Venäläiselle ilmastoaktivistille on langetettu kuuden päivän vankeustuomio, koska hän osallistui luvattomaan protestiin Moskovassa, kirjoittaa Guardian.

25-vuotias viulisti Arshak Makichyan oli järjestänyt yhden hengen mielenosoituksia 40 viikon ajan Puškinin aukiolla Moskovassa. Hän sai inspiraationsa ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin Perjantait Tulevaisuudelle (Fridays for Future) -liikkeestä. Thunberg tuli tunnetuksi lakkoiltuaan perjantaisin vastalauseena hallituksen vähäisille toimille ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Moscow Timesin mukaan mukaan Makichyan osallistui luvattomaan mielenosoitukseen 25. lokakuuta.

Makichyanin tukijoiden mukaan nuorukaisen saama rangaistus on suhteettoman ankara.

Kun eri puolilla maailmaa järjestettiin syyskuussa ilmastolakkoja, kertoi Makichyan Guardianin haastattelussa, kuinka haastavaa Venäjällä on saada lupa mielenosoituksiin. Hän kertoi käyttävänsä ystäviensä kanssa yhden hengen mielenosoitusten eli niin sanottua sooloprotestoinnin taktiikkaa. Yhden hengen protestit eivät riko Venäjän lakeja.

– Protestoimme jonottaen. Ensin yksi henkilö pitelee kädessään julistetta viiden minuutin ajan ja antaa sen sitten seuraavalle. Tällä tavoin meille ei koidu ongelmia, koska kyseessä on joukko sooloprotesteja joukkokokoontumisen sijaan.

Makichyan joutui viranomaisten kuultavaksi hiljattain, kun saapui Moskovaan Madridin ilmastoneuvotteluista. Hän sai syytteen osallistumisesta protestiin, johon ei ollut viranomaisten lupaa.

Aktivisti tviittasi perjantaina oikeustalolta, missä hän kertoi odottavansa tuomarin päätöstä. Hän ilmoitti myöhemmin saaneensa kuuden päivän vankeusrangaistuksen.

Makichyan on saanut runsaasti tukea ulkomaisilta ilmastoaktivisteilta. Fridays for Future -liike julkaisi Twitterissä kannustusviestin Makichyanille.

– Toimit inspiraationa lukuisille aktivisteille. Koeta sinnitellä. Toimit juuri oikein.

Makichyan on anonut tuloksettomasti kymmenen kertaa viranomaisilta lupaa ilmastomielenosoituksen järjestämiseksi.

Lue myös:

Guardian: Russian climate activist inspired by Thunberg is jailed

Klo. 5:49 Lisätty Moscow Timesin tiedot.

Yrittäjille suunnatun kyselyn perusteella palkanalennukset eivät ole toivelistan kärkipäässä, kun kysytään kannusteita uusien työntekijöiden palkkaamiseen.

Yrittäjiä kannustaisi eniten nykyistä laajempi mahdollisuus sopia työehdoista paikallisesti työpaikoilla. Näin arvioi 49 prosenttia vastaajista. Vastaajat saivat nimetä kyselyssä useamman vaihtoehdon.

Työntekijöiden nykyistä alhaisempi palkkataso oli kyselyn häntäpäässä, kun yrittäjiltä kysyttiin, mikä kannustaisi heitä palkkaamaan uuden työntekijän. Tätä vaihtoehtoa tuki vain yhdeksän prosenttia vastaajista.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen tulkitsee tulosta niin, että yrittäjät tavoittelevat paikallisessa sopimisessa joustavuutta työn tekemisen ehtoihin, mutta eivät niinkään palkka-alea.

Palkkatuki ja irtisanomisen helpottaminen myös toivelistalla

Liki yhtä suuri merkitys kuin paikallisella sopimisella olisi rahallisella tuella, esimerkiksi palkkatuki työntekijän palkkaamiseen (45 %). Kolmanneksi suosituin muutos olisi irtisanomisen helpottaminen (41 %).

Näkemykset selviävät Suomen Yrittäjien joulukuussa teettämästä kyselystä pienten ja keskisuurten yritysten yrittäjille.

Kysely tehtiin aikana, jolloin teollisuudessa oli lyhyt lakko ja sopimusneuvottelut kesken.

Muistissa on myös Postin lakon päättyminen marraskuun lopulla. Postin työntekijät arvostelivat työnantajaa halusta alentaa pakettilajittelijoiden palkkoja työehtosopimusta vaihtamalla.

Sipilän hallituksen lakimuutokset koki hyödyllisiksi reilu kolmannes

Yrittäjien kyselyssä tiedusteltiin myös Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työelämää koskevien lakimuutosten vaikutusta.

Viime vaalikaudella työntekijän mahdollisen koeajan enimmäispituus pidennettiin neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. Koeajalla työntekijän irtisanominen on helpompaa kuin pitkään kestäneessä työsuhteessa.

Lisäksi säädettiin, että määräaikaisen työsopimuksen saa tehdä pitkäaikaistyöttömän kanssa ilman erityistä perustetta. Työntekijän takaisinottovelvollisuutta lyhennettiin yhdeksästä kuukaudesta neljään kuukauteen, jos työsuhde on kestänyt alle 12 vuotta. Työntekijästä johtuvia irtisanomisperusteita helpotettiin pienissä yrityksissä.

Sipilän hallituskauden muutokset työelämän laeissa ovat lisänneet yrittäjistä reilun kolmasosan halukkuutta palkata työntekijöitä.

Eniten halukkuus palkata työntekijöitä lisääntyi kymmenen ja sitä suuremman työntekijämäärän yrityksissä sekä teollisuudessa.

Sen sijaan liki puolet vastaajista oli sitä mieltä, etteivät Sipilän hallituksen työelämämuutokset lisänneet intoa palkata työntekijöitä.

LUE LISÄÄ:

Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto polkaisevat tänään käyntiin uuden sovittelukierroksen työehdoista – riitaa "vain" palkankorotuksista

Postilakko päättyy, oppositio vaatii demariministereitä tilille Posti-jupakasta: "Vaikuttaa vähintäänkin sekavalta"

PAU käynnistää lakot Postissa – syynä palkan alentaminen ja työehtojen muuttaminen

Pääministeri Sanna Marin (sd.) sanoi TV1:n Ykkösaamussa lauantaina, että hän toivoo syksyn myllerryksen jälkeen vakautta ja rauhallisuutta politiikkaan.

Uutissuomalaisen kyselyn perusteella puolet suomalaisista uskoo pääministeri Marinin onnistuvan tehtävässään. Myös Ilta-Sanomien kyselyn vastaajista niukka enemmistö uskoo, että Marinin johtama hallitus istuu vaalikauden loppuun.

Marin sanoi, ettei voinut ajatellakaan kuukausi sitten olevansa pääministeri.

– Kun annoin tiedonannon hallituksen toiminnasta tänä maanantaina ja katsoin pääministerin paikalta ministeriaitiosta eduskuntasalia, voin ihan rehellisesti sanoa, että tuntui siltä että mitenkäs tässä näin kävi.

Marin huomiota herättäneistä sanoistaan: Puheeni tuli sydämestä

Oppositiopuolue kokoomuksesta on arvosteltu Marinin puolueesta antamaa kuvaa tyylittömäksi. Marin kysyi puolueelta tiistain al-Hol-välikysymyskeskustelussa ”eikö teitä hävetä”.

Marin arvosteli Ykkösaamussa, että kokoomuksen linja on hänestä väärä, koska puolueelle lasten etu ei hänen mukaansa ole ensisijainen. Marinin mukaan kyse on myös vallan kolmijako-opin kunnioittamisesta.

– Hallitus ei tee päätöksiä yksilöiden hengestä ja elämästä, se on viranomaisten tehtävä. Olin ihmeissäni, että tämä kokoomuksen taholta kyseenalaistettiin ja sanottiin, että halllitus piilottelee virkamiesten selän takana, Marin sanoo.

– Me emme tee lastensuojelupäätöksiä, se on viranomaisten tehtävä.

Marin sanoi, ettei hänen huomiota herättäneessä häpeä-sanavalinnassaan ollut kyse retorisesta keinosta.

– Puheeni tuli sydämestä, Marin sanoin Ykkösaamussa.

Marinilla ymmärrystä pienipalkkaisille, mutta "hallitus ei sotkeudu"

Marin toivoi myös, että teollisuuden palkoista syntyisi sopu. Teollisuuden työriidan sovittelu kariutui perjantaina, kun Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuus hylkäsivät valtakunnansovittelija Vuokko Piekkalan sovintoesityksen.

Marin korosti, että järjestöt käyvät neuvottelut eikä halunnut ottaa niihin tarkemmin kantaa.

Hoitoalan ammattiliitto Tehyn puheenjohtaja Milla-Riikka Rytkönen vetosi keskiviikkona suoraan Mariniin ja sanoi, että Tehyn naiset tarvitsevat valtiolta apua. Tehy on hakemassa 1,8 prosenttia suurempia korotuksia kuin muut alat kymmenen vuoden ajan.

Marin sanoi ymmärtävänsä Tehyn ja muiden järjestöjen tavoitteita, mutta.korosti jälleen, että "hallitus tekee itsenäisesti omat päätöksensä, eikä ota käskyjä Etelärannasta tai Hakaniemestä".

– Minulta löytyy kyllä ymmärrystä ja sydäntä Suomen pienipalkkaisille naisille, jotka tekevät kovaa työtä aika pienellä korvauksella, mutta tämä on totta kai työmarkkinajärjestöjen käsissä sopia. Ei hallitus tule tilanteeseen sotkeutumaan tai puuttumaan, hän muotoili.

Havumetsän peittämä loivapiirteinen Mäntyvaara kohoaa runsaat parikymmentä kilometriä Kemijärveltä Sallaan päin valtatien pohjoispuolella.

Vaaran rinteillä ja laella käytiin yksi talvisodan rajuimmista taisteluista 20. päivä joulukuuta 1939. Lyhyen talvipäivän pimennyttyä verinen taistelu käytiin ensin tuliasein, sitten käsikähmässä, puukoin ja pistimin.

Talvisodan ratkaisutaisteluina muistetaan useimmiten Suomussalmen Raatteen tai Kannaksen torjuntataisteluja. Itä-Lapin taistelut ovat jääneet vähemmälle huomiolle, vaikka niiden lopputuloksesta riippui koko Pohjois-Suomen kohtalo.

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentin Pentti Airion mukaan Itä-Lapin torjuntavoittojen merkitys koko Suomelle talvisodassa on jäänyt muiden varjoon.

– Jos Mäntyvaara olisi viholliselta onnistunut, olisi katkaistu Joutsijärven joukkojen selusta, tie olisi ollut auki Rovaniemelle ja Tornioon, sanoo Pentti Airio.

Paria päivää ennen Mäntyvaaraa suomalaiset olivat torjuneet venäläiset naapurikylässä Pelkosenniemellä.

– Oli erittäin tärkeää, että nämä kaksi paikkaa pitivät, Airio muistuttaa.

Jos Mäntyvaaran ja Pelkosenniemen puolustus olisi pettänyt, Suomi olisi katkaistu ja Ruotsi olisi saanut Haaparantaan puna-armeijan naapuriksi.

Tuoreimmassa Kadettikunnan Kylkirauta-lehdessä sotahistorioitsija, eversti evp. Sampo Ahto korostaa myös Lapin taisteluiden merkitystä.

– Kuusamoa lukuun ottamatta neuvostojoukot ylittivät rajan kaikissa mahdollisissa paikoissa ja aina tavattoman ylivoimaisina. Yhden ainoankin suunnan romahtaminen kaukaista Petsamoa lukuun ottamatta olisi kaatanut Suomen koko puolustuksen, Ahto kirjoittaa.

Vastassa monikymmenkertainen ylivoima

Sallan suunnalla Neuvostoliiton joukot olivat edenneet kolmatta viikkoa jatkuneissa taisteluissa Kemijärven porteille Joutsijärvelle, muutaman kilometrin päähän Mäntyvaarasta.

Venäläisten pataljoona oli koukannut pohjoisesta vaaran takaa Joutsijärven alueella olevien suomalaisjoukkojen selustaan. Vihollisjoukko oli kävellyt metsiä pitkin parinkymmenen sentin lumihangessa. Säätilastojen mukaan alueella oli kahdenkymmenen asteen pakkanen.

Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran pettäessä puna-armeijan tie Lapin halki länteen olisi auennut, koska reitillä ei ollut suomalaisilla riittävää voimaa.

Neuvostoliitolla oli Itä-Lapin rintamalla Sallassa monikymmenkertainen miesylivoima. Hyökkääjällä oli myös panssarivaunuja, hävittäjiä, pommikoneita ja tykistöä, jotka puuttuivat Suomen joukoilta Lapissa kokonaan. Lapin puolustajilla ei ollut myöskään panssari- ja ilmatorjuntatykkejä.

Ruotsalaisten vapaaehtoisten muodostama Lentorykmentti 19 ehti suomalaisten avuksi Lappiin vasta tammikuussa. Ruotsin ilmavoimien ensimmäinen todellinen tulikoe oli ilmataistelu Sallassa tammikuun 12. päivänä.

Ruotsalaisia ja norjalaisia vapaaehtoisia osallistui myös maataisteluihin Itä-Lapissa sodan loppuvaiheessa.

Lue myös: Puolueettomaksi julistautunut Ruotsi lensi Suomen avuksi talvisodassa – 270 vapaaehtoista puolusti Lapin taivasta ja torjui 35 pommihyökkäystä

"Viimeinen mahdollisuus puolustaa kotiovia"

Prikaatinkenraali evp. Pentti Airio on tutkinut Sallan taisteluita ja niiden merkitystä Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella. Hänen mukaansa taistelu oli paitsi merkityksellinen, myös luonteeltaan harvinainen, sillä Mäntyvaarassa taisteltiin mies miestä vastaan.

– Salla oli menetetty, Pelkosenniemi menetetty tai siellä oli taistelut ja nyt oli pelko, että Kemijärvikin menetetään. Taisteluihin osallistuneen Erillisen pataljoona 17:n miehet olivat juuri näiltä alueilta. Nyt oli viimeinen mahdollisuus puolustaa kotiovia, sanoo Airio.

Itä-Lapin kuntayhtymä tuotti vuonna 2011 dokumentin talvisodan taisteluista Itä-Lapissa. Youtubestakin löytyvässä dokumentissa sallalainen nyt 102-vuotias sotaveteraani Vilho Kellokumpu muisteli näyn Mäntyvaarassa ratkaisevan taistelun jälkeisenä päivänä olleen kamala.

– Konekiväärit oli ampuneet miljoonia paukkuja ja miestä makasi luokonaan siellä. Päiviteltiin, kun oli niin mahdottomasti kaatunut venäläisiä sinne. Ja oli siellä joku elossakin vielä. Ne loputhan pakenivat sinne Päävaaraan päin, muistelee Kellokumpu dokumenttielokuvassa.

Mäntyvaarassa kaatui vajaa 20 suomalaista. Hyökkääjän tappiot olivat yli 300 kaatunutta. Hyökkääjältä jäi maastoon yli 400 erilaista asetta.

Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä torjuttu puna-armeija vetäytyi lopulta Märkäjärvelle, joka nykyään tunnetaan Sallan kirkonkylänä.

Sodan päätyttyä Vanha Salla ja osa Kuusamoa piti luovuttaa hyökkääjälle ja kuuluu yhä Venäjälle.

Talvisodan taistelupaikoilla on Sallassa, Savukoskella, Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä on monta neuvostosotilaiden joukkohautaa.

Neuvostoliitto hyökkäsi Lappiin myös Petsamossa

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen Lapin alueella Sallan lisäksi Petsamossa. Myös siellä miesylivoima oli monikymmenkertainen ja myös aseistuksen ylivoima.

Petsamossa Neuvostoliitto valtasi Pummangin kylän ja koko muun Kalastajasaarennon talvisodan alkaessa marraskuun 30. päivänä 1939.

Evakuoimatta jääneet Pummangin kalastajakylän asukkaat vietiin sotavankeuteen Murmanskin alueelle. He pääsivät vapauteen vasta keväällä 1940.

Vapauteen pääsivät kaikki paitsi yksi: Pummangin kansakoulun nuori opettaja Hilma Kilkkinen joutui Stalinin Neuvostoliiton vainoharhaisen järjestelmän kouriin.

Sotavankeuteen otettu Kilkkinen tuomittiin vakoilijana Neuvostoliitossa. Hänet vapautettiin vasta vuosi Neuvostoliiton hirmuvaltiaan Josif Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1954. Kilkkinen ehti kärsiä 14 vuotta Siperian vankileirejä ja menetti pysyvästi terveytensä. Kilkkisen muistelmat julkaistiin (HS:n juttu maksumuurin takana) vuonna 1997.

Talvisodassa puna-armeija valtasi Petsamon ja sotateollisuudelle tärkeän Kolosjoen nikkelikaivoksen. Hyökkäys pysähtyi Nautsin kylään Paatsjokilaaksoon.

Petsamossa Neuvostoliitto otti talvisodan päätteeksi vain Kalastajasaarennon. Historioitsijat ovat arvioineet, että Neuvostoliitto ei ottanut Kolosjoen nikkelikaivoksen aluetta, koska kaivoksen omisti brittiläis-kanadalainen yhtiö. Stalin ei halunnut Britanniaa viholliseksi.

Keskustele aiheesta kello 22 saakka.

Lue myös:

Talvisodan syttymisestä tuli tänään kuluneeksi 80 vuotta – 105 kynttilää syttyi Kasarmitorilla, valtionjohto kunnioitti vuosipäivää laskemalla seppeleen

Pentti Poutanen muistaa talvisodan ensimmäisen päivän, pommit putosivat kotikylän liepeille, keväällä lähdettiin evakkoon: "Koko ajan sai pelätä, tuoko vieras kuolinuutisen"

Venäläinen turisti käyttää nykyään Suomen-matkallaan keskimäärin 220 euroa, josta valtaosa, 155 euroa, menee ostoksiin. Yhä useammin rahaa ei jää hotelliin, ravintoloihin, palveluihin eikä huvituksiin.

Tarkat luvut saadaan kuitenkin vasta ensi vuoden puolella, sanoo tutkimus- ja analysointikeskus TAKin toimitusjohtaja Pasi Nurkka.

– Ostoksiin käytetty raha on ollut laskussa. Vuonna 2012 venäläiset käyttivät tuoteostoihin keskimäärin 190 euroa matkustajaa kohden, toteaa Nurkka.

Myös rajan pinnassa Etelä-Karjalassa naapurista tullaan ennen kaikkea ostoksille, mutta toisin kuin muualla Suomessa, luvut ovat olleet pienessä kasvussa.

– Keskimääräinen venäläismatkailijan kulutus Etelä-Karjalassa on 197 euroa per vierailu, josta 26 euroa menee palveluihin ja 171 euroa tuoteostoihin. Esimerkiksi vuonna 2016 tuoteostoja tehtiin vain 124 eurolla ja palveluihin meni 20 euroa, kertoo Lappeenrannan kaupungin markkinointi- ja asiakaspalvelupäällikkö Mirka Rahman.

TAKin mukaan tärkein syy venäläisten käyttämien rahamäärien vähenemiseen on ollut ruplan kurssin lasku. Myös pakotteet ja lisääntyvät tuontirajoitukset vaikuttavat.

Ylen haastattelemat vähittäiskauppiaat huomauttavat, että laskusta huolimatta venäläiset ovat edelleen tärkeä asiakasryhmä. Stockmannilla venäläiset ovat yhä suurin tax free –ostoksia tekevä ryhmä.

– Suurin ryhmä tax free –myynnissä ovat venäläiset, sitten tulevat kiinalaiset, sanoo Stockmannin viestintäpäällikkö Anna Bjarland.

Myös K-ryhmän liikkeissä venäläisturistit käyttävät eniten rahaa.

– Venäläisten ostosten keskiostos on noin kaksinkertainen verrattuna keskiarvoon. Tämä on kuitenkin vielä selvästi pienempi kuin ennen pakotteita, sanoo K-Citymarket Lappeenrannan kauppias Ari Piiroinen.

Mitä venäläisturistit ostavat?

Yle kysyi Suomen suurimmilta vähittäiskauppiailta, mitkä tavarat ovat suosituimpia venäläisasiakkaiden keskuudessa. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että suosituimpia ovat pakotteiden alaiset elintarvikkeet: kahvi, tee, herkut ja kala.

Myös TAKin keräämien tietojen mukaan elintarvikkeiden osuus on kasvussa.

– Kun vielä vuonna 2013 noin 61 % venäläisistä matkailijoista osti Suomesta elintarvikkeita, vuonna 2014 osuus oli noussut jo 78 prosenttiin. Nykyisin jo lähes yhdeksän kymmenestä venäläisestä ostaa Suomesta elintarvikkeita. Kalliimpien tuotteiden ostaminen sen sijaan on vähentynyt, sanoo Pasi Nurkka.

Etelä-Karjalaan venäläiset tulevat melkein poikkeuksetta ostamaan ruokaa.

– Lappeenrannasta on tullut selkeästi ostoskohde ja useimmat matkailijat ovat päivämatkalaisia. Suomesta haetaan laatutuotteita ja erityisesti pakotteiden alaisia tuotteita. 95 % tuoteostoja tehneistä osti elintarvikkeita, sanoo Mirka Rahman.

"Venäläiset ovat kekseliäitä ja sopeutuvaisia"

Venäjän viranomaiset leikkasivat tänä vuonna summaa, jolla Venäjälle saa tuoda ulkomailta tavaraa, 1000 eurosta 500 euroon. Summaa tullaan mahdollisesti laskemaan edelleen.

– Elintarvikeostoissa kilo- tai euromääräiset rajat eivät välttämättä vaikuta niin paljon kuin suuremmissa tuoteryhmissä. Aiemminkin on ns. "kilomummo"-menetelmällä pystytty tuomaan suurempia määriä kuin kilorajoitukset sallisivat. Tämän ilmiön lisääntymistä saattaa ilmetä jossain määrin, sanoo Nurkka.

"Kilomummot" ovat henkilöitä, jotka kuljettavat tavaraa rajan yli varsinaisten ostajien puolesta.

Myös Mirka Rahman sanoo, että kilomummo-toiminta on jatkunut myös uusien rajoitusten aikana.

Kaikesta huolimatta TAK uskoo, että tänä vuonna venäläisten Suomeen tekemien matkojen määrä kasvaa 5 % edellisvuoteen verrattuna.

Myös Lappeenrannassa uskotaan pieneen kasvuun. Erityisen suuret odotukset kohdistuvat Lappeenrannan lentokenttään. Lentokentän ennustetaan palvelevan ensi vuonna 160 000 matkustajaa, joista puolet pitäisi olla venäläisiä.

Vähittäiskauppa uskoo myös perinteiseen uudenvuoden sesonkiin.

– Uskomme kävijämäärän kasvavan, vaikkakin kertaostokset pienenevät. Tunnettujen brändien menekit tulevat kasvamaan, ennustaa Lappeenrannan K-Citymarketin kauppias Ari Piiroinen.

2010-luvun kulta-aika, jolloin venäläiset käyttivät Suomessa reilusti yli miljardi euroa, on todennäköisesti lopullisesti historiaa. Matkailijat joutuvat sopeutumaan ruplan kurssin nostamiin hintoihin ja lisääntyviin tullittoman maahantuonnin rajoituksiin.

Kaikesta huolimatta venäläisten jatkuvasta kiinnostuksesta ostosmatkailuun Suomessa kertoo se, että tänä vuonna viisumihakemusten määrä on kasvanut 30 %.

Jevgeni Bogdanov

Britanniassa viranomaiset ovat nostaneet syytteet yhdysvaltalaisen diplomaatin vaimoa vastaan liikenneonnettomuudesta, jossa teini-ikäinen poika kuoli. Nainen lähti pian liikenneonnettomuuden satuttua Yhdysvaltoihin ja on sittemmin kieltäytynyt palaamasta Britanniaan ja vedonnut diplomaattiseen koskemattomuuteensa.

Kuolemaan johtanut onnettomuus sattui elokuussa. Moottoripyörää kuljettanut 19-vuotias Harry Dunn kolaroi auton kanssa, joka ajoi tien väärällä puolella lähellä Yhdysvaltain lentotukikohtaa Northamptonshiressä keskisessä Britanniassa. Diplomaatin vaimo Anna Sacoolas myönsi lokakuussa kuljettaneensa autoa, mutta oli jo tuolloin Yhdysvalloissa.

Tapaus on nostattanut keskustelun diplomaattisen koskemattomuuden rajoista tapauksissa, joissa ei ole kyse kansallisesta turvallisuudesta. Samalla tapaus on tuottanut päänvaivaa pääministeri Boris Johnsonille, joka pyrkii petaamaan mahdollisimman hyviä kauppasuhteita Yhdysvaltoihin EU-eroa silmällä pitäen.

Syyttäjä päätti perjantaina, että Sacoolasia syytetään kuolemantuottamuksesta. Britannian ulkoministeri Dominic Raab sanoi, että syytteenluku oli tärkeä askel prosessissa, jonka myötä Sacoolasin pitäisi palata Britanniaan.

Yhdysvaltain ulkoministeriö puolestaan ilmaisi sympatiansa Dunnin perheelle, mutta kertoi heti perään olevansa pettynyt Britannian viranomaisen päätökseen.

– Olemme pettyneitä tämänpäiväiseen ilmoitukseen emmekä usko tämän tuovan ratkaisua yhtään lähemmäs, ulkoministeriön tiedottaja sanoi ja toisti, että autonkuljettajalla oli diplomaattinen koskemattomuus onnettomuuden sattuessa.

Lue myös:

USA:n ja Britannian välejä kiristävä kuolonkolari: Vanhempien mukaan Trump tarjosi rahallista korvausta heidän poikansa kuoleman johdosta

Yhdysvaltalaisen diplomaatin vaimoa vaaditaan Britanniaan vastaamaan teostaan – Muhiiko diplomaattinen kriisi kulman takana?

Kymmenet tuhannet siviilit pakenevat kohti Turkin rajaa Syyrian Idlibin maakunnasta ankarien pommitusten takia.

Syyrian hallinto ja sen liittolainen Venäjä ovat lisänneet pommitusten määrää perjantaina, kertoo uutiskanava Al Jazeera.

YK:n tarkkailijoiden mukaan yhden vuorokauden aikana pommituksia on paennut 18 000 ihmistä.

Idlib on viimeinen kapinallisten pääosin hallitsema maakunta Syyriassa. Kapinallisten hallussa olevalla alueella arvioidaan oleskelevan noin kolme miljoonaa ihmistä. Suuri osa heistä on paennut maakuntaan muualta Syyriasta.

Idlibia ja joitain sen lähialueita kontrolloi jihadistiryhmä Hayat Tahrir al-Sham. Syyrian hallinto on toistuvasti vannonut ottavansa alueen haltuunsa jihadisteilta.

Osa paenneista ei ole syönyt moneen päivään

Väkivaltaisuudet ovat kiihtyneet alueella maanantaista.

– Joulukuun 16. päivänä alkaneiden ilmaiskujen ja kranaattitulen takia kymmenet tuhannet siviilit pakenevat Idlibin eteläosista pohjoiseen, sanoi YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimisto OCHA tiedotteessa.

Siviilien ahdinkoa lisää se, että polttoaineesta on puutetta ja tiet alueelta vaarallisia ilmaiskujen takia. YK:n mukaan ihmisiä on myös jäänyt jumiin alueelle.

– Moni paenneista tarvitsee kiireellisesti humanitaarista apua, erityisesti suojaa, ruokaa ja talvivaatteita ja terveyspalveluita, OCHA kertoo.

Osa väkivaltaisuuksia paenneista ei OCHA:n mukaan ole syönyt mitään moneen päivään.

YK on vedonnut tilanteen rauhoittamisen puolesta. Tilanne on kiristynyt edelleen perjantaina. Syyrian hallinnon joukot ovat ottaneet yhteen aseistettujen joukkojen kanssa ja arviolta 80 ihmistä on kuollut molemmilta puolilta, sanoo sotaa tarkkaileva järjestö.

Taistelut ovat keskittyneet Maarrat an-Numanin kaupunkiin Syyrian pohjoisosan Idlibin maakunnassa, kertoo Britanniasta käsin toimiva Syrian Observatory for Human Rights. Järjestön mukaan raskaasti aluetta pommittaneet Syyrian hallinnon joukot ovat saaneet haltuunsa yhdeksän kylää Idlibin ympärysalueilta.

Venäjä ja Kiina torppasivat jatkoajan humanitaariselle avulle

Venäjä ja Kiina ovat torpanneet YK:n turvallisuusneuvostossa veto-oikeudellaan päätöslauselman, joka olisi pidentänyt vuodella rajan yli toimitettavaa humanitaarista apua Syyriaan.

Humanitaarista apua toimitetaan tällä hetkellä Syyriaan YK:n nimeämien tarkastuspisteiden kautta ilman Syyrian hallinnon muodollista lupaa. Järjestely on päättymässä 10. tammikuuta. Kolme turvallisuusneuvoston jäsenmaata ehdotti järjestelyn jatkamista vuodella, ja ehdotus sai 13 neuvoston jäsenmaata taakseen.

Vetoa käyttäneen Venäjän mielestä järjestely on vanhentunut, sillä Syyrian hallinto on saanut jälleen hallintaansa valtaosan maasta.

Venäjä on Syyrian läheinen liittolainen ja presidentti Bashar al-Assadin tärkeimpiä tukijoita.

Lue myös:

Yli 200 000 on joutunut pakenemaan Turkin hyökkäystä – Yle Koillis-Syyriassa: Telttaleirejä nousee ripeään tahtiin

Venäjän presidentin Vladimir Putinin mukaan Turkki voi jatkaa operaatiotaan "turvallisuusvyöhykkeellä" Syyriassa – Venäjä ja Turkki suunnittelevat yhteisiä partioita

Näinä aikoina on Lähi-idässä tapahtumia, joista tulee mieleen kahden tuhannen vuoden aikaisia tapahtumia. Silloin oli kylmään vuodenaikaan syntynyt lapsi, josta tulisi kikkaratukkaisen arabin värinen seemiläisen kielen molottaja.

Lapsen äiti kuului outoon monoteistiseen lahkoon. Lahkon edustama radikalismi muodosti uhan vakaalle Rooman valtakunnalle. Alueella olikin koko ajan väkivaltaisia konflikteja. Myöhemmin lahkoon kuuluvat lisääntyisivät epidemianomaisesti jopa Rooman kaupungissa, jonka he huhujen mukaan sytyttäisivät tuleen. Asiasta ei tosin ole varmaa tietoa, mutta näin nämä asiat aikanaan koettiin.

Lapsi oli syntymässä ilman isää, ilmeisen epätyypillisen parisuhteen seurauksena. Äiti oli siis epävakaa nainen, voiko sellaisen antaa kasvattaa lasta vai tarvitaanko huostaanotto?

Syntymä tapahtui kylmissä leirimäisissä olosuhteissa. Melkein voi sellaiset kuvitella Lähi-Itään nykyisinkin, esimerkiksi nyt al-Holin pakolaisleiriin. Lasten sänkyä ei ollut saatavilla äitiyspakkauksesta puhumatta, saniteettitilat olemattomat, rokotussuojaus puutteellinen. Lapsi nukkui eläinsuojassa, ulosteiden hajussa.

Pian tilanne paheni entisestään. Vallanpitäjät antoivat käskyn, että olisi surmattava lapsia. Jos olisi ollut sosiaalinen media, he olisivat twiitanneet sinne karmeita uhkauksia. Tämä on aika tavallista näinäkin aikoina, etninen vaino siis, vallanpitäjien sydämettömyys.

Tuolloin, kuten nykyäänkin, monet pakenevat jonnekin ihan vain siksi kun edustavat väärää kansallisuutta, kieliryhmää tai uskontoa. Niin kävi tälle lapselle ja niin käy tänäänkin lapsille.

Ensimmäisestä joulusta alkaen on lapsen häpeä ja kärsimys kaikkien häpeää ja kärsimystä.

Vieraassa maassa lapsen perhe sai osakseen kaikenlaisia solvauksia. En tiedä mitä kaikkea hän sai kuulla, mutta arvelen, että jotain sellaista, mitä yhä vieläkin kuulee sanottavan, joskus aivan korkeasti koulutetuilta ja arvovaltaisiltakin tahoilta.

Lapsen elämä sitten meni kuten rikkinäisten perheiden lapsilla tapaa. Hänestä tuli radikaali aikuinen, joka jatkoi monoteistisen lahkon epävakauttavaa vaikutusta, yllytti väkeä vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä vastaan.

Eipä aikaakaan kun tämä uskonnollinen fanaatikko pilasi tärkeän vuotuisjuhlan. Kuvitelkaapa henkilö, joka joulun aikaan häiritsee ostoksia riehumalla kauppakeskuksessa kaatamassa myyntipöytiä. Tai keskeyttää hartaan joululaulutunnelman kirkossa huutamalla syytöksiä tekopyhyydestä. Sellainen oli tämä partaradikaali.

Hänet vietiinkin pois mustalla maijalla. Paperit eivät olleet kunnossa. Karkotus uhkasi, mutta koska henkilön radikalismi oli jo herättänyt yhteiskunnallista keskustelua, joutuivat poliitikot ottamaan kantaa hänen tilanteeseensa.

Eräs heistä, nimeltään Pontius Pilatus, tai ehkä se olikin joku nuori nainen, teki Instagramiin kyselyn. Haluatteko, että vapautan teille tämän radikaalin vai toisen, jonka nimi on Barabbas. Hän ei nimittäin uskaltanut itse tehdä päätöstä, koska oli riippuvainen kansan suosiosta. Päivityksen jälkeen hän pesi kätensä sukupuolineutraalissa käymälässä.

Lopulta kävi niin kuin kävi. Lapsesta tuli kaikkien halveksunnan kohde, koska hän oli käyttänyt vääriä sanoja, harjoittanut uskontoa väärin, puhunut väärää kieltä ja ollut väärää mieltä, twiitannut aivan vääriä ilmauksia. Epäilemättä hän oli ollut vääränvärinen, väärää poliittista kantaa, sukupuolta tai seksuaalista identiteettiä. Siitä tuli osaksi häpeää, yleistä solvaamista, kidutusta ja kuolema.

Kaikkea tätä on maailma tänä päivänä. Toisaalla on kidutuskammioita ja kansalaissotia ja toisaalla valmistellaan niitä lisäämällä internettiin inhoa, vihaa ja valheita.

Silti, kuten tiedätte, on tällä tarinalla merkitys, nimittäin joulu. Ja joulu on se, että katsomme äitiä ja lasta, ihmistä. Että katsomme toisiamme uskonnon, kielen, puoluekannan ja ihonvärin sijaan silmiin emmekä yhtäkkiä voi olla hymyilemättä. Että näemme maailman kuten lapsi, ja että näemme lapsessa Jumalan.

Ensimmäisestä joulusta alkaen on lapsen häpeä ja kärsimys kaikkien häpeää ja kärsimystä. Autetaan siis kurjiin oloihin syntyneet lapset jouluksi kotiin, eikä halveksita heidän äitejäänkään. Sillä tätä meiltä vaatii joulu enemmän kuin kynttilöitä ja kuusta.

Janne Saarikivi

Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja todennäköisesti eri mieltä kanssasi.

Lue myös:

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Rajkumar Sabanadesanin kolumni: On lottovoitto syntyä Suomeen

Anton Vanha-Majamaan kolumni: Jos haluamme kitkeä rasismin yhteiskunnastamme, meidän täytyy tunnistaa se itsessämme

Tänä vuonna särkyi yli 120 vuotta vanha ennätys. Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaan naisten osuus Suomen väestöstä oli maaliskuun lopulla 2019 ensimmäistä kertaa pienempi kuin vuonna 1898. Tuolloin naisia oli 50,68 prosenttia väestöstä.

Suunta on selvä kohti vuotta 2044, jolloin miehiä olisi ensimmäistä kertaa enemmän Suomen historiassaa.

Vertailun mahdollistaa se, että Suomessa ja Ruotsissa on maailman vanhin säännöllisesti vuosittain laadittu väestötilasto. Alkusysäys tapahtui vuonna 1749, jolloin Ruotsin kuningas Fredrik I käski laatia säännölliset väestötilastot Ruotsi-Suomessa.

Tilastokeskuksen julkaisemat Suomen väkilukutilastot alkavat siis vuodesta 1750.

Naisenemmistö vuosina 1750 ja 1945

Määrällisesti pienin naisenemmistö oli vuonna 1782, jolloin naisia oli vain 12400 enemmän kuin miehiä. Koko Suomen väkiluku oli kuitenkin tuolloin vain runsaat 671 000, joten naisten suhteellinen osuus oli 50,9 prosenttia.

Naisten osuus on vaihdellut paljon eri aikoina, mutta suurin naisenemmistö on ollut vuosina 1750 ja 1945. Vuoden 1945 jälkeen naisten osuus väestöstä on hiljalleen pienentynyt. Menee kuitenkin vuosia, ennen kuin naiset menettävät enemmistönsä.

Muutamissa maakunnissa naiset ovat jo vähemmistönä. Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa miehiä on hieman enemmän kuin naisia.

Poikia syntyy enemmän

Miesten suhteellinen lukumäärä kasvaa, koska poikia syntyy koko ajan enemmän kuin tyttöjä. Tuhannesta elävänä syntyneestä lapsesta 513 on poikaa ja 487 tyttöä. Luku on sadan vuoden syntyvyystilastojen keskiarvo.

Miehet olisivat kaiketi jo enemmistönä, elleivät toistuvat sodat olisi kurittaneet erityisesti miespuolista väestöä. Vuoden 1750 selkeä naisenemmistö lienee pikkuvihan eli Hattujen sodan (1741-1743) ja ehkä vielä enemmän isovihan eli suuren Pohjan sodan venäläismiehityksen raakuuksien (1713-1721) perintöä.

Kun miesten osuus alkoi jälleen kasvaa tulivat ensin Kustaa III:n sota (1789-1790) ja Suomen sota (1808-1809) ja jälleen miehiä menehtyi rintamilla ja heidän osuutensa Suomen väestöstä pieneni.

Rauhan vuosien jälkeen sodissa kaatui 90 000 miestä

Venäjän vallan alla suomalaiset elivät (Krimin sotaa (1854-1856) lukuun ottamatta) kohtuullisen rauhallista aikaa. Tuon rauhan ajan tuloksena syntyi edellinen miesten suhteellinen väestöennätys vuonna 1898.

Miesten osuus romahti jälleen vuoden 1918 tapahtumien seurauksena. Vuonna 1917 naisenemmistö oli 52 900 henkilöä, vuonna 1918 se kasvoi 81 300 henkilöön.

Parikymmentä rauhan vuotta ei ehtinyt miesten osuutta kovin paljoa kasvattaa, kun tulivat sotavuodet eli talvisota, jatkosota ja Lapin sota (1939-1945).

Sodissa kaatui yli 90 000 suomalaista miestä. Sotien vaikutus näkyi selvästi: vuonna 1945 naisten osuus Suomen väestöstä oli 52,35 prosenttia ja naisia oli peräti 180 000 enemmän kuin miehiä.

Miesenemmistö vaihtuu vuonna 2044?

Sotavuosien jälkeen naisten osuus väestöstä on huventunut. Kuitenkin vasta vuonna 2001 naisten osuus maan väestöstä oli pienempi kuin vuonna 1938.

Viimeisten väestöennusteiden mukaan naisia on alle 70 000 enemmän kuin miehiä. Naisten osuus on enää 50,6 prosenttia kansalaisista.

Muutos on kuitenkin sen verran hidasta, että miehet saavuttavat naiset tässä tilastossa vasta reilun 20 vuoden päästä. Matemaattisesti 2000-luvun tahdilla siihen menee 22 vuotta.

Tilastokeskuksen ennuste on 25 vuotta eli enemmistö vaihtuu vuonna 2044.

Tämä vaatii tietenkin sen, että rauhan aika jatkuu vielä neljännesvuosisadan.

Näyttelijät Kari Väänänen ja Vesa-Matti Loiri ryystävät ahvenkeittoa kiinalaisilla mausteilla pian valkokankaalla Pekingissä. Suomalaistähdet esittävät vanhuksia, jotka aluksi nyrpistelevät "limanuljaska"-pöperölle, jota kiinalainen yllätysvieras ryhtyy keittämään hiljaisessa lappilaiskylässä.

Mika Kaurismäen Mestari Cheng -elokuva odottaa Kiinan ensi-iltaansa tammikuussa kiinalaisena uutenavuotena, jolloin perinteisesti miljoonat ihmiset lähtevät yhdessä elokuviin.

Kaurismäen elokuva on tehty suomalais-kiinalaisena yhteistyönä. Sen kolmen miljoonan euron budjetista kolmannes tulee Kiinasta. Suomalaiselle elokuvalle se on jo iso raha.

Myös moni muu suomalainen elokuvantekijä pyrkii parhaillaan Kiinan markkinoille. Suomen ja Kiinan valtiot ovat neuvotelleet laajasta elokuva-alan yhteistyösopimuksesta, joka on allekirjoitusta vaille valmis.

Sensuuri ei huoleta

Maailman suurimmaksi elokuvamarkkinaksi rynnistävä Kiina houkuttaa nyt, mutta jäävätkö elokuvantekijät Kiinan pehmeän vallan eli Kiinan imagon nostamisen pelinappuloiksi?

Kiinaa johtava kommunistinen puolue määrää myös elokuva-alaa. Sensuurin alle joutuu väkivallan ja seksin lisäksi politiikka. Puoluetta tai valtiota ei saa arvostella.

Kaurismäkeä Kiinan tunnettu sensuuri ei huoleta.

– Meidän tarina oli niin simppeli. Ei ollut mitään sellaista, mihin sensuuri olisi voinut puuttua. Seksin ja väkivallan esittäminen valkokankaalla ei kiinnosta muutenkaan, Kaurismäki miettii.

Lämminhenkisessä elokuvassa ei tosiaan löydy väkivaltaa. Seksiin vivahtaa vain nopeasti vilahtava suudelma elokuvan lopussa.

Elokuvan juoni menee suurin piirtein näin: Lappilaiseen kylään saapuu kiinalaiskokki, jonka keitokset mullistavat kyläläisten elämän. Kokin keittolientä lusikoituaan kyläläisten vaivat verenpaineesta kuukautiskipuihin helpottavat.

Kaurismäen mukaan Hannu Oraviston käsikirjoittamaa Mestari Chengiä suunniteltiin alun perin vain suomalaisyleisölle. Kiinalaiset tulivat mukaan vasta siinä vaiheessa, kun elokuvaan tarvittiin kiinalaisnäyttelijä. Samalla avautui tie Kiinan markkinoille.

“Kun hallitus sanoo näin, se on suuri siunaus”

Muun muassa Raattaman kylässä Kittilässä kuvattu rakkaustarina on saanut virallisen Kiinan suosion. Sen huomaa myös Helsingissä kulttuurikeskus Caisassa, missä Kiinan suurlähetystö järjesti lokakuussa Mestari Cheng -elokuvan näytöksen kutsuvieraille.

Ohjaaja Kaurismäki kilistelee kuohuviinilaseja kiinalaisen yhteistyökumppaninsa Chin-yi Yueh’n kanssa ja asettuu vieraiden kuvattavaksi elokuvan mainosjulisteen eteen.

Yueh'n mukaan hänen tuotantoyhtiönsä oli etsinyt jo jonkin aikaa yhteistyökumppaneita Pohjoismaista. Hän kertoo, ettei tiennyt mitään Suomesta ennen kuin löysi Kaurismäen.

– Me etsimme kumppaneita sieltä, mistä hallituksemme niitä haluaa, Yueh sanoo.

Päätöksen yhteistyöstä sinetöi Kiinan viranomaisten innostus. Viranomaisilta tuli kirjallinen viesti. Se on kiinalaiselle tuottajalle enemmän kuin hyvä enne.

– Kun näytimme demovideon, saimme viestin, että tämä on paras mahdollinen esimerkki kansainvälisestä yhteistyöprojektista. Kun hallitus sanoo näin, se on suuri siunaus, Yueh sanoo.

Kiinassa elokuvat on siirretty vuonna 2018 maata hallitsevaa kommunistista puoluetta lähellä olevan propagandaministeriön alaisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että viranomaiset valvovat, mitkä elokuvat pääsevät maahan.

Tällä hetkellä viralliseen kiintiöön hyväksytään vuosittain 34 ulkomaalaista elokuvaa. Yhteistyöprojektit pääsevät Kiinan markkinoille kiintiöiden ohi.

Kiinalaiselle tuotantoyhtiölle onnistuminen tarkoittaa tasapainoilua hallinnon toiveiden ja rahallisen tuoton välillä, Yueh selittää. Johdon toiveita kuunnellaan tarkalla korvalla.

– Tietenkin yritysten päämääränä on ansaita rahaa. Mutta me mietimme, miten saavutamme tasapainon isänmaallisuuden, missiomme ja tuoton kesken, Yueh selittää.

Käsikirjoitukset luetaan tarkasti, jotta ne eivät sisällä mitään loukkaavaa tai hyökkäävää Kiinaa vastaan. Mutta ei sensuuri ole liian tiukka, hän vakuuttaa.

– Vähän seksiä ja väkivaltaa voi päätyä elokuvaan, jos on taitava ohjaaja. Ja yhtä sun toista voi arvostellakin. Mutta on yksi poikkeus. Emme arvostele Kiinan ideologiaa. Olemme isänmaallisia ja rakastamme maatamme, joten emme tekisi sellaista, Yueh vakuuttaa.

Elokuva on ulkopolitiikkaa

Kiinassa elokuvakin on ulkopolitiikkaa. Tuottaja Chin-yi Yueh näkee elokuvayhteistyön osaksi Kiinan suurta Yksi vyö, yksi tie -hanketta. Siinä Kiina rahoittaa miljardeilla euroilla infrastruktuuri- ja kauppahankkeita kasvattaen vaikutusvaltaansa maailmalla.

– Hanke ei ole vain kauppaa. Se on myös kulttuurien yhteisymmärryksen lisäämistä. Sillä kosketetaan sydämiä, Yueh sanoo.

Ohjaaja Kaurismäki sanoo olevansa tietoinen Kiinan sensuurikoneistosta. Hongkongin demokratiamielenosoitukset saavat häneltä sympatiaa. Kiinaa kritisoivan elokuvan tekeminen esimerkiksi uiguurivähemmistöstä ei onnistuisi, ohjaaja myöntää.

– Eikä kiinnostakaan lähteä tekemään. Löytyy paljon muitakin alueita, joista pystyy tekemään elokuvia, Kaurismäki sanoo.

Mutta missä menisi Kaurismäen raja sensuurille?

– En koskaan tekisi sitä, minkä takana en itse seiso, ohjaaja vastaa.

Kaurismäki korostaa, että Mestari Cheng -elokuvan sanoma on ennen kaikkea erilaisia ihmisiä yhdistävä. Se on vastalause vihapuheelle ja valeuutisille. Kaurismäen mukaan jopa maiden johtajat yllyttävät vihapuheella ihmisiä toisiaan vastaan.

–Tein elokuvan, jossa ei jahdata ketään, ammuta ketään, ei uhata ketään. Ainoa törmäys on kahden kulttuurin hyvin pehmeä törmääminen, Kaurismäki kuvaa.

Pukudraamat kelpaavat, merelle karkaava Muumipappa ei

Usea muukin suomalaiselokuva on suuntaamassa Kiinaan. Opetusministeriön rahoittamassa Bigger Picture -hankkeessa Kiinaan tähtää yhteensä 19 tuotantoa animaatioelokuvista dokumentteihin ja tv-sarjoihin.

Hankkeen vetäjät ovat vieneet elokuvantekijöitä esittelemään ideoita mahdollisille tuotantokumppaneille Kiinaan jo muutaman kerran. Kiinalaiset kumppanit ovat sijoittaneet jo muun muassa yhteen hankkeessa mukana olevaan suomalaisanimaatioon satojatuhansia euroja.

– He näkivät, että jengi on siellä kansainvälistä. Moni on ansainnut natsansa Hollywoodissa, yksi Bigger Picture -hankkeen vetäjistä Jani Joenniemi.

Joenniemi kertoo, että Kiinan keisarinaikaiset pukudraamat ovat suosittuja, koska ne eivät sohaise vuonna 1949 valtaan noussutta kommunistista puoluetta. Ulkomaiset luontodokumentit pääsevät myös markkinoille.

Mutta Kiinaa huonossa valossa esittävät käsikirjoitukset hylätään. Joenniemi kertoo Shanghaihin sijoitetusta rikoselokuvasta, jossa yhdessä kohtauksessa varastettiin käsilaukku kadulla.

– Viranomaiset kielsivät sen sanoen, että Shanghaissa ei ole rikollisuutta, hän sanoo.

Joenniemi itse on tehnyt vuosikymmeniä kulttuurivientiä Kiinaan. Sensuurin kohteeksi joutui jopa Muumipappa ja meri -teatteriproduktio. Perhearvot eivät osuneet yhteen.

– Nimenomaan paikallinen partneri koki, ettei tarina sovi Kiinaan. Hän ihmetteli, miksi muumipappa menee soutelemaan saarelle yksin ja jättää perheen oman onnensa nojaan, Joenniemi muistelee.

Valtion kanssa turvallista toimia

Joenniemi sanoo, että valtiosta voi olla hyötyäkin elokuva-alalla. Äskettäin viranomaiset löivät jäitä ylikuumentuneen elokuvamarkkinan hattuun määräämällä, että tähtien palkkiot saavat nousta vain kolmannekseen budjetista.

– Tähtien palkkiot ovat räjähtäneet pilviin. He saattavat ilmoittaa, että he pystyvät kuvaamaan vain tiettyinä päivinä. Tähtiä saatetaan kuvata studiossa green screeniä (taustakangasta) vasten ja liimataan heidät kohtauksiin jälkeenpäin, Joenniemi kertoo.

Tähtien liimaamisen takia yksi scifi-elokuva epäonnistui niin pahoin, että ohjaajan ja näyttelijöiden piti pyytää julkisesti anteeksi. Hän uskoo, että valtion murahdus budjetin säätelystä sai palkkiot kuriin.

Hollywood rakentaa tarinat Kiinan markkinoille

Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasodan takia Hollywood-elokuvia pääsee entistä vähemmän maahan. Kanada joutui yllättäen boikottiin valkokankaalla, kun se pidätti Huawei-johtajan.

– Siitä tulee kallista studiolle, joka on aloittanut kuvaamisen Kanadassa, Joenniemi sanoo.

Kiinan valtiovetoinen elokuvapolitiikka ei ole pysäyttänyt amerikkalaisstudioita hakeutumista kiinalaisrahan äärelle. Hollywoodissa elokuvia on rakennettu jo hyvän aikaa niin, että ne läpäisevät Kiinan sensuurin, kertoo muun muassa Financial Times -lehti.

Hollywood-studiot ovat valmiit muokkaamaan käsikirjoituksiaan niin, että ne läpäisevät Kiinan sensuurin seulan.

– Kun pääomavirrat ovat muuttuneet, on vaikeaa löytää Hollywood-tuottaja, joka esittäisi Kiinan huonossa valossa, Hollywood Made in China -kirjan kirjoittanut professori Aynne Kokas sanoo Financial Times -lehdelle.

Isot studiot esittävät Kiinan kauniissa valossa, jotta pääsy markkinoille on taattu. Mukaan voi luiskahtaa myös poliittista näkemystä, kuten lokakuussa julkaistu osin kiinalaisrahoitteinen Dreamworks-studion Jeti-animaatio osoitti.

Siinä esiintyi kartta, jossa Etelä-Kiinan meri näkyi Kiinan omaisuutena. Niinpä elokuva kiellettiin Kiinan kanssa alueesta kiistelevissä Malesiassa ja Vietnamissa ja Filippiinit sensuroi kartan.

– Pehmeää valtaa ei voi sanella. Pehmeä valta on sitä, että joku maa kuten Amerikka on niin siisti, että ihmiset haluavat olla sen kanssa tekemisissä. Jos Kiina laittaa poliittisesti arkaluonteisen kartan tuotantoon, millainen menestys se on kiinalaiselle pehmeälle vallalle, jos elokuva kielletään Kaakkois-Aasiassa, Joenniemi miettii.

Kiina nousee maailman suurimmaksi elokuvamarkkinaksi

Markkinan koko on todella valtava. Elokuvamarkkinoita tutkivan EntGroupin mukaan Kiinan lipputulot ovat kasvaneet 35 prosentin vuosivauhtia kymmenen viime vuoden ajan. Ensi vuonna sen uskotaan ylittävän Yhdysvallat ja nousevan yli yhteentoista miljardiin euroon.

Raha ajaa myös Kiinan elokuvamarkkinaa. Kiinalaisrahaa löytyy myös Hollywoodissa ja Euroopassa.

– Jasper Pääkkösen tähdittämä BlacKkKlansman on osin kiinalaisten rahoittama. Green Mile oli Kiinan rahoittama. Finnkinot ovat kiinalaisomisteisia, Jani Joenniemi luettelee.

"Pehmeää valtaa ei voi sanella"

Kiina tekee ahkerasti yhteistyösopimuksia eri maiden kanssa kuten parhaillaan Suomen kanssa. Jo kymmenet maat Virosta, Ranskasta ja Tanskasta Uuteen-Seelantiin ovat allekirjoittaneet sopimuksia.

Suomen opetusministeriölläkin on allekirjoitusta vaille valmis yhteistyösopimus Kiinan kanssa. Bigger Picture -hankkeen projektipäällikkö Kati Nuora uskoo, että Kiinassa valtion mukanaolon avulla projektit pääsevät eteenpäin.

– Meidän hankkeilla on paljon parempi edellytys menestyä ehkä Kiinan tapaisessa maassa, kun yhteistyö on julkisrahoitteinen ja me ollaan tekemässä sopimusta. Viranomaisyhteistyö on tärkeää Kiinassa, sanoo Kati Nuora.

Kun Nuora teki Amerikan markkinoille samantapaista hanketta Suomen elokuvasäätiössä, amerikkalaiset elokuvastudiot suhtautuivat epäluuloisesti julkisrahoitteisuuteen.

– Ne ihmettelivät, että mitä tässä on ja onko tämä propagandasisältöä. Näen lähinnä, että katsomme sitä, mitä mahdollisuuksia Kiinasta voi meille tarjoutua, Nuora miettii.

"Amerikan kulttuurikin voi olla propagandaa"

Pitääkö esimerkiksi ihmisoikeusrikkomusten vaikuttaa yhteistyöhön lähtemiseen? Kati Nuora sanoo, että Kiinan propagandavaikutuksesta puhutaan enemmän kuin tutumpien maailmankolkkien.

– Emme ehkä ole olleet tuntosarvet tarkkana amerikkalaiselokuvan propagandavaikutuksesta emmekä ole nähneet, minkälaisia malleja sieltä on tulossa. Koska Kiinassa elokuva on jo julkisesti propagandaministeriössä, sitä katsotaan vähän epäluuloisena, Kati Nuora miettii.

Samoin ajattelee ohjaaja Mika Kaurismäki. Hän palasi Suomeen lähes kolmenkymmenen Brasiliassa asutun vuoden jälkeen. Kotiin hänet ajoi Brasilian populistisen nykyjohdon politiikka.

– On vaikeaa oikeastaan hyvällä omallatunnolla kuvata missään, kun joka paikassa löytyy syitä. Nyt kritisoidaan Kiinaa. Yhtä huolissani olen Amerikan ekspansiosta maailmassa, Kaurismäki miettii.

Kaikki Hollywood-tähdet eivät ole suostuneet Kiinan sensuuriin. Quentin Tarantinon verta tirskuvat elokuvat eivät ole päässeet Kiinassa valkokankaalle, kun ohjaaja ei ole suostunut sensuuriin. Elokuvatähti Richard Gere taas on puhunut julkisesti siitä, että häneltä on mennyt rooleja sivu suun, kun studiot pelkäävät hänen mukanaan olon sulkevan ovet Kiinaan. Gere on puhunut julkisesti Tiibetin itsenäisyyden puolesta.

Jani Joenniemi muistuttaa, että myös Kiina kehittyy, joten sensuurinkin on muututtava.

– Väitän, että yleisö ylipäätään reagoi aika negatiivisesti päälle liimattuun propagandaan ja se heikentää leffoja. Siinä mielessä en usko, että meidän pitää olla hirveän huolissaan sensuurista, Joenniemi pohtii.

Kaurismäen elokuva voi saada lottovoiton

Kaurismäki odottelee elokuvansa Kiinan ensi-illan sinetöintiä. Pääsy ensi-iltaan kiinalaisena uudenvuodenpäivänä tammikuun lopussa olisi todellinen lottovoitto. Sadat miljoonat kiinalaiset tapaavat lähteä elokuviin uudenvuodenpäivänä. Se tietää isoja lipputuloja, vaikka liput olisivatkin halvempia kuin Euroopassa.

Kilpailu esityspaikoista on kovaa. Tässä voi auttaa poliittinen tilanne. Kun Hollywood-elokuvia ei pääse maahan kauppasodan takia, jää tilaa pienemmille elokuville. Mestari Chengille se tarkoittaa hyvää asemaa kärkkyä parhaita esitysaikoja.

Chin-yi Yueh toivoo elokuvalle paitsi tuottoja, myös sitä että kiinalaisyleisö tutustuu elokuvan kautta länsimaiseen kulttuuriin Hollywoodin ulkopuolella.

– Kyllä tämä on pehmeää valtaa. Haluamme, että katsojat oppivat muutakin kuin Hollywoodin. En tarkoita loukata, mutta näin on, hän sanoo.

Lähes päivälleen 40 vuotta sitten Mikkelissä juhlittiin yhtä aluepolitiikan riemuvoittoa. Helsingissä toiminut painotalo muutti Mikkeliin, jonne yritykselle rakennettiin uudet hulppeat tilat.

Helprintin omistajia olivat muun muassa suuret lehtikustantajat, tunnetun lehtikuninkaan Urpo Lahtisen Lehtimiehet sekä Lyytikäisen suvun A-lehdet. Paino erikoistui isolevikkisiin tuotteisiin, joiden painosmäärät olivat mielellään 100 000 kappaleesta ylöspäin.

Painokoneet jauhoivat vaurautta omistajille ja tarjosivat hyväpalkkaista työtä tekijöille. Aikakauslehdet elivät kultakauttaan.

– Muistan hyvin, miten Hymy-lehdestä otettiin lisäpainoksia, Helprintillä 31 vuotta työskennellyt varapääluottamusmies Aki Immonen kertoo

Myöhemmin yritys lähti menestyksellä mainospainotuotteiden markkinoille. Painotuotteiden kysyntä kasvoi ympäri maailmaa ja Helprint vastasi parhaina vuosinaan peräti neljäsosasta graafisen teollisuuden viennistä.

Työntekijöitä Mikkelin painossa oli enimmillään reilut 350.

– Helprint oli hyvä työnantaja, joka piti huolta työntekijöistään. Meillä kävi oma työterveyslääkäri, oli oma työterveyshoitaja ja jopa oma työfysioterapeutti, Aki Immonen kertoo.

–Mutta tästä viimeisestä vuodesta jäi paska maku, Immonen harmittelee.

Pohjoismaiden suurimman syväpainon synty

Kymmenessä vuodessa Helprint oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että toimintaa oli laajennettava. Vuonna 1990 Mikkelissä juhlittiin Pohjoismaiden suurimman syväpainon syntyä.

Painon tuotannosta yli puolet meni vientiin ja Helprintin koneet jyskyttivät neljänneksen Suomen graafisen alan viennistä.

Vielä 2000-luvun alkuvuosina Mikkelissä painettiin sylinterit punaisina. 2010-luvun aikana toimialan murros on vähentänyt painajien töitä vauhdilla. Kysyntä on vähentynyt ja työtä on siirtynyt edullisempien tuotantokustannusten maihin.

– Meillä yt-neuvotteluita on käyty käytännössä joka vuosi, Aki Immonen kertoo.

Helprintin työntekijämäärä putosi 350:stä reiluun sataan.

Viimeinen omistajavaihdos tapahtui vuoden 2019 alkupuolella. Circle Media Group myi Mikkelin painon ja toiveet jatkosta olivat korkealla. Toisin kuitenkin kävi.

– Heti aluksi uusi omistaja Erki Katkosild ilmoitti palkkapäivien siirtämisestä. Palkanmaksussa alkoivat ongelmat kasvaa. Vain osalle maksettiin palkka, Aki Immonen kertoo.

Maksuvaikeudet tulivat julki viimeistään toukokuun lopulla, kun paperintoimittaja UPM Sales Oy toimitti konkurssihakemuksen käräjäoikeudelle. Toinen, Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen hakemus seurasi reilut kaksi viikkoa myöhemmin.

Aki Immosen mukaan viimeiset painotyöt tehtiin elokuun lopulla. Sähköyhtiö katkaisi tehtaassa pian sähköt. Viranomaiset saivat tietää ympäristölle vaarallisista kemikaaleista lokakuussa ja määräsi ne poistettavaksi marraskuun alussa.

Alan työmahdollisuudet heikot

Viimeksi lopputilin saaneiden oman alan työmahdollisuudet näyttävät heikoilta.

– Ehkä viidesosa on löytänyt työ- tai opiskelupaikan. Loput ovat työttöminä, Immonen laskeskelee.

Helprintin sulkeminen on kova isku myös Mikkelin kaupungille, joka on kärsinyt muuttotappiosta ja kiristyvästä kuntataloudesta. Työpaikoista on lähes huutava pula.

– Meillä ei ole montaa satoja ihmisiä työllistäviä yrityksiä. Tämä on paha takaisku, Mikkelin elinkeinoyhtiön Miksein toimitusjohtaja Juha Kauppinen harmittelee.

– Teollisuuden työpaikat ovat halutuimpia, sillä ne tuovat hyvinvointia ja työtä myös alihankkijoille ja palvelusektorille, Kauppinen sanoo.

Mikseillä tiedettiin Helprintin viimeisten kuukausien vaikeudet ja niihin mietittiin yhdessäkin lääkkeitä, mutta alamäki oli liian jyrkkä.

– Olimme auttamassa vuokralaisten etsinnässä tiloihin, joita painamiselta olisi ehkä vapautunut, mutta aika loppu. Toiveissa oli, että painotoimintaa olisi voinut jossakin mittakaavassa jatkaa. Lopulta tehtäväksemme jäi olla työntekijöiden tukena ja yrittäjyysvaihtoehdoista kertominen.

Etelä-Savon käräjäoikeus käsittelee paperintoimittajan ja vakuutusyhtiön jo kesällä jättämiä konkurssihakemuksia todennäköisesti vuoden 2020 puolella. Helprintin jättämä yrityssaneeraushakemus hylättiin Pohjois-Savon käräjäoikeudessa jo marraskuussa.

Etelä-Savon käräjäoikeudesta kerrotaan, että konkurssihakemukset ovat haastemiehillä tiedoksiannettavina.

Etelä-Savon ELY-keskus joutui siivoamaan tehdasrakennuksen valtion piikkiin saatuaan tiedon, että painotalossa lojuu ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. ELY toimitti lopulta 63 000 kiloa myrkkykemikaaleja Riihimäen ongelmajätelaitokseen. 150 000 euron siivouslaskua karhutaan yritykseltä.

– Sen jälkeen tehtaasta oli katkaistu sähköt, eikä siellä tapahtunut enää mitään. Ikkunat ovat pimeinä, lähistöllä asuva Aki Immonen kertoo.

Yrityksen keväällä ostanut Erki Katkosild on ollut elo-syyskuuhun huonosti tavoitettavissa. Esimerkiksi ELY-keskus tavoitteli yrityksen edustajaa turhaan ennen siivousurakkaa.

Poliisi tutkii kemikaalien osalta mahdollista ympäristörikosta. Poliisi tutkii myös mahdollisia talousrikoksia.

– Asia on meillä tutkinnassa edelleen ja tutkintaa tehdään koko ajan. Tarkemmin en vielä avaa rikosnimikkeitä tai muuta tutkintaa liittyvää, koska tutkinta on vielä pahasti kesken, Keskusrikospoliisin rikoskomisario Jarkko Timonen kertoo sähköpostitse.

Tämä on joulukalenterimme synkin luukku. Pahoittelut siitä – mutta samalla jutun sisältämä tieto saattaa auttaa jotakuta välttämään todella ikävän jouluyllätyksen.

Vuoden todennäköisin hetki saada sydäninfarkti on jouluaattoiltana kymmenen paikkeilla, kertoi vuosi sitten julkaistu laaja ruotsalaistutkimus.

Skånen yliopistosairaalassa tehdyn tutkimuksen mukaan sydänkohtauksen riski ponkaisee jouluaattona 37 prosenttia normaalipäivää korkeammaksi.

Jouluaatto eroaa myös siinä, että tavallisesti sydäninfarkti iskee aamulla, ei illalla. Viikonpäivistä pahin on maanantai.

Suomesta ei vastaavaa tutkimusta ole, mutta naapurimaamme joulunvietto ei juuri poikkea Suomesta.

Stressiä ja mässäilyä

Tutkimuksessa kartoitettiin lähes minuutilleen 283 000 sydänkohtauksen tapahtumahetket. Tuo Swedeheart-tiedosto on vuosilta 1998–2013.

Ruotsissa tapahtuu keskimäärin noin 50 sydänkohtausta päivässä. Jouluaattona luku on noin 70. Myös joulupäivänä ja tapaninpäivänä määrä on koholla.

Tutkijat osasivat odottaa joulunajan näkyvän piikkinä tilastossa, mutta iso hyppäys juuri jouluaattona oli yllätys, kertoo tutkimusta johtanut kardiologian professori David Erlinge.

Tutkijat arvelevat mahdolliseksi syyksi joulun aiheuttamaa stressiä.

Ehkä on ollut työlästä matkustaa sukulaisten luo joulunviettoon, ja järjestelyistä on saattanut tulla sanomistakin, Erlinge puntaroi. Myös joulun ylensyönnillä ja alkoholijuomilla uskotaan olevan merkitystä.

Tutkimukselle, joka on vapaasti luettavissa British Medical Journal -lehdestä, on suunnitteilla jatkotutkimus, jossa jouluna sydäninfarktin saaneita haastatellaan syiden tarkemmaksi selvittämiseksi.

Tutkija: Huolehtikaa toisistanne

Erityisesti riskialtista aikaa joulu on niille yli 75-vuotiaille, joilla on ennestään sydänsairaus tai diabetes.

Erlinge sanoo ymmärtävänsä, että kehotus ottaa joulu rennosti ei välttämättä tepsi, jos ilmassa on paljon odotuksia ja vaatimuksia.

Jos joku on selvästi riskiryhmää, omaisten ja ystävien kannattaa huolehtia, että hänellä on mahdollisimman rauhallinen joulu, Erlinge sanoo.

Tutkimuksessa selvitettiin myös muiden juhlapyhien näkymistä Ruotsin sydäninfarktitilastoissa. Juhannus osoittautui toiseksi suureksi riskipyhäksi, joskaan ei jouluaaton kokoiseksi. Pääsiäinen ei aiheuta tilastoon piikkiä.

Sama tutkijaryhmä on haarukoinut Swedeheart-aineistosta vastauksia myös siihen, vaikuttaako sää sydäninfarktiriskiin.

Selvimmäksi tekijäksi osoittautui kylmyys, eikä silloin edes puhuta paukkupakkasista. Nollassa asteessa sydäninfarktin riski on 14 prosenttia korkeampi kuin leppeässä 20 asteessa, Erlinge kertoo.

Juttu on osa Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan tiedeuutisten joulukalenteria. Julkaisemme päivittäin tiedeuutisen, joka liittyy tähän vuodenaikaan – suoraan tai ainakin mutkan kautta. Viimeinen luukku aukeaa jouluaattona.

Aiemmat luukut:

19. Suu makeaksi joulukuusen neulasilla

18. Joulun jälkeen alkaa kwanzaa

17. Joulun henki näkyy vipinänä jouluihmisten aivokuvissa

16. Brittien savupiipuista laskeutui myös jotakin kamalampaa kuin joulupukki

15. Mikä saa jouluvalot säilytyksessä solmuun?

14. Tanskan kuuluisat joulukuuset kärsivät paljaista olkapäistä

13.Yhdysvaltain joulupadat ovat kattiloita, ja nyt niiden kyljessä on älysiru

12.Silmiesi väri saattaa vaikuttaa kaamosmasennukseen

11. Puistokävely saa somen käyttäjät yhtä hyvälle tuulelle kuin joulu

10. Kolme ihmistä on viettänyt joulun Kuun kupeessa

9. Piparkakkuhan on suorastaan terveystuote

8. Musiikin professorin tekemästä täydellisestä joululaulusta ei kumma kyllä tullut hittiä

7.Vaikka Maa oli suuri lumipallo, merissä sinnitteli alkeellista elämää

6. Yli kolmasosa aikuisista toivoo, että voisi yhä uskoa joulupukkiin

5. Onko Betlehemin tähdelle tieteellinen selitys?

4. Yhdysvaltain joulu täyttää 480 vuotta

3. Kaikki lumihiutaleet eivät olekaan erilaisia

2. Mitä yhteistä on joulukuusella ja dinosauruksella?

1. Ystävän joululahjan paketoinnissa ei kannata olla turhan tarkka, neuvoo tutkimus

Berliinissä Breitscheidplatzin joulutori jouduttiin evakuoimaan lauantai-iltana, kun poliisi sai vihjeen epäilyttävästä esineestä, kertoo muun muassa Deutsche Welle. Lisäksi Keisari Vilhelmin muistokirkossa käynnissä ollut tilaisuus jouduttiin keskeyttämään. Poliisi kertoi kuitenkin myöhemmin, ettei epäilyttävää esinettä löytynyt etsinnöissä.

Poliisin mukaan ihmiset poistuivat torilta evakuointikäskyn jälkeen rauhallisesti.

Lehtitiedot kertoivat aiemmin, että tapauksen johdosta olisi pidätetty kaksi epäiltyä. Poliisi kuitenkin kiisti tiedon. Poliisin mukaan evakuointiin ryhdyttiin sen vuoksi, että kaksi miestä oli käyttäytynyt torilla epäilyttävästi.

Vuonna 2016 tunisialainen turvapaikanhakija teki Breitscheidplatzin joulutorilla tuhoisan iskun, jossa kuoli 12 ihmistä. Hän varasti rekan ja ajoi sillä väkijoukkoon. Terroristi pakeni Italiaan, jossa hän kuoli ammuskelussa poliisin kanssa.

Seinäjoen seurakunnan lapsikuorolaisten joululoma on alkanut.

Joulunajan viimeinen ponnistus oli perjantai-illan Raskasta joulua -konsertti, jossa Solina-kuoro oli mukana.

– Olen jo monta vuotta haaveillut siitä, että olisi mies-hevilaulaja ja lapsikuoro. Nyt se haave toteutui, sanoo Solinan johtaja Suvi Lehtimäki.

Raskasta joulua -kiertueen osa ovat olleet tänä vuonna paikalliset lapsikuorot. Kiertueen musiikillisen johtaja Erkka Korhosen mukaan työryhmässä on nautittu lasten läsnäolosta lavalla.

Useimmat kuoroista ovat olleet 20-30 -henkisiä, joten Solinan 150 lasta lavalla oli elämys artisteillekin.

– Soundi oli upea, Korhonen sanoo.

"Moshausta, rokkausta ja muuta"

Raskasta joulua -konserttin valmistautumista leimasi salaperäisyys, sillä ensin Solina-kuoron osallistuminen oli vain Suvi Lehtimäen ja Solinan johtoryhmän salaisuus. Kuorolaistenkin piti pitää viime hetkeen asti salaisuutena se, mitä konsertissa esitetään.

Kuorolaisten mukaan joululaulujen laulaminen “hevinä” on ollut kuitenkin kiinnostavaa ja helppoa.

– Ne lauletaan samalla tavalla kuin muutenkin, mutta vähän enemmän laitetaan voimaa ja sellaista “ti-ti-tii” -meininkiä, miettii Fanny Merisalo.

Mico Väyryselläkin on hevi-laulamiseen selvät ohjeet.

– Se on moshausta, rokkausta ja muuta. Heilutat vaan päätä, Mico opastaa.

Solinalaisilla olisi ollut niin paljon intoa moshata, että sitä on jouduttu vähän toppuuttelemaankin. Perusteena muun muassa se, että jos 150 alakouluikäistä moshaa lavantäydeltä, päiden yhteenkolahtamisilta voisi olla vaikea välttyä.

Silmäkulmat kostuvat lavallakin

Erkka Korhosen mukaan dynamiikka muuttuu konsertissa selvästi aina, kun lapsikuoro tulee lavalle. Koska yhteisiä ennakkoharjoituksia ei artistilla ja kuorolla ole, on kokemus ainutlaatuinen solistillekin.

– Se on tumma ja raskassävyinen biisi, johon tulee lapsikuoroäänet mukaan. Kyllä siinä on monesti pyyhkäisty lavallakin silmäkulmia.

Kuorojen tapa olla lavalla on jonkun verran vaihdellut. Koskinen kertoo, että välillä rock-meininkiä on ollut enemmän, välilllä vähemmän. Mutta joka kerta:

– Lasten kanssa on ollut kiva työskennellä.

Jotta jokainen löytäisi vahvuutensa

Suvi Lehtimäelle tämä on jo 12. tai 13. Solina-joulu. Oikeastaan hänen pitää vähän laskea, miten kauan oman tyttären ja tämän kavereiden laulattamisesta alkanut kuoro on toiminut.

– Joka syksy hämmästelen sitä, että vieläkin tulijoita on. Keväisin jää lapsia pois, mutta aina tulee myös uusia lapsia mukaan kuoroon, Lehtimäki sanoo.

Vaikka laulaminen on - tottakai - kuoron päätehtävä, Lehtimäki pitää tärkeänä myös kuoroyhteisöä.

– Korostamme sitä, että olet yhtä tärkeä, oletpa sitten ollut kuorossa 12 vuotta tai kaksi kertaa. Ja se, jos joku tykkää laulaa porukassa eikä sooloja, on myös yhtä arvokasta.

Kuorossa työskentelee 38 entistä kuorolaista. Nuoret ovat töissä Solina-staffina ja muun muassa huolehtivat alakouluikäisistä kuorolaisista. Välillä he myös tukevat kuoroa lauluissa mukana laulamalla.

Isompien nuorten yhteisö on pienille kuorolaisille tärkeä.

– He ovat lapsille idoleita ja pienet haaveilevat tulevansa isoina solinastaffeiksi.

Lehtimäen filosofiaan kuuluu, että nuoret vastaavat mahdollisimman paljon kuoron käytännön toiminnasta ja ideoinnista. Laulujen säestyksestä, koreografiasta, musikaalilavastuksista, valaistuksesta – ja niin edelleen.

– Haluan, että jokainen saisi kasvaa siinä, missä on hyvä. Se oma vahvuus voi olla vaikka pitää sylissä lapsia ja jutella niille, ja se on ihanaa, Suvi sanoo.

"Tylsää, jos ei olisi kuoroa"

Solinalaiset aloittivat joululaulukauden jo lokakuussa.

– Ei joululaulut korvista tule, vaikka niitä paljon lauletaan. Siinä oppii sanat hyvin, vaikka laulut ovatkin aika lailla tuttuja, sanoo kuorolainen Eimi Heinämäki.

Kuorolaisilta joulunajan esiintymis- ja harjoitusputki edellyttää aktiivista läsnäoloa. Mutta sekään ei haittaa, koska laulaminen on kivaa ja kuorokaverit kivoja.

– Joulunodotus olisi tylsää, jos ei olisi kuoroa, sanoo Miisa Orava.

– Ilman Solinaa olisi erilaista. Ei olisi niin paljon menoja, mihin pääsee laulamaan. Tästä tulee ikuisia muistoja, sanoo Eveliina Mutikainen.

Myös kuoronjohtaja Suvi saa lapsilta kehut: Suvi on kiva, eikä hänen tarvitse pitää kuriakaan kuorolaisilleen, kuulemma.

– Suvi osaa tehdä taikatemppuja, mutta niitä taikoja ei saa paljastaa, Mikail Denizli sanoo.

Lehtimäkikin kehaisee, että Solinaan lienevät osuneet Seinäjoen parhaiten kasvatetut ja mukavimmat lapset.

"Sisältä nallekarhuja"

Raskasta joulua -konsertti päätti Solinan syksyn ja aloitti kuorolaisten joululoman.

Ikimuistoinen esitys tähtien kanssa jää varmasti mieleen, vaikka kaikille konsertin esiintyjäkaarti ei ollutkaan tuttu. Lapset miettivät, että artistit ovat saaneet arvostusta ja päätyneet osaamisensa vuoksi sekä haastatteluihin että isoille estradeille esiintymään.

– He ovat päältä pelottavia mörköjä, mutta sisältä nallekarhuja, Mico Väyrynen toteaa.

Erkka Korhosta Väyrysen kiteytys naurattaa.

– Varmaan se taitaa olla juuri tällä tavalla.

Suomessa työperäisistä ja asbestin aiheuttamista keuhkosyövistä kärsitään edelleen eniten miesvaltaisella rakennusalalla. Riskiammateiksi lukeutuvat putkiasentajat, korjaajat ja konepaja- sekä valimotyöntekijät, kerrotaan Työterveyslaitokselta (TTL).

Asbestin aiheuttamaa keuhkopussin syöpää eli mesotelioomaa todetaan eniten laivojen, junien ja lentokoneiden rakentajilla ja huoltajilla, esimerkiksi telakoilla ja VR:llä. Tauti voidaan todeta myös vatsakalvolla tai sydänpussissa.

Jatkossa työntekijöiden syöpävaarallisille aineille altistumisen seuranta laajentuu aiemmasta. Vuoden alussa tulee voimaan asetus, joka esimerkiksi määrittelee sitovat raja-arvot 22 uudelle syöpähaitalliselle tekijälle.

Asbestia lukuun ottamatta keskeisimmiksi työperäistä syöpää aiheuttaviksi altisteiksi mainitaan kvartsi ja dieselpakokaasut. Lisäksi mainitaan esimerkiksi kemianteollisuuden prosesseissa käytettävä formaldehydi ja kaikki lehtipuupöly. Asbestia koskee erillinen lainsäädäntö.

Työnantajan vastuulla on luetella työpaikalla käytetyt aineet, seokset ja työmenetelmät, jotka aiheuttavat syöpää tai vaurioittavat perimää. Suomessa uuden asetuksen myötä lähennytään EU:n käytäntöä syöpävaaraluokituksista.

TTL on ylläpitänyt vuodesta 1979 alkaen valtakunnallista rekisteriä syöpäsairauden vaaraa aiheuttavista aineista ja menetelmistä sekä työntekijöistä. Uuden rekisterilain on tarkoitus tulla voimaan myöhemmin.

Haitat ilmaantuvat viiveellä

Tänä päivänä Suomessa havaittavat ammattisyövät liittyvät usein altistumiseen, joka on tapahtunut vuosikymmeniä sitten.

Keuhko- ja keuhkopussinsyöpä ovat ylivoimaisesti tilastojen kärjessä ja niitä kumpaakin – jälkimmäistä lähes pelkästään – aiheuttaa 1960–80-luvuilla runsaasti rakentamisessa käytetty asbesti. Suojia ei käytetty, koska vaarat eivät olleet tiedossa.

1980-luvulla tuli asbestin purkurajoitteita, ja 90-luvun alussa sen käyttö kiellettiin. Nykyisin kaikista ennen vuotta 1994 rakennetuista asunnoista täytyy ottaa asbestinäyte, kun niitä aletaan remontoida. Lisäksi suojautumisen tarve on nykyään ehdoton.

TTL:n apulaisylilääkärin Kirsi Koskelan mukaan nykyisin tiedetään, että mesoteliooma voi tulla jopa 50 vuoden viiveellä. Tapaukset hiipuvat täten vasta ensi vuosikymmenellä.

– Vuodesta 2012 lähtien vahvistettujen ammattisyöpien määrä on ollut 80–90 vuosittain. Epäilyiksi jääneitä tapauksia on samalla aikavälillä kirjattu 50–70 vuodessa, Koskela sanoo.

Vakuutusyhtiöt tarvitsevat vahvistuksia korvauksista päättämistä varten.

Ammattitauteja rekisteröidään puutteellisesti

Lain mukaan lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa aluehallintovirastoon todetusta ammattitaudista tai sellaisen epäilystä.

– Valitettavasti se on vain pieni osa, josta tehdään ammattitauti-ilmoitus. Vahvistetuista tapauksista osuus on kuitenkin suurempi, Koskela toteaa.

Ongelmia voi olla ammattisyöpien tunnistamisessa. Mahdollisen ammattitaudin kohdalla lääkärin tulisi kysyä perusteellisesti potilaan työhistoriasta ja tehdä lähete jatkotutkimuksiin Työlääketieteen poliklinikalle.

– Toisinaan voi käydä niin, että lääkäri on valveutunut ammattisyöpäepäilyn osalta, mutta potilas ei halua erillisiä tutkimuksia, jos sairauteen on jo uupunut, Koskela sanoo.

Kvartsikivipölylle altistutaan hänen mukaansa tunneleiden tekemisessä ja vaikkapa hautakivien työstämisessä. Näitäkin töitä on menneinä vuosikymmeninä tehty suojatta, ja seuraukset voivat tulla viiveellä.

Koskelan mukaan isommat yritykset pitävät nykyisin suojauksen osalta pääsääntöisesti paremmin huolta työntekijöistään kuin pienet firmat.

Tanskassa uudenlaisia rintasyöpähavaintoja

Suomen Syöpärekisterin tutkimusjohtajan tehtävästä tänä vuonna eläkkeelle jäänyt professori Eero Pukkala kertoo, että pohjoismainen ammattisyöpätutkimus kattaa noin 80 eri syöpälajia, joihin sairastumisen todennäköisyys vaihtelee. Hänkin mainitsee suorimman yhteyden asbestin ja mesoteliooman välillä.

– Tanskassa on havaittu viime aikoina yötyöntekijöillä ja lentoemännillä vahva yhteys rintasyöpään, kun altistavaa työtä on tehnyt parikymmentä vuotta. Näissä tapauksissa häiriöt ovat hormonaalisia, Pukkala sanoo esimerkkinä tutkimuksesta muualla Euroopassa.

Syöpärekisterin tehtävänä on laskea nimenomaan eri ammatteihin liittyviä syöpävaaroja.

Suomessakin on havaittu puupölyaltistuksen yhteys nenäsyöpään. TTL on tilastoinut muutamia yksittäisiä nenä- ja kurkkusyöpiä viime vuosina.

Vuosina 2010–2015 TTL:n rekisterissä oli ilmoitettuna 32 512 eri työntekijää ja 1 976 eri työosastoa. Vuonna 2015 altistuttiin eniten kromi- ja nikkeliyhdisteille, jolloin niille ilmoitettiin noin 6 900 altistunutta työntekijää.

EU-kampanja yhtenäistää kriteereitä

Sosiaali- ja terveysministeriön marraskuun lopulla julkaisemien tietojen mukaan Euroopassa työperäiseen syöpään sairastuu noin 120 000 työntekijää ja menehtyy noin 80 000 työntekijää vuosittain. Työperäinen syöpä aiheuttaa Euroopassa yli puolet työoloihin liittyvistä kuolemantapauksista.

Suomen lukuja on TTL:n apulaisylilääkärin Koskelan mukaan hankala suhteuttaa muihin pohjoismaihin tai Eurooppaan, koska eri maiden olosuhteet, ja toisaalta myös altistuskriteerit vaihtelevat.

Altistumista syöpävaarallisille aineille työssä halutaan rajoittaa EU:ssa sitovilla raja-arvoilla, joita työpaikoilla on noudatettava. Sopimus hankkeeseen liittyvän Roadmap on Carcinogens -kampanjan jatkosta allekirjoitettiin Helsingissä marraskuussa. Kampanjassa pyritään lisäämään sekä työnantajien että työntekijöiden tietoa syöpäriskeistä.

Naismetsurit säästyvät todennäköisimmin

Professori Pukkalaa huolestuttaa "hyvän elintason ihmisten" syöpäriskit istumatyössä. Nämä syöpätyypit ovat esimerkiksi suolistosyöpä ja kohtusyöpä.

– Näiltä voi suojata liikkuminen, hän toteaa.

Rintasyövälle altistaa Pukkalan mukaan sekin, jos tehdään uraa, muttei lapsia. Tällöinkin riski kasvaa.

Miehillä korkeampi syöpäriski on ravintolatyössä, jossa alkoholilla on osansa asiassa.

– Työssä on niin kutsutusti työpaikkaetuna pullonpohjat. Ja kun käyttää enemmän alkoholia ja mahdollisesti siihen yhdistettynä vielä tupakoi, niin se altistaa.

Ylipäänsä syöpäriskeissä Pukkala korostaa elintapojen ja -ympäristön merkitystä.

Suomessa tietyillä alueilla ja etenkin harjumuodostelmissa esiintyvä radon täytyy huomioida rakentamispuolella. Sen vaikutus voi ulottua esimerkiksi rakennusten kellarikerroksiin. TTL:n ammattitautitilastoissa sillä ei ole kuitenkaan havaittavaa merkitystä.

Naisvaltaisilla aloilla, kuten siivouksessa ja sairaala- tai laboratoriotyössä tulee ilmi joitain epäilyjä, jotka ovat silti pienessä osassa. Kemikaali- ja säteilykuormalta suojautumisesta huolehditaan pääsääntöisesti hyvin.

Pienin ammatillinen syöpäriski on Pukkalan mukaan miehistä maanviljelijöillä ja naisista metsureilla, fyysisissä ammateissa.

– Maanviljelijöillä kuitenkin ulkotyön ja tupakoinnin yhdistelmä voi aiheuttaa huulisyöpää, Pukkala huomauttaa.

Vähäinen liikenne ja puutalojen lomassa kasvavat kauniit puut – näihin seikkoihin kuvauspaikkajärjestäjä Rick Schuler kiinnittää huomionsa. Hän verkkaisesti kävellen napsii järjestelmäkamerallaan kuvia Oulun perinteisen puutaloalue Karjasillan hiljaisista kaduista.

Schuler kollegoineen niin sanotusti scouttaa Suomesta mielenkiintoisia paikkoja, jotka voisivat toimia suurten elokuvatuotantojen kuvauspaikkoina.

Erityismaininnan Schulerilta saa Karjasillalla valo, joka haastatteluhetkellä kello 13.30 maalaa maiseman iltapäivän sinertävään hämärään.

– Valon merkitys korostuu täällä. Valo ja sen eri sävyt ovat avainasemassa elokuvanteossa, sanoo 30 vuotta kuvauspaikkoja ympäri maailman etsinyt Schuler.

Pohjois-Suomen elokuvakomission asiantuntija Reetta Turula seuraa ammattilaisten työtä tyytyväisenä vieressä. Kauniin luonnon ja kolkon teollisuusarkkitehtuurin yhdistelmät herättävät kuvauspaikkametsästäjien mielenkiinnon.

– Esimerkiksi Renforsin ranta Kajaanissa herätti jo etukäteen suurta kiinnostusta ryhmässä, Turula paljastaa.

Viikon kestävän matkan aikana ryhmä tutustuu Oulun ja Kajaanin lisäksi esimerkiksi Lappiin, Turkuun sekä pääkaupunkiseutuun.

Veroporkkana houkuttelee studioita Suomeen

Kansainvälistä kuvauspaikkametsästystä on tehty ennenkin esimerkiksi Oulussa viime vuoden elokuussa. Toistaiseksi vierailut eivät ole johtaneet suurtuotantojen saapumiseen kaupunkiin.

Nyt vierailussa on kuitenkin – ainakin isäntämaan näkökulmasta katsottuna – erityinen lataus, sillä vierailevat kuvauspaikka-ammattilaiset edustavat freelance-pohjalta useita Hollywoodin suurista elokuvastudioista.

Studiot ovat tehneet valkokankaalle kassamagneetteja, kuten Transformers-, A Star Is Born- ja Downtown Abbey-elokuvia.

Onko suuren tuotannon saapuminen Suomeen siis lähellä?

– Kyllä se on nyt lähellä, Länsi-Suomen elokuvakomission elokuvakomissaari Teija Raninen vastaa.

Syitä hyvään kehitykseen on Ranisen mukaan monia, mutta yksi on ylitse muiden. Pari vuotta sitten käyttöön otettu tuotantokannustin on merkittävä houkutin elokuvantekijöille, joille miljoonaluokan budjeteista huolimatta aika on rahaa.

Rick Schuler komppaa tuotantokannustinta. Hänen mukaansa verokannustimet ovat keskeisessä asemassa elokuvatuotantojen maailmassa, jossa trendinä on kuvata oikeissa, mieluiten eksoottisissa kuvauspaikoissa.

Talvi kuin Imperiumin vastaiskussa

Eksoottisesta puheen ollen ryhmä siirtyy Sotkamossa sijaitsevan Vuokatinvaaran lumisille rinteille.

Aavikolle sijoittuva elokuva ei estä sitä työstävää location manager Leann Emmertiä ihastelemasta tykkylumisia puita.

– Työhömme kuuluu löytää uniikkeja ja erikoisia kohteita. Tämä maisema todella näyttää erikoiselta, Emmert kehuu.

Ennen ensimmäistä Suomen vierailuaan Emmertin kollega Dan Connolly kertoo katsoneensa klippejä Imperiumin vastaiskusta, joissa lumiset maisemat yltävät silmien kantamattomiin. Connolly kokee, että Suomessa voi tavoittaa jotain kyseisen elokuvan tunnelmasta.

– Tapa, jolla talvi muokkaa maisemaa täällä, on mielestäni kaikkein mielenkiintoisin asia Suomessa.

Mikä suomalainen paikka sopisi mielestäsi Hollywood-elokuvaan? Voit keskustella aiheesta kello 22 saakka!

Kauppojen laajentuneet aukioloajat ovat lisänneet myyjien osa-aikatyötä ja vuokratyötä.

Palvelualojen ammattiliiton PAMin mukaan entistä pidemmät aukioloajat ovat lisänneet vastentahtoista osa-aikatyötä samalla kun vähittäiskaupassa kokoaikainen työ on vähentynyt.

Tutkimuspäällikkö Antti Veirto PAMin yhteiskuntapoliittisesta yksiköstä sanoo, että vähittäiskaupassa on käynnissä sopeutumisvaihe uuteen normaaliin: epänormaaleihin työaikoihin ja pyhätyöhön. Esimerkiksi ravintola-alalla tähän on jo totuttu.

– Hyvä, että on tarjolla töitä työntekijöiden erilaisiin elämäntilanteisiin ja löytyy työntekijöitä eri työajoille, sanoo Veirto.

Vuorotyö vaatii tosin arjen akrobatiaa: työntekijöiden haasteena on useimmiten tasapainon löytyminen työn ja elämän välillä, selviää PAMin työntekijäkyselyissä. Lastenhoidon ja omaishoidon järjestäminen voi olla vaikeaa, sosiaaliset suhteet ovat koetuksella, lepoaikaa ei aina ole tarpeeksi ja julkisilla liikennevälineillä ei aina pääse töihin.

Toisille vuorotyö on pelastus. Järvenpääläinen myyjä Katri Laine tekee omasta tahdostaan pelkästään ilta- ja yövuoroja Triplan Prismassa Helsingissä.

– Se sopii parhaiten omaan elämänrytmiini. Lisäksi korvaus on parempi kuin päivällä tehdyssä työssä, sanoo iltaihmiseksi tunnustautuva Laine.

– Parasta on se, että saa aamulla nukkua pitkään, herätä rauhassa ja lähteä töihin, kun on kunnolla hereillä.

Lisätyövoimaa on palkattu

Pidemmät aukioloajat tarkoittavat lisää työtunteja työntekijöille. SOK kertoo pystyvänsä tarjoamaan nykyisin miljoona työtuntia lisää vuosittain. Keskolla aukiolo on pelkästään tämän vuoden aikana laajentunut 20 000 tunnilla.

Lisätunteja on tullut erityisesti sunnuntai- ja pyhäpäiviin – eli päiviin, joiden aukiolo oli aiemmin hyvin rajoitettua. Jopa pienemmillä paikkakunnilla on nykyään ainakin yksi ruokakauppa, joka on lähes vuoden jokaisena päivänä auki.

SOK:n vähittäiskaupan suunnittelujohtaja Mika Lyytikäinen sanoo, että heillä työllistämisvaikutukset näkyvät.

– Meillä on ihan selkeästi henkilöstömäärät lisääntyneet: kokoaikatyöt, osa-aikatyö, vuokratyö, kaikki. Aukiolomuutokset ovat olleet sen verran suuria, että olemme tarvinneet lisätyövoimaa kaikkiin erilaisiin työsuhteisiin, sanoo Lyytikäinen.

Keskolla lisätunnit on pystytty jakamaan nykyisille työntekijöille eikä osa-aikaisuus ole merkittävästi kasvanut, sanoo K-Citymarket-ketjun johtaja Ari Sääksmäki.

24h-kauppoja tulee tasaisesti lisää

24h-aukiolon edelläkävijä Suomessa on ollut SOK, jolla on tällä hetkellä noin 60 ympäri vuorokauden auki olevaa ruokakauppaa. 24h-myymälöistä löytyy sekä pieniä lähikauppoja että isoja Prismoja, ja osa niistä on ABC-liikennemyymälöiden yhteydessä.

Kesko on lähtenyt varovaisemmin jatkuvaan aukioloon: sillä on kolme 24h-kauppaa, jotka kaikki ovat isoja K-Citymarket- tai K-Supermarket-myymälöitä

Ari Sääksmäen mukaan 24h-aukiolo ei ole Keskolle itseisarvo – sen sijaan monet sen ruokakaupat ja marketit ovat menossa kohti 06-24-aukioloa.

– Ratkaisut tehdään aina myymäläkohtaisesti ja kysyntää kuunnellen, sanoo Sääksmäki.

Ruokakauppojen ja markettien sunnuntaimyynti lähentelee jo arkipäivien tasoa. Myynti jakautuu tasaisemmin eri päiville ja kellonaikoihin, kun kaupat aukaisevat ovensa aikaisemmin ja sulkevat yömyöhään.

Lisätunnit tasoittavat tavaratalojen kriisiä

Lisätyötunneista huolimatta vähittäiskaupan kokonaistyöllisyys on pysynyt lähes samana. Syynä on tavaratalojen ja kivijalkakauppojen kriisi, joka on vienyt alalta työpaikkoja.

Kaupan ala perusteli aukiolon vapautumista työllisyyden kasvulla. Tilastokeskuksen tietojen mukaan vähittäiskaupan työllisten määrä ja tehdyt työtunnit ovat pysyneet lähes samana tai jopa laskeneet vuoden 2015 tasosta.

PAMin Antti Veirto muistuttaa, että samaan aikaan vähittäiskaupassa on käynyt iso myllerrys: Anttilan konkurssissa työnsä menetti 1 300 ihmistä. Stockmannin sulkiessa Oulun tavaratalon vuonna 2017 meni työpaikka alta 250 ihmiseltä.

Lisäksi aukiolojen vapautuminen näyttää hyödyttäneen jättikauppoja – pienempien kustannuksella. Ruokakauppojen ja tavaratalojen lisääntyneet työtunnit ovat siis tasoittaneet vähittäiskaupan isoa murrosta.

Tulevina joulunpyhinä yhä useampi kauppa on auki verrattuna viime vuoteen. Joulupäivä on useassa Suomen ruokakaupassa vuoden ainoa päivä, jolloin ovet ovat kiinni.

Myös myyjä Katri Laine viettää aattoyön töissä – vapaaehtoisesti.

– En koe, että se rajoittaa minun joulunviettoani. Toisaalta monelle muulle on hirveän tärkeä olla vapaalla, joten miksipä ei.

Lue lisää:

Läpi yön auki olevista kaupoista on tullut monille jääkaapin korvikkeita: ”Ei tarvitse hamstrata ruokaa, kun pääsee koska vain ostoksille”

Jättikaupat kuorivat hyödyt aukioloaikojen vapauttamisesta – työllisyys ei parantunut

Valtava möhkäle, joka katkaisee kaikki arjen rutiinit.

Sellaiselta monet aiemmat joulut ovat 42-vuotiaan Sirkka Heinvuon mielestä tuntuneet. Syömishäiriö eri muodoissaan oli hänen elämässään 25 vuotta, ja matkan varrelta on niin hyviä kuin huonoja joulumuistoja.

– Joulu on hyvin ristiriitaisia tunteita herättävä juhla. On mukavaa tavata sukulaisia ja ystäviä, on joulukuusta, piparintuoksua ja muuta. Mutta joulua juhlitaan hirveän korostuneesti ruuan ympärillä ja joulunvietto jatkuu monta päivää, Sirkka Heinvuo sanoo.

Heinvuo toimii tällä hetkellä vertaistukihenkilönä Syömishäiriöliiton Helsingin ja Uudenmaan alueyhdistyksessä, Etelän-SYLI:ssä. Myös vertaistukiryhmissä joulusta odotuksineen ja onnistumisen paineineen keskustellaan paljon.

– Joulu ylitsevuotavine patoineen ja laatikoineen voi tuntua monesta sairastavasta tai toipuvasta lähes miinakentältä, Sirkka Heinvuo sanoo.

Hän toivoo, että syömisen kanssa kipuilevat olisivat tervetulleita joulupöytään ilman, että heidän syömisestään tehtäisiin numeroa tai sitä kommentoitaisiin. Jo pelkästään yhteiseen joulupöytään tuleminen voi vaatia suurta ponnistelua, mutta yhteisistä hetkistä on ikävää jäädä sivuun.

Muutkin ihmiset voivat vaikuttaa siihen, millainen ilmapiiri joulun syömiseen liittyy.

Puhe joulukiloista ja kinkunsulatustreenistä voi lisätä ahdistusta

Syömishäiriöliiton alueyhdistyksen, Etelän-SYLI:n toiminnanohjaajan Uura-Liina Lahden mukaan yleisillä puhetavoilla ja esimerkiksi somepäivityksillä on vaikutusta siihen, millaisena joulusyöminen koetaan. Siihen voivat kaikki vaikuttaa.

– Vältettäisiin sellaista negatiivista puhetta, että "voi kauhea kun tuli syötyä" ja "kyllä tammikuussa pitää aloittaa joku kurinpalautussysteemi", Uura-Liina Lahti sanoo.

Kun ruokasuhde on ongelmallinen, Uura-Liina Lahden mukaan paine vähenisi, jos ympärillä olevat ihmiset suhtautuisivat ruokaan ja liikuntaan mahdollisimman neutraalisti. Jouluna saa syödä hyvin, mutta niin saa muulloinkin. Tapaninpäivänä tai sen jälkeenkään ei tarvitse lähteä kinkunsulatusjumppaan joulukiloja karistamaan.

– Liikunta on parhaimmillaan energiaa, iloa, elämyksiä ja mielen tasapainoa tuova lisä arjen pyöritykseen. Kalorinpolttoajatukset edellä harvoin kuitenkaan löytää omiin voimavaroihin sopivaa, säännöllistä ja mielihyvää tuovaa tapaa liikkua, hän sanoo.

Vältettäisiin sellaista negatiivista puhetta, että "voi kauhea kun tuli syötyä" ja "kyllä tammikuussa pitää aloittaa joku kurinpalautussysteemi". Uura-Liina Lahti

Syömishäiriötä sairastavan kannalta voi olla helpottavaa, jos jouluun liittyvistä ajatuksista pystyy etukäteen puhumaan läheisten kanssa.

– Sairastuneelta voi kysyä, millaisin ajatuksin olet laskeutumassa jouluun ja onko jotain, miten voisimme sinua tukea tai huomioida, Uura-Liina Lahti sanoo.

Syömisen kanssa kipuilua ja syömishäiriöitä on erilaisia ja ruokasuhteen ongelmia on eri ikäisillä. Siksi myös ympärillä olevien ihmisten rooli sairastuneiden tukijoina vaihtelee.

Syömisen panttaaminen johti ruuan himoon ja pakkoliikuntaan

Heinvuon syömishäiriö alkoi 13-vuotiaana bulimiana, jossa ahmimiseen liittyivät oksentaminen ja pakkoliikunta. Hieman myöhemmin sairaus muuttui anoreksiaksi, syömisen voimakkaaksi rajoittamiseksi. Välillä hänen sairautensa on ollut ruuan terveellisyyttä sairaalloisesti korostavaa ortoreksiaa ja monenlaista eri oireiden vaihtelua.

Ikävimpiä joulumuistoja Sirkka Heinvuolla on niiltä vuosilta, jolloin hän valmistautui joulunpyhiin syömällä pari päivää niin vähän kuin pystyi, jotta hän kokisi ansaitsevansa jouluna syötävät kalorit. Kun hän sen jälkeen söi, ruuan himo oli niin ylikorostunut, että syömisestä tuli todella paha mieli. Sitä seurasivat oksentaminen ja pakkoliikunta.

– Pahimmillaan se oli tosi ahdistavaa aikaa, Sirkka Heinvuo sanoo.

Heinvuo painottaa, että tällainen kompensaatiologiikka ei toimi. Sekä ennen juhlaa, juhlapyhinä että juhlan jälkeenkin olisi syytä syödä säännöllisesti ja monipuolisesti. Jos jouluruualle koettaa jättää tilaa ajamalla kehon nälkävelkaan, nälkä- ja kylläisyyssignaaleja on vaikeaa kuunnella.

Kun pitäisi unohtaa arki ja tutut ruuat, istua jonkun toisen tekemään joulupöytään ja ottaa kaikkea, niin onhan se aika mahdoton tilanne. Sirkka Heinvuo

Niinä vuosina, kun Heinvuon oireilu puolestaan liittyi anoreksiaan tai ortoreksiaan, ruokasuhde oli hyvin mustavalkoinen. Hän on aina pitänyt hyvästä ruuasta ja söi juhlapöydässä jotain, mutta vain osa ruuista tuntui sallituilta.

– Syömishäiriöihin kuuluu vahvasti lähes rituaalinomainen suhtautuminen asioihin. Kun pitäisi unohtaa arki ja tutut ruuat, istua jonkun toisen tekemään joulupöytään ja ottaa kaikkea, niin onhan se aika mahdoton tilanne, hän sanoo.

Samankaltaisista kokemuksista on puhuttu paljon myös Heinvuon vertaistukiryhmissä.

– Olemme puhuneet siitä, että ennakoiminen on hirveän tärkeää. Kun kertoo läheisille, vertaisille, lääkärille tai kenelle tahansa, mikä tilanteissa pelottaa, niihin voi valmistautua, Sirkka Heinvuo sanoo.

Joulu ylitsevuotavine patoineen ja laatikoineen voi tuntua monesta sairastavasta tai toipuvasta lähes miinakentältä. Sirkka Heinvuo

Heinvuo kertoo olleensa toipuneena syömishäiriöstä nyt muutaman vuoden ajan. Vaikeina hetkinä vanhoja ajatuksia tulee yhä mieleen, mutta ne eivät enää johda haitalliseen toimintaan.

Mikä tekee joulusta mieluisan?

Syömishäiriöliiton alueyhdistyksen, Etelän-SYLIN:n toiminnanohjaaja Uura-Liina Lahden mukaan olisi myös hyvä miettiä, mikä joulusta tekee kullekin ihmiselle mieluisan.

Vaikka jouluruoka toki kuuluu kiinteästi joulunviettoon, joulun hyvään tunnelmaan kuuluu paljon muutakin: hyvien kirjojen lukemista, lautapelien pelaamista, elokuvien katselua, vanhojen valokuvien katselemista tai muita juuri itselle mieluisia joulunviettotapoja.

– Kun ei ole mihinkään kiire, löydettäisiin niitä kivoja asioita, joita arjessa ei ehkä tule tehtyä, Uura-Liina Lahti sanoo.

Jos sinulla on huoli läheisesi syömisestä, saat lisää tietoa täältä. Syömishäiriö on sairaus, johon täytyy hakea apua ja siitä voi täysin parantua.

Syömishäiriöliiton blogi: Ruokarauhaa joulupöytään

Pamela Tola pelkäsi vanhuutta enemmän kuin kuolemaa: Elämä menee hukkaan, jos yrittää vääntyä toisten vaatimiin asentoihin

Näyttelijä-ohjaaja Pamela Tola näyttää vanhat naiset kokonaisina ihmisinä, eikä kadu #metoo-puheitaan. Hän halusi kirjoittaa elokuvan kiinnostavista vahvoista naisista. Vuodenvaihteessa ensi-iltansa saava Teräsleidit on road movie kolmesta yli 75-vuotiaasta siskoksesta. Siskoja näyttelevät Seela Sella, Leena Uotila ja Saara Pakkasvirta.

Analyysi: Sanna Marinin pikainen nousu sekoitti maailman lehdistön – Suomi on outo lintu, joka herättää Britanniassa kateutta

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) nopea nousu valtaan herätti maailmalla valtavan kiinnostuksen. Oman lisänsä mediamyllytykseen toi se, että viiden puolueen hallituksessa jokaista hallitusryhmää johtaa nainen ja heistä neljä on alle 35-vuotiaita.

Kymmenet Oulun teatterin työntekijät kertovat vuosien työpahoinvoinnista: "Päällimmäinen tunne oli pelko"

Oulun kaupunginteatteri oli vuosia pahoinvoiva työpaikka, kertoo iso joukko Ylen haastattelemia työntekijöitä. Entinen toimitusjohtaja Maija Palonheimo ja hallituksen ex-puheenjohtaja Tytti Tuppurainen kiistävät väitteet, ettei ongelmiin olisi puututtu.

Yle kysyi opettajilta koulun uudistuksista: Eniten hatuttaa huonosti toteutettu erityisoppilaiden sulauttaminen yleisopetuksen luokkiin

Koulun opetussuunnitelman toteutus ja koulutilaratkaisut ovat herättäneet syksyn mittaan kiivasta keskustelua. Me kysyimme koulun arjessa avainasemassa olevilta alakoulujen opettajilta, millä tavoin he kokevat koulun uudistukset työssään. Opettajien vastauksista nousivat teemoihin muun muassa oppimisympäristö ja digitalisaatio, hyvässä ja pahassa.

Vaikeasti vammainen tytär jäi ilman lääkkeitä, nuori mies unohtui kuumaan saunaan – asukkaiden kokemukset paljastavat, miksi Validia joutui tehovalvontaan

Lääkkeitä on jätetty antamatta, eikä omaisille kerrota asukkaan terveydentilan huononemisesta. Suihkuun ei pääse tarpeeksi usein. Suomen suurimman vammaisasumisen järjestäjän pitkään jatkuneet ongelmat paisuivat niin suuriksi, että nyt niitä ratkotaan viranomaisvoimin.

Puuseppä Jussi Korhosen työtehtävät ovat jokseenkin vaihtelevia.

Nyt hän kasaa perinteistä japanilaista hirsijatkosta – puusepäntaidon mestarinäytettä, jossa kaksi jykevää hirttä liitetään toisiinsa ilman ainuttakaan naulaa, ruuvia tai liimaa.

Korhosen edellinen työ oli pystyttää seinän taakse joukko dinosauruksia.

Ollaan tiedekeskus Heurekan verstaalla.

– Toistaiseksi ei ole tullut vastaan mahdotonta tehtävää. Aika ihmeisiin täällä pystytään, Korhonen sanoo.

Oman kierteensä verstaan toimeksiantoihin tuo se, että jokaisen näyttelyesineen täytyy olla kätevästi purettavissa, pakattavissa, kuljetettavissa ja uudelleen koottavissa.

– Kaiken tavaran on mahduttava kaksi ja puoli metriä korkeaan konttiin. Siksi tämäkin puurakentamista esittelevä näyttely tehdään pienistä palasista.

Lähtökohtaisesti kaikki Heurekassa valmistuvat näyttelyt myydään tai vuokrataan muihin tiedekeskuksiin ympäri maailman. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että näyttelyn on mahduttava puolen tusinaan konttiin.

Muutto-operaatio on vuosien saatossa hioutunut niin sujuvaksi, että 600 neliön kokoinen näyttely siirtyy Vantaalta vaikkapa Thaimaahan muutamassa viikossa.

– Meidän muuttoon erikoistuneet työntekijät tilaavat kontit, purkavat näyttelyn, lähettävät kontit laivamatkalle, lentävät itse perässä ja kokoavat näyttelyn uudelleen, selittää Heurekan toimitusjohtaja Tapio Koivu.

Puolen miljardin euron bisnes

Heurekan näyttelyn on nähnyt yhteensä 30 miljoonaa ihmistä. Siitä vain kolmannes on käynyt katsomassa näyttelyä Tikkurilassa Vantaalla. Näyttelyvienti on siis varsin keskeinen osa Heurekan toimintaa.

– Ei vaivalla tehtyä näyttelyä kannata heittää yhden käytön jälkeen roskiin, toimitusjohtaja Tapio Koivu sanoo.

Näyttelyvaihto perustuu siihen, että maailmalla on riittävästi ammattimaisesti hoidettuja tiedekeskuksia. Kun Heureka aloitti vuonna 1989, tiedekeskuksia oli noin 300. Nyt määrä on 3 000.

– Näyttelyitä vuokrataan ja ostetaan vuodessa arviolta puolen miljardin euron arvosta. Tästä on oikeasti muodostunut markkina, joka tarjoaa mahdollisuuksia bisnekseen, Koivu iloitsee.

Käytännössä näyttelykauppaa tehdään alan konferensseissa. Koivun mukaan erityisesti ne tiedekeskukset, joilla ei ole omaa näyttelytuotantoa, katsovat hyvinkin tarkkaan tarjonnan.

Useimmiten näyttely halutaan nähdä myös paikanpäällä livenä. Esimerkiksi tekeillä olevasta puurakentamisnäyttelystä tuskin syntyy kauppaa ennen kuin se on avautunut Heurekassa.

– Vuokraajat haluavat nähdä yleisön reaktiot, Koivu selittää.

Tiedekeskusten verkosto toimii Koivun mukaan luottamusperiaatteella. Raskaita sopimuksia ei tarvita.

Joskus sääntelyn puuttuminen saattaa tosin johtaa väärinkäytöksiin. Koivun mukaan Heurekassakin on vieraillut ryhmiä, jotka ovat ottaneet poikkeuksellisen paljon valokuvia. Myöhemmin Koivu on törmännyt kovasti Heurekan näyttelyä muistuttavaan näyttelyyn kiertäessään maailman tiedekeskuksia.

– Erityisesti Kiinassa kopiointi on halpaa. Tosin myös esineiden laadussa on eroa.

– Näyttelyiden oikeuksien suojaan ei alalla ole tapana puuttua, Koivu sanoo.

Kiina on vaikea markkina

Heureka on onnistunut varsin hyvin vuokrabisneksessä.

– "Liiku ja pelaa" -näyttely on kiertänyt lähes 10 vuotta ja ollut esillä 11 tiedekeskuksessa, kertoo Koivu näyttelystä, joka on vihdoin palaamassa Vantaalle. Viimeinen näyttelykohde oli Coventryssä, Britanniassa.

Eurooppa on Heurekan suurin markkina-alue, mutta näyttelyjä on ollut esillä Australiaa, Hongkongia ja Israelia myöten. Yhteensä Heurekan tekemä näyttely on ollut esillä 30 maassa, 80 eri paikassa.

Tosin pettymyksiäkin on matkan varrelle osunut. Talviolympialaisiin valmistautuvaan Kiinaan koetettiin kaupata pohjoismaisia hiihtolajeja esittelevää näyttelyä, turhaan.

– Kiinassa ja laajemminkin Aasiassa maku on vähän erilainen. Se on vähän kuin huumorin kanssa, eri puolilla maailmaa nauretaan pikkasen eri jutuille, Koivu pohdiskelee.

Ristiinpölytystä huvipuistojen kanssa

Näyttelyjen kierrättämiseen kannustaa myös se, ettei tiedenäyttelyn tekeminen ole aivan halpaa: Heurekassa yhden näyttelyn hintalappu saattaa olla kaksi miljoonaa euroa.

Heurekan ja sen tytäryhtiöiden vuosibudjetti on 14 miljoonaa euroa. Näyttelyviennin osuus on Koivun mukaan vajaa miljoona euroa.

– Tulonlähteenä näyttelyvienti ei yllä samaan kuin pääsylipputulot tai Vantaan kaupungin ja opetus- ja kulttuuriministeriön tuet.

Koivu muistuttaa, että Heurekaan myös vuokrataan muualla tehtyjä näyttelyjä. Esimerkiksi Dinosaurus-näyttely on lainassa Yhdysvalloista ja maksaa arviolta 600 000-700 000 euroa. Vuokra on sidoksissa kävijämäärään ja lopullinen hinta selviää vasta näyttelyn päätyttyä ensi keväällä.

– Ostamme näyttelyitä suunnilleen samalla summalla kuin niitä myymme.

Heurekan uusin aluevaltaus on myydä kuuden tavarakontillisen sijaan yksi hyvä idea. Australian Adelaidessa on on avautumassa näyttely, joka perustuu Heurekan kahden vuoden takaiseen "Seitsemän sisarusta tulevaisuudesta" -näyttelyyn. Poikkeuksellisesti sitä ei tehty vientiin, mutta Adelaiden Museum of Discovery -tiedekeskuksen johtaja innostui konseptista.

– He muokkasivat näyttelyn Australian oloihin. Esimerkiksi kun meillä tarina sijoittui Jukolan kylään, Adelaidessa tapahtumapaikka on nimeltään Eucalara, Tapio Koivu naurahtaa.

Suomessa Heureka on näyttelyviennin osalta pioneeri. Taide- ja kulttuurihistoriallisissa museoissa näyttelyt kiertävät, mutta eivät samassa mittakaavassa kuin Heurekassa. Toimitusjohtaja Tapio Koivu vertaakin heidän toimintaansa huvipuistoihin.

– Esimerkiksi Rovio on tehnyt Angry birds -aiheisen tiedekeskuksille sopivan näyttelyn, joka on kiertänyt maailmalla.

Tällaista "ristiinpölytystä" Koivu kaipaa enemmänkin.

– Huvipuistot haluavat enemmän oppimiseen liittyviä asioita, me taas haemme sieltä puolelta elämyksellisyyttä.

Lue myös:

Varkauden tiedekeskus otti askeleen eteenpäin – säätiön perustamiseen määräraha