Tampereella Nokian moottoritiellä maanantaina sattuneessa ulosajossa loukkaantunut noin 30-vuotias mies on menehtynyt. Turmassa mukana ollut noin 40-vuotias nainen on edelleen sairaalahoidossa.

Maanantaina hätäkeskus sai hieman ennen iltakymmentä ilmoituksen henkilöautosta, joka oli törmännyt Villilän kohdalla keskikaiteeseen ja valotolppaan.

Poliisin mukaan tutkinnassa on selvinnyt, että henkilöauto oli tullut Nokian suunnasta kohden Tamperetta. Kuljettaja oli menettänyt auton hallinnan ja ajautunut oikea kylki edellä keskikaiteen lävitse valopylvääseen.

Ajajan henkilöllisyys on edelleen epäselvä

Auto vaurioitui kauttaaltaan. Kyseessä on punainen Audi A4 -merkkinen porrasperäinen henkilöauto vuosimallia 1998.

Poliisin mukaan edelleen on epäselvää, kumpi autoa onnettomuushetkellä ajoi. Menehtynyt mies löytyi onnettomuuden jälkeen auton ulkopuolelta. Nainen jouduttiin irrottamaan autosta.

Ennen onnettomuutta kyseisellä henkilöautolla on kello 21.16 ajettu Ylöjärvellä uudella Kuruntiellä nopeusvalvontakameraan. Auto oli tuolloin menossa Ylöjärveltä Nokian suuntaan.

Poliisi pyytää mahdollisia silminnäkijöitä ilmoittamaan onnettomuusautoa koskevista havainnoistaan Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikosvihjepuhelimeen numeroon 0800 90022 tai sähköpostilla osoitteeseen vihjeet.pirkanmaa@poliisi.fi.

Nokian moottoritiellä keskikaistalle ja tolppaan - kaksi loukkaantui vakavasti

Kaikkiaan 3 500 suomalaista saa lähiviikkoina tiedon riskistään sairastua kolmeen kansantautiin: sepelvaltimotautiin, kakkostyypin diabetekseen ja laskimoveritulppaan.

Riski on kaivettu esiin heidän geeneistään.

– Analysoimme perimän niin sanotun geenisirun avulla. Se tunnistaa perimästä ne kohdat, jotka liittyvät tiettyihin sairauksiin, THL:n tutkimusprofessori Markus Perola selvittää.

Geenisirun sadat tuhannet löydökset tiivistetään yhdeksi luvuksi, joka kertoo ihmisen riskin sairastua vaikkapa sepelvaltimotautiin. Tämän luvun THL:n tutkimukseen osallistuvat 3 500 suomalaista pian löytävät tietoturvalliselta verkkosivustolta.

– Olen teettänyt itselläni useita geenitestejä, eivätkä löydökset ole olleet hirveän mielenkiintoisia. Geneettinen sairastumisriskini on pääosin suomalaista keskitasoa.

Tällaista tulosta tutkimusprofessori Perola ennakoi myös ylivoimaiselle enemmistölle tutkittavista.

Joukossa on kuitenkin myös niitä, joiden riski on suuri. He saavat kehotuksen ottaa yhteyttä lääkäriin. THL avaa kysymyksiä varten myös auttavan puhelimen.

Testien hinnat romahtaneet

Geenitestit ovat viime vuosina yleistyneet ryminällä. Internetistä löytyy arviolta satoja firmoja, jotka lupaavat selvittää perimästä vaikkapa selityksen silmien tai hiusten värille. Riittää, kun sylkäiset purkkiin ja postitat sen firmalle.

– Kaikesta, mikä ihmisestä on mitattavissa – onko hänellä tauti tai mikä hänen kengännumeronsa on – voidaan tehdä perimän läpikartoitus, tutkimusprofessori Markus Perola selittää.

Suomessa geenitestejä tekee muutama yritys. Yksi niistä on vuonna 2015 perustettu Negen.

– Geenitestaus on varsin uusi ala sekä Suomessa että maailmalla. Kasvu on ollut voimakasta ja se perustuu hintojen laskuun, sanoo Negenin teknologiajohtaja Kimmo Aro.

Kun geenitesti maksoi kymmenen vuotta sitten 700 euroa, on hinta nyt halvimmillaan muutamia kymppejä.

Kaikesta, mikä ihmisestä on mitattavissa – onko hänellä tauti tai mikä hänen kengännumeronsa on – voidaan tehdä perimän läpikartoitus. Tutkimusprofessori Markus Perola, THL

Myös alan sääntely on vasta valmisteilla. Sosiaali- ja terveysministeriö on luonnostellut genomilakia, ja se on tarkoitus antaa eduskunnalle ensi keväänä.

– Sääntely on tervetullutta. Uskon, että se lisää alalla toimivien yritysten luotettavuutta, Aro sanoo.

Tutkimusprofessori Perolan havaintojen mukaan geenitestejä tarjoaa kirjava joukko yrityksiä.

– Paljon on sellaista, etteivät firmat selvästikään tiedä, mitä ne tekevät. Data on epäkuranttia. Maallikon on hankala arvioida, onko kyseessä asiallinen yritys vai käärmeöljykauppias.

Perimää ei voi muuttaa, elämäntavan voi

Geenitestit voi jakaa kahteen pääryhmään: niiden avulla etsitään joko sukujuuria tai terveyteen liittyvää dataa.

– Raakamateriaali ja sen sisältämä geneettinen tieto on samanlaista. Ero syntyy laboratoriossa, jossa näytteestä tutkitaan eri asioita, Kimmo Aro kertoo.

Negen tutkii perimän aiheuttamaa riskiä sairastua kansantauteihin. Siis samaa, mitä THL omassa tutkimuksessaan. Asiakkaina on muun muassa firmoja, jotka ostavat testejä työntekijöilleen.

Jos kertoo tupakoitsijalle, että hänen geneettinen riskinsä sairastua keuhkosyöpään on alhainen, se tuskin kannustaa lopettamaan tupakointia. Tutkimusprofessori Markus Perola, THL

– Tavoitteena on motivoida työntekijä pitämään itsestään parempaa huolta, jolloin sairauspoissaolot vähenevät ja työkyky säilyy pitempään.

Ajatuksen logiikka piilee siinä, että sairastumisriskiin vaikuttavat paitsi geenit, myös elintavat. Ja koska geenejä ei voi muuttaa, kannustaa tieto esimerkiksi kohonneesta perinnöllisestä riskistä sairastua sepelvaltimotautiin muuttamaan elintapoja. Periaatteessa.

– Jos kertoo tupakoitsijalle, että hänen geneettinen riskinsä sairastua keuhkosyöpään on alhainen, se tuskin kannustaa lopettamaan tupakointia, huomauttaa tutkimusprofessori Perola.

Geenitesti julkiseen terveydenhuoltoon?

Toistaiseksi geenitestin voi teettää vain yksityisellä puolella. THL:n tutkimusprofessorin Markus Perolan mielestä tämä on ongelmallista.

– Jos geenitesteistä on kansanterveydellistä hyötyä, olisi eriarvoistavaa, jos niitä saisi vain ostamalla. Testeistä hyötyisivät vain ne, joilla on rahaa ja tietoa aiheesta.

Onko geenitesteistä sitten kansanterveydellistä hyötyä? Sitä kukaan ei tiedä, ja siksi THL asiaa juuri selvittää.

Meneillään olevassa ensimmäisessä vaiheessa tutkitaan, kuinka potilaat ja lääkärit suhtautuvat perimästä löytyneisin riskitietoihin. Tämän jälkeen olisi tarkoitus laajentaa tutkittavien joukkoa 100 000:een, jolloin pystyttäisiin jo arvioimaan geenitestien hyöty koko terveydenhuollolle.

– Toivon, että geenitestauksesta tulisi uusi työkalu lääkäreille, kun he miettivät ennaltaehkäiseviä ja jopa hoidollisia toimenpiteitä.

Esimerkiksi rinta- ja eturauhassyövät ovat yleisistä syövistä periytyvimpiä, ja niissä perimän aiheuttama riskikartoitus voisi toimia hyvin, Perola arvelee.

– Voi tosin myös paljastua, että geenitestit vain lisäävät ahdistusta ja kustannuksia.

Perolan omasta geenitestistä paljastui yksi tauti, jolle hän on hyvin altis. Tutkija ei ahdistunut, vaan alkoi toimia.

– Sairaus on sellainen, että liikunnasta on hyötyä. Rupesin liikkumaan enemmän.

Chilen presidentti Sebastian Piñera on julistanut poikkeustilan maan pääkaupunkiin Santiagoon ja antanut armeijalle valtuudet palauttaa järjestyksen.

Santiagossa on ollut lähes kahden viikon ajan laajoja mellakoita, jotka saivat alkunsa metrolippujen hinnankorotuksesta.

Chilen hallitus ilmoitti 6.10. korottavansa 800 pesoa maksavan metrolipun hintaa 30 pesolla. Hinta nousee 1,06 eurosta 1,10 euroon. Korotusten syynä olivat sähkön hinnannousu ja peson arvon heikkeneminen.

Vaikka Chile on Etelä-Amerikan vauraimpia maita, vauraus on jakautunut hyvin epätasaisesti. Kuuden miljoonan asukkaan Santiagossa on paljon asukkaita, joihin korotus osuu kipeästi.

Mielenosoitukset kärjistyivät eilen perjantaina, kun mellakoitsijat heittelivät metroasemille polttopulloja ja sytyttivät tuleen muun muassa sähköyhtiö ENEL:in toimiston. Kaduille on rakennettu tiesulkuja. Poliisi on käyttänyt esimerkiksi vesitykkejä ja kyynelkasua karkottaakseen mielenosoittajat.

Santiagon metro on eteläisen Amerikan nykyaikaisimpia. Se kuljettaa normaalioloissa päivittäin noin kolme miljoonaa matkustajaa. Metro on ylikansoitetussa ja saastuneessa Santiagossa välttämätön kuljetusmuoto.

Tänään lauantaina metron toiminta keskeytettiin kokonaan ja kaikki 136 asemaa määrättiin tyhjennettäviksi.

133 ihmistä on pidätetty syytettyinä vahingonteoista.

Chilen liikenneministeri Gloria Hutt on ilmoittanut, ettei maksukorotusta peruta. Metron käyttömenoista katetaan jo nyt puolet valtion varoista.

Raaseporin tasoristeysturmassa menehtyneen nuoren äiti, kokkolalainen Annika Lassila haluaisi, että onnettomuuden oikeuskäsittely loppuisi. Muut omaiset ovat Lassilan mukaan samaa mieltä.

– Toivoisin, että autoa kuljettanut nuori mies saisi jatkaa omaa elämäänsä eteenpäin. Hän kantaa ihan tarpeeksi mukanaan loppuelämänsä.

Lassilan mukaan oikeuskäsittelyllä ei ole omaisten elämään juurikaan merkitystä, sillä surun kanssa eletään päivä kerrallaan joka tapauksessa. Autoa ajaneen nuoren puolesta ollaan huolissaan.

– Olen hyvin pahoillani hänen puolestaan, hän ei todellakaan tahallaan ajanut sinne junan alle. Äitinä ajattelen, että se voisi olla kenen tahansa äidin poika ja se olisi voinut olla omakin poika joka ajaa autoa sinä aamuna.

Kolme varusmiestä kuoli ja viisi loukkaantui syksyllä 2017, kun henkilöjuna törmäsi puolustusvoimien miehistönkuljetusautoon Skogbyn tasoristeyksessä Raaseporissa.

Käräjäoikeus vapautti kuorma-autoa kuljettaneen varusmiehen syytteistä, muun muassa kolmesta kuolemantuottamuksesta, mutta apulaisvaltakunnansyyttäjä valitti ratkaisusta hovioikeuteen. Tällä viikolla alettiin kerätä adressia netissä oikeuskäsittelyn lopettamiseksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä saanut paljon palautetta

Käräjäoikeus on apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappen mukaan tulkinnut tapahtumien kulun oikein, mutta johtopäätöksistä valtakunnansyyttäjävirasto on eri mieltä.

– En ala käymään oikeutta julkisuudessa. Jos nyt sanoisin jotain, se voitaisiin tulkita niin, että syyttäjä pyrkii vaikuttamaan oikeuden käsittelyyn ennalta julkisuuden kautta.

Rappe sanoo saaneensa paljon palautetta sähköpostitse kansalaisilta kun hän päätti valittaa tuomiosta.

– Palautteessa on kyselty paljon esimerkiksi Puolustusvoimien vastuusta. Esitutkinnassa asiaa tutkittiin laajasti. Jotta voidaan tuomita rikoksesta, täytyy olla lainkohta, johon se perustuu. Nyt sitä ei löytynyt. Puolustusvoimilla on runsaasti omia ohjeistuksiaan, niistäkään ei löytynyt sellaista kohtaa, että joku olisi menetellyt väärin. Jos joku sellaisen löytää, minäkin olisin siitä kiinnostunut.

Nettiadressista Rappe ei hätkähdä.

– Netissä on kaikenlaista. On ymmärrettävää, että tämä erittäin ikävä tapaus herättää keskustelua.

Oikeustieteen professori: Kuljettajaa ei pitäisi tuomita rangaistukseen

Oikeustieteen professori Matti Tolvasen mukaan Raaseporin tapaus on poikkeuksellisen kiperä ja pulmallinen. Hän ymmärtää tapauksessa molempia osapuolia.

– Kuolemantuottamuksessa kynnys olla syyttämättä on korkea. Ja syyttäjänlaitoksen tehtävä on hakea linjauksia oikeuskäytäntöihin, että ehkä tässä nyt jotain ennakkoratkaisua haetaan.

Tolvasen sympatiat ovat kuitenkin syytetyn kuljettajan ja uhrien omaisten puolella. Hänestä käräjäoikeuden ratkaisu hylätä syytteet oli perusteltu ja ymmärrettävä.

Tolvasen mukaan vastaavaa tapausta ei ole Suomessa ollut. Lähimmäksi hänen arvionsa mukaan pääsee Korkeimman oikeuden ratkaisu, jossa polkupyöräilijä jäi oikealle kääntyvän kuorma-auton alle. Rekkakuski tuomittiin liikenteen vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta sakkoihin, vaikka hänen oli lähes mahdoton havaita pyöräilijää.

Raaseporin tapaus on kuitenkin aivan erilainen ja vielä hankalampi. Olisiko kuljettajan pitänyt pyytää vieressään istuneelta apua ja luottaa toisen käden tietoon näkyvyyden suhteen?

– Jos tilanteessa ei ole voinut toimia toisin, rikosvastuuta ei tule. Tässä ollaan todella pulmallisen ratkaisun edessä.

Siksi Tolvanen uskookin, että hovioikeus hyväksyy tapauksen jatkokäsittelyyn. Yhdestä asiasta hän on ehdoton: Mentiin hoviin tai ei, todettiin kuski syyllistyneeksi huolimattomuuteen tai ei - häntä ei pitäisi tuomita rangaistukseen.

Lue lisää:

Netissä kerätään nimiä Raaseporin tasoristeysturman oikeuskäsittelyn lopettamiseksi

Raaseporin tasoristeysturman puinti oikeudessa jatkuu – syyttäjä valittaa ratkaisusta hovioikeuteen

Raaseporin tasoristeysturmakuskin syytteet kumoon käräjäoikeudessa: ei tuomiota eikä rangaistusta

Punnerrus, ponnistus ylös, hyppy.

Paineilmalaitteet suhisevat ja peittävät takaisin punnerrusasentoon pudottautuvien Hannu Kokkosen, Pekka Kolehmaisen ja Sami Sällisen puuskutuksen.

Äänekoskelaispalomiesten kollegat ympäri maailma ovat hikoilleet tekemällä burpee-liikettä haasteessa, jolla on kerätty rahaa Maailman terveysjärjestö WHO:n syöpätutkimukseen. Nettiin ladatuissa videoissa he tekevät liikettä täysissä varusteissa minuutin ajan.

Palomieskolmikko tietää, että ammatin kohonnut syöpäriski voi koskea myös heitä: pohjoismaisen tutkimuksen mukaan 30–49 -vuotiailla palomiehillä on 2,6-kertainen riski sairastua eturauhassyöpään verrattuna muuhun väestöön.

Palomiesten korkea syöpäriski on ollut tiedossa vähintään vuosikymmenen, mutta tulevaisuudessa riski voi vain kasvaa. Palomiehet altistavat itsensä pelastustehtävissä yhä lisääntyville haitallisille aineille ja kaasuille. Esimerkiksi tavallisissa asuntopaloissa kaasut ovat käyneet entistä myrkyllisemmiksi.

– Muovin määrä rakennus- ja sisustusmateriaalina on lisääntynyt. Lisäksi esimerkiksi elektroniikkaa on entistä enemmän. Niistä muodostuu erittäin myrkyllisiä kaasuja, tutkija Juha Laitinen Pelastusopistosta sanoo.

Erityisen haitallista on ABS-muovi, jota käytetään esimerkiksi elektroniikkalaitteiden kuorissa. Palaessaan siitä syntyy solujen hapensaantia haittaavaa syaanivetyä sekä syöpävaarallisia butadieenia ja styreeniä.

Jos astianpesukone syttyy palamaan ja palovaroitin hälyttää, ulos kannattaa kiirehtiä. Pelastusopistolla tehdyissä alkusammutuskokeissa on todettu, että siinä vaiheessa huoneistosta on 5–6 minuuttia aikaa poistua.

Sen jälkeen syaanivetyä on ilmassa tappava määrä.

Kaikkeen ei voi varautua

Kun 44-vuotias Sami Sällinen oli työuransa alussa, palomiesten kohonneesta syöpäriskistä ei puhuttu. Vasta 15:n viime vuoden aikana riskin pienentäminen niin puheissa kuin pelastustyössä on noussut esille.

Sällinen pitää hyvänä, että terveyden kannalta välttämättömät tavat toimia otetaan nyt tosissaan. Silti hän ei näe mahdottomana, että lipsumistakin tapahtuisi.

– Vaikkapa roskalaatikkopaloon ei suhtauduta vakavasti ja suojauksesta luistetaan. Siinä niitä kaasuja sitten hengittelee ja saa jopa iholle haitallisia aineita, Sällinen sanoo.

Kansainvälinen syövän tutkimuslaitos IARC ei ole syyttä jo 10 vuotta sitten luokitellut palomiehen työtä mahdollisesti syöpävaaralliseksi. Kansainvälisten tutkimusten yhteen liittämisellä on selvinnyt, että kives- ja eturauhassyöpä sekä non-hodgkinin lymfooma ovat yliedustettuina palomiesten syöpätapauksissa.

Riskin muodostavat myös tilanteet, joihin ei voida ennalta varautua. Vuonna 2014 Jyväskylässä Tellervonkadulla syttyneen tulipalon jälkeen osa palomiehistä joutui hakeutumaan sairaalahoitoon. (Keskisuomalainen)

Kerrostalon alakerrassa toimi yritys, jonka valmistamat laatat sisälsivät magnesiumia, eikä sellaista paloa voi räjähdysvaaran vuoksi sammuttaa vedellä. Tiloissa oli myös typpihapposäiliöitä, jotka sulivat ja lattia lainehti haposta.

Muovi nopeuttaa talojen palamista

Kaikkein syöpävaarallisimmat kaasut rakennuspaloissa syntyvät muovin palamisesta. Sähköputkien ja höyrynsulkumuovien lisäksi omakotitalon seinärakenteissa voi muovia olla myös eristeessä.

– Esimerkiksi solumuovieristeiden käyttö seinäeristeenä on lisääntynyt niiden ilmatiiviyden ja kosteusominaisuuksien ja polyuretaanin hyvän lämmöneristyskyvyn vuoksi. Samalla mineraalivillojen osuus on vähentynyt, Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan professori Juha Vinha sanoo.

Vinhan mukaan myös julkisten rakennusten yläpohjassa solumuovieristeet ovat yleistyneet.

Talon rakenteiden lisäksi muovia on monissa sisustusmateriaaleissa, esimerkiksi muovia sisältävä laminaatti on lattianpäällystemateriaaleista suosituin niin uusissa kuin remontoivissa asunnoissa.

Muoviperäisten materiaalien vuoksi palot ovat myös nopeutuneet: palomiehillä on entistä vähemmän aikaa pelastaa rakennus.

Koko sähköauto upoksiin

Uudenlaista päänvaivaa pelastajille ovat tuoneet sähköautot.

Pelastusopiston tutkija Juha Laitinen kertoo, että palamaan syttyvän akkukennon sammuttaminen on vaikeaa. Palosta syntyy erittäin myrkyllisiä kaasuja, jotka uhkaavat sekä kuljettajaa ja matkustajia että pelastajia.

– Sähköautoissa ongelma kiteytyy siihen, että palo on akun sisällä. Ainoa keino on upottaa akku veteen. Ruotsissa ja Tanskassa on käytössä sammutuskontteja, jonka veteen upotetaan nosturin avulla koko auto. (Facebook)

Myös uusissa polttomoottoriautoissa on materiaaleja, joiden käsittelyssä onnettomuustilanteessa pitää olla tarkkana. Turvavarusteiden sijainti on tarkistettava, ettei niiden laukaisuun käytettävän patruunan kohdalta leikata vaikkapa kattoa irti.

– Auton erilaisten muovi- ja metalliosien sahaamisesta puukkosahalla syntyy pölyä, joka on haitallista hengitettynä. Erityisen ongelmallisia ovat lasi ja autojen runkorakenteissa yleistynyt hiilikuitu, äänekoskelainen palomies Pekka Kolehmainen kertoo.

Puoli tuntia savusukelluksen riskiraja

Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän sään ääri-ilmiöitä, joista voi seurata metsäpaloja, myrskyjä ja tulvia. Vaikka metsäpaloissa palaa enimmäkseen puhdasta puuta, niiden pitkäkestoisuus lisää kuormitusta. Altistumista savulle lisää myös se, että varustusta on pakko keventää.

– Yleensä paloissa käytetään paineilmalaitteita, mutta niitä ei jaksa käyttää tuntikausia, Sällinen sanoo.

Pelastustyössä tehdyissä mittauksissa on todettu, että tulipaloissa syntyvien yleisimpien haitallisten yhdisteiden pitoisuudet lisääntyvät savusukeltajan elimistössä jo puolen tunnin jälkeen.

Savusukeltaminen on vaativaa, ja se määrittää myös palomiehen ammatin tiukat kuntovaatimukset. Palomiehet harjoittelevat paljon ja usein, mutta harjoituksissa ei terveysriskejä turhaan lisätä.

– Savusukellusharjoituksia kuumassa, oikeassa savussa tehdään kerran vuodessa. Silloinkaan ei enää polteta lastulevyä, vaan puhdasta puuta, Sällinen kertoo.

Tutkija Laitisen mukaan pelastuslaitosten käyttämät sammutusasut ja paineilmalaitteet antavat riittävän hyvän suojauksen lähes kaikissa tilanteissa. Hengityksensuojainta pitäisi käyttää vielä myös jälkiraivauksessa, vaikka palo olisi jo sammutettu.

– Jälkiraivauksessa usein rakenteita puretaan ja pöyhitään ja nokea leijailee ilmassa. Noessa on usein raskasmetalleja, joille voi altistua, ellei käytä hengityssuojainta.

Suojaimen lisäksi palomiehen mukana pitäisi olla häkäilmaisin, sillä rakenteista voi purkautua palokaasuja, kuten häkää.

Sammutusvaatteet jo palopaikalla pesupusseihin

Likaiset sammutusasut eivät enää roiku paloasemilla naulakoissa, sillä haitalliset aineet tarttuvat myös palomiesten varusteisiin.

2010-luvulla varustehuollossa on tehty isoja muutoksia, joilla estetään haitallisten aineiden leviäminen.

– Likaiset sammutusasut riisutaan jo palopaikalla ja ne pakataan pesussa sulaviin pusseihin. Siten estetään haitallisten aineiden leviäminen paloautoon tai -asemalle, työsuojeluvaltuutettu Marko Lehtonen kertoo.

Riisuessaan vaatteita palomies pitää puuvillaiset aluskäsineet kädessä. Ne estävät suoran ihokosketuksen varusteisiin kertyneiden haitallisten aineiden kanssa.

Paloasemalla autot ajetaan suoraan pesuhalliin, josta aseman puhtaisiin tiloihin ei viedä mitään ennen pesua.

Useimmiten huolellinen pesu riittää poistamaan haitalliset aineet vaatteista. Vain joissakin kemikaalionnettomuuksissa sammutusasut hävitetään ongelmajätteenä, mutta se on Laitisen mukaan harvinaista.

Tehtävänä pelastaa

Pohjoismaisen tutkimuksen avulla tiedetään, että keski-ikäisten eturauhassyövän lisäksi yli 70-vuotiailla suomalaisilla palomiehillä on vähintään kaksinkertainen riski sairastua keuhkojen rauhassolusyöpään eli adenokarsinoomaan ja asbestin aiheuttamaan keuhkopussin syöpään. (Duodecim) Palomiehen yksilölliset ominaisuudet, kuten perintötekijät voivat vaikuttaa sairastumisriskiin.

Vaikka eturauhassyöpäriski on kohonnut jo työikäisillä, pelastustehtävissä se ei ole mielessä.

Sällisen mielestä huolta vähentää, kun on tarkkaan sovittu, millaisia suojavarusteita käytetään ja miten tehtävällä toimitaan: silloin voi vain luottaa siihen, että varusteet pitävät.

– Kyllä täällä ollaan sitä varten, että ihmishenget pelastetaan ja sitten mietitään omia asioita, Kolehmainen lisää.

Lukion filosofian opettaja, kolumnisti ja kirjailija Arno Kotro on vuosikausia kampanjoinut nykyisen vain miehiä koskevan asevelvollisuuden lakkauttamisen puolesta.

Nyt hän on mukana Asepalvelus 2020 -kampanjassa, jonka tavoitteena on muuttaa asepalvelus tasa-arvoiseksi ja poistaa totaalikieltäytyjien rangaistukset.

Kotrosta on käsittämätöntä, että siinä vaiheessa kun nuoret omaksuvat sukupuolirooleja, heille “kädestä pitäen taotaan tällainen vanhakantainen malli, jossa opetetaan että naisilla ja miehillä on eri velvollisuudet yhteiskunnassa”.

– Nuoret on valtavan tasa-arvotietoisia. He todellakin ihmettelevät sitä, miten meillä voi olla vuonna 2019 laki, joka on eri tytöille ja pojille.

Kotro sanoi Sannikka&Ukkolan haastattelussa, että sukupolviero asiaan suhtautumisessa näkyy myös puolueissa.

– Siinä missä emopuolueet väistelevät aiheen käsittelyä, jokseenkin kaikki nuorisojärjestöt vaativat muutosta tähän lakiin.

Hän vaatikin poliitikkoja rohkeasti keskustelemaan aiheesta.

– On noloa kun poliitikot väittävät, ettei tässä ole tasa-arvo-ongelmaa. Paljon pienemmän kysymykset riittävät tasa-arvoaiheiksi, mutta ei tällainen megalomaaninen ongelma.

Nykyinen puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) on päättänyt selvittää niin sanotun kansalaisvelvollisuuden tulevaisuutta. Selvityksen lähtökohta on kuitenkin se, että yleinen asevelvollisuus olisi jatkossakin Suomen puolustuksen pohja.

Kotron tulevaisuuden malli on seuraava: kutsutaan koko ikäluokka kutsuntoihin ja valitaan sieltä soveltuvuuden ja motivaation perusteella riviin ne, jotka armeijaan haluavat vapaaehtoispohjalta.

– Säästyvillä varoilla voidaan nostaa päivärahoja, joten armeijaan menosta tulisi myös taloudellisesti kannattavaa.

Katso Arno Kotron koko haastattelu Sannikka&Ukkola:ssa. Kotron ajatuksia kommentoivat lähetyksessä perussuomalainen nuori Miko Bergbom ja vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan.

Lähetyksessä keskustellaan myös eutanasiasta, mukana saattohoitoon erikoistunut lääkäri Juha Hänninen ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah.

Tekoälytutkimuslaitos OpenAI on onnistunut rakentamaan robottikäden, joka kykenee omatoimisesti ratkaisemaan Rubikin kuution. Dactyl-nimisen robottikäden liikkeet eivät ole yhtä sulavia kuin ihmisen, mutta haparoinnista huolimatta se suoriutuu tehtävästä joka viides kerta pudottamatta kuutiota.

OpenAI:n robottikäsi ei ole ensimmäinen tekoälyä hyödyntävä kone, joka onnistuu ratkaisemaan Rubikin kuution. Se ei myöskään ole nopein tai tehokkain kuution ratkaisija. MIT:n tutkijat onnistuivat viime vuonna rakentamaan laitteen, joka ratkaisee Rubikin kuution 0,38 sekunnissa.

Alle 0,4 sekunnissa Rubikin kuution ratkaiseva robotti ei kuitenkaan ole käyttökelpoinen missään muussa tehtävässä. OpenAI:n Dactyl sen sijaan kykenee ihmiskäden lailla oppimaan uusia tehtäviä.

OpenAI:n tutkijat eivät ohjelmoineet yksittäisiä kädenliikkeitä 24-niveliselle robottikädelle, vaan tekoälyn taustalla sykkivä neuroverkko loi liikkeet itse. Rubikin kuution ratkaisuun tarvittavia siirtoja tekoälyn ei tarvinnut opetella. Niitä varten on kehitetty jo useita algoritmeja.

Vaikea hyppy virtuaaliympäristöstä reaalimaailmaan

Tekoälysovellusten ällistyttävistä suorituksista on viime aikoina kuultu paljon. Itseoppineet tekoälyt ovat voittaneet ihmisen niin shakissa, Gossa kuin tietokonepeli Dota 2:ssa.

Kaikki nämä sovellukset operoivat virtuaalimaailmoissa. Tekoäly ei siirtele nappuloita fyysisellä shakkilaudalla tai painele näppäimistöä Dota 2 -turnauksessa.

Tekoälysovellusten kehittäminen virtuaaliympäristössä on helpompaa ja nopeampaa kuin reaalimaailmassa. Esimerkiksi tietokonepelin opettamisprosessi voidaan milloin vain nopeuttaa vastaamaan tuhansien vuosien harjoittelua. Fyysisen laitteen opettamisessa samanlainen pikakelaus ei ole mahdollista.

Dactylin kouluttamisessa tutkijat onnistuivat hyödyntämään simuloituja ympäristöjä fyysisen käden kouluttamisessa. Ensin tekoäly harjoitteli Rubikin kuution käsittelyä ja ratkaisemista erilaisissa simuloiduissa ympäristöissä. Muutamassa kuukaudessa harjoittelua kertyi tuhansien vuosien edestä.

Kun neuroverkon rakentama malli oli kerännyt tarpeeksi kokemusta simulaatioissa, se siirrettiin ohjaamaan fyysistä kättä. Vaikka tekoäly kykeni virtuaaliympäristössä ratkaisemaan Rubikin kuution, sillä kesti vuosi ennen kuin se sai robottikäden edes pyörittelemään kuutiota.

Vaikeudet johtuivat reaalimaailman ominaisuuksista. Kitkan, joustavuuden ja dynamiikan kaltaisten ominaisuuksien mallintaminen virtuaaliympäristöissä on vaikeaa, jolloin tekoäly ei heti kykene ottamaan fyysistä maailmaa haltuunsa.

Nyt reilut kaksi vuotta koko projektin alkamisesta, tekoäly onnistuu tehtävässä myös fyysisessä maailmassa.

Itseoppineet robotit sopeutuvat yllättäviin tilanteisiin

OpenAI:n tutkijat eivät ohjelmoineet robottikättä ratkaisemaan juuri Rubikin kuutiota. Ennemminkin he opettivat sen oppimaan kappaleen käsittelyä erilaisissa ympäristöissä.

Perinteisesti robotit ohjelmoidaan tarkasti suorittamaan tiettyjä tehtävä tietyllä tavalla. Tämän vuoksi ne eivät kykene sopeutumaan odottamattomiin tilanteisiin tai suorittamaan uudenlaisia tehtäviä.

Esimerkiksi paljon huomiota saaneet Boston Dynamicsin robotit on ohjelmoitu todella pitkälle, eivätkä ne pysty oppimaan itsekseen uusia liikkeitä, vaikka ympäristö sitä vaatisi.

Dactyl-robottikäsi sen sijaan kykenee sopeutumaan uusiin tilanteisiin. Tutkijat muun muassa teippasivat kaksi sen sormista yhteen ja häiritsivät sitä tökkimällä kynällä. Nämä eivät sotkeneet tekoälyn suoritusta, vaan se sopeutui häiriöihin.

– Tämä on juuri oikea tapa kouluttaa algoritmia, eli mietitään yllättäviä tapahtumia ja toteutetaan niitä, sanoo Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Teemu Roos.

Roos huomauttaa, että itseoppivia neuroverkkoja on hyödynnetty aikaisemminkin robotiikassa. OpenAI:n robottikäsi ei ole valtava harppaus kehityksessä, mutta se on taas yksi askel oikeaan suuntaan.

– Tässäkin on kyseessä tiukasti rajattu ongelma, eli Rubikin kuutio, Roos huomauttaa.

Rubikin kuution ratkaisu antaa kuitenkin lupauksen siitä, että tulevaisuudessa itseoppivat robotit voivat todella ohjata autojamme ja työskennellä rinnallamme. Vielä Dactylin kaltaisia itseoppineita robotteja ei ole uskallettu päästää häärimään tehtaisiin tai liikenteeseen, koska tosimaailmassa on yhä liikaa yllätyksiä tekoälylle.

Kun 32-vuotias lahjakas Carl Fabergén korusuunnittelija Alma Pihl saapui Venäjän vallankumouksen jaloista Suomeen, hän toi vähäisen omaisuutensa lisäksi mukanaan salaisuuden.

Salaisuus oli sitä luokkaa, että hän aikoi säilyttää sen kuolemaansa saakka.

Alma Pihl kätki sen sydämeensä ja eli hiljaiseloa Kuusankoskella, jonne hän asettui 1920-luvun alussa miehensä Nikolai Kleen kanssa.

Kuusankoski valikoitui asuinpaikaksi Kymijoen koskien ääreen nousseen Kymi-yhtiön takia. Nikolai oli ollut yhtiön palveluksessa jo sen Pietarin konttorissa.

Vaimo puolestaan sai töitä kaunokirjoituksen ja kuvaamataidon opettajana tehdasyhteisön ruotsinkielisestä koulusta, joka sekin oli Kymi-yhtiön ylläpitämä.

Alma Pihl halusi peitellä menneisyyttään leimautumisen pelosta ja ajan ilmapiirin vuoksi.

– 1920- ja 1930-luvun Suomessa ei ollut kovin muodikasta olla Venäjältä tullut henkilö, selittää kulttuurineuvos Eero Niinikoski, joka työskenteli aikoinaan Kymi-yhtiön ja UPM:n viestinnässäja markkinoinnissa.

Venäjältä tulleita Alma ja Nikolai rohkenivat olla vain kotinsa seinien sisäpuolella. Vain siellä myös tiedettiin, että Alma Pihl oli yksi maailman parhaista korutaiteilijoista.

Ja tätä jatkui vielä pitkään.

Eno huomasi nuoren Alman kyvyt

Alma Pihl syntyi Moskovassa 1888. Perhe oli kuitenkin suomalaistaustainen, sillä Alman isä Knut oli kotoisin läntiseltä Uudeltamaalta, Pohjan pitäjästä.

Jalokiviuralle Alma päätyi Pietarissa. Sinne hän oli muuttanut sisarustensa ja äitinsä kanssa, kun isä Knut kuoli Alman ollessa vain 9-vuotias.

Nuorena aikuisena Alma pääsi harjoittelijaksi ja arkistotöihin enonsa jalokivipajalle, jonka asiakas Carl Fabergé oli. Työnä oli piirtää ja arkistoida pajalla valmistettuja tuotteita.

Välillä jäi aikaa luonnostella paperille omiakin ideoita. Eno huomasi Alman kyvyt ja päätti tarjota nuoren sisarentyttärensä töitä asiakkailleen.

Alman suunnittelemat työt alkoivat nopeasti saada aikansa kansainvälisen huippubrändin, Fabergén, leiman kylkeensä.

Pääsiäislahjoja keisarinnoille

Alma Pihl ehti lyhyellä urallaan, ennen Venäjän vuoden 1917 vallankumousta, suunnitella noin 2000 arvoesinettä.

Näiden joukossa olivat sittemmin huippuarvokkaiksi ja maailmanmaineeseen nousseet jalokivikoristeiset tsaarien pääsiäismunat.

Talvimuna oli tsaari Nikolai II:n pääsiäislahja äidilleen leskikeisarinna Maria Feodorovnalle vuonna 1913. Alma Pihl sai idean pakkaspäivänä ikkunassa näkemistään jääkiteistä.

Tsaarin perhe ihastui Talvimunaan niin paljon, että Alma sai tehtäväkseen suunnitella myös seuraavana vuonna keisarillisen pääsiäismunan.

Alma Pihlin suunnittelutyöllä on valtava merkitys. Eero Niinikoski

Siitä tuli Mosaiikkimuna, jonka sai lahjaksi Nikolain puoliso, keisarinna Alexandra Feodorovna. Mosaiikkimunan innoittajana olivat ristipistokäsityöt.

Keisarilliset pääsiäismunat valmistettiin muun muassa timanteista ja platinasta.

Tsaariperheen kalleuksiksi päätyminen oli kuitenkin vasta pitkän matkan alku. Vuosikymmeniä myöhemmin ne päätyivät maailman muille hallitsijoille, ja niiden arvo nousi huikeisiin summiin.

"Tant Alma"

Alma Pihl toimi kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana Kuusankosken ruotsinkielisessä koulussa lähes 25 vuoden ajan.

Suomenkielisessä ympäristössä ruotsinkieliselle opetukselle oli tarvetta, koska Kymi-yhtiön johdossa oli paljon ruotsinkielistä henkilökuntaa perheineen.

Oppilailleen Pihl oli Alma-täti eikä entinen korusuunnittelija. Espoolainen Maj-Britt Paro oli Alman oppilaana 1940-luvun lopulta alkaen.

Meidän piti laittaa tunteet peliin, kun piirsimme. Maij-Britt Paro

Paron mukaan kaikki rakastivat “Tant Almaa”.

– Hän oli ihastuttava ja hyvin inspiroiva.

Paron mukaan Alma Pihl, opettajana miehensä nimen mukaisesti Alma Klee, ei pahemmin piitannut piirtämiseen liittyvistä teknisistä asioista.

– Ei hän perspektiiveistä välittänyt. Meidän piti laittaa tunteet peliin kun piirsimme.

Paro muistelee, että tunnetta ja lennokkuutta Alma kaivoi oppilaistaan esiin käyttämällä ruotsista ja saksasta sekoitettua eräänlaista iskulausetta.

– Mera schwung, hän saattoi huudahtaa.

Entisille oppilaille Alma Pihlin lahjakkuuden ja luovuuden tausta selvisi vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Silloin Pihlin töitä tutkinut Ulla Tillander-Godenhielm onnistui vanhojen luonnoskirjojen ja käsialanäytteiden perusteella todistamaan, että Alma Pihl todellakin oli työskennellyt maineikkaalle Fabergélle.

Tillander-Godenhielmin apuna oli Alma Pihlin ottotytär Lydia, jolle Alma oli lopulta paljastanut taustansa muutama vuosi ennen kuin kuoli vuonna 1976. Muita lapsia Almalla ja Nikolailla ei ollut.

– Olihan se uskomattoman sääli, ettei hän itse saanut nauttia menestyksestään. Vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen koko hänen salaisuutensa paljastui, mietti Maj-Britt Paro vuonna 2008 esitetyssä Ilona Arosalon dokumenttielokuvassa.

Maailman kaunein taide-esine

Talvimunasta maksettiin kansainvälisessä taidehuutokaupassa 2000-luvun alussa lähes kymmenen miljoonaa dollaria. Taide-esine on viimeisimmän tiedon mukaan Lähi-idässä sijaitsevan Omanin sulttaanikunnan hallitsijan perillisten omaisuutta Lontoossa.

Mosaiikkimunan rahallisesta arvosta ei ole varmoja arvioita liikkeellä. Jotain esineen arvostuksesta kertoo se, että muna on ollut jo pitkään Englannin kuningatar Elisabet II:n kokoelmissa.

Carl Fabergén jalokivipaja tuotti aikoinaan noin 150 000 erilaista esinettä.

– Alma Pihlin suunnittelema Talvimuna on kansainvälisesti arvioitu Fabergén kauneimmaksi esineeksi. Kyllä hänen suunnittelutyöllään on valtava merkitys, sanoo Eero Niinikoski.

Pihl kuuluu myös niihin suuruuksiin, jotka tunnetaan paremmin ulkomailla kuin Suomessa. Siihen on yksinkertainen syy.

– Hänen korunsa tulevat aika ajoin myyntiin suuren maailman huutokauppoihin, jolloin hänen työnsä analysoidaan sikäläisissä huutokauppaluetteloissa, sanooUlla Tillander-Godenhielm.

Alma Pihlin työn arvoa ei tunnisteta kovin hyvin edes Kymenlaaksossa, jossa hän asui valtaosan elämästään.

Lasten kevätretki Alman kotitalolle

Alma Pihlin arkisesta aherruksesta kuusankoskelaiskoulun kaunokirjoituksen ja piirustuksen opettajana ei ole paljoa jälkipolville säilynyt. Jotain kuitenkin.

Alma taiteili oppilailleen opetustaulut, jotka ovat tallessa Kouvolan kaupunginmuseossa Poikilossa.

Kopiot niistä ovat Kuusankoskella sijaitsevassa ruotsinkielisessä koulussa, Svenska Skolanissa, joka nykyään toimii eri paikassa kuin menneinä vuosikymmeninä. Se on nykyään Kouvolan kaupungin ylläpitämä koulu.

2000-luvun lapsille on kerrottu koulussa, kuka Alma Pihl oli.

– Teemme yleensä toukokuussa keväisen kävelyretken Alman entiselle kotitalolle. Samalla sitten kerron Alman tarinaa, kertoo alakoulun luokanopettajana toimiva Sanna Eloranta.

Alma Pihlin entinen kotitalo on edelleen asuinkäytössä. Paikallinen kotiseutuyhdistys Kuusankoski-Seura kiinnitti talon seinään 2000-luvun alussa muistolaatat, jotka kertovat neljällä kielellä talon entisestä asukkaasta.

Alman tulevaisuus

Voisiko Alma Pihlistä tulla jatkossa nykyistä tunnetumpi myös Suomessa? Kouvolan kaupunginmuseo Poikilon vs. intendentti Mari Lehtosalo on hiukan epäileväinen.

– Korutaide ei ehkä ole kuitenkaan suurten joukkojen taidetta. Toki toivoisin, että ainakin Alman kotiseudulla hänet tiedettäisiin.

Kulttuurineuvos Eero Niinikoski on samoilla linjoilla.

– Hänen alansa, korutaide, lienee sen verran erikoinen, että suuren yleisön suosioon se ei ehkä nouse.

Hän myös kertoo aika ajoin kyselleensä eri yhteyksissä kymenlaaksolaisilta, kuka heidän mielestään on kaikkien aikojen kuuluisin kymenlaaksolainen.

– Moni on vastannut, että jalkapalloilija Sami Hyypiä. Hämmästys on ollut suuri kun olen kertonut, että minusta se on kyllä Alma Pihl, naurahtaa Niinikoski.

Jutussa on käytetty lähteinä Maj-Britt Paron kirjaa Tant Almas hemlighet, Anu Seppälän kirjaa Jääkukkia keisarinnalle - Alma Pihlin uskomaton elämä, Ilona Arosalon tv-dokumenttia Alma Pihl – Fabergén hurmaava koruseppä sekä Kouvolan kaupunginmuseo Poikilossa meneillään olevaa Myyntinmurtajia ja matkantekijöitä -näyttelyn Alma Pihliä koskevaa osuutta.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump aikoo nimittää hallituksensa uudeksi energiaministeriksi Dan Brouilletten.

Brouillette toimii tällä hetkellä varaenergiaministerinä.

Trump ilmoitti nimityksestä viestipalvelu Twitterissä perjantaina. Hän luonnehti Brouillettia "täydeksi ammattilaiseksi", jonka kokemus energia-alalla hakee vertaistaan.

Trump kertoi torstaina, että Rick Perry jättää energiaministerin tehtävänsä.

Entinen Texasin kuvernööri Perry oli yksi harvoista Trumpin hallinnon jäsenistä, joka oli toiminut virassaan koko Trumpin presidenttikauden ajan.

Trump kertoi tienneensä Perryn lopetusaikeista jo useamman kuukauden ajan.

Lue lisää:

Nyt Trumpin hallinnosta lähtee Ukraina-skandaaliin sekaantunut energiaministeri Perry – seuraaja ilmoitetaan pian

Jopa yli puoli miljoonaa ihmistä Barcelonan keskustaan perjantaina kerännyt jättimielenosoitus Katalonian separatistijohtajien vankeustuomioita vastaan sujui rauhallisesti, mutta yön laskeuduttua kaduilla puhkesi levottomuuksia.

Tunnelma kiristyi satojen naamioituneiden nuorten käytyä poliisien kimppuun. Mellakkapoliiseja on heitelty muun muassa kivillä ja polttopulloilla. Kaduilla on sytytetty tulipaloja ja rakennettu barrikaadeja.

Mellakkapoliisit ovat käyttäneet vesitykkejä, kyynelkaasua ja kumiluoteja mellakoiden hillitsemiseksi. Vesitykkejä käytettiin muun muassa Barcelonan tunnetuimmalla kauppakadulla, La Ramblalla.

Paikallisen poliisilaitoksen mukaan mellakoitsijat käyttäytyvät väkivaltaisesti ja aiheuttavat vakavaa tuhoa Barcelonan keskustassa.

– Jos väkivalta jatkuu, kyllä Espanjan hallitus ryhtyy jonkinlaisiin toimiin. Jää nähtäväksi mitä hallitus aikoo tehdä, Ylen Barcelonassa oleva toimittaja Maija Salmi sanoi aiemmin perjantaina.

Pelastusviranomaisten mukaan perjantaina ainakin 60 ihmistä sai vammoja mellakoissa.

Perjantai-iltana Espanjan sisäministeriö ilmoitti lähettävänsä kansalliskaartin jäseniä lisävahvistukseksi Barcelonan alueelle.

Barcelonaan kerääntyi päivällä valtava ihmisjoukko

Mielenosoittajia saapui Barcelonan keskustaan pitkinä letkoina koko päivän. Tapahtumia Barcelonassa seuraava toimittaja Maija Salmi kertoo suurimman osan kaupungista pysähtyneen Kataloniassa tänään järjestetyn yleislakon ja suurmielenosoituksen vuoksi.

– En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa, useita mielenosoituksia vuosien mittaan seurannut Salmi hämmästelee valtavaa ihmismäärää.

Salmen mukaan suurmielenosoitukseen on osallistunut kaikenlaisia ihmisiä.

– Kaikki eivät ole varauksettomia Katalonian itsenäisyyden tukijoita. Moni osoittaa mieltään tuomioita vastaan, Salmi kertoo Barcelonasta.

Protesti sujui valtavasta ihmismäärästä huolimatta pitkään rauhallisesti, mutta kuten Salmi jo päivällä julkaisemassaan Twitter-viestissä ennakoi, kiristyi tilanne myöhemmin.

Turistikohteet ja kaupat sulkeneet ovia

Useita teitä tukittiin mielenosoituksen takia, ja juna- ja metroliikenne takkuilivat. El Pais -lehden mukaan lentoja peruttiin Barcelonan lentoasemalla yleislakon takia.

Katalonian alueella myös turistikohteita ja kauppoja suljettiin yleislakon vuoksi. Salmen mukaan lähes kaikki hänen asuinalueensa kaupoista olivat aamulla kiinni ja joukkoliikenne on toiminut huonosti.

Myös Sagrada Familia -kirkko, joka on yksi Barcelonan suosituimmista nähtävyyksistä, suljettiin.

Sairaalat pyrkivät järjestämään normaalit terveyspalvelut, mutta koulut ja päiväkodit suljettiin, listasi El Nacional -lehti.

Mellakoinniksi välillä kärjistyneet mielenosoitukset jatkuivat Kataloniassa perjantaina jo viidettä päivää peräkkäin.

Vessapaperirullia, tulipaloja ja äärioikeistolaisia

Mielenosoittajat polttivat Barcelonassa myöhään torstai-iltana barrikadeja ja ottivat yhteen poliisin kanssa.

Torstain ja perjantain välisenä yönä palomiehet sammuttivat tulipaloja pitkälle aamuyöhön, kertoo El Pais-lehti. Tulipalojen sytykkeinä toimivat vessapaperirullat.

Ylen tietojen mukaan itsenäisyyttä ajava radikaali CDR-aktivistijärjestö oli keskiviikkona pyytänyt mielenosoittajia tuomaan mukanaan vessapaperirullia.

Niiden oli tarkoitus symboloida likaa, jonka Espanjan hallinto on jättänyt jälkeensä Kataloniassa sekä osoittaa, että mielenosoittajilla ei ole muita aseita.

AFP:n kirjeenvaihtajien mukaan mieltä osoittaneet nuoret heittivät torstaina myös polttopulloja, mihin poliisit vastasivat muun muassa ampumalla kumiluoteja heitä kohti. Reuters kertoo mielenosoittajien heitelleen poliiseja myös tuoleilla.

Torstaina noin 25 000 opiskelijaa ja heidän tukijaansa osoittivat mieltä Barcelonan kaupungintalon edustalla. Teitä tukittiin ympäri Kataloniaa polttamalla renkaita. Mielenosoittajat pysäyttivät Barcelonassa ajoittain myös junaliikennettä seisomalla raiteilla.

Katalonialainen El Nacional -lehti kertoi myös Espanjan hallinnon kannattajien mielenosoituksesta. Siinä protestoijat olivat lehden mukaan tehneet natsien käsimerkkiä sekä laulaneet Francon aikaista äärioikeistolaista laulua. Äärioikeiston mielenosoittajat myös ottivat yhteen itsenäisyysliikkeen kannattajien sekä poliisin kanssa.

Katalaanijohtaja haluaa uutta äänestystä

Mielenosoitukset alkoivat maanantaina sen jälkeen, kun Espanjan korkein oikeus langetti 9–13 vuoden vankilatuomiot yhdeksälle Katalonian itsenäistymishankkeen johtajalle.

Katalonian aluehallinnon johtaja Quim Torra on vaatinut mellakoinnin lopettamista välittömästi. Hänen mielestään väkivaltaisuudet vahingoittavat separatistiliikkeen imagoa.

Torstaina Torra lupasi alueelliselle parlamentille vaativansa uutta itsenäisyysäänestystä vuoden 2022 alussa päättyvän toimikautensa loppuun mennessä.

Lue myös:

Katalonian aluehallinnon johtaja vaatii loppua väkivaltaisuuksille: "Ei ole mitään syytä autojen polttamiselle"

El Clasico siirtyy Barcelonan mielenosoitusten vuoksi – uusi pelipäivä löytyi joulukuulta

Barcelonan illassa taas mielenosoitus – katso video protesteista

Kolmas nainen -yhtyeen kanssa uuden albumin julkaissut ja keikkakierrokselle suuntaava Pauli Hanhiniemi muisteli Puoli seitsemän -ohjelmassa erikoisimpia keikkapaikkojaan. Hanhiniemi kertoi esiintyneensä useaan otteeseen suomalaisille rauhanturvaajille sotatoimialuella eri puolilla maailmaa.

– Asmaran kaupunki Eritreassa on esimerkiksi yksi sellainen. Siellä oli Italian vallan aikainen, hyvin rapistunut teatteri, jossa oli paikallista väkeä paikalla noin 50 henkeä keikan alkaessa ja keikan loppuessa neljä. Eivät taineet oikein tykätä meidän musiikista, ei se puhutellut heitä, Hanhiniemi nauraa.

Balkanin sodan aikaan Hanhiniemi kävi esiintymässä rauhaturvajoukoille niin Bosniassa kuin Kosovossakin. Yleisö koostui pääosin suomalaisista kommennuksella olevista rauhanturvaajista.

– Eivät ne keikat, mutta se ympäristö siellä kyllä veti alakuloiseksi. Bosnian reissu oli näistä ensimmäinen ja Kosovo sen jälkeen. Kyllä se järkytti.

Hanhiniemi kertoo, että vierailu sotatoimialueella on muuttanut hänen suhtautumistaan esivaltaan.

– Aikaisemmin en ehkä ihan ymmärtänyt puolustusvoimien ja poliisin olemassoloa lainkaan, mutta nyttemin jo vähän ymmärrän, Hanhiniemi sanoo.

Katso Hanhiniemen koko haastattelu:

ZÜRICH/BERN/THUN/RÖTHENBACH Zürichin keskustassa falafel-kioskin vieressä aukeaa ovi, josta pääsee keskelle Sveitsin hiljaista vallankumousta. Ovella on vastassa 29-vuotias Flavia Kleiner, pienessä toimistossa majailevan kansalaisjärjestön johtaja.

Hänen mukaansa Sveitsissä on demokratiavaje, joka on saatava kuntoon. Politiikkaan tarvitaan lisää naisia. Muuten hänen mukaansa ei voida puhua edustuksellisesta demokratiasta.

Kleiner istuu sohvalla ja alkaa selata esille ottamiaan papereita. Järjestö on tehnyt laskelmia, jotka osoittavat, mikä Sveitsin politiikassa on vialla.

– Sveitsin parlamentissa on ollut enemmän Hans-nimisiä miehiä laatimassa lakeja kuin naisia, Kleiner sanoo.

– Ja enemmän fritzejä, enemmän friedrichejä ja enemmän franzeja kuin naisia.

Tällä hetkellä parlamentin alahuoneessa on naisia alle 32 prosenttia ja ylähuoneessa 13 prosenttia. Suomen eduskunnassa naisten osuus on 47 prosenttia.

Sveitsissä pidetään sunnuntaina parlamenttivaalit. Muiden Euroopan maiden tavoin yksi vaalitaistelun pääkysymyksistä on ollut ilmasto.

Mutta toinen suuri puheenaihe on naisten asema.

– Maailmanlaajuisella #metoo-liikkeellä on ollut vaikutusta siihen, että naisten asemasta puhutaan nyt. Mutta olemme myös tietoisesti tehneet töitä sen eteen, että äänestäjät näkisivät ongelmat tasa-arvossa, Kleiner sanoo.

Kleinerin mukaan naisten vähäinen osuus ei ole feministinen ongelma vaan demokratiavaje.

– Kun naiset ovat niin aliedustettuina kuin Sveitsissä, kyseessä on todella demokratiaongelma.

Hän tietää, minkälainen viesti vetoaa usein vanhoillisiin sveitsiläisiin. Ei puhe feminismistä vaan varoitus, että Sveitsin maailmankuulu demokratia on vaarassa.

Kleiner on viidessä vuodessa noussut yhdeksi Sveitsin tunnetuimmista poliittisista vaikuttajista. Sveitsissä on suora demokratia, ja hän on onnistunut Operation Libero -järjestönsä kanssa kumoamaan jo useita oikeistopopulistien ajamia kansanäänestyksiä menestyksekkäillä vastakampanjoilla.

"Kun naiset ovat niin aliedustettuina kuin Sveitsissä, kyseessä on todella demokratiaongelma." Flavia Kleiner, Operation Libero -kansalaisjärjestön johtaja

Suoran demokratian vuoksi Sveitsissä valta on sillä, joka päättää mistä puhutaan ja millä tavalla.

Sen vuoksi Flavia Kleiner on järjestöineen noussut Sveitsissä vaikutusvaltaiseen asemaan, vaikkei hän edusta mitään puoluetta tai istu parlamentissa. Poliittisesti hän asemoi itsensä liberaaliin keskustaan.

Vuosikymmeniä suurin puolue, oikeistopopulistinen SVP on onnistunut taitavasti määrittämään kansanäänestysaloitteillaan sen, mistä Sveitsissä puhutaan. Ja sen, mitä muualla Euroopassa on Sveitsistä puhuttu.

Vuonna 2009 oli minareettien rakentamisen kieltänyt lakialoite ja viisi vuotta myöhemmin kansanäänestys, jolla haluttiin rajoittaa EU-kansalaisten maahanmuuttoa. Oli julisteet, joissa valkoiset lampaat potkivat mustan ulos.

Operation Libero on iskenyt kiilansa tähän kuvioon. Viime vuosina se on onnistunut murtamaan SVP:n hallitsevan aseman puheenaiheiden määrittäjänä.

Kleinerin kehittämä vastalääke kansallismielisiin, populistisiin kampanjoihin on ollut niin ikään populismi, jossa vedotaan sveitsiläisiin perusarvoihin. Oikeusvaltioon, tasavertaisuuteen ja demokratiaan. Hän tekee sen Sveitsin liberaaliin perustuslakiin vedoten.

Kun SVP halusi automaattikarkoituksen "rikollisille ulkomaalaisille", Kleinerin kampanja kieltäytyi puhumasta rikollisista ulkomaalaisista.

Sen sijaan se vetosi siihen, että aloite olisi vaaraksi Sveitsin oikeusvaltiolle, jos tuomariharkinta poistettaisiin.

Viesti upposi, ja SVP:n tukema aloite äänestettiin kumoon.

Nyt Kleiner haluaa tehdä Sveitsin politiikasta nykyistä tasavertaisempaa.

Kleiner on mukana Helvetia ruft -nimisessä liikkeessä, joka tekee yhteistyötä kaikkien puolueiden kanssa sen eteen, että ehdolle saataisiin lisää naisia.

Liikkeen tavoitteena oli saada 500 naisehdokasta lisää verrattuna viime vaaleihin. Tavoite ylittyi ja naisia on nyt 600 enemmän ehdolla kuin viime vaaleissa. Joukossa on sekä aiemmin politiikassa mukana olleita että vasta politiikkaan hypänneitä sveitsiläisnaisia.

Naisehdokkaille on tarjottu kampanja-apua ja työpajoja.

Mutta työ ei jäänyt siihen. Sveitsissä on listavaali, joten tasa-arvo toteutuu vasta kun naisehdokkaat pääsevät kärkipaikoille puolueiden vaalilistoille.

– Olemme soittaneet puolueita läpi ja sanoneet, että we’re watching you, tarkkailemme teitä.

"Todella monelle sveitsiläiselle on nyt tärkeää, että naisten asema politiikassa vahvistuu." Cloé Jans, politiikan tutkija

Sveitsiläisen Neue Zürcher Zeitung -sanomalehden selvityksen mukaan kampanja vaikuttaa onnistuneen. Eri puolueilla on sunnuntain vaaleissa aiempaa enemmän naisehdokkaita ja aiempaa paremmilla listapaikoilla.

Naisten osuus parlamentissa tulee lähes varmasti nousemaan.

Sveitsissä tämä voi tarkoittaa suuria muutoksia, sillä jo pienillä voimasuhteiden muutoksilla oikeistokonservatiivinen klikki saattaa menettää valta-asemansa keskustavasemmistolle ja vihreille.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma, jossa pohditaan sukupuolten tasa-arvon tilaa Euroopassa.

Sveitsin demokratia on omalaatuinen. Vaikka sunnuntaina Sveitsi saa uuden parlamentin, sama seitsenhenkinen hallitus eli Bundesrat jatkaa vallassa lähes varmasti myös vaalien jälkeen.

Sveitsin malli nojaa vahvasti puolueiden pitkäaikaisten ministerien yhteishallituksiin, jotka jatkavat vaalikausien yli. Ainoastaan voimasuhteita tarkastellaan välillä, mutta ei välttämättä vaalikausien mukaan.

Presidentti vaihtuu vuosittain, sillä maan johtoon nousee kukin ministeri vuorollaan.

Samaan aikaan suora demokratia tarjoaa kansalaisille suhteellisen helpon veto-oikeuden parlamentin päätöksiin. Sveitsin suorassa demokratiassa kansa äänestää lakialoitteista neljä kertaa vuodessa pidettävissä kansanäänestyksissä.

Parlamentin tekemät lakialoitteet voi alistaa kansanäänestykseen 50 000 allekirjoituksella. Kuka tahansa äänioikeutettu voi tehdä lakialoitteen, kunhan onnistuu keräämään 100 000 allekirjoitusta.

Politiikan tutkija Cloé Jans on vaalien alla kiireinen, mutta hän ehtii antaa lyhyen haastattelun pääkaupungissa Bernissä. Hän työskentelee äänestyskäyttäytymistä tutkivassa Gfs.bern-tutkimuslaitoksessa.

Jansin mukaan suora demokratia on erittäin tärkeä osa Sveitsin dna:ta. Sveitsissä on neljä virallista kieltä, 26 kantonia ja useita keskenään erilaisia alueita. Suora demokratia on liima, joka yhdistää Sveitsin neljä kertaa vuodessa.

Vielä vuonna 1959 miehet sanoivat kansanäänestyksessä ei naisten äänioikeudelle.

Sveitsin malli antaa kansalle paljon valtaa mutta tekee muutoksista hitaita. Tämä näkyy erityisesti naisten asemassa.

Naiset saivat Sveitsissä äänioikeuden vasta vuonna 1971, kun miesten enemmistö vuosikymmenien taistelun jälkeen taipui sen kannalle. Vielä vuonna 1959 miehet sanoivat kansanäänestyksessä ei naisten äänioikeudelle.

Ennen kuin mikään muutos voi mennä läpi, kriittisen massan on taivuttava sen puolelle. Ero on suuri verrattuna vaikka Pohjoismaihin, joissa hallituksen odotetaan näyttävän maalle suunnan ja tekevän vaikeitakin päätöksiä.

Jansin mukaan toisaalta nyt on kansan ansiota, että Sveitsissä ylipäätään puhutaan vilkkaasti tasa-arvosta. On käynyt hänen mukaansa niin kuin usein Sveitsissä käy: kansa on edistyksellisempää kuin politiikka.

– Puolueiden on nyt pakko tehdä jotain. Kuten ilmastokysymys, myös naisten asema on noussut esiin kansan tahdosta. Todella monelle sveitsiläiselle on nyt tärkeää, että naisten asema politiikassa vahvistuu, Jans sanoo.

Jansin mukaan herätys tapahtui viime syksynä, kun hallituksessa eli Bundesratissa vapautui kaksi ministeripaikkaa. Naisehdokkaita oli vaikea löytää ja vaarana oli, että hallitukseen olisi jäänyt vain yksi nainen. Molempiin paikkoihin löytyi nainen, ja nyt seitsemästä ministeristä kolme on naisia.

– Tämän jälkeen herättiin siihen, että naisten osuutta politiikassa pitää vahvistaa ja nopeasti.

Sveitsissä alkoi tapahtua.

Kesäkuun 14. päivänä Sveitsissä tehtiin historiaa. Naiset menivät lakkoon. Eivät kaikki, mutta sadattuhannet lakon tunnusväriin violettiin pukeutuneet naiset poistuivat töistä tai jättivät lapset ja kotityöt miehille ja lähtivät kadulle marssimaan.

Mielenosoituksia pidettiin ympäri Sveitsiä. Naiset vaativat tasa-arvoa työelämässä, politiikassa ja kotona.

Sveitsissä sukupuolten tasa-arvo laahaa vielä esimerkiksi Pohjoismaita jäljessä. Naisten ja miesten keskimääräinen palkkaero on noin 18 prosenttia. Lisäksi Sveitsissä vastuu lapsista kasaantuu järjestelmän vuoksi pääosin naisille.

Lain takaama äitiysloma on vain 12 viikkoa, jonka jälkeen moni jää kotiäidiksi tai palaa töihin osa-aikaisesti. Päiväkotimaksut voivat nousta kaksi- ja kolmilapsisissa perheissä tuhansiin euroihin kuukaudessa.

Lisäksi kouluissa on usein keskellä päivää ruokatunti, jolloin monet lapset tulevat kotiin syömään. Perheet voivat myös maksaa lasten jäämisestä kouluun ruokatunniksi.

Kaikki tämä vaikeuttaa uran ja perheen yhdistämistä.

Flavia Kleiner sanoo tuntevansa nuori perheitä, joissa molemmat vanhemmat haluavat käydä töissä, mutta toisen palkka menee kokonaan päivähoitomaksuihin.

Yksi naistenlakon vaatimuksista olikin saada lisää vanhempainvapaata ja muita vapaita myös isille.

Thunin kaupungissa Alppien juurella tuore isä Nicolas Held kävelee rivakasti. Hän työntää vaunuja, joissa Elodie-vauva itkee tyytymättömänä.

– Hänellä on varmaan jo nälkä, lapsen äiti Céline Held sanoo.

Elodie-vauva on täyttänyt juuri kuukauden, mikä tarkoittaa perheen elämässä muutoksia. Nicolas Heldin on palattava töihin. Hän sai kaksi viikkoa isyyslomaa työnantajaltaan Sveitsin postilta ja lisäksi hän piti pari viikkoa vuosilomia.

Lain turvaama isyysvapaa on tähän asti ollut yhden päivän.

Perheessä Céline Held jätti työnsä vauvan syntymän jälkeen ja on jäämässä kotiäidiksi.

– En haluaisi antaa pientä lasta vieraiden hoitoon, Held kertoo.

Nyt perheiden tilanteeseen on tulossa pohjoismaisesta näkökulmasta pieni mutta Sveitsin mittakaavassa suuri muutos.

Syyskuussa Sveitsin parlamentti hyväksyi vuosien väännön jälkeen kahden viikon isyysvapaan.

Läheisessä ravintolassa on alkamassa sveitsiläisen demarikansanedustajan Adrian Wüthrichin kampanjatilaisuus. Hänellä on rinnassaan pinssi, joka symboloi taistelua isyysvapaan puolesta.

– Nykytilanne on käsittämätön, sillä aina edes itse synnytys ei ole päivässä ohi, Wüthrich sanoo viitaten yhden päivän isyyslomaan.

– Yhtä paljon vapaata on myönnetty muuttoon kuin lapsen syntymään.

Vaikka Wüthrich on kansanedustaja, hän on ajanut isyysvapaalakia kansalaisaloitteen kautta. Suoran demokratian Sveitsissä myös poliitikot turvautuvat kansanäänestyksiin.

Hänen johtamansa kansalaisliike keräsi yli 120 000 nimeä lakialoitteeseen, jossa esitettiin isille neljän viikon isyysvapaata.

Parlamentti ehdotti kompromissina kahta viikkoa. Selitys oli raha, mutta päätökseen vaikutti myös konservatiivinen käsitys perhepolitiikasta.

– Sveitsissä moni pitää perinteisesti perhettä yksityisasiana ja siten myös perhevapaiden järjestämisen pitäisi olla perheen vastuulla, Wüthrich sanoo.

Isyysvapaata vastaan äänestivät lähes kaikki oikeistopopulistisen SVP:n kansanedustajat.

Arvokonservatiiviselle puolueelle puhe naisten oikeuksista ja isyysvapaista ovat vaikeita.

Ilta on pimentynyt Röthenbachin kylän ylle. Laitumelta kuuluu lehmänkellojen tasainen kilkatus, vaikka on jo säkkipimeää. Tästä Sveitsi tunnetaan: idyllisestä maaseudusta, lehmistä ja konservatiivisista arvoista.

Emmentalin alueella Bernin kantonissa sijaitsevassa kylässä on alkamassa maan suurimman puolueen, oikeistopopulistisen SVP:n vaalitilaisuus.

Tupailta pidetään harjakattoisessa puurakennuksessa. Seinällä tikittää käkikello.

Yksi illan tähtivieraista on 39-vuotias kansanedustaja Nadja Pieren. Hän on selvästi huolissaan ja sanoo sen avoimesti tupailtaan saapuneille äänestäjille.

Kaupungeissa on äänestetty ennakkoon jopa kaksi kertaa aktiivisemmin kuin edellisissä vaaleissa. Se ei lupaa hyvää SVP:lle, jonka kannatuspohja lepää Sveitsin maaseudulla.

– Nämä kaupungeissa äänestävät eivät todellakaan ole SVP:n äänestäjiä, Pieren muistuttaa ja patistaa kannattajia mobilisoimaan lähipiirinsä äänestämään.

Viime vaaleissa Euroopan pakolaisvuonna 2015 SVP sai ennätyksellisen vaalituloksen, runsaat 29 prosenttia äänistä. Se on todella paljon verrattuna monen muun Euroopan maan oikeistopopulisteihin.

Mutta tuona vuonna puhuttiin maahanmuutosta, mikä satoi maahanmuuttovastaisen SVP:n laariin.

Nyt maailma on eri asennossa. Näissä vaaleissa puhutaan naisten asemasta ja ilmastosta.

Pieren pitää puhetta naisten asemasta vasemmistopropagandana.

– Erityisesti vasemmistopuolueet ajavat naiskiintiöitä ja sanovat, että naisia syrjitään Sveitsissä. Ettei ole palkkataso-arvoa. Nämä ovat vasemmiston ja vihreiden teemoja, joita nyt vaalivuotena rummutetaan. Itse näen tilanteen täysin toisin, Pieren sanoo Emmentalin tupaillassa.

Pierenin mukaan Sveitsissä naisilla on samat mahdollisuudet kuin miehillä, eikä valtion pitäisi puuttua siihen, miten ihmiset oman elämänsä järjestävät.

– Meidän puolueessamme sukupuolikysymykset eivät ole mikään teema tai ongelma.

Silti SVP:lla on parlamenttipuolueista vähiten naisia ehdolla ja hyvillä listapaikoilla on selvä miesten enemmistö, NZZ-lehden selvitys paljastaa.

Perinteiset sukupuoliroolit näkyvät myös tupaillassa. Naiset pyörittävät kanttiinia ja tuovat emmentalilaista herkkua marenkia ja paksua kermaa pöytään. Miehillä on olutpullot kädessään.

Kansanedustaja Pieren ehtii jäädä vielä juttelemaan tukijoille virallisen osuuden jälkeen, vaikka hänellä on monta rautaa tulessa vaalien alla. Hän on paitsi kansanedustaja myös päiväkodin johtaja. Jälleen yksi Sveitsin demokratian erikoisuus: kansanedustajan työ ei ole kokopäiväistä vaan poliitikoilla on usein siviiliammatti rinnalla.

Hän itse äänesti parlamentissa lain takaamaa isyysvapaata vastaan.

– Jotkut firmat tarjoavat työntekijöilleen kuntosalijäsenyyden, toiset työsuhdeauton. Samalla tavalla perhevapaiden tarjoamisen pitäisi olla työnantajan asia, Pieren sanoo.

Hänen mukaansa sveitsiläiset perheet ovat onnellisessa asemassa korkean palkkatason vuoksi. Perheillä on varaa siihen, että nainen on kotona lasten kanssa ilman mitään valtion tukiakaan.

Ja juuri siksi SVP vastustaa lähentymistä Euroopan unionin kanssa. Sveitsi ei ole EU:n jäsen, mutta sillä on lukuisia sopimuksia EU:n kanssa.

Nyt EU haluaa tehdä kokonaisvaltaisen yleisopimuksen Sveitsin kanssa. SVP:n mukaan se romuttaisi Sveitsin palkkatason, jos halvemmalla töitä tekevät EU-kansalaiset pääsisivät nykyistä vapaammin Sveitsin työmarkkinoille.

On selvää, että puhe naisten asemasta ei ole puhetta vain naisten asemasta. Nadja Pierenin mukaan nämä vaalit ovat käänteentekevät Sveitsin tulevaisuuden kannalta.

– Nämä vaalit ovat puolueellemme erittäin tärkeät. Pelkäämme, että vihreiden ja vasemmistopuolueiden voitto tuhoaa koko järjestelmämme, Pieren sanoo.

Toisella puolella Sveitsiä, toisessa maailmassa Zürichin trendikkäässä keskustassa Flavia Kleiner on samaa mieltä. Sveitsissä on edessä käänteentekevät vaalit.

Puhe tasa-arvosta on myös puhetta siitä, minkälainen maa Sveitsi tulevaisuudessa haluaa olla. Pysytäänkö konservatiivisissa arvoissa etäällä EU:sta vai haluavatko sveitsiläiset nyt jotain muuta.

Kamppailua käydään globalismin kannattajien ja vastustajien välillä. Niiden välillä, jotka vaativat kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ja niiden, jotka eivät usko täysin, että ilmastonmuutos johtuu ihmisten teoista.

Tasa-arvokeskustelu on vääntöä konservatiivisten ja liberaalien arvojen välillä. Jakolinjat ovat hyvin tutut monesta muusta länsimaasta.

– Kyse on siitä, minkälainen visio meillä on Sveitsistä. Kutsumme SVP:n visiota hitaasti pölyttyväksi ulkoilmamuseoksi, jossa mikään ei liiku ja ilman pitäisi pysyä paikallaan, Kleiner sanoo.

– Me sanomme tälle visiolle ei. Meille Sveitsi on mahdollisuuksien maa. Haluamme tarjota tilalle vision avoimesta ja kosmopoliitista Sveitsistä, joka on osa maailmanyhteisöä.

Metoo- ja ilmastoliikkeet ovat ravistelleet Sveitsiä, minkä Flavia Kleiner näkee harvinaisena tilaisuutena muuttaa Sveitsin konservatiivista suuntaa.

– Emme saa nyt hellittää. Käsissä on harvinainen hetki täynnä mahdollisuuksia, joka voi nopeasti taas karata, Kleiner sanoo.

Parodia on vaikea laji, satiiri lähes mahdoton – varsinkin musiikissa. Vaikka huumoribiiseillä on Suomessa pitkä perinne, silti jotkut kieli poskessa tehdyt laulut on otettu hyvin tosissaan.

Esittelemme nyt kolme tapausta.

Tango Pelargonia putos mummon akkunalta

Raja vakavaan, oikeaan musiikkiin on varsin häilyvä.

Erityisesti suomalainen tango oli 60-luvulla niin pyhä taidemuoto, että överiksikin vedetty meni läpi.

Kari Kuuva vietti tuon vuosikymmen alussa paljon aikaa rock-veljesten Eero ja Jussi Raittisen kotona. Eräänä iltana levyjen kuuntelu päättyi siihen, että Jussi alkoi jostain syystä soittaa tangoja.

Pojat kuuntelivat biisien tekstejä ja nauroivat niille hervottomina ja lattialla kieriskellen.

Kuuvan mielenkiinnon herätti erityisesti Veikko Tuomen esittämä Yksinäisen tie, jossa mm laulettiin:

Kun mä aamuöisin hetkiin

yksin yöltä unta anelen

Ja uupeneena houreretkiin

rakkauttani sanelen.

Kuuva ajatteli, että nyt on pakko edes yrittää panna paremmaksi.

Ja siellä Raittisilla tämän kaiken innoittamana syntyi Tango Pelargonia.

Kuuva aikoi levyttää oman parodiatangonsa karkeasti liioitellen, mutta kapellimestari Rauno Lehtinen kehotti häntä laulamaan niin kauniisti kuin osasi.

Näin lopputulos olisi herkullisempi.

Kuuva on myöhemmin joutunut myöntämään, että laulussa on parodisuudessaan huolimatta kaikki traagisen tarinan ainekset.

– Eräs säepari nauratti minua erityisesti tehdessä. Se oli se, missä "myrsky-yönä vaari hukkui" ja "tuonen käki jossain kukkui". Se meni musta niin yli kuin osasi, muisteli Kuuva Pekka Laineen Iskelmä-Suomessa.

– Sitten Lapista tuli kirje, jossa minulle selvitettiin, että tuonen käki on todella olemassa paikallisessa mytologiassa. Veti aika sanattomaksi.

Vuonna 1964 julkaistu kappale meni tangokansaan meni täydestä.

Se oli vuoden suurimpia hittejä ja sitä lauletaan edelleen mm. Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

Martti Huuhaa Innanen

Nykyisin arvostettuna naivistisena taidemaalarina paremmin tunnettu Martti Innanen oli vinon huumoritajun omaava monilahjakkuus, josta ei todellakaan pitänyt tulla laulajaa.

Taide sekä erityisesti jazz-musiikki olivat nimittäin viehättäneet häntä lapsesta asti, joten Innanen ryhtyi ammattimuusikoksi soittaen aluksi rumpuja.

Vuonna 1952 hänen soittimekseen vakiintui kuitenkin kitara.

Martti Innanen toimi muusikonuransa lisäksi Yleisradion vahtimestarina vuodesta 1953 lähtien.

Humoristin uransa hän aloitti radiossa vuonna 1965 lukemaan parodista seikkailusarjaansa Seikkailija Joe Smith. Hän kirjoitti myös kuunnelmia, kuten villin lännen parodian Kostajan käsi ei vapise – ei ainakaan paljon.

Tuolloin Innanen tarjosi Joe Smithin tarinoita myös levy-yhtiölle, mutta Erik Lindström, säveltäjä ja levy-yhtiön omistaja ehdotti, että hän ryhtyisi laulajaksi ja levyttäisi iskelmäparodioita.

Innanen suostui.

Levyn kanteen painettiin "Martti Innanen esittää", ettei kukaan vaan kuvittelisi, että hän laulaa.

Hänen ensimmäinen levynsä oli Lindströmin säveltämä tangoparodia Elsa, kohtalon lapsi.

Single oli listaykkösenä neljä kuukautta, ja sitä myytiin yli 25 000 kappaletta.

Innasen mukaan ”umpitollo Suomen kansa” otti parodian tosissaan ja piti kappaletta "hirveän hienona".

Samaan syssyyn hän muisti useasti mainita, että "Suomen harjastukkainen kansa on ryssän ja ihmisen risteytys".

Ensilevyä seurasivat samana vuonna 1967 niin ikään Innasen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat Esteri, tyttö sadepisarain ja Urjalan taikayö.

Hittiputkea jatkoivat myöhemmin muiden muassa Kumiteräsaappaat ja Gunnarvierasmaalainen, jonka innoittamana hän teki viiden kuukauden mittaissen kertueen Gunnar-pässin kanssa.

Pässi tuotti lievästi sanoen ongelmia keikkapaikoilla ja hotelleissa, sillä lavojen siivoaminen papanoista aiheutti lisätöitä.

Innanen perusteli tempausta sillä, että pässin täytyi kiinnostaa suomalaista yleisöä, koska se mainittiin ulkomaalaisena ja siksi sen täytyisi olla ”jotain todella erikoista ja parempaa”.

Samana vuonna yhdysvaltalainenBillboard-lehti myönsi Innaselle vuotuisen tunnustuspalkintonsa parhaana kansallisena taiteilijana, ja hän on toistaiseksi ainoa kyseisen palkinnon saanut suomalainen.

Innasen 1970-luvulla käyttöön ottama lisänimi ”Huuhaa” oli hänen itsensä mukaan suomennos hänen ihailemansa jazz-muusikko Dizzy Gillespien taiteilijanimestä.

Innasen mukaan sana dizzy tarkoittaa suomeksi huuhaata.

Innasen viimeisiksi listahiteiksi jäivät sävelteokset Borneolaisen passipoliisin parempi huuhaalaulu ja Marduusialainen kissantervauslaulu, jolla hän sijoittui Syksyn sävel -kisassa neljänneksi.

Naivistina Innanen jatkoi omalla tyylillään ja jopa taulujen nimet olivat itsenäisiä taideteoksia, kuten Umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella tai Sörkan sällit kiistelevät Albert Einsteinin syntymävuodesta.

Innanen kuoli 83-vuotiaana vuonna 2014.

Metsurin koiraa potutti

Huumorimusiikki jatkoi Suomessa voittokulkuaan – joskus varsin yllättävillä poluilla.

Tangoparodioita tekivät 1970-luvulla myös Irwin, Veikko Lavi ja Jussi Raittinen, mutta vuonna 1981 tapahtui sellainen ihme, että rock-bändi teki humpan, josta tuli Ylen Metsäradion kestosuosikki.

Maineeseen ja kunniaan nousseen raisiolaisen SIG-yhtyeen toinen pitkäsoitto Sudet ilmestyi vain puoli vuotta esikoisen jälkeen ja sisälsi sellaisia ikivihreitä kuin Jos sä rakastat mua ja Koulu palaa, mutta myös humpppamukaelman Metsurin koira, jonka vastaaotto oli rock-piireissä varsin hämmentynyt.

Kansa biisin kyllä löysi.

Hei metsurin koira se nälissänsä ulvoo

Synkkä on tuuli ja valkoinen on maa

Metsuri lähti savotalle töihin

Koira on yksin ja koiraa potuttaa.

Levylle juuri tämä riimi oli tosin hieman radio-ystävällistetty, sillä keikoilla koiraa ei suinkaan potuttanut vaan käytössä oli eräs v-alkuinen sana.

Vaihdos kannatti.

Metsäradion kuuntelijakunta otti biisin omakseen ja se soi ohjelmassa pitkään seuranaan sellaisia kappaleita kuin Kaksi vanhaa tukkijätkää ja Kaunis Veera.

Onko sillä sitten mitään väliä, onko jokin laulu tehty vakavissaan vai kieli poskella?

Ei todellekaan, pääasia on sen kyky puhutella ihmisiä ja jäädä soimaan päähän.

Ja joskus sellaisen kappaleen tekeminen onnistuu artistilta vasta kun kaikki pidäkkeet on riisuttu.

Lue myös:

Suomalaisessa musiikissa soi apeus – kesäbiiseissäkin varaudutaan jo syksyyn

Sähkötupakkapelko levinnyt myös Suomeen – myynti romahtanut

Viime vuosina Suomen kaupunkien katukuvaan on ilmestynyt useita sähkösavukekauppoja. Nyt myymälät ovat kärsineet asiakaskadosta. Syynä myynnin laskuun on uutisointi Yhdysvalloissa paljastuneista sähkötupakkatuotteisiin liittyvistä kuolemista ja sairaustapauksista, kerrotaan alan kaupoista.

Brittiparlamentti äänestää brexit-sopimuksesta aamupäivällä

Britannian parlamentti äänestää tänään neljännen kerran brexit-sopimuksesta. EU ja Britannian hallitus pääsivät sopuun uudesta erosopimuksesta torstaina. Parlamentin alahuoneen istunto alkaa aamupäivällä Suomen aikaa. Äänestyksestä odotetaan tiukkaa. Ennakkoon on arvioitu, että pääministeri Boris Johnsonilla on vaikeuksia saada sopimus läpi parlamentissa.

Barcelonan levottomuudet kärjistyivät uudelleen

Barcelonassa väkivaltaisuudet poliisin ja mielenosoittajien välillä ovat pahentuneet yön aikana. Naamioituneet mielenosoittajat ovat heitelleet mellakkapoliiseja kivillä ja polttopulloilla. Poliisit ovat käyttäneet vesitykkejä, kyynelkaasua ja kumiluoteja mielenosoittajien hillitsemiseksi. Mielenosoittajat vastustavat Katalonian separatistijohtajien vankeustuomioita.

Posti tarvitsee johtajakseen kovapintaisen zen-munkin

Minkälainen ihmenainen tai -mies Postin toimitusjohtajaksi oikein pitäisi valita? Vaaditaanko tunteita nostattavan valtionyhtiön pomolta erityisominaisuuksia? Millainen johtaja osaisi luovia omistajaohjauksen ja rakennemuutoksen sekä lakisääteisten palveluvelvoitteiden ja tulostavoitteiden ristiaallokossa? Kysyimme asiaa sähköpostihaastatteluilla kuudelta erilaiselta asiantuntijalta.

Sää jatkuu harmaana

Lauantaina lännestä saapuva matalapaine tuo sateita ja voimistuvaa tuulta mukanaan maan etelä- ja keskiosista Kainuuseen yltävälle alueelle, missä sademäärä voi olla 10–20 millimetriä. Maan pohjoisosissa tulee myös räntää tai lunta. Illalla lumisateet väistyvät Lapissa ja aurinko pääsee paistamaan. Idässä sade taas muuttuu illalla lumeksi.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Matkustajajuna halkoo uinuvan oloista suomalaista korpitaivalta. Ohjaamon ikkunasta näkyy kiskojen lisäksi vain metsää, hämärä on jo saapumassa.

Vauhtia junalla on reilusti toistasataa kilometriä tunnissa. Jossain veturinkuljettajalta katveessa, mäntyjen takana, ottaa satoja kiloja painava eläin muutaman määrätietoisen askeleen kohti rautatietä.

Vaara syntyy kuin tyhjästä, kunnes törmäys on jo väistämätön. Veturinkuljettaja ei ehdi nähdä muuta kuin vilauksen edessä siintävässä hirvestä, ennen kuin osuu.

Kotkalainen veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen on ollut tällaisessa tilanteessa neljästi.

– Kyllä se aikamoinen pamaus on. Jokainen voi sen kuvitella. Parhaimmassa tapauksessa vauhtia on 200 kilometriä tunnissa. Kun eteen tulee 600-kiloinen hirvi, niin ei se mitenkään hieno tunne kuljettajalle ole, Hämäläinen kuvailee.

Viimeksi Hämäläisen ohjaama juna törmäsi hirveen toukokuussa.

Pahinta jälki on silloin, kun suurikokoinen hirvi säntää eteen kovassa vauhdissa ja osuu keskelle veturin keulaa. Kuljettajan keinot ovat silloin vähissä.

– Se kyllä hätkähdyttää. Ikkuna peittyy verestä, ja törmäys tuntuu matkustamossa asti. Jos on mahdollisuus jarruttaa, silloin jarrutetaan tai vähintään soitetaan äänimerkkiä, Hämäläinen sanoo.

Ei voi pestä

Kun 4 000 tonnia painava juna osuu vauhdilla eläimeen, jälki ja haju on sen mukaista.

Aina veturia ei kuitenkaan ole mahdollista puhdistaa kesken matkanteon. Välillä on pakko ajaa asemalle saakka, vaikka näky olisikin järkyttävä.

– Harvoin kuljettaja pystyy sitä juomapullon kanssa pesemään matkan varrella. Varsinkin talvella on mahdotonta edes yrittää pestä junaa ennen varikkoa, koska osat ja laitteet voivat jäätyä.

Hämäläinen muistelee muutaman vuoden takaista tapausta, jossa Rovaniemeltä Helsinkiin matkalla ollut juna ajoi kolmen hirven yli.

– Sitä ei voitu pestä aiemmin pakkasen takia, Hämäläinen kertoo.

Kelpaa korkeintaan koirien ruoaksi

Junan ja hirven välisiä onnettomuuksia tapahtui Suomen rautateillä viime vuonna noin sata. Kaikkiaan VR on arvioinut, että vuosittain junan alle jää 300–400 eläintä.

– Pääsääntöisesti hirville käy näissä tilanteissa huonosti. Sitä pienemmät riistaeläimet, kuten kauriit menevät käytännössä silpuksi, kuvailee Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Törmäyksen tapahduttua veturinkuljettaja ottaa yhteyttä Finrailin liikenteenohjauskeskukseen ja ilmoittaa tarkan onnettomuuspaikan sekä kuvailee, mitä on tapahtunut.

Liikenteenohjauskeskuksesta tieto välitetään hätäkeskukselle, minkä jälkeen viranomainen voi kutsua onnettomuuspaikalle suurriistavirka-avun eli SRVA:n. Sen toimintaa organisoivat riistanhoitoyhdistykset.

– Virka-apu vie ruhon pois tai selvittää mahdollisuuksien mukaan onnettomuudessa olleen eläimen kunnon. Yleensä törmäyksissä mukana olleet eläimet ovat joka tapauksessa niin pahasti loukkaantuneita, että ne täytyy löydettäessä lopettaa, riistapäällikkö Erkki Kiukas kertoo.

Osuessaan kokonaan täydessä vauhdissa olevaan junaan eläimen selviämismahdollisuudet ovat käytännössä nolla. Lain mukaisesti ruhot kuuluvat tällaisissa tilanteissa riistanhoitoyhdistyksille.

– Mutta törmäykset junan kanssa ovat usein niin rajuja, että hirvien jäänteet kelpaavat korkeintaan koirien ruoaksi, Kiukas huomauttaa.

Useimmiten matka jatkuu

Aina junamatka ei keskeydy tai edes hidastu hirvionnettomuuden takia. Kaikki riiippuu siitä, miten paha osuma on ollut. Sama koskee myös matkustajien informointia.

Jos tärähdys tuntuu selvästi ja matkustajat hämmentyvät tilanteesta, on paikallaan kertoa, mistä kaikki johtuu. Törmäyksistä ilmoitetaan myös muille lähellä oleville junille.

– Veturi voi pahimmassa tapauksessa rikkoutua niin, että se jää radalle eikä sillä pysty jatkamaan matkaa. Useimmiten selvitään työntekijän omalla korjauksella. Joskus ei tapahdu mitään vahinkoa, veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen toteaa.

VR on arvioinut, että kolmannes hirvionnettomuuksista aiheuttaa veturiin vikaa. Neljäsosassa tapauksista joudutaan lähettämään paikalle uusi veturi.

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen ei ole joutunut yhdessäkään neljästä hirvionnettomuudesta keskeyttämään matkantekoa pitkäksi aikaa.

– Kerran jouduin tilkitsemään paineilmaletkuja, että pääsin varikolle asti. Koskaan ei ole tarvinnut vaihtaa veturia kesken matkan.

Hirvet liikkeellä nyt

Viime lauantaina koko maassa alkanut hirvenmetsästyskausi on saanut suurriistan liikkeelle. Autoilijat tapaavat tarkkailla ympäristöään syksyisin aamu- ja iltahämärissä erityisen tarkasti, mutta eteen säntäilevät hirvet ovat ongelma myös rautateillä.

– Kyllä siitä rahallistakin vahinkoa aiheutuu, jos kalustoa menee rikki. Rautateillä ei juuri ole aitoja, jotka estäisivät hirvien pääsyn raiteille. Toisaalta riista-aidat voisivat aiheuttaa kunnossapitäjille harmia, jos junaradalle pääseminen vaikeutuisi, Jyri Hämäläinen pohtii.

Hän ei allekirjoita, että syksy olisi hirvenmetsästysajasta huolimatta rautateillä sen vilkkaampaa hirviaikaa aikaa kuin muulloin. Hirviä liikkuu pitkin vuotta, myös talvella. Silloin harmia aiheutuu kenties jopa enemmän kuin syksyllä.

– Jos metsässä on paljon lunta, hirvet saattavat hakeutua raiteille. Lumettomalla raiteella on helpompi kulkea kuin hangessa, sanoo Kaakkois-Suomen riistapäällikkö Erkki Kiukas Suomen Riistakeskuksesta.

Koiran yli ajaminen tuntui pahalta

Suomen maanteillä on tilastojen mukaan joitain hirvikolareiden kannalta erityisen riskialttiita paikkoja tai tieosuuksia.

Viime vuonna maanteillä eniten hirvionnettomuuksia sattui Kouvolassa ja vähiten pohjoisimmassa Lapissa. Rautateillä onnettomuudet eivät näytä keskittyvän erityisesti millekään tietyille osuuksille.

Riistakeskuksen tietojen mukaan hirvionnettomuuksia tapahtuu melko tasaisesti Suomen rataosuuksilla. Pelkästään Kaakkois-Suomessa on tänä vuonna tehty parikymmentä virka-apupyyntöä junien ja hirvien törmäyksistä. Riistapäällikkö Erkki Kiukkaan mukaan määrä on suunnilleen samaa luokkaa kuin edeltävinä vuosina.

Veturinkuljettaja Jyri Hämäläinen sanoo huomanneensa, että mitä enemmän ympärillä on metsää, sitä runsaammin hirviä radan lähellä liikkuu. Hän mainitsee esimerkkeinä Kouvolan ja Pieksämäen sekä Luumäen ja Lappeenrannan väliset osuudet.

– Kymenlaakson puolella Juurikorpi–Inkeroinen-välillä tuntuu myös olevan paljon hirviä. Sillä välillä minullekin on sattunut onnettomuus.

Koirat harmittavat eniten

Henkilövahingot ovat veturinkuljettajille traumaattisia kokemuksia, mutta myös eläimen yli ajaminen saattaa tuntua pahalta. Varsinaisia pelkotiloja niistä ei kuitenkaan kahdeksan vuotta kuljettajana toimineelle Hämäläiselle ole aiheutunut.

Koiran jääminen junan alle jäi kuitenkin kaivelemaan mieltä.

– Hirvikoiria näkee radan varsilla jonkin verran metsästysaikana. Väkisinkin niitä päätyy raiteille, kun ratojen varsilla metsästetään. Koiran yli ajaminen ei todellakaan tunnu mukavalta. Se on ollut itselleni erityisen kova paikka, kertoo Jyri Hämäläinen.

Lue seuraavaksi: Näetkö tässä videossa hirven? Suurin osa ei näe

Jos olet kurkkuasi myöten täynnä ilmastonmuutospuhetta etkä aio vatkata elintapojasi, ohita tämä juttu.

Jos taas koet, että syvällinen keskustelu kulutuksemme tasosta on vasta alkamassa, olet oikeassa paikassa. Aloitetaan.

BIOS-tutkimusyksikkö julkaisi vastikään ekologinen jälleenrakennus-nimisen julkaisun. Siinä käydään läpi, miten mullistavin tavoin yhteiskunnan on muututtava, jotta pääsisimme eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Samalla tutkijaryhmä otti kantaa tavaramäärän ja elämänlaadun suhteeseen. Ekologinen jälleenrakennus tarkoittaisi, että "nykyistä merkityksellisempi ja tyydyttävämpi elämä on mahdollista, vaikka aineellista kulutusta pienennetään." (BIOS)

Tässä jutussa pöyhitään näkemyksiämme kulutuksen ja tyytyväisyyden välisestä suhteesta. Mitä hyvä elämä vähemmällä kuluttamisella tarkoittaa – maakuoppaan muuttamista ja rahkasammalen syömistä, kunnes armollinen kuolema korjaa?

BIOS-tutkijaryhmän julkaisu on ehkä kulutuskritiikeistä tuorein, mutta ei ainoa.

Aalto-yliopiston, Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen Ilmasto-opaskertoo yksiselitteisesti, että kulutusta on vähennettävä ja kulutustapojen on muututtava nykyistä kestävämmäksi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei itseään voi enää palkita ikävän viikon jälkeen uudella koltulla tai pihviaterialla entiseen tahtiin.

Maailman ylikulutuspäivä meni Suomen osalta tänä vuonna ohi jo huhtikuussa. Monelle meistä on tullut kuluttamisesta paha mieli yhtä aikaa: toimittaja Anton Vanha-Majamaa kirjoitti vastikään kolumnin halpavaatteiden koukuttavuudesta, ja aiheeseen perehtyi omakohtaisesti myös videotoimittaja Marjut Mäntymaa. Eräiden arvioiden mukaan ilmastokriisi on todellisuudessa ylikulutuskriisi.

Tutkija Karoliina Lummaa, yksi BIOSin kahdeksasta tutkijasta, ei halua antaa mitään valmista mallia vaihtoehtoiselle hyvälle elämälle. Esimerkkejä toki on.

Lummaan mukaan hyvä elämä vähemmällä kulutuksella voisi tarkoittaa esimerkiksi vähempää työntekoa tai työn uudelleenjärjestelyä. Se lisäisi vapaa-aikaa, jonka voisi käyttää vaikkapa suvun hoivaan tai itsensä toteuttamiseen. Lummaa mainitsee myös jakamistalouden, jossa autot tai arjen työkalut olisivat yhteisiä. Kulutus vähenisi, mutta tyytyväisyyttä piisaisi.

Lisää käytännön esimerkkejä kannattaa kysyä ihmiseltä, joka on vähentänyt kulujaan jo parin vuoden ajan, eikä enää koskaan halua ostaa uutta paistinpannua.

Päästövähentäjä: ostaminen on kuin tavaran kanssa naimisiinmenoa

Jyväskyläläinen Mikko Valtonen on kestävän hyvinvoinnin kokemusasiantuntija – tai kuten Yle Kioskin toimittaja Timo Korpi asian ilmaisee, päästö-sensei. Valtonen on oppinut kantapään kautta, että omaa kuluttamista voi rajoittaa liikaa.

Valtonen tekee väitöskirjatutkimusta Tampereen yliopistossa ja on jo 10 vuoden ajan siirtynyt kohti kestävää kulutusta ja tarkkaillut hiilijalanjälkeään. Hänen vuosittainen päästötavoitteensa on kestävänä pidetty 2,5 tonnia hiilidioksidia.

Keskimääräinen suomalainen taas turauttaa vuosittain ilmaan 10–13 hiilidioksiditonnia. Siihen verrattuna Valtosen luku kuulostaa lantulla elävän erakon tavoitteelta, mutta sitä se ei ole. Valtonen pääsi tavoitteeseensa ensimmäisen kerran viime vuonna, ja on pysynyt suunnitelmassa tänä vuonnakin.

Siihen hän on päässyt muun muassa asumistaan, liikkumistaan, syömistään ja muita elintapojaan muokkaamalla. Kolmisen vuotta sitten Valtonen ryhtyi leikkaamaan myös muuta kuluttamistaan – hupitörsäilyä, vaateostelua ja muuta mukavaa.

Valtonen laski, että hän kulutti kuukaudessa noin 600 euroa tavaroihin, palveluihin, ravintoloihin ja muuhun ylimääräiseen. Aluksi hän päätti kiristää tuon budjetin 200 euroon kuukaudessa.

Se oli liian tiukkaa.

– Tein muutoksia liian nopeasti. Se kostautui minulle hetkellisesti hyvinvoinnissa, Valtonen kertoo.

Budjettia muokkaamalla hän on etsinyt ihanteellista pistettä, jossa hänen kuluttamisensa on kestävällä tasolla, eikä hyvinvointi enää kasva lisäeuroilla. Juuri nyt tuo piste on noin 275–300 euron kuukausibudjetissa.

Siitä Valtonen laittaa satasen välttämättömiin hankintoihin, toisen hyödyllisiin hankintoihin ja viimeisellä satasella hän antaa itselleen luvan törsätä kuukausittain. Se voi tarkoittaa mitä vain mukavaa – kuten hotelliaamiaista kumppanin kanssa.

Kuluttamisen vähentäminen on Valtosen mielestä vaikeaa: kyseessä on epämääräinen kategoria, jossa ei juuri ole rutiiniostoksia. Tarpeet voivat vaihtua joka kuukausi.

Huolettomasti ostelemalla Valtonen usein katui hankkimiaan tavaroita. Tuolloin hän koki eniten iloa juuri ennen ostotapahtumaa, mutta ilo lakastui nopeasti. Nykyään budjetti ei salli hairahduksia. Siksi ostoharkinta voi tuottaa hieman päänvaivaa etukäteen, mutta ilo on pitkäkestoisempaa, kun tavara on kestävä ja laadukas.

Valtonen siis selvittää etukäteen, mikä olisi paras ja pitkäikäisin leivänpaahdin, vaelluskenkämalli tai paistinpannu, ja tekee sitten ostopäätöksen. Eikö jatkuvasta optimoinnista tule aivan höperöksi?

– Ehkä tässä voisi jopa tulla terveeksi. Minulla on esimerkiksi elinikäisellä takuulla oleva paistinpannu. Sitä on todella mahtava käyttää. Hyvät ja onnistuneet hankinnat tuottavat pitkäkestoista tyydytystä, Valtonen kertoo.

Valtonen iloitseekin siitä, ettei hänen ehkä enää koskaan tarvitse etsiä paistinpannua. Hän kertoo löytäneensä esimerkiksi t-paitoja 30 vuoden takuulla sekä sukkia, joissa on elinikäinen takuu. Pikamuodin aikakautena se kuulostaa ennenkuulumattomalta.

Valtosen mielestä tavaran hankkiminen onkin eräänlaista naimakauppaa: kun hankkii jotain pitkäikäistä, hankinnan kanssa astuu ikään kuin avioon. Mieluiten pitkäaikaiseen – eihän kukaan halua tieten tahtoen huonoihin naimisiin.

Hän on myös oppinut välttämään houkutusta ostaa vielä paremmalta, kestävämmältä tai kauniimmalta tuntuvaa tavaraa.

– Se on tavallaan mainoksen ääni sisälläni, enkä usko sitä, Valtonen sanoo.

Kohtuullistaminen kulutuksessa on tuottanut rikastumista merkityksellisissä ihmissuhteissa, luontosuhteessa ja jopa yleisessä hyvinvoinnissa.

– Jos sinulla on superlevoton, kiireinen ja ahdistunut olo, voit yrittää paikata sitä pikakuluttamisella. Terapiamuotona se toimii kuitenkin aika heikosti, Valtonen toteaa.

Ekologian professori: väkimäärän kasvuun perustuva talous muistuttaa pyramidihuijausta

Kuluttaminen on elimellisesti kytköksissä planeettamme raaka-aineisiin. Siispä otetaan aiheen pöyhintään mukaan ekologian näkökulma, ja sitä varten vieraillaan Jyväskylän yliopiston luennolla.

Luentosalissa onkin hiljaista. Valkokankaalla lukee:

Ajamme planeettaa kohti kuudennetta massasukupuuttoa.

Elämä hiipuu.

Luentoa pitää ekologian professori ja Suo­men Luon­to­pa­nee­lin pu­heen­joh­ta­ja Janne Kotiaho. Kotiaho on aiemmin puhelimessa luvannut ottaa kysymykset kuluttamisesta ja sen vähentämisestä osaksi ensimmäistä luentoaan.

Kotiaho kertoo opiskelijoilleen, että pääsyynä planeetan ekosysteemin heikentymiseen ja ei-inhimillisen elämän hiipumiseen on korkea kulutustaso. Se taas johtuu ylenpalttisesta väestönkasvusta, joka ei voi Kotiahon mukaan jatkua. Kestävä kulutus ja tuotanto eivät enää riitä: toisin sanoen vastuullisetkaan ostokset eivät yksinään pelasta planeettaa.

Viimeistään nyt voisi hieman ahdistua.

Kun Kotiaholta tenttaa kuluttamisen vähentämisestä, hän huokaisee kysymyksien välissä mietteliäästi. Aiheet ovat paitsi isoja, myös vaikeita yhden professorin ratkaistavaksi yliopiston viileässä taukohuoneessa hämäränä syysiltana.

Hän vastaa silti, mutta yksilön vastuun sijasta professori ohjaisi kulutuskeskustelun tuotantoon ja päättäjiin. Todelliset ongelmat ovat siellä.

– Päätöksentekijät kannustavat meitä jatkuvasti kuluttamaan enemmän. Puhutaan ostovoimasta, mutta se on epäsuora ilmaus kehotukselle ostaa enemmän, Kotiaho toteaa.

Hän toivoisi, että päättäjät käyttäisivät verotusta kestämättömän tuotannon suitsimiseen yksilöiden valintojen ohjaamisen lisäksi. Käytännössä Kotiaho tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ruoan hinnan korottaminen osuu nimenomaan ostajaan eikä ruokatuottajaan, eikä keskimääräinen ihminen huomaa muutaman sentin hinnankorotuksia. Sellaisella ei yksistään ratkaista massiivista ympäristökriisiä.

– Meidän on pakko kuluttaa jotain, jotta voimme olla olemassa. Mutta voimme vähentää kulutusta ja muuttaa tapoja, joilla kuluttamiamme asioita tuotetaan, Kotiaho tiivistää.

Kotiaho ohjaa keskustelun väestönkasvuun. Hänen mukaansa väestön määrä ja -kasvu ovat korkean kulutuksen elämäntyylin ohella perimmäisiä syitä luonnon ahdinkoon. Siispä hän kritisoi voimakkaasti keskustelua Suomen vauvakadosta.

Kotiaho toivoisi rahaa tutkimukselle, jossa yhteiskunnan ylläpitämiseksi etsitään vaihtoehtoisia talousjärjestelmiä. Sellaisia, jotka eivät perustu jatkuvaan kasvuun ja siihen, että valtioiden pitäisi saada lisää väkeä, jotta talous pärjäisi.

– Talous, joka perustuu ihmismäärän kasvuun, on kestämätön, ja muistuttaa kovasti pyramidihuijausta, Kotiaho toteaa.

Hän ihmetteleekin, miten taloudesta on tullut itse tarkoitus, jota varten tarvitaan ihmisiä, eikä päinvastoin.

Tuuletetaan vielä ajatusta BIOS-tutkijaryhmän mainitsemasta merkityksellisestä elämästä ilman kulutusta. Kotiaho toteaa, että kulttuurimme ja maailmankuvamme on muututtava siten, että tyydytystä saataisiin muustakin kuin uudesta tavarasta tai vaatteesta. Tutkijapiireissäkin mietitään jo jonkin verran sitä, kuinka korkean kulutuksen elämäntyyliä voisi muuttaa.

Olisiko ekologian professorilla ajatuksia siihen, mistä muualta kuin kuluttamisesta voisi elämään etsiä iloa?

Siihen vastatessaan Kotiaho tiputtaa lauseet painokkaasti ja tiukasti silmiin katsoen.

– Mene metsään kävelylle, suojelualueelle jota ei ole vielä hakattu. Ota sinne läheiset mukaan. Keskustele heidän kanssaan. Jätä kännykät kotiin. Siinä on jo hyvä lähtö.

Sosiologian professori: kauramaitokysymykseen jumittuminen on piiperrystä

Raha ei muka tuo onnea, mutta kyllä se oikeastaan tuo, jos tutkimuksia katsotaan. Aiheesta on kirjoittanut (Keskisuomalainen) Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska, ja hän on myös tutkinut kulutuskulttuuria.

Wilskan mukaan lukuisat tutkimukset osoittavat, ettei tavaran ja onnen välillä ole suoraa yhteyttä. Kun elintaso on riittävän korkea, lisäraha ei olennaisesti tuo lisäonnea.

Sellaiseen tulokseen ovat päässeet ainakin Nobel-palkitut tutkjiat Agnus Deaton ja Daniel Kahneman. He ovat todenneet, että vaurauden ja ostovoiman tuottama tyydytys kasvaa varallisuuden kasvaessa, mutta ei ikuisesti. Se tyssähtäänoin 70 000 euron tuloihin. Sen jälkeen lisärahassa kieriminenkään ei enää lisää onnellisuutta. Tosin on olemassa myös tutkimuksia, joissa Deatonin ja Kahnemanin tuloksista ollaan eri mieltä.

Wilskan mukaan on myös tiedossa, että elämyksiin kuluttaminen tuottaa huomattavasti enemmän onnea kuin tavaran ostelu.

Tuo tieto ei toki välttämättä ole tavoittanut meitä kaikkia. Wilska huomauttaa, etteivät ihmiset noin vain lopeta tavaran ostamista, jos sitä on tarjolla ja jos siihen on varaa.

Hän kuvailee, että miten moderni kapitalistinen yhteiskuntamme perustuu pääasiassa kuluttamiseen ja taloudelliseen kasvuun. Tässä elämäntavassa kuluttaminen on niin sisäänrakennettua, ettemme edes osaa ajatella sitä.

– Me synnymme ja kasvamme kulutuskulttuuriin, sanoo Wilska.

Wilska on samoilla linjoilla kuin professori Kotiaho: pelkkien yksilön valintojen sijaan keskustelua pitäisi ohjata tuotantoon. Wilskan mielestä siinä tarvitaan radikaaleja muutoksia ja yritysvastuuta, verotusta ja poliittisia toimia. Siispä professori ei pidättele hengitystään odottaessa, että maapallo pelastuisi yksittäisten ihmisten arvomaailmaa muuttamalla. Pelkästään kauramaidon miettimiseen tai muuhun vastaavaan jumiutuminen on piiperrystä.

– Yhden tai kahden asian tekemisellä ei välttämättä ole isoa merkitystä, ellemme pysty yhteiskunnan tasolla ohjaamaan ihmismassojen kulutusta poliittisesti ja taloudellisesti, Wilska selventää.

On kuitenkin selvää, ettei nykymeno voi jatkua.

– Kulutukseen perustuvan maailmankuvan on muututtava tulevaisuudessa. Mutta muutos on vähittäinen, Wilska toteaa.

Professori toivoisi, ettei lapsia pienestä pitäen kasvatettaisi yhdistämään aineellista haluamista tyydytyksen tunteeseen. Lisäksi hän poistaisi kertakäyttökulttuurin kokonaan ja muuttaisi lastenkasvatuksen luonnonmukaisemmaksi. Wilska toteaa ajatuksen kuulostavan linkolalaiselta, mutta sen takana ei ole ajatusta maakuopassa asumisesta.

Pikemminkin lapset pitäisi kasvattaa rakastamaan erityisesti vanhaa tavaraa, ja opettaa, että tavaralla on arvo.

Jos on tottunut lähtemään tylsyyspäissään ostoskeskukseen tai selailemaan verkkokauppaa, voi tässä vaiheessa olla hieman runneltu olo. Mitä professori tarjoaisi meille kulutuskulttuurin muutoksen tuomaan elämäntyhjiöön?

Wilska tarjoaisi tuohon mustaan aukkoon sosiaalisten suhteiden kehittämistä. Ne kun tuovat tutkitusti onnellisuutta. Wilska huomauttaa, että kun ihmiset muistelevat elämänsä onnellisimpia aikoja, muistot liittyvät harvoin kuluttamiseen.

– Usein muistot liittyvät siihen, että tehtiin asioita yhdessä, ja oli vaan hyvä meininki.

Lenkkitossut ja poliisin varusteet ovat yhtä tuttuja kapineita vanhemmalle konstaapelille Mika Penttilälle. Hämeen poliisin vahvuuksiin kuuluva mies on pitkään harrastanut kovaa kuntoa ja kestävyyttä vaativaa ultrajuoksua.

Nyt hieman yli viisikymppinen mies sanoo, että juokseminen on auttanut häntä jaksamaan poliisin työssä. Miehen fyysinen ja henkinen kunto kulkevat käsi kädessä. Ilman hyvää kuntoa ei jaksaisi yhä raskaammaksi käynyttä työtä.

– Yritän pitää itsestäni sellaista huolta, että työpäivät eivät tunnu liian raskailta ja että arki sujuu rutiinilla. Kun tiiminä tehdään työtä, on hyvä, etteivät keikalla asiat jää ainakaan minusta kiinni.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto ilmaisi elokuussa huolensa poliisien jaksamisesta. AVI:n mukaan sairauspoissaolot ovat joissain yksiköissä vähentyneet, koska poliisit eivät halua lisätä kollegoidensa työkuormaa.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen esitti jo viime vuoden marraskuussa huolensa poliisin voimavaroista.

Poliisihallituksen henkilöstön kehittämispäällikkö Satu Koivu sanoo, että erityisen kuormittuneita ovat poliisivankiloiden vartijat ja rikostorjunnan väki. Rinteen hallitus on lisäämässä poliisien määrää 300:lla, mutta poliisihallitus toivoo enemmän.

Hämeen poliisi on saanut lähinnä lämmintä kättä valtiolta uusien poliisien palkkaamiseen. Hämeen poliisi saa ensi vuonna uusia resursseja kolmen henkilötyövuoden verran.

Kovat paikat kuitataan huokaisulla

Forssassa kenttätyötä tekevä vanhempi konstaapeli Mika Penttilä sanoo, ettei väsy työssä fyysisesti. Vuoroissa on kuitenkin työjaksoja, joissa henkistä kuormittavuutta tulee kohtuuttoman paljon. Niistä palautuminen vie jonkin aikaa.

Pahimmat keikat ovat hänen mielestään niitä, joissa poliisi joutuu viemään suruviestiä tai tekemisiin kuoleman kanssa. Työkaverin kanssa asia käsitellään usein vain huokaisemalla. Sitten vastataan jo seuraavaan tehtävään.

– Itse asia jää mielen pohjalle. Kuukausi sitten yhdelle partiolle sattui kaksi kolaria, missä menehtyi nuoria henkilöitä. Tapahtumat tulivat aivan peräkkäisinä työvuoroina. Kaverit totesivat, että nyt alkaa olla jo tarpeeksi. Se oli poliisilta jo todella paljon sanottu.

Tukea jaksamiseen ei poliisi hevin hae

Mika Penttilän selviytymiskeino tiukkojen paikkojen jälkeen on pitkä lenkki. Lenkki on sitä pidempi, mitä henkisesti kuormittavampia työtehtäviä on päivään osunut. Luonnossa liikkuminen on henkireikä. Lenkillä saa ajateltua asioita lävitse.

– Me olemme tosi huonoja hakemaan ulkopuolista apua. Avun hakeminen on ison kynnyksen takana. Se on jostain syystä tietyllä tapaa tabu. En tiedä, koetetaanko sitten esittää kovempia kuin ollaan.

Vanhempaa konstaapelia helpottaa se, että töiden päätteeksi hän vie poliisin haalarin pukukaappiin ja työpäivä on ohi.

– Sekin jo auttaa irtaantumaan työmaailman asioista. Toisin on tutkintapuolella, missä työkuormasta ei voi irtautua vaan asiat odottavat aina työpöydällä.

Valtionyhtiö Posti on tapetilla jatkuvasti, vuodesta toiseen.

Jakeluhäiriöt, yt-kierrokset, irtisanomiset, työntekijöiden palkat ja toimitusjohtajan palkkiot ovat täyttäneet otsikoita sitä mukaan kun yhtiön ansaintalogiikkaa murtava rakennemuutos on edennyt.

Ihmiset eivät enää lähetä toisilleen kirjeitä, vaan sähköistä dataa. Siksi paperipostin määrä on romahtanut ja Postin työntekijöiden määrä supistunut voimakkaasti. Tällä hetkellä yhtiö riitelee työntekijöiden kanssa lähivuosien työehdoista ja tavoittelee samalla 150–200 miljoonan säästöjä.

Työntekijät syyttävät Postia työehtoshoppailusta ja asiakkaiden luottamus Postiin murenee.

Toimitusjohtaja Heikki Malinen sai tarpeekseen ja erosi lokakuun alussa. Eroa edelsi suurkohu Malisen miljoonapalkasta, 700 pakettijakelijan siirtämisestä halvempaan työehtosopimukseen ja omistajaohjausministeri Sirpa Paateron (sd.) väliintulo.

Postin hallitus kehui vuolaasti eronneen Malisen suoritusta tämän seitsenvuotisella kaudella ja Malinen itse totesi erotessaan täyttäneensä hänelle asetetut tavoitteet.

Toimitusjohtaja vaihtuu, ongelmat jäävät

Malisen erottua palkansaajapuoli teki heti selväksi, että taistelu työehtojen heikentämistä vastaan jatkuu johtajan nimestä riippumatta. Työnantaja puolestaan ei näe tehostustoimilleen vaihtoehtoja.

Väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Paketti ja verkkokauppa -liiketoimintaryhmän johtaja Turkka Kuusisto ja uuden toimitusjohtajan rekrytointi aloitettiin.

"Veikkaan, että headhunter on saanut monta kieltävää vastausta." Emilia Kullas, EVA:n toimitusjohtaja

Mutta minkälainen ihmenainen tai -mies Postin toimitusjohtajaksi oikein pitäisi valita? Vaaditaanko tunteita nostattavan valtionyhtiön pomolta erityisominaisuuksia?

Millainen johtaja osaisi luovia omistajaohjauksen ja rakennemuutoksen sekä lakisääteisten palveluvelvoitteiden ja tulostavoitteiden ristiaallokossa? Pitäisikö paikalle löytää joku, joka esimerkiksi tyytyisi huomattavasti edeltäjäänsä pienempään palkkaan?

Kysyimme asiaa sähköpostihaastatteluilla kuudelta erilaiselta asiantuntijalta.

EVA:n Kullas: "Halukkaita ei löydy pilvin pimein"

Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n toimitusjohtaja Emilia Kullas katsoo, ettei toimitusjohtajan valinta voi riippua siitä, että yhtiön omistaa juuri valtio. Mutta vaikeuskerrointa tämä tosiasia lisää.

– Toimitusjohtajan on aina ymmärrettävä omistajien tahto. Valtionyhtiössä se voi olla erinomaisen hankalaa keskimääräistä fiksummallekin ihmiselle, koska se tahto voi vaihtua niin kovin usein.

Kullas arvostelee pääministeri Antti Rinteen (sd.) puuttumista Postin työehtokiistoihin ja ennakoi, että halukkaita toimitusjohtajia voi olla vaikea löytää.

– Kun pääministeri ryhtyy mestaroimaan sivusta Postin johdon aikeita ohittaen paitsi hyvän hallintotavan, myös oman hallituksensa ministerin, halukkaita haasteen vastaanottajia löytyy kyllä, mutta ei pilvin pimein. Tämäkin tehtävä täytetään, mutta veikkaan, että asiaa hoitava headhunter on saanut monta kieltävää vastausta heti kättelyssä.

Kullaksen mukaan Postin tai muun valtionyhtiön johtajalle ei voi lähtökohtaisesti maksaa pienempää palkkaa kuin yksityisesti omistetuissa firmoissa.

– Veronmaksajilla on syytä vaatia, että heidän omaisuudestaan huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla ja kyvyillä. On yhtiön hallituksen tehtävä katsoa, että valittu johtaja juoksee kieli suusta ulkona roikkuen kompensaationsa eteen.

EVA:n toimitusjohtajan mukaan Postia luotsaamaan pitäisi löytää "kovanahkainen mutta empaattinen muutosjohtaja, jolla on puskutraktorin työntövoima ja zen-munkin kärsivällisyys".

"Pitää pystyä tekemään selväksi, mitä tuloksen tekeminen tarkoittaa henkilöstöpolitiikalle." Heidi Nieminen, ammattiliitto Paun puheenjohtaja

– Pitää pystyä luovimaan äänekkään ay-liikkeen kanssa ja oikukkaan ja alati mieltään muuttavan valtio-omistajan kanssa.

Tehtyjä päätöksiä on uskallettava puolustaa julkisesti, varsinkin kun kyse on palvelujen toimivuudesta, Kullas vaatii.

– Postin johto on toistuvasti pakoillut asiakasjohtajiensa selän takana silloin, kun johdon pitäisi suoraselkäisesti olla vastaamassa suurelle yleisölle itse. Siitä se palkka eli kompensaatio maksetaan.

Ay-johtaja: "Painotettava henkilöstöjohtamista"

Postin työntekijöitä edustavan Posti- ja logistiikka-alan unionin (Pau) puheenjohtaja Heidi Nieminen toivoo, että seuraava toimitusjohtaja osaisi ottaa henkilöstön paremmin huomioon.

– Postin hallituksen ja johdon vastaus rakennemurrokseen on toistaiseksi ollut työntekijöiden vähentäminen, heidän palkkojen ja työehtojen huonontaminen sekä tarjottavan palvelun heikentäminen.

Hänen mukaansa Postin työntekijät ja asiakkaat joutuvat kärsimään

siitä, että Posti on jo 20 vuotta tehnyt epäonnistuneita investointeja uusiin liiketoimintoihin, joiden on uskottu rahoittavan kannattamattomaksi käyvän postinjakelun.

Seuraavan toimitusjohtajan pitäisi Niemisen mukaan muuttaa Postin johtamiskulttuuria.

– Henkilöstöä ei tässä toimialan ja yrityksen murroksessa ole otettu mukaan vuoropuheluun, vaan muutokset tekemiseen on tehty keskusjohtoisesti ja siksi moni muutoksista on jälkikäteen arvioituna ollut epäonnistunut niin taloudellisesti kuin muutenkin.

Paun puheenjohtajan mukaan Postin ja valtion on käytävä "rehellistä keskustelua" siitä, minkälaista voittoa yhtiö voi tehdä hoitaessaan samalla julkisia velvoitteitaan.

– Omistajalle pitää pystyä tekemään selväksi, mitä tuloksen tekeminen tarkoittaa henkilöstöpolitiikan ja asiakkaille tarjottavan palvelun näkökulmasta.

"Olisi ehkä parasta, että Postin hallituksen veisi Suuri Noutaja. Tai Sirpa Paatero." Pekka Seppänen

Uuden toimitusjohtajan tulee Niemisen mukaan käynnistää keskustelu valtiollisesta tuesta postipalveluiden turvaamiseksi. Tehtävää voisi hänestä hoitaa myös palkalla, joka on "jossain suhteessa postityöntekijöihin palkkoihin".

– Jos suurinta työntekijäryhmää edustavan työntekijän vuosiansio on alle 30 000 euroa ja yrityksen toimitusjohtajan vuosiansio noin 1 000 000 euroa, niin tuo ero ymmärrettävästi herättää julkista arvostelua.

Pekka Seppänen: "Johtamisessa ei ole mitään vaikeaa"

Kirjailija ja johtamisvalmentaja Pekka Seppäsen mielestä Postin toimitusjohtajalta ei vaadita erityisominaisuuksia siksi, että yhtiön omistaa Suomen valtio.

– Julkisessa keskustelussa on mielenkiintoisella tavalla demonisoitu valtio omistajana, pitkälti varmaan ideologisista syistä. Esimerkiksi perhe- ja sukuyhtiöissä omistajan, hallituksen ja johdon roolit sekaantuvat paljon reippaammin kuin valtionyhtiöissä. Se vain ei näy julkisuudessa.

Seppäsen mielestä Postille pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä uusi toimitusjohtaja suhteellisen helposti.

– Postissa on töissä noin 20 000 ihmistä. Jos näiden joukkoon ei ole rekrytoitu ketään toimitusjohtajaksi kykenevää, niin taannoin irtisanoutunut toimitusjohtaja epäonnistui tehtävässään täysin.

Mitä Postin johtajan palkkioihin tulee toimitusjohtaja tulisi Seppäsen mukaan palkata voittoon pyrkivän yritystoiminnan peruslogiikalla: mahdollisimman pienillä kustannuksilla.

– Postin toimitusjohtajan tehtävästä tulisi järjestää tarjouskilpailu, jossa riittävän kyvykkäiden tarjokkaiden joukosta valittaisiin se, joka ryhtyy tehtävään halvimmalla. Olen varma, että riittävän hyviä hakijoita olisi kymmenittäin, ellei sadoittain.

Seppänen korostaa, että toimitusjohtajan perustehtävä on simppeli. Pitää tehdä niin kuin yhtiön hallitus haluaa. Jos hallituksen halusta ei saa selvää, pitää tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

– Siitähän palkkaa maksetaan. Ei se ole vaikeaa. Johtamisessa ei ole mitään vaikeaa. Vaikeaa on hypätä seipäällä yli kuusi metriä. Johtamisessa riittää, että osaa olla ihmisiksi ihmisten kanssa.

"Palkkaneuvottelut tullevat olemaan tiukat niin palkan kuin erokorvaustenkin osalta." Leena Linnainmaa, Difin pääsihteeri

Seppäsen mukaan hyviksi havaitut toimitusjohtajat "eivät ole mitään yli-ihmisiä, eivät yleensä lähellekään luokkansa priimuksia".

– Jos Postin hallitus etsii toimitusjohtajaksi Ulkopuolista (Kallispalkkaista) Pelastajaa, niin siinä tapauksessa olisi ehkä parasta, että Postin hallituksen veisi Suuri Noutaja. Tai Sirpa Paatero.

Leena Linnainmaa: "Palkkaneuvotteluista tulee tiukat"

Hyviä hallitustyön käytäntöjä edistävän Director's Institute Finlandin pääsihteeri Leena Linnainmaa katsoo valtion omistajapolitiikan tuovan kiistatta lisäkierrettä Postin johtamiseen.

– Valittavan toimitusjohtajan on hyvä ymmärtää poliittista järjestelmää, koska liike-elämän logiikka ja ennakoitavuus eivät aina näytä käytännössä toteutuvan valtion omistajaohjauksessa. Myös erinomaista stressinsietokykyä vaaditaan julkisen kiinnostuksen vuoksi.

Postin hallitus onnistuu toimitusjohtajan valinnassa parhaiten, jos yhtiön omistajan eli valtion aikeet ovat tiedossa.

– Esimerkiksi jos markkinaehtoinen ja yleispalveluvelvoitteeseen kuuluvat toiminnat päädytään eriyttämään eri yhtiöihin. Tällöin pelikenttä voi muuttua radikaalistikin.

"Irtisanomisten tulee olla aina viimeinen ratkaisu." Heidi Hautala, europarlamentaarikko

Linnainmaa toteaa, että Postin toimitusjohtajan palkkio tulee asettaa sille tasolle, jolla haluttu osaaja johtajaksi saadaan.

– Neuvottelut tullevat olemaan tiukat niin palkan kuin erokorvaustenkin osalta. Omistajapolitiikka on tempoilevaa ja omistajan tavoitteet voivat muuttua rajustikin varsinkin hallituskauden vaihtuessa. Parhaat toimitusjohtajakandidaatit voivat suhtautua tehtävään erityisen riskipitoisena, mikä voi näkyä palkkioneuvotteluissa.

Heidi Hautala: "Kohtuuttomiakin odotuksia"

Europarlamentaarikko Heidi Hautala (vihr.) toimi omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa vuosina 2011–2013 ja koki oman osansa kohuista.

Hautala kirjoittaa Postista, että valtion käytännössä kokonaan omistaman yhtiön johtoon kohdistuu usein kohtuuttomiakin odotuksia.

– Yhtiö kilpailee markkinoilla yksityisesti omistettuja yhtiöitä vastaan.

Seuraavan toimitusjohtajan on oltava valmis olemaan julkisuudessa asiallisen ja toisinaan myös asiattoman arvioinnin kohteena. Omistajan odotuksiin vastaaminen on helpompaa, jos omistajaohjausministeri ja Postin hallituksen puheenjohtaja keskustelevat säännöllisesti ja kriisitilanteet ennakoidaan.

Toimitusjohtajan on ajateltava henkilöstöä ja pidettävä se ajan tasalla, kun Postin kamppailee kannattavuudestaan paperipostin huvetessa.

– Irtisanomisten tulee olla aina viimeinen ratkaisu. Kun vielä toimin omistajaohjausministerinä, Heikki Malisella oli hyviä avauksia työntekijöille tarjotuissa muutospoluissa, Hautala kertoo.

"Isoja juttuja tapahtuu vain, jos riittävä kriittinen massa saadaan mukaan." Timo Jäntti, headhunter

Valtionyhtiön johtajan palkkioiden taso on ikuisuuskiista, jonka ratkaisemiseen Hautalallakaan ei ole viisasten kiveä. Hänestä "henkilöstön hyvinvointi ja ympäristö" saisivat korostua palkitsemiskriteereissä nykyistä enemmän.

– Valtion palkitsemissääntö ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi tiukka.

Headhunter: "Vaaditaan poliittista korvaa"

Ylimpiä johtajia etsitään headhuntereiden eli avainhenkilörekrytointeihin erikoistuneiden firmojen avulla.

Suorahakuyhtiö Taplown toimitusjohtaja Timo Jäntti katsoo, että valtion omistaman Postin toimitusjohtajalta vaaditaan ainakin poliittista korvaa ja kykyä julkiseen esiintymiseen.

– Näkyvässä roolissa olevan toimitusjohtajan hyviä ominaisuuksia ovat tilannetaju, harkittu reagointikyky, kyky argumentoida ja perustella yhtiön toimintaa.

Koska Postin toimintaympäristö muuttuu niin nopeasti, johtajan pitäisi saada koko porukka ja sidosryhmätkin mukaan ja rakennettava "ymmärrettävä polku tulevaisuuteen".

– Isoja juttuja tapahtuu vain, jos riittävä kriittinen massa saadaan mukaan muutokseen.

Jäntin mielestä suomalaisten johtajien vahvuutena on määrätietoisuus muutoksissa ja "muut huomioon ottava ote" johtamisessa. Siksi Postin seuraavakin johtaja voi hänen mielestään löytyä hyvinkin Suomesta.

Entä se valtionyhtiön johtajalle sopiva palkka? Headhunter-ammattilaisen mukaan korvauksen taso määräytyy aina kilpailussa "samoista huippukandidaateista" riippumatta siitä, kuka yhtiön omistaa.

Metsäyhtiö Kotkamills on ottamassa ison askeleen kohti kehittämänsä muovittoman kuppikartongin läpimurtoa.

Kotkassa toimiva yhtiö kertoo solmineensa ensimmäisen ison sopimuksen muovittoman kuppikartongin toimittamisesta merkittävälle kansainväliselle asiakkaalle.

Sopimus kansainvälisen ketjun kanssa on solmittu tällä viikolla. Se on toimitusjohtajan Markku Hämäläisen mukaan toistaiseksi merkittävin sopimus, joka muovittoman kartongin toimittamisesta on tehty.

– Käytännössä toimitamme heille kartonkia jo parin viikon päästä. He teettävät kupit itse alihankkijallaan. Niiden on määrä olla kauppojen hyllyillä heti vuoden vaihteen jälkeen, Hämäläinen valottaa.

Paljon muuta uudesta asiakkaasta ei hiiskuta. Yhteistyöstä ja muun muassa tuotantomääristä kerrotaan tarkemmin vasta loppuvuoden aikana.

"Tästä se lähtee"

Hämäläinen otti noin viisi vuotta sitten ison riskin, kun aikakauslehtipaperin valmistukseen tarkoitettu paperikone Kotkan keskustassa sijaitsevalla tehtaalla päätettiin rakentaa uusiksi pakkauskartonkien valmistusta varten.

Samalla ryhdyttiin kehittämään kertakäyttöastioihin soveltuvaa kartonkia, jossa ei olisi lainkaan muovia, mutta joka kuitenkin kestäisi esimerkiksi nesteitä ja rasvaa. Tavallisessa kertakäyttökupissa on muovipinnoite, vaikka se vaikuttaisi pahviselta.

– Tästä se sitten lähtee! Uskomme, että kun saamme julki ensimmäisen ison yhteistyökumppanin, tarkoittaa se sitä, että monet pienemmätkin lähtevät liikkeelle. He näkevät, että nyt tuote toimii, kun tuo kuuluisa putiikkikin on tähän lähtenyt, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen arvioi, että nimet saatetaan lähikuukausina vetää alle myös toisen merkittävän asiakkaan kanssa tehtävään sopimukseen.

Pitkä vääntö

Pakkauskartongin ja laminaattipaperin valmistaja Kotkamills on ottanut viime vuosina myös taloudellisia riskejä kehittäessään uutta tuotetta.

Yhtiö pysäytti yhden paperikoneen ja rakensi sen tilalle uuden, yli 200 metriä pitkän kartonkikoneen, joka käynnistettiin kesällä 2016.

Vuotta myöhemmin tehdas kertoi aloittavansa muovittoman kahvikuppikartongin säännöllisen tuotannon. Myös koetilauksia oli tuolloin jo virannut sisään.

– Olen erittäin tyytyväinen, että tähän ensimmäiseen kansainväliseen sopimukseen päästiin. Pitkä vääntö alkaa kantaa nyt hedelmää, Hämäläinen sanoo.

Kansainvälinen sopimus on myös merkki siitä, että asioita on tehty oikein.

– Jos tällainen globaali, iso putiikki lähtee yhteistyöhön, tarkoittaa se sitä, että tuote on hyvä ja se toimii. Heidän testauskäytäntönsä ottavat valtavasti aikaa. Jos sellaisen rumban pääsee läpi, tuotteen on oltava hyvä, Hämäläinen sanoo.

Lue lisää: Mies uhrasi omaisuutensa pelastaakseen maailman muovilta – "Jos tämä ei onnistu, minulle käy hyvin, hyvin huonosti"

Tuote toimii

Kotkamillsin kartongista valmistettuihin kuppeihin on jo voinut törmätä muun muassa isoissa tapahtumissa, kuten Kotkan Meripäivillä.

Lisäksi yhtiöllä on sopimus kouvolalaisen jääkiekkoseura KooKoon kanssa siitä, että ottelutapahtumissa siirryttäisiin käyttämään muovisten tuoppien ja muiden kuppien sijaan esimerkiksi pahvisia oluttuoppeja.

Muoviton kuppikartonki on ollut käytännössä valmis tuote huhtikuusta lähtien. Sen jälkeen reseptiin ei ole tehty muutoksia.

Tuotantomäärät ovat kuitenkin vielä pieniä. Tarkkaa määrää Hämäläinen ei halua kertoa, mutta kuvailee muovitonta kartonkia vielä startup-tuotteeksi.

– Pienempiä toimituksia on ollut keväästä lähtien. Toistuvia tilauksiakin on ollut useampia. Määrät eivät ole vielä kovin suuria, mutta joka puolelle maailmaa kartonkia on jo mennyt. Ensin muutama rulla, sitten ehkä kontti tai pari, Hämäläinen sanoo.

Yhtiön tavoite on, että muutaman vuoden kuluessa kartonkikoneella tehtäisiin puolet taivekartonkia ja puolet muovitonta, niin sanottua Barrier-tuotetta.

Koukkuun tarvitaan kuitenkin vielä suurempia kaloja.

Isojen brändien tietoisuuteen

Financial Times kertoi tällä viikolla, kuinka pikaruokajätti McDonald's ja kahvilaketju Starbucks käyttävät miljoonia euroja etsiessään ympäristöystävällisempää kuppia.

Myös Kotkamills on onnistunut pääsemään isojen ketjujen silmien alle.

Yhtiö osallistui muovittoman kuppikartongin kanssa NextGen Cup Challenge -kilpailuun, jossa isot ravintolaketjut etsivät uusia innovaatioita, jotka korvaisivat nykyisiä kuppeja ja pakkausmateriaaleja. Kotkamills tuli valituksi kahdentoista voittajan joukkoon.

Korvaavia kuppivaihtoehtoja etsivät saman kilpailun kautta myös muun muassa Coca-Cola, Nestle, pikaruokaketju Wendy's ja Yum! Brands, joka edustaa muun muassa Taco Belliä, Pizza Hutia ja KFC:tä.

– Hyöty on siinä, että tätä kautta olemme saaneet ovia auki samaan aikaan moneen eri paikkaan. Meidän ei ole tarvinnut käydä kaikkien näiden yhtiöiden kanssa samoja asioita läpi, vaan kun yksi tekee testit, tieto leviää, Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen mukaan kilpailua järjestämässä olleet ketjut ovat lähteneet testaamaan Kotkamillsin kuppia.

– Meillä on koeajoja meneillään. Niiden tuloksia tulee alkuvuonna. Nimiä emme voi sanoa.

Omalla alallaan Kotkaan rakennettu kartonkikone on maailman suurin. Hämäläinen näkisi mielellään ainakin kaksi tai kolme muutakin samanlaisen tai samantapaisen tuotteen valmistajaa.

– Jos Kotkassa tehtaalla tapahtuu jotain, vaikka tulipalo, ja tuotantoon tulee pitkäkin katkos on se huono vaihtoehto kaikille. Suurille ketjuille se voi vielä olla rajoittava tekijät, eivätkä siksi lähde vielä täysillä liikkeelle, koska tuottajia on vain yksi.

Kotkamillsillä muovittoman tuotteen läpimurtoa odotettiin jo ennen kesää, mutta vielä se on antanut odottaa itseään. Nyt katseet ovat ensi vuodessa.