Vaasan Pukinjärvi on yksi Suomen pilaantuneimmista järvistä, jos ei pilaantunein. Näin todetaan tuoreimmassa selvityksessä surullisen vesistön kohtalosta. Pukinjärvi on ollut erilaisen teollisen toiminnan sijaiskärsijänä 1800-luvun lopulta saakka.

Järvi määrättiin puhdistettavaksi ensimmäisen kerran vuonna 1995, mutta projekti on edelleen kesken. Samaan aikaan Pukinjärven asuinalue kasvaa järven ympärillä. Vaasan kaupunki on vesialueen omistajana huolissaan asukkaiden altistumisesta haitta-aineille ja aineiden valumisesta mereen.

Tutkimuksissa Pukinjärvestä on löydetty muun muassa 60 000 – 70 000 kiloa arseenia, 10 000 – 20 000 kiloa kromia, 1 000 – 3 000 kiloa kuparia ja 400 – 800 kiloa elohopeaa. Ympäristöministeriössä Pukinjärven tilaa pidetään poikkeuksellisena.

– Tämä on erittäin haastava tapaus. Minulla ei ole tiedossa vastaavaa vesistöä, jossa olisi havaittu sedimentissä näin korkeita metalli- ja haitta-ainepitoisuuksia, toteaa neuvotteleva virkamies Antton Keto ympäristöministeriön vedet ja meri -yksiköstä.

– Puhutaan korkeista määristä arseenia ja metalleja. Erityisesti elohopeapitoisuudet ovat Pukinjärvessä erittäin korkeat. Esimerkiksi Kymijoessa, jossa pidän arvoja korkeina, on mitattu elohopeaa enimmillään 20 milligrammaa kiloa kohden. Pukinjärvessä pitoisuus on tutkimuksesta ja paikasta riippuen 80 – 220 milligrammaa kiloa kohti, Keto vertaa.

Yli 100 vuotta teollisuuden jäteastiana

Suurin osa järven haitta-aineista on peräisin Kemiran kemikaalitehtaan toiminnasta. Alueella on toiminut myös puolustusvoimien kaasunsuojeluvarikko, jonka jäljiltä järveen jäi muun muassa sotaromua ja räjähteitä. 1800-luvun lopulla Pukinjärvellä oli panimotoimintaa.

Pukinjärvellä toimi puolustusvoimien kaasu- ja suojeluvarikko vuosina 1939-45. Varikko liitettiin Kemiran toimintaan vuonna 1945. Kemira valmisti Pukinjärvellä muun muassa puunsuoja-aineita.

Tällaista ei enää pääsisi tapahtumaan. Antton Keto

Suomessa 1940-luvulla ympäristönsuojelu oli kaukana nykypäivän tasosta. Sen aikaiset lait vesistöjen suhteen suojelivat ennemminkin vesien omistajia kuin luontoa. Lakeja päästöjen hillitsemiseksi oli olemassa, mutta yrityksille myönnettiin poikkeuslupia johtaa päästöjä vesistöihin. Näin tehtiin vielä senkin jälkeen, kun vesilaki tuli voimaan vuonna 1962.

– Tällaista ei enää pääsisi tapahtumaan. Nykyisin meillä on ympäristönsuojelulaki, joka tuli voimaan vuonna 2000. Se säätelee raja-arvot ja tarkkailuvelvoitteet vesiin ja vesiin laskettaville jätevesille, Keto tähdentää.

Kemiran toimintaan puututtiin kuitenkin jo ennen ympäristösuojelulain voimaantuloa. Vuonna 1995 Länsi-Suomen vesioikeus määräsi yhtiön tekemään suunnitelman Pukinjärven kunnostamiseksi.

Kranaatteja, joiden ei pitäisi räjähtää

Kemira, viranomaiset ja puolustusvoimat ovat tehneet vuosien saatossa lukuisia tutkimuksia järven tilasta. Vuonna 2005 Kemira sai kunnostusta koskevan lupapäätöksen. Kemira ryhtyi toimiin lopulta vuonna 2009, kun yhtiö aloitti järven pohjasedimenttien sulfidoinnin. Sulfidoinnilla haitta-aineet oli tarkoitus sitoa pohjaan niin, etteivät ne liukenisi veteen yhtä helposti kuin aiemmin. Tarkoitus oli myös ruopata pilaantunutta maata.

Sulfidointi saatiin valmiiksi, mutta ruoppaukset keskeytyivät vuonna 2011. Pohjasta löytyi silloin sotamateriaalia ja muun muassa valkoista fosforia. Kemira katsoi, ettei töiden jatkaminen ollut turvallista ja vaati puolustusvoimia poistamaan sotamateriaalit ja fosforin.

Puolustusvoimat ei ottanut vastuuta valkoisesta fosforista, mutta tyhjensi järvestä löytyneen vanhan pumppuhuoneen. Samalla puolustusvoimat nosti järvestä 1 500 kiloa valkoista fosforia. Puolustusvoimat totesi kuitenkin, ettei valkoinen fosfori ole räjähde, jonka raivaaminen kuuluisi heille.

Järvestä nostettiin myös räjähteitä kuten kranaatteja. Puolustusvoimien lausunnon mukaan järvessä mahdollisesti yhä olevat kranaatit eivät ole este ruoppauksille. Räjähdelaitos tuhosi Pukinjärvestä löytyneitä kranaatteja. Puolustusvoimat kertoi, etteivät kranaatit reagoineet mitenkään, kun niitä yritettiin polttaa 600-asteisessa uunissa.

Kemira halusi muuttaa kunnostusta varten saamaansa lupaa niin, että puolustusvoimat ottaisi vastuun ruoppausten turvallisuudesta. Asia eteni Vaasan hallinto-oikeuteen asti, joka hylkäsi Kemiran vaatimukset pari vuotta sitten. Nykyisen velvoitteen mukaan Kemiran on kunnostettava Pukinjärvi vuoden 2018 marraskuun alkuun mennessä.

Koko projekti uuteen suunnitteluun

Kunnostustoimiin ei kuitenkaan päästä vielä pitkään aikaan. Kemira joutunee hakemaan kunnostukselle lisäaikaa ja anomaan uutta ympäristölupaa järven kunnostamiselle. Voimassa oleva ympäristölupa sallii ruoppauksen järven viidessä kohtaa, jotka on katsottu pilaantuneen pahiten.

Yhteistyössä kaupungin kanssa tehtyjen tutkimusten perusteella on kuitenkin selvinnyt, että haitta-aineet ovat levittäytyneet luultua tasaisemmin järven pohjaan. Näin myös kunnostettavan alueen pinta-ala on aiempaa suurempi.

– Jos näitä viittä aluetta ruopattaisiin, saataisiin poistettua vain 20 prosenttia haitta-aineista. Siinä ei ole järkeä, sanoo Vaasan kaupungin ympäristötoimen johtaja Christer Hangelin.

Valvova viranomainen asiassa on Etelä-Pohjanmaan Ely-keskus. Ylitarkastaja Päivi Karttunen uskoo, että Kemira joutuu hakemaan muutosta luvalleen ensi keväänä.

– Koko prosessi on jouduttu nyt avaamaan uudelle suunnittelulle. Kemira on käynyt tänä vuonna ennakkoneuvotteluita aluehallintoviraston ja Ely-keskuksen kanssa hakemuksen jättämisestä, Karttunen kertoo.

Maaperässä "epäkuranttia tavaraa"

Kemira lopetti toimintansa Vaasassa muutama vuosi sitten ja tehtaan toiminta ajettiin alas vuoden 2013 loppuun mennessä. Kemiran ympäristölupa oli tulossa tarkistettavaksi seuraavana vuonna. Aluehallintovirasto ei ole kuitenkaan vielä hyväksynyt tehtaan lopettamispäätöstä, sillä tehdasalueen maaperän pilaantumisesta ei ole toimitettu tarpeeksi selvityksiä.

– Tehdasalueella on kaksi jätealuetta, jotka ovat suurin huoli. Sinne on haudattu epäkuranttia tavaraa. Tehdasalueella ei tulisi oleskella säännöllisesti, sillä maaperästä voi päästä haitta-aineita hengitysilmaan, Christer Hangelin sanoo.

Ylitarkastaja Päivi Karttunen Ely-keskuksesta vahvistaa, että maaperästä on löytynyt haitta-aineita. Hän kertoo, että maa-alueiden kunnostuksen laajuus tulee riippumaan siitä, mitä maalla jatkossa aiotaan tehdä.

– Alueella on pitkä teollinen historia ja kyllä sieltä pilaantuneisuutta löytyy. Kemira joutuu kunnostamaan ne alueet, jotka ovat pilaantuneita. Kunnostamisvelvoitteeseen liittyy se, mikä alueen jatkokäyttö tulee olemaan, Karttunen sanoo.

Hangelinin mukaan tehdasalueen ja sen lähialueiden maaperän pilaantumisesta on olemassa huonosti tietoa. Asiaan alettiin perehtyä kunnolla vasta tehtaan lakkauttamisen jälkeen.

Kaupunki osti muutama vuosi sitten metsäalueen noin 150 metrin päästä tehdasaluetta. Tuo alue tutkittiin ja todettiin turvalliseksi. Kattavaa tutkimusta maaperän haitta-aineiden leviämisestä ei ole kuitenkaan tehty.

Kemiran tehdasalueen pohjaveden saastumisen vaikutuksia on myös vielä selvitettävä. Haitta-aineet ovat päässeet pohjaveteen, mutta veden virtaamat ovat Hangelinin mukaan selvittämättä.

– Kannattaako Pukinjärveä puhdistaa, jos maaperässä olevat haitta-aineet valuvat pohjaveden mukana järveen, Hangelin pohtii.

Haitta-aineita valunut viereiseen lahteen ja mereen

Pukinjärven tilanne on maassa ainutlaatuinen. Suomessa on useita järviä, jotka ovat aikoinaan saaastuneet teollisen toiminnan seurauksena. Monet niistä on kuitenkin puhdistettu ajan saatossa tai ne ovat puhdistuneet itsestään. Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Jaakko Mannio sanoo, ettei Pukinjärvellä ole ollut vastaavaa mahdollisuutta.

– Pukinjärvi on pieni, melko lailla paikallaan oleva vesistö. Teollisia laitoksia on yleensä sijoitettu paremmin virtaavien vesien rannoille, Mannio toteaa.

Pukinjärvi on matala. Sen keskisyvyys on vain metrin ja järven syvinkin kohta on vain kolmen metrin syvyydessä. Pukinjärvellä on kuitenkin ulottuvuutta, sen pinta-ala on 28 hehtaaria. Kaloja Pukinjärvessä ei ole, sillä järven vesi on niille luonnostaan liian hapanta.

Täysin paikallaan Pukinjärvi ei ole. Se laskee eteläpäästä olevan puron kautta keskellä Vaasan kaupunkia sijaitsevaan Onkilahteen, josta on yhteys mereen. Haitta-aineita on myös päässyt Pukinjärvestä Onkilahteen ja edelleen mereen.

Kaksi vuotta sitten tehdyn konsulttiselvityksen mukaan Onkilahden sedimenteistä on mitattu valtioneuvoston kynnys- ja ohjearvot ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Onkilahden pintaveden ph-arvo on selvityksen mukaan melko alhainen ja pintaveden nikkelipitoisuus on ylittänyt vesiympäristön haitallisten ja vaarallisten aineiden ympäristönormin.

Pidempi oleskelu voi aiheuttaa terveysriskin

Konsulttiselvitys pitää haitta-aineiden kulkeutumista Onkilahden kaloihin mahdollisena, mutta asiaa ei selvityksessä tutkittu. Vaasan kaupungin ympäristötoimen johtajan Christer Hangelinin mukaan kaupunki on tutkinut Onkilahden kaloja, mutta niistä ei löytynyt poikkeavia pitoisuuksia. Onkilahden ahvenkantoja on jopa yritetty elvyttää kaupungin voimin.

– Nykytilassa haitta-aineita valuu Onkilahteen niin vähän, ettei niillä ole merkitystä. Pukinjärven haitta-aineet ovat tiukasti kiinni pohjasedimenteissä, Hangelin sanoo.

Pukinjärven tilasta Vaasan kaupunki on silti vesialueen omistajana huolissaan ja toivoo, että se kunnostetaan. Kaupunki haluaa poistaa riskin siitä, että kemikaaleja valuisi Onkilahteen tulevaisuudessa nykyistä enemmän. Asukkaiden altistuminen järven ja tehdasalueen haitta-aineille on myös mahdollista.

– Altistumisen arviointi on vaikeaa. On kuitenkin selvää, että tehdasalueen maaperässä on paikoin korkeita haitta-ainepitoisuuksia, jotka voivat aiheuttaa terveysriskin jos alueella pidempään oleskellaan. Järven osalta terveysriski kohoaa jos rantavedessä säännöllisesti kahlailee tai ui järvessä säännöllisesti, toteaa Vaasan kaupungin ympäristötoimen johtaja Christer Hangelin.

Järvi tulvii asukkaiden pihoille

Pukinjärven asuinalue on järven välittömässä läheisyydessä. Kysymys haitta-aineiden vaikutuksista on ainakin osalle asukkaista toissijainen, sillä järvi aiheuttaa myös muunlaista päänsärkyä. Järvi tulvii keväisin pahoin lumien sulaessa ja sateiden aikana. Vuosien saatossa maankohoaminen alueella on madaltanut järveä, mikä on vähentänyt järven tilavuutta. Samalla asutuksen kasvaessa järveen valuvien hulevesien määrä lisääntyy.

Seppo Miettinen on asunut rivitalossa noin sadan metrin päässä Pukinjärvestä 1970-luvulta asti. Nykyisin tulvavedet nousevat järven ja tontin välissä olevan pienen metsikön läpi miehen takapihalle asti.

– Ennen järven vesitila oli niin suuri, että tulva pysyi aisoissa. Nykyään vesi jää pitkäksi aikaa korkealle, se on tappanut puolet metsikön koivuista. Meillä tulvavesi on tappanut takapihan marjapensaita, Miettinen kertoo.

Vaasan kaupunki tiedostaa ongelman, mutta asialle ei Hangelinin mukaan ole mitään tehtävissä ennen kuin järvi on kunnostettu haitta-aineista.

– Tulvasuojelu on hankalaa, koska järvi on niin herkässä tilassa, ettei siihen juuri voi koskea. Vedenpintaa ei uskalla laskea, koska silloin lietteessä olevat haitta-aineet olisivat lähempänä pintaa. Kovalla tuulella liete voi päästä vesimassaan ja lähteä liikkeelle. Järvi pitää saada kuntoon siitäkin näkökulmasta, Hangelin sanoo.

Viimeiset kymmenen vuotta tämä on näyttänyt vastuunpakoilulta. Koko ajan keksitään erilaisia selityksiä. Seppo Miettinen

Miettinen kertoo menettäneensä toivon sen suhteen, että järvi tulisi joskus kuntoon.

– Tilanne vain pahenee koko ajan. Viimeiset kymmenen vuotta tämä on näyttänyt vastuunpakoilulta. Koko ajan keksitään erilaisia selityksiä. Tarvittaisiin isännän ääni, joka sanoo, että tämä tehdään nyt, Miettinen harmittelee.

Asuinalueena Miettinen on pitänyt Pukinjärvestä. Järvi itsessäänkin tuo parhaimmillaan maisemallista arvoa, vaikka sinne ei uimaan rohkenisikaan.

– Kaikki täällä tykkää siitä silloin, kun tulva laskeutuu. Järvi on silloin todella hieno muutaman kuukauden ajan. Linnut kun vielä laulaa, niin tämä on kuin paratiisi. Mutta sitten elo-syyskuussa, kun vesitila kuivuu, siitä tulee sellainen haiseva rutakko.

Kemira lupaa hoitaa velvoitteensa

Kemiralta ei oteta kantaa aikatauluihin tai siihen, miten kunnostustoimet lopulta tullaan toteuttamaan. Viestintäjohtaja Tero Huovinen kertoo, että selvityksiä jatketaan sekä maalla että järvellä. Huovinen myös lupaa, että yhtiö tulee hoitamaan velvoitteensa.

– Seuraavaksi teemme jatkotutkimuksia omistamallamme maa-alueella ja yhteistyössä viranomaisten kanssa, valmistelemme riskiperusteisen maa-alueen kunnostussuunnitelman ja ympäristöluvan viranomaisten hyväksyttäväksi. Pukinjärven kunnostuksen suhteen jatkamme eri kunnostusvaihtoehtojen arvioimista yhteistyössä Vaasan kaupungin kanssa, Huovinen sanoo.

On myös mahdollista, ettei Pukinjärveä koskaan kunnosteta. Kunnostusvelvoite on vielä olemassa, mutta uudet selvitykset voivat päätyä myös toisenlaisiin ratkaisuihin.

– Yleisesti ottaen voi olla järkevämpää jättää haitta-aineet järveen, jos nähdään että niiden poistaminen aiheuttaisi suuren ympäristön pilaantumisriskin. Sedimentti saastuneen pohjan päällä yleensä kasvaa vuosi vuodelta, jolloin haitta-ainekerros jää koko ajan syvemmälle, toteaa Antton Keto ympäristöministeriöstä.

– Haitan poistaminen on tietenkin aina varmin keino. Sillä varmistetaan, ettei haittaa synny nyt eikä tulevaisuudessa.

"Tämä uusi julkaisu on äärimmäisen vahingollinen sen kauhistuttavan science-fictionin, sen traumatisoivien hirviöiden taistelujen, sen tarinoiden ahdistavan ilmapiirin ja tiettyjen piirrosten väkivaltaisten värien vuoksi. Ja kaikki nämä painajaismaiset näyt ovat haitallisia nuorten herkkyydelle".

Tätä mieltä oli vuonna 1969 Ranskan sarjakuvasensuurikomissio Fantask-lehdestä, jossa julkaistiin amerikkalaisten supersankareiden, kuten Hämäkkimiehen seikkailuja.

Ranskaan säädettiin sarjakuvalaki vuonna 1949, jonka perusteella saatettiin esimerkiksi sensuroida sarjakuvia, joissa oli "väkivaltaisia värejä", kuten punaista ja mustaa. Irstailu, laiskuus ja valehtelu olivat sarjakuvissa kiellettyjä.

Ranskalaissensuuri määritteli myös sen, miten naisia sai kuvata. Sallitut naistyypit olivat epäseksuaalisia, päästä varpaisiin puettuja tanttoja tai poikatyttöjä. Naishahmot katosivat nopeasti ranskankielisestä sarjakuvasta, koska turhautuneet taiteilijat alkoivat harjoittaa itsesensuuria. Tämä taas ei ollut tasa-arvon kannalta erityisen hyvä asia.

Voimakas media

Ranskan sarjakuvalaki on vain yksi esimerkki siitä, kuinka sarjakuvaa on aikojen kuluessa sensuroitu. Sarjakuvalehtiä on muun muassa poltettu roviolla, tekstiä on poistettu tai mustattu, ruutuja on piirretty uusiksi tai sarjakuva on jätetty kokonaan julkaisematta. Etenkin kauhu on saanut kokea kovia: kukoistava ja korkeatasoinen kauhusarjakuva katosi Yhdysvalloista kokonaan 1950-luvun itsesensuurikoodiston takia.

Sensuurin muina kohteina ovat luonnollisestikin olleet seksi, rasismi, päihteet, uskonto ja politiikka. Lisäksi toisen maailmansodan jälkeen monessa länsieurooppalaisessa maassa vasemmisto koki amerikkalaisen sarjakuvan kulttuuri-invaasiona, jota piti vastustaa.

– Esimerkiksi kirosanoja on muutettu kryptisiksi merkeiksi, naisten rintavarustukseen on puututtu, ja jopa suudelmat ovat olleet joissakin tapauksissa kiellettyjä. Tekijöitä ja kustantajia on haastettu oikeuteen ja heille on määrätty sakkoja ja jopa vankeustuomioita. Äärimmäisissä tapauksissa, kuten Charlie Hebdo -julkaisun kohdalla, sarjakuvataiteilijoita on tapettu, Sarjakuvasensuuri-kirjan tekijä Severi Nygård luettelee.

Nygårdin mukaan sarjakuva on voimakas media, joten ei ole ihme, että sitä on sensuroitu ja sensuroidaan.

– Koska sarjakuva yhdistää kuvaa ja tekstiä, se pystyy kertomaan paljon enemmän kuin esimerkiksi kirjallisuus tai kuvataiteet sellaisenaan. Kun tällaista voimallista mediaa sitten tarjotaan lapsille esimerkiksi kauhun muodossa, lastensuojelulliset näkökohdat ovat ymmärrettäviä. Käsittääkseni ei kuitenkaan ole olemassa hirveästi todisteita siitä, että kauhusarjakuvan lukeminen korreloisi rikollisuuden kanssa.

Sarjakuvasensuurin lähtökohdat ovat liittyneet taiteenlajissa tapahtuneeseen muutokseen.

– Sarjakuvan alkuaikoina sen kohteena olivat lähinnä kielitaidottomat siirtolaiset sekä lapset, koska kuva korvasi tekstiä. Kun sarjakuvissa ryhdyttiin käsittelemään vakavampia ja aikuisempia teemoja, syntyi myös sensuuria, Severi Nygård tarkentaa.

Italia ja vieraat elämänmuodot

Sarjakuvasensuurin mielenkiintoisimpiin maihin kuuluu Italia, joka on ollut myös varsin tuottelias sarjakuvamaa. Italiassa on piirretty muun muassa lännensarja Tex Willeriä sekä Aku Ankan taskukirjoja.

Italialaisen sensuurin juuret ulottuvat 1930-luvulle, jolloin maan fasistihallitus kielsi kaikki amerikkalaiset sarjakuvat yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Mikki Hiiri -lehti oli edelleen saatavilla – siimahäntä kun sattui olemaan diktaattori Benito Mussolinin ja tämän lasten suosikki.

Fasistihallinnon kaaduttua toisen maailmansodan jälkeen sensuurivaatimuksissa kunnostautui etenkin katolinen kirkko. Paljas pinta oli ehdottomassa pannassa. Huippusuositussa Pantera Bionda -sajakuvassa esimerkiksi seikkaili bikineihin pukeutunut viidakkoneitonen, mikä oli kirkolle liikaa. Lukuisten oikeudenkäyntien jälkeen sarjakuva vedettiin pois myynnistä. Se palasi takaisin vasta, kun sankarittarelle oli piirretty peittävämpää vaatetusta.

Myös Tex Willeriä sensuroitiin rankasti. Ruuduista poistettiin aseita, naisten paljaat olkapäät pistettiin piiloon, hameenhelmoja pidennettiin sekä avonaisia kaula-aukkoja pienennettiin. Usein Willer-sensuurissa ei ollut logiikan häivää.

Italialaisen sarjakuvasensuurin omituisin piirre liittyy vieraisiin elämänmuotoihin ja hirviöihin. 1960-luvun Italiassa amerikkalaisten tuontisarjakuvien ulkoavaruudellisia olentoja muutettiin systemaattisesti mekaanisiksi koneiksi ja muiksi ei-elollisiksi hahmoiksi. Ilmeisesti vieraat elämänmuodot loukkasivat kirkon käsitystä siitä, että ihminen oli luomakunnan kruunu.

Tintti ja sensuroitu Afrikka

Ahkeran sensuurin kohteena on ollut myös maailman suosituimpiin sarjakuviin kuuluva Tintti, josta on muodostunut ranskalaisen kielialueen eittämätön ylpeys.

– Tintti-sarjakuvan hahmot ovat karikatyyreja, mutta kuitenkin tarpeeksi realistisia, jotta niiden toiminta voidaan ottaa todesta. Tämän takia Tintissä on nähty lapsille sopimattomia asioita, Severi Nygård toteaa.

Alkuperäisessä Kultasaksinen rapu -albumissa kapteeni Haddock juo muutamaan otteeseen alkoholia suoraan pullon suusta. Amerikkalaiselle kustantajalle tämä oli ilmeisesti lakiteknisistä syistä liian roisia, joten kyseiset ruudut poistettiin. Tinteistä on myös sensuroitu viittauksia itsemurhaan sekä kohtauksia, joissa on ollut arveluttavaa uskonnollista sisältöä.

Kaikkein sensuroiduin Tintti-albumi on Tintti Afrikassa, jota on koettu rasistiseksi ja josta nousee säännöllisin väliajoin kohuja.

– Yhdysvalloissa ja Iso-Britannissa albumin ympärille on laitettu punainen nauha, jolla halutaan etukäteen varoittaa kiistanalaisesta sisällöstä. Olen itse todistanut Iso-Britannian Oxfordissa, kuinka eräässä kirjakaupassa muut Tintti-albumit olivat lastenosastolla, mutta Tintti Afrikassa löytyi aikuisten osastolta, Severi Nygård sanoo.

Ruotsissa Tinteistä kohistiin vuonna 2012, jolloin Tukholman Kulturhusetin nuortenkirjastosta poistettiin kaikki Tintti-albumit. Kulttuurikeskuksen taiteellinen johtaja, rap-artisti Behrang Miri syytti Tinttejä siitä, että ne pursuavat afrofobiaa ja että "arabit istuvat niissä lentävillä matoilla". Tintti-kielto herätti kuitenkin vastalauseiden kiivaan ryöpyn, ja se peruttiin varsin nopeasti.

– Tässä tapauksessa johtaja ja henkilökunta olivat selvästi sotkeneet monta sarjakuvaa keskenään ja tehneet niistä synteesin, joka ei millään tavalla vastannut todellisuutta, Severi Nygård analysoi.

Myös Smurffi-sarjakuvaa on sensuroitu oletetun rasistisuuden takia. Sarjassa on esiintynyt aggressiivisia mustia smurffeja, joiden väri muutettiin vuonna 2010 Yhdysvaltain markkinoille suunnatussa versiossa sinipunaiseksi.

Muumit ja vessapaperi

Sensuurin kynsiin on joutunut myös kotoinen muumimme. Muumipeikko-sarjakuvaa tehtiin 1950-luvulla alunperin Iso-Britannian markkinoille, ja Tove Jansson on kertonut, kuinka hänen piti poistaa tarinoista esimerkiksi viittaukset niinkin arkiseen asiaan kuten vessapaperiin. Kuninkaallisen perheen kustannuksella pilailu oli myös ehdoton tabu, kuten seksikin.

– Muumeja käännettiin englannista ruotsiksi ja suomeksi, ja myös siinä matkan varrella on tapahtunut sensurointia – yleensä kieli on jonkin verran pehmentynyt. Villin lännen Muumi-jutuista on sensuroitu esimerkiksi asekauppoja, ja eräässä tapauksessa on jätetty pois kohtaus, jossa muumiperhe pistelee poskeensa villisikaa, Severi Nygård kertoo.

Villisika-ateria oli liikaa nimenomaan ruotsalaiselle kustantajalle. Ruotsissa liian rajuksi koettiin myös ruutu, jossa Nipsua muistuttava olento oli hirtetty oksasta. Uudessa versiossa olion ympärille oli jälkikäteen piirretty soma rusetti.

Myös Aku Ankkaa, joka tunnetaan koko perheen viihteenä, on siistitty useampaan otteeseen. Kuulu Ankka-piirtäjä Carl Barks erehtyi uransa alkuaikoina kuvittamaan ankkaneidoille turhan muhkeita rintavarustuksia, ja joutui korjailemaan niitä hetimiten. Niinpä kaikki Barksin piirtämät naispuoliset ankkahahmot ovat lattarintaisia. Barks kommentoi myös oman aikansa sarjakuvakeskustelua ruuduilla, joissa saattoi lukea ironisesti sensuroitu-teksti.

Barksin lisäksi etenkin Aku Ankan taskukirjat ovat joutuneet sensuurin kohteiksi. Taskukirjoja piirrettiin Italiassa, ja niitä tuotiin Saksan kautta pohjoismaihin. Poistoja ja muutoksia tehtiin Saksassa.

– Taskukirjoissa on tapauksia, jossa poliisit ampuvat autolla pakenevaa Karhukoplaa. Ruuduista on poistettu aseet, ja luodit, mutta ampumisen äänet on jostakin syystä jätetty, Severi Nygård toteaa.

Aku Ankka-sensuurista löytyy myös kotimaisia esimerkkejä. Vuonna 1966 suomeksi ilmestyneessä tarinassa vallankumouksellinen henkilö huutaa "Sammuttakaa valot!", kun alkuperäisteksti on kuulunut "Viva the revolution!"

Toinen sensuuriesimerkki löytyy 1960-luvulta. Helsingin Sanomissa jätettiin julkaisematta strippi, jossa Mikki Hiiri ja hänen ystävänsä Eka Vekara olivat vierailulla Moskovassa. Sarjakuvassa neuvostokansalaisten oli pidettävä kasvoillaan eräänlaisia hymynauhoja, koska hallituksen käskystä kaikkien oli näytettävä onnellisilta. Arvatenkin tällaisen esittäminen Suomen suurimmassa sanomalehdessä ei olisi ulkopoliittisista syistä ollut kovin suotavaa.

Hakaristit piiloon

Kuten edellä mainitut Aku Ankka -esimerkit kertovat, Suomessa sarjakuvia on sensuroitu lähinnä Neuvostoliiton takia etenkin 1960-luvulla, joka oli poliittisesti herkkää aikaa. Noihin aikoihin Suomessa sensuroitiin myös hakaristejä, joita oli esimerkiksi sota- ja seikkailusarjojen kansissa. Tämäkin on todennäköisesti ollut poliittinen ratkaisu.

– Varsinaisia dokumentteja ei tästä ole, joten en pysty tätä varmasti sanomaan. Mutta on olemassa Sarjakuvatoimikunnan päätöksiä, jotka viittaavat tuohon suuntaan. Ja aihetodisteitahan löytyy esimerkiksi Korkeajännitys-lehdistä, Severi Nygård toteaa.

Muissa maissa lakitoimenpiteisiin johtaneita sarjakuvia ei Suomeen oikeastaan ole kovin paljon tuotu. Esimerkiksi 50-luvun brutaali kauhu ja väkivaltaiset dekkarisarjakuvat jäivät meiltä kokonaan paitsi. Lisäksi sarjakuvaa tuotiin Suomeen Saksan kautta jo valmiiksi sensuroituna. Rajumpaa sarjakuvaa alkoi tulla Suomeen vasta 70-luvulla erilaisten kauhujulkaisujen myötä. Tuolloin Suomessa myös lopetettiin sarjakuvalehtiä, joiden toiminta tosin oli jo aiemmin päättynyt muualla.

Suomen sensuroiduimpiin sarjakuvataiteilijoihin kuulunee Touko Laaksonen, jonka Tom of Finland -homosarjoja ryhdyttiin julkaisemaan maassamme vasta 1980-luvulla. Syynä tähän ovat olleet rikoslaki ja yleiset asenteet, ja esimerkiksi läntisessä maailmassa Laaksosen sarjakuvia on julkaistu jo 1950-luvulta lähtien.

Islam ja sananvapaus

Tuoreisiin kotimaisiin sensuurikohuihin kuuluu Pertti Jarlan Fingerpori-sarjan ns. eettinen natsi -strippi. Siinä eräänlainen ekofasisti ostaa vapaan juutalaisen saippuaa vuoden 1943 Berliinissä. Jarlan mukaan tavoitteena oli repiä huumoria kahden erilaisen ajatusmallin, natsisensuurin ja ekologisuuden yhteentörmäyksestä. Stripistä tuli sen verran paljon negatiivista palautetta, että Helsingin Sanomat poisti sen kokonaan verkkosivultaan.

Toinen näkyvä kohu syntyi vuonna 2006, kun kulttuurilehti Kaltio julkaisi Ville Rannan profeetta Muhammed-sarjakuvan, jossa pohditaan itseironisesti taiteilijoiden ja islamin ongelmallista suhdetta. Lehden verkkosivut suljettiin ja sen päätoimittaja erotettiin. Samalla lehden mainostajat kaikkosivat. Tapauksen tekee Sarjakuvasensuuri-kirjan mukaan ongelmalliseksi se, ettei sen paremmin Kaltio-lehti kuin Ville Rantakaan rikkonut millään tavalla Suomen lakia.

Rannan tapaus onkin yksi esimerkki siitä, kuinka uskonnosta ja islamista on tullut kuuma peruna ja sananvapauskysymys sarjakuvan parissa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Tilannetta on kiristänyt etenkin toissa vuonna satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen tehty islamistinen terrori-isku, jossa murhattiin kaksitoista ihmistä. Kuolleiden joukossa oli viisi lehden taiteilijaa.

Pian terrori-iskun jälkeen Suomen sarjakuvaseura järjesti Minä olen Charlie -näyttelyn, jossa kotimaisten sarjakuvataiteilijoiden töiden lisäksi esillä oli muutama Charlie Hebdo -lehti.

Näyttely ei saanut olla esillä oikeastaan missään, vaan sitä siirreltiin paikasta toiseen. Sarjakuvaseuran tuolloinen puheenjohtaja Ville Hänninen luonnehti jupakkaa seuraavin sanoin:

– Selvisipä konkreettisesti, kuinka hauraalla pohjalla sananvapaus tässä maassa on.

Moldova on kutsunut Moskovan suurlähettiläänsä takaisin kotimaahan määrittelemättömäksi ajaksi.

Moldova kertoo, että syynä on "Venäjän moldovalaisiin viranomaisiin kohdistama ahdistelu ja pelottelu" sekä tapausten voimistuminen viime aikoina.

Moldovan ulkoministeriön mukaan Venäjä ei ole tehnyt asialle mitään pyynnöistä huolimatta.

Ministeriön tiedotteen mukaan Moskovan suurlähettilään Andrei Neguţăn kanssa käydään neuvotteluita siitä, mitä asialle tehdään ja miten Venäjän ja Moldovan välisiä suhteita hoidetaan jatkossa.

Taustalla kiista Transnistriasta

Venäjän ja Moldovan välejä on hiertänyt pitkään kysymys Transnistrian alueesta.

Venäjänkielinen Transnistrian alue sijaitsee Moldovan ja Ukrainan rajan tuntumassa ja on julistautunut yksipuolisesti itsenäiseksi. Venäjä tukee Transnistriaa, ja alue on myös ilmaissut halunsa liittyä Venäjään.

Viimeksi Moldovan ja Venäjän välejä kiristi näkyvästi Venäjän varapääministeri Dmitri Rogozinin epäonnistunut vierailu.

Etelä-Savon Hirvensalmella kunnanvaltuusto on näyttänyt vihreää valoa kiinteistökaupoille terveysjätti Attendon kanssa.

Kunnanvaltuusto päätti äänestyksen jälkeen, että terveyskeskusrakennukset, palvelukoti ja palvelukeskus myydään yhtiölle puolentoista miljoonan euron hintaan purettavaksi tai "uudelleen jalostettavaksi". Maapohja jää kunnan omistukseen.

Alun perin asialistan mukaan Attendo sitoutui myös perustamaan kuntaan sosiaali- ja terveyskeskuksen ja tuottamaan siellä sote-palveluita.

Maanantaina läpi menneessä versiossa kunnanhallitukselle jätettiin vielä neuvotteluoikeus kaupan laajempiin ehtoihin ja yhteistoimintaan Attendon kanssa. Lisäksi neuvottelutuloksen pitää vielä saada kertaalleen valtuuston hyväksyntä.

Talokauppa vai ulkoistaminen

Hirvensalmen kunnassa on ollut monenlaista tulkintaa siitä, merkitsevätkö Attendo-kaupat kunnan sote-palveluiden ulkoistamista, vai onko kysymys pelkästään kiinteistökaupoista. Vastustajat ovat pitäneet järjestelyä käytännössä palveluiden ulkoistamisena.

Kannattajat ovat korostaneet, että kaupat tarjoavat kunnalle mahdollisuuden päästä eroon lähes purkukunnossa olevista rakennuksista, joiden kohtalosta ei tulevaisuudessa ole varmuutta.

Etelä-Savon sote-palveluiden kuntayhtymän Essoten johto on alusta asti suhtautunut Hirvensalmen kiinteistökauppoihin epäilevästi ja korostanut, että Hirvensalmen sote-palveluiden järjestämisvastuu on kuntayhtymällä. Nykyään Essote on rakennuksissa vuokralla.

Isot terveysyritykset ovat olleet kärppänä liikkeellä reilun parintuhannen asukkaan Hirvensalmella, kun sote-palveluiden järjestämistä ja tuottamista veivataan isolla kahvalla uuteen asentoon.

Kiinnostuksensa Hirvensalmen sote-kiinteistöihin ovat ilmaisseet Attendon lisäksi ainakin Esperi Care ja Mehiläinen.

Monelle rakkaan suklaan kohtalo voi olla vaakalaudalla, jos huoli suklaan tulevaisuudesta osoittautuu aiheelliseksi. Suklaan pääraaka-aineen, kaakaon, saatavuus tulevaisuudessa on epävarmaa. Tähän on neljä syytä: ilmastonmuutoksen tuoma kuivuus kaakaon viljelyalueella, kasvitaudit, kaakaon viljelyn vaihtaminen paremmin tuottavaan kumipuuhun sekä suklaan kasvava menekki etenkin itäisessä osassa maailmaa.

Tästä herää kysymys, millä suklaan voi tulevaisuudessa korvata, jos sitä ei ole saatavilla samaan tapaan kuin nyt? Kysyimme asiaa suklaata valmistavilta yrityksiltä, tutkijalta, kondiittorilta, ravintoasiantuntijalta ja elintarvikealaa opettavasta ammattikorkeakoulusta.

1. Carob-jauhe

Carob eli johanneksenleipäpuu kuuluu hernekasveihin ja se on Välimeren alueella tunnettu kasvi. Carobin palkoa käytetään jo nyt kuivattuna jauheena korvaamaan kaakaojauhetta joissakin suklaatuotteissa, esimerkiksi leivonnaisissa. Carob-jauhe on tummaa ja makeaa. Vaikka kaakaossa itsessään ei juurikaan ole kofeiinia, siinä on teobromiinia, joka on piristävä aine. Kaakao voidaan myös tästä syystä korvata carobilla. Täysin suklaan makuista tuotetta carobista itsestään ei saa.

2. Cupuacu

Cupuacu on kaakaon lähisukulainen. Hedelmä on makea ja vähän miedomman makuinen kuin kaakao. Cupuacua, kuten carobia, käytetään jo nyt jauheena joissain tuotteissa korvaamaan kaakaota ja siitä on myös tehty omanlaisia suklaatuotteita.

3. Jakkihedelmä

Jakkihedelmä kuuluu viikunapuulajeihin ja sitä näkee erityisesti tropiikissa, esimerkiksi Aasian maissa. Hedelmä on iso ja se voi painaa jopa kymmeniä kiloja. Jakkihedelmä on hyvänmakuinen, ei kovin makea, mutta se on hyvin kuitupitoinen. Siitä syystä hedelmä on tunnettu maailmalla ja Suomessakin lihankorvikkeena esimerkiksi hampurilaisissa. Tutkimuksissa on havaittu, että paahtamalla jakkihedelmän siemeniä voidaan saada aikaiseksi suklaan makuisia aromeja.

4. Laboratoriosuklaa

Korvaavia suklaan makuja voitaisiin saada tehtyä myös laboratoriossa. Aromit voivat olla luonnollisia tai synteettisesti valmistettuja. Luonnollista aromia suklaan maun korvaamiseen voitaisiin ottaa talteen kaakaosta. Tätä aromia voitaisiin tarvittaessa yhdistellä johonkin muuhun tuotteeseen, joka kokonaisuutena voisi olla suklaan korvike. Suklaa-aromia ei kuitenkaan saa helposti mistään muusta kuin itse kaakaosta. Suklaan makua voisi kokeilla myös valmistaa synteettisesti eli keinotekoisesti. Kolmas vaihtoehto on yhdistellä sekä synteettisesti valmistettuja ja luontaisia aromeja. Maku ei kuitenkaan yksin riitä suklaaelämykseen, vaan siihen vaikuttaa myös rakenne.

5. Geenimanipuloitu suklaa

Jos suklaan raaka-aineiden saatavuus muuttuisi tulevaisuudessa vaikeammaksi, korvaavia raaka-aineita voitaisiin luonnosta etsimisen lisäksi kehittää laboratoriossa. Geenimanipulaation avulla voitaisiin parantaa itse kaakaon selviämistä eri olosuhteissa ja kasvitauteja vastaan. Geenimanipulaatiolla voitaisiin kenties tehdä myös kokonaan uusia raaka-aineita, joita voitaisiin käyttää korvaamaan kaakaota.

Suklaan syömistä voisi korvata muulla makealla

Elintarviketutkija Jukka-Pekka Suomela Turun yliopistosta kertoo, että jos suklaata yritettäisiin korvata, pitäisi saada kolme asiaa kuntoon: oikeanlainen rasva, oikeanlainen maku ja sopivaa raaka-ainetta massaksi kaakaon tilalle. Tulevaisuuden suklaassa perusmassan pitäisi olla ominaisuuksiltaan sellainen kuin kaakaopohjaisessa suklaassa on nyt. Rasvan pitäisi olla sellaista, joka sulaa suunnilleen samalla tapaa mitä suklaakin.

– Suun lämpötila on hyvin lähellä suklaan sulamispistettä, joka on melko terävä. Jos se rasva, mitä käytetään korvaamiseen, on kovin erilaista, niin sen huomaa heti ja se tuntuu omituiselta suussa.

Suomalaisten suklaanvalmistajien Fazerin ja Orkla Confectionary & Snacks Finlandin (Panda) edustajat kertovat, että heidän yrityksissään ei ole tutkittu vaihtoehtoja suklaalle. Jos suklaan saanti rajoittuisi tulevaisuudessa, suklaanvalmistajat uskovat, että kuluttajien huomio kiinnittyy ensin muihin makeisiin syötäviin, kuten kekseihin, makeisiin ja jäätelöön. Orklalta muistutetaan, että jos tulevaisuudessa valmistettaisiin suklaan korviketta, sitä ei saisi kuitenkaan kutsua suklaaksi. Suklaan sisältö määritellään tarkkaan lakiin kirjatussa suklaa-asetuksessa.

Savonia-ammattikorkeakoulun Future Food -tutkimus -ja tuotekehitysyksikön tutkimus-, kehitys- ja innovaatioasiantuntija Johanna Kantala miettii yleisellä tasolla, että jos tietty raaka-aine uhkaa loppua, sen osuutta vähennetään elintarvikkeesta ja tilalle tuodaan jotain korvaavaa. Savonian restonomi-opiskelija Jaana Tanskanen kertoo tietävänsä harvinaisesta persimon-lajikkeesta, joka on sisukseltaan suklaanruskea. Tanskasen mukaan tämä persimon myös maistuu suklaavanukkaalle. Savonian restonomi-opiskelijat pohtivat Ylelle myös, että taateli voisi olla makeana raaka-aineena sellainen, josta saisi suklaankorviketta yhdistelemällä sitä muihin raaka-aineisiin.

Loppupäätelmä on kuitenkin kaikilla tähän artikkeliin haastatelluilla sama. Suklaata ei voi täydellisesti korvata millään, sillä maku ratkaisee. Tutkija Jukka-Pekka Suomela lohduttaa suklaanystäviä sanomalla, että suklaa tuskin loppuu maailmasta kokonaan. Eri asia on, riittääkö sitä nykymuodossaan kaikille.

Hallitus ja presidentti saavat raportin tietovuodosta

Hallitus käsittelee tiistaina Helsingin Sanomille tehtyä tietovuotoa. Se saa asiasta selvityksen sisäministeriöltä ja puolustusministeriöltä. Myös hallituksen ulko-ja turvallisuuspolittinen ministerivaliokunta on koolla yhdessä presidentti Sauli Niinistön kanssa. Raportti menee tiedoksi myös sinne.

Nousevatko jätemaksusi? Kuntapäättäjät huolissaan uudesta jätelaista

Hallitus haluaa tehdä yksityisille yrityksille tilaa jätemarkkinoilla. Kunnalliset toimijat ennustavat maksujen nousevan.

Länsimetron voittaja ja häviäjä: ostoskeskukselle asiakasryntäys, työmatkalainen säästää oman auton ostoon

Kauppakeskus Isolla Omena porskuttaa hyvin. Ensin keskuksen laajennus ja nyt länsimetro ovat tuoneet rutkasti lisää asiakkaita.

Sen sijaan Espoon keskuksen takamailta Helsinkiin työmatkaa koiransa kanssa taittava Sara Malinen säästää omaan autoon, koska työmatka pitenee liikaa metron liityntäliikenteen alkaessa tammikuussa.

Puhemies Lohela selvittää eduskunnan pikkujoulujen lopettamista kokonaan

Eduskunnan puhemies Maria Lohela (sin.) selvittää Eduskuntatalon kaikkien pikkujoulujen lopettamista. Viime torstain pikkujoulujuhlat eduskunnassa ovat nousseet uutisiin järjestyshäiriöiden vuoksi. Puhemies ilmoitti pyytävänsä eduskuntaryhmiltä näkemyksiä asiasta.

Yhdysvallat: Pohjois-Korea on vastuussa ”WannaCry”-verkkohyökkäyksestä

Yhdysvaltojen mukaan Pohjois-Korea on ”suoraan vastuussa” niin kutsutusta WannaCry–verkkohyökkäyksestä, joka lamaannutti sairaaloita, pankkeja ja muita yhtiöitä eri puolilla maailmaa aiemmin tänä vuonna. Asiasta kertoi Valkoisen talon kotimaan turvallisuusneuvonantaja Tom Bossert.

Raiteilta suistuneen matkustajajunan uhrimäärä yhä epäselvä

Washingtonin osavaltiossa tapahtuneen junaonnettomuuden pelastustyöt jatkuvat. Junan 14:stä vaunusta 13 suistui kiskoilta. Matkustajajuna syöksyi sillan kaiteen yli vilkkaalle moottoritielle. Paikallisen poliisin mukaan turman seurauksena on kuollut kolme ja ainakin sata ihmistä on loukkaantunut.

Lappiin saapuu lännestä lumipyry

Alkuun tulee hyvin vähäistä sadetta maan keskivaiheilla, kertoo Ylen meteorologi Joonas Koskela. Päivällä on suuressa osassa maata pilvipoutaa ja pakkasta, Lappiin saapuu iltapäivän aikana lumisateita ja illalla lunta sataa pohjoisessa pyryttämällä. Paikoin lumipeite voi karttua 5–10 sentillä.

Lue lisää osoitteesta yle.fi/saa.

Yhdysvaltojen mukaan Pohjois-Korea on "suoraan vastuussa" niin kutsutusta WannaCry–verkkohyökkäyksestä, joka lamaannutti sairaaloita, pankkeja ja muita yhtiöitä eri puolilla maailmaa aiemmin tänä vuonna. Yle Uutiset kertoi toukokuussa kuinka poikkeuksellisen laajasta hyökkäyksestä oli kyse.

Asiasta kertoi Valkoisen talon kotimaan turvallisuusneuvonantaja Tom Bossert.

– Hyökkäys oli laajalle levinnyt ja maksoi miljardeja, Bossert kirjoitti Wall Street Journalissa (edellyttää kirjautumista).

Bossertin mukaan myös muut hallitukset ja yksityiset yritykset, kuten Iso-Britannia ja Microsoft, ovat vahvistaneet hyökkäyksen aiheuttajan.

Bossertin mukaan Yhdysvaltain hallinto jatkaa "maksimaalista painostusstrategiaansa" hillitäkseen Pjongjangin hyökkäyksiä - verkossa tai muulla tavalla.

Pjongjang on aiemmin kiistänyt hakkerointiväitteet.

Aiheesta muualla:

Cyber-Attack: US blames North Korea for WannaCry

Washingtonin osavaltiossa tapahtuneen junaonnettomuuden pelastustyöt jatkuvat. Junan 14:stä vaunusta 13 suistui kiskoilta.

Poliisin mukaan kaikki junanvaunut on nyt saatu tutkittua.

Matkustajajuna syöksyi sillan kaiteen yli vilkkaalle moottoritielle. Tippuvat junanvaunut räsähtivät viiden henkilöauton sekä kahden kuorma-auton päälle, kertoo poliisi.

Paikallisen poliisin mukaan turman seurauksena on kuollut kolme ja ainakin sata ihmistä on loukkaantunut.

– Loukkaantuneiden joukossa on kriittisesti loukkaantuneita, joten emme tiedä onko uhreja tulossa lisää ennen kuin saamme tiedot sairaalasta.

Matkustajajunan kyydissä oli 77 matkustajaa ja seitsemän miehistön jäsentä.

Uutistoimisto AP myös kertoo, että joidenkin lähteiden mukaan juna olisi osunut johonkin ennen suistumistaan, mutta tietoa ei ole vahvistettu.

Uutistoimisto Reutersin mukaan hätäkeskuspuhelun nauhoitteen mukaan junan henkilökunnan jäsen on kertonut, että juna suistui mutkan jälkeisellä sillalla.

19.12. kello 01.38: Päivitetty juttua uhrien ja junahenkilökunnan osalta. Kello 03.30 päivitetty juttua kauttaaltaan.

Helsingin Sanomien artikkeli suomalaisesta signaalitiedustelusta räjäytti käyntiin moniulotteisen prosessin. Isot tunteet, tärkeät periaatteet ja kiristynyt turvallisuustilanne ovat kuohunnan käyttövoimia.

Vaikka keskustelu onkin tähän asti keskittynyt lähinnä Helsingin Sanomiin, niin ylivoimaisesti tärkein asia on etsiä vuodon mahdollistanut aukko turvallisuudessa ja tukkia se. Vuodettujen salaisten asiakirjojen käsittely on määräysten mukaan oltava kokonaisuudessaan jäljitettävissä. Niistä ei saa ottaa kopioita, eikä jakaa eteenpäin ilman kirjallista lupaa. Olennainen kysymys onkin, että miten valvonta on pettänyt. Suuria kysymyksiä ovat myös se, missä dokumentit ovat olleet aiemmin ja missä ne ovat nyt.

Iso asia on sekin, löytyykö vuoto Puolustusvoimista, muualta virkakoneistossa vai poliittisesta päätöksenteosta. Myös vuotajan motiivi on tärkeä. Vuotajilla on yleensä taustalla joko halu paljastaa vääryyksiä tai kostaa. Myös valitun poliittisen linjan vastustaminen voi olla vuodon syynä. Vääryyksistä ei ole kyse, sillä mitään sellaiseen viittaavaa ei dokumenteista HS:n mukaan löytynyt.

Valtionhallinnon ja varsinkin Puolustusvoimien toimintakulttuurissa tiedusteluun liittyvä ehdoton vaitiolo on refleksi.

Pieni, mutta merkittävä osa tiedustelusta tapahtuu salaisilla keinoilla. Näin saadusta tiedosta on usein mahdollista tehdä johtopäätöksiä siitä miten ja mistä tieto on saatu. Siksi tiedustelutiedon salaaminen on onnistuneen tiedustelun perusta. Valtionhallinnon ja varsinkin Puolustusvoimien toimintakulttuurissa tiedusteluun liittyvä ehdoton vaitiolo on refleksi. HS:n jutusta syntyneet vaaran ja petoksen tunteet johtivat koviin reaktioihin. Tämä kuohunta voi auttaa ymmärtämään, miten voimakkaita reaktioita on mahdollista synnyttää uhkien lietsonnalla.

Artikkeli ei maallikon näkökulmasta sisältänyt mitään järisyttävää. On kuitenkin täysin mahdotonta sanoa onko muiden tiedustelupalvelujen mahdollista tehdä siitä johtopäätöksiä. Suomalaisille juttu oli itse asiassa hyvää oppia siitä, miten hankitaan päätöksenteon tueksi sitä tietoa, jonka avulla olemme pistäneet viime vuosina rajusti uusiksi turvallisuuteemme liittyviä järjestelyjä.

Viime vuosien uuteen normaaliin on myös kuulunut Venäjän meihin suuntaama aggressiiviinen informaatiovaikuttaminen, joka on jo käynnistynyt tämänkin tapauksen osalta. Esimerkiksi Venäjän valtion uutiskanava Vesti on kytkenyt vuodon Natoon ja presidentti Sauli Niinistön uudelleenvalintaan.

Tavallaan tämä vuoto on myös seurausta läpinäkyvyyttä edellyttävästä ajastamme. Avoin yhteiskunta, jossa sananvapaus ja lehdistönvapaus kukoistavat, törmää väistämättä tällaisiin tilanteisiin. Rajojen kokeiluja ja ylilyöntejä tarvitaan määrittelemään mitä saa tehdä ja mitä ei. Tässä HS oli periaatteessa hyvällä asialla, kertomassa kansalaisille tärkeästä, mutta lähes täysin tuntemattomasta asiasta eli signaalitiedustelusta. Tällä kertaa tietotyhjiön käytännössä väistämätön täyttyminen tapahtui näin. Turha salaisten asiakirjojen ja yksityiskohtien esittely sekä pinnallinen kytkentä uuden tiedustelulain kosketuksista kansalaiseen menivät kuitenkin yli ja ohi.

Suomi on ponnistellut täysin voimin vuosien ajan ollakseen turvallisuuspoliittisesti mielenkiintoinen ja luotettava kumppani länsimaille. Myös tätä pyrkimystä vuodon voi ajatella haittaavan. Sekä siviili- että sotilastiedustelu on tehnyt jonkinlaista tiedonvaihtoa länsimaiden vastaavien toimijoiden kanssa jo vuosikymmeniä. Se on kuitenkin varmaa, että mikään mikään maa ei vaaranna tietolähteitään, jos ajattelee Suomen olevan riski. Tosin tiedustelun maailmassa sauna palaa vuotojen takia jokaisella vuorollaan.

Yleisen mielipiteen aalto Helsingin Sanomien toimintaa vastaan ei toivottavasti käänny ristiretkeksi toimittajia ja journalismia vastaan.

Päätoimittajilta ja muilta mediavaikuttajilta on tullut laaja kirjo erilaisia kannanottoja asiaan. Merkki siitä, että asia on todella hankala. Yllättävän rajuna noussut yleisen mielipiteen aalto Helsingin Sanomien toimintaa vastaan ei toivottavasti käänny ristiretkeksi toimittajia ja journalismia vastaan. Sitä taistoa kun käyvät jo erilaiset äärivoimat politiikan marginaaleissa. Vaikka HS minun mielestäni toimi julkaistessaan tämän jutun tässä muodossa väärin, niin asiaa selvitetään paitsi oikeudessa, niin varmasti myös lehden sisällä. Journalismi on itseään korjaavaa toimintaa. Helsingin Sanomat on tasokas, journalistinen julkaisu ja sellaisena myös tästä virheestä huolimatta pysyy. Toivon sen pystyvän käymään tämän prosessin avoimen kriittisesti läpi ja hakemaan näin taas luottamusta lukijoiltaan. Helsingin Sanomat tarvitsee lukijansa, mutta myös Suomi tarvitsee Hesarinsa.

Suomen turvallisuus rakentuu monista asioista. Tässä sotkussa on mukana kaksi keskeistä, tiedustelu ja vapaa media. Tapahtunut selvitetään nyt perin pohjin ja lain mukaan. Vahinkoa on tapahtunut, mutta suurimman vahingon voimme tehdä itsellemme, jos menetämme luottamuksen jompaan kumpaan tai kumpaankin näistä. Meillä on sekä laadukas media että luotettava virkakoneisto. Kumpikaan ei ole virheetön, mutta pääsääntöisesti meillä on maailmassa harvinainen etuoikeus voida luottaa näihin kahteen.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.

Lohtajan puisella ristikirkolla on ikää lähes 250 vuotta. Koristeellisen kirkon kauneutta korostaa melko karu joulukuusi.

Siihenhän sitä on totuttu: kirkon kuusi ei ole täynnä punaisia palloja ja hopeanauhoja. Lohtajalla kuusen ainoat koristeet ovat tähden ja kynttilöiden lisäksi paperiset enkelit.

Jotta jokavuotinen joulukuusi saadaan kirkkoon, vaaditaan viitseliäisyyttä. Osassa seurakuntia on jo siirrytty kestokuusiin. Lohtajalla intoa aidon hakuun on vielä riittänyt.

Anssi Kinnunen oli nuorena miehenä jonkin aikaa Lohtajalla suntiona, ja sai sitä kautta tuntumaa kirkon kuusenhakuun. Jotenkin hän jäi asiaan koukkuun ja nyt taitaa olla jo 35. vuosi, kun mies on mukana, nykyisin suntion apuna.

Kinnunen muistelee, että alkuaikoina kuusi haettiin seurakunnan metsästä, omastakin usein, mutta viime aikoina kuusia on tarjottu seurakunnalle joulupuiksi. Tämän vuoden kuusi haettiin tonttien rajalta läheltä kirkkoa.

Vaativaa puuhaa

Kirkkokuusen peruskriteerit ovat tutut: tiheä, vihreä ja sopusuhtainen. Lohtajalla yhdellä sivulla on kuusen vierellä pilari, joten jos yhdessä kohdassa olisikin vähän vähemmän oksia, niin sekään ei haittaa.

Aiemmin kuusi oli kuorin puolella, mutta nyt muutaman metrin kauempana alttarista näkyvämmällä paikalla.

Toisaalta nykyinen paikka on kuusen siirtelyn kannalta ahdas, sillä siihen johtaa noin puolen metrin levyinen aukko käytävältä. Kun lähes yläpuolella roikkuu vielä katosta vanha kirkkolaiva, niin kuusenlaittajat saavat toimia kieli keskellä suuta.

Maksimia hipova kuusi

Tänä vuonna kuusi on erityisen korkea ja yltää reilusti yli viiden metrin. Oikeastaan latvus yltää aina kirkon sisäkaton vaakapilariin asti.

– Kuusen tuonti oli nyt erityisen vaikeaa. Kyllä se oikeastaan ihme olikin, että se tuohon paikalleen saatiin, arvioi Kinnunen.

– Kuusi oli raskas ja paksurunkoinen, ja kun siinä on vielä yli 20-kiloinen jalka, niin kaikki omat voimat käytettiin ja vähän muitakin!

Anssi Kinnusen mukaan nykyinen mitta on nykyisellä paikalla maksimi.

– Suntiolla ei onneksi ollut mittaa tällä kertaa mukana, ja minä sain toteuttaa itseäni. Olen aina haaveillut pitkästä kuusesta. Näyttävyys sopii hyvin Suomi 100-teemaan, vaikka se ei alkuperäisenä ajatuksena kuusta katkoessa ollutkaan.

Kuusenjalka on edellisen kanttorin Samuli Erkkilän tekemä. Se on vihreäksi maalattu metallinen tuettu putki, jossa on perinteinen kiristämismahdollisuus.

Tasapainoa ja koristeita

Koristeiden laittaminen korkeaan kuuseen on oma juttunsa. Tänä vuonna valotähti yritettiin kiinnittää kuuseen jo ulkona, mutta jo muutaman metrin päästä se putosi, joten tikkaille oli mentävä. Ne ylsivät nyt vain vähän kuusen puolivälin yläpuolelle.

– Koristeiden laittoon olisi tarpeen kyllä vähän pidempi mies, toteaa Anssi Kinnunen kokemuksen äänellä.

– Siinä se sisu tulee tyhmyyden kautta vähän esille, ettei anna muiden mennä tuonne ylös. Seurakunnassamme on nuori suntio, ja olisi parempi, että hän saisi vielä jatkaa, minulla ei ole niin väliä, veistelee Kinnunen.

Kuusessa on erityiskoristeena valkoiset hopeakimalteiset paperienkelit, joiden Kinnunen muistelee olevan kymmenisen vuotta vanhoja. Lapset laittavat enkelit aina ensimmäisenä adventtina kuuseen, ja suntio niitä sitten myöhemmin nostelee ylemmille oksille näkyville.

– Jokaisella on oma mielipide koristeista. Kotonahan on kuusessa enemmän koristeita ja ne ovat ihan nättejä. Mutta kirkossa minun mielestäni saa olla näin.

Iiläisen Timo Alaraasakan lintujen ruokintaharrastuksen alussa auringonkukan siemeniä kului muutama pussillinen vuodessa.

Niitä hankittiin kaupasta muiden ruokaostosten yhteydessä. Vuosien kuluessa määrä lähti aika rajuun kasvuun, vaikka lintulautojen määrä pihalla on pidetty muutamassa kappaleessa.

Linnut saavat syötävää sekä Alaraasakan kotona että hänen mökillään.

– Kyllä se määrä on kasvanut. Nykyään kasvutahti on ollut säkki per vuosi. Nyt kuluu puolikymmentä parinkymmenen kilon säkkiä talvessa, kun alussa riitti hyvin noin viisi pientä pussia. Lisäksi tulevat talit ja pähkinä, kertoo Alaraasakka.

Yritän olla kesällä ruokkimatta, vaikka se vähän kipeää tekeekin. Timo Alaraasakka

Iiläinen eläkeläinen ei ole harrastuksensa kanssa yksin. Eviran tilastojen mukaan Suomeen tuotiin ulkolintujen ruokaa vuonna 2015 yli 12,5 miljoonaa kiloa.

Kolme vuotta aiemmin tuontiluku oli yli 4 miljoonaa kiloa pienempi. Parilta viime vuodelta tilastot eivät ole vielä valmistuneet, mutta Keskon arvion mukaan myynnin kasvu on edelleen jatkunut.

Kaupparyhmittymän liikkeissä Suomessa on tänä ja viime vuonna myyty ennätysmäärä ulkolintujen ruokia.

Linnut äänestävät nokallaan

Timo Alaraasakka arvioi vuosien kokemuksella, että lintujen ruuissa on suuria eroja. Hänen mukaansa linnutkin tietävät tämän – ne esimerkiksi punnitsevat auringonkukan siemenet nokallaan, ja nakkelevat heikompilaatuiset pitkin pihaa.

– Kyllä linnut äänestävät nokallaan, Alaraasakka toteaa.

Pihalta löytyy hyvä esimerkki valikoivasta syömisestä. Oksaan on vierekkäin ripustettu kaksi talitankoa. Toinen on lähes syöty loppuun ja toinen taas on lähes koskematon. Tangot on kuitenkin ripustettu paikalleen samaan aikaan.

Monet ruokkivat lintuja myös kesällä

Keskosta kerrotaan myös, että ruokintasesonki on venynyt. Ennen lintuja ruokittiin lähinnä talven pakkasaikoina. Nykyään osa jatkaa ruokintaa myös kesällä. Keskon kaupoissa tämän vuoden kesällä ulkolintujen ruokien myynti kaksinkertaistui edelliseen kesään verrattuna.

Lintuharrastajien järjestö BirdLife Suomi suosittelee kuitenkin, että lintuja ruokittaisiin vain talvisin. Yleensä linnut löytävät kesällä luonnosta ravintonsa, ja lämpimässä taudit leviävät ruokintapaikoilla herkästi.

Kesällä tarjottu siemenravinto saattaa myös haitata pikkulintujen poikasten kasvua, sillä siementen ja talin ravintosisältö on erilainen kuin poikasten luontaisessa hyönteisravinnossa.

Timo Alaraasakka on pysynyt Birdlifen kanssa samoilla linjoilla.

– Yritän olla kesällä ruokkimatta, vaikka se vähän kipeää tekeekin. Kyllä lintujen täytyy saada proteiiniravintoa eli esimerkiksi hämähäkkejä tuolta puiden kyljestä. On se niille välttämätön ruoka.

Talitintti ei pärjäisi ilman ruokintaa

Muutamat lajit ovat menestyneet hyvin talviruokinnan vuoksi. Birdlifen mukaan Suomessa on runsaat 240 pesimälajia, joista noin 70 lajia jää sinnittelemään meille talveksi.

Talviruokinnan vaikutukset näkyvät linnustossa. Lajit kuten mustarastas jäävät yhä useammin Suomeen ruokinnan ansiosta. Paljolti talviruokinnan takia talitiainen, sinitiainen ja pikkuvarpunen ovat lisääntyneet moninkertaisesti viime vuosikymmenten aikana.

Linnut eivät saa päästä ulostamaan ruoan joukkoon. Timo Alaraasakka

Oulun yliopiston tutkijatohtori Veli-Matti Pakanen kertoo, että talitintti ei pärjäisi Suomen talvessa lainkaan ilman ihmisiltä saatavaa ruokaa. Sen sijaan esimerkiksi kuusitiainen, hömötiainen ja töyhtötiainen varastoivat ruokaa talven varalle jo syksyllä. Nekin vierailevat kuitenkin ahkeraan ruokintapaikoilla kovien pakkasten aikaan.

Puhtaus on puoli ruokaa, ehkä enemmänkin

Kun Alaraasakalta kysyy ohjeita lintujenruokintaharrastuksen aloittamiseen, nostaa hän ensimmäisenä esiin puhtauden vaalimisen.

– Kyllä puhtaus on kaiken A ja O. Linnut eivät saa päästä ulostamaan ruoan joukkoon. Jos niin pääsee käymään, on lintulauta puhdistettava, muistuttaa Timo Alaraasakka.

BirdLife Suomen nettisivuilla annettavissa ohjeissa todetaan, että telineet ja automaatit tulisi pestä kuumalla vedellä ja astianpesuaineella, ja tarpeen vaatiessa myös desinfioida. Lisäksi tärkeää on, että lintulaudan alapuolella oleva maa puhdistetaan säännöllisesti vanhasta ruoasta ja lintujen ulosteista.

Hygienian kanssa on oltava tarkkana erityisesti silloin, kun havaitsee ruokinnalla heikkokuntoisia lintuja. Apaattiset, kesyt ja pienehkölläkin pakkasella kovin pörröiset lintuyksilöt kertovat ruokintapaikan tautiongelmista.

Suomessa vuodetut tiedot puolustusvoimien tiedustelusta eivät hetkauta ainakaan tutkija Gary Schmittiä, joka on työskennellyt vuosikymmeniä tiedustelun hallinnollisissa johtotehtävissä Washingtonissa.

– On itse asiassa yllättävää, että näitä tietoja ei ole julkistettu jo aiemmin, Schmitt sanoo Yle uutisille sen jälkeen kun hän on lukenut Helsingin Sanomien lauantain jutun Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta.

Schmitt ei usko, että vuodolla olisi seurauksia Suomen kansainväliselle tiedusteluyhteistyölle. Presidentti Sauli Niinistö arvioi Helsingin Sanomille maanantaina, että salaisten paperien vuodon takia Suomen luotettavuus kärsii yhteistyökumppanien silmissä.

Schmittin mukaan tiedusteluyhteistyö ei riipu vuodoista – sitä harjoitetaan, koska tietojenvaihtoa pidetään tarpeellisena.

– Tällainen julkisuus hankaloittaa asioita hiukan, mutta se ei vie pohjaa tiedustelutietojen vaihdolta, Schmitt sanoo.

Schmittin mukaan tiedusteluyhteistyötä harjoitetaan riippumatta siitä pystyvätkö maat pitämään salaisuuksiaan, koska yhteistyö on välttämätöntä.

– Yhteistyö jatkuu, koska sen on jatkuttava, Schmitt sanoo painokkaasti.

Vertailun vuoksi Schmitt muistuttaa, että Yhdysvalloissa on vuosien varrella vuodettu vaikka kuinka paljon salaista tietoa maan tiedustelusta.

Schmitt on itse seurannut keskustelua tiedustelualan vuodoista läheltä, sillä hän on toiminut muun muassa senaatin tiedusteluvaliokunnan henkilökuntapäällikkönä sekä Ronald Reaganin aikana presidentin ulkomaantiedustelun neuvottelukunnan puheenjohtajana.

Nykyisin Schmitt johtaa turvallisuusalan tutkimusta konservatiivisessa American Enterprise Institute -tutkimuslaitoksessa.

Yhdysvalloissa vuodot laittomia, mutta toimittajia ei syytetä

Gary Schmitt ei halua arvioida vuodon jälkeistä viranomaistoimintaa, koska ei tunne Suomen lakeja, mutta hän huomauttaa, että Yhdysvalloissa viranomaiset eivät ole turvautuneet oikeuslaitokseen mediaa vastaan.

Schmittin mukaan Yhdysvalloissa kaiken tiedon julkaiseminen signaalitiedustelusta on rikos, mutta lakia ei ole edes yritetty panna toimeen.

Vaikka Yhdysvaltain omasta signaalitiedustelusta on kerrottu julkisuudessa paljonkin jo vuosikymmenten ajan, Schmittin tietojen mukaan yhtäkään median edustajaa ei ole pantu paljastusten johdosta syytteeseen.

Tutkija: Venäjälle lähinnä propaganda-arvoa

Gary Schmitt ei usko, että Helsingin Sanomien paljastuksissa sotilastiedustelun resursseista ja raportoinnista olisi ollut uutta tietoa Venäjälle, eikä Suomen yhteistyö muiden länsimaiden kanssa tule yllätyksenä.

– Venäläiset tuntevat varmaan jo hyvin tiedusteluyhteistyön, jota sen naapurimaat harjoittavat, Schmitt sanoo Ylen haastattelussa.

Schmittin mielestä vuodetut tiedot eivät sinänsä ole suurikaan juttu, mutta hän epäilee, että vuoto johtaa helposti uusiin vuotoihin.

– Silloin ajaudutaan kaltevalle pinnalle, Schmitt luonnehtii.

Venäjä pystyy Schmittin mukaan hyödyntämään tietovuotoa lähinnä propagandassaan, jota se levittää sekä viestimissä että sosiaalisessa mediassa.

Schmitt uskoo, että Venäjä voi kylvää vääristeltyjä juttuja Suomen tiedusteluyhteistyöstä.

– Sillä on merkitystä, että venäläiset voivat aiempaa helpommin käyttää näitä tietoja aiheuttaakseen lisää ongelmia Suomessa. Kyse on siis valeuutisista, jotka pohjautuvat oikeisiin uutisiin, Schmitt sanoo.

– Se pakottaa demokraattiset hallitukset vastaamaan väitteisiin, ja joskus jutut alkavat elää omaa elämäänsä, vaikka ne eivät olisi tottakaan, Schmitt arvioi.

Lue lisää:

Viestikoekeskus-jutussa epäiltynä ainakin Helsingin Sanomien toimittajia – Tutkinnanjohtaja: "Kysymyksessä on vakava asia"

"Äärimmäisen poikkeuksellista" – 4 asiaa, jotka sinun olisi hyvä tietää poliisin erityisestä kotietsinnästä

Hallitus ja presidentti saavat selvityksen kohutusta tietovuodosta – Sipilä: "Tämä on vakava asia"

Sipilällä ja Risikolla eri näkemykset tietovuodon vaikutuksista – Sipilä: Ei vaikuta tiedustelulain valmisteluun

Sisäministeri pitää Viestikoekeskus-kohua erittäin vakavana: Voi olla vaikutuksia tiedustelulakeihin

Tiedusteluasiantuntija: Tietojen vuotaminen saattoi olla tahallinen teko

KRP kotietsinnästä: Helsingin Sanomien toimittajan epäillään pyrkineen tuhoamaan todistusaineistoa

Salaisia asiakirjoja, vasaroitu kiintolevy ja kotietsintä – Lue tästä Viestikoekeskus-kohun käänteet

Päätoimittajat hämmästelevät Viestikoekeskuksen tietovuotoon liittyvää kotietsintää: "Raju käänne, syytä olla huolissaan"

Helsingin Sanomat käytti Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsitelleessä jutussaan Puolustusvoimien salaiseksi luokittelemia asiakirjoja.

Toimittajat käsittelevät usein jutuissaan tietoja, joita eri tahot heille vuotavat. HS:n jutusta teki poikkeuksellisen se, että siinä kerrottiin korkean turvaluokituksen leimalla varustettuja tietoja. Artikkelissa oli kuvia asiakirjoista, jotka oli määritelty erittäin salaiseksi tai salaiseksi.

Tällaisiin asiakirjoihin on tavallisesti pääsy hyvin rajatulla ja tarkkaan tunnetulla joukolla. Voidaan puhua esimerkiksi kymmenistä ihmisistä, sanoo julkisen hallinnon digitaalisen turvallisuuden johtoryhmän (VAHTI) pääsihteeri Kimmo Rousku.

Valtiovarainministeriön alainen VAHTI koordinoi Suomessa julkisen hallinnon digitaalisen ja tietoturvallisuuden kehittämistä.

Arvokkain tieto ei ole avoimessa verkossa

Rouskun mukaan kahden korkeimman turvaluokituksen dokumentteja käsittelevät yleensä turvallisuusviranomaiset ja ministeriöiden virkamiehet, jotka tarvitsevat niitä työtehtäviensä vuoksi. Mitä korkeampi turvaluokitus, sitä harvemmalla on oikeus tutustua asiakirjaan.

– Jokainen henkilö, joka tietoja käsittelee, pitää olla selvillä ja kirjata ylös, Rousku sanoo.

Myös tietojen käsittelyä sitovat tiukat määräykset. Korkean profiilin asiakirjoja ei saa esimerkiksi tallettaa, käsitellä ja lähettää avoimessa tietoverkossa.

– Ei niitä sähköpostilla lähetetä, vaan ne kulkevat ihmiseltä toiselle.

Asiantuntijat pitävät vuotoa poikkeuksellisena Suomen oloissa. Presidentti Sauli Niinistö totesi viikonloppuna lausunnossaan, että "Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita".

Suomessa korkein hallinto-oikeus linjasi jo vuosikymmen sitten, että Viestikoelaitoksen toiminnasta ei tarvitse antaa julkisuuteen mitään tietoja, koska ne voisivat vaarantaa laitoksen työntekijöiden ja valtion turvallisuuden.

Asiakirjoja salaisiksi valtion turvallisuuden nojalla

Viranomaisten asiakirjat ovat pääsääntöisesti Suomessa julkisia, mutta niitä myös salataan eri syistä. Julkisuuslaissa listataan yli 30 salassa pidettävää asiakirjatyyppiä. Salainen tieto jakautuu turvaluokiteltavaan ja muuhun salassa pidettävään tietoon.

Turvaluokiteltavaa tietoa ovat pääsääntöisesti muun muassa sotilastiedustelun, poliisin, suojelupoliisin, rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien toimintaan liittyvät asiakirjat, joiden julkaiseminen voisi vahingoittaa maanpuolustuksen etua, yleistä järjestystä tai valtion turvallisuutta.

Kimmo Rouskun mukaan HS:n artikkelissaan julkaisemat tiedot vaikuttavat kuuluvan mitä ilmeisimmin turvaluokiteltavaan tietoon.

Muuta salassa pidettävä tietoa ovat esimerkiksi tietyt henkilötiedot sekä liike- ja ammattisalaisuudet.

Salaista ja erittäin salaista tietoa

Salassa pidettävän tiedon suojaamisesta ja käsittelystä viranomaisten välillä määrätään erikseen tietoturva-asetuksella, jonka mukaan asiakirjoja voidaan suojata neliasteisella portaikolla. Mitä korkeampi luokittelu, sitä tärkeämpi asiakirja on kyseessä. Turvaluokituspäätöksen tekee yleensä asiakirjan allekirjoittaja.

Turvaluokiteltavaa tietoa arvioidaan tiukemmin kriteerein kuin muuta salassa pidettävää tietoa, koska ensimmäinen liittyy kansalliseen turvallisuuteen.

Merkittävimmät asiakirjat saavat merkinnän “erittäin salainen” tai “salainen”. Asetuksessa arvioidaan tällaisten tietojen päätymisen vääriin käsiin ehkä aiheuttavan erityisen suurta tai merkittävää vahinkoa “yleiselle edulle”.

– Tämä tarkoittaa silloin kansallista turvallisuutta, Rousku sanoo.

Suojaustason kolmanteen lokeroon kuuluvat asiakirjat saavat merkinnän “luottamuksellinen”, kun taas alimman tason dokumentit kuuluvat kategoriaan “käyttö rajoitettu”. Tällaisten tietojen paljastuminen voisi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi yksittäisille henkilöille.

Kolmos- ja varsinkin neloskategorian tietoja voidaan käsitellä vapaammin kuin erittäin salaisia tietoja. Tietojen käyttöä ei valvota niin tarkkaan, ja käyttäjiä voi olla jopa satoja.

Suomen neliportainen asteikko on kansainvälisesti yhteensopiva, samanlainen malli on käytössä ainakin EU:ssa ja sotilasliitto Natossa. Englanniksi korkein suojataso on “ top secret”.

Eduskunta on hyväksynyt alkoholilain uudistuksen ja alkoholiveron korotuksen.

Alkoholilain uudistus hyväksyttiin eduskunnan toisessa käsittelyssä äänin 124–65. Poissa oli kahdeksan edustajaa ja tyhjää äänesti kaksi.

Uudistuksen myötä kaupat, kioskit ja huoltamot saavat alkaa myydä 5,5-prosenttisia alkoholijuomia. Myös vaatimus juoman valmistamisesta käymisteitse poistuu. Näin ollen kaupat voivat alkaa myydä nelosolutta, vahvaa siideriä ja väkevistä alkoholijuomista tehtyjä juomasekoituksia eli niin sanottuja limuviinoja.

Alkoholilain uudistumisen myötä myös Alkon myymälöiden aukioloaika pitenee iltayhdeksään eikä ravintoloiden tarvitse enää hakea jatkolupia anniskelun jatkamiselle kello 01.30:n jälkeen. Anniskelua saa jatkaa neljään asti omalla ilmoituksella.

Lue täältä lisää uuden alkoholilain tuomista muutoksista.

Alkoholin kulutuksen hillitsemiseksi hallitus toi eduskunnalle myös esityksen alkoholiverotuksen kiristämisestä. Veronkorotuksen on arvioitu nostavan esimerkiksi keskioluen kauppahintaa noin kuusi prosenttia eli noin 7 senttiä pikkupullolta.

Lain sisällöstä käytiin kiivas keskustelu

Alkoholilain uudistus oli pitkän poliittisen väännön lopputulos ja lain sisällöstä käytiin viimeiseen asti kiivasta keskustelua.

Hallituspuolueiden edustajilla oli vapaus äänestää kaupassa myytävän alkoholin prosenttirajasta omantuntonsa mukaan lain ensimmäisessä käsittelyssä viime perjantaina. Tosin Helsingin Sanomat kertoi, että kokoomuksen eduskuntaryhmä oli tehnyt ryhmäpäätöksen äänestää hallituksen esittämän 5,5 prosentin puolesta.

Täältä voit katsoa, miten kukin edustaja äänesti tiukassa äänestyksessä.

Äänestystä edelsi pikkutunneille jatkunut keskustelu, jossa opposition edustajat olivat muun muassa huolissaan Alkon monopolin murentumisesta lakiuudistuksen myötä. Oppositio olisi halunnut lakiin selvemmät määräykset alkoholin etämyynnistä eli alkoholin tilaamisesta toisesta EU-maasta.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) lupasi eduskuntakeskustelussa asettaa työryhmän selkiyttämään etämyyntiä.

Uusi alkoholilaki tulee voimaan ensi vuoden maaliskuun alusta. Juomasekoitusten vähittäismyynti sekä ravintoloiden aukioloajat vapautuvat jo tammikuun alussa.

Lue myös:

Täpärä äänestys ratkaisi nelosoluen tulon kauppoihin – Katso listasta, miten kukin kansanedustaja äänesti

Oppositio moitti alkoholilakiesitystä etämyyntipykälien epäselvyydestä

Alkoholiveron korotukset jäävät odottamaan alkoholilain uudistusta

Hallitus lähettää alkoholilain uudistuksen eduskuntaan: Katso listasta, mitkä asiat ovat muuttumassa

Harvinaista valkoista mustikkaa tavataan luultua laajemmalla alueella. Tämä käy ilmi Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin alkusyksystä tekemästä kartoituskyselystä, missä kerättiin havaintoja ja tarinoita sekä sinisistä että valkoisista mustikoista.

– Vastauksia tuli jopa yli odotusten, sillä saimme valkoisista mustikoista peräti kaksikymmentä vastausta, kertoo Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutila.

Kun tämän vuoden havainnot lisätään edellisvuoden havaintoihin, tiedetään valkoista mustikkaa kasvavan ainakin yli 30 paikassa.

Vastauksia tuli jopa yli odotusten, sillä saimme valkoisista mustikoista peräti kaksikymmentä vastausta. Karri Jutila

– Uusien havaintojen perusteella näyttääkin siltä, että Hämeen lisäksi valkoista mustikkaa kasvaa myös muun muassa Kokemäellä Satakunnassa.

Vanhin kasvusto tiedossa Raumalta

Eniten havaintoja tuli Etelä-Hämeestä, mistä piirille tuli tietoa kolmestatoista kasvupaikasta. Muutamia havaintoja tuli myös Satakunnasta (5), Etelä-Savosta (4), Kainuusta (3), Pohjois-Karjalasta (2), Varsinais-Suomesta (2), Uudeltamaalta (1), Etelä-Karjalasta (1), Oulun Pohjanmaan alueelta (1) ja Pohjois-Savosta (1).

– Vanhin kasvusto on tiedossa Raumalta, missä valkoista mustikkaa on kasvanut samassa paikassa 1880-luvulta lähtien, Karri Jutila kertoo.

Mustikan valkoiset marjat ovat siis melko harvinaisia ja hämmästyttävät löytäjäänsä. Karri Jutilan mukaan aiempienkin tietojen pohjalta voidaan arvioida, että esiintymiä Suomessa on kaikkiaan ainakin sata.

– Ehkä paljon enemmänkin, sillä pienten kasvustojen havaitseminen on vaikeaa. Valkoisista marjoista puuttuu sininen väriaine eli antosyaniini geenimuunnoksen seurauksena.

Kasvupaikat harvojen tietoon

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri toimittaa saamansa tiedot valkoisista mustikoista Suomen Lajitietokeskuksen sähköisiin tietokantoihin. Sieltä tiedot ovat esimerkiksi tutkijoiden käytettävissä.

Tarkkaa tietoa valkoisten mustikoiden kasvupaikoista ei levitellä. Karri Jutila

– Jotkut havaintojen ilmoittajista esittivät toivomuksen, että tarkkaa tietoa valkoisten mustikoiden kasvupaikoista ei levitellä, kertoo luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutila.

Jutilan mukaan tämä onkin hyvä pitää mielessä, vaikka kyseessä ei olekaan rauhoitettu kasvilaji, eikä kasvimuoto.

– Varmasti kasvi- ja marjabongareilla sormet syyhyäisivät maistamaan näitä erikoisen värisiä mustikoita. Kunnioitetaan kuitenkin löytäjien toiveita, etteivät valkoiset mustikat tyystin häviäisi.

Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin vuoden 2017 teemalaji mustikka on vähentynyt viime aikoina tehometsätalouden myötä.

Langinkosken keisarillisen kalastusmajan museotoimintaa vuosikaudet pyörittänyt yhdistys uhkaa jättää toiminnan.Toiminnasta vastaava Langinkoskiseura on ajautunut kiistaan museota hallinnoivan ja vuokraavan Metsähallituksen kanssa.

Langinkoskiseuran ja Metsähallituksen välinen vuokrasopimus päättyy vuoden lopussa. Tähän saakka vuosittainen vuokra on ollut 3 000 euroa. Metsähallitus on esittänyt seuralle uutta sopimusta, jonka myötä vuokra yli kaksinkertaistuisi.

Uusi vuokra määräytyisi kävijämäärien perusteella, ja maksua menisi nykyisen vuokran lisäksi noin 40 senttiä jokaista kävijää kohden. Museolla on vuosittain noin 10 000 kävijää, joten maksua kertyisi yhteensä noin 4 000 euroa. Uusi vuokrasumma olisi näin ollen kävijämääristä riippuen noin 7 000 euroa.

– Uudet ehdot, joilla Metsähallitus olisi valmis jatkamaan vuokrasopimusta kanssamme, ovat meidän näkökulmastamme kohtuuttomia, Langinkoskiseuran puheenjohtaja Pentti Leisti sanoo.

Langinkoskiseura saa tulonsa pääasiassa pääsylipuista. Seuran toiminta nojautuu vapaaehtoistyöhön. Ainoastaan vahtimestarille maksetaan palkkaa. Intendentti ja kirjanpitäjä saavat kulukorvauksia.

– Meidän kannaltamme tämä on pattitilanne. Nykyisilläkin vuokrilla ja kävijämäärillä toiminta on aavistuksen tappiollista. Mistä me revimme 3 000–4 000 euroa lisää vuokriin, Leisti kysyy.

– On kohtuutonta, että meidän pitäisi yksityishenkilöinä kantaa riski. Tuntuu oudolta, että Metsähallitus ja valtiovalta kääntävät taloudellisen riskin yksityishenkilöiden kannettavaksi.

Alkuperäinen vuokra ainakin kymmenkertaistuisi

Metsähallitus on hallinnoinut Langinkoskimuseota vuodesta 2014 saakka, jolloin valtio siirsi omistamiensa rakennusten hallinnoinnin Senaatti-kiinteistöille ja Metsähallitukselle. Ennen tätä museo oli Museoviraston alaisuudessa. Museorakennuksia ympäröivä luonnonpuisto on ollut koko ajan Metsähallituksen alaisuudessa.

Museoviraston kanssa Langinkoskiseuralla oli toistaiseksi voimassaoleva sopimus. Seura maksoi vuokraa 900 euroa vuodessa. Vuonna 2014 Metsähallitus ja Langinkoskiseura solmivat määräaikaisen sopimuksen. Vuokra nousi hallintasuhteiden muututtua 3 000 euroon vuodessa.

Metsähallituksen puistonhoitajan Henrik Janssonin mukaan nyt ehdotettujen muutosten jälkeen vuokraa olisi tarkoitus korottaa vielä saman verran lisää. Tämän toteutuessa seuran vuokra nousisi noin kymmenkertaiseksi siitä, mitä se oli Museoviraston alaisuudessa.

– Tarkoituksena oli vielä kolmen vuoden ajan korottaa vuokraa niin, että se olisi sellaisella tasolla, jota laki meitä edellyttää näistä kohteista ottamaan, Jansson sanoo.

Janssonin mukaan vuokrankorotuksen taustalla on tarve yhtenäistää Metsähallituksen hallinnoimien kiinteistöjen vuokria.

– Vuokraa tasapainotetaan, koska meidän on käsiteltävä vuokralaisiamme tasa-arvoisesti. Meidän täytyy toimia sääntöjen mukaan joka kohteessa.

Kalastusmajan historia ulottuu 1800 -luvulle

Langinkoski on historiallisesti arvokas kohde, joka tunnetaan Venäjän keisarien kesänviettopaikkana. Keisari Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna vierailivat Langinkoskella kesällä 1887 ja ihastuivat paikkaan. Keisaripari rakennutti kosken äärelle kalastusmajan, josta Langinkoski tunnetaan.

Suomen itsenäistyttyä kalastusmaja siirtyi valtion omistukseen. Langinkoskiseura aloitti museotoiminnan 1950-luvulla. Seura on kuitenkin hoitanut majaa 1920-luvulta saakka. 1950-luvulle saakka se toimi Kymenlaakson museoseura -nimellä.

Kotkan kaupunki olisi ollut valmis tukemaan Langinkoskiseuraa rahallisesti, mutta seura ei pidä vaihtoehtoa hyvänä.

– Jos kaupunki haluaa tukea museota, he saavat mielestäni pyörittää sitä itse. Mielestäni sellainen ratkaisu, jossa on monta viranomaista päällekkäin ei ole hyvä. Olemme tähänkin asti pyörittäneet museota itse, Leisti sanoo.

''Tilanne on aika ikävä ja kummallinen''

Museovirasto on tarjoutunut vuokraamaan museon Metsähallitukselta, joka ei ole tähän järjestelyyn suostunut.

– Olemme pyytäneet perusteluja, mutta emme ole saaneet niitä. Tilanne on aika ikävä ja kummallinen, koska Metsähallitus on ajamassa ulos Langinkoskiseuraa, joka on pitkään hoitanut museota. Kaikkein yksinkertaisin ratkaisu tilanteeseen olisi se, että Museovirasto vuokraisi museon Metsähallitukselta. Me jatkaisimme yhteistyötä Langinkoski-seuran kanssa. Yhteistyö jatkuisi hyvin samanlaisena kuin ennen vuotta 2014, Museoviraston pääjohtaja Juhani Kostet sanoo.

Langinkoskiseura pitää Museoviraston esitystä parhaana vaihtoehtona.

– Meidän kannaltamme se olisi paras ratkaisu. Meillä olisi se hyvä yhteistyö, joka meillä oli ennen vuotta 2014. Se olisi ihanteellinen ratkaisu, Pentti Leisti sanoo.

Kostet pitää museon jatkoa tärkeänä.

– Olemme määritelleet Suomen kansallismuseon tulevaisuuden tehtäväksi Suomen valtiollisen historian esittämisen. Langinkoski on merkittävä kohde, joka liittyy autonomisen ajan historiaan.

Metsähallituksen mukaan museo ei ole uhattuna

Metsähallituksen puistonhoitajan Henrik Janssonin mukaan museotoiminta tulee jatkumaan Langinkoskiseurasta riippumatta.

– Ei ole mitään vaaraa, että se sulkeutuisi. Jos emme pääse seuran kanssa sopimukseen, haemme todennäköisesti vuokralaista. Myös kahvilan vuokrasopimus on katkolla, eli todennäköisesti haemme yhden vuokralaisen koko alueelle pyörittämään kaikkea toimintaa.

Janssonin mielestä pääsylipun hintaan sidotun vuokrankorotuksen riski olisi pieni.

– Meille olisi ollut tärkeää, että toimintaa olisi jatkettu samalla linjalla. Olisimme mahdollisimman pienillä korotuksilla ja riskittömästi nostaneet vuokran sille tasolle, että voimme sanoa että toimimme sääntöjen mukaan ja tasapuolisesti.

Jansson ei halua ottaa kantaa siihen, voiko Metsähallitus joustaa vuokrasta, jos Langinkoskiseuran kanssa ei päästä sopimukseen eikä uutta vuokralaista löydy.

– En voi ottaa siihen kantaa, ennen kuin saamme virallisen ilmoituksen siitä, onko Langinkoskiseura lähdössä vai ei. Olemme tehneet vuokratarjouksen, mutta emme ole saaneet Langinkoskiseuralta mitään virallista tietoa siitä, hyväksyvätkö he sen vai eivät. Tiedän, että he ovat suhtautuneet asiaan negatiivisesti, mutta en tiedä mitä he ovat päättäneet.

Langinkoskiseuran puheenjohtaja Pentti Leisti pitää Janssonin puheita outoina.

– On erikoinen väite, ettemme olisi ilmoittaneet Metsähallitukselle, hyväksymmekö uuden vuokrasopimuksen. Vuokrasopimuksessa lukee ihan selvällä suomen kielellä, että meillä oli huhtikuuhun saakka aikaa ilmoittaa, hyväksymmekö uuden sopimuksen vai emme. Olemme silloin ilmoittaneet, että näillä ehdoilla emme hyväksy sitä. Kun määräaikainen vuokrasopimus päättyy, niin ei sitä tarvitse erikseen irtisanoa, Leisti toteaa.

Museoesineet lähtevät Langinkoskiseuran mukana

Museon irtaimisto kuuluu pääosin Museovirastolle, pieni osa on Langinkoskiseuran omistuksessa. Kumpikin vaalii esineistöään tarkasti.

– Emme voi antaa esineistöstä vastuuta kenelle tahansa. Vain ammattilainen pystyy huolehtimaan siitä, Juhani Kostet toteaa.

Pentti Leisti on samoilla linjoilla.

– Jos lähdemme museosta, omistamamme esineistö menee todennäköisesti maakuntamuseoon. Löydämme sille kyllä paikan. Emme aio jättää omaisuuttamme Langinkoskimuseoon.

Langinkoskiseura haluaa jatkaa toiminnan pyörittämistä, jos vuokraehdoista päästään sopuun.

– Tässä on paljon sellaisia arvoja, joista kannattaisi pitää kiinni. Olemme pyörittäneet museota 1950-luvulta lähtien ja meillä on siihen tarvittava osaaminen. Onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa. Totta kai olemme valmiita neuvottelemaan niin pitkälle kevääseen, kuin mahdollista, Leisti toteaa.

Museovirasto neuvottelee tammikuussa asiasta luontopalveluiden ja ympäristöministeriön edustajien kanssa.

– Puimme asian ja katsomme, jos tähän löytyisi jokin järkevä ratkaisu. Metsähallitus joutuu itse ratkaisemaan sen, miten he asian yrittävät hoitaa, jos Museovirasto ja Langinkoskiseura eivät kelpaa museon hoitajiksi. Kuka sinne sitten kelpaa ja millä edellytyksillä ja ehdoilla, Kostet pohtii.

Keisarillisen kalastusmajan tilanteesta kertoi ensin Kymen Sanomat.

Kuohunta puolustusvoimien ja Helsingin Sanomien ympärillä otti lisäkierroksia maanantaiaamulla, kun Helsingin Sanomat kertoi poliisin tehneen kotietsinnän toimittaja Laura Halmisen kotiin.

Kyseinen kotietsintä on poikkeuksellinen, sanoo rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta.

Mutta miksi? Yle esittelee kotietsinnöistä neljä seikkaa asian valaisemiseksi.

1. Kotietsintä on rutiinioperaatio, joka tehdään matalalla kynnyksellä

Kotietsinnät ovat poliisille rutiinia. Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen arvioi, että Suomen poliisi tekee niitä vuodessa tuhansia.

Peruste kotietsinnälle täyttyy esimerkiksi silloin, jos poliisilla on syytä epäillä rikosta, josta ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Käytännössä poliisille riittää esimerkiksi naapurin uskottava vinkki siitä, että viereisessä huoneistossa kasvatetaan kannabista.

– Lähinnä niitä tehdään takavarikoitavien esineiden löytämiseksi. Kenties tyypillisin tapaus on huumausainerikos, sanoo professori Tolvanen.

2. Erityinen kotietsintä on harvinainen operaatio ja vaatii tuomioistuimen päätöksen

Sen sijaan erityisiä kotietsintöjä Suomen poliisi tekee vuodessa vain kymmenkunta, professori Matti Tolvanen laskee.

– Yleensä asianajotoimistoihin. Ja Kuopiossahan tehtiin poliisin tiloihin erityinen kotietsintä Aarnio-tapauksen yhteydessä.

Kotietsintä muuttuu erityiseksi kotietsinnäksi, jos kohteessa voidaan olettaa olevan arkaluonteisia tietoja, joita poliisilla ei ole oikeutta nähdä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi lääkärin vastaanotto, asianajajan toimisto tai sanomalehden toimitus.

Mikäli etsintä kohdistuu tällaiseen paikkaan, poliisi tarvitsee etsintään tuomioistuimen päätöksen. Tämä tehdään ripeästi.

– Ratkaisu tehdään yhden tuomarin kokoonpanossa.

Erityisessä kotietsinnässä on myös oltava mukana nimetty etsintävaltuutettu. Valtuutetun tehtävä on varmistaa, että esimerkiksi potilastiedot eivät päädy poliisin nähtäväksi.

– Valtuutettu on aihepiirin asiantuntija, se voi olla vaikka asianajaja. Kuka tahansa ei osaa arvioida, onko kohteessa tietoa joita ei saisi takavarikoida, Tolvanen selventää.

Tällainen materiaali tulee poliisin sinetöidä ja toimittaa tuomioistuimelle. Oikeus arvioi, saako poliisi materiaalin hyödynnettäväksi rikostutkinnassa.

– Poliisi ei saa tutkia aineistoa millään tavalla. Tuomioistuin arvioi sen sitten.

Takavarikkokielto väistyy, jos epäillystä rikoksesta voi saada kuuden vuoden vankeusrangaistuksen. Tämä ei päde kyseiseen kotietsintään. KRP tutkii Helsingin Sanomien tapausta nimikkeellä turvallisuussalaisuuden paljastaminen, josta maksimirangaistus on neljä vuotta.

3. Toimittajan kotiin tehty erityinen kotietsintä on ainutlaatuinen tapaus

Poliisi teki sunnuntaina erityisen kotietsinnän puolustusvoimien tiedustelutoiminnasta kirjoittaneen toimittaja Laura Halmisen kotiin ja takavarikoi suuren määrän todistusaineistoa.

Ylen Aamu-tv:ssä haastateltu Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi ei muistanut yhtäkään vastaavaa tapausta. Vastaavaa ei muista myöskään professori Matti Tolvanen.

– On äärimmäisen poikkeuksellista, että erityinen kotietsintä kohdistuu toimittajan kotiin. Yleensä nämä kohdistuvat työpaikkoihin, toimistoihin ja vastaaviin.

Kotietsintä tehtiin Halmisen kotiin sen jälkeen, kun hän oli omien sanojensa mukaan tuhonnut tietokoneensa kovalevyä vasaralla. Tämä oli johtanut tietokoneen savuamiseen ja palokunnan saapumiseen. Palokunnan mukana asuntoon oli tullut lopulta myös poliisi.

Helsingin Sanomien mukaan poliisi oli kutsunut lisävoimia paikalle sen jälkeen kun oli selvinnyt kenelle asunto kuuluu. Kotietsinnän perusteeksi poliisi kertoi epäilyn turvallisuussalaisuuden paljastamisesta.

– Kun tutkinta on aloitettu ja on syytä epäillä, että toimittajalla on rikokseen liittyvää tavaraa, niin kotietsinnän edellytykset täyttyvät, Tolvanen sanoo.

Tolvanen arvioi, että kotietsintään johti nimenomaan tapahtumien poikkeuksellinen kulku.

– Jos on hajottamassa kovalevyä, se antaa poliisille aiheen epäillä, että siellä on aineistoa jota ei haluta poliisin tietoon.

Maanantaina KRP totesi Ylelle, että "Helsingin Sanomien toimittajan asuinrakennuksen kellarissa on pyritty ilmeisesti tuhoamaan käynnissä olevaan esitutkintaan mahdollisesti liittyvää aineistoa".

4. Oliko poliisilla oikeus tutkia toimittajan kotia?

Toimittajan koti on juuri sellainen paikka, jossa poliisi voi olettaa olevan lähdesuojan piirissä olevaa aineistoa. Oliko poliisilla oikeus penkoa sitä?

Yleisestä kotietsinnästä tekee päätöksen poliisi. Sen sijaan erityinen kotietsintä tarvitsee tuomioistuimen päätöksen. Toimittaja Laura Halminen oli todennut kotietsinnästä kertovassa Helsingin Sanomien jutussa, että poliisilla ei ollut tuomioistuimen päätöstä etsinnän tekemiseksi.

Pakkokeinolain mukaan tuomioistuimen päätöstä ei kuitenkaan tarvita, jos erityinen kotietsintä on välttämätöntä toimittaa kiireellisesti. Tällöin poliisi voi päättää etsinnästä ja määrätä etsintävaltuutetun itse. KRP:n mukaan paikalla olikin ollut nimetty etsintävaltuutettu.

– Kun on ollut kiire, on joutunut varmaan näin menettelemään. Monta kertaa käy niin, että tarve erityiselle kotietsinnälle havaitaan vasta paikan päällä, Tolvanen sanoo.

Helsingin sanomien mukaan poliisi oli takavarikoinut Halmisen kotoa muun muassa puhelimia, tietokoneen ja muistitikkuja, jotka suljettiin sinetöityihin pusseihin. Poliisi toimi tapauksessa oikein, Tolvanen arvioi lehtitietojen perusteella.

– Tuntuu siltä, että poliisi on toiminut oikein, kun se on kuitenkin sinetöinyt materiaalin.

Britannian upouudessa lentotukialuksessa HMS Queen Elizabethissä on havaittu merkittävä vuoto. Laivaan tulee vettä 200 litraa tunnissa.

Asiasta kertoi ensimmäisenä iltapäivälehti Sun.

Vuoto johtuu viallisesta tiivisteestä potkurinakselissa. Laiva viedään piakkoin korjattavaksi kuivatelakalle, ja korjauksen jälkeen ensi vuonna se on täysin toimintakelpoinen, sanoo laivaston tiedottaja BBC:lle.

Laiva ei ole uppoamisvaarassa, sillä sen pumput pystyvät poistamaan ylimääräisen veden.

Laivastolle vika on lähinnä kiusallinen. Queen Elizabeth on laivaston ylpeys. Se otettiin käyttöön vain parisen viikkoa sitten. Laiva ei ole vielä varsinaisessa palveluskäytössä, vaan sillä tehdään edelleen koeajoja.

Aluksen rakennushinta oli 3,1 miljardia puntaa eli noin 3,5 miljardia euroa. Korjauskin maksanee miljoonia.

Komeasta lentotukialuksesta on määrä tulla Britannian kuninkaallisen laivaston lippulaiva. HMS Queen Elizabeth on 280 metriä pitkä ja sen uppouma on 65 000 tonnia.

Eduskunta on hyväksynyt kiistellyn työttömyysturvalain äänin 103-90. Tyhjää äänesti kaksi ja poissa oli neljä kansanedustajaa.

Oppositio on vastustanut jyrkästi etenkin lakiin liittyvää aktiivimallia, jonka mukaan työttömyyskorvauksesta nipistetään 4,65 prosenttia, jos työtön ei käy riittävää määrää palkkatyössä tai osallistu työllistymistä edistäviin palveluihin kolmen kuukauden aikana.

– Hallituspuolueet runnoivat työttömiä kurittavan lain läpi varoituksista huolimatta. Me emme hyväksy sitä, että työttömiä rangaistaan siitä, että työtä ei yksinkertaisesti ole. Siksi SDP tulee muuttamaan aktiivimallin, Rinne sanoi tiedotteessaan heti äänestyksen jälkeen.

Teollisuusliitto: Paikalliset poliittiset lakot valmisteluun

Teollisuusliitto kertoi tiistaina tuomitsevansa hallituksen työttömyysturvalain aktiivimallin. Teollisuusliiton mukaan työttömyystukia leikkaava malli kurittaa työttömiä eikä lisää työllisyyttä.

Teollisuusliiton valtuusto kokousti tiistaina ja päätti, että liitto aikoo valmistella paikallisia poliittisia lakkoja.

Liiton valtuuston mielestä aktiivimallin käyttöönotto on yksipuolinen toimi, jolla halutaan käyttää isäntävaltaa, nöyryyttää ja leimata työttömiä työnhakijoita.

Liiton mukaan hallitus lupasi kiky-sopimuksen yhteydessä, että lisäleikkauksia ei työttömyysturvaan enää tulisi.

– Samoin hallitus lupasi valmistella nämä muut työelämään liittyvät asiat kolmikantaisesti. Kumpikin lupaus on nyt petetty, Teollisuusliitto toteaa tiedotteessa.

Lue myös:

Työttömien järjestö huolestui hallituksen kaavailuista: "Työttömät ovat tyrmistyneitä"

Työttömien pakottaminen 12 työpaikan hakemiseen torpattiin oppositiossa – Lindström: "Mielestäni tämä on maltillinen esitys"

Alun perin tämän jutun piti kosketella yritysten valtionapujen leikkauksia. Budjettiriihessä päätetyn mukaisesti parlamentaarisen työryhmän tuli tehdä tämmöinen leikkausesitys joulukuun puoliväliin mennessä, siis viime viikon perjantaina. Löin vetoa, että ei tule esitystä, eikä niin muodoin pakinaakaan. Voitin.

Vaihdoin aihetta eduskunnan antamiin joululahjoihin.

Saanevat parlamentissa tällä viikolla valmiiksi syksyn suururakkansa, kun valtion budjetti vuodelle 2018 tulee hyväksytyksi. Eipä hallituksen syyskuussa antama budjettiesitys kylläkään eduskunnan toimesta juuri miksikään muuttunut, tietenkään, ja onneksi.

Budjetoinnin kehysmenettely on johtanut siihen, että budjettiesityksen eduskuntakäsittely on vakaasti hallituksen hallussa. Toista oli ennen. Tästä menosta paras tai siis kamalin esimerkki on vuodelta 1990. Silloin päähallituspuolueet demarit ja kokoomus lätkivät eduskunnassa budjettiin satojen miljoonien markkojen lisämenot yrittäen estää Kepun vaalivoiton seuraavan kevään eduskuntavaaleissa. Ja tämä tapahtui siis tilanteessa, jossa sekä maan talous että valtiontalous olivat jo vapaassa pudotuksessa.

Rahat meni, mutta ei se mitään auttanut: Esko Aho sai veret seisauttavan vaalivoittonsa.

Miten paljon eduskunta nykymaailmassa budjettiesitystä voi niin sanotusti omin voimin muuttaa?

Jos katsellaan tämän vuoden budjettia, valtiovarainvaliokunta ja sen myötä eduskunta lisäsi valtion menoja noin 40 miljoonalla eurolla. Se on alle promille budjetin loppusummasta.

Mitä nämä menolisäykset ovat?

Suuri osa on niin sanottuja joululahjarahoja. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että valtiovarainvaliokunnassa jaellaan pikku määrärahoja sinne sun tänne. Näitten menolisäysten summa on kulissien takana sovittu.

Tänä syksynä oli syytä arvella, että näitä joululahjarahoja jaetaan taaskin noin 40 miljoonaa euroa. Mistä osasin näin arvata?

Jakamaton varaus on siis virallinen budjettitermi, joka suorastaan kehottaa jakamaan tämän rahan.

Hallitus antoi eduskunnalle marraskuussa budjettia täydentävän esityksen. Siinä kerrottiin, että niin sanottu jakamaton varaus on 40 miljoonaa euroa. Tämä jakamaton varaus on siis virallinen budjettitermi, joka suorastaan kehottaa jakamaan tämän rahan. Olisi totinen ihme, ellei valtiovarainvaliokunta nämä rahat jakaisi.

Ja jakoi kanssa: valiokunnan tekemät esitykset menolisäyksistä maksavat juuri tuon summan. Kun budjettikäsittely on eduskunnassa kesken, otan esimerkit tämän vuoden budjetista.

Hyvän pienoiskuvan näistä joululahjarahoista saa katselemalla budjettiin eduskunnassa viime vuoden syksynä lisättyjä pikkuruisia väylähankkeita.

Pienehköihin väylähankkeisiin oli hallituksen budjettiesityksessä varattu pitkälti yli miljardi euroa. Hankkeita oli enemmän kuin tuhat, eikä niitä tietenkään budjetissa luetella.

Tästä huolimatta eduskunta keksi vielä yhdeksän uutta hanketta, joihin rahaa pantiin lisää kuutisen miljoonaa euroa. Kaikkia perusteltiin liikenneturvallisuuden lisäämisellä, ja kummallisesti hankkeet näyttävät painottuvan semmoisille paikkakunnille, joissa asustelee hallituspuolueiden kansanedustajia.

Otetaanpa pari esimerkkiä.

Yksi kansanedustaja on nähnyt kotipaikkakunnallaan Loimaan seudulla valkohäntäpeuroja ja rahaa tuli riista-aitojen rakentamiseen. Peuroja toki on seudulla ollut vuosikymmeniä.

Pirkanmaalla yksi kansanedustaja oli vuosikymmenet valitellut kotikylänsä kuoppaista soratiepätkää. Havainnot olivat varmaan oikeita, asuuhan hän tämän tien varressa. Kun puolue pääsi hallitukseen, joulupukki eli siis valtiovarainvaliokunta antoi rahat tien asfaltointiin.

Näin se liikenneturvallisuus paranee.

Sen verran huomenna lukkoon lyötävästä ensi vuoden budjetista, että nyt valtiovarainvaliokunta näyttää löytäneen peräti yhdeksäntoista liikenneturvallisuushanketta ja osoittaa niihin rahaa melkein kaksitoista miljoonaa euroa.

Jätän tutkivien journalistien tehtäväksi selvitellä tarkemmin, millä perusteella nämä yhdeksäntoista hanketta tulivat valituiksi.

Erkki Virtanen

Kirjoittaja on työ- ja elinkeinoministeriön entinen kansliapäällikkö, joka jäi eläkkeelle 45 vuoden virkamiesuransa jälkeen. Nyt Virtanen vaeltelee mökkipaikkakuntansa Tammelan saloilla ja seuraa ja kommentoi valtiontalouden nykytilaa. Poliittisesti yhä sitoutumaton.