Ensin kuuluu neljä laukausta. Hyvin pian sen jälkeen henkilöauto räjähtää

– Tällä hetkellä Mikkelin lääninhallituksen talo on tulessa. Poliisiautoja palaa, kuvailee epäuskoinen toimittaja Pekka Havukainen äänitteellä.

Havukaisen sanat menevät melkein sekaisin.

– Poliisit yrittävät pidätellä ihmisiä. Ambulanssit saapuvat paikalle. Tässä menee tosissaan sanattomaksi. Ei olisi uskonut vielä tunti pari sitten, että mitä täällä voisi tapahtua.

Pankkiryöstäjä Jorma Takala ja panttivankina ollut Jukka Häkkinen menehtyvät auton räjähdyksessä.

Mikkelin panttivankidraamaksi muuttunut Jakomäen pankkiryöstö on tullut päätökseensä.

Takana perinteinen työpäivä

Ylen Mikkelin aluetoimituksessa työskennellyt Havukainen oli aiemmin päivällä tehnyt juttua DDR:n delegaation vierailusta Heimarissa.

Iltakymmenen jälkeen hän marssi suoraan töistä paikalliseen ravintola Stoppariin tapaamaan ystäväänsä.

Havukainen ehti nauttia kaksi olutta ennen valomerkkiä. Hänen saapuessaan taksitolpalle tilanne oli jo kehittymässä Mikkelin torilla.

– Pitkin Porrassalmenkatua tuli autoletka. Siinä oli moottoripyöräpoliisit edessä, valkoinen Passat ja perässä poliisiautoja. Vaikutti siltä, että letka menee Mikkelistä ohi. Otin taksin ja painoin kotiin Siekkilään, Havukainen muistelee nyt.

Poliisin megafonin äänin kantautui torilta Havukaisen kotiovelle saakka. Poliisi vaikutti käskyttävän Mikkelin toria tyhjäksi.

Havukainen päätti palata tekemään tilanteesta jutun.

Tori oli eristetty

Havukainen joutui hivuttautumaan toimitukseen hakemaan nauhurin.

Poliisin eristykselle oli syynsä. Tori oli täyttymässä baarista tilannetta ihmettelemään saapuneista humaltuneista asiakkaista.

– Siellä oli suorastaan karnevaalimeininkiä, Havukainen muistelee.

Paikalle rantautui myös toimittajia seuraamaan tilanteen kehittymistä. Havukaisen mukaan eräs free-valokuvaaja sai tuta poliisikoiran puraisun takamuksessaan ylitettyään poliisin sulkunauhat.

Havukainen seurasi tilannetta etäämpää. Vartin välein hän tallensi tunnelmia nauhalle.

– Yhdessä vaiheessa harkitsin lähtöä pois. Kello rupesi puskemaan neljää. Sitten huomasin, että pakoauto käynnistyi.

Havukainen käynnisti nauhurinsa ja alkoi selostaa. Pian seurasi laukauksia ja räjähdys.

– Alkoi vapisuttamaan ihan helvetisti.

– Siellä oli sodan käyneitä jermuja katsomassa tilannetta. Yksi sanoi, että tässä on sellainen kalman haju kun ihminen palaa. Se jäi kyllä nokkaan.

Poliisin toimintaa ryhdyttiin kyseenalaistamaan

Mikkelin panttivankidraama on tekotavaltaan ja loppuratkaisultaan poikkeuksellinen. Vastaavaa ei ollut Suomessa ennen tapahtunut.

– Nähtävästi elettiin lintukodossa Suomessa. Virkavalta oli saanut useasti tilanteet puhumalla poikki, Havukainen pohtii.

Jälkipyykkiä setviessä viranomaiset joutuivat arvostelun kohteeksi. Epäselvää oli, kuka oli ampunut ja kuka oli antanut luvan ampua.

Vastuuhenkilöitä setvittiin useissa oikeusasteissa ja pitkään. Lopulta Karhu-ryhmää johtanut komisario tuomittiin sakkoihin kuolemantuottamuksesta ja virkavirheestä toukokuussa 1993 korkeimmassa oikeudessa.

Tapauksen jälkeen Suomessa poliisin voimankäyttöön kehitettiin käytäntöjä, joiden seurauksena pyritään välttämään tarpeetonta väkivaltaa ja kuolemia.

Havukainen kertoo, että myös rikostoimittajat järjestäytyivät myöhemmin tapahtuman siivittämänä. Jakomäki-Mikkeli panttivankidramaan oikeussaliseurannan yhteydessä syntyi Oikeustoimittajien yhdistys.

Eläkkeellä oleva MTV:n entinen rikostoimittaja Harri Ekholm on kertonut oikeustoimittajien yhdistyksen historiaa sivuavassa kirjassa, että tapaus laajensi myös rikostoimittajien suhtautumista poliisin toimintaan.

Ekholmin mukaan Mikkelin panttivankidraamassa poliisien toiminta tuomittiin varomattomaksi. Samalla hänen mukaansa niin syyttäjä, oikeuslaitos kuin mediakin alkoi kyseenalaistaa poliisin tekemisiä ja erehtymättömyyttä.

Raportin autenttisuutta epäiltiin

Havukaiselle itselleen juttu oli hänen uransa tunnetuin. Havukaisen lisäksi paikalla tapahtumia ikuisti MTV:lle freelance-kameramiehenä toiminut Jussi Kemppinen.

Tämä johtui tapauksen poikkeuksellisuudesta.

Räjähdyksen jälkeen Havukainen vielä varmisti, että oli saanut materiaalin talteen. Noin puoli tuntia tapahtuman jälkeen hän poliisin eristyksiä kiertäen pääsi takaisin toimitukseen.

Havukainen soitti välittömästi Yleisradion Helsingin päähän, jossa vastasi vain puhelinvastaaja.

Toimittajan hän sai kiinni neljän jälkeen, joka käski soittamaan uudestaan myöhemmin.

Seuraavalla kerralla puhelu siirrettiin toimitussihteerille. Pian soitettiin takaisin.

– Minulle sanottiin, että tilaa porukkaa töihin, äläkä laske ketään ulkopuolisia sinne toimituksen sisään. Olivat ne sitten poliiseja tai muita. Ettei nauha häviä mihinkään.

Näin myös toimittiin. Kun materiaalin kopio oli saatu välitettyä Helsinkiin, juttua ajettiin jo aamuviiden jälkeen radiossa. Jo heti seuraavana päivänä paikallistoimituksessa pyrittiin selvittämään uutiselle jatkoja.

Myöhemmin Havukaisen äänittämä materiaali tai sen kopio luovutettiin keskusrikospoliisille tutkintaa varten.

Nauhan avulla pyrittiin setvimään myös tapahtumien kulkua.

– Oli herännyt sellainenkin epäilys, että onko nauha feikki. Kun kerran nauha oli kerran jo Ylellä tullut uutislähetyksessä, niin sen todistusvoima oli kuitenkin jo toinen, Havukainen muistelee.

Tapaus tuli aluksi uniin

Tapahtuma ei enää myllerrä Havukaisen mielessä, vaikka aluksi asia ehti tulla jopa uniin.

Tapaus on vaikuttanut siihen, kuinka Havukainen seuraa uutisia.

– Maailma on täynnä televisiokuvaa, kännykkäkamerakuvaa ja kaikenlaista droonikuvaa. Manipuloinnin takia pitää katsoa, että mistä lähteestä kuva on. Kuvallahan voi valehdella niin paljon. Usein myös miettii sitä, kuinka rikostapahtumissa uhrin asema on hirvittävän huono, Havukainen pohtii.

Kaikenlaista palautetta hän kertoo saaneensa oman juttunsa tiimoilta.

Yleisradiossa jutusta annettiin kiitosta mutta myös haukut.

– Pääjohtaja Sakari Kiuru soitti ja kehui juttua. Myöhemmin taas silloinen aluetoiminnan päällikkö Olavi Peltola taas sanoi minulle… miten sitä nyt kauniisti sanoisi… että kiroilit radiossa, Havukainen naurahtaa.

Jutussa käytetty myös lähteenä Susanna Reinbothin ja Jarkko Sipilän toimittamaa "Etusivun rikokset - näin kovat uutiset syntyivät" -teosta (Crime time, 2019).

Lue myös:

Vuoden 1986 pommi painui mikkeliläisten muistoihin: "Tunnelma oli kuin karnevaaleista – sitten tuli hiljaisuus"

Miksi panttivankidraama päätyi räjähdykseen 30 vuotta sitten Mikkelissä? – rakensimme tapahtumista virtuaalitodellisuuden

Kassillinen dynamiittia räjähti, Jussi Makkula repesi riekaleiksi – työ poliisina päättyi vuoden 1986 tragediaan

Mikkelin torilla räjähti kuolettava pommi 1986 – katso ja kuuntele, mitä panttivankidraamassa tapahtui

Vuoden 1986 panttivankidraama mullisti poliisityön – nämä viisi asiaa ovat nyt toisin, kiitos Mikkelin

Elävä arkisto: Mikkelin panttivankidraamalla traaginen loppu

Yle Areena: Mikkelin panttivankidraama – Satunnaiset sankarit

TLDRDEEP: Mikkelin panttivankidraama

Kunnan kaavoitussuunnitelmat nostattavat tunteita Nurmijärvellä. Kunta on päättänyt edistää uuden Klaukkalan ohikulkutien läheistä Sudentullin alueen kaavoitusta. Alue on ollut vuoden 2017 osayleiskaavassa teollisuusalueena, mutta nyt siitä tehdään asemakaava.

Asukkaat kokevat, että kaavaa on valmisteltu salassa ja tieto kiinteistöjen omistajille tulee ostotarjouksen kautta. Kunta lähetti vapun aikaan ostotarjouskirjeet uuden teollisuusalueen keskelle jääville kiinteistöille.

– Aika murhemielin seuraan tätä. Omalta osaltani en olisi tällaista ratkaisua toivonut. Vaikka oli tiedossa, että tällaisia suunnitelmia on ollut, niin se konkretisoitui äkkiä. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä, sanoo kuvanveistäjä, taidevalaja Raimo Jaatinen.

Jaatinen ja hänen puolisonsa kirjailija, kuvataiteilija Leena Hietamies ovat surullisia maaseutumiljöön tuhoutumisesta ja luontoarvojen menettämisestä. Pariskunta katsoo, että kunta haluaa asukkaat pois, että kaavoittaminen on helpompi tehdä.

– Tämä tuntuu painajaiselta, hirvittävä shokki. Maiseman voi tuhota vain kerran, se ei tule ikinä takaisin, Hietamies sanoo.

Jaatisen ja Hietamiehen mukaan myös naapurit ovat olleet surullisia. Kukaan ei haluaisi luopua kodeistaan, mutta ei myöskään jäädä asumaan teollisuusalueen keskelle.

– Jos kiinteistö jää teollisuusalueelle, mikä on tontin ja talon arvo jatkossa, Jaatinen sanoo.

Kunta pitää normaalina kaavoituksena

Nurmijärven kunnan työpaikkaomavaraisuus on matala naapurikuntiin verrattuna. Kunnanjohtaja Outi Mäkelän mukaan toiveena on, että kuntalaiset voisivat työllistyä omassa kunnassaan.

Kunta on hankkinut Jussila-Tyynelän eli kaavassa Sudentullin alueen maita omistukseensa vuosien ajan, 1980-luvulta lähtien. Tällä hetkellä kaava-alueella vain kolme kiinteistöä on yksityisomistuksessa ja osa maa-alueista Vantaan seurakuntayhtymän omistamia.

– Kunnan tavoite on neuvotella. Tässä vaiheessa ei ole tiedossa pakkolunastuksia. Hyvässä yhteistyössä on edetty, Mäkelä sanoo.

Mäkelän mukaan Sudentullin alueella ei ole ympäristön tai kulttuurin puolesta mitään sellaista, mitä erityisesti haluttaisiin säilyttää.

Kunnan kanta on muuttunut, sillä vuonna 2009 tehdyssä kartoituksessa muun muassa Jaatisten naapurustossa olevaa Jussilan tilaa pidettiin säilyttämisen arvoisena.

Kunnan rakennusperintöselvityksen mukaan 1860-luvulla rakennettu Jussilan tila on rakennusaikansa ja -tyyppinsä hyvä edustaja, jolla on paikallis- ja rakennushistoriallinen merkitys. Sitä pidettiin ikänsä, ympäristön ja maiseman kannalta tärkeänä ja säilytettävänä kohteena ja sen pihapiiriä ja lähiympäristöä vaalittavina.

Kunta haluaa edistää Sudentullin aluetta, sillä kunnanjohtajan mukaan mahdollisia muita kohteita ei juurikaan ole. Klaukkalan ohikulkutien alkupäässä, lähellä Hämeenlinnan moottoritietä oleva Mäyränkallion alue ei edisty nopeasti.

Mäyränkallion alueella kunnan omistusosuus on vielä hyvin pientä. Lisäksi alueen luontokysymykset on ratkaistava kunnanjohtajan mukaan ensin ennen kaavoituksen etenemistä. Hän kuitenkin uskoo paikan sijainnin moottoritien kupeessa kiinnostavan yrittäjiä.

Sudentullin alueelle ehkä pieniä ja logistiikka-alan yrityksiä

Kunnan suunnitteleman teollisuus- ja työpaikka-alueen lähistölle on rakennettu viime vuosina myös uusia omakotitaloja.

Alueen asukkaat ovat huolestuneita maiseman menetyksestä ja mahdollisesta kemiallisten aineiden varastoinnista, sillä jo osayleiskaavassa on merkintä vaarallisten kemiallisten aineiden käsittely- ja varastointimahdollisuudesta.

Kunnanjohtaja Outi Mäkelän mukaan vielä ei ole tiedossa, millaisia yrityksiä alueelle on tulossa. Eniten Nurmijärvestä ovat kiinnostuneita pienet ja keskisuuret yritykset ja logistiikka-alan yritykset.

– Jatkuvasti on kivasti kysyntää tonteille. Erityisesti näkyy se, että kehä I ja III ovat aika ruuhkaisia, joten logistiikkaa tarvitsevat yritykset haluavat tulla tänne pohjoisemmaksi.

Mäkelän mukaan kemianteollisuuden alan yritysten kanssa ei ole neuvoteltu. Kaavamerkintä mahdollistaa esimerkiksi logistiikka-alan yrityksen toiminnan. Yritys voisi varastoida kotitalouksissa käytettäviä aineita, esimerkiksi hiuslakkaa.

– Yksittäinen pullo ei ole vaaratekijä, mutta massana ne voivat olla. Säilyttäminen vaatii erilliset luvat ja riskiarviot, Mäkelä sanoo.

Kunnanjohtajan mukaan tarkkaa aikataulua ei ole, mutta asemakaavoitusta edistetään noin vuoden sisällä.

Jaatisen taiteilijasuvun teoksille ei ole tiedossa siirtopaikkaa

Jaatisten tila on tunnetun kuvanveistäjä, mitalitaiteilija Toivo Jaatisen (1926–2017) entinen koti. Hänen poikansa, kuvanveistäjä Raimo Jaatinen asuu kiinteistössä taiteilijavaimonsa Leena Hietamiehen kanssa.

He käyttävät samaa ateljeeta ja samoja työtiloja kuin Toivo Jaatinen. Tiloja ovat käyttäneet myös monet tutut taitelijakollegat ja taiteen harrastajat.

– Mitään vastaavaa emme pysty hankkimaan. Olen vähän kautta rantain kysellyt, paljonko voisi maksaa tällaisen navetan muuttaminen ateljeeksi, sellaiseksi kuin se meillä nyt on. Arvio on ehkä 100 000 euroa, Jaatinen sanoo.

Hietamiehen mukaan heiltä viedään koti, elinkeino ja elämäntapa keskellä luontoa.

– Erittäin raskas ajatus luopua tästä talosta, maisemasta ja perinnöstä. Tämä talo on täynnä puolisoni isän Toivo Jaatisen taidetta ja sitä henkeä.

Kaikkien työvälineiden ja teosten siirtäminen on iso työ.

– En osaa sanoa, mihin nämä kaikki siirretään. Todennäköisesti ei saada enää näin suurta työtilaa, täytyy tyytyä paljon pienempään, Jaatinen pohtii.

Hän harkitsee vielä yhteydenottoa Nurmijärven kulttuuritoimeen.

Kunnanjohtaja Outi Mäkelä myöntää, ettei Jaatisten taiteilijasuvun teosten ja taideperinnön sijoittamisesta ole puhuttu.

– Alueen taiteilijat ovat meille tärkeitä ja halutaan, että heidät huomioidaan eri tavoin. Kyse on arvostetusta taiteilijasuvusta. Meillä on hyvä yhteistyö olemassa, olemme avoimia keskustelulle, Mäkelä sanoo.

Uusia museoita kuntaan ei kuitenkaan Mäkelän mukaan olla perustamassa. Sen sijaan kunta etsii yhteistyössä sopivaa tilaa, yhtenä ratkaisuna on selvitelty vaihtokauppaa.

– Pidämme tärkeänä, että taiteilijoiden ateljee ja heidän työnsä saa jatkua.

Lue myös:

Loviisan sataman kaavasuunnitelmat huolestuttavat asukkaita: Kuka haluaa muuttaa alueelle, jos olet kemikaaliterminaalin suojavyöhykkeellä

Alvar Aallon suunnittelemassa taiteilijakodissa ei pian enää lauleta – talousahdinko pakotti muusikkopariskunnan luopumaan rakastamastaan työstä

Helsinki-Vantaan lentoasemalla ollaan ottamassa käyttöön vihreä linja koronatodistusten tarkastuksissa. Uudella käytännöllä on tarkoitus vähentää lentoaseman ruuhkia.

– Ohjaamme lentokentällä täyden rokotussarjan saaneet sekä taudin kuuden kuukauden sisällä sairastaneet tietylle linjastolle, jolla tarkastuksia tehdään vain pistokoemaisesti, sanoo Vantaan kaupungin tartuntataudeista vastaava ylilääkäri Kirsi Valtonen.

Suomessa annettavien rokotteiden kohdalla täysi koronarokotussarja tarkoittaa kahta rokotusannosta.

Muut Suomeen tulevat matkustajat kulkevat Helsinki-Vantaalla toista linjaa, jolla tarkastuksia toteutetaan edelleen kattavasti.

Uutta vihreän linjan käytäntöä on aloiteltu lentoasemalla tämän viikonlopun aikana. Matkustajille uusi käytäntö näkyy selkeämmin ensi viikon aikana, kun muun muassa matkustajia oikeille linjastoille ohjaavat opastukset saadaan kuntoon.

Pistokokeita tehdään vaihtelevasti matkustajamäärien mukaan

Vihreän linjan tarkoituksena on vähentää ruuhkia, joita Helsinki-Vantaan lentoasemalle matkustajamäärien kasvaessa syntyy. Terveysturvallisuustoimenpiteistä Helsinki-Vantaan lentoasemalla vastaa Vantaan kaupunki.

– Matkustajamäärät ovat kasvaneet ja kasvavat loppuvuodesta entisestään. Ei ole tarkoituksenmukaista, että sinne muodostuu ruuhkia, jotka jo itsessään aiheuttavat tartuntariskejä. Sen vuoksi on katsottu, että on välttämätöntä siirtyä tämäntyyppiseen toimintaan, Kirsi Valtonen sanoo.

Rokotettujen matkustajien vihreää linjaa voi jatkossa tulla Suomeen valtaosa Helsinki-Vantaan kautta tulevista matkustajista. Kirsi Valtosen mukaan lähemmäs 90 prosenttia Helsinki-Vantaan kautta tulevista on saanut täyden rokotussarjan ja heillä on todistus rokotuksistaan.

Pistokokeilla tarkastettavien matkustajien osuus tulee vaihtelemaan muun muassa lentoaseman matkustajatilanteen mukaan.

– Ruuhka-aikoina, kun matkustajamäärät ovat todella isoja, se varmasti osuu harvemman kohdalle. Kun on rauhallisempaa, pistokokeet voivat olla kohtuullisen kattaviakin. Pyritään menemään ihan ruuhkatilanteen mukaan, Kirsi Valtonen sanoo.

STM: Pistokoetarkastukset lainsäädännön mukaisia

Sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Pasi Pohjolan mukaan lentoasemalla käyttöön otettava vihreän linjan malli on perusteltu menettelytapa matkustajamäärien kasvaessa.

– Ihan lähtökohtaisesti se on tietysti lainsäädännön mukainen menettelytapa. Lain perusteluissakin käydään läpi mahdollisuutta, että silloin kun resurssit eivät riitä kaikkien todistusten tarkastamiseen, se on tehtävä pistokokein, Pasi Pohjola sanoo.

Kun todistuksia rokotuksista tai sairastetusta taudista tarkastetaan pistokokein kattavampien tarkastusten sijaan, on Pasi Pohjolan myös seurattava, ettei mallia käytetä väärin.

– Tietysti pitää sitten reagoida tilanteeseen.

Vihreä linja riittänee ruuhkien helpottamiseen lähitulevaisuudessa

200:lla matkustajalla tehdyssä kartoituksessa joukkoon osui Valtosen mukaan vain yksi matkustaja, jolla ei ollut mitään koronatodistuksia. Muutamalla tämän joukon matkustajista toisesta rokotuksesta oli kulunut vähemmän kuin vaaditut kaksi viikkoa.

– Käytännössä valtaosa matkustajista ohjautui linjastolle oikein.

Jos matkustaja tietoisesti hakeutuisi väärälle linjastolle, häntä voidaan ylilääkäri Kirsi Valtosen mukaan sakottaa.

Valtonen arvioi, että kahdesti rokotettujen ja koronan hiljattain sairastaneiden vihreä linja sekä pistokokein tehtävät tarkastukset ratkaisevat lentoaseman ruuhkia riittävästi tässä vaiheessa.

– Kun matkustajamäärät kasvavat vielä entisestään, tulevaisuudessa joudutaan varmasti miettimään vielä muitakin ratkaisuja. Toki rokotuskattavuus paranee niin meillä kuin muuallakin, Kirsi Valtonen sanoo.

Lue myös:

Helsinki-Vantaan lentokenttää uhkaa täydellinen kaaos, sanoo kaupunginjohtaja – "Kaikkia ei voida tarkastaa, rajoille saatava eurooppalainen malli"

Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen työskenteli Aarno Laitisen kanssa Helsingin Sanomien politiikan toimittajana 1980-luvulla. Laitinen oli toimituksen esimies.

Porukassa syntyi Tamminiemen pesänjakajat -paljastuskirja, joka kertoi politiikan vaiettuja salaisuuksia 1980-luvun Suomesta.

Kirja oli Laitisen idea. Virkkusen mukaan heistä kukaan muu ei olisi kyennyt kirjaa ideoimaan.

Laitinen otti kirjan Virkkusen kanssa puheeksi, kun he olivat autossa matkalla pelaamasta tennistä. Virkkunen piti ajatuksesta, ja mukaan lähti myös muu Helsingin Sanomien politiikan toimitus yhtä toimittajaa lukuun ottamatta.

Sitten jaettiin työt ja alkoi aineiston keruu. Kirjan materiaalia koottiin arkistokaappiin toimituksen huoneen nurkkaan.

– Tehtiin tärkeä sopimus, että koskaan ei kerrota, kuka on kirjoittanut mitäkin ja se on pitänyt.

Presidentti Urho Kekkonen oli jäänyt sairauslomalle ja kulisseissa käytiin salaista presidenttipeliä. Kirja käy suorasukaiseen tyyliin läpi Kekkosen mahdollisia seuraajia.

Kollegat olivat vahingoniloisia

Kohukirjasta tuli myyntimenestys, jota ostettiin 160 000 kappaletta. Poliitikot ja toimittajat eivät kirjaa juuri kehuneet.

– Eihän siitä kirjasta pidetty, siitä kirjoitettiin hyvin vähätellen ja halveksienkin. Arvostus alkoi kasvaa myöhemmin.

Tekijät olivat työstään ylpeitä, vaikka vähättelivät tarkoituksella muiden mukana, että eihän kirjassa ole mitään uutta vaan kerrotaan vanhoja juoruja.

Tekijöiden nimet toi lopulta julki WSOY:n silloinen pääjohtaja Hannu Tarmio. Joukko oli Tarmion tiedossa, koska kirjaa oli aluksi tarjottu WSOY:n julkaistavaksi.

Kun tekijät paljastuivat, myös oman talon kollegojen joukossa oli paljon vahingoniloa.

– Tuli semmonen asenne, että jäittepäs kiinni. Tämmönen toimitushan ei ole suuri solidaarisuusverkko, päin vastoin. Ihmiset olivat aika vahingoniloisia.

Paljastumisen jälkeen Laitinen irtisanottiin Helsingin Sanomista, muut kirjoittajat saivat varoituksen.

Virkkusen mukaan Laitisesta huomasi, että hän otti potkut raskaasti.

– Habitus ei koskaan kertonut mitä hän pohdiskeli mutta tällä kohdalla näin, että oli kova paikka

Irtisanominen todettiin myöhemmin laittomaksi ja Laitinen sai korvauksia.

Poliitikkojen ja toimittajien väliin syntyi jännite

Kirjalla oli merkittävä vaikutus siihen miten toimittajien ja päättäjien väliset suhteet alkoivat rakentua.

– Toimittajien ja poliitikkojen väliin syntyi normaaliin demokratiaan kuuluva jännite, mikä oli tärkeä asia.

Virkkunen arvelee, että poliittinen journalisimi olisi muuttunut joka tapauksessa, mutta Tamminiemen pesänjakajat nopeutti muutosta.

Politiikkaa ja päättäjiä alettiin käsitellä kriittisemmin. Esimerkiksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaa Suomessa ja ihmisten alkoholinkäyttöä ryhdyttiin arvostelemaan.

Virkkusen mukaan Tamminiemen pesänjakajat -kirja oli Laitiselle uran selkeä huippu, josta hän oli hyvin ylpeä.

– Aarno osasi nauraa asioille, joille muut eivät osaa nauraa. Hän katseli maailmaa vähän eri nurkasta kuin suuri enemmistö, siitä seurasi hänen journalistinen kykynsä.

Virkkusen mukaan Laitista kannatti kuunnella, sillä sanottava oli kiinnostavaa. Mikään ilopilleri hän ei ollut.

– Toisin kuin ihmiset ajattelivat, niin eihän Aarno järisyttävän hauska ihminen ollut, niin että hän olisi ollut siinä mielessä seurueen keskipiste.

Virkkunen muistaa, että Laitinen oli kiva pomo, joka ei halunnut johtaa komentamalla vaan tuki jokaista vuorollaan.

Hyviin herroihin pääsystä kilpailtiin

Entinen poliitikko ja kirjailija Lasse Lehtinen tutustui Laitiseen 1970-luvun alussa päästyään kansanedustajaksi. Laitinen työskenteli jo Helsingin Sanomien politiikan toimituksessa.

Lehtinen muistaa, että toimittajat seurustelivat paljon poliitikkojen ja yrityselämän kanssa ja saivat tietoja, mutta vaikenemisen kulttuurissa kaikesta nähdystä ja kuullusta ei kirjoitettu.

– Se meni ihan toimituksen omistajiin asti, että oltiin sordiino päällä. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt kertoa ainakin isoista asioista kuten presidentin sairastumisesta ja Ahti Karjalaisen alkoholismista.

Tamminemen pesänjakajien jälkeen poliitikoista uutisoiminen muuttui nopeasti, eivätkä poliitikot saaneet olla enää rauhassa. Lehtiselläkään ei ollut kirjoittajista vihiä.

– Muistan kun olin kirjoittajaporukan kanssa samassa tilaisuudessa ja sanoin, että täytyy olla sellainen porukka, jolla on pääsy kuva-arkistoihin, koska muutamassa luvussa kerrotaan niin tarkkaan joku interiööri, että siinä on ollut pakko katsoa valokuvia.

Kuulijat johdattivat puheen muihin aiheisiin.

– En edes silloin arvannut, että pesänjakajat seisovat ympärilläni.

Toimitukset alkoivat kilpailla keskenään, niin että Lehtisen mukaan paljastuksissa on menty jo liiankin pitkälle. Pienistä asioista tehdään suuria otsikoita.

Lehtinen käsikirjoitti Laitisen kanssa suosittua Hyvät herrat -satiirisarjaa MTV3:lle 1990-luvulla. Sarjassa kauppaneuvos Paukun saunotettavana vieraili poliitikkoja ja muita julkisuuden henkilöitä. Vieraita ei ollut vaikea löytää.

– Tilanne oli sama kuin Karin pilapiirroksilla. Jos et esiintynyt siinä, et ollut vakavasti otettava politiikan toimija. Sinne oli pyrkyä.

Lehtinen viittaa Helsingin Sanomien Kari Suomalaisen pilapiirroksiin.

Kauppaneuvos viljeli naisia ja vähemmistöjä väheksyviä kommentteja, joten samaan sävyyn sarjaa ei enää tehtäisi. Lehtisen mukaan sellaisiin henkilökohtaisuuksiin ei menty, joihin sosiaalisessa mediassa nykyään törmää.

Laitisen uran kolmas vaihe olivat Iltalehden kolumnit, joiden sanottiin nostaneen lehden myyntiä aina ilmestyessään lauantaisin. Laitinen piikitteli estottomasti muun muassa feministejä.

Lehtisen mukaan Laitisen valtava yleissivistys teki vaikutuksen. Hän halusi usein pitää päänsä ja hakeutui herkästi konflikteihin.

– Jos hän ei arvostanut esimiehiään tai kollegoitaan, se näkyi ja kuului.

Laitista pidettiin myös sovinistina

Ohjaaja Arthur Franck haastatteli Laitista ensi viikolla tulevaan Tamminiemen pesänjakajista kertovaan dokumenttiin.

Hänen mukaansa Laitiselta itseltään ei käynyt selville, että kirja olisi ollut uran huippukohta.

– Hän ei hehkuttanut, kuinka tärkeä kirja olisi ollut yhteiskunnalle tai hänelle. Hän ei ollut tyyppi, joka korostaisi, että tajuatko, kuinka iso asia tämä oli minulle vaan päin vastoin.

Vuonna 1980 syntynyt ohjaaja ihmettelee, miksi Tamminiemen pesänjakajien vaikutusta poliittiseen journalismiin ei ole tutkittu. Dokumenttielokuvassa asiasta todistavat muutoksen nähneet aikalaiset.

Nykyään päättäjät käyttäytyvät siistimmin ja ovat varovaisempia, Franck arvioi. Viestintää hoitavat puolueiden ja viestintätoimistojen koneistot. Ongelma on ennemminkin se, että kukaan ei sano mitään.

Laitisesta tulivat Franckin mukaan esiin mainio huumorintaju ja ironia, joka leimasi kolumnejakin. Iltalehden kolumnit myös jakoivat mielipiteitä.

– Jotkut pitivät häntä sovinistisena. Hän tykkäsi kirjoituksissa piikitellä muun muassa feministejä ja vegetaristeja. Joku voisi laittaa hänet, niin kuin nykyään puhutaan, setämies-kategoriaan.

Laitinen halusi provoisoida ja välttää mukavaa perussanomaa.

– Hän oli journalismin jättiläinen tässä maassa ja sellaisena hänet ennen kaikkea tullaan muistamaan, Franck sanoo.

Katso myös:

"Sellainen kirja pitäisi polttaa" – Paljastuskirja sekoitti Suomen politiikan 40 vuotta sitten, eikä päättäjien asema enää palautunut entiselleen

Pesänlikaajat – erään kirjakohun anatomia -dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa 27.9. lähtien. Ohjelma esitetään TV1-kanavalla 30.9.

Muistisairasta tuttua tavatessa tulee monesti tivattua, että toki sinä minut muistat. Ei kannattaisi, sanoo Kanta-Hämeen Muistiluotsin muistiasiantuntija Marko Mustiala.

– Jos hänellä on sairauden tunto vielä tallella, niin se on tosi nolo tilanne sairastuneelle, että kyseenalaistamme hänen muistinsa, sanoo Mustiala.

Muistisairaan kanssa keskustellessa ei Mustialan mukaan liioin kannata korjailla pieleen menneitä faktoja. Asioiden korjailu saattaa luoda turhaa epäluottamusta keskusteluun.

– Ne asiat, mitä hän puhuu, ovat hänelle totta. Siitä huolimatta, että ne eivät olisi kuulijalle totta, sanoo Mustiala.

"Tunne ja hyvä olo saattaa kantaa tosi pitkälle"

Marko Mustiala sanoo, että muistisairaan kanssa toimiminen on monimutkainen paketti. Moni seikka riippuu sitä, missä sairauden vaiheessa muistisairaus on.

Tänään päättyvällä Muistiviikolla Mustiala on kiertänyt ahkerasti kantahämäläsiä kuntia. Luennot muistisairaan kohtaamisesta ovat olleet suosittuja. Aihe koskettaakin yhä useampia, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan muistisairaita arvioidaan olevan lähes 200 000.

Luennoillaan Mustiala korostaa erityisesti tunnemuistin tärkeyttä. Tietoperäisiä asioita häviää muististamme, mutta sairaudesta huolimatta tunnemuisti säilyy.

Mustiala kertoo esimerkin: Muistisairas äiti ei enää muista omaa tytärtään. Omaisesta tuntuu pahalta ja turhauttavalta käydä tapaamassa muistisairasta, joka ei tunnista vierailijaa lainkaan.

Hän kannustaa kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa tekemään muistisairaan omaisen kanssa mukavia asioita. Vaikka käymään kahvilassa syömässä pullaa ja juomassa kahvit. Hoivakotiin palatessa voi olla, että tilanne on jo häipynyt muistisairaan mielestä. Hänellä on kuitenkin tunne jäljellä siitä, että on ollut kivaa.

– Se tunne ja hyvä olo saattaa kantaa tosi pitkälle, sanoo Mustiala.

Muistisairas lukee kehon kieltä

Muistisairaus vaikuttaa kommunikointiin ja kykyyn ymmärtää toisen kommunikointia ja ympäristöä. Sairastunut kiinnittääkin paljon huomiota ulkoisiin viesteihin.

– Hymyilemmekö, ovatko suupielet alaspäin, onko keskustelun äänenpaino kiukkuinen vai iloinen? Nämä vaikuttavat siihen, miten hän kohtaa meidät, Marko Mustiala sanoo.

Muistiasiantuntija tapaa työssään paljon omaishoitajia ja tuntee heidän työnsä raskauden. Mustiala kannustaakin muistisairaiden omaisia olemaan armollisia itselleen. On inhimillistä tuntea ristiriitaisia tunteita, kun rakkaaan ihmisen persoonallisuus muuttuu ankaran sairauden myötä.

– Muistoissa on identiteettimme ja opitut käyttäytymisimallimme. Kun ne häviävät, jää vain ihmisen kuori.

Tanja juoksi. Hän juoksi naapurin ovelle niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi ja ryhtyi hakkaamaan sitä.

Mies oli mennyt ulos käymään tupakalla, ja Tanja oli nähnyt tilaisuutensa koittaneen. Jos hän onnistuisi pakenemaan takaovesta, tuntien piina kotiin vangittuna ja väkivallan kohteena voisi tulla päätökseen.

Kun mies huomasi Tanjan kadonneen asunnosta, hän otti auton alleen ja häipyi paikalta.

Naapuri soitti paikalle apua. Ensihoito saapui paikkaamaan Tanjan haavoja, poliisi valokuvasi jälkiä asunnossa.

– Sanoin, että minua pelottaa jäädä asuntoon. Lapsetkin olivat tulossa iltapäivällä kotiin. Mitä jos mies tulee takaisin? Mitä minä sitten teen? Tanja muistelee.

Takana oli jo pitkä yö väkivaltaa. Se ei ollut uutta, mutta tällä kertaa väkivalta oli äitynyt pahemmaksi kuin aiemmin. Tanja kertoi kotiväkivallasta poliisille.

– He kysyivät, saisinko kaverin seuraavaksi yöksi sohvalle nukkumaan – että rauhoittaisiko se minua.

Pelko jäädä

Nyt, noin neljätoista vuotta myöhemmin, poliisien vastaus kuulostaa Tanjasta käsittämättömältä. Mutta silloin, 27-vuotiaana kolmen lapsen äitinä, joka oli elänyt väkivaltaisessa suhteessa lähes kymmenen vuotta, hän ei tiennyt muusta.

Tanja ja hänen entinen puolisonsa eivät esiinny tässä jutussa omilla nimillään asian arkaluonteisuuden vuoksi.

Ensihoito poistui paikalta, sitten poliisit. Sitten myös Tanja, sillä kotiin hän ei uskaltanut jäädä. Hän käveli ystävänsä luokse, missä nukkui lyhyet päiväunet.

Sitten hän palasi kotiin.

– En pysty millään järjellä selittämään, miksi menin takaisin, vaikka henki melkein lähti, Tanja sanoo nyt.

Mutta hän jäi kotiinsa – vielä vuodeksi.

• Lue myös: Sadat naiset eivät pääse läpi ruuhkautuneeseen apupuhelimeen – jos rahaa olisi, Naisten Linja avaisi toisen puhelinlinjan väkivallan uhreille

Ensimmäiset tönäisyt

Viime vuonna julkaistu tutkimus kertoo, että vaikka Suomi on Euroopan vaarallisimpia maita naisille, perheväkivalta tunnistetaan edelleen huonosti. Samanlaisiin kokemuksiin on törmännyt myös Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön asiantuntija Riina Karjalainen.

– Esimerkiksi terveydenhuollossa väkivalta ei aina tule esille tai sitä ei ajatella mahdollisena taustavaikuttajana. Kun henkilö menee lääkäriin, tulisi mahdollisia väkivallan kokemuksia tunnistaa nykyistä herkemmin ja kysyä asiasta myös suoraan, Karjalainen sanoo.

Hankalasti tunnistettavia väkivallan muotoja ovat taloudellinen tai seksuaalinen väkivalta. Etenkin seksuaalinen väkivalta on hyvin haavoittavaa, ja sitä voi olla vaikea tuoda esille.

– Mitä pidempään lähisuhdeväkivalta jatkuu, sitä enemmän se voi ikään kuin normalisoitua parisuhteessa ja väkivallan kokijan voi olla vaikeaa itsekin erottaa, mikä on väkivaltaa ja mikä ei kuulu turvalliseen parisuhteeseen, Karjalainen huomauttaa.

Tanjan tapauksessa tapahtumaketju oli käynnistynyt jo vuosia aikaisemmin, vuonna 1998.

Tanja oli silloin 18-vuotias, kun hän tapasi kaksi vuotta vanhemman Villen.

– Hän oli hyvin karismaattinen. Aloimme seurustella, ja muutin nopeasti hänen kanssaan yhteen. Pian aloin odottaa ensimmäistä lastamme, Tanja kertoo.

Pian sen jälkeen alkoi myös väkivalta. Ensin se oli fyysistä, tönimistä.

– Mieheni tönäisi minut raskausaikana seinän kulmaan, ja selkäni oli sen jälkeen mustelmilla. Hän lähti baariin kavereiden kanssa eikä tullut yöksi kotiin.

Seuraavana päivänä Ville tuli kotiin ja pahoitteli tapahtunutta vuolaasti. Todellisuudessa väkivalta oli vasta alkua.

– Vuosi vuodelta se meni entistä raaemmaksi. Se oli henkistä, fyysistä ja taloudellista.

Väkivaltainen mies eristi Tanjan kotiin, ja ainoat ystävät löytyivät pihapiiristä, jossa heidän lapsensa leikkivät yhdessä hiekkalaatikolla.

– Mutta jos ystävistä tuli mieheni mielestä uhka, yhteydenpitoa ei enää sallittu.

Pettymys poliisiin

Kun poliisit hälytettiin Tanjan kotiin, hän koki jääneensä tilanteessa vaille riittävää tukea. Poliisi ei hänen mukaansa esimerkiksi kertonut turvakotiin hakeutumisen mahdollisuudesta.

Ensi- ja turvakotien liiton väkivaltatyön asiantuntija Riina Karjalaisen mukaan muutkin väkivallan uhrit ovat kertoneet tilanteista, joissa virkavalta ei ole suhtautunut väkivaltaan heidän mielestään riittävällä vakavuudella.

– Asiakkailla on ollut kokemuksia, joissa poliisi on hälytetty kotiin väkivaltatilanteeseen, mutta tilanne on jo rauhoittunut poliisin saavuttua paikalle. Kokemus on voinut olla, että poliisi kuittaa tapahtuneen parisuhdekärhämänä, eikä tilanteen todellinen vakavuus tule ilmi.

Karjalainen huomauttaa, että usein tällaisissa tapauksissa väkivaltaa on voinut olla jo useampaan otteeseen tai se on erityisen raakaa tai pelottavaa. THL:n mukaan vuosien 2009–2019 aikana lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneista henkilöstä noin 14 prosenttia oli poliisin tietojen mukaan joutunut uhriksi vähintään kahtena eri vuonna.

– Vaikka tapaus ei sillä hetkellä täyttäisikään rikoksen määritelmää, niin pystyisikö poliisi tilanteessa kuitenkin selvittämään, onko kotiin jääminen turvallista ja tarpeen mukaan ohjaamaan henkilön esimerkiksi turvakotiin tai muihin auttamispalveluihin?

Suomessa on tällä hetkellä 29 turvakotia, joista 20 on Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten ylläpitämiä turvakoteja. Koronan myötä turvakotien asiakasmäärät laskivat hieman, mutta väkivaltatyön avopalveluissa ja chat-palveluissa on näkynyt merkittävää asiakasmäärien kasvua, Riina Karjalainen kertoo.

Viime vuonna yhteensä 590 asiakasta jouduttiin kuitenkin ohjaamaan Ensi- ja turvakotien liiton turvakodeista muualle siksi, että turvakoti oli täynnä. Ensisijaisesti korvaavaa paikkaa yritetään saada toisesta turvakodista, mutta jos tämä ei onnistu, yhteistyötä tehdään paikallisten sosiaaliviranomaisten kanssa.

– Ilman apua ei tarvitse jäädä, Karjalainen sanoo.

Kaksi vaihtoehtoa

Tanjan ja Villen lapset eivät tienneet, kuinka isä kohteli äitiä. Eivät tienneet muutkaan, Tanja kertoo.

– Minusta tuli todella hyvä pitämään kulisseja yllä.

Toisaalta jatkuva väkivalta, syyllistäminen ja haukkuminen veivät häneltä voimat.

– Kun koko ajan jallitetaan, niin siihen alkaa itsekin uskomaan.

Noin vuosi sen jälkeen, kun ensihoito ja poliisit olivat käyneet Tanjan luona, kotona sattui jälleen Tanjan sanoin "isompi episodi".

– Siitä seuraavana aamuna töissä esihenkilöni huomasi minusta, ettei kaikki ole hyvin. Hän sai minut puhumaan ja kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut ja kauanko sitä oli jatkunut.

Oli vuosi 2008. Väkivaltaa oli kestänyt kymmenen vuotta.

Esihenkilö sanoi, ettei Tanja voinut jäädä enää kotiin. Töistä Tanja soitti paikalliseen perheväkivaltayksikköön ja kertoi tilanteestaan.

– Poliisi sanoi, että minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko minä ja lapset päädymme iltapäivälehtien lööppeihin, tai lähdemme turvakotiin. En silloin edes tiennyt, mikä turvakoti on.

Turvakotipaikkaa ryhdyttiin järjestämään, mutta paikka järjestyisi vasta viikon päähän. Niinpä Tanja palasi kotiin ja esitti, ettei mitään erityistä ollut tapahtunut.

Joka päivä Tanja sai kuitenkin töihin puhelun viranomaisilta, jotka halusivat varmistaa hänen olevan kunnossa.

Tilanne kotona kuitenkin eskaloitui jälleen.

Kun mies lähti kavereidensa kanssa ulos lauantai-iltana, Tanja soitti pihapiirissä asuvalle ystävälleen ja pyysi, että ystävä tulisi auttamaan kantamaan lapset autoon.

– Jos en olisi silloin lähtenyt, en välttämättä olisi tässä nyt.

Pako turvakotiin

Yön Tanja vietti piiloutuneena ystävänsä luo. Jo yöllä hän soitti turvakotiin ja pyysi päästä sinne heti aamulla.

Tila saatiin järjestymään, ja aamulla Tanja ja lapset lähtivät kohti turvakotia.

– Matkan ajan vilkuilin koko ajan peruutuspeilistä, että mitä jos mies on löytänyt meidät. Mitä jos hän suistaa meidät tieltä ja repii meidät autosta omaan autoonsa? Mitä jos hän pakottaa minut pelkääjän paikalle ja joudun takaisin kotiin?

Kun turvakodin ovi sulkeutui hänen takanaan, helpotuksen aalto pyyhkäisi Tanjan yli.

– Silloin tiesin, että olen turvassa.

Turvakotiin muuttamisen jälkeen Tanjan piti vielä hakea tavaroita perheen kodista. Mukana oli poliisipartio, joka varmisti, että Ville pysyi hänestä kaukana.

– Poliisit olivat äärimmäisen ymmärtäväisiä. Heissä oli sitä ammattitaitoa, jota kaipasin aiemmin kun kerroin poliiseille, kuinka paljon minua pelottaa.

Useita avuntarvitsijoita

Aiemmin syyskuussa Yle uutisoi väkivaltaa kokeville tytöille ja naisille tarkoitettu Naisten Linjan puhelinpalvelun ruuhkautumisesta.

Vain kolmasosaan soitoista voidaan vastata, mikä tarkoittaa sitä, että satoja puheluita jää ilman vastausta joka kuukausi. Palvelun luottamuksellisuuden ja rahan puutteen vuoksi avoimia puhelinlinjoja on vain yksi.

Tanja huomasi Naisten Linjan julkaisseen aiheesta sosiaaliseen mediaan. Ajatus siitä, että kaikki apua tarvitsevat naiset eivät sitä saa, sai hänet surulliseksi.

– Tällainen puhelinpalvelu on äärimmäisen tärkeä. Se voi olla jollekin viimeinen oljenkorsi tai askel siihen, että uskaltaa hakea apua. Mutta kuinka paljon ihminen lannistuu, jos yhteydenottoon ei saa vastausta? pohtii Tanja.

Naisten Linjan puhelin on täysin anonyymi, eikä soitosta jää jälkeä soittajan puhelimeen tai puhelinlaskuun.

– Entinen mieheni kävi puhelinlaskuni läpi, ettei siellä ollut numeroita, joita hän ei tunnistaisi. Jos eläisin yhä siinä tilanteessa, voisin soittaa Naisten Linjalle rauhallisin mielin.

Uudenlainen arki

Tanja on nyt 42-vuotias. Hän korostaa, että hänen kokemuksensa väkivallasta on vain hänen puolensa tarinasta.

– Toinen puoli on varmasti toisenlainen, hän toteaa.

Tanja kertoo voivansa tällä hetkellä hyvin. Hän on naimisissa uuden miehen kanssa.

– Hän on saanut kärsiä paljon siitä, millainen suhde minulla oli aiemmin. Olen testaillut, toimiiko hän samalla tavalla kuin entinen mieheni, mutta hän on äärimmäisen pitkäpinnainen ja hänellä on todella suuri sydän, Tanja kertoo.

Tanjan ja Villen nyt jo täysi-ikäiset lapset eivät ole yhteydessä isäänsä. Tanja kertoo, että on puhunut väkivallasta avoimesti myös uuden miehensä sekä lastensa kanssa lasten kasvettua vanhemmiksi.

– Uusi mieheni kohtelee lapsiani kuin omiaan. He ovat saaneet hänestä isän ja minä tasavertaisen ja rakastavan puolison, jonka kanssa saan elää turvassa.

Tanja sanoo, että nuorempana häneltä puuttui uskoa itseensä.

– En uskonut, että selviäisin omillani ja että jalkani kantaisivat. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, ottaisin nuoren itseni kainaloon ja sanoisin, että sinä tulet pärjäämään.

Naisten Linjan tuki- ja neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 02400 maanantaista perjantaihin kello 16–20. Apua ja tukea voi hakea myös esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton Nettiturvakodista, Nollalinjalta sekä paikallisesta turvakodista.

Juttua muokattu 26.9. klo 20.31: Korjattu kuvatekstiä, jossa luki, että Tanjaa saattaa yhä pelottaa yksin metsässä. Tanjalle metsä on tärkeä turvapaikka.

Lue seuraavaksi:

Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan halutaan puuttua lujemmin – Oikeusministeriö: "Merkittävä ongelma Suomessa"

Lähisuhdeväkivallan maa – miksi suomalainen satuttaa läheistään?

Parisuhdeväkivaltaa kokenut nainen: “Jos lapsi joutuu näkemään, kun oma isä yrittää tappaa äidin, niin eihän sellaista koskaan voi unohtaa”

Saksassa äänestetään tänään liittopäivä eli- parlamenttivaaleissa. Kokosimme tähän juttuun lyhyet selitykset, joilla otat vaalit haltuun hetkessä.

1. Saksan vaaleja on syytetty kaikkien aikojen tylsimmiksi. Mutta nämähän ovat historialliset vaalit!

Käsillä on tiukin kilpailu Euroopan mahtimaan johtajan paikasta vuosikausiin.

Liittokansleri Angela Merkelin valtakausi on kestänyt 16 vuotta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa valta on vaihtunut neljästi tänä aikana.

Merkelin kaudella Saksa on muuttunut "Euroopan sairaasta miehestä" mantereen talousmahdiksi. Tänä aikana Saksan yli on pyyhkäissyt niin finanssikriisi, vuoden 2015 pakolaiskriisi, koronapandemia kuin kuluneen kesän tulvat.

Merkelin kristillisdemokraattipuolueiden unioni CDU/ CSU:n kannatus uhkaa nyt kyykätä historiallisen alas.

Käsillä on mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun kahden suurimman puolueen kannatus jää alle puoleen annetuista äänistä. Hallitusneuvotteluista ennakoidaan ennennäkemättömän vaikeita.

2. Koko kansan "mutsi" eli Mutti siirtyy sivuun. Merkelin tilalle nousee todennäköisesti karismavapaa kuusikymppinen mies.

Tulos on vielä hyvin epävarma, mutta vahvin ehdokas on tällä hetkellä Merkelin luottopoliitikko Olaf Scholz, 63.

Arviolta jopa neljä kymmenestä äänestäjästä pohtii yhä, mille puolueelle antaisi äänensä.

Mielipidemittauksissa suosituin on kuitenkin sosiaalidemokraattien (SPD) Olaf Scholz.

Hän on Hampurin entinen pormestari ja tehnyt pitkän poliittisen uran. Scholz onkin tuttu kasvo Merkelin rinnalla.

Hän on toiminut Merkelin hallituksessa valtiovarainministerinä ja varaliittokanslerina.

Vaikka Scholz ja Merkel edustavat eri puolueita, Scholz profiloituu silti vahvimmin Merkelin linjan jatkajaksi.

Vielä keväällä Merkelin mantelinperijänä pidettiin oman puolueen eli CDU:n puheenjohtajaa Armin Laschetia, 60.

Saksan asukasluvultaan suurimman osavaltion Nordrhein-Westfalenin pääministerin kannatus on kuitenkin sulanut viime kuukausina.

Kansleriehdokkaiden persoonat ja virheet ovat nousseet vaalikeskusteluiden keskiöön. Sekä SPD:n Scholzia että CDU:n Laschetia on kuvattu harmaiksi, virkamiesmäisiksi hahmoiksi.

Laschetin kohdalla keskusteluissa muistetaan edelleen naureskelu Saksan tulva-alueilla heinäkuussa.

Myös vihreiden Annalena Baerbock, 40, on ehdolla kansleriksi.

Vihreät on suosituin puolue erityisesti nuoren äänestäjien keskuudessa. Saksan äänestäjäkunta on kuitenkin iäkästä, mikä osaltaan jarruttaa vihreiden nousua.

Puolue kävi jopa gallup-ykkösenä keväällä, mutta kannatus on sittemmin tasaantunut.

Vihreät kasvanee vaalien myötä keskisuureksi puolueeksi, mutta kanslerin paikka jäänee haaveeksi.

3. Vaalit käydään Saksassa, mutta niillä on merkitystä myös Suomeen.

Saksa on Euroopan talouden moottori ja Suomen suurin vientimarkkina.

Saksan päätöksillä on vaikutusta Euroopan unionin tasolla. Maalla on unionissa suurta poliittista valtaa, ja se on EU:n suurin kansantalous.

Kaikki kolme kansleriehdokasta suhtautuvat myönteisesti EU:hun.

Liittokanslerilla on väliä Suomellekin.

Saksa on Suomen suurin vientimarkkina. Suomesta viedään maahan erityisesti moottoriajoneuvoja ja tulevaisuudessa ehkä entistä enemmän digitaalista osaamista. Tämä tarkoittaa suomalaisille työpaikkoja, kun vienti Saksaan vetää.

4. Saksa muuttuu ehkä viimein internetin takapajulasta paikaksi, jossa netti pelittää myös syrjäseuduilla.

Tulevat hallituspuolueet ovat erimielisiä monista asioista, mutta yksi asia yhdistää: kaikki liittopäiväpuolueet haluavat nopeammat ja varmemmat nettiyhteydet maan jokaiseen kolkkaan.

Saksa on jäänyt digitalisaatiossa niin paljon muita länsimaita jälkeen, että asia pitäisi saada kuntoon nopeasti.

Esimerkiksi tällä hetkellä monessa saksalaiskylässä vain haaveillaan Youtube-videoiden katsomisesta.

Siksi nettiyhteyksien parantaminen on asia, johon Saksan uusi hallitus tarttunee nopeasti. Olipa hallituskokoonpano mikä tahansa.

Muista asioista yksimielisyyttä on vaikeampi saavuttaa. Puolueet ovat erimielisiä muun muassa verotuksesta ja ilmastotoimista. Kompromisseja on tehtävä, ja tulevan hallituksen työskentelystä odotetaan vaikeaa.

Puoluekentän pirstaloitumisen myötä enemmistöhallitukseen tarvitaan todennäköisesti kolme puoluetta. Hallituskoalition muodostamiseen menee viikkoja ellei kuukausia.

Mahdollisista hallituskokoonpanoista käytetään nimityksiä "liikennevalo" ja "Jamaika". Nimet viittaavat koalitiopuolueiden lippujen väreihin.

"Liikennevaloihin" kuuluisivat punainen sosiaalidemokraattinen SPD, vihreät sekä keltainen liberaalipuolue FDP.

"Jamaika"-koalitiossa valtaa pitäisivät puolestaan musta kristillisdemokraattien CDU/CSU, vihreät ja keltainen liberaalipuolue FDP.

Juttua varten on haastateltu tutkija Tuomas Iso-Markkua Ulkopoliittisesta instituutista.

Voit keskustella aiheesta maanantaihin 27. syyskuuta kello 23 asti.

Lisää juttuja Saksan vaaleista:

”Liian vasemmistolainen”, moittii AfD:n paikallispoliitikko Angela Merkelin puoluetta – oikeistopopulistit odottavat Itä-Saksassa vaalimenestystä

Berliinin lähiseudulla asuva 17-vuotias Lucie Halling soittaa yhä lankapuhelimella – Saksassa poliittinen kuilu repeää nyt kaupunkien ja reunaseutujen välille

Materiaaliteknologiayritys Betolar on jo usean vuoden ajan kehittänyt vähähiilistä betonia, joka voitaisiin tehdä lähes kokonaan teollisuuden jäte- ja sivuvirroista.

Yritys on pilotoinut teollisuuden jätteisiin perustuvaa sementitöntä ekobetonia ympäri maailmaa jo pidempään, mutta työ oli pitkään salaista.

Nyt ekobetoni on valmis julkiseen testiin.

Kokkolalainen JA-KO Betoni alkaa valmistaa ekobetonisia sähköautojen latauspisteiden jalustoja. Betonin hiekka tulee Kaustiselle avattavasta Keliberin litiumkaivoksesta, ja sementti tehdään terästeollisuuden masuunikuonasta.

Litiumilla on kysyntää, koska sitä tarvitaan muun muassa sähköautojen akkujen valmistuksessa.

Ekobetonin runkoaineena käytettävän rikastushiekan hyödyntäminen pääsee kunnolla käyntiin vuonna 2024, jolloin Kaustisen, Kokkolan ja Kruunupyyn alueille sijoittuva Keliberin kaivos aloittaa toimintansa. Kaivoksen tuottamaa litiumia tarvitaan esimerkiksi sähköautojen akkuihin.

Uudessa kaivoksessa syntyy satoja tuhansia tonneja rikastushiekkaa. Kaivokselle se on jätettä, josta suurin osa jäisi ilman hyödyntämistä rikastushiekka-altaisiin. Keliberin toimitusjohtaja Hannu Hautala sanoo, että syntyvää rikastushiekkaa riittää hyvin esimerkiksi betonin runkoaineeksi.

– Kaivoksen sivuvirrasta tehtävää betonia voidaan hyödyntää myös kaivoksen rakenteissa, sanoo Hautala.

“Betoniteollisuudelle iso mullistus”

Betoni on maailman käytetyin rakennusmateriaali.

Se myös tuottaa merkittävän määrän ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä.

Yli 50 vuotta toimineen JA-KO Betonin toimitusjohtaja Jaakko Eloranta korostaa, että betoniteollisuus tarvitsee uusia ratkaisuja, joilla sementin aiheuttamia päästöjä voidaan vähentää.

– Kyseessä on mullistus. Oikealla reseptiikalla voimme korvata sekä hiekan että sementin. Tarvitsemme lisää testejä esimerkiksi lujuudesta, mutta jo tähän mennessä saadut tulokset ovat olleet positiivisia, sanoo Eloranta.

Elorannan mukaan Kokkolan tehdas keskittyy jatkossa aikaisempaa ympäristöystävällisempien betonituotteiden valmistukseen.

– Uskon, että päästöjen väheneminen tuo meille merkittävää kilpailuetua.

Tavoitteena on sementistä luopuminen

Viime vuosien aikana Betolar on analysoinut yli 400 teollisuuden sivuvirtamateriaalia ja pilotoinut muun muassa metsäteollisuuden lietteiden, terästeollisuuden kuonan, kivihiilen tuhkan käyttöä.

– Uskon, että seuraavan kymmenen vuoden aikana sementistä pystyttäisiin luopumaan. Saamamme testitulokset ovat olleet valoisia, ja uskon, että meillä on ratkaisu usean sivuvirran hyödyntämiseen, sanoo toimitusjohtaja Matti Löppönen.

Lupaavien tulosten ansiosta Betorilla on sopimuskumppaneita Euroopassa ja Kaukoidässä, ja tulossa on Kokkolan latausasemien lisäksi muitakin teollisen mittaluokan hankkeita. Niistä yhteistyö kemianteollisuusyritys Kiillon kanssa on jo julkistettu: tavoitteena on kehittää vähähiilinen lattiatasoite (Rakennuslehti) korvaamalla tasoitteissa käytettävä sementti vähähiilisellä vaihtoehdolla.

Myös sijoittajat vaikuttavat uskovan Betolariin: syyskuun puolivälissä yhtiö keräsi viiden miljoonan euron rahoituksen (Kauppalehti) tuotekehitystyöhön.

Löppösen mukaan alalla on tapahtunut lyhyessä ajassa iso murros, sillä aikaisemmin ilmastonmuutos oli vain vihreitä arvoja kannattavien ihmisten huoli.

– Nyt mukana ovat myös teollisuus, kiinteistösijoittajat ja rahoitusmaailma.

Betolarin tavoite on alusta saakka ollut korvata betonissa tarvittava hiekka ja sementti teollisuuden jäte- ja sivuvirroilla – samalla pudottaa merkittävästi päästöjä. Yrityksen perustaja ja innovaatiojohtaja Juha Leppänen sanoo, että pelkästään sementin korvaaminen vähentää hiilidioksidipäästöt viidennekseen. Hänen mukaansa luku on vahvistettu riippumattomassa laboratoriossa.

– Ympäristöhyötyjä tulee toistakin kautta: kun runkoaineena käytetään esimerkiksi kaivoksen sivuvirtoja, neitseellisten luonnon kiviaineisten louhiminen vähenee merkittävästi, sanoo Leppänen.

Lue myös

Näin autoveron historiallinen poisto näkyy uuden sähköauton hinnassa – Riittääkö alennus nopeuttamaan liikenteen sähköistymistä?

Liikenne sähköiseksi ja energia puhtaammaksi – näillä keinoilla suomalaisyritykset tähtäävät päästövähennyksiin

Monen huoltoasemayrittäjän talous ei kestä sähköautojen pikalatureiden hankintaa – hinta voi nousta 100 000 euroon, mahdollinen velvoite huolena

Uusia sähköautojen pikalatureita nousee pian huomattavasti, kaupoilta isot investoinnit – "Yksinään ei ole niin mahtavaa liiketoimintaa"

Berliini. Suomen entinen pääministeri Jyrki Katainen ei muista, minä vuonna tai missä yhteydessä hän sai numeron. Mutta hän muistaa, millä nimellä tallensi yhteystiedon.

"Angela". Ei titteleitä.

Kun numerosta tuli tekstiviesti, siinä mentiin heti asiaan. Muoto oli hyvin tuttavallinen "Dear Jyrki", hyvä Jyrki.

Katainen aloitti omat viestinsä samalla tyylillä. "Dear Angela" ja sitten asiaan.

Saksan liittokansleri Angela Merkel jättää politiikan sunnuntain liittopäivävaaleissa. Hän on johtanut Saksaa 16 vuotta ja noussut maailman vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi.

Eurooppa siirtyy aikaan ilman Angela Merkeliä.

Merkel ei ole poliittisten palopuheiden tai suurten sanojen poliitikko. Hän fiksaa kulisseissa – oli kyse Kreikan pitämisessä eurossa tai pakolaiskriisin käännekohdasta.

Merkel ei twiittaa eikä someta.

Hän tekstaa.

Angela Merkelin kauden valtakapula on ollut hänen kännykkänsä. Ensin Siemensin perusmalli, myöhemmin Nokian E51 ja muut älypuhelimet.

Tekstiviestit ovat olleet tapa pitää Eurooppa ja maailmanjärjestys pystyssä.

Angela Merkel harrastaa historiaa ja on julkisuudessa viitannut teoksiin, joiden viesti on varoittava: miten nopeasti vakaana pidetty rauhan aika voi päättyä suursotaan tai katastrofiin.

Läntinen demokratia ei ole hänelle vakaa rakennelma. Se on huojuva torni, jonka pystyssä pitäminen vaatii jatkuvaa jalkatyötä.

Tai käsityötä sormet kosketusnäytöllä.

Suomen entiset pääministerit Jyrki Katainen, Matti Vanhanen, Mari Kiviniemi ja Antti Rinne sekä presidentti Tarja Halonen kertovat Ylelle, miten Merkel vaikutti vallan kulisseissa.

Ja kenellä heistä on ollut Angela Merkelin suora numero.

Angela Merkel on kertonut nukkuvansa samalla taktiikalla kuin kameli varastoi vettä.

Kun liittokanslerilla on aikaa, hän kerää unta varastoon. Pitkä valtakausi on vaatinut erityistä fyysistä kestävyyttä.

Heinäkuun alussa 2019 aikaa nukkumiseen ei ollut.

Merkel oli juuri palannut Japanin Osakasta G20-maiden kokouksesta ja jatkanut lähes samoilla silmillä Brysseliin. Asialistalla oli uuden EU-komission puheenjohtajan valinta.

Merkel alkoi tekstailla kulisseissa, kun sopua ei tahtonut syntyä ja kokous venyi kolmipäiväiseksi maratonkokoukseksi.

Jossain vaiheessa Rinteen kännykkään ponnahti tekstiviesti. Lähettäjä oli Angela Merkel.

– Viesti tuli tilanteessa, jossa haettiin kompromissia komission puheenjohtajaksi. Viesti oli tuttavallinen, ja sen tarkoituksena oli selvittää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja, Rinne kertoo Ylelle.

Kompromissi syntyi. Komission puheenjohtajaksi valittiin saksalainen Ursula von der Leyen.

Kun Jyrki Katainen toimi pääministerinä, koko euroalueen kohtalo oli vaakalaudalla.

Vuoden 2008 globaalin talouskriisin jälkeen oli paljastunut, että Kreikka oli isolla kädellä vääristänyt talouslukujaan. Dramaattisimmat käänteet koettiin vuosien 2011–2012 aikana.

Kohtalokkaista EU-kokouksista Katainen sanoo muistavansa ennen kaikkea hetket, kun hän, Merkel ja Hollannin pääministeri Mark Rutte istuivat – tai usein myös seisoivat – virkamiehet ympärillään ja etsivät ratkaisua käynnissä olevaan poliittiseen vääntöön.

Kokouksissa puhuttiin kasvotusten. Muina aikoina tekstailtiin.

– Tekstiviesti oli hänen kanssaan tosi hyvä tapa kommunikoida, Katainen sanoo.

– Kanssakäyminen oli hyvin välitöntä.

Tekstiviestit olivat sellaisia kuin tekstiviestit yleensä ovat. Vaikka kyse oli pääministeristä ja liittokanslerista, niillä hoidettiin Kataisen mukaan nopeita asioita.

Katainen saattoi tekstata, että hänellä olisi idea liittyen vakaus- ja kasvusopimukseen, ehtisikö liittokansleri keskustella.

– Vastaus oli ok. Tai tänään ei, mutta huomenna kyllä, Katainen sanoo.

Joskus Katainen tekstasi ja kysyi Merkeliltä, oliko tämä kuullut, mitä mieltä Ranska oli jostain kysymyksestä. Kaikki olivat yhteydessä Merkeliin, joten hänellä oli parhaat tiedot.

Saksan kantoja Merkel ei viesteissä yrittänyt myydä. Kataisen mukaan siinä näkyi suuruuden voima: kaikki tiesivät erikseen kertomatta, mitä mieltä Saksa oli.

Euroalueen suurimman talouden johtajalla oli Kataisen mukaan aina aikaa vastata, jos ei heti, niin muutaman tunnin viiveellä.

Katainen muistaa yhä sen kännykän, joka Merkelillä oli 2010-luvun alussa. Kännykkä oli Nokian sitä mallia, jossa oli numeronäppäimet ja kirjaimet löytyivät numeronäppäinten takaa. Kosketusnäyttö oli vielä harvinainen.

– Esimerkiksi r-kirjaimen saamiseksi piti näpytellä kolme kertaa, Katainen muistelee.

Suomen pääministerit ovat usein istuneet fyysisesti lähellä Angela Merkeliä, sillä Eurooppa-neuvoston istumajärjestys on määräytynyt eri maiden puheenjohtajuuskausien mukaan.

Suomen puheenjohtajuuskausi on osunut usein lähelle Saksan vuoroa. Antti Rinne toimi pääministerinä vuonna 2019, kun Suomella oli viimeksi EU-puheenjohtajuus.

– Hän oli kyllä aktiivinen mobiililaitteidensa kanssa, siitä on paljon myös itselläni näköhavaintoja kokousten aikana. Istuimme usein lähekkäin, Rinne kertoo.

Muuten erityistä henkilökohtaista suhdetta ei Rinteen mukaan ehtinyt syntyä. Rinteen kausi jäi lyhyeksi ja Angela Merkel tuli toisesta poliittisesta ryhmästä kuin sosiaalidemokraattien Rinne. Tekstailu liittyi nimenomaan Suomen puheenjohtajuuskauteen.

Keskustalaisen pääministerin Mari Kiviniemen kausi ajoittui vuosille 2010–2011, jolloin EU-johtavat kokoustivat tiheään finanssikriisin jäljiltä.

Merkelin kanssa Kiviniemi puhui saksaa.

– Istuimmehan usein vierekkäin. Emme kuitenkaan lähetelleet tekstareita.

Se, miksi Jyrki Katainen oli aktiivisissa tekstariväleissä liittokanslerin kanssa, liittyy myös puoluetaustaan. Kataisen edusti kokoomusta ja Merkel sen sisarpuoluetta CDU:ta. He olivat tutustuneet molempien toimiessa oppositiojohtajina 2000-luvun alussa.

Ylen saamien tietojen mukaan myös toisella kokoomuspääministerillä Alexander Stubbilla oli tekstiviestiyhteys liittokanslerin kanssa – ja on edelleen.

Merkelin vieressä istuminen oli toisinaan hauskaa. Katainen sanoo, että kännykän lisäksi Merkel kantoi mukanaan tablettia. Katainen muistaa yhä mustat kuoret ja Saksan logon laitteen kuorissa.

Eräässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa Merkel seurasi tabletiltaan Saksan jalkapallopeliä. Saksa pelasi Kataisen muistikuvan mukaan Brasiliaa vastaan.

– Istuttiin vierekkäin, Angela laittoi pelin pyörimään, ja sitten Saksa teki maalin.

– Tuuletimme molemmat spontaanisti. Herman van Rompuy pyöritti päätään ja sanoi, että täällä olisi puheenvuorojakin menossa, Katainen sanoo.

Van Rompuy toimi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana ennen Charles Michelia.

Kataisen mukaan Merkelin laitteiden käyttöä ei voi verrata poliitikkoihin, jotka seuraavat Twitteriä tai muita sosiaalisen media kanavia jatkuvasti.

Merkel luki kokousten aikana lehtiä, katsoi toisinaan jalkapalloa ja oli yhteydessä avustajiinsa.

Piru piilee yksityiskohdissa mutta niin myös Angela Merkelin johtajuus. Jyrki Katainen muistaa Merkelin olleen "hirveän hyvin" perillä kaikesta.

Kataisen mukaan Merkel halusi ymmärtää pienetkin yksityiskohdat ja veti niistä sitten ison kuvan, johon alkoi sovittaa erimielisyyksiä.

Mobiililaitteet olivat tässä tärkeä työkalu. Niiden kautta Merkel sai tietoonsa taustat, poliittiset kannat ja tuoreimmat uutiset myös kesken EU-kokousten.

Käytännönläheiseen työtapaan liittyvät myös Matti Vanhasen muistot Merkelistä. Hän oli pääministerinä vuosina 2003–2010, aikana, jolloin kännykän käyttö valtionjohtajien viestikanavana ei ollut yhtä yleistä.

Vanhasella itsellään ei ollut Merkelin kännykkänumeroa, mutta tuttu johtamistyyli näkyi ilman digilaitteitakin. EU-kokouksissa meni usein tunteja siihen, kun johtajat luonnostelivat päätösasiakirjaa ja väänsivät sanamuodoista.

Vanhanen muistaa, miten Merkel kiersi printattu paperi ja kynä kädessä niiden maiden edustajien luona, jotka eivät johonkin kohtaan olleet tyytyväisiä.

Merkel puhuu hyvää englantia eikä vieroksu vieraan kielen käyttöä kulisseissa, jos sen avulla voidaan edistää asioita. Monen ison EU-maan johtaja vaati saada käyttää omaa kieltään ja tulkkeja.

– Heti, kun mentiin ratkaisujen hakemiseen, niin Merkel käytti myös englantia itse. Se helpotti huomattavasti asioiden käsittelyä, Vanhanen sanoo.

Presidentti Tarja Halonen jakaa arvion Merkelin välittömyydestä. Hänen mukaansa liittokanslerin kanssa on aina ollut helppo työskennellä.

Hän kuvaa Merkelin tapaa toimia "jollain tavalla suomalaiseksi", positiivisella tavalla arkiseksi.

– Kun sanon arkiseksi, tarkoitan sitä, ettei hänessä ole Etelä-Euroopan ja miksei USA:nkin johtajille tyypillistä lievää itsetehostusta, Halonen sanoo.

– Ja sana lieväkin on nyt kohtelias.

Halonen toimi Suomen tasavallan presidenttinä vuonna 2005, kun Merkel nousi ensimmäisenä naisena Saksan liittokansleriksi.

Silloin valtionjohtajina oli vähemmän naisia kuin nyt. Halonen kertoo vaihtaneensa Merkelin kanssa vinkkejä siitä, miten lehdistö kohtelee naispoliitikkoja.

Pukeutumisen ruotiminen koski jo silloin erityisesti naispoliitikkoja.

– Muistan hyvin sen, kun Merkel pukeutui avonaiseen normaaliin iltapukuun. Saksan lehdistö oli kiinnostunut suunnilleen siitä, mitä näkyi, Halonen sanoo.

– Onhan se kiusallista, sitä tekevät yhtä hyvin nais- ja miestoimittajat. Se on ympäri maailmaa oleva ilmiö, Halonen sanoo.

Iltapukukohu ei toistunut. Nykyään Merkelillä on lähes aina suorat housut ja yhdenmallinen jakku. Vain väri ja kangaslaatu vaihtelevat. Univormumaisella pukeutumisella Merkel tappoi lehdistön kiinnostuksen ulkoasuunsa.

Kännykkänumeroita Halonen ei vaihtanut Merkelin kanssa.

Halosen mukaan häntä oli kielletty luovuttamasta suoraa numeroaan. Aika oli eri, ja protokollassa liittokansleri vastaa pääministeriä eikä tasavallan presidenttiä.

Presidentti Halonen sanoo, että Merkelin tausta on näkynyt hänen tavassaan suhtautua maailmanpolitiikan käänteisiin.

Merkel ei ole vain lukenut sivilisaatioiden katoamisesta tai siitä, miten Eurooppa on ennenkin unissakävellyt suursotaan.

Merkeliltä itseltään on kadonnut valtio alta. Hän on kotoisin Itä-Saksasta, jota ei enää ole.

Kun Berliinin muuri murtui marraskuun 9. päivä 1989, itäpuolella alkuillasta saunomassa ollut Merkel käveli ihmismassojen mukana rajalinjan yli.

Muuri, jonka murtuminen saman vuosikymmenen alussa oli tuntunut mahdottomalta, oli hakattu auki.

– Hän tuntee sen, mitä maailma on ollut, mikä on mahdollisesti ollut hyvää ja mikä huonoa ja ollut sillä tavalla ollut paljon vahvempi päättäjä kuin ne, jotka ovat nähneet toisen todellisuuden, Halonen sanoo.

Saksan päätös avata rajat vuoden 2015 pakolaiskriisissä on tulkittu aidosti humanitaariseksi ilman taktikointia. Päätöksen teki kansleri, jonka oma tausta on maassa ilman kansalaisoikeuksia.

Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että Merkel olisi valmis kokemaan pakolaiskriisin uudestaan.

Talibanin vallattua Afganistanin kesän lopussa Merkel sanoi, ettei vuoden 2015 tilanne saa toistua. Merkelin mukaan viime pakolaiskriisin yksi virheistä oli jättää YK:n avustusjärjestöt ilman tarvittavaa rahoitusta sotia käyvien maiden naapurimaissa.

Se sai ihmiset lähtemään kohti Eurooppaa.

Nyt afganistanilaispakolaisille on Merkelin mukaan tarjottava riittävää apua YK:n kautta ja nimenomaan Afganistanin lähimaissa.

Presidentti Halosella on käytännön esimerkki Merkelin tuesta maailmanjärjestölle.

Presidenttikautensa jälkeen Halonen toimi toisena puheenjohtajana seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistävässä YK:n korkean tason työryhmässä, kun Juha Sipilän hallitus päätti olla myöntämättä sille lisärahoitusta.

Halonen otti yhteyttä Merkeliin. Aiemmin luodusta suhteesta, Halosen sanojen mukaan “siskoudesta”, oli hyötyä.

Saksa hoiti rahoituksen kuntoon.

Toisinaan välittömät ja suorat yhteydet pieniin maihin auttavat myös Merkelin omia tavoitteita.

Elokuussa 2020 venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi lojui myrkytysoireisena Omskin sairaalassa. Saksa oli valmis ottamaan hänet hoitoon, mutta Venäjä ei antanut lähtölupaa. Tilanne oli kriittinen ja Navalnyin henki tunneista kiinni.

Merkel ei soittanut Putinille.

Merkel soitti Sauli Niinistölle.

Suomen tasavallan presidentti ja Putin olivat sopineet samalle päivälle puhelun, josta oli päätetty jo aiemmin ennen tietoa myrkytyksestä. Merkel ehti aiemmin ja lähetti terveiset Putinille.

Niinistö on kertonut julkisuudessa välittäneensä Putinille viestin, että Merkel kannatti Navalnyin siirtoa Saksaan ja että Niinistö oli asiasta samaa mieltä.

Pian puhelun jälkeen Venäjä antoi Navalnyin ambulanssikoneelle luvan lähteä maasta.

Jyrki Kataisen mukaan Merkelin valmius hoitaa asioita tekstiviestitse ei ole ollut vain tekstaamista vaan Merkelin vallan ydintä ja "täysin olennaista" Saksan vaikutusvallan kannalta.

Osa Saksan vallasta selittyy matemaattisesti väestön ja talouden koolla. Mutta nimenomaan välitön tapa viestiä ja valmius pitää yhteyttä pieniin maihin selittää sen, miksi Saksa on Euroopan johtava valtio eikä Ranska.

– Olen sanonut ranskalaisille poliitikoille, että te voisitte vähän rentoutua – teidän kanssanne asioiminen on vaikeampaa kuin Saksan liittokanslerin, Katainen sanoo.

Ranska on esittänyt usein visioita siitä, mitä Euroopan pitäisi tehdä ja mihin suuntaan kehittyä. Kataisen mukaan Saksa on ollut maa, jonka avustamana päätökset ovat lopulta syntyneet.

– Saksa on kuunnellut pienempiä maita ja siksi ollut vaikutusvallassa sata kilometriä edellä, Katainen sanoo.

Jostain kertoo sekin, että Euroopan uudet pääministerit ovat usein kiirehtineet tapaamaan ensin Angela Merkeliä, eivät Ranskan valtionjohtoa. Sekä Antti Rinne että Sanna Marin kävivät pian nimityksiensä jälkeen Berliinissä.

Angela Merkelin puhelin vaihtuu yksityishenkilön puhelimeksi ehkä vasta kuukausien päästä vaaleista, kun Saksaan on neuvoteltu uusi hallitus ja sen johdossa istuu uusi liittokansleri.

Vielä 16 vuotta valtaannousun jälkeen Saksassa tiedetään vain vähän yksityishenkilöstä Angela Merkel. Kuka muistaa, miltä hänen aviomiehensä näyttää? Haastatteluissa toistuvat kiintymys perunakeittoon ja saksalaissäveltäjä Richard Wagnerin oopperoihin.

Epämuodollisia tekstiviestejä ei arkistoida yhtä säännönmukaisesti kuin virallisia sähköposteja tai kirjeitä. Merkittävä puoli kanslerin persoonallisesta tavasta luotsia Eurooppa kriisien läpi on jäämässä historiankirjojen ulkopuolelle.

Merkelin arvoitus ei ehkä koskaan täysin aukea.

Merkel on kertonut hyvin vältellen siitä, mitä aikoo poliittisen uransa jälkeen tehdä. Kysymys on esitetty viime vuosien aikana toistuvasti. Tarkimman vastauksen hän antoi amerikkalaisessa John Hopkins -yliopistossa tänä kesänä.

– Ehkä yritän lukea, mutta silmäni menevät kiinni, koska olen väsynyt. Sitten yritän nukkua ja katsotaan mitä tapahtuu, Merkel vastasi.

Katainen, Vanhanen ja Halonen on haastateltu puhelimitse. Kiviniemi ja Rinne vastasivat kysymyksiin sähköpostitse.

Keskustelu on avoinna 26.9. klo 23 asti.

Saksan vaali-ilta on vaihtumassa pitkäksi yöksi. Ennusteiden mukaan tuloksesta on tulossa äärimmäisen tasainen eli selvää voittajaa ei vielä illalla voitu julistaa.

Ykköspaikasta kisaavat rinta rinnan sosiaalidemokraattinen SPD ja kristillisdemokraattinen CDU. Molempien ennustetaan saavan noin neljännes äänistä.

Nykyinen valtaunioni CDU/CSU on saamassa historiansa huonoimman tuloksen ja menettämässä suuren määrän äänestäjiä. Silti se taistelee täpärästi suurimman puolueen asemasta.

SPD on saamassa noin viisi prosenttiyksikköä lisää verrattuna vuoteen 2017. Saman verran lisää on tulossa myös vihreille.

SPD:n kansleriehdokas Olaf Scholz sanoi illan puheessaan SPD:n vaalivalvojaisissa, että demareiden tulos on ennusteen perusteella menestys ja kertoo siitä, että Saksa haluaa muutosta. Scholz sanoi myös, että raksi SPD:n kohdalle kertoi siitä, että äänestäjät halusivat hänet Saksan seuraavaksi liittokansleriksi.

Puhe kertoo Saksan vaalien paradoksista. Tulosennusteen voi tulkita muutoshaluksi, kun katsoo puolueiden voimasuhteita.

Sen voi myös tulkita haluksi jatkaa Angela Merkelin linjalla, kun katsotaan kärkipuolueiden kansleriehdokkaita.

Scholz on kansan silmissä suurempi kuin hänen puolueensa. Jo puolikuolleeksi julistettu SPD tavoittelee suurimman puolueen asemaa lähinnä siksi, että sen kansleriehdokas Scholz nousi kansan suosikiksi.

Ja tässä piilee se paradoksi. Scholzin mielestä tulos kertoo muutoshalusta, mutta Scholzin suosio perustui nimenomaan sille, että hän profiloitui Merkelin linjan jatkajaksi.

Scholz on nykyhallituksen valtiovarainministeri ja varakansleri, ja edustaa siksi jatkuvuutta.

CDU:n Armin Laschet oli koko kampanjan ajan heikko ehdokas, ja puolue on menettämässä kahdeksan prosenttiyksikköä kannatuksestaan.

Saksan vaaleista on puhuttu ennen kaikkea muutosvaaleina. Mutta tällä tuloksella näyttää, että kyseessä oli ennen kaikkea kanslerivaali.

Moni saksalainen hyppäsi demareiden taakse Scholzin takia. Ja moni saksalainen jätti CDU:n Laschetin takia.

Kansleriksi nousee vasta se ehdokas, joka saa taakseen tarvittavan enemmistön liittopäivillä. Näin täpärällä tuloksella hallitusneuvotteluista voi tulla pitkät ja vaikeat.

Lisää aiheesta:

Päivittyvä vaaliseuranta

Saksa valitsee tänään Merkelin seuraajan – Ota Saksan vaalit haltuun nopeasti näillä neljällä pointilla 26.9.2021

Maailman mahtavimman naisen tekstiviestit muuttivat todennäköisesti historiaa – tämä juttu paljastaa, miten Angela Merkel hoiti asioita kulisseissa 25.9.2021

Hämeenlinnassa poliisia ampunut mies on keskusrikospoliisin mukaan yhä sairaalahoidossa. Miestä epäillään murhan yrityksestä.

Poliisipartio meni myöhään perjantai-iltana tehtävän vuoksi Hämeenlinnan Kettumäessä sijaitsevaan kerrostaloon. Kerrostalon pihalla ampuma-asetta käyttivät sekä poliisi että poliisin tehtävään liittynyt mies.

Tilanteessa loukkaantunut poliisi on päässyt sairaalasta.

Poliisi selvittää parhaillaan tapahtumien kulkua. Keskusrikospoliisin sunnuntai-iltapäivänä lähettämän tiedotteen mukaan esitutkinta on vasta alkuvaiheessa.

– Kenttätutkimukset ja kuulustelut muiden toimien ohessa tulevat jatkumaan useiden päivien ajan. Tapahtuma-aikaan lähistöllä sijaitsevissa asunnoissa on ollut silminnäkijöitä, joita emme ole vielä ehtineet kuulemaan. Muun muassa silminnäkijöiden kertomusten alkuperäisyyden varmistamiseksi emme voi kertoa tapahtumien kulusta tässä vaiheessa julkisuuteen enempää, kertoo tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kimmo Huhta-aho Keskusrikospoliisista.

Poliisi kertoo tiedottavansa asiasta lisää, kun se on esitutkinnan kannalta mahdollista. Syyttäjä selvittää poliisin virka-aseen käyttöä.

Saksan vaaleissa SPD alustavien tuloksien mukaan voittaja

Saksan vaalikomission julkaisemien alustavien tulosten mukaan liittopäivävaalien voittaja on sosiaalidemokraattinen SPD-puolue. Väistyvän liittokanslerin Angela Merkelin CDU-puolueelle näyttää tulevan historian heikoin vaalitulos.

Sijoitusasuntojen suuri määrä taloyhtiössä tietää kalliimpia remonttilainoja – pankit valpastuivat Finanssivalvonnan kovistelun jälkeen

Asuntosijoittamisbuumin myötä taloyhtiöt ovat tulleet pankkien silmissä eri arvoisiksi riippuen omistusrakenteesta. Sijoittajavaltainen taloyhtiö saa lainaa esimerkiksi putkiremonttiin muita huonommin ehdoin. Tämä johtuu siitä, että pankin silmissä taloyhtiön luotonhoitokyky heikkenee, kun omistus keskittyy. Myös Finanssivalvonta vaatii pankkeja huomioimaan taloyhtiön omistusrakenteen aina lainapäätöksissään.

Työnantajaa kiinnostavat nyt myös perheesi ja parisuhteesi – ja sille on syynsä, sanovat asiantuntijat

Vapaa-ajan hyvinvointi kiinnostaa entistä enemmän myös työnantajia. Moni yritys tarjoaa työntekijöilleen esimerkiksi parisuhde- tai unineuvontaa. Asiantuntijoiden mukaan vapaa-ajan kuormitus on myös työnantajan asia, sillä se heijastuu työhyvinvointiin ja työkykyyn.

Viikko alkaa aurinkoisena

Sää on tänään poutainen ja aurinkoinen korkeapaineen myötä. Lämpötila kohoaa aurinkoisilla alueilla laajalti 10 ja 15 asteen välille. Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Saksan eilen sunnuntaina järjestetyt liittopäivä- eli parlamenttivaalit korostavat puoluekentän murrosta maassa. Tässä kolme kiinnostavaa yksityiskohtaa vaaleista.

1. Suurimmat voittajat

Alustavien tulosten perusteella sosiaalidemokraattinen SPD on nousemassa suurimmaksi puolueeksi. Puolue on saamassa 25,7 prosenttia äänistä.

Tulos toiseksi suurimpaan kristillisdemokraattipuolueiden unioniin CDU/CSU oli vielä tiukempi, mitä viimeisimmät mielipidemittaukset ennakoivat.

Jos tuloksia tarkastellaan kannatusosuuksien muutoksilla, niin vihreät on alustavien tulosten perusteella vaalien suurin voittaja. Vihreille 14,8 prosenttia äänistä. Sen kannatusosuus nousee alustavien tulosten perusteella miltei kuusi prosenttiyksikköä.

Vihreät on nousemassa vaalitulosten perusteella keskisuureksi puolueeksi. Puolueelle on povattu ratkaisevaa roolia uutta hallitusta muodostettaessa.

Vaalivoittajiin kuuluu myös tanskalaisväestöä edustava SSW-puolue. Ensimmäisen kerran yli 60 vuoteen SSW-puolue olisi saamassa liittopäiviltä yhden paikan, kertoo Der Spiegel.

Lisäksi kannatustaan nostivat hieman liberaalipuolue FDP, jonka ääniosuus alustavien tulosten perusteella 11,5 prosenttia.

Sekä vihreät että liberaalipuolue FDP ovat ilmaisseet halukkuutensa olla mukana tulevassa hallituksessa.

2. Suurimmat häviäjät

CDU/CSU:n äänimäärä on jäämässä 24,1 prosenttiin. Tulos tarkoittaa kristillisdemokraattipuolueiden unionille historiansa huonointa tulosta.

Saksassa on käytössä viiden prosentin äänikynnys. Vasemmistopuolue Linken kannatus on äänikynnyksen alarajoilla, mutta puolue jatkanee siitä huolimatta liittopäivillä. Puolueen kannatus on laskenut viime vaaleista useita prosentteja. Edellisvaaleissa puolue sai 9,2 prosentin kannatuksen.

Myös edellisvaaleissa liittopäiville nousseen oikeistopuolue Vaihtoehto Saksalle eli AfD:n kannatus laskenee hieman. Alustavien tulosten perusteella puolueelle nyt 10,3 prosenttia äänistä.

Vaalien myötä Saksan puoluekentän murros vahvistuu.

SPD:n ja CDU/CSU:n yhteisäänimäärä nousi niukasti yli 50 prosentin. Esimerkiksi vielä vuoden 2009 vaaleissa puolueiden äänimäärä oli lähempänä 60 prosenttia.

3. Lisää liittopäiväedustajia ja kolmen puolueen hallitus

Saksan liittopäivien edustajamäärää ei ole ennalta määrätty. Tämänhetkisten tietojen mukaan liittopäivillä voisi olla jopa 740 edustajaa, kertovat saksalaisviestimet. Edellisillä liittopäivillä edustajia oli puolestaan 709.

Hallituksen muodostamiseen tarvitaan näiden tulosten valossa kolme puoluetta. Hallitusneuvotteluista onkin ennakoitu etukäteen vaikeita. Mahdollisia hallituskoalitioita ovat esimerkiksi "liikennevalo" ja "Jamaika". Nimet viittaavat mahdollisten koalitiopuolueiden lippujen väreihin.

"Liikennevaloihin" kuuluisivat punainen sosiaalidemokraattinen SPD, keltainen liberaalipuolue FDP sekä vihreät.

"Jamaika"-koalitiossa valtaa pitäisivät puolestaan musta kristillisdemokraattien CDU/CSU, keltainen liberaalipuolue FDP ja vihreät.

Sekä SPD:n kansleriehdokas Olaf Scholz että CDU:n Armin Laschet ovat vakuuttaneet, että hallitus pyritään muodostamaan jouluun mennessä.

27.9. Klo 8.20: Tarkennettu vasemmistopuolue Linken vaalitulosta.

Lisää juttuja Saksan vaaleista:

Päivittyvä vaaliseuranta

Kirjeenvaihtajalta: Saksa joutuu vielä odottamaan tietoa liittokanslerista – muutosvaalista tuli ennen kaikkea kanslerivaali

Saksa valitsee tänään Merkelin seuraajan – Ota Saksan vaalit haltuun nopeasti näillä neljällä pointilla

Maailman mahtavimman naisen tekstiviestit muuttivat todennäköisesti historiaa – tämä juttu paljastaa, miten Angela Merkel hoiti asioita kulisseissa

Olin töissä, kun se leimahti jälleen kerran.

Suomalainen kannabiskeskustelu.

Se alkoi tällä kertaa kaksi viikkoa sitten, kun vihreät hyväksyivät aloitteen, jonka mukaan kannabiksen myynti, käyttö ja hallussapito pitäisi laillistaa.

Tartuin puhelimeen ja soitin vihreiden vasta valituille varapuheenjohtajille. Heistä yksi johtaa pian puoluetta ja voi olla myös poliisiministeri, kun Maria Ohisalo jää vanhempainvapaalle.

Hanna Holopainen kertoi vastustavansa aloitetta, Iiris Suomela ja Atte Harjanne kannattivat sitä.

Harjanteen vastaus yllätti, kun kysyin, miksi hän oli laatimassa kannabisaloitetta ja äänesti sen puolesta.

– Olin pyynnöstä mukana, Harjanne vastasi vähättelevästi.

Mahtoikohan joku muukin olla vain "pyynnöstä mukana". Kohualoite hyväksyttiin täpärästi äänin 183-181.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos parantaisi kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia sallimalla kaikkien huumeiden käytön ilman rangaistuksia.

Kannabiksesta on puhuttu niin paljon, että moni tietää jo unissaankin, kuka on puolesta ja kuka vastaan.

Poliisi tietenkin vastustaa kaikkien huumeiden käyttöä, eikä halua lakiin mitään lievennyksiä. Poliisi kun näkee päivittäin sitä arkea, mitä niin sanotut bilekäyttäjät ja moni muu eivät näe.

Hieman yllättävää on, ettei Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) jo vuonna 2018 tekemä linjaus ole herättänyt kovin paljon ihmetystä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos nimittäin parantaisi kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia sallimalla kaikkien huumeiden käytön ilman rangaistuksia. Siis ihan kaikkien, kuten heroiinin ja amfetamiinin.

Myös vihreät ovat kirjanneet saman toiveen tavoiteohjelmaansa jo aiemmin.

Näin ajattelee myös arvostettu ja kokenut päihdelääkäri Kaarlo Simojoki. Hän toteaa tässä Ylen jutussa, että vakavasti syrjäytyneiden näkökulmasta oikea ratkaisu olisi, että minkään huumeen käytöstä ei pitäisi seurata rangaistusta.

Kaikki lääkärit eivät ole samaa mieltä.

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki sanoo Ylelle, että "saattaisi olla hyvä", jos kannabiksen käytön rangaistavuus poistettaisiin.

Mutta häneltä tulee jyrkkä ei muille huumeille.

– Heroiini, amfetamiini ja uudet synteettiset huumeet ovat tappavan vaarallisia myös kertakäyttönä, Kati Myllymäki toteaa.

Matilainen eikä moni muukaan huumenuoren vanhempi lieventäisi nykyistä huumelakia millään tavoin.

Niin sanottujen tavallisten kansalaisten mielipide määräytyy usein omista tai lähipiirin kokemuksista.

Yle on kertonut Sirkka Linderistä, joka on "onnellinen pössyttelijä". Hänelle kannabis ei tunnu olevan ongelma.

Pekka Matilaisen poika puolestaan teki itsemurhan kannabispsykoosia seuranneen vakavan masennuksen aikana. Matilainen eikä moni muukaan huumenuoren vanhempi lieventäisi nykyistä huumelakia millään tavoin.

Lääkäriseura Duodecimin sivuilla julkaistun käypähoidon mukaan kannabiksen käyttö kaksinkertaistaa skitsofreniariskin.

Yksi asia huumekeskustelussa on jäänyt minua suuresti ihmetyttämään.

Ei kukaan voi lopulta tietää, kuinka moni nuori aloittaisi kannabiksen käytön, jos sen käytöstä ei enää rangaistaisi.

Tai mitä tapahtuisi, jos kannabista saisi myös myydä ja levittää vapaasti. Tai mitä siitä seuraisi, jos kaikkia huumeita voisi käyttää ilman rangaistusta.

Yksi asia huumekeskustelussa on jäänyt minua suuresti ihmetyttämään.

THL ja moni muu perustelevat näkemystään sillä, että huumeriippuvaisten hoitoon pääsy paranisi, jos huumeiden käytöstä ei seuraisi rangaistusta.

Onko todella niin, että tässä maassa ei saada huumepotilaiden hoitoa toimimaan, ellei huumelakia lievennetä?

Eikö jokaisen päättäjän tulisi jo nyt tehdä hurjana töitä sen eteen, että jokainen hoitoa haluava saa parhaan mahdollisen avun?

Aika näyttää, keksiikö joku vielä senkin ehdottaa, että heroiinia pitäisi voida ostaa lähikaupasta

Se on selvää, ettei Suomen huumelaki muutu mihinkään Maria Ohisalon vanhempainvapaan aikana. Olipa sitten kuka tahansa hänen sijaisenaan.

Muutoinkin näyttää siltä, ettei huumelaki ole ihan heti lievenemässä. Neljä suurinta puoluetta ehti jo tyrmätä vihreiden kannabisaloitteen.

Yksi asia on kuitenkin varmaa.

Huumekeskustelu jatkuu. Ja luulen, että yhä useammin vaaditaan lakimuutosta, joka sallisi kaikkien huumeiden käytön ilman rangaistusta.

Aika näyttää, keksiikö joku vielä senkin ehdottaa, että heroiinia pitäisi voida ostaa lähikaupasta. Jos sen myynti olisi laillista, niin siinä sitten samalla annettaisiin huumevalistusta ja vaihdettaisiin ruiskut puhtaisiin.

Toivoa sopii, että järki pysyy päässä niin huumekeskustelussa kuin päättäjilläkin! 

Entä löytyykö meiltä joku päivä ministeri tai kansanedustaja, joka kertoo työpäivän jälkeen iloisena kuulumisia lapselleen tähän tyyliin.

"Me nyt sitten vihdoinkin saatiin muutettua se huumelaki. Jos satut kavereiden kanssa kokeilemaan vaikkapa amfetamiinia, niin eipä tarvitse kohta enää pelätä, että poliisi tulee pilaamaan teidän bileet."

Toivoa sopii, että järki pysyy mukana niin huumekeskustelussa kuin päättäjilläkin!

Ainoa tavoite kaikessa tulee olla vain ja ainoastaan huumeiden käytön ja siitä aiheutuvien kärsimysten vähentäminen.

Ja tietenkin helpottaa huumeriippuvaisten hoitoon pääsyä.

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka kirjoitti edellisen kerran blogin kannabiksesta kaksi vuotta sitten. Hänen mielestään on tärkeää, että aiheesta keskustellaan. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin, että jokainen hoitoa haluava huumeriippuvainen saisi avun mahdollisimman nopeasti.

Blogista voi keskustella 28.9. klo 23.00 saakka.

Lisää aiheesta:

Huumekokeilut ovat teineillä lähes yhtä yleisiä kuin säännöllinen juopottelu

Vihreät kumoaisi kannabiksen "kieltolain" – Puoluekokous vaatii käyttöä, hallussapitoa ja myyntiä lailliseksi

Analyysi: Vihreät perustelee kannabiksen laillistamista haittojen ehkäisyllä – aloite haiskahtaa eliitin ohituskaistalta suosikkipäihteelle

Sirkka Linder, 70, on käyttänyt kannabista jo lähes 50 vuotta: "Olen samanlainen viihdekäyttäjä kuin suurin osa suomalaisista alkoholin kanssa"

Katso video: Voiko oman lapsen itsemurhasta selvitä?

Asuntosijoitusbuumi on tuonut uusia riskejä. Yksi niistä paljastuu, kun talo tarvitsee remonttilainaa. Sijoittajavaltainen taloyhtiö saa vähemmän lainaa, lyhyemmällä maksuajalla ja korkeammalla korolla kuin talo, jossa osakkeenomistajat ovat pääosin asukkaita.

Tilanne johtuu siitä, että pankit suhtautuvat luottavaisemmin taloyhtiöön, jossa omistuspohja on hyvin hajautunut eikä keskittynyt harvojen käsiin. Nordean taloyhtiöistä vastaavan johtajan Anne-Mari Suovirran mukaan yhden osakkaan ongelmat eivät niissä todennäköisesti vaikuta lainan takaisinmaksuun

– Mutta kun omistus taloyhtiössä on hyvin keskittynyttä ja yhdellä omistajalla tulee ongelmia huolehtia velvoitteistaan, sillä voi olla iso vaikutus taloyhtiön takaisinmaksukykyyn.

Taloyhtiön ottaessa velkaa jokainen osakas on yhteisesti vastuussa lainan takaisinmaksusta, vaikka olisi maksanut jo oman osuutensa pois.

Sijoittajien linnake voi huomata korjauslainaa kilpailuttaessaan, että tarjouksia tulee vain harvoilta rahoittajilta.

– Ne voivat sanoa, että meillä on jo ihan riittävästi asiakkaita tai että keskitymme tavallisiin perinteisiin taloyhtiöihin, Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomisti Juhana Brotherus toteaa.

Yle kertoi kesällä Merja Hakalan kokemuksista sijoittajavaltaisessa taloyhtiössä. Artikkeliin lukijoilta tulleet lukuisat kertomukset vahvistavat, että omistusrakenne on vaikuttanut taloyhtiön lainan saamiseen.

Pankkien valvoja huolestui vuonna 2018

Sijoittajien kiinnostus vuokra-asuntoihin on lisääntynyt huomattavasti viime aikoina. Juhana Brotherus arvioi, että Suomessa on nyt 150 000 vuokra-asuntoa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on noussut 30 prosentista noin 34 prosenttiin. Kehityksestä huolimatta omistusasuminen on edelleen yleisin tapa asua Suomessa.

Asuntomarkkinoille on tullut myös ulkomaisia sijoittajia kuten Nrep, Morgan Stanley Real Estate Investing (MSREI) ja Round Hill Capital.

Rahoituslaitoksia valvova Finanssivalvonta huolestui vuonna 2018 ammattisijoittajien asuntolainamarkkinoille tuomasta riskistä ja selvitti, miten pankit huomioivat taloyhtiön omistusrakenteen. Valvoja oli kyselyn tulokseen tyytyväinen.

– Luottopäätöksiä tehdessään pankit kiinnittävät huomiota sijoittajien omistusosuuden ja maksukyvyn arviointiin, vastaa Finanssivalvonta Ylen sähköpostiin.

Selvityksen jälkeen Finanssivalvonta tiedotti kiinnittävänsä tarkastuksissaan yhä enemmän huomiota siihen, että myös taloyhtiölainat huomioidaan asiakkaan maksukyvyn stressitestissä asianmukaisesti. Toisin sanoen se vaati pankkeja hinnoittelemaan riskin tarkemmin ja huomioimaan aina omistusrakenteen.

Brotheruksen mukaan pankit ovat kuunnelleet valvojan ohjeistusta kuuliaisesti.

Asuntosijoittajat auttoivat finanssikriisissä

Asuntosijoittajat ovat tuoneet riskien lisäksi myös myönteistä mukanaan. Vuosien 2012–2015 finanssikriisin aikoihin sijoittajat pitivät uudisrakentamisen käynnissä, vaikka tavalliset kodinostajat olivat varuillaan.

– Uudistuotanto kasvukeskuksissa pysyi käynnissä myös hiljaisempina vuosina. Siinä sijoittajat kiistatta auttoivat, pääekonomisti Juhana Brotherus muistuttaa.

Sijoittajien aktiivisuus on tuonut vuokra-asuntomarkkinoille myös lisää kilpailua ja valinnanvaraa. Nyt asuntosijoittamisen kasvu on jo hidastumaan päin.

– Nopein vauhti on ehkä ohi. Mutta asuntosijoittajille on varsinkin kasvukeskuksissa yhä tilaa ja kysyntää.

Asuntosijoittajien aktiivisuus lisää kuitenkin markkinoiden alttiutta isoille heilahteluille.

– Sijoittajat ovat tulleet nopeasti ja kyllä ne voivat lähteä myös nopeasti.

Omistusrakenne ei yksin ratkaise luoton ehtoja

Taloyhtiön omistusrakenne ei kuitenkaan yksin ratkaise, vaan rahoituspäätös perustuu kokonaisarviointiin.

– Sijoittajaosakkaiden omistus ei itsessään ole hyvä tai huono asia. Pankin luottoriskiä arvioidaan sekä luotonhoitokyvyn että omaisuusarvojen kautta. Omistusrakenne on yksi luotonhoitokyvyn tekijöistä, toteaa OP-ryhmän pk-yritysten ja yhteisöjen liiketoiminnasta vastaava johtaja Heikki Peltola.

Pankit pitävät taloyhtiön omistusta hajautuneena, vaikka jollakin osakkaalla olisi useampia huoneistoja. Pankeilla ei ole selvää raja-arvoa keskittyneen omistuksen määritteelle.

Finanssivalvonta ei myöskään halua määrätä tarkkaa rajaa sille, milloin taloyhtiötä pidetään sijoittajavaltaisena ja milloin ei. Sen mukaan raja-arvoa on mahdoton asettaa, koska sijoittajia on niin monentyyppisiä.

Mitä mieltä olet artikkelista? Voit keskustella aiheesta 27.9. klo 23 asti.

Lue myös:

Merja Hakala jätti lukematta osakeluettelon yksiökaupoilla ja katuu – talo oli sijoittajien linnake ja sen huolto harmittaa: "Piha on kuin koiran oksennus"

Ensiasunnon ostajien määrä vähenee, sijoittajat vievät parhaat päältä – Insinööri: "Moni mun kaveri ei enää edes haaveile omistusasunnosta"

Pankit ovat kiristäneet taloyhtiöiden lainahanoja – isonkin remonttilainan voi joutua ottamaan omiin nimiin, jos talon vakuusarvo ei riitä

Herään joka yö aamuneljältä, enkä nukahda enää uudelleen.

Parisuhteessa tai perheessä on isoja huolia, jotka surettavat jatkuvasti.

Olen hermostunut ja stressaantunut, enkä oikein itsekään tiedä miksi.

Tällaiset huolet mietityttävät monia, ja myös työnantaja on entistä kiinnostuneempi siitä, mitä työntekijöille kuuluu vapaa-ajalla.

Henkinen jaksaminen kotona heijastuu väistämättä myös työelämään, sanoo Auntie Solutions -yrityksen perustaja, itsekin uupumuksen selättänyt Mervi Lamminen.

Lammisen yritys keskittyy työssäjaksamisen parantamiseen erilaisten konseptoitujen pakettien kautta. Täsmäapua voi hakea esimerkiksi ylisuorittamiseen tai itsensä johtamiseen, mutta myös henkilökohtaisen elämän ongelmiin kuten unettomuuteen tai parisuhdehuoliin.

– Poissaolopäivä on työnantajalle poissaolopäivä, oli sen syynä sitten pitkän parisuhteen päättyminen tai katkennut jalka. Jos mikä tahansa asia vie ihmiseltä kaistan, kyllä työnantajan kannattaisi olla kiinnostunut siitä, että saadaan elämä kokonaisvaltaisesti kuntoon, Lamminen sanoo.

Yritykset voivat ostaa Auntielta valikoiman apupaketteja, joita työntekijät voivat itsenäisesti ottaa käyttöön. Käytännössä kyse on keskustelusta ammattilaisen kanssa ja erilaisista harjoituksista.

– Yleisimmin keskusteluapua haetaan stressioireisiin ja itsensä johtamisen parantamiseen, mutta valtaosa yritysasiakkaistamme ottaa valikoimaan myös henkilökohtaiseen elämään liittyvät apupaketit, Lamminen sanoo.

Miksi työnantaja on kiinnostunut vapaa-ajastamme?

Työssäjaksaminen, uupumuksen ehkäisy ja mielenterveyden ylläpito työpaikoilla puhuttavat nyt paljon.

Mielenterveysongelmista on tullut yleisin syy työkyvyttömyyseläkkelle jäämiseen ja pandemia-aika on lisännyt käyntejä työterveyspsykologeilla huimasti.

Torstaina Työterveyslaitos julkaisi työnantajille suunnatun Mielenterveyden tuen työkalupakin avuksi henkilöstön jaksamisen parantamiseen.

Mutta pitääkö työnantajan olla kiinnostunut työntekijöiden perheistä, parisuhteesta tai liikunnan määrästä?

Kyllä pitää, sanoo Mieli ry:n Työelämän mielenterveys -yksikön päällikkö ja psykologi Sari Nuikki.

Vapaa-ajan yksityiskohdat sinänsä eivät kuulu työnantajalle, mutta ne vaikuttavat työkykyyn, ja siitä työnantajan on hyvä kiinnostua, Nuikki sanoo.

Työantajan tulee olla kiinnostunut työntekijän työkyvystä, johon vapaa-ajan asiat vaikuttavat joko hetkellisesti tai pidemmän ajan.

– Työaikainen palautuminenkin on tärkeää jaksamisen kannalta, mutta pääasiallinen palautuminen tapahtuu vapaa-aikana. Silloin on merkitystä sillä, mitä ihminen vapaa-aikanaan tekee ja miten pitää itsestään huolta, Nuikki sanoo.

Vapaa-aikaa ja työtä ei voi erottaa toisistaan

Nuikin mukaan erilaisten palvelujen ohella olennaista on myös hyvä keskustelukulttuuri työpaikalla.

Vapaa-aika ja työ vaikuttavat toisiinsa hyvässä ja pahassa. Siksi vapaa-ajan kuormituksesta olisi hyvä pystyä puhumaan myös työpaikalla, Nuikki sanoo. Henkisestä kuormituksesta puhumiseen liittyy kuitenkin edelleen stigma.

Nuikki antaa esimerkin:

Nuorella yksinhuoltajaäidillä tai -isällä on kotona rankkaa – hän ei pysty nukkumaan ja pinna on kireällä, mikä heijastuu myös töihin. Puhuminen voisi helpottaa oireilua, mutta suun avaaminen omista ongelmista tuntuu vaikealta. Mitä muut ajattelevat?

– Muutenkin rankkaan tilanteeseen tulee vielä lisäkuormitusta, jos omaa tilannettaan täytyy peitellä leimautumisen pelossa, Nuikki sanoo.

Avoimeen keskusteluun pyrkimisestä on jo hyviä esimerkkejä: Yle kertoi viime viikolla yrityksestä, joka on kouluttanut kaikki työntekijänsä huomaamaan uupumuksen oireet työkaverissa.

Matalan kynnyksen palveluita yhä enemmän

Erilaiset työssäjaksamista parantavat matalan kynnyksen palvelut ovat lisääntyneet ja lisääntyvät todennäköisesti jatkossakin, arvioi myös Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijalääkäri Auli Rytivaara. Hän on mukana sosiaali- ja terveysministeriön johtaman Työelämän mielenterveysohjelman ohjausryhmässä.

Rytivaara nostaa esimerkiksi hyvistä käytännöistä työhyvinvoinnin aamukahvit, joissa keskustellaan työn ulkopuolisista asioista sekä sparraustuokiot, joiden kautta voidaan taklata erilaisia elämänhallinnan haasteita.

Samaan sarjaan kuuluvat yritysten sisäisessä jakelussa olevat ohjeet työergonomiasta, liikunnasta ja ravinnosta – ja myös liikunta- ja kulttuuriedut.

– Työnantajille ja yrityksille on tärkeää, miten työntekijät kokonaisuudessaan voivat. Kun kotona asiat ovat hyvin, työntekijä jaksaa myös paremmin työssä, on motivoituneempi ja sitoutuu paremmin työhön, Rytivaara sanoo.

Pandemia-aikana ongelmia on jäänyt piiloon

Pandemia-aikana työ ja vapaa-aika ovat myös kietoutuneet entistä tiukemmin yhteen, kun entistä useampi on tehnyt töitä kotona. Samalla työpaikan kahvipöytäkeskustelut ja arkiset kohtaamiset ovat monelta jääneet pois.

Elämänhallinnan ongelmat ovat saattaneet pysyä pidempään piilossa ilman, että niihin on itse haettu apua, Rytivaara sanoo.

– Työterveydessä kohtaan paljon etenkin nuoria, joille kynnys hakea apua on ollut korkea, mutta kun se on ylitetty, ollaan motivoituneita korjaamaan tilanne. Siksi matalan kynnyksen palveluita tarvitaan, Rytivaara sanoo.

Työn ja vapaa-ajan tasapainoon kiinnitetään huomiota myös perinteisessä työterveydessä esimerkiksi erilaisten hyvinvointikyselyjen osana. Mieli ry:n Sari Nuikki nostaa esiin, että työntekijät ovat usein eriarvoisessa asemassa siinä, millaista apua on saatavilla.

– Yritysten varakkuusasteissa on varmasti eroja siinä, miten paljon ja millaista tukea tarjotaan. Mielenterveyden tuen pitäisi olla saatavilla julkiselta puolelta, mutta sieltä apua ei aina kovin nopeasti saa, jolloin kriisi voi ehtiä syventyä.

Lue myös:

Koronan päättyminen ei välttämättä ratkaise puhjenneita mielenterveyden ongelmia – osa toipuu hyvin, mutta asiantuntijat ovat huolissaan nuorista

Nukutko huonosti? Se on myös pomosi asia – kokosimme 4 vinkkiä, miten unesta kannattaisi puhua töissä

Helsingin Pohjois-Haagassa sijaitsevan hylätyn huonekaluvaraston betonimuuriin ilmestyi reilu viikko sitten poikkeuksellisen suuri ja näyttävä graffiti, joka sai ohikulkijat hieraisemaan silmiään. Se on 25 metriä leveä.

Näin iso teos näkyvällä paikalla kadun varressa herättää ajatuksia. Kuka sen on maalannut? Onko maalareita ollut yksi vai useampi? Ja onko sitä edes maalattu päivällä? Tästähän pitää ottaa selvää.

Vastaavan kokoisia katutaideteoksia näkee yleensä vain kerrostalojen seinien muraaleissa tai esimerkiksi Helsingin keskustan pyöräbaanan tunneleissa. Ne ovat luvan kanssa tehtyjä töitä, mutta Pohjois-Haagan ilmestynyt teos on luvaton.

Pohjoishaagalaisilta kyselemällä selviää, että kaksiosainen teos on maalattu päivänvalossa.

Aurinkoisena tiistaina syyskuun puolivälissä ohikulkijat näkivät, kuinka mies sortseissa maalasi telalla kaksimetriset e-kirjaimet purkutalon seinään. Hän oli asetellut kunkin kirjaimen kohdalle avatun maalipurkin työntekoa nopeuttamaan.

Muutama päivä sen jälkeen viereiseen betonivalliin ilmestyi suurikokoinen graffiti – todennäköisesti yhden päivän aikana.

Graffiti – Wraitterin käsikirjan (2020) kirjoittanut Juho Toiskallio pitää erityisesti teoksen sijaintia poikkeuksellisena.

–Näin kookkaita omin luvin tehtyjä teoksia suuri yleisö pääsee harvemmin näkemään. Usein tällaiset puoliluvalliset paikat ovat syrjemmällä, ulkopuolisten katseilta piilossa – ja näkyviltä paikoilta ne puhdistetaan usein nopeasti pois.

Graffitien tekijät etsivät hylättyjä rakennuksia

Orapihlajatien ja Aino Acktén tien risteyksessä oleva vanha huonekaluvarasto on tarkoitus purkaa uusien kerrostalojen tieltä. Purkutalon seiniin maalaamiseen pitäisi olla omistajan lupa, mutta käytännössä sellaisia ei kysellä.

Graffitien tekijät löysivät paikan reilu vuosi sitten, minkä jälkeen sen seiniin on maalattu yhä uusia ja uusia graffiteja myös entisten päälle.

– Toki tekijät katsovat, ettei minkä tahansa päälle maalata. Jos siinä on arvostetun, 30 vuotta graffiteja tehneen maalarin teos, niin sitä tuskin ihan ensimmäiseksi maalataan yli, kertoo Toiskallio.

Sisälle rakennukseen meneminen on luvatonta. Maaliskuussa rakennuksessa oli tulipalo.

Pitkän linjan graffitiharrastaja Toiskallion mukaan paikka vetää puoleensa selvästi kokeneita tekijöitä. Ei ole liioiteltua sanoa, että purkutalolla voi nyt nähdä pääkaupunkiseudun parhaimpien tekijöiden kädenjälkeä. Tyylien kirjo on laaja.

– Jotkut ovat saaneet täällä ensikosketuksen maalaamiseen, ja toiset ovat maalanneet kymmeniä vuosia.

Autio päiväkoti on saanut myös uuden maalikerroksen

Pohjois-Haagassa on myös toinen kohde, jonka maalarit ovat löytäneet. Purettavaksi suunniteltu päiväkoti Ella on jäänyt autioksi, ja nyt sen seinät ovat täynnä graffiteja.

Spraymaalipurkki maksaa noin neljä euroa. Juho Toiskallion mukaan tavallisen monivärisen graffitin tekoon menee minimissään kuusi purkkia. Piissiin, kuten graffitin tekijät kutsuvat suurikokoisia teoksiaan, voi mennä satojakin purkkeja. Tästä syystä käytetään myös lateksia ja maalitelaa pintojen värittämiseen, koska se on edullisempaa.

Kuvataiteilijana ja graafisena suunnittelija nykyisin toimiva Juho Toiskallio aloitti itse graffitien teon 80-luvulla, kun hip hop rantautui Suomeen.

– Alkuvaiheessa yleisö ihaili näitä ensimmäisiä graffiteja, mutta sitten 90-luvulla yhteiskunnan otteet kovenivat, kertoo Toiskallio.

Helsingissä oli vuosina 1998–2008 Stop töhryille -kampanja, jonka tavoite oli poistaa graffitit, tarrat ja julisteet katukuvasta. Kaupunki palkkasi jopa vartiointiliikkeen valvomaan kieltoa.

Tänä päivänä Helsingin kaupunki suhtautuu aiempaa myönteisemmin katutaiteeseen. Luvallisia maalausseiniä on eri puolilla kaupunkia.

Helsingin kaupungin Kaupunkiympäristö yksikön päällikkö Pasi Lönnberg kertoo, että nuorisotoimi, erilaiset yhdistykset ja monet graffititaiteilijat ovat maalanneet luvalla lukuisia alikulkuja, muureja ja sähkökaappeja ympäri kaupunkia. Luvan saamiseksi pitää olla suunnitelmat maalauksesta sekä tarvittaessa maalaustyön aikaiset työmaasuunnitelmat.

Luvattomasti tehdyt graffitit, pääasiassa tägit, kaupunki pesee pois esimerkiksi asukkailta tulleiden havaintojen perusteella.

Graffitien teko on elämäntapa. Se on myös sosiaalista. Usein maalataan yhdessä muiden kanssa.

– Maalaukset ovat sen elämäntavan ilmentymiä. Aikaa käytetään myös maalausten suunnitteluun ja paikkojen etsimiseen. Aktiivinen maalari maalaa päivittäin – tai öittäin.

Voit keskustella aiheesta tiistaihin 28. syyskuuta kello 23:een saakka.

Lue myös:

Tämän veistoksen näkee vain, jos on asiaa Tullinpuomin laboratorioon: graffititaitelija EGS:n uusin teos kuvaa koronavuoden tärkeintä saavutusta

Törkykuntoon rapistuneesta kerrostalosta kuoriutui purkutaiteen paratiisi: tällaiselta näyttää graffiteilla verhoiltu entinen vuokratalo

Suurin osa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä netissä katsovista on nähnyt materiaalia ensimmäisen kerran jo alaikäisenä, selviää tuoreesta tutkimuksesta.

Suojellaan Lapsia ry:n Redirection-kyselytutkimukseen vastasi 8 484 käyttäjää eri puolilta maailmaa. He saivat linkin kyselyyn etsiessään hyväksikäyttömateriaalia pimeästä Tor-verkosta.

Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa esittävää materiaalia kuvataan lyhenteellä CSAM, joka tulee englanninkielisistä sanoista child sexual abuse material.

Se voi tarkoittaa esimerkiksi kuvaa alastomista lapsista. Usein materiaali on kuitenkin huomattavasti raaempaa, minkä vuoksi Suojellaan Lapsia ry puhuu siitä nimenomaan "lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa todistavana materiaalina".

CSAM:n katsojia ei ole aiemmin kuultu yhtä laajasti missään aiemmassa tutkimuksessa.

– Me tiedämme jo aika paljon seksuaalirikoksista tuomituista henkilöistä. Netissä lasten kuvia katsovista ei tiedetä yhtä paljon, sanoo hankkeessa mukana ollut psykologi Nina Nurminen.

"Näin sitä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana"

Vastaajista jopa 70 prosenttia kertoi katselleensa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavaa materiaalia ensimmäisen kerran alaikäisenä. 39 prosentilla ensikokemus oli vieläkin aiemmin, 13-vuotiaana tai nuorempana.

– En tiedä miten voisin lopettaa materiaalin katselun. Näin sitä ensimmäisen kerran 11-vuotiaana, ja nyt tunnen oloni syylliseksi, yksi vastaajista kertoi.

Kysely oli tarjolla 12 kielellä. Suomenkielisiä vastaajia oli perjantaihin mennessä 73. Tätä juttua varten vastaukset on käännetty suomeksi ja niitä on muotoiltu, jotta vastaajia ei tunnista.

Seksuaalirikollisuutta tutkinut psykologi Nina Nurminenpitää havaintoa käyttäjien nuoruudesta kiinnostavana.

– Mitä aiemmin voidaan tarjota ennalta-ehkäisevää apua, sitä paremmin pystymme estämään mahdolliset teot ja uhrit, hän sanoo.

Nykyteknologialla on mahdotonta saada kaikkea CSA-materiaalia pois netistä. Sen takia meidän tulee auttaa ihmisiä, jotka haluavat lopettaa sen käytön. Anna Ovaska

Noin puolet vastaajista sanoi nähneensä lasten hyväksikäyttöä netissä alun alkaen vahingossa. Yksi sanoi olleensa lapsena uhri itsekin: hyväksikäyttäjä näytti materiaalia hänelle osana rikosta.

– Traumatisoivalle materiaalille altistumista alle 13-vuotiaana voi pitää haitallisena lapsuudenkokemuksena. Kasautuessaan ne johtavat usein haitallisiin kehityskulkuihin myös tulevaisuudessa, sanoo psykoterapeutti, Suojellaan Lapsia ry:n toiminnanjohtaja Nina Vaaranen-Valkonen.

Tulosten pohjalta syntyi ensimmäinen omahoito-ohjelma

Tulosten pohjalta Nurminen ja Riihimäen vankilan psykologi Mikko Ylipekka ovat laatineet omahoito-ohjelman CSA-materiaalin käyttäjille. Tukena on käytetty myös seksuaalirikollisille tarkoitettua New direction -ohjelmaa, josta on saatu hyviä kokemuksia Suomen vankiloissa.

Omahoito-ohjelma julkaistaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Mielenterveystalon nettisivuilla maanantaina. Lisäksi linkin saavat eteensä CSA-materiaalia pimeässä verkossa etsivät. Se on saatavilla englanniksi ja espanjaksi.

En ole yrittänyt lopettaa, koska en tiedä mistä voisin saada apua. Redirection-kyselyyn vastannut käyttäjä

Omahoito-ohjelmassa on kolme vaihetta. Käyttäjä pyritään saamaan pohtimaan, miksi hän käyttää laitonta kuvamateriaalia ja miten se vaikuttaa hänen elämäänsä.

Sen jälkeen häntä kannustetaan analysoimaan, mitkä asiat laukaisevat hänessä halun etsiä ja katsoa CSAM-materiaalia. Kolmannen vaiheen tarkoitus on ohjata käyttäjää elämään elämäänsä ilman kuvien katselua.

Kyseessä on ensimmäinen Suomessa julkaistu anonyymi kuntoutusohjelma lasten hyväksikäyttöä netissä katsoville.

– Nykyteknologialla on mahdotonta saada kaikkea CSA-materiaalia pois netistä. Sen takia meidän tulee auttaa ihmisiä, jotka haluavat lopettaa laittoman kuvamateriaalin käytön, sanoo Suojellaan Lapsia ry:n kansainvälisen rikosoikeuden asiantuntija Anna Ovaska.

Tutkimus: Yli kolmasosa ei tyydy nettiin, vaan pyrkii kohtaamaan lapsia myös oikeasti

Laittoman CSA-materiaalin käyttö ei rajoitu kyselyn perusteella vain pimeässä verkossa katseltuihin videoihin.

37 prosenttia vastaajista sanoi pyrkineensä suoraan kontaktiin lasten kanssa materiaalin katselun jälkeen. Noin puolet myönsi pelkäävänsä, että katselu johtaa heidät syyllistymään lapseen kohdistuvaan fyysiseen seksuaalirikokseen.

Noin kaksi kolmesta vastaajasta sanoo yrittäneensä lopettaa materiaalin katselun ainakin joskus. Neljäsosa kertoo yrittävänsä lopettamista lähes joka kerta.

– En ole yrittänyt lopettaa, koska en tiedä mistä voisin saada apua, yksi vastaajista kirjoittaa.

• Lue myös: Jopa yläkouluikäisiä käy pedofiilien auttamispisteellä – vankilaan tuomittu Jani löysi pimeän verkon vieläkin nuorempana

Toisaalta monet hyväksikäyttömateriaalin käyttäjistä vaikuttavat kyselyn perusteella suhtautuvan elämäänsä jopa yllättävänkin valoisasti. Alle puolet vastaajista kokee toimintansa aiheuttavan stressiä tai muita ongelmia arjessa.

Psykologi Nina Nurmisen mukaan taustalla on usein ajatusvääristymiä. Käyttäjät saattavat ajatella, etteivät itse ole hyväksikäyttäjiä katsellessaan materiaalia.

CSA-materiaali on kuitenkin todiste todelliseen lapseen kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta. Lisäksi katselu voi lisätä käyttäjän riskiä syyllistyä muihin lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin.

Mitä aiemmin voidaan tarjota ennalta-ehkäisevää apua, sitä paremmin pystymme estämään mahdolliset teot ja uhrit. Nina Nurminen

Käytön taustalla on usein seksuaalinen motiivi, mutta Nurmisen mukaan se ei ole ainoa taustatekijä. Muita voivat olla esimerkiksi vaikeus saada kontaktia muihin ihmisiin tai tarve tuntea olevansa hallitsevassa asemassa.

Lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan katselu netistä ei sellaisenaan ole rikollista Suomessa. Materiaalin levittäminen on kuitenkin rikos, josta voidaan tuomita enimmillään kuuden vuoden vankeusrangaistukseen. Myös hallussapito on rangaistavaa. Joissakin tapauksissa myös asiakkuus CSAM-sivustoilla voi täyttää hallussapidon tunnusmerkit.

Yle kertoi aiemmin, että poliisin tietoon tulee entistä enemmän tapauksia, joissa on kyse lasten hyväksikäyttöä esittävän materiaalin hallussapidosta tai levittämisestä.

Näin kysely tehtiin

Kysely toteutettiin pimeässä verkossa siten, että tietyillä hakusanoilla hyväksikäyttömateriaalia etsineet ohjattiin sivustolle, missä heillä oli mahdollisuus vastata kahteen vaihtoehtoiseen kyselyyn.

"Help us to help you" -kyselyssä vastaajat saivat kertoa tavoistaan, ajatuksistaan, tunteistaan ja käyttäytymisestään. "No need for help" -kyselyssä vastaajat saivat kuvailla, miksi he eivät kertomansa mukaan koe tarvitsevansa apua.

Ensimmäiseen vastasi runsaat 5 171 vastaajaa, jälkimmäiseen 3 313. Kaikkiaan kyselylinkkejä on avattu yli 150 000 kertaa.

Kysely on edelleen löydettävissä pimeässä verkossa. Tutkimusraportin laatimisen jälkeen vastauksia on tullut lisää, nyt niitä on yli 10 000.

Käyttäjät ovat vastanneet nimettömänä. Raportin mukaan on silti mahdollista, että osa vastaajista on pelännyt joutuvansa kyselyn kautta rikosvastuuseen eikä siksi ole vastannut totuudenmukaisesti.

Lue myös:

Mitä sanoisit, jos lapsesi tulisi kertomaan seksuaalisesta ahdistelusta? Tässä jutussa voit kokeilla – saat myös palautetta sanavalinnoistasi

Suojaa lasta netissä (Mannerheimin Lastensuojeluliitto)

Tampereella sattui vakava liikenneonnettomuus sunnuntaina hieman ennen puolta yötä.

Toinen autossa olleista kahdesta miehestä menehtyi, kertoi poliisi maanantaina.

Autossa olleista kahdesta miehestä toinen menehtyi välittömästi tapahtumapaikalle ja toinen loukkaantui vakavasti. Poliisi ei tässä vaiheessa tiedota kumpi henkilöistä ajoi autoa. Poliisi tutkii myös päihteiden käytön osuutta tapahtumiin.

Poliisi tutkii asiaa törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena ja törkeänä rattijuopumuksena.

Tutkinnanjohtaja Antti Uusipaikka kertoo, että autossa olleet olivat 1970- ja 1990-luvulla syntyneitä. Autossa ei ollut muita henkilöitä kuin nämä kaksi miestä.

Poliisin mukaan molemmat lensivät autosta ulos onnettomuudessa. Poliisi ei tutkinnallisista kerro, kumpi miehistä ajoi autoa.

Henkilöauto suistui suoralla tieosuudella ulos tieltä ja osui puuhun.

Onnettomuus sattui Tampereen keskustan läheisellä asuinalueella, Nekalan Kuokkamaantiellä. Tie oli osittain suljettu pitkään.

Hälytys poliisille tuli kello 23.38. Osallisena onnettomuudessa oli ainoastaan yksi ajoneuvo.

Paikalla oli useita poliisipartioita ja pelastusyksikköjä.

Ruokajono alkaa rukoushuoneen edestä. Se kiertää parkkipaikan ja jatkuu kävelytielle asuintalojen väliin.

Jonoon tulee ihmisiä hiljakseen. Nainen askeltaa hiukan keinuen. Hän on vielä kesämekossa, vaikka ilmassa on jo syksyä. Hän tulee läheltä, jalassa on vain vihreät kotisandaalit.

Vantaalainen Irma Vääränen, 56, on ruokajonojen veteraani. Hän on hakenut ruokakasseja Korson helluntaiseurakunnalta 1990-luvulta lähtien.

Alkuun mukana kulki kolmevuotias poika.

Poika olisi nyt kolmikymppinen. Hänet Vääränen kuitenkin menetti äkillisesti muutama vuosi sitten.

Toisen poikansa kanssa Vääräsellä on läheiset välit. Vääränen kertoo pojan aina käydessään varmistavan, että äidillä on ruokaa pakastimessa.

Vääränen seisoo jonon perällä. Hänen kokemukseen perustuva arvionsa on, että jonotukseen menee vielä noin 40 minuuttia.

Jako on alkamassa. Sen huomaa heti, vaikka matkaa keulille on satoja metrejä. Siellä valmiiksi pakatut ruokakassit odottavat ottajaansa.

Vääränen kertoo, että ennen koronarajoituksia ei ollut pakko jonottaa, jos ei halunnut.

Silloin Korson helluntaiseurakunta järjesti sisällä hartaushetken ennen ruokajakoa. Rukoilemaan mennyt sai lapun, jossa oli numero. Sen kanssa sai ruokakassin.

Rukoushuoneen kautta pääsi jonon ohi.

Kristillisyys vahvasti läsnä

Ruoka-apu ei pyöri enää pelkästään lahjoitusten varassa, vaan siihen käytetään myös veronmaksajien rahaa.

Ensi vuonna valtion rahoitus nousee jo pariin miljoonaan euroon. Lisäksi tukea tulee kuntien ja EU:n kautta.

Lamavuosien ruoka-apu Suomessa oli lähes pelkästään kristillistä hyväntekeväisyyttä. Edelleen kaksi kolmesta ruoka-apua jakavasta järjestöstä on taustaltaan kristillisiä.

Valtion avustusehtojen mukaan ruoan saantia ei saisi kytkeä uskonnollisten viestien kuunteluun. Käytännössä uskonnon tuputtamista katsotaan sormien läpi.

Kun Irma ja hänen poikansa ensimmäistä kertaa hakivat ruoka-apua puhuttiin vielä leipäjonoista.

Viimeisen reilun viiden vuoden aikana ruoka-apu on ammattimaistunut ja jakajien kirjo on laajentunut.

Hyväntekeväisyys on muuttunut ekoteoksi. Hävikkiruoasta halutaan päästä eroon.

Suomessa on satoja ruokaa jakavia järjestöjä. Niiden kautta kiertää kymmeniä miljoonia kiloja EU:n ruoka-apua ja lahjoitettua ruokaa.

Järjestöjen pitäisi tehdä keskenään yhteistyötä. Tosiasiassa ne kilpailevat keskenään kauppojen ja teollisuuden lahjoittamasta ruuasta.

Korsossa ruokaa vielä riittää jaettavaksi. Kaikkialla niin ei ole, sillä kaupat ovat onnistuneet parantamaan logistiikkaketjujaan ja hävikkiruokaa syntyy yhtä vähemmän.

Pienenevästä hävikkiruokapotista yhä suuremman osan saavat kaikkein suurimmat toimijat. Niitä voisi kutsua ruoka-avun tukkureiksi.

Yksi niistä on kaikessa hiljaisuudessa kasvanut niin suureksi, että sillä on jo vaikeuksia ehtiä jakaa kaikki ruoka eteenpäin.

Niinpä lahjoitusruokaa kuljetetaan rekoissa Suomesta Viroon ja Baltiaan.

Lasti Baltiaan

Mäntsälän helluntaiseurakunnan pyörittämän tukkuvaraston pihaan on kerääntynyt pieni jono. Jouni Törmänen kytkee kannettavan mikrofoninsa päälle.

– Jokainen odottaa tietysti vesi kielellä, että pääsee halliin sisälle, ja kohta sinne mennään, hän aloittaa.

– Olen aina tässä pitänyt semmosen pienen siunauksen, eli ruuat siunataan ennen kuin mennään.

Törmäsen edessä ihmiset ristivät kätensä.

– Suo, että ruoat menevät ihmisille, jotka sitä todella tarvitsevat. Suo myös, että he osaavat kiittää Sinua, jolle kiitos kuuluu.

Mäntsälässä on alkamassa lahjoitusruoan tukkujako. Se tarkoittaa sitä, että varastolta annetaan isoja ruokamääriä eteenpäin jaettavaksi.

Hakijat ovat varustautuneet ruokakassien sijaan pakettiautoin ja rullakoin.

Virosta saapunut Reno Vedler kuuntelee siunausta muiden mukana. Hän odottaa, että pääsee lastaamaan auton juustolla, kahvilla, meloneilla ja riisillä.

Lasti on menossa Tallinnan ja Harjumaan Suurperheiden liiton jaettavaksi.

Arviolta sen verran Mäntsälästä kulkee ruokaa ulkomaille.

Viron lisäksi ruokaa kuljetetaan muualle Baltiaan, kuten Latviaan, josta on saapumassa rekka huomenna.

Ruokaa riittää ulkomaillekin, koska Mäntsälän helluntaiseurakunnan varasto on kaikessa hiljaisuudessa kasvanut ylivoimaisesti Suomen suurimmaksi lahjoitusruoan tukuksi.

Ruokaa on niin paljon, että sitä ei ehditä jakamaan eteenpäin.

– Aamen.

Törmänen avaa kätensä rististä. Ihmiset rynnistävät kohti täyttä varastohallia.

Rullakoiden pyöristä lähtevä melu peittää kaiken muun alleen.

Virossa vähävarainen maksaa

Suomessa ruoan lahjoittajat edellyttävät, että lahjoitetuista elintarvikkeista ei pyydetä rahaa.

Virossa siitä kuitenkin joutuu maksamaan.

Reno Vedlerin torstaina Mäntsälästä hakema ruokalasti jaettiin Tallinnan alueen lapsiperheille perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina.

Hän kertoo, että itse ruoka ei maksa, mutta Suurperheiden liiton jäsenyydestä joutuu maksamaan.

– Hinta on vain 20 euroa kuussa, Vedler kertoo.

Ilman jäsenyyttä ruokajakoon ei ole asiaa.

Jouni Törmänen sanoo, että ei ollut tietoinen kynnysrahasta, jonka perheet joutuvat maksamaan saadakseen osallistua jakoihin Virossa.

Hän selvitti asian Virosta vasta kun MOT kysyi siitä. Törmäsen mukaan suomalaisen lahjoitusruokakassin hinta virolaiselle on noin 5-7 euroa.

Politiikkaa lahjoitusruoalla

Miten Mäntsälän terminaalista sitten tuli niin suuri? Ja miten valtio ylipäänsä lähti mukaan rahoittamaan ruoka-apua, jota perinteisesti on pyörittänyt kristillinen järjestökenttä?

Taustalla on politiikka ja etenkin perussuomalaiset.

Viisi vuotta sitten helluntailaistaustainen kansanedustaja Mika Niikko ajoi yhdessä silloisen vaalipäällikkönsä Timo Valtosen kanssa ruoka-aputyöhön ensimmäisen valtion rahoituksen.

Valtonen on pitkäaikainen helluntailaisen ruoka-avun aktiivi ja nykyisin perussuomalaisten varavaltuutettu Vantaalla.

Asiasta nousi tuolloin pieni kohukin.

Otsikoita syntyi kun huomattiin, että valtion ruoka-apurahaa valuu sekä Niikon itsensä perustamalle yhdistykselle että vaalipäällikkö Valtosen ruoka-apujärjestölle.

Timo Valtonen kertoo suoraan, että valtio haluttiin mukaan, jotta avustustyöstä voisi saada elannon.

– Ajatus oli, että ainakin ne, jotka tekevät kokopäivätyönä, voisivat saada palkan siitä. Eihän kukaan ihminen voi sillä lailla elää, että ei maksa vuokria eikä puhelinlaskuja eikä mitään.

Tässä vaiheessa, vuonna 2016, mukaan tuli myös porvoolainen kristillinen avustusjärjestö Samaria. Sitä vetää Ismo Valkoniemi.

– Se oli täysin perussuomalaisten operaatio, heillä oli silloin ministeri Sosiaali- ja terveysministeriössä, Valkoniemi sanoo.

Samaria pyydettiin mukaan, koska valtionapujen hakijaksi tarvittiin kokenut ja luotettava avustusjärjestö. Valkoniemi sai hakemuksen kasaan ja melkein miljoonan euron avustus myönnettiin.

Samaria on siitä pitäen jakanut valtionavut vuosittain eteenpäin pääosin uskonnollisille ruoka-apujärjestöille.

On kuitenkin yksi poikkeus. Se korostaa ruoka-avun läpipoliittista luonnetta.

Perussuomalaiset hajosi vuonna 2017. Sosiaali- ja terveysministerin paikka säilyi puolueesta irronneilla Sinisillä.

– Sinä vuonna rahaa ei myönnetty ollenkaan tähän tarkoitukseen. Vaikutti vähän siltä, että tahtoa ei vielä silloin ollut, Valkoniemi muistelee.

Ruoka ei mene tasan

Mäntsälän helluntaiseurakunnan edustalla ruokaa odottaa yli 300 ihmistä. Jouni Törmänen kiertää levottomana jakajien joukossa. Ruokaa uhkaa jäädä yli.

– Banaanit pilaantuvat nopeasti kun niissä on kypsytyskaasut, hän selittää.

Jonottajat kiemurtelevat rukoushuoneen pihalle viritettyjen nauhojen välisissä käytävissä kuin lentokentällä. Koronan vuoksi ruuat jaetaan teltassa.

Sisällä teltassa seurakunnan vapaaehtoiset lappavat kasseihin vauhdilla meloneita, juustoa, lihaa, sipsejä, maitoa, pizzajauhoa, jugurtteja, salaattia. Ruokaa on tarjolla valtavia määriä.

Ihmiset tulevat teltasta raahaten Ikean sinisiä kasseja.

Ulkona Jouni Törmänen ohjeistaa väkeään jakamaan enemmän. Muuten ruoka pitää kuljettaa takaisin varastolle, eikä siellä ole tilaa.

Hävikkiruoka jakaantuu Suomessa hyvin epätasaisesti.

Mäntsälän ruokaterminaali kerää lahjoitusruokaa tänä vuonna peräti 10 miljoonaa kiloa. Se on yli kymmenkertaisesti verrattuna esimerkiksi Vantaan kaupungin hävikkiruokaterminaaliin, joka sekin on suuri ruoka-aputukkuri.

Suuri määrä nopeasti pilaantuvia elintarvikkeita tuottaa logistisia ongelmia.

Ruokamäärien kasvaessa myös jakajia tarvittaisiin lisää, jotta ruoka leviäisi tarvitsijoille reilummin.

Yksi syy siihen, että ruoka jää Mäntsälän varastolle jumiin, voi olla myös raha. Kaikilla ruoka-apuyhdistyksillä ei ole varaa Mäntsälän terminaalin pyytämiin tukimaksuihin.

Mäntsälän helluntaiseurakunta siirsi ruoka-avun vuoden alussa uuteen yhdistykseen. Leivän Tuki Ry:n hallitus koostuu Jouni Törmäsen perheenjäsenistä.

Sen tuloista karkeasti arvioiden kolmannes tai neljännes on veronmaksajien rahaa.

Kuvio pyörii kuitenkin suurelta osin tuki- tai logistiikkamaksuilla.

Kun ruoka-apuyhdistys sopii hakevansa ruokaa Mäntsälän varastolta, sopimukseen kirjataan myös kuukausilahjoituksen määrä. Raha kuluu varaston vuokraan ja ruuan hakuun lahjoittajilta.

Logistiikkamaksut ovat periaatteessa vapaaehtoisia. Käytännössä niihin kannustetaan voimakkaasti.

Yhdistys saa tuottoja myös ulkomaille vietävästä ruuasta. Siitä tulee merkittävä osa Mäntsälän saamista lahjoitustuloista.

Palataan vielä Vantaalle. Irma Vääränen tallustaa ruokajaosta ruokakassi olallaan.

Tällä kertaa ruokaa riitti kaikille. Aina näin ei ole.

Kassissa on hyvää tavaraa, kuten yleensä. Yksi tuote näyttää oudommalta. Tumma suklaa ei ole tuttua merkkiä, mutta ehkä se on terveellisempää.

Alkusyksy on verhonnut Korson kirjavaksi. Tänään lähiö on kaunis.

Tänne Irma Vääränen palaa ensi viikolla ja sitä seuraavalla. Nyt kun koronarajoituksia on purettu, saattavat maanantain hartaustilaisuudetkin alkaa uudestaan.

Se nopeuttaa jonotusta.

Lue lisää:

Lisää tutkivaa journalismia