Kun nykyvanhempien sukupolvi oli lapsia, ei olohuoneen sohvapöydällä lojunut läjää älylaitteita. Yhdessäolo saattoi tarkoittaa kokoontumista keittiönpöydän, television, lautapelin, leikin tai muun perheelle ominaisen puuhastelun äärelle.

Nykyisin lapsiperheessä on tavallista, että yhdessäoloon kuuluu olennaisena osana jokaisen oma älylaite.

Kaksi lastenkasvatuksen ja perheiden hyvinvoinnin ammattilaista on muutoksesta huolissaan.

– Ei voi kutsua yhdessäoloksi sitä, että perheenjäsenet viettävät aikaa samassa huoneessa, mutta kukin oman ruutunsa takana, erityistason psykoterapeutti Pia Penttala sanoo.

Pia Penttala on työskennellyt lastensuojelun alalla parikymmentä vuotta. Hän tuli keväällä tunnetuksi television Supernanny Suomi -ohjelmassa, jonka ideana on etsiä ratkaisuja ohjelmaan valittujen perheiden lastenkasvatuskriiseihin.

Nyt hän kiertää keskustelutilaisuuksissa ympäri Suomea puhumassa lasten kasvattamisesta.

– Yleisöllä on valtava kaipuu löytää vastauksia kasvatushuoliinsa. Keskustelua herättää myös kysymys auktoriteetin uusista muodoista.

Saman kasvattajien tarpeen saada vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin tunnistaa kasvatustieteen professori Juha T Hakala. Häneltä ilmestyy syksyllä aihetta käsittelevä kirja Kasvatus ajan kanssa.

Molempien asiantuntijoiden mielestä perheiden ongelmat kiertyvät saman ajankäytön muutokseen liittyvän ilmiön ympärille. Syystä tai toisesta perheenjäsenten välinen vuorovaikutus on muuttunut. He neuvovat perheitä pohtimaan, mitkä asiat perheen lasten ja aikuisten välistä vuorovaikutusta estävät.

1) Kokoontukaa yhteisen pöydän ääreen

Jos yhteinen aika loppuu, eivät perheenjäsenet enää tunne toisiaan sillä tavalla kuin perheessä kuuluu tuntea. Kiireessä ei ehditä pysähtyä kuulemaan toisen ajatuksia.

– Kun hyvinvointi vähenee, perheenjäsenet eivät enää tyydyty niistä arkisista asioista, mitä heillä on, Penttala sanoo.

Kasvatustieteen professori Juha T Hakala on tutkinut suomalaisperheiden ajankäyttöä ja puhuu Penttalan kanssa samaa kieltä.

– Jotain on pahasti pielessä, jos perheen arjesta tulee niin vaikeasti hallittava logistinen himmeli, etteivät perheenjäsenet ehdi enää tosiaan kasvokkain kohdata, Hakala painottaa.

Hänen mielestään perheessä ei saa unohtaa, mikä voima on yhteisen pöydän ääreen kokoontumisella. Perheenjäsenten täytyy säännöllisesti kokoontua neuvottelemaan, arvioimaan tilannetta ja kuuntelemaan toisiaan.

– On syytä pohtia esimerkiksi sitä, olemmeko toisillemme sittenkin tärkeämpiä kuin paljon aikaa vaativat harrastukset. Jotenkin tämä asia on päässyt meiltä lapasesta. Ehkä ongelmaa osaltaan kuvastelee myös se, että noin 40 prosenttia avioliitoista kariutuu, Hakala pohtii.

2) Opeta lapsi tottelemaan aikuista

Pia Penttala on työurallaan tutustunut moniin erilaisiin perhemuotoihin. Hän ei halua ajatella perheen käsitettä kovin monimutkaisesti. Hänelle perhe on yksikkö, johon kuuluu aikuisia ja lapsia. Perheenjäsenten roolitkin on hänen mielestään paras pitää simppeleinä.

– Aikuiset määräävät ja lapset tottelevat, Penttala kiteyttää.

Asetelma on lähtökohta kaikelle aikuisen ja lapsen yhdessäololle. Penttalan mielestä kaverilliset suhteet eivät kuulu kasvatukseen vaan suhteisiin, joissa ei ole tarkoituskaan olla vastuussa toisen kasvusta ja kehityksestä.

Juha T Hakala kertoo huomanneensa, että kasvattajat pohtivat aikuisen ja lapsen välisen auktoriteettisuhteen uudistamista. Nyt mietitään, onko auktoriteetti jotain sellaista, josta on aika luopua. Tai onko se jotain niin perinteistä, ettei se enää kuuluu kasvatukseen.

– En ole päässyt selville siitä, mitä olisi tämä uudentyyppinen auktoriteetti, Hakala miettii.

Hakalan käsitys auktoriteetista lähtee liikkeelle hyvin kaukaa, jo sanan syntyhistoriasta.

– Etymologialtaan auktoriteetti pitää sisällään sellaisia asioita kuin ymmärrys, tieto, viisaus ja arvovalta. On tärkeää huomata, että auktoriteetti on eri asia kuin autoritaarisuus, joka joskus ennen muinoin näkyi kodeissa lähinnä pelolla kasvattamisena. Autoritaarisuutta ei pidä kaihota, Hakala selventää.

Hänen mielestään auktoriteetti kuuluu erittäin oleellisesti turvaa tarjoavaan kasvatukseen.

– Jos kasvattaja syystä tai toisesta kadottaa auktoriteettinsa, hän menettää samalla myös otteensa kasvatukseen ja kuinka ollakaan, armaat lapsukaisemme alkavat viedä meitä kuin laskiämpäriä.

Penttalakin pitää arvossaan perinteisen tyylistä auktoriteetikäsitystä. Hänen mielestään lapsen on tärkeä ymmärtää, että kodin aikuisten ohella häntä saavat komentaa myös kodin ulkopuoliset aikuiset.

– Kodin auktoriteetin täytyy pystyä opettamaan lapselle, että aikuisia kuunnellaan aina, ja että lapsen tehtävä on kunnioittaa ja kuunnella, Penttala linjaa.

Penttala myös kehottaa aikuisia miettimään omaa suhdettaan muihin kuin mahdollisiin omiin lapsiin.

– Meidän pitää olla aikuisina mukana kasvattamassa kaikkia lapsia, joita kohtaamme.

3) Aikuinen, rajoita myös omaa ruutuaikaasi

Aivan erityisesti perheiden yhdessäolon tapoihin vaikuttaa älylaitteiden käyttö. Pia Penttala neuvoo perhettä sopimaan ruutuaikaa rajoittavista säännöistä, jotka koskevat yhtä lailla lapsia ja aikuisia.

– Aikuiset ovat lapsen peili. Jos aikuiset vaivihkaa käyttävät älylaitetta, he hylkäävät lapsen. Silloin aikuinen katkaisee hyvän vuorovaikutuksen lapsen kanssa. Itse asiassa en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi sellaiseen suostua tai sietää sitä, Penttala muistuttaa.

Penttalan mukaan perheen yhdessäolo on jo kärsinyt, jos jokainen perheenjäsen on älylaitteen äärellä omassa fokuksessaan esimerkiksi jossain ryhmässä, pelissä tai töissä.

Työssä käyvissä vanhemmissa enemmistö noudattaa edelleen perinteisiä työaikoja, mutta enenevässä määrin on vanhempia, jotka tekevät osan työpäivistään etänä esimerkiksi kotoa käsin. Juha T Hakala kertoo kantavansa huolta siitä, että työviesteihin kotona vastailevat vanhemmat huijaavat itseään uskomaan, että fyysinen läsnäolo riittäisi lapselle.

Tiettyyn rajaan asti se riittääkin mutta ei korvaa todellista läsnäoloa.

– Kun kasvattaja ymmärtää roolinsa oikein, hän oivaltaa, että juuri varhaislapsuuden vuosina korostuvat sellaiset eleettömät asiat kuin lähellä oleminen ja läsnäolo, Hakala pohtii.

4) Älä siirrä kasvatusvastuuta päiväkodille tai koululle

Sekä Pia Penttala että Juha T Hakala korostavat perheen roolia kasvatusvastuun kantajana. Molemmat kritisoivat ajatusta, että vanhemmat voisivat sälyttää osan vastuustaan päiväkodin tai koulun työntekijöille.

– Yksi nykykasvatuksen ongelmista on, että liian moni meistä vanhemmista luulee niin, Hakala sanoo .

Penttala pitää tärkeänä, että lasten vanhemmat ymmärtävät, mitä varten päiväkoti ja koulu ovat lapsen elämässä olemassa.

– Päivähoito on perustettu sitä varten, että vanhemmat voivat käydä töissä. Koulu puolestaan on instituutti, jossa opiskellaan, Penttala sanoo.

Hän on pahoillaan, että opettajat joutuvat kameleontin lailla taipumaan erilaisten oppijoiden tarpeisiin. Hänen mielestään kouluissa olisi mietittävä, mitkä ammattiryhmät olisivat tukemassa lapsen emotionaalista kasvua, niin että opettajilla olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet keskittyä opettamiseen.

Hakalan ajatuksissa lapsen kasvattaminen vaatii aikuisilta lämmintä jämeryyttä. Tätä on lapsen vanhemman hyvä alkaa harjoitella jo siinä vaiheessa, kun lapsi on aivan pieni, alle vuoden ikäinen.

– Ellei oikeaa auktoriteettisuhdetta ole onnistuttu rakentamaan jo ennen kouluikää, tilannetta on äärimmäisen työlästä paikata koulukasvatuksella. Itse asiassa se ei edes kuulu koulukasvatuksen eli opettajien tehtäviin, Hakala toteaa.

Vastuu lapsen kasvattamisesta ja yhdessäolo perheen kanssa on ainutlaatuinen ajanjakso vanhemman elämässä.

– Maailman ihaninta aikaa perheessä on, kun aikuinen saa olla lapsen kanssa ja nähdä, miten hän kehittyy, Pia Penttala sanoo.

Yläasteella ajattelin, että isompana muutan Helsinkiin tai ulkomaille. Se ajatus tuntuu nyt tosi vieraalta.

Olen asunut Louella, Kittilässä ja Rovaniemellä. Juhan tavattuani palasin Kemijärvelle. Hänkin on kotoisin täältä. Nyt meillä on 2-vuotias Lilja ja 8-vuotias Risto, joka käy koulua samassa talossa, jossa itse kävin lukion.

Koulukavereista ehkä kaksi kymmenestä on jäänyt Kemijärvelle. Useimmat ovat poikia. Tuttuja on muuttanut tänne takaisin, kun heille on syntynyt lapsia. Lasten on täällä turvallista kasvaa. He kasvavat metsän keskellä, eivät kaupungin hulinassa.

Harrastamme paljon: minä crossfitiä, Juha jääkiekkoa ja metsästystä. Retkeilemme viiden koiran kanssa. Niiden kanssa voi lähteä takapihalta kävelemään. Kaupungissa olisi paljon vaikeampaa, viiden hihnan kanssa.

Kaikki tuntevat Kemijärvellä toisensa, tai ainakin tietävät. Ollaan vähän kuin yhtä suurta perhettä. Jos jollekulle tapahtuu jotain ikävää, se koskettaa kaikkia.

Ajoin vastikään keskustassa kolarin. Paikalle kiiruhti heti ihmisiä, jotka sanoivat, että ei ole mitään hätää. Isommassa kaupungissa ihmiset eivät ehkä olisi välittäneet, mutta täällä huolehditaan toisesta.

Vuosia sitten olin kaupan kassalla töissä. Asiakkaat tervehtivät minua vieläkin. Mutta jos täällä haluaa olla rauhassa, se on hankalaa. Kun Lilja syntyi, kauppareissu kesti puolitoista tuntia, kun kaikki halusivat tulla katsomaan vauvaa ja juttelemaan.

Tietenkin toivon, että Kemijärvelle tulisi lisää lapsiperheitä. Nyt asukkaat ovat suurimmalta osin vanhuksia. Kun heistä aika jättää, mitä tänne jää? Kaavailtu tehdas voi olla tämän kaupungin viimeinen toivo.

Olen onnellinen, että olen käynyt täältä pois ja nähnyt, millaista muualla on. Olen myös ehtinyt kaivata tänne takaisin. Se on tärkeää. Nyt ei tunnu siltä, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen.

Valmistun ensi keväänä terveydenhoitajaksi. Opiskelen Rovaniemellä, 80 kilometrin päässä. Siellä käydessäni huomaan jo eron. Rovaniemellä kaikilla on kauhea meno päällä, mutta täällä on rauhallista. On ihanaa tulla takaisin kotiin.

Kemijärvellä saan olla omassa pienessä kuplassani. Tykkään siitä kuplasta. Aina kun ajattelen tätä paikkaa, mietin metsää, syksyä ja ruskaa.

Olen asunut koko ikäni Savitaipaleella. Ainoastaan armeija-ajan olen ollut pitemmän ajan muualla.

Yläasteella opinto-ohjaaja sanoi minulle, että jään tyhjän päälle ja syrjäydyn, jos en hae mihinkään kouluun opiskelemaan. Olin kuitenkin jo peruskoulussa päättänyt, että koulun penkille en enää lähde.

Opiskelin sitten oppisopimuksella maaseutuyrittäjäksi ja nyt käyn töissä maatilalla 50 kilometrin päässä Kouvolan Valkealassa. Teen siellä kaikenlaisia maataloustöitä, mutta pääasiassa ajelen erilaisia koneita.

Puolitoista vuotta sitten ostin itselleni omakotitalon täältä Savitaipaleelta Hämäläisen kylän läheltä. Vanhempani asuvat tuossa kolmen kilometrin päässä.

Tässä on keittiö, pari huonetta ja sauna. Pihalla on halkoliiteri, pihasauna, aittarakennus ja grillikatos. Talvella saa tehdä lumitöitä ja kesällä halkoja. Välillä käyn vanhempien luona hoitamassa hevosia.

Rehellisesti sanottuna, tämä on ihan paras paikka asua. Minulle ei ole tullut mieleenkään, että muuttaisin vaikka pääkaupunkiseudulle johonkin kerrostalokaksioon.

Täällä on parasta tila ja vapaus. Olen tottunut asumaan tilavassa paikassa. On maaseudun rauha ja kuitenkin ihan hyvät palvelut Savitaipaleen kirkonkylällä. Kaikki lähellä asuvat ovat tuttuja.

Sen sijaan kaupungissa olisi paljon ihmisiä, mutta kukaan ei kuitenkaan tunne toisiaan. En tiedä, mitä iloa siitä olisi kenellekään.

Ainoa kaupunki jonne voisin kuvitella muuttavani, on 60 kilometrin päässä sijaitseva Lappeenranta. Sielläkään kotini ei olisi keskustassa, vaan keskustaa kauempana omakotitalossa.

Töihin ja kotiaskareisiin kuluu minulla niin paljon aikaa, että ylimääräisiä harrastuksia en tarvitse. Olen tehnyt avustusmatkoja Eurooppaan ja vienyt vähäosaisille vaatteita. Sitä voisin tehdä jatkossa enemmänkin.

Asun tässä talossa yksin. Varmaan tähän joku kaveriksi joskus löytyy. Sillähän minä lähdin Valkealaan töihin, että sieltä löytyy paremmin kuin täältä metsän siimeksestä.

Uskon, että tulevaisuuteni on Savitaipaleella. Alakouluaikaisista kavereistani muutama on jäänyt Savitaipaleelle. Kaikki eivät tietenkään halua jäädä, mutta minulle maaseutu ja maaseudun työt ovat lähellä sydäntä.

Olen kotoisin Kiuruvedeltä, noin 26 kilometriä keskustasta. Täällä oli kivan rauhallista asua ja kasvaa. Meitä oli maatilalla kuusi sisarusta, joten leikkikavereita riitti. Tämä kylä oli silloin eläväinen. Kyläkoululla oli paljon oppilaita ja melkein kaikilla maatiloilla oli lapsia.

Kyläkoulun lakkauttamisesta on jo aikaa. Minun poikani käy koulussa 15 kilometrin päässä. Sivukylät ovat tyhjentyneet aika nopeasti.

Lähdin Lapinlahdelle kuvataidelukioon 16-vuotiaana. Minulla oli suuri kaipuu lähteä täältä pois ja halusin kokeilla siipiäni. En todellakaan ajatellut silloin, että voisin muuttaa tänne koskaan takaisin. Jatkoin sieltä Kuopioon Muotoiluakatemiaan. Muutin valmistumisen jälkeen edelleen Tampereelle, missä asuimme 5 vuotta.

Minä rakastin Tamperetta, se oli aivan ihana paikka. Se on iso kaupunki, jossa on rikas kulttuuritarjonta, mutta pienten kaupunkien tapaan ihmiset ovat siellä rentoja ja ystävällisiä. Tirautin aika monta kyyneltä, kun sieltä piti lähteä pois.

Lähtö tuli ajankohtaiseksi, kun päätin, että perustan oman puualan yrityksen. Tampereella kävi aika nopeasti selväksi, että yrityksen aloittamiseen olisi pitänyt ottaa iso laina. Täällä Kiuruvedellä oli tilat valmiina ja isällä oli kaikki puuntyöstöön tarvittavat työkalut.

Minun ei tarvinnut ottaa ollenkaan lainaa yrityksen aloittamiseen. Samassa pihapiirissä verstaan kanssa oli isovanhempieni tyhjillään oleva talo. Muuttopäätös syntyi lopulta taloudellisista syistä.

Toinen muuttoon vaikuttanut syy oli tukiverkosto. Tampereella oli kavereita ja ystäviä, mutta poikani isovanhemmat asuvat Kiuruvedellä ja Kuopiossa. Yrittäjän työssä tukiverkoston merkitys on kasvanut. Sukulaisista on iso apu.

Toivoisin, että ihmiset näkisivät maaseudun potentiaalin. Täällä asuttiin ennen sen vuoksi, että oli lypsykarjaa. Mutta kyllä täällä voi tehdä paljon muutakin. Meidän naapuritalo on ollut myynnissä tosi kauan ja lapsiperheet ovat käyneet katsomassa sitä. En tiedä, mitä pitäisi tapahtua, että kaikki eivät muuttaisi kaupunkeihin.

Harmittaa, että tämä kaikki menee täällä hukkaan. Toivon tulevaisuudelta, että verstaani kasvaisi ja loisi työpaikkoja Kiuruvedelle.

Kesällä tuli täyteen 10 vuotta oman kodin rakentamisesta Pirttimäkeen. Olemme puolisoni Lassen kanssa molemmat puumalalaislähtöisiä. Olen asunut sairaanhoitaja-opintojen aikana Savonlinnassa, ja Lasse on asunut kahteen otteeseen pääkaupunkiseudulla.

Olemme tyytyväisiä elämään Puumalassa. Toki varsinkin kesällä tulee aina välillä mieleen, että miksi me asumme 15 kilometrin päässä kirkonkylältä. Olisi kiva lähteä käymään vaikka jätskillä rannassa, mutta ei sinne niin vain täältä lähdetä. Maaseudulla on oltava oma auto, meidän perheessä on kaksi.

Puumalassa tuetaan lapsiperheitä monin tavoin. Menen töihin seitsemäksi ja vien samalla Leevin koululle. Hän ehtii olla siellä parin tunnin ajan aamupäiväkerhossa ennen koulupäivää. Aamun ja iltapäivän kerhot ovat meidän perheelle iso etu. Lasse on metsäkoneenkuljettajan töissä aamuvarhaisesta iltaan asti.

Meille olisi täysi mahdottomuus, että minä jättäisin aamulla Leevin yksin kotiin lähtemään kouluun.

Leo on ollut nyt vuoden verran päiväkodissa. Lapset saavat 20 tuntia ilmaista varhaiskasvatusta viikossa, mikä käytännössä puolittaa päivähoitomaksut. Puumalassa on lisäksi käytössä kotihoidontuen kuntalisä ja vauvaraha.

Puumalassa on parasta yhteisöllisyys ja se, että täällä on kaikki meidän perheen tarvitsemat palvelut. Täällä pääsee metsään ja puhtaaseen luontoon, kun astuu ovesta ulos. En jaksaisi asua missään betonilähiössä.

Täällä järjestetään paljon aktiviteetteja. Kesäisin pelaamme pesäpalloa. Keskiviikko taitaa olla ainoa päivä, jolloin kukaan meistä ei käy missään liikuntaharrastuksessa.

Puumalassa on myös tiivis lähipiiri: kaikki kaverit ja molempien vanhemmat. Kirkonkylällä asuvat lasten mummot ovat meille tärkeä apu. Heidän ansiostaan voimme Lassen kanssa harrastaa näinkin paljon.

Mitkä asiat vaikuttavat siihen, missä ja miten haluat asua? Oletko miettinyt lähtöä kotipaikkakunnalta tai takaisin muuttamista? Aiheesta voi keskustella klo 23.00 saakka.

Lue myös:

Suuri tutkimus käynnistyi Seinäjoen seudulla – muuttovirta halutaan positiiviseksi myös keskuskaupungin naapureissa

Kouvola laittaa isot paukut paluumuuttajien haalimiseen – ei todellakaan ole yksin liikkeellä

"Oikeastiko aiotte muuttaa?" Tuttavatkin ihmettelivät, kun Härköset rakensivat seudulle, jolta muut muuttavat pois

Grafiikka: Harri Vähäkangas/Yle, kuvat: Mia Sivula, Petri Kivimäki, Anne-Pauliina Rytkönen ja Kati Rantala/Yle.

Ilmaston lämpenemismallit eivät ole ennustaneet moista kehitystä. Lämpenemisen syynä pidetyt hiilidioksidipäästöt ovat olleet tällä vuosituhannella tasaisessa kasvussa.

Mittaustulokset ovat antaneet uutta pontta väittelylle ihmisen roolista ilmastonmuutoksessa. Koko ilmastonmuutokseen epäillen suhtautuvien mukaan ristiriitaiset tulokset todistavat väitteet siitä, että ihmisen vaikutuksen sijaan nykyinen ilmastonmuutos on maapallon lämpötilan normaalia vaihtelua.

Western Washingtonin yliopiston professori Don Easterbrook on tarjonnut selitykseksi valtamerten lämpösykliä. Suurten merten lämpötila vaihtelee keskiarvon molemmin puolin noin 30 vuoden jaksoissa. Tärkein lämmönvaraaja on Tyyni valtameri. 80- ja 90-luvuilla se oli keskiarvoa lämpimämpi ja samoihin aikoihin ilmasto lämpeni. Kun meri ryhtyi jäähtymään, myös ilmaston lämpeneminen loppui.

Ilmastoennustuksia tekevä brittiläinen Met Office kuitenkin huomauttaa, ettei ilmaston lämpeneminen ole koskaan ollut tasaista ja että väliin on mahtunut jäähtymiskausiakin. Viraston ennusteen mukaan lämpöennätys ylittyy taas vähintään kahdesti vuosien 2010 - 2015 aikana. Met Officen mukaan katse tulisikin kääntää tarpeeksi pitkän aikavälin tarkasteluun, jossa maapallon lämpötila on todistettavasti nousussa.

Somaliassa on tehty maanantaina kaksi erillistä iskua eurooppalaisia ja amerikkalaisia sotilaita vastaan, silminnäkijät ja sotilaslähde kertovat uutistoimisto Reutersin mukaan.

Eurooppalainen sotilassaattue joutui hyökkäyksen kohteeksi pääkaupunki Mogadishussa. Reutersin toimittaja näki pahoin vaurioituneen panssariajoneuvon, jossa oli Italian lippua esittävä tarra.

Italian puolustusministeriö kertoi tiedotteessaan, että kohteena ollut saattue oli italialainen. Ministeriön mukaan henkilövahingoista ei ole ilmoitettu toistaiseksi. Italia tutkii räjähdyksen syytä.

Toinen hyökkäys kohdistui Yhdysvaltojen Baledogle Airfield -lentotukikohtaan. Turvallisuuslähteen mukaan Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen tukikohtaan kohdistui pommi-isku ja sitä tulitettiin käsiaseilla.

Somalian poliisi kertoi Reutersille, että kaksi autoilla ajanutta itsemurhapommittajaa yritti hyökätä tukikohtaan, mutta autot räjähtivät tukikohdan portin ulkopuolella.

Toistaiseksi on epäselvää, aiheuttiko räjähdyksiä seurannut tulitus henkilövahinkoja.

Baledoglen tukikohta sijaitsee vajaat sata kilometriä luoteeseen Mogadishusta. Yhdysvallat operoi tukikohdasta käsin drooneja ja kouluttaa siellä somalialaisia kommandoja.

Islamistinen al-Shabaab järjestö ilmoittautui tukikohtaan kohdistuneen hyökkäyksen tekijäksi.

Saudi-Arabian kruununprinssi Muhammad bin Salman varoitti sunnuntaina haastattelussa, että jos kansainvälinen yhteisö ei saa Irania kuriin, niin öljyn hinta voi nousta käsittämättömän korkeaksi.

Kruununprinssi painotti kuitenkin, että Iranin kanssa pitäisi mieluummin päästä neuvotteluratkaisuun, kuin joutua sotaan.

– Rauhanomainen ratkaisu on paljon parempi kuin sotilaallinen, sillä sota Saudi-Arabian ja Iranin välillä voisi johtaa maailmantalouden romahtamiseen, Muhammad bin Salman totesi sunnuntaina esitetyssä CBS-televisiokanavan 60 minuuttia -ohjelmassa.

Kruununprinssi kertoi olevansa yhtä mieltä Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon kanssa, että Iranin tekemät iskut Saudi-Arabian öljynjalostamoita kohtaan syyskuun 14. päivänä olivat sotatoimi.

Iran on kieltänyt olleensa millään tavalla osallisena tehdyissä iskuissa.

Lue lisää:

• Iranin ja Saudi-Arabian sapelinkalistelu kiihtyy drooni-iskujen myötä, mutta tutkijat eivät usko maiden täysmittaiseen sotaan
• Yhdysvaltalaislähteet: Isku Saudi-Arabiaan tehtiin Iranista, käytössä risteilyohjuksia ja drooneja

Suomen suurimmat ulkomaalaistaustaiset kieliryhmät kokevat pääsevänsä hyvin sisään suomalaiseen yhteiskuntaan, käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Tuloksista selviää silti samalla, että suomalainen identiteetti on kehittynyt tulijoista melko harvalle.

Yli kolme neljäsosaa viron-, venäjän-, englannin-, somalin- ja arabiankielisistä katsoo olevansa täysin tai jossain määrin osa suomalaista yhteiskuntaa. Suomalaiseksi itsensä kokee huomattavasti harvempi. Yleisintä suomalaiseksi samastuminen on somalinkielisillä ja harvinaisinta ehkä yllättäen vironkielisillä.

– Työperusteista maahanmuuttoa Suomeen halutaan lisätä. Ehkä jonkinlaisten hälytyskellojen olisi syytä soida siinä mielessä, että virolaisetkaan, jotka tulevat hyvin Suomen kaltaisesta kulttuurista, eivät ole kiinnostuneita jäämään tänne. Eräs tämän tutkimuksen viesti voisi olla, ettei ole ihan helppoa saada ulkomaalaisia kiinnittymään Suomeen, sanoo tutkimuksen tekijöihin kuuluva Pasi Saukkonen.

Helsingin kaupungin erikoistutkija Saukkonen kylläkin samalla myöntää, että valtaosa Suomeen töihin tulleista vironkielisistä on suunnitellut palaavansa jossain vaiheessa Viroon.

Englanninkieliset kiinnittyneet Suomeen muita tiiviimmin

Samastuminen omaan lähtömaahan on tavallista kaikissa tutkimuksen viidessä kieliryhmässä, mutta osalla on myös rinnakkaisia identiteettejä. Yleisintä tämä on somalinkielisten keskuudessa: heistä lähes joka toinen kokee olevansa sekä suomalainen että somalialainen.

Englanninkieliset ovat kiinnittyneet Suomeen tiiviimmin kuin muut kieliryhmät. Heistä käytännössä kaikilla on suomenkielisiä ystäviä ja tuttavia, vaikka englanninkielisten suomen kielen taito on tutkimuksen ryhmistä heikoin.

Somalinkielisillä on tutkituista ryhmistä paras suomen kielen taito. Siitä huolimatta liki puolella heistä ei ole yhtäkään kantaväestöön kuuluvaa ystävää tai tuttavaa.

– Kotoutumisen kannalta on ongelmallista, mikäli maahanmuuttajilla ei ole lainkaan kontakteja suomalaistaustaisiin ihmisiin, e2 Tutkimusta edustava Ville Pitkänen arvioi.

Jussi Westinen e2 Tutkimuksesta lisää, että ulkomaalaistaustaiset kokevat suomalaiset työmarkkinat melko hankaliksi.

– Englanninkielisistäkin lähemmäs puolet kokee, että heitä syrjitään työmarkkinoilla. Kokonaiskuvana voisi sanoa, että usea asia hiertää, mutta maahan tulleet ovat silti perustyytyväisiä elämäänsä täällä.

Raportin tekijät arvioivat, että pääkaupunkiseudulla tehty tutkimus antaa melko hyvän kuvan myös koko Suomen alueen ulkomaalaistaustaisten tilanteesta ja näkemyksistä.

Ulkomaalaisen taustan omaaviksi katsottiin tutkimuksessa ulkomailla syntyneet sekä ne Suomessa syntyneet, joiden molemmat vanhemmat ovat syntyneet Suomen ulkopuolella. Selvitykseen vastasi yli 1 500 ihmistä viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa.

Ukrainan entisen valtakunnansyyttäjän Yuriy Lutšenkon mukaan Ukrainalla ei ole mitään syytä tutkia Joe Bidenia tai hänen poikaansa Hunter Bidenia, kertoo BBC.

Lutšenkon mukaan mahdollisten tutkimusten pitäisi alkaa Yhdysvalloista, sillä asia ei kuulu Ukrainan toimivaltaan.

– Ukrainan lain perusteella en tiedä mitään syytä tutkia Joe Bidenia tai Hunter Bidenia, Lutšenko sanoi BBC:lle.

Lutšenkon lausunto liittyy kohuun, joka nousi kun julkisuuteen tuli tietoja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin 25. heinäkuuta käymästä puhelinkeskustelusta Ukrainan uuden presidentin Volodymyr Zelenskyn kanssa.

Puhelusta julkaistujen tietojen perusteella Trump pyysi Ukrainan presidenttiä kokoamaan tietoja, jotka voisivat vahingoittaa Trumpin mahdolliseksi vastaehdokkaaksi vuoden 2020 presidentinvaaleissa tulevaa demokraattien Joe Bideniä. Tietopyyntö koski Bidenin pojan Hunterin työtä ukrainalaisessa Burisma-kaasuyhtiössä ja hänen isänsä toimia yhtiötä koskevassa korruptiotutkinnassa.

– Mahdollinen kavallus Burismassa tapahtui kaksi tai kolme vuotta ennen kuin Hunter Bidenista tuli yhtiön johtokunnan jäsen, Lutšenko sanoi BBC:lle.

Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemies Nancy Pelosi on ilmoittanut, että hän määrää aloittamaan virkarikostutkinnan Trumpin toiminnasta. Demokraatit haluavat selvittää, rikkoiko Trump lakia pyytäessään Zelenskyin apua Bideneiden toimien tutkimiseen.

New York Times puolestaan kertoo, että presidentti Trumpia varoitettiin toistuvasti, että hänen Ukrainaa koskevat salaliittoteoriansa eivät pidä paikkaansa. Trumpin teorian mukaan Venäjän sijaan Ukraina sekaantui vuoden 2016 vaaleihin ja se tapahtui demokraattien puolesta.

New York Timesille puhunut Trumpin kotimaan turvallisuuden neuvonantajana toiminut Thomas P. Bossert sanoo kertoneensa presidentille, ettei teorialla ole mitään pohjaa. Bossert kertoo olevansa syvästi järkyttynyt, että Trump yritti siitä huolimatta saada Ukrainan presidentin tuottamaan demokraatteja vahingoittavaa tietoa.

Lue myös:

Tapaus Ukraina saattaa kampittaa Trumpin kovimman vastustajan, mutta viedä Trumpin oikeuteen – Mistä Ukraina-skandaalissa on kyse?

Presidentti Trumpista aloitetaan virkarikostutkinta – Pelosi: "Kukaan ei ole lain yläpuolella"

Ilmiantaja: Trumpin puhelun vakavuuden ymmärtänyt Valkoinen talo salaili, Tiedustelujohtaja: Ei ole tehtäväni arvioida asiaa

Kiukkuinen Trump: Tutkinta pitäisi lopettaa, noitavaino – Lehti: Ilmiantaja on CIA:n Ukraina-asiantuntija

Joensuulaisen teollisuusalueen asfaltti kylpee ilta-auringossa. Maahan palaneet pyöreät jäljet paljastavat, että täällä on poltettu kumia. Paikka on paikallisten mopoilijoiden suosiossa, sillä syrjäisellä teollisuusalueella he saavat rällätä rauhassa.

Hiljaisuuden rikkoo kaukaa kantautuva moottorin pärinä, joka voimistuu valtavaksi kakofoniaksi. Paikalle alkaa vyöryä mopoilijoita, etunenässä 16-vuotiaat Eeli Tanskanen ja Miska Loikkanen.

– Myö mopoillaan lähes joka päivä. Ajellaan vaan ympäriinsä. Ei meillä ole oikein määränpäätä, minne mennä, Tanskanen kertoo.

Kaksitahtimoottorin pistävä haju leijailee nenään. Paikalle valuu lisää mopoilijoita, ja pian poikia on kymmenkunta. Näin heidän kesälomansa kuluu: paikasta toiseen ajellessa. Välillä he harjoittelevat keulimista tai muita temppuja, välillä hakevat kaupasta eväitä tai ajavat kylärinkiä keskustassa.

Kevytmoottoripyörän selässä istuu Ossi Kyllönen, 16, joka on ajanut paikalle naapurikunnasta Kontiolahdelta. Hänelle mopoilu on harrastus siinä missä jääkiekko tai sähly.

– Stunttailussa voi kehittyä ja päästä isoillekin areenoille ajamaan, jos on tarpeeksi hyvä. Se tuo motivaatiota, Kyllönen kertoo.

Yhtäkkiä paikalle sattuu tuohtunut pyöräilijä, joka sättii poikia metelistä ja aitaa vasten nojaavista mopoista. Tilanne kärjistyy huutokilpailuksi, ja mies vihjaa, että poikia voi syyttää myös alueella tapahtuneista varkauksista. Tanskanen marssii hakemaan moponsa pois aidan vierestä, ja mies uhkaa vetää häntä turpaan.

Pojat eivät hätkähdä, sillä tämä on mopoilijoille arkipäivää.

Nuorilla on oikeus kohdata kesäyössä

Kesällä mopoilijat työllistävät poliisia erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin. Perjantai- ja lauantai-iltoina mopoilijoiden aiheuttamat häiriöt ovat poliisille varsin tavallisia hälytystehtäviä. Mitä kovempi meteli, sitä herkemmin kansalainen soittaa hätäkeskukseen.

– Nuoret saavat kohdata toisiaan kesäyössä, se ei ole mikään ongelma. Heidän pitäisi ymmärtää, että mitä isompi porukka on liikkeellä, sitä väljemmille vesille kannattaa kokoontua, kertoo Lounais-Suomen poliisin ylikonstaapeli Riku Sukari.

"Useampaan vuoteen en ole törmännyt miiteissä päihtyneisiin mopoilijoihin." Riku Sukari, Lounais-Suomen poliisin ylikonstaapeli

Sukari on tehnyt jo pitkään yhteistyötä Turun seudun mopomiittiyhteisön kanssa, joten hän jos kuka tuntee mopoilijoiden mielenliikkeet. Sukari iloitsee siitä, että suurin osa on fiksuja, raittiita nuoria.

– Useampaan vuoteen en ole törmännyt miiteissä päihtyneisiin mopoilijoihin.

Naapurisopu kadoksissa päristelyn takia

Eeli Tanskaselle valitukset ovat tuttuja, sillä hänen pihapiirissään ei pidetä mopoista. Tämä on käynyt selväksi: postiluukusta on tullut valituslappuja, ja poliisit ovat käyneet ovella.

Pihalla naapurit huutelevat Tanskaselle ja pelottelevat, että vielä joskus hän jyrää alleen pikkulapsen. Kerran naapuri pomppasi Tanskasen eteen heilutellen harjanvartta.

– Ei se kovin hyvältä tunnu, ettei saa tulla edes omaan kotiinsa ilman, että naapurit ilmestyvät ikkunoihin ja kuvaavat puhelimilla, Tanskanen sanoo.

Vaikka jotkut aikuiset tuntuvat vihaavan mopoja, toiset pitävät niistä ja jopa tsemppaavat mopoilijoita.

– Olemme ihmetelleet, että eikö näillä valittajilla ole ollut nuorena mopoja, vai miksi heillä on raivo päällä. Mopot on tehty sitä varten, että niillä saa ajella.

Mieti, missä keulit tai poltat kumia – seuraukset voivat olla ikävät

Eeli Tanskanen ja Ossi Kyllönen keulivat edestakaisin teollisuusalueen suoralla. Homma näyttää helpolta: ensin mopon keula nousee ilmaan, sitten pojat hyppäävät seisomaan mopon päälle. Kyllönen tasapainottelee yhdellä jalalla, tekee circleä eli keulii ympyrää.

Keuliminen on tarkkaa. Renkaan pitää pysyä sopivassa kulmassa, jarrun täydellisessä hallinnassa. Muuten mopo voi mennä ympäri.

Miska Loikkanen katselee kavereitaan ja myöntää, että keulimisessa on riskinsä.

– Siinä on vain yksi rengas maassa. Jos nurkan takaa tulee auto, ei mopoilija ehdi millään reagoida. Se on sitten siinä, Loikkanen pohtii.

"Kuminpoltolla nuoret haluavat herättää huomiota, ehkä jopa pahennusta." Ari-Pekka Elovaara, Liikenneturvan koulutusohjaaja

Keuliminen on laillista käytännössä vain suljetulla alueella, jolla tieliikennelaki ei ole voimassa. Liikenteessä keuliva mopoilija saattaa pahimmassa tapauksessa menettää ajokorttinsa. Usein keulimisesta saa sakon, mutta syrjässä sijaitsevalla teollisuusalueella siitä voi selvitä pelkällä huomautuksella.

– Laillista se ei ole, sillä teollisuusalue ei ole lähtökohtaisesti suljettu alue. Sielläkin voi tulla vastaan rekka tai joku satunnainen kulkija.

Liikenneturvan koulutusohjaaja Ari-Pekka Elovaara huomauttaa, että mopomiittejä järjestetään juuri siksi, että mopoilijat pääsisivät harjoittelemaan erilaisia temppuja. Esimerkiksi parkkipaikat eivät ole sopivia paikkoja keulimiseen, kuminpolttoon tai muuhunkaan kikkailuun.

– Kuminpoltolla nuoret haluavat herättää huomiota, ehkä jopa pahennusta. Väkisinkin tulee mieleen, että onko se rengas niin halpa, että sitä kannattaa sulattaa, Elovaara hymähtää.

Kuminpoltosta voi joutua vastuuseen, sillä nykyisin monissa paikoissa on kameravalvonta. Esimerkiksi parkkiruutujen pilaaminen voidaan katsoa tahalliseksi vahingonteoksi, josta voi koitua kiinni jääville mittaviakin seuraamuksia.

– Mutta jos teollisuusalueen mustaan asfalttiin palaa lisää mustaa… En ole ainakaan kuullut, että tällaisesta olisi koskaan tehty rikosilmoitusta, Riku Sukari sanoo.

Mopoilu ei ole pelkkä harrastus vaan elämäntapa

Pojat notkuvat yhä suoralla, snäppäilevät kavereille ja puhuvat viikonloppuna koittavasta mopomiitistä. Asiantuntemus näkyy ja kuuluu puheesta: he tutkivat mopojen virityksiä, vertailevat kaasuttimia ja tehoputkia.

Mopolla ajaminen ei ole pelkkää ajanvietettä, pikemminkin elämäntapa. Eeli Tanskanen kertoo huoltavansa mopoaan yleensä joko omassa huoneessaan tai kylpyhuoneessa, koska pihassa ei ole sopivaa paikkaa.

– Mie olen oppinut virittämään ihan itse. Osaan omankin mopon purkaa vaikka silmät kiinni.

Ossi Kyllönen keulii takaisin porukan keskelle ja laskee keulan alas hallitulla liikkeellä. Hän kertoo varovansa stunttaillessa yleensä enemmän mopoa kuin itseään.

– Jos käy jokin pieni haaveri, niin kyllä sen jälkeen vähän jännittää. Kunhan tietää mitä tekee ja keskittyy, niin siitä pääsee yli. Kyllä se kikkaillessa unohtuu, Kyllönen kuvailee.

Mopomiiteissä saa temppuilla luvan kanssa

Mopoilijoille järjestetään aiempaa enemmän miittejä, nykyään myös yhteistyössä poliisin kanssa. Kesäkuussa 2019 järjestetyssä Pielisen mopomiitissä satojen mopojen letka ajoi poliisisaattueessa Juuasta Joensuuhun asti.

Mukana järjestelyissä olivat Itä-Suomen poliisilaitos, useat Pielisen reitin kunnat sekä Harrasteosa, jonka Joensuun myymälän pihaan miitti päättyi. Osallistujat saivat keulia ja polttaa kumia luvallisesti, varta vasten heille varatuilla alueilla.

Virityksiä ei tarkasteltu, mopoja ei testattu. Miitit ovat poliisin ja mopoilijoiden välinen kompromissi: ikävät lieveilmiöt vähenevät, kun molemmat osapuolet tekevät myönnytyksiä.

Turussa mopoilijoilla on nykyään tapana ilmoittaa poliisille aikeistaan järjestää mopomiitti. Tällainen epävirallinen ilmoitus ei tee miitistä laillista yleisötapahtumaa, mutta ainakin poliisi ehtii varautua tai jopa neuvoa miitin suunnittelussa.

– Vuosia sitten tilanne oli kaoottinen, ja ilmassa oli vandalismin meininkiä. Mopoilijat ajoivat poliisia karkuun, keskustassa jopa punaisia päin. Nykyään pohdimme yhdessä heidän kanssaan turvallisia reittejä ja kokoontumispaikkoja, Sukari kertoo.

Ovatko mopojonnet katoamassa?

Vuosittain suoritettujen mopokorttien määrä on Trafin mukaan laskussa. Vuonna 2014 Suomessa ajettiin lähes 25 000 mopokorttia, 2018 enää hieman alle 21 000. Ylikonstaapeli Sukari ei ole kuitenkaan huomannut merkkejä siitä, että mopokulttuuri olisi laantumassa.

– Päinvastoin, kyllä mopoilu ihan voimissaan on. Olisiko osa sitten siirtynyt traktoreihin tai mönkijöihin, joita näkyy välillä mopomiiteissäkin, Sukari pohtii.

Liikenneturvan Elovaara arvelee, että sosiaalinen media saattaa vaikuttaa mopoilun suosioon.

– Olisikohan some vähentänyt nuorten tarvetta liikkua? Nykyään koko kaveripiiri on tavoitettavissa kännyköillä ja muilla laitteilla.

"Mopokortti on väärä kohta pihistää." Ari-Pekka Elovaara, Liikenneturvan koulutusohjaaja

Vuonna 2018 mopokortti muuttui siten, että kuljettajantutkintoon ei enää vaadita pakollista ajo-opetusta. Mopokortin saa siis taskuun entistä halvemmalla. Nähtäväksi jää, kääntyykö mopokorttien määrä uuteen nousuun.

– Vanhempien ei pitäisi tuijottaa pelkkiä kustannuksia. Mopokortti on väärä kohta pihistää. Ylimääräisestä ajo-opetuksesta ei ole mitään haittaa, Elovaara sanoo.

Lasinpesunestettä silmiin ja muuta kiusantekoa

On vielä yksi asia, josta mopoilijat haluavat kertoa: liikenteessä härnäävät autoilijat. Usein autot ajavat liian lähellä mopon takarengasta, ja ohitukset ovat vaarallisen tiukkoja.

– Minusta olisi hyvä, jos mopo saisi kulkea laillisesti 60 kilometriä tunnissa. Voisi ajaa ilman, että autot haluavat mennä ohi, Tanskanen kertoo.

Härskeimmät autoilijat ruiskuttavat tarkoituksella tuulilasinpesunestettä mopoilijan silmiin.

– Kyllähän se kirvelee aika ikävästi, Ossi Kyllönen toteaa.

Tilastollista tietoa tällaisesta käytöksestä ei ole, mutta Elovaara on tietoinen ilmiöstä. Autoilijat suhtautuvat mopoihin usein alentavasti ja osoittavat mieltään.

– Jotkut ovat sitä mieltä, että mopot tai mopoautot eivät kuulu liikenteeseen, mikä ei pidä paikkaansa. Nuorillakin on oikeus liikkua.

Miska Loikkasen mielestä mopoilussa tärkeintä on juuri liikkumisen vapaus. Hän hankki mopokortin, koska pyöräily alkoi maistua puulta.

– Nuoruus ilman mopokorttia olisi ihan perseestä. Ei siinä olisi mitään hauskaa. Mopo on tuonut myös vastuuta, sillä nyt pitää miettiä liikennesääntöjä, Loikkanen kertoo.

Aurinko alkaa laskea, ja taivas hehkuu hattaranpunaisena. Pojat päättävät lähteä vielä ajelemaan. He keräävät tavaransa, hyppäävät mopojen selkään ja kiihdyttävät kaukaisuuteen. Hiljaisuus laskeutuu teollisuusalueen ylle.

Jäljelle jää vain höyryävä asfaltti, häivähdys pakokaasun tuoksua.

Perjantai-dokkari: Mopojonnet nyt Areenassa:

Lue myös:

Nuorilta ehdotus moposuorasta Kouvolassa – nuorisovaltuusto selvittää kokemuksia palkitusta ideasta

"Mikä on mopon paikka ja missä saa ajaa?" Ajokorttiuudistuksen jälkeen monella on liikenteen perusasiat hukassa – myös vanhemmilla tiedon tarve

Mopoilijat avautuvat huonosti käyttäytyvistä aikuisista: "Menevät autolla ohi ja jäävät eteen ajamaan neljääkymppiä"

Helsingin Vallilassa sijaitseva legendaarinen Harjun nuorisotalo aiotaan sulkea.

Helsingin kaupunki kertoo, että nuorisotalon toiminnot siirretään ensi tammikuusta alkaen nuorisopalveluiden muihin tiloihin. Kaupungin mukaan sopivia tiloja kartoitetaan parhaillaan.

Nuorisotalon toiminta Aleksis Kiven kadun tiloissa jatkuu tämän vuoden loppuun asti.

Lakkauttamisen syyksi kaupunki on ilmoittanut muun muassa rakennuksen sisäilmaongelmat.

Kaupungin tiedotteessa nuorisoasiainjohtaja Mikko Vatka toteaa, että asiaan vaikuttaa monta tekijää, kuten rakennuksen kunto ja kulttuurisen nuorisotyön laajeneminen eri puolille Helsinkiä.

Vatka kertoo Ylen haastattelussa, että ongelmat ilmenivät talossa tehdyssä tavanomaisessa kuntotarkastuksessa viime keväänä.

–Siellä on mikrobikasvustoa, ilmastoinnissa korjattavaa ja epäillään, että siellä on mahdollisesti radonia. Useampi asia, mutta kaikki sinällään korjattavissa olevia, Vatka toteaa.

Talossa tehdään syksyn aikana tarkentavia tutkimuksia, jonka jälkeen päätetään rakennuksen tulevasta käytöstä. Asiasta päättävät kaupunkiympäristölautakunta sekä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta.

"Onko taloa järkevää seisottaa tyhjillään?"

Harjun nuorisotalon vastaava tuottaja Pekka Juntunen kertoo olevansa huolestunut nuorten tilanteesta. Harjun nuorisotalossa on vuosittain yli 20 000 käyntikertaa.

– Mihin nämä nuoret menevät vuodenvaihteen jälkeen? Joukossa on myös erityistukea tarvitsevia nuoria, Juntunen kertoo.

Juntusen mielestä rakennuksen tilanne ei ole niin akuutti, että tiloista pitäisi poistua heti. Hän kritisoikin aikataulua liian nopeaksi.

– Se on kuitenkin ihan ok kunnossa. Saattaa mennä puoli vuotta tai vuosikin ennen kuin siellä aletaan korjata mitään. Onko taloa järkevää seisottaa tyhjillään, Juntunen pohtii.

Harjun nuorisotalossa järjestetään esimerkiksi bänditoimintaa. Muun muassa Maija Vilkkumaa ja Samuli Putro ovat aikoinaan aloitelleet uraansa siellä.

Juntunen harmittelee myös alueellisen työn häviämistä. Harjun nuorisotalo on järjestänyt esimerkiksi Kallio kukkii -kaupunkifestivaalia, joka täytti tänä vuonna 25 vuotta.

– Kyllä se vaikuttaa alueen yhteisöllisyyteen, iso aukko jää.

Nuorisotalo on aiottu sulkea pariinkin otteeseen aiemmin.

Sen toiminta aiottiin lopettaa vuonna 2008, mutta suunnitelmista luovuttiin nuorisotalon suosion vuoksi. Toisen kerran asia oli esillä vuonna 2010, mutta tuolloinkin suunnitelmat kariutuivat kansalaistoimijoiden voimakkaaseen vastustukseen.

Juttua korjattu 30.9.2019 kello 11.10: nuorisotalo sijaitsee Vallilassa ei Kalliossa, kuten jutussa aiemmin väitettiin.

Lue myös:

Helsingin legendaariset nuorten bänditilat vaakalaudalla

Harjun ja Munkkiniemen nuorisotalot pelastuivat jälleen

Yhdysvaltalainen pikamuotiketju Forever 21 on hakenut Chapter 11 -konkurssisuojaa. Chapter 11 -konkurssisuoja tarkoittaa, että yritys saa lisäaikaa järjestellä velkojaan tai myydä osan liiketoiminnastaan.

– Tämä oli yhtiön tulevaisuuden turvaamiseksi tärkeä ja tarpeellinen askel, joka antaa meille mahdollisuuden organisoida uudelleen liiketoimintamme, varapääjohtaja Linda Chang totesi yhtiön tiedotteessa.

Yhtiö kertoo saaneensa 275 miljoonaa dollaria rahoitusta nykyisiltä lainanantajiltaan sekä 75 miljoonaa euroa uutta pääomaa. Näillä varoilla yhtiö aikoo jatkaa liiketoimintaansa tavalliseen tapaan, tarkastella myymäläverkostonsa kokoa ja palata "perusasioihin, jotka mahdollistivat yhtiön kasvun ja kukoistuksen".

Osana myymäläverkoston koon tarkastelua Forever 21 suunnittelee sulkevansa jopa 350 liikettä ympäri maailmaa. Sulku-uhan alla olevista liikkeistä 178 sijaitsee Yhdysvalloissa.

Yhtiö aikoo vetäytyä lähes kokonaan Aasiasta ja Euroopasta, mutta jatkaa liiketoimintaansa Meksikossa ja Latinalaisessa Amerikassa. Ketjulla ei ole liikkeitä Suomessa.

Vuonna 1984 perustettu Forever 21 oli suosionsa huipulla 2000-luvun laman aikana, jolloin kuluttajat suosivat halpoja vaatteita.

Viime vuosina verkkokaupan kasvu sekä nuorten kuluttajien kiinnostus kestävämpään muotiin ovat vähentäneet ketjun suosiota. Forever 21 on kärsinyt myös ostoskeskusten vähenevistä asiakasmääristä.

Madonluvut, synkkä ja dramaattinen.

Näin kuvasivat suomalaismedioiden otsikot uusinta väestöennustetta viime syksynä.

Tilastokeskuksen ennuste pudotti poliitikoille pommin: syntyneiden määrä on laskenut nälkävuosien tasolle.

Suomalaisnainen synnytti ennusteen mukaan viime vuonna enää 1,43 lasta. Se on reilusti alle sen, mitä vielä neljä vuotta sitten ennustettiin.

Vielä reilummin se alittaa niin sanotun luonnollisen uusiutumisluvun, joka naisten olisi synnytettävä, jotta väkimäärä ei laskisi.

Syntyvyys on ollut laskussa koko 2010-luvun, mutta vuoden 2015 ennusteessa käyrä osoitti kuitenkin ylöspäin.

Väkiluvun piti nousta yli kuuteen miljoonaan 2060-luvulla. Uuden arvion mukaan väestö kääntyy sen sijaan laskuun vuonna 2035.

Väestöennuste laaditaan joka kolmas vuosi. Se on tärkein pitkän aikavälin ennuste, jonka varaan yhteiskuntaa suunnitellaan.

Väestön määrän lasku herättää päättäjissä huolta, ja syystä. Kun työikäisten määrä pienenee suhteessa vanhusten ja lasten määrään, yhteiskunta ei pyöri enää samoilla oletuksilla kuin ennen.

Yhä pienempi joukko työikäisiä maksaa jatkossa vanhusten palvelut ja eläkkeet.

Suomen väestön muutos ikäluokittain 1970–2070 (tuhatta henkilöä)

Mutta kumman pitäisi huolestuttaa enemmän, huoltosuhteen vai ilmaston lämpenemisen?

Kun väestöpyramidin pohja kapenee, myös päästöjen määrä laskee, ja päinvastoin.

Helsingin yliopiston dosentti Ulla Lehmijoki nostaa esiin kuuluisan, jääkiekkomailaa muistuttavan kuvion. Siinä maapallon lämpötila kulkee ensin vaakasuorana viivana, kunnes se ampaisee 1800-luvun alkupuolella lähes suoraan ylöspäin.

Samanlainen kuvio piirtyy myös väestönkasvusta. Mailan lapa alkaa kasvaa ylöspäin väestökäyrällä samoina vuosina kuin maapallon lämpöasteet alkavat nousta.

Tutkijat ovat laskeneet, että väestö ja päästöt nousevat yhä samassa tahdissa: yhden prosentin lisäys väestössä tarkoittaa yhden prosentin lisäystä päästöissä.

– Väestönkasvu on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Se on eräs päästökasvun keskeisin syy, Lehmijoki sanoo.

Erityisen keskeinen se on rikkaissa länsimaissa.

Lundin yliopisto kohahdutti kaksi vuotta sitten tutkimuksella, jossa listattiin eri elämänvalintojen vaikutusta hiilijalanjälkeen.

Ylivoimaisesti tehokkain keinoista oli tehdä vähemmän lapsia.

Rikkaassa maassa yhden lapsen hankkimatta jättäminen säästää vuodessa noin 58,6 tonnia hiilidioksidipäästöjä. Toiseksi tehokkain keino, autosta luopuminen, säästää 2,4 tonnia, laskettiin tutkimuksessa.

Ruotsalaistutkimus on kuitenkin poikkeus: väestönkasvusta ei ilmastokeskustelussa juuri puhuta.

Se ei ole lainkaan asialistalla esimerkiksi kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Maailman merkittävin ilmastoraportti, hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC esitteli viime syksynä joukon rajujakin keinoja rajoittaa ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen, mutta väestönkasvu – ei suoraan sanaakaan.

Siitä vaikenee pääosin myös media.

Ilmastonmuutoksesta kirjoittava amerikkalaistoimittaja David Roberts jopa kertoo tehneensä tietoisen valinnan.

– En koskaan kirjoita väestönkasvusta, enkä tee niin todennäköisesti tulevaisuudessakaan. On suuri riski astua moraaliseen maamiinaan ilman, että voittaa mitään, hän kirjoittaa uutissivusto Voxissa julkaistussa artikkelissaan.

Robertsilla on syy: keskustelu väestönkasvun rajoittamisesta tarjoaa suoraa polttoainetta rasistisille ja muukalaisvihamielisille kannoille.

– Väestönkasvun ongelmaan voi puuttua myös ilman riskiä, joka sisältyy siitä puhumiseen, hän esittää.

Ulla Lehmijoki ei ihmettele halua varovaisuuteen. Syyt rasistisiin mielleyhtymiin selittyvät hänen mukaansa historialla.

Lehmijoki on väestöön erikoistunut taloustieteilijä. Juuri hänen muinaiset kollegansa ovat tehneet rankkojakin väestönkasvuun liittyviä ulostuloja.

Väestötaloustieteestä on Lehmijoen mukaan peräisin varjo, joka makaa yhä koko aiheen yllä. Varjo kuuluu Thomas Malthusille.

Matlhus (1766–1834) oli englantilainen taloustieteilijä, joka kehitti tunnetun teorian väestönkasvusta. Teoria kulkee karkeasti niin, että jos väestön annetaan kasvaa hallitsemattomasti, vastaan tulee väistämättä piste, jossa maapallon voimavarat eivät riitä.

Teoksessaan An Essay on the Principle of Population hän ennusti väestönkasvun johtavan ravinnon vähenemiseen. Malthus piti kehitystä täysin luonnollisena.

Malthusin ajatukset olivat käännekohta: ennen häntä korkeaa syntyvyyttä oli pidetty myönteisenä seikkana. Nyt tieteessä alettiin seurata hänen päätelmiään.

Englantilainen Charles Darwin (1809–1882) loi teorian sopivimpien yksilöiden eloonjäämisestä. Hän rajasi kuitenkin näkökulmansa koskemaan eläinkuntaa toisin kuin serkkunsa Francis Galton (1822–1911).

Tämä taas sovelsi Darwinin oppeja ihmisiin ja syntyi eugeniikka, rodunjalostusoppi. Sen mukaan vain parhaimpina pidettyjen yksilöiden tulisi lisääntyä.

1800-luvun lopun teoriat väestön määrän sääntelemisestä ovat nykymaailmasta katsottuna rasistisia ja totalitaristisia.

Niiden vuoksi väestönkasvun rajoittamisessa tulee nopeasti sellaisia mielleyhtymiä kuten natsi-Saksa ja pakkosteriloinnit esimerkiksi Intiassa.

Rikollisia ja vajaamielisiä on pakkosteriloitu myös Suomessa.

Kiinan yhden lapsen politiikka taas jätti jälkeensä tapahtumia, joita kansainväliset ihmisoikeussopimukset kavahtavat.

Perhesuunnittelu nimittäin on ihmisoikeus.

Lisääntymisoikeudet kirjattiin ensimmäisen kerran Teheranin julistukseen vuonna 1968. Ne vahvistettiin vuonna 1994 Kairossa väestö- ja kehityskonferenssissa.

Alkuperäinen pyrkimys oli taata köyhien maiden ihmisille mahdollisuus vaikuttaa lapsilukuunsa. Käytännössä se tarkoitti esimerkiksi ehkäisyvälineitä, jotta perheet voisivat halutessaan rajata lasten määrää.

Mutta oikeus pätee myös toisinpäin: valtio ei saa puuttua yksilön päätökseen lisääntyä.

– Se on kenties koko ihmiskunnan henkilökohtaisin aihe, kaikkein herkimpiä yksilön päätöksiä, sanoo Lehmijoki.

Mutta miten lisääntymisoikeudet suhteutuvat ilmaston lämpenemiseen? Eikö väestönkasvusta pitäisi vähintäänkin keskustella kansainvälisesti, vaikkapa ilmastosopimuksen yhteydessä?

Pariisin ilmastosopimukseen ovat sitoutuneet toistaiseksi kaikki maailman maat. Sopimuksella pyritään toimiin, joilla ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua alle kahden asteen, 1,5 asteeseen.

– Neuvotteluissa yritetään ratkoa asioita, joita on mahdollista monenkeskisesti ratkoa. Kaikki kokevat väestönkasvusta puhumisen hankalaksi, ilmastoneuvotteluja käyvä Suomen pääneuvottelija Outi Honkatukia sanoo.

Honkatukia nostaa esiin uskonnot. Ilmastoneuvotteluissa on mukana paljon katolisia maita, joille syntyvyyden säännöstely on tulenarka aihe. Väestönkasvu on myös kansalliseen itsemääräämisoikeuteen ja kulttuuriin liittyvä kysymys, hän summaa syitä aiheesta vaikenemiseen.

Honkatukian mielestä väestönkasvu ei kuulu YK:n ilmastoneuvotteluihin. Sitä varten on olemassa esimerkiksi maailman terveysjärjestö, hän sanoo.

– Mutta olen yksi heistä, jotka yrittävät pitää aihetta esillä. Siitä olisi syytä puhua ja rohkeasti. Pitäisi voida käydä asiallista keskustelua.

Asiallisuus onkin ollut suuri ongelma. Se palaa suoraan historiaan.

Tuorein esimerkki on perussuomalaisten kansanedustajan Ano Turtiaisen somekirjoitus Afrikassa kuolemaa aiheuttavasta tartuntataudista ebolasta.

Luonto mukana ilmastotalkoissa, Turtiainen kirjoitti Iltalehden mukaan Facebookissa.

Siinä juuri on avaus, joka saa ihmisoikeuksia kunnioittavassa ihmisessä aikaan halun vaieta koko aiheesta.

Totta kuitenkin on, että maailman väestö kasvaa tällä hetkellä lähes pelkästään Afrikassa.

Eikä kasvu ole aivan pientä. Se on ollut myös väestötieteilijöille yllätys, "big surprise", sanoo Ulla Lehmijoki. Aiemmin oli jo ehditty luulla, että kasvu on taittunut.

YK:lla on kolme ennustetta maailman väestönkasvusta. Keskimäärin väestön arvioidaan kasvavan seitsemästä 11 miljardiin. Korkein arvioista hipoo noin 14 miljardia ihmistä vuoteen 2100 mennessä.

Miltei kaikki nousu tulee Afrikasta. Aasiassa kasvu on jo taittumassa.

Tutkijat yrittävät yhä ymmärtää, mistä korkeat luvut johtuvat. Yksi syy voi olla Lehmijoen mukaan aids, joka on vienyt terveydenhuollon voimavarat. Perhesuunnitteluun tähtäävät ohjelmat ovat jääneet jalkoihin.

Keinot hillitä väestönkasvua kehitysmaissa ovat nimittäin täysin päinvastaisia, kuin populistipoliitikkojen ehdotukset jättää ihmiset tartuntatautien armoille tai kehitysapu jakamatta.

Korkeita lapsilukuja ovat laskeneet seksuaalikasvatus ja tyttöjen ja naisten koulutus – se, ettei vanhempien tarvitse tehdä lapsia tulevaisuuden elättäjiksi.

– Kun varallisuusvirta kääntyy niin, että vanhemmat joutuvat elättämään lapsiaan eikä toisinpäin, taloudellinen kiinnostus tehdä paljon lapsia vähenee, Lehmijoki sanoo.

Köyhyyden vähentämisestä ilmastonmuutoksen torjumisen keinona puhutaankin myös IPCC:n ilmastoraportissa.

Se on myös amerikkalaistoimittaja David Robertsin ratkaisuehdotus siihen, miten väestönkasvun ja ilmaston välistä problematikkaa kannattaisi julkisessa keskustelussa käsitellä.

Hänen mielestään koko keskustelu pitäisi suunnata koskemaan keinoja, joilla voimaannuttaa kehitysmaiden naisia.

Kenties monimutkaisempi väestökysymys koskee kuitenkin rikkaita länsimaita.

On päivänselvää, että lapsen saaminen esimerkiksi Suomessa kuormittaa ilmastoa enemmän kuin sama Afrikassa.

Suomalaisten kasvihuonekaasupäästöt ovat lähes 16 hiilidioksiditonnia henkeä kohti vuodessa, kun maailman keskiarvo on alle neljä tonnia.

Onko syntyvyyden lasku täällä siis ilmaston kannalta hyvä vai huono uutinen?

Ulla Lehmijoki vastaa kysymykseen hieman varovaisesti mutta kuitenkin varmasti.

– Kyllä se on huono uutinen.

Lehmijoki nojaa teoriaan: Kuznetsin käyrään.

Talousnobelistin mukaan nimettyä graafia on käytetty talouskasvun ja eriarvoisuuden kuvaamiseen, mutta sitä on sovellettu myös ympäristön saastumiseen.

Käyrän mukaan saastuminen kääntyy laskuun, kun taloudellinen vauraus saavuttaa tietyn pisteen.

– Kun yhteiskunnat vaurastuvat, ne oppivat käyttämään puhtaampaa teknologiaa. Ihmiset alkavat myös vaatia sitä. Siirrytään vähäpäästöisempään palveluyhteiskuntaan, Lehmijoki sanoo.

Taloustieteilijän näkökulmasta tehokkaampaa on keskittää voimavarat syntyvyyden säännöstelyn sijaan hiilijalanjäljen pienentämiseen. Lehmijoen mukaan tänne syntyvistä lapsista täytyy yhä määrätietoisemmin kouluttaa ihmisiä, jotka elävät ekologisesti.

– Pitää keskittyä kulutuksen vähentämiseen ja puhtaaseen energiaan. Voimme toimia teknologisena edelläkävijänä, mahdollisesti myös eettisenä suunnannäyttäjänä, hän sanoo.

Mutta Kuznetsin käyrä on äärimmäisen kiistelty.

Sen myöntää myös Lehmijoki. Hän painottaa, että talouskasvu toimii ympäristön hyväksi "vain oikein käytettynä".

Tiukempi kanta löytyy saman yliopiston kollegalta.

– Käyrä on hypoteesi, jossa käännekohta on aina tulevaisuudessa. Ympäristökriisin ratkaisemisessa se tarkoittaa, että voidaan jatkaa pitkälti kuten ennenkin, sanoo yliopistolehtori Pasi Heikkurinen Helsingin yliopistosta.

Hänen mielestään ilmastonmuutoksen kieltäjien rinnalle on ilmestynyt toisenlainen joukko denialisteja. He kieltävät ilmastonmuutoksen syyt.

Heikkurisella on ilmastonmuutokseen ratkaisu: talouslasku. Talous pitäisi saada laskemaan kestävälle tasolle. Siihen, jossa ei enää kulutettaisi enempää kuin yhden maapallon biokapasiteetti vuodessa.

Tällä hetkellä suomalaiset kuluttavat osansa maapallon vuotuisista luonnonvaroista keskimäärin neljässä kuukaudessa.

Heikkurisen tieteenala on kestävyystutkimus, mutta väestönkasvu ei ole sielläkään helppo aihe.

– Yhteiskuntatieteellisissä ympäristöpiireissä koko termiä ei voi käyttää. Viittaan siihen usein humoristisesti v-sanalla.

Ilmastotabut kuitenkin näyttävät murtumisen merkkejä. Talouskasvusta oli Heikkurisen mukaan vain vähän aikaa sitten vaikea puhua kriittisesti. Väestökasvun tabu saattaa olla tiukemmassa.

– Se johtuu siitä, että väestönkasvu tukee talouskasvua. Kapitalismiin kriittisesti suhtautuvat taas näkevät, että kapitalistinen järjestelmä on ainoa iso ongelma.

Myös suomalaista perimää halutaan varjella. Kaiken ytimessä on ihmiskeskeinen maailmankuva, Heikkurinen luettelee syitä.

Millaista sitten olisi kestävä väestöpolitiikka rikkaassa ja paljon kuluttavassa Suomessa?

– Ekologisesta näkökulmasta on niin, että mitä vähemmän ihmisiä täällä on, sitä vähemmän syntyy painetta ekosysteemiin. Mikäli väestön määrä laskee, elintason ei tarvitse laskea niin paljon, hän sanoo.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch pitää ongelmallisena näkemystä, että väestön väheneminen olisi ilmaston kannalta yksinomaan hyvä asia.

Väestöliitto laatii parhaillaan uutta väestöpoliittista ohjelmaa. Se julkaistaan syksyllä.

Juuri Väestöliitto on hiljattain vaatinut Antti Rinteen (sd.) hallitukselta politiikkaa, joka edistäisi syntyvyyden kasvua.

Rotkirch sanoo kuitenkin vähän yllättäen, ettei Väestöliitto välttämättä pyri siihen, että väkiluku alkaisi kasvaa.

Se on muutos: vielä neljä vuotta sitten väestöpoliittisessa ohjelmassa tavoiteltiin syntyvyyden nousua lähelle väestön uusiutumislukua.

Nyt ongelma on syntyvyyden laskun sijaan Rotkirchin mukaan sen nopeus. Väkiluku pienenee kyllä jatkossakin.

– Sitä voi pitää ekologisesti ihan hyvänä asiana. Mutta suurin kysymys on, kuinka nopeasti se pienenee.

Rotkirchin mukaan liian kova laskuvauhti voi johtaa siihen, ettei ekologisesti kestävää elämäntapaa saada yhteiskunnassa toteutumaan.

Syy on poliittinen populismi.

– Ekologisia muutoksia on vaikea saada läpi, jos joudutaan samaan aikaan muuttamaan hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ja tekemään sopeutumispäätöksiä, jotka ruokkivat populismia.

Hän ottaa esimerkin: Ranskan keltaliivit. Laaja vastarintaliike syntyi, kun hallitus ilmoitti korottavansa polttoaineveroa.

Pyrkimys vähentää päästöjä oli kansan keskuudessa äärimmäisen epäsuosittu. Se sai populistit liikkeelle.

Lopputulos oli ilmaston kannalta huono: hallitus taipui pitkään jatkuneiden ja väkivaltaisiksi yltyneiden mielenosoitusten paineessa ja jäädytti korotukset.

Suomessa syntyvyyden lasku tulee aiheuttamaan epäsuosittuja päätöksiä, Rotkirch arvioi.

Yksi on jo näköpiirissä. Eläketurvakeskus arvioihiljattain, että suomalaisten palkoistaan maksamat eläkemaksut tulevat nousemaan yli 25 prosentin lähivuosikymmeninä.

Enemmistöllä työntekijöistä palkasta menee jo nyt suurempi osa eläkemaksuihin kuin veroihin.

Rotkirchin mielestä Suomessa pitäisikin pohtia, mikä olisi sopiva väestökoko.

Hänen mukaansa se olisi sellainen, joka mahdollistaa rauhanomaisen ja demokraattisen tavan siirtyä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan.

Tällä hetkellä syntyvyys on siihen liian alhaisella tasolla, uskoo Rotkirch.

– Todennäköisesti olisi paljon toivottavampaa, että kokonaishedelmällisyys olisi 1,6 tai hieman yli sen.

Rotkirch painottaa, ettei Väestöliitto aio suositella mitään tiettyä lapsilukua, vaan kannattaa jatkossakin yksilön vapautta perhesuunnitteluun.

Syksyllä julkaistavassa väestöpoliittisessa ohjelmassa tulee kuitenkin olemaan jotain täysin uutta: ekologinen näkökulma väestönkehitykseen.

– Se läpäisee oikeastaan kaikki asiat, Rotkirch sanoo.

Juttua korjattu 24.6. klo 11:03: Sana "syntyvyys" korvattu sanaparilla "syntyneiden määrä" jutun alkupuolella lauseessa, jossa viitataan nälkävuosiin.

Lue lisää:

Tilastokeskus: Suomessa on nyt vähiten nuoria yli sataan vuoteen – väkiluku kääntymässä laskuun 2035

Syntyvyyden romahdus pani väestöennusteet kerralla uusiksi – katso, miltä näyttää sinun kotiseutusi tulevaisuus

Suomessa väki harmaantuu ja vauvat vähenevät – Yle kysyi kaikilta puoluejohtajilta, mitä asialle pitäisi tehdä

Analyysi: Suomen matala syntyvyys on globaali ilmiö, mutta poliitikot riitelevät perhevapaista tai vauvatonneista, vaikka niillä ei ole syntyvyyteen juuri merkitystä

Inarissa on tehty ilkivaltaa vanhoille reittimerkeille Ruijanpolulla. Historiallisesti merkittävä Ruijanpolku kulkee Perämereltä Jäämerelle, ja kivistä pinotut merkit ovat yli 400 vuotta vanhoja.

Metsähallituksen mukaan 16 kivilatomusta on hajotettu hiljattain kahden kilometrin matkalta. Lisäksi on hajotettu yksi viittamerkki.

Latomusten raskaatkin kivet on vieritetty pois paikoiltaan ja levitetty ympäristöön. Metsähallituksen mukaan kyse ei voi olla vahingosta.

Ruijanpolun merkinnät ovat muinaismuistolain suojaamia muinaisjäännöksiä, ja Ruijanpolku on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen kohde.

Metsähallitus on tehnyt asiasta tutkintapyynnön poliisille. Se pyytää ilmoittamaan mahdollisista silminnäkijähavainnoista poliisille.

Varhaisin kirjallinen merkintä Ruijanpolusta on vuodelta 1598. Reitti on kunnostettu viimeisen kerran 1800-luvun lopussa. Selkeimmin reitti on näkyvissä Sodankylän Sompiojärveltä pohjoiseen Inarin Laanilaan saakka. Siellä reitti on merkitty päällekkäin asetetuilla kivillä ja mäntyihin veistetyillä pilkkamerkeillä. Merkkien tekoaika ei ole tiedossa.

Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta ilmoitti maanantaina, että kahta komissaariehdokasta ei voida valita Euroopan komission jäseniksi mahdollisten eturistiriitojen vuoksi.

Oikeudellisten asioiden valiokunta äänesti ehdokkaista toista kertaa maanantaina. Valiokunnan jäsenet Tiemo Wölken ja Manon Aubry kertoivat, että kyseessä ovat Unkarin ja Romanian ehdokkaat.

Romanian Rovana Plumb oli ehdolla liikennekomissaariksi ja Unkarin Laszlo Trocsanyi laajentumiskomissaariksi.

Plumbin ongelmana oli 800 000 euron yksityishenkilöltä saatu laina, jonka alkuperää hän ei pystynyt selventämään tarpeeksi. Trocsanyin kohdalla kysymyksiä herätti hänen vanha asianajotoimistonsa.

Euroopan parlamentin viestintäjohtaja Jaume Duch Guillot kertoi viestipalvelu Twitterissä, että Euroopan parlamentin puhemies aikoo seuraavaksi kysyä Euroopan komission tulevalta puheenjohtajalta Ursula von der Leyeniltä, mitä tämä aikoo tehdä asian suhteen.

Politico-julkaisu kertoi aiemmin, että jos oikeudellisten asioiden valiokunta katsoo ehdokkaan olevan epäsopiva komissaariksi, niin EU:n sääntöjen mukaan Euroopan parlamentin puhemiehen tulee kysyä komission puheenjohtajalta, kuinka tämä haluaa edetä asiassa.

Politicon mukaan von der Leyen voi joko pyytää oikeudellisten asioiden valiokuntaa harkitsemaan uudelleen hylättyjen ehdokkaiden nimittämistä tai hän voi siirtää ehdokkaat syrjään ja pyytää maiden hallituksia asettamaan uudet ehdokkaat.

Mepit näyttävät hauiksiaan: Unkarin ja Romanian komissaariehdokkaat eivät läpäisseet arviointia

Rajavartiolaitosta johtanut kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen, 57, on kuollut (Rajavartioston tiedote). Hän aloitti tehtävässään vuosi sitten syyskuussa ja jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vakavan sairauden vuoksi kuukausi sitten.

Laitinen on lähtöisin Nurmeksesta ja syntynyt vuonna 1962. Hän työskenteli Rajavartiolaitoksen palveluksessa eri tehtävissä vuodesta 1985 lähtien. Laitinen aloitti opetusupseerina Pohjois-Karjalassa. Kadettikurssin jälkeen hän toimi Lapin ja Kaakkois-Suomen rajavartiostoissa.

Esikunnassa hän aloitti vuonna 1998, työskennellen muun muassa tiedotuspäällikkönä.

Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexin toiminta käynnistyi toukokuussa 2005. Ilkka Laitinen työskenteli sen ensimmäisenä pääjohtajana vuosina 2005–2014. EU:n komissio esitti hänelle viiden vuoden jatkoaikaa ensimmäisen kauden päättyessä ja rajaturvallisuusviraston hallintoneuvosto päätti jatkoajan myöntämisestä yksimielisesti.

Ilkka Laitinen palasi Frontexin tehtävästä Rajavartiolaitoksen esikuntaan vuonna 2015 ensin kansainvälisten asioiden johtoon ja sen jälkeen Rajavartiolaitoksen apulaispäälliköksi vuosiksi 2015–2018.

Lue myös:

Rajavartiolaitoksen päällikkö vaihtuu – nykyinen päällikkö jäi työkyvyttömyyseläkkeelle vakavan sairauden takia

Rajavartiolaitoksen johtoon kenraalimajuri Pasi Kostamovaara

Venäjän kaukoidässä Nahodkan kaupungin oikeuslaitos on määrännyt kymmenen pohjoiskorealaista kalastajaa vangituiksi. Heitä voidaan pitää vangittuina jopa kaksi kuukautta.

Vangitsemisia voi tulla vielä lisää, sillä Nahodkassa on pidätettynä peräti 161 pohjoiskorealaista kalastajaa. Venäjän merivartiosto otti heidät kiinni syyskuun 17. päivä suuressa operaatiossa.

Merivartiosto otti tuolloin kiinni kaksi pohjoiskorealaista kalastusalusta ja 11 moottorivenettä, joilla kalastajat liikkuivat. Kiinniotto tapahtui Japaninmerellä, Yamaton särkällä, joka kuuluu Venäjän talousalueeseen.

Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n mukaan kiinnioton yhteydessä käytiin aseellinen välikohtaus. Yhden laivan miehistö alkoi ammuskella venäläisiä, joista neljä haavoittui. Samalla muutama pohjoiskorealainen sai vammoja ja yksi heistä on saanut pidätysaikana surmansa.

Merivartioston mukaan laivoista löydettiin 30 000 luvattomasti pyydettyä mustekalaa.

Kiinniotto ei ollut ainoa laatuaan. Edellisellä viikolla otettiin kiinni 16 salakalastusta harjoittanutta pohjoiskorealaista alusta.

Pohjois-Korea kärsii tiukoista kansainvälisistä pakotteista ja huonosta hallinnosta. Uutistoimisto Reutersin mukaan 40 prosenttia västöstä kärsii ruokapulasta.

Tämän vuoden viljasadon arvioidaan heikkenevän huonojen säiden takia pienimmilleen viiteen vuoteen.

Kun seitsemän vuotta sitten ryhdyin tekemään töitä vapaana toimittajana Venäjällä, Ylen silloinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Marja Manninen selvitti minulle työnsä realiteetteja.

– Venäjä on sellainen maa, että jos haluaa tietää, mitä täällä tapahtuu, niin pelkkien tv-uutisten katsominen ei riitä, muistan Mannisen sanoneen.

Venäjällä vuosia asuneena tiesin toki jo ennestään paikallisen television ja muun valtion kontrolloiman median usein pimittävän, vääristelevän ja sepittävän uutisoimia tietojaan.

Kokeneen kirjeenvaihtajan sanat jäivät silti mieleeni.

Propagandan härskiys iskee kasvoihin erityisesti silloin, kun seuraa Kremliä lähellä olevan median uutisointia niistä tapahtumista, joita on itse todistanut paikan päällä.

Otetaan esimerkiksi opposition viime kesänä järjestämät mielenosoitukset.

Aluksi valtiollinen media vaikeni tapahtumista. Sitten korostetun rauhallisesti käyttäytyneistä mielenosoittajista alettiin piirtää kuvaa väkivaltaisina mellakoitsijoina. Samalla rajuja otteita käyttäneiden poliisien toimia kaunisteltiin.

Hallituksen sanomalehtenä tunnettu Rossijskaja gazeta kirjoitti ylikersantista, joka loukkaantui elokuun alussa ottaessaan kiinni aggressiivisesti käyttäytyvän mielenosoittajan.

Lehti väitti mielenosoittajan olleen “ammattimainen provokaattori”, joka lietsoi ympärillään olevia aktiiviseen vastarintaan ja vastusti kiinniottoa niin, että poliisi vahingoitti olkapäänsä.

Jutussa esiintyvä mielenosoittaja on näyttelijä Pavel Ustinov.

Ustinov tuomittiin syyskuun puolivälissä kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta. Tuomiossa – kuten jo aiemmin valtiollisessa mediassa – väitetään, että Ustinov huusi iskulauseita juuri ennen kiinniottoa.

Tuomittu itse sanoo osuneensa sattumalta metron sisäänkäynnille, jonka liepeille myös ilman ennakkolupaa järjestetyn mielenilmaisun osanottajia oli kokoontunut.

Kiinnioton yhteydessä kuvatussa videossa näkyy, kuinka Ustinov seisoo rauhallisesti puhelin kädessään neljän mellakkapoliisin hyökätessä hänen kimppuunsa. Toinen video näyttää, kuinka Ustinov yrittää yhä matkapuhelin kädessään rimpuilla karkuun.

Tilannetta ei voi kutsua ”hyökkäykseksi OMON-poliisia vastaan” kuten uutistoimisto TASS ja moni muu valtiollinen toimija asian uutisoi.

Julkisuuden henkilöiden aloittama kampanja epäoikeudenmukaiseksi koetun tuomion kumoamiseksi tuotti pian tulosta, ja Ustinov vapautettiin vankeudesta odottamaan valitusoikeudenkäyntiä. Julkisen painostuksen myötä syyttäjä vaihtoi nopeasti vaatimuksensa aiemmasta kuuden vuoden vankeudesta ehdolliseen tuomioon.

Yhtä lailla jotkut Kremliä lähellä olevat toimittajat ovat kääntäneet kelkkansa Ustinovin tapauksessa.

Esimerkiksi Rossija 1 -kanavan tähtitoimittaja Vladimir Solovjov kiitteli vuolaasti elokuun puolivälissä omassa nimikko-ohjelmassaan poliisien otteita mielenosoituksissa.

Myöhemmin Solovjov liittyi kritisoimaan Ustinovin rajua kohtelua.

Myös Venäjän valtiollisen mediayhtiö RT:n päätoimittaja Margarita Simonjan on nostanut esille Ustinovin tuomion epäoikeudenmukaisuuden. On kuitenkin tärkeä huomata, ettei kumpikaan vallanpitäjiä tiukasti tukeva toimittaja ole esittänyt kritiikkiään televisiossa vaan sosiaalisessa mediassa.

Pelkästään televisiota seuraava yleisö onkin jäänyt käytännössä pimentoon Ustinovin vapauttamista vaativasta solidaarisuuskampanjasta. Samalla on vältytty kertomasta oikeustapauksesta, joka osaltaan osoittaa Venäjän oikeuslaitoksen mädännäisyyden.

58 prosenttia venäläisistä ei luota maansa televisioon, radioon ja sanomalehtiin. Valtiollinen FOM-tutkimuslaitos

Ei olekaan ihme, että venäläisten luottamus televisioon ja muihin perinteisiin tiedotusvälineisiin on romahtanut.

Syyskuussa julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 58 prosenttia venäläisistä ei luota maansa televisioon, radioon ja lehtiin. Samalla vain 34 prosenttia ilmoittaa luottavansa niihin.

Kolme ja puoli vuotta sitten tehdyssä samaisessa kyselyssä tiedotusvälineisiin luottavien ja niihin epäilevästi suhtautuvien määrä oli vielä suunnilleen samalla tasolla. Kaikkein kriittisemmin mediaan suhtautuvat nuoret ja korkeasti koulutetut.

Toinen hiljattain julkaistu kysely näyttää, kuinka tv:n asema uutisten lähteenä on oleellisesti heikentynyt kuluneen vuosikymmenen aikana samalla kun verkosta saatavan tiedon merkitys on korostunut. Television suosion venäläisten tärkeimpänä uutislähteenä takaa enää yli 45-vuotias väestönosa.

Itse jatkan itsepintaisesti tv-uutisten ja hallituksen sanomalehden seuraamista riippumattomien tiedotusvälineiden ohella.

Katson televisiota, koska se kertoo, mitä Venäjän johto haluaa kansalaistensa ajattelevan ajankohtaisista asioista – ja mistä asioista se mieluiten vaikenisi.

Ennen kaikkea valtion kontrolloima media osoittaa kuitenkin sen, millaiselta Kremliä lähellä olevien toimittajien mielestä valtion propagandan tulee näyttää.

Ylen entisen kirjeenvaihtajan Marja Mannisen neuvo onkin kääntynyt päässäni toiseen muotoon: Jos haluaa tietää, miten Venäjä toimii, niin täytyy pakottaa itsensä katsomaan myös tv-uutiset.

Aika hankala tilanne: lähes koko Suomi on väärässä paikassa.

Sadattuhannet kodit uhkaavat menettää arvonsa (HS 13.9.)

Asuntojen arvot romahtavat suuressa osassa maata (Yle A-Studio 18.9.)

Asuntomarkkinat jakautuneet jyrkästi voittajiin ja häviäjiin (IL 5.8.)

Syksyn uutisten viesti on selkeä: kaupungeissa asuntojen hinnat nousevat mutta maalla talot eivät kelpaa kenellekään.

Vielä selkeämpi on johtopäätös: Suomessa asunnot ovat väärässä paikassa. Hesarin jutussa Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna sanoo, että vain kolme aluetta on selvästi turvassa arvon laskulta: pääkaupunkiseutu, Tampere ja Turku.

On tavallista, että ”alueet”, eli Helsingin ulkopuolinen Suomi rutistetaan puheenvuoroissa ja otsikoissa yhdeksi nipuksi ja julistetaan sille romahdusta, häviötä ja paikkaa jyrkän jakolinjan väärässä päässä. Tämä on aika raaka viesti, eikä huomioi erilaisia paikkakuntia, toiveita, asumisratkaisuja ja elämäntapoja.

Asunnot eivät ole vain ”varallisuutta”, jota aiotaan sopivan paikan tullen realisoida. Ne ovat ihmisten koteja. Jos Suomea katsoo muualta kuin kaupungista käsin, huomaa, että elämää on muuallakin kuin Helsingin seudulla, Turussa ja Tampereella.

On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Kukaan ei kiistä kaupungistumista. Kukaan ei kiistä maaseudun raja-alueiden tyhjenemistä. Kukaan ei kiistä asuntojen hintatilastoja. Mutta näistä tiedoista yhdessä ei synny vain voittajia ja häviäjiä. On todella kaupunkikeskeistä puhua siitä, että koko ”muu Suomi” olisi jokin kategorinen romahdus.

Otsikoissa vivahteet katoavat, ehkä siihen ollaan jo totuttu. Ongelma on se, että maalailu jakaa Suomen nollan arvoisiin purkukuntoisiin taloihin ja isojen kaupunkien arvokkaisiin keskustoihin. Valtava määrä elämää jää siihen väliin, ja se taas voi vaikuttaa siihen, miten mielikuvat kaupunki-maaseutu-akselilla muodostuvat. Voi kysyä, onko maakuntien tuhon lietsonta itseään toteuttava ennuste. Miksi kukaan rakentaisi tulevaisuutta paikkaan, joka on julistettu häviäjäksi?

Helsingissä törmää välillä ajatukseen siitä, että kaikki haluaisivat asua isossa kaupungissa. Se on hassu ajatus muun muassa siksi, että pääkaupunkiseudun asuinalueista suuri osa näyttää ihan samalta kuin taajamat ja asuinalueet muuallakin. Ei ole suurkaupungin sykettä Pakilassa. Siksi ihmiset kai siellä haluavat asua.

Mietitään vaikka näitä paikkoja: Joensuu, Rovaniemi, Inari, Kokkola, Kuopio, Oulu. Onko niissä kaikki mennyt?

Suomessa on yli puoli miljoonaa mökkiä. Näyttääkö siltä, ettei väki viihdy missään muualla kuin kaupungin keskustassa?

Kotimainen ruoka elää kukoistuskautta ainakin puheissa. Muistetaanko meillä, että joku ihan oikeasti tuottaa sitä ruokaa tuolla maakuntien Suomessa?

Digitalisaatio mahdollistaa monen työn tekemisen mistä vain, ja onneksi kotimaan matkailu lisääntyy. Ehkä joku huomaa näidenkin trendien kautta, että pitkin maata asutaan, eletään ja käydään töissä.

Helsingissä asuntojen hinnat ovat sairaan korkeita. Näiden asuntolainojen keskeltä käsin on vaikea käsittää, miksi edullinen koti on vain ongelma. Miksei kukaan toitota siitä, miten hyvä elämänlaatu on niillä, joilla on pienet asuinkulut? Kaupunkien keskustoissa asuvat lasketaan asuntokaupan voittajiin, mutta eivätkö voittajia ole myös ne töissä käyvät maakuntien ihmiset, joiden kaikki raha ei mene asumiseen?

Työt ovat eri paikassa kuin asunnot, sanotaan. Osa töistä on, osa ei. Juttelin Suomussalmen kunnanjohtajan Erno Heikkisen kanssa. Hän on 28-vuotias, palannut kotiseudulleen töihin. Suomussalmen työttömyysprosentti on 13, mutta tietyissä ammateissa, esimerkkinä palomiehet ja lääkärit, vaivaa työvoimapula. Koko Kainuussa työvoimapula pahenee lähivuosina, sillä työvoimasta poistuu 2018-2022 välisenä aikana yli 2700 ihmistä. Puhetta työvoimapulasta ei tahdota oikein uskoa, sanoo kunnanjohtaja Heikkinen. Vaikeahan sitä on uskoa, kun juttu toisensa jälkeen todistaa, että koko Itä-Suomi on väärässä paikassa.

Reetta Räty

Kirjoittaja on Kuusamossa kasvanut kirjoittaja, joka voisi hankkia kakkosasunnon Hossan tai Oulangan kansallispuistojen liepeiltä.

Aiheesta voi keskustella maanantaina 30.09. ko 16.00 asti.

Lue myös:

Uusi väestöennuste vahvistaa synkät pelot – Tilastokeskus: maamme väkiluku lähtee nykykehityksellä laskuun reilun kymmenen vuoden päästä

Pekka Juntin kolumni: Soinen maa ei elättänyt kaikkia

Tommi Kinnusen kolumni: Pääkaupunkiseudusta tuli median tarinoiden normi

Tilastokeskuksen aamukahdeksalta julkistama tuore väestöennuste vuoteen 2040 saakka vahvistaa synkät pelot syntyvyyden kehityksestä Suomessa lähivuosikymmeninä.

– Pelkäsin aika pahaa ja synkkää ennustetta. Mutta kyllä oli aika jäätävää, että tulevaisuudesta kertovat luvut olivat vielä paljon synkemmät, mitä osattiin edes ajatella, kommentoi aluetutkija Timo Aro ennustelukuja Ylen aamu-tv:n haastattelussa tuoreeltaan.

• Maamme väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031.
• Vuonna 2035 väkiluku kasvaisi enää Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Ahvenanmaalla.
• Ennuste olettaa, että Suomi saa muuttovoittoa ulkomailta 15 000 henkilöä vuosittain.

Tilastokeskuksen tuoreimman väestöennusteen mukaan Suomessa ei 15 vuoden kuluttua ole enää yhtään maakuntaa, jossa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, jos syntyvyys pysyy nyt havaitulla tasolla.

Maamme väkiluku lähtee nykyisellä kehityksellä laskuun vuonna 2031. Vuonna 2050 väkiluku olisi noin 100 000 nykyistä pienempi.

– Onhan se merkittävä käänne maamme historiassa, että väkiluku kääntyy laskuun, Rapo totesi.

Vuonna 2018 väkiluku kasvoi neljässä maakunnassa ja Ahvenanmaalla. Ennusteen mukaan vuonna 2035 väkiluku kasvaisi enää Uudenmaan ja Pirkanmaan maakunnissa sekä Ahvenanmaalla. Vuonna 2040 väkiluku kasvaisi Manner-Suomessa enää Uudenmaan maakunnassa ja sielläkin muuttovoiton ansiosta.

Lasku ollut jo arkea

Aamu-tv:ssä niin ikään haastateltu Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo muistutti, että väestönlasku on ollut monin paikoin arkea jo pitkään.

– Muutos on jo tapahtunut. Meillä on maakuntia, joissa väkiluku on laskenut jo 19 vuotta peräjälkeen jokaikinen vuosi. Toisaalta meillä väkiluku kasvaa enää noin 60 kunnassa. Nyt näyttää vaan, että yhä vähemmillä alueilla väkiluku kasvaa. Syntyvyyden lasku näyttää tässä isoa roolia, Rapo sanoo.

Rapo mainitsi esimerkkeinä Etelä-Savon ja Kainuun. Uusina rinnalle ovat nousemassa Kymenlaakso ja Satakunta.

– Maakuntia, joissa ikärakenne on sellainen, että tähänkin mennessä on ihmisiä kuollut enemmän kuin syntynyt.

Vuonna 2018 Suomessa oli 60 kuntaa, joissa syntyi enemmän ihmisiä kuin kuoli. Ennusteen mukaan vuonna 2030 kuntia, joissa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee, olisi 35 ja vuonna 2040 enää 12.

– Voittajien joukko on käynyt koko ajan harvemmaksi ja ne löytyvät noin 50 kunnasta. Kasvu-uralla olevat kunnat sijaitsevat pääsääntöisesti korkeakoulukaupunkien lähellä tai niitä ympäröivällä aluella, Aro arvioi.

Tilastokeskuksen tuoreimmassa väestöennusteessa oletetaan, että syntyvyys pysyisi vakiona tulevaisuudessa. Lapsia syntyisi vuosittain 43 000–45 000 vuosien 2020–2040 välisenä aikana. Vielä vuonna 2010 Suomessa syntyi 60 000 lasta ja luku oli samaa luokkaa sitä ennenkin.

Vain muutamia lapsia

Paikkakunnittain katsottuna näyttäisi siltä, että etenkin pienillä paikkakunnilla lapsia syntyy tulavaisuudessakin vain muutamia vuodessa. Rapon mukaan se tuo haasteita kunnan palveluverkkoon.

– Jossain vaiheessa tullaan pisteeseen, jossa kunnan haasteet ovat erittäin suuria terveydenhuollossa, kouluverkossa, vanhustenhuollossa, Rapo arvioi.

Esimerkiksi Luhankaan syntyy ennusteen mukaan tänä vuonna vain kaksi vauvaa, vaikka kunta on luvannut maksaa 10 000 euron vauvapalkkion jokaisesta kuntaan syntyvästä lapsesta. Ennusteen mukaan lapsia syntyy Luhankaan saman kaksi myös 2040.

Vauvakisan voittajia ovat Helsinki, Tampere ja Turku. Ennusteen mukaan niihin syntyy enemmän lapsia vuonna 2040 kuin nyt.

Laskennallisen naisten elinaikanaan synnyttämän lasten määrän eli kokonaishedelmällisyysluvun oletetaan olevan 1,35.

Tilastokeskuksen mukaan oletus on raju, mutta heijastaa tämän hetken syntyvyyden tasoa. Ennakkotilaston perusteella kokonaishedelmällisyyden arvioidaan olevan vuonna 2019 Suomessa 1,32–1,34.

Ennusteessa oletetaan, että Suomi saa muuttovoittoa ulkomailta 15 000 henkilöä vuosittain.

Alle 15-vuotiaiden määrä laskee

Vuoden 2019 ennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden määrä laskee selvästi aiemmin ennustetusta. Nyt julkistetun arvion mukaan alle 15-vuotiaiden määrä vuonna 2040 olisi 688 000, mikä on 178 000 vähemmän kuin 2015 ennusteessa.

Työikäisen (15–64-vuotiaiden) väestön määrä oli Suomessa suurimmillaan vuonna 2009, jolloin heitä oli 3,55 miljoonaa henkilöä. Vuosien 2010–2018 aikana työikäisten määrä on vähentynyt 122 000 henkilöllä. Seuraavan 20 vuoden aikana työikäisen väestön ennustetaan vähenevän hitaammin eli 111 000 henkilöllä.

Vuoteen 2040 mennessä työikäisen väestön ennustetaan vähenevän hitaammin eli 111 000 henkilöllä.

Työikäisen väestön määrän väheneminen kiihtyisi syntyvyyden laskusta johtuen 2040-luvulla. Vuosien 2041–2050 aikana työikäinen väestö vähenisi 132 000 henkilöllä ja 2051–2060 edelleen 163 000 henkilöllä. Vuoden 2060 lopussa työikäisen väestön määrä olisi 3,19 miljoonaa henkilöä, mikä on runsaat 400 000 henkilöä nykyistä vähemmän.

Miten estetään Suomen väkiluvun kääntyminen laskuun? Voit keskustella aiheesta tänään klo 22 saakka.

Korjattu klo 11.32: Muutettu Väkiluku kääntyy laskuun -grafiikan selitetekstit oikein päin: punainen käyrä esittää syntyneiden muutosta ja sininen kuolleiden muutosta.

Lue lisää:

Mikä kunta tyhjenee, miten Suomi muuttuu? Alueellista väestöennustetta odotetaan huolestuneina