseen oli sekaantunut koko joukko korkea-arvoisia oikeistoherroja.

Tandefelt nimesi kolme tärkeintä rikoskumppaniaan. Murhan pääsuunnittelija oli ollut kenraalimajuri Paul von Gerich, entinen Helsingin suojeluskuntapiirin päällikkö. Suojeluskunnat muodostivat aikanaan sangen itsenäisesti toimineen kansalliskaartin.

Von Gerichin kauna Ritavuorta kohtaan juontui suojeluskuntaselkkauksesta.

Motiivi murhaan

9. kesäkuuta 1921 Hufvudstadsbladetissa julkaistu kirjoitus käynnisti yhden itsenäisen Suomen alun suurimmista ulkopolitiikan kriiseistä.

Kenraalimajuri Paul von Gerich ryöpytti kovin sanoin ulkovaltoja. Hän luonnehti Ranskan politiikkaa kosto- ja ryöväripolitiikaksi, ja sivalsi myös Italiaa, Latviaa, Puolaa ja Romaniaa. Syyttelyn kohteet raivostuivat. Maiden suurlähettiläät vaativat Suomelta anteeksipyyntöä.

Valtiovalta määräsi suojeluskuntain ylipäällikön Didrik von Essenin erottamaan von Gerichin. Ylipäällikkö ei suostunut, koska katsoi, että suojeluskuntien tuli päättää asioistaan itsenäisesti. Lopulta presidentti Ståhlberg erotti niskuroineen von Essenin. Paul von Gerich erosi itse.

Konflikti Suojeluskuntajärjestön ja maan hallituksen välillä roihusi. Heikki Ritavuori piti vaarana, että suojeluskuntalaiset valmistelivat vallankaappausta. Sovittelijaksi ryhtynyt entinen valtionhoitaja P.E. Svinhufvud sai suojeluskuntalaiset rauhoittumaan.

Suojeluskuntalaiset halusivat uudeksi ylipäällikökseen Gustaf Mannerheimin. Ståhlberg ei pitänyt ajatuksesta. Häntä huoletti antaa yksityinen armeija Mannerheimin käskyvaltaan.

Ratkaisijan rooli lankesi Heikki Ritavuorelle, joka oli itsekin taustaltaan suojeluskuntalainen. Hän laati järjestön maltillisen siiven kanssa suunnitelman, ja uudeksi suojeluskuntain ylipäälliköksi nimitettiin jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg.

Mannerheim oli sivuutettu jälleen. Radikaalit suojeluskuntalaiset raivostuivat.

– Ajatus Ritavuoren murhaamisesta sai alkunsa todennäköisesti tästä. Äärioikeistoaktivistit olivat jälleen saaneet nenilleen. He olivat tympääntyneet edistyspuolueen vetämään keskustalaiseen politiikkaan ja halusivat panna sille pisteen, tietokirjailija Tuomo Silenti uskoo.

Mutta ensisijainen kohde ei ollut Heikki Ritavuori.

Sijaisuhri

Gustaf Mannerheimin ja Paul von Gerichin elämänvaiheisiin perehtynyt historioitsija Lars Westerlund uskoo, että äärioikeistoaktivistien aikomuksena oli vallankaappaus.

– Radikaalin oikeiston piirissä keskusteltiin presidentti Ståhlbergin poistamisesta. Suunnitelmana oli saada Svinhufvudista uusi valtion nokkamies ja Mannerheimista ylipäällikkö. Se oli hutera vallankaappaussuunnitelma, Westerlund sanoo.

Westerlundin selvitysten mukaan aktivistien kohteena oli alunperin presidentti Ståhlberg.

Ernst Tandefelt tunnusti itsekin kirjeessään oikeuskanslerille esittäneensä ensin Ståhlbergin ampumista. Tandefeltin mukaan von Gerich mietti asiaa, mutta vaihtoi kohteeksi Ritavuoren.

– Ritavuori joutui sijaiskohteeksi. Tandefelt oli aluksi vastahakoinen. Hän katsoi, että Ritavuori on liian pieni tekijä, eikä hänen ampumisensa johda vallan vaihtumiseen, Westerlund lausuu.

Hän uskoo suunnitelman muuttuneen, koska hyvin vartioidun presidentin surmaaminen olisi ollut liian vaativa hanke.

Pitkää tikkua murhaajasta

1990-luvun lopulla Lars Westerlund haastatteli pääkonsuli Anders Segercrantzia, joka oli Ritavuoren murhan aikaan 12-vuotias. Segercrantzit ja von Gerichit olivat perhetuttuja.

Segercrantz kertoi suvussaan liikkuneesta tiedosta, jonka mukaan aktivistit sopivat Ritavuoren murhasta Helsingin Seurahuoneen turkkilaisessa kabinetissa tammikuun puolivälissä 1922.

Kokoontumiseen osallistui Westerlundin päätelmien mukaan kymmenkunta miestä.

– Segercrantz kertoi, että tekijästä vedettiin pitkää tikkua. Lyhin tikku jäi Tandefeltin käteen.

Myöhemmin ilmeni, että parikymmentä suojeluskuntalaista oli kerännyt noin 25 000 markan palkkiosumman Tandefeltille. Rahojen kohtalo ei koskaan selvinnyt.

Salaliitto

Murhaaja Ernst Tandefeltin kertomukset olivat seikkaperäisiä ja uskottavia.

Tandefelt oli sanojensa mukaan vieraillut von Gerichin Bulevardin-asunnolla punomassa murhajuonta.

– Hän kuvaili esimerkiksi asunnon kalustuksen täsmällisesti, historioitsija Risto Niku huomauttaa.

Tandefeltin mukaan teon käytännön valmisteluista vastasi helsinkiläinen Oscar Jansson, Yliopiston Apteekin apteekkari ja arvostettu suojeluskuntalainen.

– Tandefelt kertoi, että Jansson antoi aseen apteekin viereisessä ravintola Hungarian porttikongissa, kirjailija Tuomo Silenti kertoo.

Myöhemmin Jansson oli Tandefeltin mukaan luovuttanut hänelle pakomatkaa varten tuhannen markan setelin Café Esplanadissa. Tämä vahvisti taksiautoilija Herman Söderströmin havainnon. Jansson oli kieltänyt kahvilahenkilökuntaa kertomasta, että oli tavannut Tandefeltin murhapäivänä.

Tandefeltin mukaan kolmas keskeinen lenkki hankkeessa oli Pukinmäessä asunut insinööri Knut Selim Colliander. Hän omisti leikkikalutehtaan Malmilla. Collianderin rooli oli näyttää, kuka Ritavuori oli. Tunnistamisreissuja Töölöön tehtiin kaksi.

Von Gerichin ja Janssonin tavoin myös Colliander puhui itsensä pussiin kiistäessään tuntevansa Tandefeltia.

Tandefelt esimerkiksi muisti, miten Colliander oli toisella tunnistuskäynneistä säikähtänyt nähtyään Nervanderinkadulla miehen, jonka kertoi olevan Heikki Ritavuoren veli Eero Rydman. Tandefelt ei tuntenut Rydmania.

Lavastusyritys

Suunnitelmallisuudesta kertoo myös Ernst Tandefeltin toiminta murhapaikalla.

Ennen murhaa Ritavuori oli määrännyt kommunisteja vangittavaksi. Se herätti äärivasemmistossa suurta kiihtymystä.

– Teko yritettiin lavastaa kommunistien tekemäksi, Tuomo Silenti uskoo.

Maton alle lakaistu

Ernst Tandefelt oli ainoa tuomittu.

Helsingin poliisi lopetti Tandefeltin paljastusten jälkeen käynnistetyn tutkinnan yllättäen huhtikuussa 1930 oikeuskanslerin määräyksestä.

Päätös johtui taas poliittisista virtauksista. Äärioikeistolainen lapuanliike oli nousussa.

Tapaus Ritavuori painettiin villaisella. Aika muurasi salaisuuden seinämän umpeen.

Tandefelt pääsi vankilasta jo joulukuussa 1931, mutta se ei merkinnyt vapautta. Hänet siirrettiin vaarallisena henkilönä Nikkilän mielisairaalaan, jossa hän toukokuussa 1948 kuoli 72-vuotiaana.

Nykyään harva muistaa Heikki Ritavuoren nimen.

Sadan vuoden takaiset tapahtumat kuitenkin kertovat, mihin vastakkainasettelu, valeuutiset ja vihapuheet voivat pahimmillaan johtaa.

"Onko masentavampaa kuin päivä päivältä nähdä ja kuulla salaviittauksia muka alhaisista tarkoitusperistään, itsekkäitten etujen ajamisestaan, jopa isänmaan kavaltamisestaankin silloin kun kuitenkin yksinomaan isänmaan, koko Suomen kansan onni on ollut ainoana päämääränään. Uskotaanko nyt, kun se on liian myöhäistä?"

- Eero Rydman veljensä Heikki Ritavuoren hautajaisissa.

Artikkelin lähteet haastatteluiden lisäksi: Helsingin raastuvanoikeuden arkisto, korkeimman oikeuden arkisto, oikeuskanslerinviraston arkisto, sanomalehtien arkistot, Ylen arkisto, Silenti Tuomo: Ritavuoren murha (pro gradu -tutkielma 1995), Westerlund Lars: Polle (1997), Niku Risto: Sisäministeri Ritavuoren murha (2004), Lehtinen Lasse: Murhattu ministeri (2021).

AMK-opiskelijat tekevät yleensä joka vuosi useita ryhmätöitä alaa katsomatta. Opiskelijat halutaan valmentaa näin työelämään, jossa vain harva tekee työtään täysin yksin.

Ryhmätöitä ei tehdä vain oppimista varten, vaan myös suuret ryhmäkoot pakottavat opettajia valitsemaan ryhmätyön tekemisen: seitsemän ryhmätyötä voi olla nopeampi tarkistaa kuin neljäkymmentä yksilötyötä.

Pahimmillaan ryhmäprojekti voi haitata oppimista, kun kaikki energia menee työstä selviämiseen. Moni opiskelija kokee, että ryhmässä tekeminen on kuormittavampaa kuin yksilötehtävät: motivaatiota syövät lusmuilevat ryhmäläiset ja välillä taas ohjauksen puute.

Kysyimme kolmelta LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijakunta KOEn hallituksen jäseneltä heidän kokemuksiaan ryhmätöistä ja etsimme keinoja, miten ryhmätöistä saa eniten irti.

Vapaakyytiläiset jättävät muiden harteille raskaamman taakan

– Kerran jouduin heittämään yhden ryhmäläisen ulos, kun hän ei tehnyt mitään. Se ei tuntunut kivalta, mutta oli ryhmän parhaaksi. Stressiä lisää, kun pitää miettiä toisen opintoja omien lisäksi, sanoo toista vuotta restonomiksi opiskeleva Niklas Tommola.

Ensimmäistä vuotta kansainvälistä liiketoimintaa opiskeleva Anna Salonen kertoo, että etätapaamisissa jotkut lymyilevät kiinni olevan kameran suojassa, eivätkä edes suostu näkemään kasvotusten.

Opiskelijoiden mielestä on välillä vaikea puuttua, jos opiskelukaveri ei tee osuuttaan. Työelämästä tuttua esimies-työntekijä-hierarkiaa ei vielä ole, vaan kaikki ovat saman arvoisia.

Ryhmän ongelmiin kannattaa varautua jo heti ryhmätyön alussa määrittelemällä yhdessä ryhmän tavoitteet, kirjoittamalla säännöt ja päättämällä yhdyshenkilö kommunikoimaan ryhmän ja opettajan välillä.

Yleensä ryhmätyön tavoitteen kertoo opettaja, mutta yhdessä on hyvä määritellä vielä, tavoitteleeko ryhmä täydellistä numeroa vai yritetäänkö saada aikaan keskiverto tulos. Näin kaikki tietävät, millaisella antaumuksella ihmiset ovat mukana.

Yhdessä luodut säännöt ovat auktoriteetti, joka otetaan esiin, jos joku asia alkaa hiertämään. Silloin kenenkään ei tarvitse nousta ylitse muiden etsimään ratkaisuja riitatilanteessa.

Mitä teen, kun toisen naama ärsyttää?

Säännöt helpottavat yhdessä tekemistä, mutta eivät välttämättä estä sitä, että jonkun naama alkaa ärsyttää. Innostu ryhmästä -kirjan kirjoittaneen sosiaalipsykologi Saara Repon mukaan ärsyyntyminen on osa ihmisten kanssa toimimista, eikä sitä kannata yrittää vältellä vaan ennemminkin sietää.

Repo neuvoo, että ärsyyntymistä voi lievittää kertomalla fiksulla tavalla ryhmäläisille, mikä ottaa päähän. Suun avaaminen voi aloittaa hyvän keskustelun.

Tilannetta voi yrittää myös kääntää itselleen voitoksi ja miettiä, mitä se opettaa muiden tavoista ajatella.

Jos toisille sanominen tuntuu vaikealta, Repo vinkkaa käyttämään aseenaan kehuja. Niitä on usein helpompi antaa kuin risuja. Kehumalla työnsä hoitaneita voi samalla antaa ilman kehuja jääneelle laiskottelijalle vinkin, että tällä kertaa panoksesi ei ollut kehumisen arvoinen.

Saako laiska palkkansa?

– Joskus arvosana on ollut epäoikeudenmukainen. Yksi sai saman numeron kuin muut, vaikka ei tehnyt paljon mitään, muistelee Salonen.

Ryhmätöiden arvosanat aiheuttavat opettajille päänvaivaa. Opettajat eivät pysty millään vahtimaan jokaisen ryhmäläisen tekemiä hommia.

LAB-ammattikorkeakoulun kalustemuotoilun lehtori Harri Kalliomäki myöntää, että joskus lusmu saa saman arvosanan kuin ryhmän ahkerat.

Ryhmätyöt eivät kuitenkaan muodosta koko kurssin arvosanaa. Lisäksi moni opettaja käyttää hyväkseen vertaisarviointia, jossa opiskelijat antavat arvosanan sekä itselleen että muille ryhmäläisille. Opettajalle voi muutenkin vinkata, jos joku ei tee hommiaan.

Toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ei kannata liikaa miettiä. Sosiaalipsykologi Saara Repon mukaan parhaiten oppii, kun on itse aktiivinen. Usein peukalokyytiläisyys koituu lopulta omaksi tappioksi.

– Mieti, mitä voit antaa ryhmälle äläkä mitä voit saada. Se voi antaa paradoksaalisesti enemmän myös itselle.

"Ohjaava opettaja on Jumalan lahja"

Moni opettaja suosii ryhmätöitä, sillä ryhmätöiden on todettu opettavan asioita monipuolisemmin. Opettajilla ei kuitenkaan ole aina aikaa tai taitoja ohjata ryhmätöitä.

– Ohjaava opettaja on Jumalan lahja. Jotkut antavat vain tehtävälaput. Se on kuin opettaja näyttäisi täydellisen veistoksen ja antaisi metallinpalan eteen sanoen "tehkää tuollainen", kuvailee toista vuotta kansainvälistä liiketaloutta opiskeleva Nooa Kopanen.

Lehtori Kalliomäen mielestä ryhmätöitä vedetään välillä korkeakouluopetuksessa väärin. Opettajan tehtävänä on toimia tiimien valmentajana, joka motivoi, ohjaa läpi vaiheiden ja varmistaa, että tavoitteet saavutetaan

Ryhmiä muodostetaan yhä arpomalla, jolloin tiimissä ei välttämättä ole oikeanlaista osaamista tehtävän tekemiseen. Esimerkiksi kalustemuotoilussa ryhmässä pitää olla paljon hulluja ideoita tuottava jäsen, henkilö joka osaa muuttaa hulluja ideoita käytäntöön ja joku joka osaa laittaa suunnitelmat esitettävään muotoon. Jos ryhmässä on vain hulluja ideoita suoltavia ihmisiä, ei ryhmä pääse pitkälle.

Kalliomäen mukaan opettajalle voi sanoa, jos kokee ryhmätyön huonosti ohjatuksi. Parhaimmillaan opettaja tajuaa muuttaa keinojaan.

Ryhmätyöstä saa eniten oppia miettimällä ryhmän tavoitteiden lisäksi myös omat tavoitteet. Jos ryhmä valitsee omasta mielestä tylsän aiheen, voi miettiä, voisiko oppimisen paikka löytyä ryhmäkommunikaatiosta tai uudesta roolista ryhmässä.

Lopputulos ei ratkaise opinnoissa, vaan tärkeintä on kliseisesti matka. Kalliomäki muistuttaa, että oppiminen tuntuu harvoin helpolta.

– Oppiminen ei tapahdu epämukavuusalueella vaan tuntemattomalla alueella. Oppiminen on välillä tuskallista, koska siinä joudutaan muuttamaan omia ennakkokäsityksiä. Jos lopputulos on keskinkertaista parempi, mutta työ on tehty vasurilla, mitä siitä on opittu?

Juttua varten on haastateltu myös LAB-ammattikorkeakoulun yliopettaja Pia Haapeaa ja lehtori Taina Orpanaa.

Millaisia muistoja sinulla on ryhmätöistä? Menikö kaikki putkeen vai menikö hermot? Voit kertoa kokemuksesi ja osallistua keskusteluun 12.2. kello 23:een saakka.

Kalle Tomin viisivuotiaalla australianpaimenkoiralla, Stellalla, ei kestä montaa sekuntia löytää parinkymmenen metrin päähän piiloutunut ihminen. Kello kilisee, kun vikkelä koira käy matkaan, ja pian kuuluu haukku suuren kiven takaa.

Todellisessa etsintätilanteessa pelastuskoira on korvaamaton apu. Sillä on takana satoja tunteja harjoittelua ja vaativia kokeita. Tomin mukaan parhaimmillaan koira kykenee seuraamaan jopa vuorokauden vanhoja jälkiä, mikä voi nopeuttaa etsintöjä merkittävästi.

Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan vuonna 2007 perustamassa hälytysjärjestelmässä on mukana lähes 11 000 koulutettua vapaaehtoista eri puolilla Suomea. Kutsu pelastustehtäviin tulee tekstiviestillä, ja mukaan kentälle lähtee usein myös hälytysjärjestelmän ulkopuolella olevia, koulutettuja vapaaehtoisia.

– Vapaaehtoisten määrä on ollut vuosien mittaan hienoisessa kasvussa, kertoo valmiuskoordinaattori Arsi Veikkolainen Vapepan toimintaa ohjaavasta Suomen Punaisesta Rististä. Julkisuudessa on ollut viimeisen parin vuoden aikana näkyvästi esillä kadonneiden etsintöjä, jotka ovat Veikkolaisen mukaan tuoneet lisää väkeä Vapepan riveihin.

– Korona tuotti sen, että Vapepalla on ollut tavallista enemmän etsintöjä. Vuosi 2020 oli meille ennätyksellisen vilkas, kun ihmiset lähtivät oudokseltaan liikkumaan luonnossa, Veikkolainen kertoo.

Korona-aikana myös vapaaehtoisten koulutuksen siirtyminen verkkoon on Veikkolaisen mukaan madaltanut osallistumiskynnystä. Haasteena on, kuinka koulutukseen osallistuneet saadaan pysymään mukana Vapepan toiminnassa.

Radioamatööreistä ja tiepalvelumiehistä pulaa

Haasteena on myös löytää monipuolista osaamista erilaisiin pelastustehtäviin. Onnettomuuspaikoilla ja pelastustehtävissä on usein mukana laaja joukko vapaaehtoisia tarjoamassa mielenterveysapua, muonittamassa väkeä sekä rakentamassa toimivaa viestiverkkoa.

Vapepan valmiuskouluttajan, Espoon paikallistoimikunnan puheenjohtajan Anders Blombergin mukaan pulaa on esimerkiksi radioamatööreistä:

– Radioamatöörit ovat keskeisessa osassa kriisiorganisaation rakentamisessa. He rakentavat viestiverkon, jossa voidaan viestiä nopeasti radiopuhelimella toimintayksiköiden välillä. Matkapuhelimiin taas liittyy epävarmuutta, sillä suurella tai syrjäisellä onnettomuuspaikalla matkapuhelinverkon kapasiteetti ei välttämättä riitä.

– Radiopuhelin on edelleen peruspilari onnettomuuspaikkojen viestinnässä, Blomberg tähdentää.

Meneillään oleva, runsasluminen talvi tuo omat vaikeutensa pelastustoiminnalle.

Australianpaimenkoira Stella loikkii liki puolimetrisessä hangessa melko ketterästi, mutta mukana kulkevien ihmisten kunto on koetuksella. Pienemmillä pelastuskoirilla maavara tulee nopeasti vastaan, Tomi toteaa.

Koetuksella ovat talvikeleillä myös autoilijoiden taidot. Tiepalvelun vapaaehtoiset pelastavat monen autoilijan matkan, mutta Blombergin mukaan auttajista alkaa olla jo merkittävä pula. Autoliitosta Blombergin huoli saa vahvistusta. Liiton mukaan monenlaisiin pelastustehtäviin osallistuvia tiepalvelumiehiä on enää 135, joukossa myös neljä tiepalvelunaista.

Norjalainen metsäkissa Hillevi makaa leikkauspöydällä karvankaan värähtämättä. Vaikka kissat ovat suloisia, on nukutetun eläimen syvä uni melkein pelottavan näköistä.

Syvä anestesia tulee kuitenkin tarpeeseen, sillä Hilleviltä poistetaan kasvain vatsan alueelta, kertoo eläinlääkäri Sami Takala Takalan eläinklinikalta.

Nukutuksen ajaksi eläin saa lämpöpatjan ja se peitellään, sillä sen ruumiinlämpö laskee.

Huolellisesta peittelystä huolimatta eläinten tassut tai käpälät jäävät usein sojottamaan peittojen ulkopuolelle.

Siksi myös Hillevi-kissan tassuihin puetaan villaiset "anestesiasukat", joita vapaaehtoiset kutojat ovat toimittaneet klinikalle.

Klinikka kutsui kutojia talkoisiin, ja kutojat vastasivat, kertoo anestesiasukkakeräyksen käynnistäjä Titta Pöytälaakso.

– Tassut ovat sellainen paikka, että ne haihduttavat lämpöä tosi paljon. Sukat suojaavat niin, että lämpö pysyy, Pöytälaakso sanoo.

Suosio yllätti

Tammikuun loppupuolella nurmolainen Eläinklinikka Takala julkaisi Facebook -sivullaan päivityksen, jossa käsityöharrastajille esitettiin pyyntö tulla talkoisiin kutomaan eläimille niin sanottuja anestesiasukkia.

Klinikalla työskentelevä Titta Pöytälaakso oli huomannut idean oululaisen klinikan sivuilla ja ajatteli, että homma voisi toimia myös lakeuksilla.

Ajatuksena oli, että jos muutama käsityöläinen lähtisi mukaan?

Nopeasti heitä oli selvästi enemmän.

– Juuri katsoin, että päivityksen on lukenut 60 000 ihmistä ja sillä on tuhansia jakoja, iloitsee Titta Pöytälaakso.

Kymmeniä sukkia päivässä

Roosa Haapasalon kainalossa klinikalle saapuvat chihuahuat Luna ja Tupsu. Vaikka klinikkakäynti nelijalkaisia alkuun vähän jännittää, pian ne jo tepastelevat lattialla tutkimassa ympäristöään.

– Hammaspyykille tulivat molemmat, kertoo Roosa.

Roosa Haapasalo ei itse ole ehtinyt puikkoihin tarttumaan, mutta pitää keräystä hyvänä ideana ja iloitsee siitä, että se on noteerattu laajasti.

– Somessa se on tullut vastaan monta kertaa ja työpaikallakin aiheesta on puhuttu.

Lunan ja Tupsun tassuihin pujotetaan yhtensä neljä sukkaparia. Vilkkaina päivinä sukkia kuluu Takalan klinikalla kymmeniä. Käytön jälkeen ne me menevät pesuun.

Eroon jämälangoista

Sukkakeräys houkuttelee mukaan eritasoisia käsityöharrastajia. Sukkia tarvitaan monen jalkaan, kääpiökanista tanskandogiin.

Pienissä sukissa pääsevät nurkissa pyörivät pienetkin jämälankamytyt hyötykäyttöön.

Ainut neuvoni on, että kantapäätä ei tarvitse kutoa. Titta Pöytälaakso

Suuremmissa osa tekijöistä kertoo testailleensa uutta tekniikkaa tai vaikka kuviota, kertoo Titta Pöytälaakso.

– Ainut neuvoni on, että kantapäätä ei tarvitse kutoa.

Marja-Liisa Tarkkanen Ylistarosta piipahti hakemassa lääkkeen Vili-kissalleen ja toi samalla pussillisen sukkia.

– Kun näin ilmoituksen Facebookissa ilmoittauduin heti mukaan.

Marja-Liisa kertoo olevansa innokas neuloja ja osallistuvansa mielellään erilaisiin käsityötalkoisiin. Sukkia on valmistunut muun muassa synnytyssairaalaan.

Nyt mallin puuttuminen askarrutti tovin, mutta lopputuloksena syntyi sukkia moneen tassuun ja käpälään.

– Tein pieniä ja isoja sukkia, varmaan niistä sopivia tuli. Näyttää siltä, että samankokoisia on tuolla laatikossa.

Jakoon muillekin

Keräyksestä innostuneet ihmiset ovat eri puolilta maata ja eri eläinsuojeluyhdistyksissä lähteneet keräämään sukkia omalle lähiklinikalleen.

Alkuun sukkapusseja putkahteli Takalan klinikalle vailla tietoa tekijästä.

Myöhemmin somepäivitykseen lisättiin pyyntö siitä, että mukana tulisi edes pieni viesti, sillä on kiva tietää edes se, missäpäin Suomea sukat ovat syntyneet, sanoo Titta Pöytälaakso.

– Osan mukana on tullut suorastaan pieniä tarinoita.

Mukaan kutomaan ehtii edelleen, sillä jos innostus jatkuu, iloa on määrä jakaa vastakin, sanoo Titta Pöytälaakso.

– Meillä on tarkoitus, että se mitä jää yli, viedään tähän lähiklinikoille.

Aiheesta voi keskustella sunnuntaihin 13. helmikuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Neulesuunnittelija saa ideat sukkamalleihin ympäröivästä luonnosta

Käsityö on kulttuuriperintöä, joka säilyy vain vaalimalla – Uudesti syntynyt villasukka todistaa perinnön elävyydestä

Pessistä tuli apaattinen, Hessu purki pahaa mieltä peilille ja Pentti masentui – tiedekin jo myöntää, että eläin suree kuollutta kaveriaan

Ihmiset löytävät kumppaninsa yhä useammin netistä tavalla tai toisella.

Suositun deittisovellus Tinderin käyttö on kasvanut entisestään koronan aikana, mutta erilaisten deittisovellusten asema oli nousussa jo ennen pandemiaa.

Netin kautta on mahdollista löytää juuri itselle täydellinen suhde, mutta tapailuun voi liittyä myös vaaranpaikkoja. Kuka tahansa voi deittisovelluksessa värittää totuutta itsestään esimerkiksi muokkaamalla kuviaan – rikollisia huijareitakin löytyy.

• Salaperäinen boksi, satoja viestejä ja kyyneleitä: "Oli kohtaloni, että avasin sen viestin" – Aino menetti rakkaushuijarille 90 000 euroa

• Laura Ristimäen 16-vuotiaana syttynyt nettiromanssi päättyi hyvin, mutta toisenlaisiakin tarinoita riittää – peitetehtävissä toiminut ex-poliisi kertoo, miten huijarin tunnistaa

Paikalliset poliisitkin ovat viime vuosina varoitelleet niin sanotuista rakkaushuijareista. Huijaukset on nostanut puheeksi myös Netflixin tuore dokumentti The Tinder Swindler joka avaa suomalaisiakin vedättäneen röyhkeän Tinder-huijarin tarinaa.

Oletko sinä tavannut deittisovelluksessa kiinnostavan tyypin, mutta lopulta on käynyt ilmi, että toinen osapuoli ei ole ollut täysin rehellinen? Teemme aihepiiristä juttua ja keräämme ihmisten kokemuksia. Alla olevalla lomakkeella voit kertoa kokemuksistasi.

Lisää aiheesta: Jasmin Rautiainen, 30, uupui nettideittailuun, kuten moni muukin nuori aikuinen – Vuosi Tinderissä oli järkytys

Ghostaus on osa digiajan välinpitämätöntä deittailukulttuuria – Iida Åfeldt, 27, deittaili kuukausia ja sitten mies vain katosi

Emmi Nuorgamin kolumni: Heteroiden on vaikea pariutua deittisovelluksissa, koska miehet ja naiset elävät eri todellisuudessa

Nyt riitti -liittoumaksi itseään kutsuva joukko on jo pitkään kampanjoinut sosiaalisessa mediassa ensi maanantaina (14.2.) alkavaa sotealan mielenilmausta, jota se kutsuu sotealan yleislakoksi.

Tosiasiassa kyse ei ole lakosta, koska sitä eivät ole järjestämässä alan ammattiliitot kuten Super tai Tehy. Viralliselta ay-puolelta korostetaan mahdollisten töistä poisjääntien olevan yksittäisten ihmisten mielenilmaus.

Nyt riitti -ryhmäuhoaa, että ensi maanantaista lähtien työvuoroihin ei enää tulla, ellei hoitoalan väliaikaista koronarokotevelvoitetta peruta. Ryhmittymä itse puhuu tuhansista osallistujista paljastamatta tarkempia lukumääriä.

Nyt riitti -liittouma on myös tukenut Helsingissä liikennettä häirinnyttä Convoy Finland -mielenosoitusta. Lisäksi se on muistuttanut Lappeenrannan lauantaisesta hoitajien rokotusvelvoitetta vastustavasta mielenosoituksesta.

Työnantajan mahdoton varautua

Sote-piireissä tilanteen kehittymistä seurataan. Esimerkiksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten henkilöstö- ja viestintäjohtaja Santtu Niemi sanoo, ettei Eksotella ole asiasta mitään huhuja varmempia tietoja eikä tietoa laajemmista poisjäänneistä.

– Yleinen varautuminen näin epävarmojen tietojen pohjalta valossa on käytännössä mahdotonta. Toki seuraamme tilanteen kehittymistä, Niemi sanoo.

Kymenlaaksossa Kymsoten johtajaylihoitaja Hannele Mattila kommentoi samaan sävyyn.

– Meillä ei ole etukäteen tietoa, onko kukaan jäämässä pois, sillä ilmoituksia ei ole tullut. Tämän takia mitään erityistä varautumista ei ole tehty. Tilanteeseen reagoidaan tarpeen mukaan maanantaina aamulla, Mattila sanoo.

Tietoja työntekiljöiden mahdollisesta töistä pois jäämisestä ei ole kantautunut myöskään Hyvinvointiala Hali ry:stä, johon kuuluvat yksityiset sote-alan yritykset. Hali ry:n työmarkkinajohtaja Tuomas Mänttäri ei ole saanut viestejä asiasta.

– Tietenkin yksittäisiä poisjäämisiä voi tulla. Toivottavasti tämä ei leviäisi, Mänttäri sanoo.

Terveydenhuollon koronaturvallisuuden varmistamiseen tähtäävä määräaikainen lakipykälä tuli käytäntöön tammikuun lopussa. Lisää hoitoalan koronarokotevelvoitteen vaikutuksista voit lukea tästä.

BRYSSEL Nyt on tosi kyseessä. Ajatukselta ei voi välttyä menneen vuorokauden tapahtumia seuratessa.

Ulkomaalaisille kohdistetut kehotukset poistua Ukrainasta puhuvat karua kieltään siitä, mitä lähipäivien aikana voi tapahtua. Lisäksi monet suurlähetystöt vähentävät väkeä Kiovassa.

Tilanteen kiristymisen aistii myös Brysselissä. Pitkää päivää tehdään sekä EU-instituutiossa että Naton päämajassa.

Viestienvaihto Yhdysvaltojen, Naton ja EU:n välillä on ollut tiivistä menneiden kuukausien aikana. EU:lle on ollut tärkeää, että keskusteluja Euroopan turvallisuudesta ei käydä ilman unionin läsnäoloa.

Läntisten toimijoiden yhteisestä tilannekuvasta huolimatta Venäjän aikeista tietää lopulta vain Venäjän johto.

Turvallisuuspolitiikan saralla Naton ja ennen muuta Yhdysvaltojen rooli korostuu Euroopan unioniin nähden. EU:n puolustuspoliittinen yhteistyö on tunnetusti edelleen lapsen kengissä.

Talouden saralla EU:lla on sitä enemmän vaikutusvaltaa. Unioni on sekä Venäjän että Ukrainan tärkein kauppakumppani. Venäjän viennistä 40 prosenttia menee EU-maihin. Lisäksi EU:mailla on yli 300 miljardin euron arvoiset suorat investoinnit Venäjällä.

Kun EU uhkaa Venäjää “valtavilla taloudellisilla seurauksilla” mahdollisen hyökkäyksen yhteydessä puhutaan siis taloudellisista pakotteista.

Julkisuudessa on keskusteltu muun muassa Venäjään kohdistuvien henkilö- ja talouspakotteiden laajentamisesta tai Venäjän sulkemisesta kansainvälisten pankki- ja maksujärjestelmien ulkopuolella.

Äärimmäinen keino olisi Nord Stream 2-kaasuputkihankkeen laittaminen jäihin. Tämä iskisi paitsi Venäjän vientiin myös EU:n energiakriisistä kärsivään talouteen. Kaasuputkella on merkitystä ennen muuta Saksan energiahuollolle.

Pakotteita on valmisteltu pienessä piirissä vuotojen välttämiseksi. Paketin sisällöstä ei ole tihkunut tietoja julkisuuteen, eli siltä osin tavoitteessa on onnistuttu.

Toinen kysymys on se, miten yhtenäinen näkemys EU-mailla tosiasiassa on Venäjän vastaisiin pakotteisiin liittyen. Yhtälöä vaikeuttaa muun muassa jäsenmaiden vaihteleva riippuvuus Venäjän kanssa käytävästä kaupasta.

Jos Venäjän hyökkäys toteutuu, pakotteista on kuitenkin päätettävä nopeasti ja yhtenäisesti. EU:n on myös syytä varautua muihin oheisvaikutuksiin, kuten sotaa ja hätää pakenevien ukranalaisten auttamiseen.

Ukrainalle Venäjän hyökkäys olisi perustavanlaatuinen uhka ja inhimillinen katastrofi. Samalla se mittaisi EU-maiden henkistä kestävyyttä ja kykyä toimia yhtenäisesti.

Mitä EU:n jäsenmaat ja sen kansalaiset ovat valmiita uhraamaan demokratian, kansainvälisten pelisääntöjen ja rajojen koskemattomuuden hyväksi?

Länsimaat pyrkivät estämään Ukrainaan kohdistuvan hyökkäyksen tekemällä siitä Venäjälle mahdollisimman kalliin, toteaa berliiniläinen ECFR-ajatushautomo tuoreessa selvityksessään.

Jotta strategialla olisi vaikutusta, eurooppalaisten on oltava valmiita taloudellisiin uhrauksiin, kirjoittajat toteavat.

Lue lisää aiheesta:

Kokosimme neljä merkkiä, joista näkyy Ukrainan luisuminen uuden yhteenoton partaalle – näin vaaralliset tapahtumat ovat edenneet

Yle Kiovassa: Tunnelma rauhallinen, mutta osa varautuu Venäjän hyökkäykseen – "Viemme lapset maaseudulle"

Poliisin kohtaama väkivalta on viime vuosina lisääntynyt, mutta koskaan aiemmin Suomessa poliisi ei ole nostanut näin laajasti valmiuttaan itseensä kohdistuvan, mahdollisen turvallisuusuhan vuoksi.

Näin arvioi oikeustieteen tohtori, poliisioikeuden dosentti Henri Rikander Ylen Radio Suomen päivässä.

– Olen tuonut omissa tutkimuksissani esille viimeiset seitsemän vuotta, että poliisiin kohtaama väkivalta on lisääntynyt, monipuolistunut ja raaistunut.

– Mutta tämä, että tehdään näin rajua ja kohdennettua poliisiin vaikuttamista, on huolestuttava piirre. Kyse on hyökkäyksestä yhteiskuntaa vastaan.

Ilta-Sanomat uutisoi torstaina omien tietojensa pohjalta poliisiin kohdistuvasta turvallisuusuhasta, ja pian Poliisihallitus julkaisi niukkasanaisen tiedotteen, jossa se vahvisti mahdollisen uhan.

Turvatoimia on kiristetty poliisiasemilla. Panssarimersut ovat suojanneet esimerkiksi Helsingissä Pasilan poliisitaloja ja Tampereen poliisitaloja. Ylen tietojen mukaan kaikkia poliiseja on Suomessa kehotettu olemaan varuillaan.

Lue myös: Poliisilähde Ylelle uhkatilanteesta: "Nyt on niin kovat panokset, ettei mitään voi puhua" – tämä kaikki tilanteesta tiedetään tällä hetkellä

Aiemmin uhkaukset olleet yksittäisiä kostoaikeita tai maalittamista

Aiemmin Suomessa poliisiin kohdistuneet uhkaukset ovat olleet Rikanderin mukaan lähinnä henkilöön meneviä yksittäistapauksia kiinnioton yhteydessä tai kostoaikeita. Viime vuosina maalittaminen on korostunut.

– Mutta se, että useissa poliisilaitoksissa nostetaan valmiutta, sellaista ei ole Suomessa aiemmin ollut.

Valmiuttaan poliisi on nostanut Suomessa aiemmin esimerkiksi vuonna 2015 Pariisin terrori-iskujen aikaan. Silloin kyse oli kuitenkin toisenlaisesta uhkakuvasta eikä kohteena ollut Suomen poliisi, Rikander toteaa.

Myös Rikander on mediatietojen varassa eikä tiedä tarkemmin, millaisesta uhkasta on kyse. Jotain kuitenkin kertoo hänen mukaansa se, että poliisi tulee julkisuuteen asian kanssa ja viestii varautumisestaan näkyvästi, kuten poliisiasemien vartioinnin lisäämisellä ja turvatoimien kiristämisellä.

– Jos poliisi lähtee toteuttamaan tällaisia operaatioita, se haluaa kertoa, että jotain meneillään. Samalla halutaan viestiä, että tällaista toimintaa (uhkaamista) ei hyväksytä ja siihen suhtaudutaan vakavasti.

Poliisi on ollut vaitonainen uhasta toistaiseksi. Rikanderin mukaan on vaikea sanoa, kuinka yksityiskohtaisesti asiasta myöhemmin saadaan tietää.

– Jos kyseessä on esitutkinnan yhteydessä saatu tieto (uhasta), se tulee myöhemmin julkisuuden piiriin. Mutta jos kyseessä on puhtaasti tiedustelutietoa, josta esitutkintaa ei ole vielä käynnissä, saattaa myös tiedotus jäädä niukaksi.

Lue myös: Panssariautot ovat suojanneet poliisitaloja Helsingissä ja Tampereella turvallisuusuhan vuoksi – Poliisilähde Ylelle: "Ei tällaiseen lähdetä leikillään"

Hallituksen perjantaina esittelemät työllisyystoimet ovat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestölle SAK:lle paikoin liian järeitä ja Elinkeinoelämän keskusliitolle EK:lle aivan liian lieviä.

Lue lisää: Näin hallitus päätti: Ansiosidonnaista jatkossa kuukausitulojen mukaan, opintotuen tuloraja ylös pysyvästi, opiskelijoiden mielenterveyspalveluihin neljä miljoonaa

– Hallitus on jo tehnyt aika kovia työllisyystoimia, kuten lisäpäivien poisto ikääntyviltä työttömiltä. Tämä linja, että kovimmat toimet kohdistuvat heihin, jotka ovat heikoimmassa asemassa työmarkkinoilla, näyttää jatkuvan, sanoo johtaja Saana Siekkinen SAK:sta.

– Kokonaisuus on oikean suuntainen, mutta täysin riittämätön. EK on esittänyt jo pitkään muutoksia työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen. Muutosten vaikutus julkiseen talouteen olisi noin miljardin eli kymmenkertainen näihin eilisiin päätöksiin verrattuna, sanoo puolestaan johtaja Sami Pakarinen EK:sta.

Mutta kysytään vielä täsmällisemmin. Merkittävimpiä toimia ovat ansiosidonnaisen päivärahan sitominen palkkatuloihin, opiskelijoiden tulorajojen nosto ja tiukemmat työnhakuvelvoitteet työttömyysturvan varassa opiskeleville.

Lue myös: Purimme hallituksen työllisyyspäätökset: mitä tarkoittaa ansiosidonnaisen euroistaminen, miten muuttuvat opiskelijoiden etuudet?

1. Ansiosidonnainen päiväraha "euroistetaan"

Saana Siekkinen, SAK:

– Euroistaminen on hyvä juttu, se yksinkertaistaa järjestelmää ja vastaa työelämän muutokseen, mutta olisi tärkeä katsoa miten tämä kohtelee erityisesti pätkittäin töitä tekeviä. Tämähän on työttömyysturvan leikkaus. Toivottavasti kohdentumista vielä tarkastellaan, jotta vältytään kohtuuttomilta tilanteilta.

Sami Pakarinen, EK:

– Vie ihan hyvään suuntaan, mutta on toimenpiteenä aivan liian vaatimaton.

2. Opiskelijoiden tulorajat nousevat

Saana Siekkinen, SAK:

– Opiskelijat ovat varmaan tähän uudistukseen tyytyväisiä. Riskinä on, että opiskeluajat lähtevät pitenemään, jos opiskelijat tekevät enemmän töitä.

Sami Pakarinen, EK:

– Tällä on julkiseen talouteen ihan hyvä vaikutus, kunhan pidetään huoli etteivät opiskeluajat tämän takia pitene.

3. Työttömyysturvan varassa opiskeleville tiukemmat työnhakuvelvoitteet

Saana Siekkinen, SAK:

– Meille on tosi tärkeää, että heillä, joilla on heikko koulutustaso tai vajeita ammatillisessa koulutuksessa, säilyy mahdollisuus opiskella myös työttömyysturvalla. Se on monelle hyvä keino päästä takaisin työmarkkinoille. Jatkovalmistelussa jää vielä tähän kohtaan kyllä paljon mietittävää.

Sami Pakarinen, EK:

–Tämä ehkä pudottaa opiskelijat muiden työttömyysturvaa saavien tasolle. Aika vaatimaton toimi.

4. Palkkatukien enimmäiskäyttö kielletään

Saana Siekkinen, SAK:

– Tämä on hankala asia. Taas joudutaan miettimään mitä tehdä kaikkein vaikeimpien työllistämiseksi. Toivottavasti he eivät joudu tekemään samaa työtä jatkossa ilman palkkaa.

Sami Pakarinen, EK:

– Siellä kyllä haasteita riittää. Tällä toimella tosin ei ollut juuri vaikutuksia julkiseen talouteen.

Tutkimuslaitokset: Vaikutukset pienehköjä

Sekä tutkimuslaitos Laboressa – aiemmalta nimeltään Palkansaajien tutkimuslaitos – että Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa Etlassa hallituksen perjantaina julkistamien työllisyystoimien vaikutuksia luonnehditaan pienehköiksi, kertoi STT lauantaina.

Laboren johtajan Mika Malirannan mukaan toimet ovat linjassa aiempien kanssa ja oikeansuuntaisia, Etlan toimitusjohtajan Aki Kangasharjun mukaan taas aivan riittämättömiä etenkin julkisen talouden kohentamisen näkökulmasta.

Etlan Kangasharjun mukaan hallitus jättää käyttämättä ilmeisimmän konstin, joka olisi ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastus tai sen keston lyhentäminen. Porrastus tarkoittaa, että päiväraha pienentyy loppua kohti.

Euroistaminen tarkoittaa, että työssäoloehto ei määräydy jatkossa työtuntien vaan kertyneen palkan mukaan. Ansiopäiväraha edellyttäisi noin 844 euron työansioita kuussa noin puolen vuoden ajan.

Oppositiolta tuli myös kritiikkiä

Siekkinen antaa paketille myös kiitosta. Hän kannattaa toimia esimerkiksi työelämän kehittämiseksi ja alipalkkauksen kitkemiseksi. Myös työturvallisuuslain uudistaminen on tarpeen.

– Se on kyllä tärkeä uudistus. Sen avulla yritetään edistää työssä jaksamista ja puuttua kasvaviin mielenterveyden ongelmiin.

Pakariselta uudistusten tahti saa kritiikkiä.

– Miljardien menolisäyksiä on ollut helppo tehdä, mutta kun tarvitaan työllisyydestä tuloja niin se on huomattavasti hankalampaa. On selvää, että mitä tämä hallitus taakseen jättää niin sen kyllä seuraava hallitus edestään löytää.

Myös oppositiopuolueet ovat kritisoineet hallituksen työllisyyspakettia.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra katsoi Twitter-viestissään, että toimilla ei paranneta työn kannustimia.

Kokoomuksesta eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen puolestaan arvosteli Facebook-kirjoituksessaan toimien olevan pahasti alimitoitettuja.

Lue lisää:

Suomen Pankin Rehn: "Työllisyystoimet oikeansuuntaisia"

Eläkeputkiuudistus kohtelee pienituloista huonommin kuin isopalkkaista, sanoo STTK – kokosimme mielipiteet puolesta ja vastaan

Eläkeputken poisto puolittaa työttömyysetuuden, mutta saa tutkijoilta kannatusta – putki on ollut näppärä keino irtisanoa, arvioi tutkimusprofessori

Keskustelu on avoinna sunnuntaihin 13.2. klo 23 saakka.

Samma gamla vanliga on kuin teemakappale korona-aikaan. Huonommallakin kouluruotsilla ymmärtää, että nimi tarkoittaa sitä samaa vanhaa tavallista. Biisi myös rullaa eteenpäin ilman sen ihmeempiä nousuja kuin pari vuotta jatkunut pandemia. Silti se koukuttaa.

Kappale on viime aikojen suurimpia hittejä Suomessa ja Pohjoismaissa. Biisi on alunperin ruotsalaisräppäri A36:n tekemä, mutta täällä siitä tuli entistä isompi hitti, kun uuteen versioon otettiin mukaan suomalaisräppäreitä.

Suomalaisversiossa räppäävät Cledos, Ibe ja Averagekidluke. Mukana on edelleen A36, ja lopputulos on kielien sekamelska. Ruotsalaisen hokeman lisäksi räpeissä kuullaan suomea ja englantia.

Samma gamla vanliga -kappaleen suomalaisversio julkaistiin puoli vuotta sitten ja se oli Suomen Spotifyn soitetuin kappale koko syksyn ajan. Se keikkuu edelleen kymmenen suosituimman kappaleen joukossa.

Vastaavanlaista ruotsinkielisen kappaleen suosiota pitää hakea kaukaa. Mieleen tulevat Kent-yhtyeen hitit yli 20 vuoden takaa tai Den glider in -maalilaulu vuodelta 1995.

A36, eli 26-vuotias räppäri Geivar Hasado Shlaimon, vastaa videopuheluun Tukholmasta. Ruotsalais-assyrialainen artisti on innoissaan Samma gamla vanliga -kappaleensa suomalaisversion saamasta suosiosta. Siitä on sanottu, että se on jopa parempi kuin alkuperäinen.

Hän sanoo oppineensa paljon biisillä räppääviltä suomalaisilta ja Suomen räp-skenestä ylipäätään.

– Suomi kuulostaa räpättynä ranskalta tai espanjalta. En tiedä miksi. Kun kuulen ihmisten puhuvan suomea, niin ymmärrän, että se on suomea. Räpätty suomi on kuitenkin erilaista. Se on nopeaa ja tarttuvaa.

Samma gamla vanliga oli jo alkuperäisenä kappaleena hitti Pohjoismaissa. Levy-yhtiö Warner Music näki mahdollisuuden tehdä biisistä vielä isomman ja siksi siitä tehtiin uudet versiot paikallisten artistien kanssa Norjaan, Tanskaan ja Suomeen.

Suomen versioon päätyneet Cledos, Ibe ja Averagekidluke eivät tienneet, ketä biisiin oli valittu mukaan. He kuulivat sen vasta lopputuloksessa.

Räppäreille tuli yllätyksenä, että jo entuudestaan suositusta kappaleesta tuli vielä isompi hitti suomalaisversiona.

– Musta tuntuu, että suomalaiset musankuuntelijat ylipäätään fiilistelevät, jos tehdään jotain kansainvälistä tai että siinä on jotain sellaista, että nyt ollaan maailmalla, sanoo Ibe.

– Mutsin mielestä biisi toimii sen biitin takia, johon on helppo tulla messiin. Sitä on helppo kuunnella ja biisi on myös tarttuva eli se jää mieleen heti.

Viron räp-skene tutuksi

Toista vastaavanlaista yhteistyötä on tehnyt Mikael Gabriel. Hän on julkaissut kaksi kappaletta suositun virolaisräppärin Nublun kanssa.

Ensimmäinen biisi Universumi oli jo hitti ja nyt on julkaistu toinen kappale Vihje.

Suomalaisräppärillä oli jo entuudestaan läheiset välit eteläiseen naapuriin, sillä hänen äitinsä on sieltä kotoisin ja lapsuudessa Virossa vietetyt ajat opettivat jalkapallokentällä ainakin auttavasti kielen pariin.

Mikael Gabriel tutustui sattumalta Nublun musiikkiin ja ehdotti tälle yhteistyötä. Lopputuloksena on ainakin kaksi biisiä, joilla he räppäävät molemmilla kielillä.

– Vaikka suomi ja viro ovat hieman erilaisia kieliä, niin sieltä voi noukkia samoja viboja.

Mikael Gabrielin mielestä kielimuuri häviää, jos artistien kemiat toimivat yhteen.

– Viron kanssa on ollut vähän yhteistyötä kulttuurikentällä ja varsinkaan räpissä tai popmusiikissa. Toivoisi, että sitä olisi enemmän. Mutta jonkun se on aloitettava. Muut voi tulla sitten perässä.

Onko kielellä enää merkitystä?

Englanti on kielenä dominoinut popmusiikkia vuosikymmenestä toiseen, mutta viime vuosina muut kielet ovat alkaneet nousta enemmän esille. Esimerkiksi eteläkorealaisesta K-popista on tullut suosittua ympäri maailmaa korean kielestä huolimatta.

Viime vuonna Euroviisuissa kärkipäässä oli kappaleita, jotka oli laulettu italiaksi, ranskaksi ja ukrainaksi.

Suositussa kännykkäsovelluksessa Tiktokissa hiteiksi ovat nousseet muut kuin englanninkieliset biisit. Siellä ovat trendanneet esimerkiksi vanhat vietnamilaiset kappaleet.

Englanti on kuitenkin edelleen hallitsevassa asemassa, jos ajatellaan suuria kansainvälisiä hittejä.

– Vaatii aika paljon, että ruotsiksi tai saksaksi laulettu biisi olisi listaykkönen Suomessa. Yksittäisiä hittejä voi silloin tällöin tulla kuten eteläkorealainen Gangnam Style. Kesähitit ovat puolestaan yleensä espanjaksi. Lambada, Macarena tai Despacito muistuttavat kesälomakohteen miljööstä. Siinä pitää olla sellaisia asioita, joita ymmäretään, sanoo musiikkitieteen professori Johannes Brusila Åbo Akademista.

1970-luvulla suurimmat hitit olivat käännösiskelmiä. Suomennettujen kappaleiden buumi hiipui, kun ihmiset alkoivat ymmärtää enemmän englantia.

Suomalaisten ja naapurimaiden räppäreiden yhteisbiisit ovat tämän päivän käännösiskelmiä. Brusilan mukaan hiphopin hengen mukaisesti jokainen artisti tuo kappaleeseen oman kielensä ja tavan esiintyä.

– Jos kieli kappaleessa vaihtuu, sillä voidaan painottaa, että tämä on monikulttuurinen musiikinlaji.Se on helpompi tehdä hip hopissa kuin lauletussa musiikissa, jossa melodia ja rytmi on ennalta määrätty. Ja kun artistit esiintyvät toistensa levyillä, se on tapa breikata uusille markkinoille.

Räppäreille itselleen kielellä ei ole väliä. Monet heistä kuuntelevat esimerkiksi ranskalaista tai saksalaista räppiä, vaikka eivät kieltä ymmärtäisikään.

– Jengi on sanonut, etteivät he edes ymmärrä, mitä mun ensimmäisissä kappaleissa sanotaan. Musiikissa sanoilla ei ole mulle henkilökohtaisesti niin paljon väliä, vaan se on se tunne ja fiilis joka siitä välittyy, sanoo Cledos.

– Se on siistiä, että jengi välittää vähemmän ja vähemmän kielistä. Nykyisin kaikki on puoliksi englantia kuitenkin. Kappaleissa on niin paljon slangia messissä, ettei kieltä tarvitse osata, sanoo Averagekidluke.

Tarvitseeko kappaleesta ymmärtää, mitä siinä sanotaan? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 13.2. klo 23 asti.

Tapahtuu katastrofi. Se on kuvataiteilija Viggo Wallensköldin pahin pelko.

Pelko iskee erityisesti silloin, jos on stressaantunut. Jos pitää tavata tärkeä ihminen, suoriutua moitteettomasti tehtävästä tai lähteä matkalle.

Silloin nousee neuroosi: on pakko tarkistaa, että hella on pois päältä, vesihana ei tipu, ovet ovat kiinni. Omiin silmiin ei enää luota. On tarkistettava vielä kerran, vaikka juuri tarkisti.

Pahinta on, jos viime hetkellä ilmenee jotain yllättävää, ja on liian vähän aikaa, eikä enää hallitse tilannetta. Silloin voi syntyä paniikki.

Siksi Wallensköld pitää huolen, että hän on aina ajoissa, “naurettavan ajoissa”, kuten hän itse kuvailee.

– Koulun pihallakin olin yleensä aina puolta tuntia ennen muita. Minulla on myöhästymiskammo. Se on pelko, että jotain kamalaa tapahtuu, jos myöhästyn.

Neuroottinen ihminen ymmärtää, että hän käyttäytyy epärationaalisesti, mutta ei voi ahdistavalle tunteelleen mitään.

Kun asioita tekee tietyn kaavan mukaan, tuntuu, että maailma pysyy raiteillaan. Kyse on eräänlaisesta maagisesta ajattelusta.

– Neuroosit rajoittavat elämää. Jos olisin niistä vapaa, olisi helpompaa, mutta silloin en olisi enää sama ihminen, Wallensköld sanoo.

Tampereella asuva ja työskentelevä Viggo Wallensköld on yksi Suomen huomattavimmista taidemaalareista. Uransa alussa, vuonna 2005 hänet valittiin Vuoden nuoreksi taiteilijaksi. Parhaillaan hän on ehdokkaana maamme suurimman kuvataidepalkinnon, Ars Fennican saajaksi.

Wallensköld on myös kirjailija. Hänen viides romaaninsa Neuroosit ja traumat (Siltala) ilmestyy maaliskuun puolivälissä.

Kirjan tyylilaji on absurdi huumori. Teos on fiktiivinen, mutta perustuu osin Wallensköldin omiin kokemuksiin.

Neuroosit ovat syy tehdä taidetta

Neuroosit ja pakot katoavat, kun Wallensköld maalaa, piirtää tai kirjoittaa.

– Silloin en ole vankina maailmassa, jossa olen onneton. Vapaudun ja pääsen nousemaan toiseen ulottuvuuteen, hän sanoo.

Wallensköld kuvaa maalauksissaan usein ihmisiä, joiden ruumiillinen olemus tai sukupuoli ei ole yksiselitteinen asia. Naiselta näyttävällä hahmolla saattaa olla parta. Mieheltä vaikuttavalla henkilöllä on naisellisena pidettyjä piirteitä.

Ihmisiltä puuttuu raajoja. Yksi on puoliksi kone, toisella on sekä miehen että naisen sukuelimet.

– Kuvaan töissäni erilaisuutta, yksinäisyyttä, ristiriitaisuutta. Minun henkilöissäni on identiteetin erilaisia mahdollisuuksia, Wallensköld luonnehtii.

Levollisissa kuvissa on surua ja yksinäisyyttä. Ecce homo, katso ihmistä, maalaukset tuntuvat sanovan.

– Käyn läpi sitä, mikä ihmisyydessä on kaikkein syvintä, sitä, mikä on meidän suhteemme toisiin ihmisiin. Jos olet poikkeava tai erilainen, olet silmätikku.

Vei pitkään ennen kuin Wallensköld uskalsi näyttää ihmisiään muille. Hän koki aiheen liian henkilökohtaiseksi ja keskittyi maisemiin ja rakennuksiin.

– Ihmishahmot ovat oman mieleni tuotteita. Tuntui, että paljastan samalla oman sieluni ja aloin miettiä, mitä muut töistäni ajattelevat.

Sitä Wallensköld pohtii edelleen. Hän on 52-vuotias, useasti palkittu, näyttelyistään poikkeuksetta kiittäviä arviota saanut taiteilija, jota on verrattu muun muassa ranskalaismestari Henri Matisseen.

Silti omien töiden äärellä herää kysymys, hyväksytäänkö minut, kelpaanko minä.

Kun teos on valmis, alkaa häpeä

Wallensköld maalaa intuitiivisesti, vaistonvaraisesti. Hän luottaa siihen, mitä tekee. Kun hän katsoo valmista työtään, iskee musertava tunne. Häpeä.

Hän ihmettelee, kuka teoksen on tehnyt. Ei ainakaan hän. Wallensköld on kuin ulkopuolinen, joka tutkii teosta samalta viivalta muiden kanssa.

– Ajattelen työtä kaikkein konservatiivisimmalla tavalla. Mietin, miksi en tee täysin neutraaleja maalauksia.

Wallensköld pitää itseään varautuneena ja estyneenä. Hän yrittää olla samanlainen kuin kaikki muut. Erilaisia kiusataan, eikä hän halua enää kokea sellaista.

Ala-asteella häntä haukuttiin läskiksi. Riitti, että oli jollain tavalla erilainen.

Ja Wallensköld oli. Hän oli porvoolaisten taiteilijavanhempien poika. Hänen isänsä oli taidemaalari Iván Wallensköld-Rotkirch (1928–2010), jonka kaikki tunsivat pienessä kaupungissa.

– Isällä oli iso parta, baskeri ja aina keltainen sadetakki. Hän liikkui polkupyörällä, poltti paksuja sikareita ja piippua. Hän oli omalaatuinen henkilö, ajatteli eri tavalla kuin kaikki muut, eikä hävennyt sitä.

Myös äiti, Heljä Wallensköld (s. 1943), on kuvataiteilija, graafikko ja ikonimaalari. Lapsuudenkoti oli täynnä taidetta. Sitä oli seinillä, kirjoissa ja tuttavapiirissä.

Isä halusi antaa pojalleen kuusi etunimeä. Viikon pohdinnan jälkeen hän päätyi yhdistelmään Viggo-Wentzel Renato-Bogislaus Cathmor-Adlerwalt. Siinä oli isän mielestä rytmiä.

Jälkeenpäin isä kehui pojalleen, että vain Espanjan aatelisilla on pidempi nimi.

Lapsena se ei lohduttanut.

Nelivuotiaana päiväkodissa Wallensköld tapasi pojan, joka kysyi hänen nimeään.

– Vastasin, että olen Jussi. Se oli itsesuojelua. Tajusin jo silloin, että nimeni on jotain muuta kuin muilla ja halusin olla samanlainen kuin se toinen poika. Ajattelin, että se ei muuten leiki minun kanssani.

"Se oli elämäni suurin trauma"

Lapsuutensa Wallensköld asui yhdessä äidin ja mummon kanssa. Isä ja äiti elivät asumuserossa ja mummo oli erityisen läheinen. Hänen kanssaan katseltiin ranskalaisen Gustave Dorén kuvittamaa raamattua.

Mummo näytti vanhoja kuvia virolaisista vanhemmistaan. Pienestä pojasta he olivat kuin Abraham ja Saara, raamatunaikaisia. Wallensköldistä alkoi tuntua, että mummo on ollut aina. Hän on ikuinen.

Päiväkodissa Viggolle oli tärkeää, että mummo hakee hänet kotiin joka päivä tiettyyn aikaan.

– Tarhan tädit alkoivat kiusata minua siitä, että mitä ihmettä se sellainen on, että haluan, että minut haetaan aina vartin yli kolme.

Wallensköld muistaa olleensa aina herkkä lapsi. Astioissa olevat halkeamat pelottivat häntä. Niinpä hän sai päiväkotiin mukaan omat lautaset. Se oli tarhan tädeistä outoa.

– He pitivät minua sekopäänä. Se laukaisi tunteen, että olen erilainen ja koin sen hyvin voimakkaasti.

Kun Wallensköld oli 10-vuotias, mummo kuoli yllättäen. He olivat kahden kotona ja Wallensköld löysi maahan tuupertuneen isoäitinsä. Tämä oli saanut aivoverenvuodon ja kuoli illalla sairaalassa.

– Se on tähänastisen elämäni suurin trauma. Sen jälkeen kaikki muuttui. Tuli olo, että ei ole enää turvaa. Oli aika mummon kanssa ja aika mummon jälkeen, Wallensköld kertoo.

"Jäi olo, etten kelpaa"

Wallensköld kävi samaan aikaan Porvoon keskuskoulua. Hän kuvailee paikkaa kiusaamisen mekaksi. Koulussa oli satoja oppilaita. Jos joutui silmätikuksi, elämä oli ahdistavaa.

– Koko ala-asteen aikana en uskaltanut mennä vessaan. Uhkailtiin, että siellä on isoja poikia, jotka pistävät pään pönttöön. Pidättelin koko päivän.

Oli nimittelyä, syrjimistä ja pelkoa koulumatkoilla. Wallensköld reagoi päänsäryllä. Nenästä vuosi usein verta.

– Kokemuksista jäi olo, että en kelpaa. Itsetunto on nollilla. Se vaikuttaa kaikkeen, myös siihen, miten olen ihmisten kanssa. Vielä Kuvataideakatemiassa opiskellessa ajattelin, että olen ruma ja lihava. Ei minusta voi tykätä.

Lukioaikaisia kuvia katsoessa Wallensköld on jälkeenpäin ihmetellyt, kuinka langanlaiha hän oli. Sisäinen kokemus oli kuitenkin jotain aivan muuta.

"Tasapainoon voi pyrkiä ristiriitaisena"

Wallensköld on maalannut hahmojaan 1990-luvun lopulta asti. Ars Fennica -esittelyssä häneen viitataan taiteilijana, joka on jo pitkään käsitellyt muunsukupuolisuutta.

– Käsittelen sitä, mitä on olla erilainen, jotain sellaista, mitä ei hyväksytä. Ja silti omassa maailmassa voi olla tasapainoinen ja täysinäinen. Tasapainoon voi pyrkiä myös ristiriitaisena.

Taiteilija kertoo, ettei ole erityisemmin seurannut viime vuosina sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen ympärillä käytyä yhteiskunnallista keskustelua.

Hän ei julista mitään, eikä hänellä ole manifestia.

– Minua kiehtoo ihmisyys. Tuntuu, että joskus keskustelu on liian yksioikoista ja osoittelevaa, että on tällaisia ja tällaisia ryhmiä. Ihminen voi olla niin monta asiaa, ja mielen tasolla vielä paljon enemmän kuin ruumiin.

Hyvässä teoksessa on maaginen taso

Wallensköld on saanut teoksistaan monenlaista palautetta: osa on toivottanut taiteilijan alimpaan helvettiin ja osaa teokset ovat auttaneet jatkamaan elämässä eteenpäin.

Wallensköld korostaa, ettei ole tärkeää ymmärtää teosta niin kuin taiteilija sen on ymmärtänyt. Jokainen katsoo omasta näkökulmastaan. Tärkeätä on se, että teos puhuttelee ja koskettaa.

Wallensköld ajattelee, että hyvässä taiteessa on aina maaginen taso, jota ei voi selittää sanallisesti, mutta jonka voi tavoittaa tunteella.

– Maalauksessa se voi olla vaikka värien vuorovaikutus keskenään. Siinä voi olla jokin tietty jännite. Kirjoissa se voi olla joku asia, joka säteilee teoksen läpi ja josta ei voi tietää, mistä se tulee.

Ars Fennica -palkinnon voittaja selviää 3. maaliskuuta. Ehdolla ovat Wallensköldin lisäksi Eija-Liisa Ahtila, norjalainen Anne Karin Furunes, tanskalainen Jesper Just ja ruotsalainen Magnus Wallin. Voittaja saa 50 000 euroa.

Entä jos Ars Fennica -voittajan valitseva, sveitsiläinen taidekuraattori Hans Ulrich Obrist päätyy Wallensköldiin?

– Olisi se ihan ihmeellistä, jos hän minut valitsisi. Se olisi aivan käsittämätöntä, Wallensköld sanoo.

Ja naurahtaa, ettei itsetunto ole hänen vahvimpia puoliaan.

Ars Fennica 2021 -näyttely on esillä Hämeenlinnan taidemuseossa 3.4. asti.

Millaisia ajatuksia artikkeli herätti? Keskustele aiheesta 14.2. klo 23 asti.

Noin viidellä prosentilla suomalaisista lukemisen ja kirjoittamisen taidot ovat niin heikot, että siitä koituu heille merkittävää haittaa.

Lukivaikeus on kuitenkin todennäköisesti yli kymmenellä prosentilla suomalaisista, jos huomioidaan myös lievemmät lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet, kertoo Helsingin yliopiston kognitiivisen neurotieteen tutkija Eino Partanen.

– Lukivaikeus tuskin on yleistynyt, mutta se tunnistetaan nykyään helpommin, Partanen sanoo.

Lukivaikeudella tarkoitetaan yleensä kehityksellistä lukivaikeutta, jonka vuoksi lukeminen ja kirjoittaminen eivät kehity ja suju tyypilliseen tapaan. Partasen mukaan lukivaikeus voi ilmetä eri tavoin ja eritasoisena: lukeminen voi olla epätarkkaa tai hyvin hidasta tai lukemisen ymmärtämisessä tai kirjoittamisessa voi olla vaikeuksia. Lukivaikeus kulkee usein suvussa.

Siihen, kuinka vahvasti lukivaikeus vaikuttaa ihmisen elämään, vaikuttavat Partasen mukaan myös kompensaatiokeinot. Niillä voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ihminen lukee tarkoituksella hyvin hitaasti tai keskittää lukemisensa vain olennaiseen eikä edes yritä lukea kaikkea.

Partasen mukaan selvästi suurin osa lukivaikeuksista käy ilmi jo kouluiässä, mutta myös nuoria ja aikuisia hakeutuu lukitesteihin. Osa on pärjännyt lukivaikeutensa kanssa läpi peruskoulun, ja ongelmat kärjistyvät lukiossa. Osa alkaa kaivata selitystä hankaluuksilleen vasta aikuisiällä.

– Esimerkiksi jotkut 1950- tai 1960-luvulla koulua käyneet ovat kertoneet, miten heidät leimattiin laiskoiksi tai tyhmiksi, vaikka todellisuudessa ongelma oli siinä, että lukeminen ei vain sujunut lukivaikeuden vuoksi. Myöhemmin aikuisena lukivaikeuden tunnistaminen on voinut olla jopa helpotus.

Kehityksellisen lukivaikeuden lisäksi lukivaikeudella voidaan tarkoittaa myös sellaista luku- tai kirjoitusvaikeutta, joka johtuu äkillisestä sairaudesta, kuten aivoinfarktista.

Ikä voi tuoda helpotusta

Noin 30 prosenttia suomalaislapsista saa koulussa oppimisen tukea. Ensimmäisen luokan alkaessa lasten välillä on suuria eroja: jotkut tulevat kouluun lukijoina, kun taas jotkut osaavat vasta muutaman kirjaimen, kuvailee Jyväskylän yliopiston apulaisprofessori Minna Torppa.

– Tämän jälkeen kehitystä tapahtuu nopeasti ja eri tahdissa. 1-2-luokkalaisten aivot työskentelevät kovasti saadakseen tekstistä selvän. Ensin pitää automatisoida kirjainten ja äänteiden yhteydet, jotta tekninen lukeminen tulee niin sujuvaksi, että voi ymmärtää tekstiä. Tekniset vaikeudet tässä iässä eivät automaattisesti tarkoita lukivaikeutta.

Torpan mukaan hyvät ja kokeneet opettajat pystyvät jo koulun alkuvaiheessa tunnistamaan ne lapset, jotka tarvitsevat yksilöllistä tukea. Koulussa tukea tarjotaan joustavasti tehostetun ja erityisen tuen keinoin luokanopettajan ja erityisopettajan yhteistyössä.

Torppa muistuttaa, että lapsena todettu lukivaikeus voi lieventyä merkittävästi iän myötä. Lukivaikeus ei siis tarkoita, etteivät taidot kehittyisi.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa on havaittu, että lukivaikeusryhmällä lukutaito kehittyi 2-8-luokilla samaa tahtia kuin luokkatovereillakin, hiukan vain perässä. Vaikka lukivaikeus on usein pysyvä, osa saa ikätasoa kiinni hitaasti vuosi vuodelta ja pääsee lopulta lähelle keskimääräistä lukutaitoa.

– Jos taas ongelma ei ole lukemaan oppimisessa vaan erityisesti siinä, että lukeminen on jäänyt hyvin hitaaksi, vaikeuksia voi ilmentyä vasta esimerkiksi lukiossa.

Ei välttämättä vaikuta elämään

Lukivaikeuden vaikutukset elämään koetaan hyvin eri tavoin. Osa kokee, ettei lukivaikeus vaikuta elämään millään lailla, sanoo Torppa.

– Tutkimuksista tiedämme, että lukivaikeus voi sanella esimerkiksi opiskelu- tai työvalintoja: moni hakeutuu mieluummin ammatillisiin opintoihin kuin lukioon. Sen sijaan siinä, kuinka tyytyväisiä ihmiset ovat elämäänsä yleisesti ottaen, ei kaikissa tutkimuksissa ole nähtävissä eroja.

Torppa huomauttaa, että Suomessa on hyvät koulut sekä kieli, jota kaikki oppivat lukemaan - mahdollisesta lukivaikeudesta huolimatta. Nykypäivän maailmassa vaaditaan kuitenkin koko ajan enemmän lukutaitoa - pitää hoitaa asioita verkossa, lukea ohjeita ja täyttää lomakkeita - joten lukemisen ongelmat voivat tuntua raskailta.

Torpan mukaan on tärkeää, että jokainen saa tarpeensa mukaan apua, sillä kuntoutuskeinoja ja apuvälineitä on olemassa. Myös kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää.

– Kun lapsi menee kouluun, lukemista opetellaan koko ajan. Jos oppiminen teettää paljon työtä ja lapsi huomaa jäävänsä muista jälkeen, kyllä se varmasti synnyttää pahaa mieltä. Perheen rooli on todella tärkeä lapsen hyvinvoinnin kannattelussa, tukemisessa ja seuraamisessa.

Torpan mukaan lapsilla, joille on kotona luettu, on paremmat kielelliset taidot kuin lapsilla, joille ei ole luettu. Tämä koskee myös niitä lapsia, joilla on myöhemmin todettu lukivaikeus. Kielelliset taidot tukevat luetun ymmärtämistä ja ovat siksi erittäin tärkeitä kaikessa oppimisessa ja arjessa toimimisessa.

Lue myös:

Kouluaikojen häpeä seuraa lukemisen ja kirjoittamisen ongelmista kärsiviä työelämään – Milja Haavisto meni pomon puheille ja suosittelee samaa muille

Milla Vaara, 24, selätti lukivaikeudet, vaikka alakoulussa opetus meni yli hilseen: "Et ole tyhmä tai laiska, opit vaan eri tavalla"

Suomen kirjasäätiön järjestämä päivä kannustaa vuosittain suomalaiset rauhoittumaan kirjan ja lukemisen pariin. Päivää vietetään perinteisesti helmikuun ensimmäisenä tai toisena sunnuntaina.

Kahdeksatta kertaa järjestettävän päivän tarkoitus on saada ihmiset raivaamaan aikaa lukemiselle. Erilaisissa kyselyissä ihmiset vastaavat usein, että lukisivat mielellään, mutta aikaa on vaikea löytää.

Nykyisin äänikirjat ovat innostaneet monet kirjallisuuden pariin. Äänikirjaa kuunnellessa voi puuhastella jotain muuta tai harrastaa liikuntaa. Myös kuuntelu lasketaan lukemiseksi lukurauhan päivänä, kuten myös ääneen lukeminen tai yhdessä lukeminen.

Lukemisen hyödyistä puhutaan paljon. Kirjasäätiön lukurauhanpäivän haastattelussa aivotutkija, professori Minna Huotilainen kertoo monista psyykkisistä ja fyysisistä vaikutuksista, joita lukemisella on.

Hieman yllättäen lukeminen vaikuttaa myös fyysiseen olotilaan positiivisesti.

– Lukiessa syke ja verenpaine laskevat. Samalla keho palautuu ja rentoutuu, kertoo Huotilainen.

Nykyisin elämä ja arki ovat monella kiireisiä. Työelämä vaatii paljon, on reagoitava ja vastattava eri laitteista tulviviin viesteihin. Päälle tulevat vielä arjenpyöritys ja harrastukset. Aivot ovat koetuksella pomppiessaan nopeasti asiasta toiseen.

– Jos elämä on ollut pitkään hektistä, silloin lukemiseen keskittyminen voi olla vaikeaa. Mutta juuri lukeminen on erinomainen tapa harjoitella keskittymistä, Huotilainen kannustaa.

Keskittymisharjoitukset voi aloittaa vaikka pienillä lukuhetkillä. Romaania ei tarvitse ahmaista yhdellä istumisella. Huotilainen vinkkaa myös kokeilemaan äänikirjoja, sillä niiden avulla voi päästä tarinan imuun ja samalla kuitenkin tehdä arkisia askareita.

– Vaikka tarina pysyy samana, aivotutkijan näkökulmasta kuuntelu ja lukeminen ovat kuitenkin eri asia. Lukiessa keskittyminen ja rauhoittuminen onnistuvat paremmin. Suosittelen tässä tapauksessa sekakäyttöä eli kannattaa kuuntelun lisäksi myös lukea.

Huotilainen lukee paljon tietokirjoja. Paitsi oman alan kirjallisuutta, hän myös mielellään lukee muuta tietokirjallisuutta. Hänellä on yöpöydällä aina pino kirjoja, joista hän valitsee senhetkiseen olotilaan sopivan teoksen.

Lukurauhan päivänä Huotilainen aikoo tarttua ainakin ihmiskunnan tulevaisuutta käsittelevään Luonnollisia ajatuksia -kirjaan, jonka ovat kirjoittaneet Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta.

Tänä vuonna lukurauhan julistaa Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila, joka valitsi vuonna 2019 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajan.

Mitä kirjaa sinä aiot lukea tai kuunnella lukurauhan päivänä? Jaa suosituksesi muille alla olevassa keskusteluosiossa. Osallistuminen vaati Yle-tunnuksen. Keskustelu on auki 14.2. klo 23 saakka.

Eläkealan konkari Jaakko Kiander palkattiin viime kesänä julkisten alojen eläkevakuuttaja Kevan toimitusjohtajaksi.

Edessä oli valtava urakka. Kunta-alan työntekijät ja heidän kymmenien miljardien eurojen eläkepottinsa oli tarkoitus siirtää samaan työeläkejärjestelmään kuin yksityisten alojen eläkkeet. Taustalla oli ajatus siitä, että julkisen sektorin työpaikkoja siirtyisi sote-uudistuksen myötä yksityisiin yrityksiin – ja samalla vaarantuisi Kevan maksutulo.

Operaatio olisi ollut Suomen historian suurin pääoman siirto. Pitkään ja hartaasti valmisteltu suunnitelma kuitenkin kaatui syyskuussa – ennen kuin Kianderin kausi oli edes alkanut.

– Tästä ei ole varmaan ihan lopullista tietoa, mutta hanke kariutui, koska asiaa valmistellut työryhmä ei päässyt asiassa yksimielisyyteen. Puhuttiin noin viidestätoista miljardista eurosta, Kiander sanoo.

Kunta-ala on naisvaltainen – ja naiset tunnetusti elävät miehiä pidempään. Tästä johtuen yksityisten alojen eläkevakuuttajat vaativat Kevalta miljardien eurojen pääsymaksua, ennen kuin se pääsisi mukaan yhteisvastuulliseen tyel-järjestelmään.

Summa saatiin sovittua, mutta maksutapaa ei. Kunta-ala toivoi osamaksusopimusta, jossa 15 miljardia euroa tilitettäisiin osissa – jopa kymmenien vuosien aikana.

Elinkeinoelämän keskusliitto ei hyväksynyt ajatusta. EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari puhuu "poliittisesta riskistä".

– Poliittinen riski tarkoittaa sitä, että kulloinkin eduskunta voi säätää lakeja kuten haluaa, hän sanoo.

– Meidän mielestämme tähän liittyi liian suuri riski siitä, että eduskunnat tulevilla vaalikausilla muuttavat lainsäädäntöä ja lasku eläkejärjestelmän uudistamisesta koituisi lopulta yksityisten työnantajien maksettavaksi.

Elinkeinoelämä ei suostunut osamaksusopimukseen, koska epäili, ettei sopimus pitäisi. Kunta-alallakaan ei haluttu maksaa kaikkea heti. Jos esimerkiksi kunta-alan työntekijät tekevät jatkossa töitä nyt arvioitua pidempään – pääsylipusta oltaisiin maksettu liikaa.

Sitä paitsi, mainittu 15 miljardin euron rahasumman kaapiminen kerralla pakottaisi Kevan muuttamaan sijoituksiaan rahaksi todella nopeasti.

Jaakko Kiander myöntää olevansa aavistuksen helpottunut, että pikarealisointeihin ei tarvitse ryhtyä. Toisaalta hankkeen kaatuminen on pettymys. Juuri tätä remonttia varten hänet oli palkattu.

– Hallitus haastatteli minut juuri sillä näkökulmalla, että olen sopiva henkilö viemään muutosta läpi. Olin tietoinen prosessin mutkistumisesta, mutta yllätyin kun se kaatui.

Hanke voi vielä palata

Jaakko Kiander pitää mahdollisena, että eläkejärjestelmien yhdistäminen palaa vielä asialistalle.

– Ajatus on jäänyt elämään. Ainakin jotkut mukana olleet osapuolet haluavat hanketta elvyttää jossain vaiheessa. Mutta tässä tehtiin aika suuri valmistelutyö, joten uskon että siihen menee aikaa, Kiander sanoo.

Ehtiikö asia seuraavalle hallituskaudelle?

– Vuosi 2023 tulee niin nopeasti, että ei välttämättä.

Eläkejärjestelmän muutosta perusteltiin sillä, että julkisen sektorin työpaikkojen odotettiin siirtyvän nopeaan tahtiin yksityiselle puolelle. Sote-uudistusten myötä kunta-alalta katoaisivat eläkkeen maksajat, mutta eläkkeen saajat jäisivät kuntien vastuulle.

Kianderin mukaan muutospaine on helpottanut ainakin joksikin aikaa. Sanna Marinin hallituksen hyvinvointialueisiin pohjaava sote-uudistus ei ole johtamassa niin voimakkaaseen palveluiden yksityistämiseen kuin Juha Sipilän hallituksen sote-mallin uskottiin tekevän.

– Nykyinen hallitus teki sote-uudistuksen siltä pohjalta, että sote-palvelut säilyvät julkisen sektorin toimintoina ja siten myös Kevan asiakaspiirissä. Mutta jää nähtäväksi, miten hyvinvointialueet alkavat näitä palveluita järjestää, Kiander sanoo.

Helsingin kaupungin päätös myydä tappiollinen Palmia on esimerkki siitä, ettei yksityistäminen suinkaan ole julkisella sektorilla päättynyt.

– Se ei kuitenkaan tapahdu siinä laajuudessa kuin mitä aikaisemmin ajateltiin, Kiander sanoo.

Hoitajamitoituksen nosto ja palkkojen harmonisointi aiheuttavat hyvinvointialueille harmaita hiuksia – toisaalta ne ovat omiaan pitämään huolen siitä, että niiden eläkkeitä hoitavaan Kevaan virtaa maksuja.

– Nämä tekijät tarkoittavat että lähivuosina meidän maksujen pohjana oleva julkinen palkkasumma kehittyy eteenpäin, Kiander sanoo.

Eläkepotti ennätystasolla

Eläkevakuuttajat ovat Suomen suurimpia sijoittajia. Mitä yli 50 miljardin euron sijoitussalkkua hallinnoivassa Kevassa mietitään, kun inflaatio kiihtyy, korko-odotukset nousevat ja pörssi heiluu hermostuneesti?

Kianderin mukaan nyt on palattu "turbulenttiin aikaan".

– Energiapula on muodostunut ennakoitua pahemmaksi. Sen lisäksi meillä on teollisuutta rasittava komponenttipula ja geopoliittiset jännitteet, kuten Ukrainan kriisi. Nämä yllättävät tekijät hämmentävät nyt tilannetta – koronapandemia lisäksi, hän sanoo.

Ensi viikolla Jaakko Kiander julkistaa Kevan tuloksen ensimmäisen kerran. Miltä tilanne näyttää suomalaisten eläkevarojen kannalta?

– Lukuja ei ole vielä julkaistu, mutta viime vuosi oli suomalaisille eläkevakuuttajille varsin hyvä. Eläkevarat ovat kasvaneet suuremmiksi kuin koskaan aiemmin, Kiander sanoo.

– Voimme olla aika luottavaisia. Alkuvuosi tulee menemään miinuksella, mutta toistaiseksi nämä häiriöt ovat niin pieniä, että niillä ei ole suurta merkitystä eläkkeiden rahoituksen kannalta.

Lue myös:

Kaikkia suomalaisia koskeva valtava eläkeuudistus kaatui – Sopu kariutui 15 miljardin hyvitysrahaan, jolla oli tarkoitus välttää eläkemaksujen nousu

Analyysi: Kevan yhdistäminen yksityisten yhtiöiden eläkejärjestelmään uhkaa takkuuntua kiistaan varojen siirrosta – ratkaisua haetaan ensi viikolla

Suomalaiset ja eurooppalaiset ovat maksaneet tänä talvena harvinaisen korkeita sähkölaskuja.

Tämä olisi kuitenkin vasta alkua, jos Venäjän presidentti Vladimir Putin päättää lopettaa maakaasun tuonnin länteen. Se syöksisi energian hinnan pilviin myös Suomessa.

Sodan uhka Ukrainassa on tehnyt tästä etäisestä kauhuskenaariosta aiempaa todennäköisemmän. Euroopassa on tehty hätäsuunnitelmia ja haalittu korvaavaa kaasua Japanista asti.

Tässä jutussa kerromme, miten tuntuva ote Venäjällä on Euroopasta kaasun avulla. Kerromme myös, mikä on Suomen rooli Venäjän suuressa energiapelissä.

Apuna on Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta.

1. Miksi kaasun katkaisu on niin vakava uhkakuva?

Keski-Eurooppa joutuisi pahaan kriisiin, jos Venäjä vetäisi kaasuhanat kokonaan kiinni. Myös Suomessa sähkö kallistuisi. Venäjä näyttää manipuloivan energian hintaa jo nyt.

Euroopassa on maksettu tänä talvena harvinaisen korkeita energialaskuja, ja sille on monia syitä. Yksi tärkeimmistä on maakaasun hinnan moninkertaistuminen.

Professori Veli-Pekka Tynkkysen mukaan näyttää yhä enemmän siltä, että Venäjällä on tässä näppinsä pelissä.

Toisin kuin muut kaasun tuojat, Venäjä on vähentänyt kaasun toimituksia Eurooppaan, vaikka siitä saisi nyt ennätyksellisen kovan hinnan, kertoo Maailman energiajärjestö IEA.

Kun tuonti vähenee, hinnat nousevat.

Kolmannes Euroopan kaasusta tulee Venäjältä. Jos kaasun tuonti Venäjältä vähenisi entisestään tai jopa loppuisi, varsinkin Keski-Eurooppa olisi pulassa. Euroopan kodeista puolet lämpiää kaasulla, Fortum kertoo.

Kaasua saataisiin kriisissäkin riittävästi kotien lämmittämiseen, mutta hinnat pomppaisivat, talouslehti Economist laskee. Teollisuutta jouduttaisiin ehkä ajamaan alas.

Talous sakkaisi ja inflaatio kasvaisi. Tyytymättömyys leviäisi entistä laajemmalle.

Hintojen nousu kasvattaisi myös suomalaisten sähkölaskua. Euroopassa tuotetaan kaasulla paljon sähköä, ja Pohjoismaat ovat mukana Euroopan sähkömarkkinoilla.

2. Voisiko Venäjä kiristää myös Suomea energialla?

Suomi käyttää niin vähän maakaasua, että täällä kaasun katkaisulla olisi pienempi vaikutus. Häiriöihin on myös varauduttu hyvin. Fennovoiman ydinvoimala lisäisi riippuvuutta Venäjästä.

Suurin osa Suomen käyttämästä maakaasusta tulee Venäjältä kaasuputkessa, joka ylittää itärajan Imatran kohdalla.

Kaasulla tuotetaan kuitenkin vain noin kuusi prosenttia Suomen käyttämästä energiasta, Tilastokeskus laskee.

Jos Venäjä jostain syystä sulkisi kaasuputken, iso osa tuotannosta voitaisiin korvata muilla polttoaineilla, kuten polttoöljyllä, Energiavirasto kertoo. Häiriöiden varalta Suomessa on mittavat kaasun varmuusvarastot.

Suomeen voidaan tuoda myös korvaavaa maakaasua Virosta, jonne laivataan nesteytettyä maakaasua. Suomen ja Viron välinen kaasuputki otettiin käyttöön vuonna 2020.

Toistaiseksi ei ole viitteitä siitä, että Venäjä olisi mitään halua katkaista kaasutoimituksia juuri Suomeen. Kaasu on virrannut vuosikymmeniä itärajan yli ilman suurempia häiriöitä.

Tutkija: Fennovoiman ydinvoimala kasvattaisi riippuvuutta Venäjästä

Professori Veli-Pekka Tynkkysen mukaan Venäjän ote Suomen energiamarkkinoista kasvaisi, jos Fennovoiman ydinvoimala Pyhäjoelle valmistuu suunnitellusti vuosikymmenen lopulla.

Laitostoimittaja on Venäjän valtionyhtiö Rosatom, joka toimittaa myös polttoaineen voimalaan ja on sen osaomistaja. Rosatom on Venäjän ydinenergiaministeriön seuraaja ja täysin valtion hallinnassa.

– Tärkein kysymys on, kannattaako meidän antaa keskeistä infrastruktuuriamme vieraan valtion käsiin, Tynkkynen sanoo.

Fennovoima ei ole vielä saanut voimalalle rakennuslupaa, mutta aikoo hakea sitä hallitukselta tänä vuonna.

Puolustusministeriö on halunnut tehdä hankkeesta vielä turvallisuuspoliittisen selvityksen. Hallitus arvioi päätöksessään paitsi teknisiä kysymyksiä, myös sitä, onko hanke yhteiskunnan kokonaisedun mukainen.

Lue lisää: Venäjän toiminta Ukrainassa varjostaa Pyhäjoen ydinvoimahanketta – suomalaisosakkaita mietityttää jo, mitä rahoille käy, jos hanke kaatuu

3. Miten todennäköistä on, että Venäjä oikeasti katkaisisi kaasun tuonnin Eurooppaan?

Kaasun katkaisu olisi äärimmäinen keino, joka toisi hankaluuksia myös Venäjälle. Kaasuputket ovat Venäjällä paitsi bisnestä, myös keino vaikuttaa muihin maihin.

Öljy ja kaasu ovat Venäjän tärkeimmät vientituotteet. Perinteisesti se on halunnut esiintyä länsimaille luotettavana kaasuntoimittajana.

Eurooppaan johtavat kaasuputket eivät silti ole Venäjälle pelkkää bisnestä. Se on pääteltävissä jo putkien reiteistä ja määrästä.

– Venäjä määritteli energian ulkopoliittiseksi vaikuttamiskeinoksi jo 2000-luvun alussa, Veli-Pekka Tynkkynen sanoo.

Esimerkiksi Ukrainalta Venäjä on katkaissut kaasun vuosina 2005–2006, 2009 sekä 2014, jolloin se valtasi Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan.

Viime syksyyn asti Venäjä kuitenkin vakuutti länsimaille, ettei niiden kanssa käytävällä energiakaupalla ole mitään tekemistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Nyt puhe on Tynkkysen mukaan muuttunut, ja Venäjän kynnys käyttää esimerkiksi kaasun vientiä aseena vastustajiaan vastaan on laskenut.

Jos välit lännen kanssa tulehtuvat Ukrainassa laajenevan sodan ja kovien vastapakotteiden takia, Venäjä voisi kostaa nimenomaan kaasuhanojen sulkemisella joko osittain tai kokonaan.

Teko kävisi kyllä kalliiksi Venäjälle, mutta tarvittaessa se pärjäisi ilman kaasutuloja Euroopasta. Valtiolla on valtavat vararahastot, joita se on täyttänyt öljyn ja kaasun vientituloilla.

Tynkkysen mukaan on silti epätodennäköistä, että Venäjä turvautuisi näin äärimmäiseen keinoon. Temppu romuttaisi viimeisetkin ajatukset siitä, että sen kanssa voi käydä luotettavaa kaasukauppaa.

4. Miten hyvin Venäjän energiapainostus toimii?

Riippuvuus on saattanut tehdä Saksasta muita varovaisemman. Lopulta Venäjän kova peli voi kääntyä sitä itseään vastaan. Houkutus hankkia kaasua muualta ja panostaa uusiutuviin energianlähteisiin kasvaa.

Saksa on ollut liittolaisiaan varovaisempi suhteessa Venäjään. Se ei esimerkiksi ole lähettänyt aseita Ukrainaan Yhdysvaltain ja Britannian tapaan. Kriitikoiden mukaan syynä on juuri riippuvuus Venäjän kaasusta.

Asetelma näkyi hyvin keskiviikkona, kun Saksan liittokansleri Olaf Scholz vieraili Yhdysvalloissa. Yhdysvallat on uhannut estää Nord Stream 2 -kaasuputken käyttöönoton pakotteiden avulla, jos Venäjä hyökkää Ukrainaan.

Presidentti Joe Biden vakuutti toimittajille, että tämä kyllä onnistuu tarvittaessa. Scholzille ajatus on vaikeampi niellä. Hän vältteli koko putken mainitsemista tiedotustilaisuudessa.

Nikottelusta huolimatta myös Saksan hallinnosta on kerrottu, että putken perumista voidaan harkita. Näyttää siis siltä, että Venäjän uhkaava käytös on kääntymässä sitä itseään vastaan.

Perinteisesti Saksassa on ajateltu, että kaupankäynti vahvistaa maiden välisiä siteitä ja tekee näin Venäjästä luotettavamman kumppanin.

Nykytilanteessa ajatus näyttää vanhentuneelta. Eurooppa on riippuvainen Venäjän kaasusta, mutta Venäjän ulkopolitiikka on silti aggressiivista.

Tämänhetkinen kriisi on hermostuttanut länsijohtajia siinä määrin, että korvaavaa maakaasua on etsitty muun muassa Yhdysvalloista, Azerbaidžanista ja Qatarista. Jopa Japani on luvannut laivata Eurooppaan nestemäistä kaasua.

Pitemmällä aikavälillä Venäjän markkinaosuus voi laskea pysyvämmin. Euroopalle voi tulla yhä suurempi kiire siirtyä pois kaasun käytöstä ja kohti uusiutuvia energiamuotoja.

Professori Veli-Pekka Tynkkysen mukaan on hyvä, jos Euroopan riippuvuus Venäjän kaasusta vähenee. Venäjän kiristykseen ei pidä taipua.

Samalla Euroopan pitäisi olla valmis palkitsemaan Venäjää, jos se lopettaa uhittelevan ulkopolitiikkansa.

– Satsataan yhdessä uusiutuvaan energiaan Venäjällä, Tynkkynen kaavailee.

Valtavassa maassa riittää tuulta, aurinkoa ja biomassaa. Myös Venäjä hyötyisi, jos se voisi monipuolistaa talouttaan.

Saksa on jo suunnitellut, että kaasuputkissa voisi kuljettaa maakaasun sijaan vihreästi tuotettua vetyä.

Lähteet, AP, Reuters. Alun video: Reuters. Kuvat: Matthias Oesterle / All Over Press, Dumitru Doru / EPA, Silja Viitala / Yle

Rebekka Taipale, 33, jäi yksin raskautensa kanssa. Siltä se ainakin tuntui.

Hän odotti esikoistaan, kun koronaepidemia rantautui Suomeen kevättalvesta 2020. Pian tulivat rajoitukset.

Synnytys- ja imetysvalmennukset peruttiin, eikä korvaavia videotapaamisia ehditty järjestää. Puoliso odotti ulkona autossa, kun Taipale meni rakenneultraan. Tulevaa äitiä pelotti, että hän joutuu synnyttämäänkin yksinään. Välillä se johti kiukunpuuskiin.

– Tuntui yksinäiseltä, kun miestä suljettiin pois aika tärkeistä asioista. Olisin kaivannut, että nämä asiat olisivat auenneet enemmän hänellekin, Taipale miettii.

Tuleva äiti ehti etsiä ja lukea tietoa netistä päivisin, mutta puoliso oli silloin töissä.

Epätasa-arvo teki odotusajasta raskasta

Monet esikoisiaan odottavat parit kokivat raskaaksi sen, että isät eivät päässeet mukaan tutkimuksiin ja neuvolaan koronapandemian alkuaikoina, selviää Jyväskylän yliopiston tutkimuksesta. Tutkimukseen haastateltiin 11 pariskuntaa huhti–elokuussa 2020.

Tulevat vanhemmat pitivät tilannetta epätasa-arvoisena. Heidän mielestään pandemia vaikeutti vanhemmuuteen valmistautumista.

Samaan aikaan yhteiskunnan tarjoama tuki ja vanhempien sosiaaliset suhteet vähenivät rajoitusten ja eristäytymisen takia, kun esimerkiksi vertaisryhmiä ei järjestetty. Nettiyhteydet ja puhelut eivät tulevien vanhempien mielestä korvanneet fyysistä näkemistä. Monet kokivat tutkimuksenkin mukaan yksinäisyyttä.

– Korona-aikana lapsia saaneiden vertaissuhteet kärsivät rajoitusten takia. Se ettei saanut tavata ystäviä ja vertaisia normaaliin tapaan lisäsi yksinäisyyden kokemusta monilla, sanoo kasvatustieteen maisteri ja tutkimuksen tekijä Inka-Liisa Kuusiaho.

Rebekka Taipale olisi kaivannut vertaisryhmistä tukea erityisesti imetykseen.

– Valmennusten puuttuminen ahdisti, hän toteaa.

Puoliso tuki niin paljon kuin pystyi

Taipale ei jäänyt kokonaan yksin. Isoin apu oli puolison tuki.

– Rebekka olisi varmasti kaivannut vertaistukea paljon enemmän kuin sai. Yritin tietysti tukea kaikin puolin missä pystyin, sanoo puoliso Jaakko Taipale.

Vantaalla asuva pikkusisko odotti esikoistaan samaan aikaan, ja sisarukset juttelivat pitkiä puheluita melkein päivittäin.

Lisäksi Taipale tapasi toisia äitejä seurakunnan Ekavauvakerhossa. Tapaamisia ei koronan takia järjestetty seurakunnan tiloissa, mutta tulevat äidit päättivät kokoontua yhteisen videoyhteyden ääreen yhden osallistujan luokse.

Ryhmästä jäi muutamia ystäviä, joiden kanssa Taipale pitää edelleen yhteyttä.

Tulevat vanhemmat stressasivat entistä enemmän

Koronapandemia lisäsi esikoistaan odottavien stressiä huomattavasti, selviää tutkimuksesta. Stressiä kasvattivat erityisesti rajoitusten nopea muuttuminen ja siitä johtuva epävarmuus.

– Äidit jännittivät aluksi todella paljon, pääsevätkö isät tai tukihenkilöt mukaan synnytykseen, Inka-Liisa Kuusiaho sanoo.

Huolta aiheuttivat myös pelko koronatartunnasta ja sairastumisen vaikutuksista vauvaan. Myös taloudellinen tilanne stressasi.

– Tiedämme jo ennestään, että raskausaikana koettu vahva stressi voi vaikuttaa esimerkiksi vuorovaikutukseen lapsen kanssa, Kuusiaho toteaa.

Nyt tutkijat keräävät aineistoa, jonka pohjalta voidaan nähdä pandemian pidempiaikaisia vaikutuksia.

Vertaistuki oli vähissä uudella paikkakunnalla

Rebekka Taipaleen pahin pelko ei toteutunut. Puoliso pääsi mukaan synnytykseen, kun pariskunnan esikoinen Sofia putkahti maailmaan syyskuussa 2020.

Kaikki oli uutta.

Hetkittäin Taipaleesta tuntui, että häntä ei kuunneltu kiireisellä osastolla.

– En ehkä esikoisen äitinä osannut kysyä kaikkea, mitä olisin voinut, ja saada sitä kautta apua.

Korona karsi sosiaalisia kontakteja vauvan syntymän jälkeenkin.

Osastolle ei päästetty puolison lisäksi muita vieraita. Kotonakin Taipale arasteli, ketä uskalsi päästää pienen vauvan luokse korona-aikana. Kylässä kävivät vain lähimmät sukulaiset.

Vertaistuki oli muutenkin vähissä. Taipale oli muuttanut pari vuotta aiemmin Tampereelta Jyväskylään, eikä uudella kotipaikkakunnalla ollut vielä tuttuja, joilla olisi ollut tai tulossa lapsia.

Pariskunta ei kuitenkaan elänyt vauva-arkea aivan yksinään. Pikkusiskosta löytyi vertaistukea puhelimitse, videopuheluissa ja yhteisillä vierailuilla isän luo. Myös seurakunnan kerhosta tutut äidit jakoivat lapsiarkikokemuksiaan keskenään.

Silti aika kului pitkälti kotona pienessä asunnossa ja ulkoillen, koska koronapandemia oli laittanut monet harrastukset tauolle.

Korona iski koko perheeseen

Sitten koko perhe sairastui koronaan. Sofia oli noin neljän kuukauden ikäinen.

Tilanne pelotti äitiä, koska lapsi oli ensimmäistä kertaa kipeänä, eikä koronasta tiedetty vielä paljoa.

Kaikki kolme selvisivät kuitenkin lievillä oireilla.

– Sen jälkeen uskalsimme elää normaalimmin ja vapaammin, koska koko perhe oli sairastanut koronan, Taipale kuvaa.

Korona-aika on hitsannut perheen ja lähisuvun entistä tiiviimmin yhteen. Puoliso on tehnyt välillä etätöitä perheen pienessä kodissa, joten kolmikko on ollut yhdessä hyvin tiiviisti.

– Voihan se olla, että elämän arvot ja tärkeysjärjestys olisivat korostuneet entisestään muutenkin äitiyden myötä, Taipale pohtii.

Korona-ajan hyvistä puolista kertoivat myös muut esikoisiaan odottaneet Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa.

Erityisesti kiireistä arkea eläneet vanhemmat kokivat, että saivat eristäytymisen myötä hengähtää ja keskittyä odotukseen, lapseen ja puolisoon. Monet pitivät hyvänä sitäkin, että vauvan synnyttyä vierailijoita ei kävisi jatkuvasti.

– Kokemukset sosiaalisesta eristäytymisestä jakautuivat, tutkija Kuusiaho summaa.

Toinen raskausaika ahdistaa vähemmän

Nyt Taipale odottaa toista lastaan, jälleen keskellä koronapandemiaa. Laskettu aika on kesäkuussa.

Pari viikkoa sitten häntä ahdisti. Leikkipaikat ja uintipaikat olivat kiinni, eikä oikein mitään päässyt tekemään.

Rajoitukset ovat sittemmin hellittäneet, mutta Taipale kaipaa yhä muutakin kuin kotonaoloa. Hänestä olisi kiva tavata toisia äitejä, lapsia ja odottajia. Siihen auttaisivat esimerkiksi lähivalmennukset.

– Olen ehkä luonteeltanikin sellainen, että kaipaan kohtaamisia ja ihmisiä ympärille.

Puolitoistavuotias Sofia pitää huolen siitä, että äiti ei ehdi murehtia yhtä paljon kuin ensimmäisen raskautensa aikana. Myös koronarajoitukset ovat lieventyneet parin vuoden takaisesta, ja esimerkiksi valmennuksia järjestetään nyt etäyhteyksin. Puolisokin on nyt päässyt mukaan kaikkiin tutkimuksiin.

– Olen ehkä vähän huolettomampi nyt kuin esikoista odottaessa. Olen paljon valoisammalla mielellä tällä hetkellä.

Tulevalta vauva-ajalta hän odottaa touhua ja tekemistä.

– Toivoisin, että pääsisi osallistumaan ja järjestettäisiin ohjelmaa lapsille ja perheille, että elämä ei olisi vain kotona neljän seinän sisällä olemista.

Voit keskustella aiheesta 15. helmikuuta kello 23.00 asti.

Lue lisää:

Laura Ala-Kokko odottaa esikoistaan, vaikka ei pari vuotta sitten halunnut lapsia ollenkaan – syntyvyyden kasvuun on monta syytä, joista korona on vain yksi

Hanne Kettunen on synnyttänyt vatsataudissa, nyt riskinä on sairastua koronaan – tauti tuli perheeseen juuri ennen laskettua aikaa

"Enää ei ole varaa Juhla Mokkaan", sanoo Kati Suomalainen, 37, ja pelkää, ettei pian pysty ajamaan dieselautolla töihin – näin inflaatio kurittaa

Kallis sähkö kylmensi tuvan. Korkea bensan hinta lopetti huviajot. Pienituloinen maaseudun asukas elää pahimmillaan nyt velaksi.

Moottoripyörä oli ilman liikennevakuutusta talven tallissa, lasku 7 400 euroa – lakiuudistuksen myötä laiminlyönneille tuli huikea hintalappu

MOT:n selvitys osoittaa, että pakollisen liikennevakuutuksen laiminlyönnin seuraamukset voivat kohota yli 10 000 euroon. Viisi vuotta sitten uudistetussa laissa kuitenkin puhutaan kohtuullisesta vakuutusmaksua vastaavasta maksusta.

Convoy-ryhmässä puretaan pettymystä, liike hajosi kahtia – Convoyn edustaja Ylelle: "Minä en ole tullut tänne lapsenvahdiksi"

Convoyn edustaja Niclas Rauma myöntää Ylelle, että tapahtuman organisoinnissa oli haasteita. Rauman mukaan mielenilmaukset jatkuvat protestiliikkeen hajoamisesta huolimatta.

Hennan, 22, kuukautiskierto sekoittui koronarokotteesta: "Pitääkö näistä oireista kuulla jostain puskaradiosta?"

Tuoreet tutkimukset vahvistavat monien naisten kokemukset siitä, että koronarokote voi häiritä kuukautisia. Professorin mukaan huoli on aitoa ja tutkimusta tarvitaan lisää.

Huippunopea valokuitu on vedetty tontille, mutta taloon tarjotaan 5G-mobiilinettiä – Yle selvitti satojen miljoonien eurojen sijoituksen kohtaloa

Valokuituun on investoitu viime vuosina reilut 170 miljoonaa euroa vuodessa. Operaattorit ovat kuitenkin alkaneet mainostaa valokuidun sijaan monille 5G-mobiilinettiä. Selvitimme, mistä on kyse.

– Ihanaa, että ihmiset uskaltavat reippaasti kokeilla alastuloa, riemuitsee Anneli Mörä-Leino.

Meneillään on Jyväskylän Ladun järjestämä aikuisten hiihtokoulu, jossa osallistujat jo vartin harjoittelun jälkeen laskevat loivaa harjoittelumäkeä.

Kurssi on tarkoitettu ihmisille, jotka osaavat hiihtää mutta arastelevat mäkiä. Tämä oli myös Inka Salmijärvelle syy tulla hiihtokouluun.

– Olen joskus hiihtänyt enemmänkin, mutta viime aikoina se on ollut enemmän pelloilla hiihtelyä. Mäet tuli esteeksi muutaman kaatumisen jälkeen, sitten rupesi pelottamaan.

Mäkipelko oli myös Mörä-Leinolle suurin syy aloittaa hiihtokoulujen pitäminen. Häntä harmittaa se, että esimerkiksi Facebookin laturyhmissä usein kysellään vinkkejä tasaisista laduista. Näille ihmisille hänellä on lohdullista sanottavaa.

– Aikuiset voivat oppia laskemaan mäkiä.

Kun mäkipelko on selätetty, voi hiihtää esimerkiksi metsäladuilla, jolloin kokemus ympäröivästä luonnosta voi olla vahvempi kuin vaikkapa järven jäällä hiihtäessä.

Mäkipelko hellittää taitojen kehittyessä

Moni hiihdosta innostunut palaa ladulle pitkän tauon jälkeen, mutta ei tiedä, miten mäkiä pitäisi laskea.

– Lapsena kaaduttiin ja noustiin ylös. Kaatuminen ei haitannut, eikä sitä mietitty sen enempää, Mörä-Leino pohtii.

Aikuisen pelko mäkiä kohtaan on ymmärrettävää myös siinä mielessä, että iän myötä tasapaino heikkenee. Tästä syystä mäkiin tutustuminen kannattaa aloittaa rauhassa.

Hiihtokoulussa harjoitellaan laskemaan mäkiä ja jarruttamaan vauhtia.

Aluksi on totuteltava siihen, että mäessä vauhti vähän kiihtyy, ja että sitä voi jarruttaa auraamalla.

– Auratessa suksia puristetaan isoilla varpailla lunta vasten ja pikkuvarpaat on ilmassa. Osa ihmisistä auraa tasapohjaisesti, ja sehän ei tietenkään jarruta niin paljon, Mörä-Leino kertoo.

Mäen alla odottava mutka on monelle kauhistus. Siitä selviää siirtämällä painon sisäkurvin puolelle.

– Jos mutka kääntyy oikealle, paino pidetään oikealla jalalla eikä sillä tehdä mitään. Vasemmalla jalalla aurataan ja näin sukset kääntyvät.

Taitojen edelleen karttuessa hiihtokoulussa harjoitellaan ohjaamaan suksia laduttomassa alamäessä.

– Teemme siinä tarkoituksellisesti mutkia, jotta opitaan siirtämään painoa ja hoksaamaan, miten ne sukset kääntyvät.

Kolmen tunnin mittaisen hiihtokoulun jälkeen osallistujat voivat turvallisin mielin hiihtää esimerkiksi Jyväskylässä Ladun majan vaihtelevilla laduilla, Mörä-Leino lupaa.

Hiihtäminen on turvallista kuntoilua

Moni aloitteleva hiihtäjä pelkää lajia ja mäkiä loukkaantumisen pelossa.

Pelko on osin aiheellinen, sillä pahimmillaan esimerkiksi häntäluun iskeytyminen jäiseen latuun saattaa aiheuttaa kivuliaan vamman.

Yleisesti ottaen etenkin perinteinen hiihtotyyli on turvallinen, kunhan varusteet ovat kunnossa eikä alussa ahnehdi liikaa. Ylirasitusta voi tulla, mikäli alussa innostuu hiihtämään liian paljon tai liian lujaa. Sen sijaan hiihtolenkin jälkeen ilmaantuva vähäinen lihasarkuus on tavallista

– Yksilötasolla voi sanoa, että mitä parempi voima on keskivartalossa, pakaroissa ja niska-hartiaseudulla, sitä pienempi riski on hiihtoperäisille rasitusvaivoille, sanoo fysioterapeutti Kari Miettunen.

Monojen istuvuus ja sopivuus ovat tärkeitä asioita nilkan ja jalkaterän vaivojen ennaltaehkäisyn kannalta. Sauvojen pituus pitää olla kunnossa, jotta ranteet, kyynärpäät ja olkapäät eivät rasitu.

– Lisäksi perinteisessä hiihdossa suksien jäykkyyden pitää olla kunnossa. Jos suksi koko ajan lipsuu, alaselkävaivojen riski lisääntyy, Miettunen sanoo.

Hiihtokoulut ovat Miettusen mukaan hyvä tapa aloittaa hiihtoharrastus tai pitkän tauon jälkeen muistuttaa keholle, että miten hiihdetään.

Nykyaikaiset sukset ovat aloittelijallekin helppokäyttöisiä

Suomalaisten kasvanutta hiihtointoa seurataan kiinnostuneena Suomen Ladussa.

Ulkoilujärjestön viime talvena teettämässä tutkimuksessa ilmeni, että runsas kolmannes suomalaisista oli hiihtänyt kaudella 2020–2021. Luvussa oli selvää kasvua edellisvuoteen verrattuna.

Aikuisliikunnan suunnittelija Jenni Humalajoki Suomen Ladusta arvioi, että tämänhetkisen innostuksen taustalla on monia selittäviä tekijöitä. Välineet ovat kehittyneet, lumiolosuhteet kohdillaan ja hiihto näkyy mediassa.

Myös eri puolella maata ajetut jääladut ovat houkutelleet kokemattomiakin hiihtäjiä lajin pariin. Helsingissä on tehty hiihtolatu helmikuun ajaksi Olympiastadionille.

Monet nykysukset ovat helppokäyttöisiä, eikä käyttäjän tarvitse osata esimerkiksi pitovoitelua. Perinteisen suksista löytyy nanopinnoitteisia pitopohjasuksia ja pitokarvasuksia eli "skinejä".

– Usein ymmärretään väärin, että ne ovat täysin hoitovapaita, mutta niitäkin pitää vähän huoltaa. Humalajoki sanoo.

Pitopohjasuksen huoltotoimenpiteeksi riittää, että puhdistaa sukset säännöllisesti voiteenpoistoaineella. Pitokarvasuksien kohdalla luistoalueelle täytyy lisätä luistoa ja pitokarvoja tulee huoltaa sekä vaihtaa kuluneet uusiin.

Hiihtokoululaiset ovat pääosin naisia

Jyväskylässä Anneli Mörä-Leinon ohjaamiin hiihtokouluihin on viime ja tänä talvena osallistunut kaikkiaan 60 henkilöä. Yhtä lukuunottamatta kaikki osallistujat ovat olleet naisia.

Yksi kurssilaisista on Mirja Peltola, joka eläkkeelle jäätyään innostui lajista uudelleen.

– Jyväskylässä kaikki ladut on tosi mäkisiä. Tuli sellainen olo jossain vaiheessa, että tämä hiihtokoulu nappasi ihan kunnolla, Peltola kertoo.

Heini Rytkösen hiihtoinnostuksen taustalla on luminen talvi ja kunnon välineet.

– Hiihtokoulu tuntuu hyvältä, kun opettajana on tällainen kokenut ja turvallinen opettaja, Rytkönen sanoo.

Mörä-Leino kertoo hiihtävänsä tarvittaessa vaikka oppilaan rinnalla siihen saakka, että tämä löytää rentouden ja rohkeuden erilaisiin mäkiin ja mutkiin. Paras palaute on se, kun hiihtäjää ei enää pelota.

– Sain juuri viestin viime vuoden kurssilaiselta Ylläkseltä. Siellä on laskettu mäkiä ja muistettu, miten mutkissa mennään.

Oletko sinä aloittanut hiihtämisen tauon jälkeen? Kerro omat vinkkisi mäkipelon selättämiseen 14.2. klo 23.00 mennessä.

Lue myös:

Suomalainen hiihtää yhä pertsaa eli perinteisellä tyylillä – katso miltä täysillä pyörivässä suksitehtaassa näyttää

Santeri Penttinen lopettelee työpäiväänsä puoli viiden aikaan perjantai-iltapäivänä. Kotona odottavat puoliso, pieni lapsi ja opinnot.

Penttinen tilaa taksin. Sen pitäisi tulla vartissa.

Hän odottaa puolitoista, jopa kaksi tuntia. Lopulta kyyti saapuu reilusti myöhässä.

Tilanne toistui useita kertoja viime syksynä.

Jyväskyläläinen Penttinen on näkövammainen ja kulkee siksi töissä kaupungin vammaispalvelutakseilla.

– Savu nousi korvista monta kertaa, kun kotia ei meinannut päästä millään. Kymmenen tunnin työpäivän jälkeen tekisin mielelläni jotain muuta kuin seisoskelisin ja pyörittelisin peukaloita, hän sanoo.

Ongelmat ovat pahentuneet

Taksien myöhästely on tuttua näkövammaisille ja liikuntarajoitteisille. Puolen tunnin ja kolmen vartin viivästykset ovat melko tavallisia, kertoo vammaisten henkilöiden ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Antti Tuononen. Välillä auto ei tule lainkaan.

– On aika yleinen ongelma, että takseja pitää odotella pitkä aikoja. 95 prosenttia matkoista onnistuu kohtuullisen hyvin, mutta pieni määrä epäonnistuu. Sellaista ei saisi olla lainkaan, Tuononen toteaa.

Ongelmat ovat hänen mukaansa jatkuneet vuosien ja vuosikymmenten ajan eri puolilla Suomea, mutta tilanne on pahentunut viime aikoina.

Kynnys ry:n tiedottajan Sanni Purhosen mielestä kyse on asenneongelmasta.

– Ei ymmärretä, että vammaiset ihmiset eivät mene vain päivätoimintaan tai sairaalaan tai että heillä on aikatauluja. Osa heistä menee töihin ja vie lapset hoitoon, Purhonen sanoo.

Tilanne ei miellytä taksikuskejakaan. Ongelmat ovat tuttuja Keski-Suomen taksiyrittäjien puheenjohtajalle Esa Mäkiselle.

– Korjattavaa olisi paljon. Pitäisi käyttää maalaisjärkeä, Mäkinen sanoo.

Kyytejä tarjoaa kaksi tahoa. Kela kustantaa matkat terveyskeskuksiin ja sairaaloihin. Kunnat puolestaan hoitavat kuljetukset työ- ja päiväkeskuksiin, töihin, harrastuksiin, vapaa-ajan menoihin ja opiskeluihin. Oikeuden niihin takaa vammaispalvelulaki.

Santeri Penttisen työmatkat ovat kaupungin kyytejä. Tuononen on kuullut myöhästelyistä myös Espoosta (HS), Helsingistä ja Pohjois-Karjalasta.

Kela-taksitkaan eivät aina ole ajoissa paikalla.

Kela haluaisi palata entiseen

Iso syy ongelmiin on kilpailutus. Kynnys ry:n Tuononen ja taksiyrittäjä Mäkinen ovat siitä samaa mieltä.

– Taustalla on iso kysymys, kuinka hyvin kilpailutus ylipäätään sopii vammaispalveluihin, Tuononen toteaa.

Kilpailutus ei ole Kelankaan mielestä paras ratkaisu. Se on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle siirtymistä rekisteröintimenettelyyn, jossa kuljettajille maksettavat korvaukset määritettäisiin valtioneuvoston asetuksella.

– Hinta ei painuisi kilpailutuksen johdosta hyvin alhaiseksi, kuten nyt on käynyt. Kuljetukset voisivat kiinnostaa autoilijoita aidosti, sanoo Kelan vastaava suunnittelija Anne Giss.

Myös toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen onnistuisi hänen mielestään paremmin, kun kilpailutukset eivät katkaisisi sitä muutaman vuoden välein.

Kelan ehdotus tarkoittaisi paluuta entiseen.

Ennen Kela-kyydit sai tilata miltä vain taksiyritykseltä, joka täytti lain kriteerit. Sitten laki muuttui 2018. Sen jälkeen Kelan on täytynyt kilpailuttaa kyydit, ja nyt matkoja saavat ajaa vain kilpailutuksen voittaneet yritykset.

Muutos vähensi jonkin verran Kela-kyytejä ajavien taksien määrän.

Taksiyrittäjä Mäkisen kotikylällä Kuhmoisissa niitä ajoi ennen yhdeksän taksia, nyt vain viisi.

– Kaikki taksiyrittäjät eivät osallistu kilpailutukseen hintojen polkemisen takia, Mäkinen sanoo.

Myös monet kunnat ja kuntayhtymät kilpailuttavat vammaispalvelukyydit, mutta ne voisivat järjestää matkat myös omana toimintana tai palvelusetelillä.

Yksi kilpailuttajista on Jyväskylän kaupunki. Se vertaili palveluiden järjestämistä omana tuotantona ja kilpailutettuna vuonna 2015.

– Tuolloin selvityksen pohjalta arvioitiin, että ostopalvelu on ratkaisuna selkeämpi ja kustannustehokkaampi, sanoo Jyväskylän vammaispalveluiden palvelupäällikkö Elina Hienola.

Syrjäseuduilla kaikkein hankalinta

Taksikuskien pitää välillä hakea asiakkaita sadankin kilometrin päästä Antti Tuonosen kotiseudulla Kuopiossa. Se ei välttämättä onnistu ihan heti. Joskus on jouduttu neuvottelemaan jopa siitä, minä päivänä kyyti tulee.

Taksia ei aina yksinkertaisesti löydy varsinkaan syrjäseuduilla. Erityisesti inva- ja paaritakseja on Anne Gissin mukaan hankala löytää.

Ongelmat johtuvat siitä, että taksien asemapaikkavelvoite poistui lakimuutoksen yhteydessä. Siitä ovat yksimielisiä Kynnys ry:n Tuononen, Kelan Giss ja taksiyrittäjä Mäkinen.

Ennen lakiuudistusta kuljettajien piti palata omalle asemapaikalleen jokaisen kyydin jälkeen. Nyt he saavat päivystää missä haluavat.

– Todennäköisesti pienempien paikkakuntien autoilijat päivystävät nyt kaupungeissa. Lähettyvillä ei välttämättä ole autoa, kun pienellä paikkakunnalla on tarjolla lyhyt matka terveyskeskukseen, Giss sanoo.

Lisäksi koronapandemia on vähentänyt taksien määrää.

– Takseja saattaa siksi olla ruuhka-aikoina haastava saada. Se vaikuttaa vammaispalvelukyyteihin ja vammattomienkin ihmisten taksien saantiin, toteaa Elina Hienola.

Taksien tilausmäärät kääntyivät uuteen nousuun syksyllä, kun koronarajoitukset hellittivät. Yrittäjien oli vaikea löytää kuljettajia, koska osa näistä oli vaihtanut alaa tai lähtenyt opiskelemaan, kun korona oli romahduttanut kyytimäärät. Näin Hienola selittää Jyväskylän syksyisiä myöhästelyjä.

– Kalusto ei yksinkertaisesti riittänyt.

Taksikuskit eivät aina ota vammaispalvelukuljetusten kyytitarjouksia vastaan, kertovat sekä Kynnys ry:n Tuononen että taksiyrittäjä Mäkinen.

Kuljettajat priorisoivat helposti Kela-kyytejä, koska ne ovat tuottoisampia.

– Hinnat poljettiin rajusti kilpailutuksissa. Menemme kannattavuuden rajoilla, Mäkinen toteaa.

Kuskin pitäisi odotella tunti

Santeri Penttinen arpoo ruokakaupan pakastehyllyllä, kuinka kauan menee, että hän on valmis astumaan taksiin.

Kun kaveri pyytää kaupungille, Penttisellä menee ainakin puolitoista tuntia.

– Kovin rivakoita liikkeitä ei pysty tekemään, hän kertoo.

Penttisen pitää tilata vapaa-ajan kyyti tuntia ennen lähtöaikaa ja paluukyyti puoli tuntia etukäteen. Se on käytäntö Keski-Suomessa. Vastaavia tunnin tai parin varoaikoja käytetään muuallakin.

Kyytejä tarjotaan reippaasti etukäteen myös taksinkuljettajille. Kuljettajan pitää odotella lähistöllä ilman korvausta, jos hän hyväksyy kyydin. Mäkisen mukaan se vähentää intoa hommaan.

– Kuka haluaa sitoa itsensä tunniksi kahdeksan euron kyytiin.

Pitkillä varoajoilla on pyritty parantamaan taksien saatavuutta, kertoo Elina Hienola kaupungilta. Tarkoitus on, että välitys ja taksiyrittäjät voivat varautua kyytiin ja suunnitella niiden yhdistelyä.

Mäkisen mielestä homma sujuvoituisi, jos kuljettaja ja asiakas saisivat sopia kyydistä ja noutoajasta keskenään. Silloin kuski voisi parhaiten sovitella ajojaan. Nykyään välikätenä toimivat kuitenkin erilliset matkanvälityskeskukset.

Järjestelmän uudistus sotki Kela-kyydit

Asiakas odotteli Kela-taksia puoli tuntia Tuonosen kotiseudulla Kuopiossa. Sitten taksikuski soitti, että ei ehdikään paikalle. Asiakas joutui perumaan sairaala-aikansa.

Kela-kyytien järjestelmä oli juuri uudistunut. Matkoja on tarjonnut kaksi palveluntarjoajaa jokaisessa maakunnassa vuoden alusta alkaen, kun aiemmin niitä on ollut vain yksi. Tarkoituksena on, että kilpailu asiakkaista ja autoilijoista parantaa laatua.

Uudistuksen seurauksena asiakaspalvelu ruuhkaantui ja matkoja myöhästyi tai peruuntui kokonaan.

Anne Gissin mukaan uudistus on suurin syy Kela-taksien viimeaikaisiin myöhästelyihin.

– Palveluntuottajat eivät vielä varmuudella tiedä, kuinka moni asiakas kääntyy kunkin niistä puoleen, Giss sanoo.

Kela seuraa matkojen onnistumista jatkuvasti. Tammikuussa kahden viikon aikana 1 044 matkaa peruuntui kokonaan. Se on 0,63 prosenttia kaikkiaan 166 000 matkasta. Myöhästymisten määrää ei vielä tiedetä.

Palautteiden perusteella erityisesti inva- ja paaritaksit myöhästelivät tai eivät tulleet lainkaan.

– Kun toiminta vakiintuu, myöhästymisiä on hyvin vähän, Giss toteaa.

Järjestelmäuudistukset ovat aiheuttaneet ongelmia myös Keski-Suomessa, joka siirtyi alkukesästä maakunnalliseen vammaispalvelukyytien toteutukseen. Jyväskylä liittyi siihen väliaikaisesti tammikuussa, mikä aiheutti aluksi häiriöitä ja kyytien myöhästymisiä.

Jyväskylässä mietitään ratkaisuja

Vantaan vammaispalvelukyytien järjestelmä toimii. Näin kertoo Antti Tuononen. Vammaisneuvosto on ollut alusta alkaen mukana suunnittelussa.

Vantaan malli muistuttaa Kela-kyytien nykyistä järjestelmää. Tilausten välittäjiä on kolme, joten ne joutuvat kilpailemaan laadusta. Asiakkaat ja kuljettajat saavat vaihtaa välittäjää, jos ongelmia tulee.

– Paras ratkaisu olisi kuitenkin, että asiakas saisi itse valita taksifirman, josta tilaa kyydin, Tuononen toteaa.

Jyväskylässä pohditaan parhaillaan ratkaisuja kipukohtiin samalla, kun kaupunki kilpailuttaa sote-kyytinsä. Markkinaoikeus katsoi, että kaupungin on kilpailutettava kyytinsä uudelleen. Uuden järjestelmän on tarkoitus tulla käyttöön ensi vuoden aikana.

Elina Hienolan mukaan keskustelua käydään ainakin ajoneuvosovellusten yhdistämisestä, hinnoitteluiden periaatteesta, erityisrymien kuljettajajakoulutuksesta sekä saatavuuden varmistamisesta ja kuljetusten mahdollisimman joustavasta käytettävyydestä.

– Muutoksia on varmastikin tulossa, hän sanoo.

Taksiongelmia on jo ratkottu Keski-Suomessa muun muassa luoksetulokorvausten laajennuksella ja aiempaa suuremmilla yölisäkorvauksilla joulukuusta alkaen. Elina Hienolan mukaan se on auttanut, ja kaupungille tulleiden reklamaatioiden määrä on vähentynyt huomattavasti.

Kelan Anne Giss kannustaa ongelmatilanteissa antamaan palautetta palveluntuottajille. Kela käy jokaisen palautteen läpi ja pyytää palveluntuottajalta selvitystä toimenpiteistä asioiden muuttamiseksi.

Toimintaa on pyritty parantamaan myös toivetaksi-ominaisuudella vuoden alusta alkaen. Se tarkoittaa, että asiakas ja autoilija saavat sopia keskenään Kela-kyydistä.

Santeri Penttisen kyydit ovat saapuneet melkolailla ajallaan viime aikoina. Tilanne helpottui maakunnallisen järjestelmän myötä alkukankeuksien jälkeen.

Hän suhtautuu kuitenkin varauksella tulevaan.

– Juuri saatiin osasta järjestelmistä melko toimivia, ja nyt vaihdetaan uuteen.

Venäjä voisi kiskaista sähkön hinnan uusiin lukemiin

Suomalaiset ja eurooppalaiset ovat maksaneet tänä talvena harvinaisen korkeita sähkölaskuja. Se olisi kuitenkin vasta alkua, jos Venäjä lopettaisi maakaasun tuonnin länteen. Tilanne syöksisi energian hinnan pilviin myös Suomessa.

Blinken uskoo yhä diplomaattiseen ratkaisuun

Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken pitää diplomaattista ratkaisua Venäjän kanssa vielä mahdollisena Ukrainan kriisissä. Lauantai-iltaisessa puhelussaan Yhdysvaltain presidentti Joe Biden varoitti Venäjän presidentti Vladimir Putinia vakavista seuraamuksista, joita hyökkäys Ukrainaan tietäisi. Yle seuraa Ukrainan kiristynyttä tilannetta tässä jutussa.

Viggo Wallensköldistä kasvoi yksi maamme huomattavimmista taidemaalareista

Taidemaalari ja kirjailija Viggo Wallensköldillä on maaliskuussa tuplasti jännitettävää. Silloin selviää, voittaako hän Suomen suurimman kuvataidepalkinnon Ars Fennican. Samaan aikaan ilmestyy hänen uusin kirjansa: Neuroosit ja traumat. Romaani on fiktiivinen, mutta perustuu osin Wallensköldin omiin kokemuksiin. Taiteilija kärsii neurooseista ja koki lapsuudessa kaksi suurta traumaa.

Jaakko Kianderille Kevassa kaavailtu jättihanke mutkistui

Jaakko Kiander palkattiin eläkevakuuttaja Kevaan siirtämään kunta-alan työntekijät samaan eläkejärjestelmään yksityisten alojen kanssa. Kymmienien miljardien eurojen hanke kaatui, ennen kuin työt edes alkoivat. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) ei suostunut vuosikymmenten mittaiseen osamaksusopimukseen.

Kiander uskoo silti, että eläkejärjestelmien yhdistäminen palaa vielä joskus asialistalle.

– Ajatus on jäänyt elämään, Kiander toteaa.

Hiihtomiehet mitalijahdissa, Leijonat kohtaa Ruotsin

Pekingissä on luvassa jänniä hetkiä suomalaisittain, kun kello 9.00 jahdataan mitalia miesten maastohiihtoviestissä kokoonpanolla Ristomatti Hakola, Iivo Niskanen, Perttu Hyvärinen ja Joni Mäki. Ampumahiihdossa on vuorossa takaa-ajokilpailut ja jääkiekossa Leijonat kohtaa Ruotsin kello 10.40 alkulohko-ottelussa.

Kisapäivää seurataan tiiviisti Yle Urheilun olympiaseurannassa ja Yle Areenassa. Leijonien ottelu selostetaan suorana Yle Puheeseen.

Lunta ja räntää koko maahan

Lumi- ja räntäsateet leviävät sunnuntaina koko maahan ja ajokeli muuttuu huonoksi. Etelässä lämpötila on plussan puolella. Pohjoisessa on kylmempää ja paikoin aurinkoistakin. Lunta voi kertyä lännessä paikoin yli 10 senttiä.

Lue lisää Ylen sääsivuilta.