Vaahtosammuttimeksi tai hobitiksi nimittelyä. Tietojen ja taitojen vähättelyä. Fyysistä kajoamista.
Amatsoniksi tai goljatiksi haukkumista. Pituuden päivittelyä ja sukupuolen arvailua. "Sä varmaan pelaat koripalloa."
Yle Akuutti kysyi suomalaisista, minkälaisia kokemuksia heillä on pituuteensa liittyen. Vastauksia tuli yli tuhat, joista suurin osa oli naisilta. Kokosimme vastauksista kokonaisuuden, joka piirtää kuvan siitä, minkälaista on elämä keskipituuden molemmilla puolin.
Suomessa aikuisen naisen keskipituus on tällä hetkellä 167 senttiä ja miehen 180 senttiä.
"Minun on aivan turha yrittää saada minkäänlaista auktoriteettiasemaa"
Minua on etenkin alle 30-vuotiaana luultu melko usein lapseksi. Esimerkiksi huoltomies on kysynyt ovella, ovatko vanhempani kotona. VR:n konduktööri on ohjannut minua olkapäästä taluttaen kohti oikeaa kaukojunan vaunua. Tässä vain kaksi esimerkkiä. Kaupankassalla työskennellessäni sain asiakkailta lähes päivittäin loukkaavia, asiattomia tai ajattelemattomia kommentteja pituudestani. Minuun on kerran kohdistunut lievä pahoinpitely: harrastusyhteisön vuosijuhlien jatkoilla tuttu, humaltunut mies nosti minut voimakkaasta estelystä huolimatta ilmaan ja retuutti mielivaltaisesti. Kävin vammojen vuoksi lääkärissä. Lääkäri, noin 170-senttinen nainen, totesi, että uhrin ja tekijän kokoero ei voi olla vaikuttamatta tällaiseen tekoon - hänen kokoistaan naista kukaan ei riepottele hetken mielijohteesta. Nykyisestä koulutuksesta huolimatta koen, että minun on tehtävä tavallista enemmän työtä ollakseni uskottava nimenomaan live-kohtaamisissa, esim. työhaastatteluissa tai uusien asiakkaiden kanssa. – 32-vuotias nainen, 145 cm.
Valmistuin alakoulun opettajaksi ja usein minut sekoitetaan oppilaisiin. "No enpä ollut erottaa sinua oppilaidesi joukosta", "mahdatko saada pidettyä kuria, kun olet noin pieni?" "Ai sinä olet opettaja? Sinähän olet pienempi kuin oppilaasi". Oppilaat eivät välitä pituudestani, eikä minulla ole vaikeuksia hallita oppilaita koska olen pienikokoinen. Toiset aikuiset kuitenkin vaikuttavat olemassa olevaan auktoriteettini kyseenalaistamalla sen pituuteeni viitaten. – 28-vuotias nainen, 156 cm.
Lisäksi kaikki mitä teet, on pituuden kompensointia. Näin on ainakin saanut kuulla ja lukea. 27-vuotias mies
Olen huomannut pituuteni aiheuttavan paljon keskustelua, asenteita, vitsailua ja uteliaisuutta. Työelämässä minua pidetään usein ikääni nuorempana ja jotenkin lapsekkaampana kuin olen, ja minun on aivan turha yrittää saada minkäänlaista auktoriteettiasemaa. Myös äitini on lyhyt, ja hän joskus kertoi että on saanut auktoriteettiä olemukseensa vasta iän myötä. Minua on myös käytetty humoristisessa mielessä kainalosauvana ja päälakeani pöytänä. Nuo eleet eivät loukkaa minua, mutta en tiedä että olisiko syytä vähän loukkaantua. – 28-vuotias nainen, 155 cm.
Jo nuoresta pitäen minua on väheksytty, ja nuoruudessa kiusattu melko rankasti. Monesti tuntuu, että lyhyitä miehiä karsastetaan niin työelämässä, kuin vapaa-ajan harrastuksissa. Lisäksi kaikki mitä teet, on pituuden kompensointia. Näin on ainakin saanut kuulla ja lukea. En todennäköisesti aio lisääntyä, etten saa vahingossakaan poikalasta, joka joutuisi kokemaan tämän saman helvetin jota lyhytkasvuisuudeksi kutsutaan. – 27-vuotias mies, 169 cm.
160-senttisenä naisena saa osakseen tytöttelyä ja alentavaa kohtelua. Baarissa saatetaan nostaa oikeasti kysymättä ilmaan "kun olet niin pieni". Päälaelle taputteluun saa myös tottua. Koen olevani aika perusmittainen, mutta kaikki kaverini ovat vähintään lähempänä 170 senttiä. Postin pakettiautomaatit ovat pahin ongelma! Pelkoni on, että joskus pakettini on ylimmissä laatikoissa ja joudun pyytämään apua saadakseni sen. – 28-vuotias nainen, 160 cm.
Työurallani opettajana minut monesti sekoitettiin oppilaisiin ja esimerkiksi siirrettiin olkapäistä ohjaten pois kun odotin ovella tungoksessa vuoroani. Kaupan lihatiskillä jonottaessa myös takana oleva isompi ihminen on suorittanut ostoksia ylitseni vaikka vuoro olisi ollut minun. Joskus tuntuu että pitkät pitävät pieniä ihmisiä vähempi älyisinä! – 65-vuotias nainen, 150 cm.
Omalla kohdalla pituus ei vaikuta mitenkään arkeeni tai haittaa elämääni muuten kuin muiden ihmisten käytöksen kohdalla. 24-vuotias nainen
Aamupalaverissa kollega kyseenalaisti, että ottavatko asiakkaat minut tosissani kokoni takia. Ihanaa, että tämä aihe on otettu esille! Nyky-yhteiskunnassa ei todellakaan saa mennä sanomaan, jos joku on ylipainoinen tai huomauttaa ihon väristä ynnä muusta sellaisesta, mutta pitkien ja lyhyiden sorsiminen on aikuisillekin ihan arkipäivää. Omalla kohdalla pituus ei vaikuta mitenkään arkeeni tai haittaa elämääni muuten kuin muiden ihmisten käytöksen kohdalla. – 24-vuotias nainen, 150 cm.
"Mieheltä toivotaan reippaampaa pituutta"
Kroonisesta sairaudesta johtuen olen vain 164 cm pitkä. Aivan kuin sairaudessa itsessään ei olisi tarpeeksi, aiheuttaa pituuden vähyys vielä omalta osaltaan ongelmia itsetunnon kanssa. Kun moni nainenkin on pidempi, tuntuu siltä, että menestys parisuhdemarkkinoilla on tuhoon tuomittu. Perinteisesti naiset haluavat reilusti itseään pidemmän ja lihaksikkaan miehen, enkä minä mahdu tuohon muottiin, vaikka kuinka päin yritettäisiin tunkea. Pituuden vähyyden aiheuttamat ongelmat ovat lähinnä henkisiä, mutta sitäkin suurempia. Lyhyenä miehenä eläminen aiheuttaa pääasiassa suunnattoman riittämättömyyden tunteen. – 19-vuotias mies, 164 cm.
Naiset karttavat ja syrjivät minua pituuden takia. Töissä on aina ollut epäilyä taidoistani ja tiedoistani sen takia kuin olen lyhyt! Taidan poistaa itseni geenipoolista. – 27-vuotias mies, 172 cm.
Kokemukseni tismalleen keskipituisena miehenä ei epäilemättä ole pahimmasta päästä, mutta silti on tullut selväksi ettei geneettisessä lotossa voittoa ole tullut. Ihastelu, jota monet naiset avoimesti ja äänekkäästi osoittavat pitkiä miehiä kohtaan on mieltäalentavaa. Taustalla ei vaikuta olevan edes tahallinen ilkeys, vaan ilmeisesti tämä käytös on sosiaalisesti hyväksyttävää naisille. Pahimmillaan tuttu sinkkunainen on suoraan kysynyt sinkkuminulta onko minulla yli 185 senttiä pitkiä sinkkukavereita. Ei tarvitse kahdesti miettiä mikä reaktio olisi seurannut jos olisin kysynyt häneltä onko hänellä alle 70 kiloa painavia sinkkukavereita. Hän kuitenkin selvästi koki kysymyksensä täysin sosiaalisesti hyväksyttäväksi. – 26-vuotias mies, 180 cm.
Treffejä ei uskalla naisten kanssa sopia, sillä vaikka he olisivat itse minuakin lyhyempiä, niin mieheltä toivotaan reippaampaa pituutta. On jokseenkin noloa, kun sitten tavatessa olenkin toista 10 senttiä lyhyempi. Ei enää ehkä niinkään itseni puolelta, mutta toisesta näkee ettei nyt ihan riitä. En jaksa enää murehtia, elämä on liian lyhyt (heh) sellaisen vatvomiseen, johon ei voi vaikuttaa. 33-vuotias mies, 168 cm.
"Pitääkö ne sentit tatuoida otsaan, kun jokaista vastaantulijaa niin kamalasti kiinnostaa"
Olen onnellinen 157cm pitkä naisen alku, mutta minua on kutsuttu kävelykepiksi, teletapiksi ja puutarhatontuksi lyhyyteni takia. Yleensä kuitenkin nauretaan yhdessä asiasta. 17-vuotias nainen, 157 cm.
Minua on niin kehuttu kuin haukuttu pituudestani. Mummi totesi joskus että "ei haittaa jos on pitkä, kunhan ei ole lihava" ja koulussa joskus muut tytöt kysyivät, että miten löydän koskaan poikaystävän kun olen niin pitkä. Myös ihan pelkästään kommenttia "oletpa pitkä!" kuulee paljon. Myös taksijonossa on tultu kysymään olenko mies vai nainen ja että miten vieressäni oleva mies selviää, kun olen pitkä. "Eikö se haittaa hänen miehuuttaan?" Edelleen, kun kuljen kaupungilla 20 senttiä itseäni lyhyemmän mieheni kanssa (joka on keskivertoa lyhyempi!) ihmiset tuijottavat. – 25-vuotias nainen, 185 cm.
Armeijassa kuulin koko ajan olevani kaappi, köntti, goljat, tankki... Häirintä oli jatkuvaa. Samoin töissä kuulee siitä lähes jatkuvasti kuinka olen hitaampi kuin muut tai "jätillä on vähemmän älyä". – 21-vuotias mies, 191 cm.
Harteikkaan ja meikittömän olemukseni sekä lyhyiden hiusteni takia minua puhutellaan usein suoraan poikana. Myös transsukupuoliseksi on oletettu, molempiin suuntiin. Aina on saanut kuulla siitä, kuinka näin pitkä tyttö ei tule ikinä löytämään poikaystävää tai näyttämään hyvältä mekoissa tai korkokengissä. Vaikka eihän se niin mene. Alan vasta pikkuhiljaa tulla sinuiksi pituuteni kanssa – on kuluttavaa ja turhaa murehtia jostakin, mihin ei voi vaikuttaa. – 17-vuotias nainen, 184 cm.
Haaveilen usein siitä että olisin aivan pieni kerä, mahtuisin jonkun kainaloon tai hyvin pieneen tilaan ja olisin jonkun mielestä söpö. 30-vuotias mies
Pahimpina kommenteina muistan erään ystäväni kommentin teini-ikäisenä bileissä, kun hän yhtäkkiä tokaisee "sä oot kyllä aivan liian pitkä naiseksi, onneksi en ole noin pitkä". Jokaisella työpaikalla kollegat ihmettelee miten olen niin pitkä, että löytyyköhän mulle työvaatteita edes. Ikuiset kommentit kori- sekä lentopallosta. Onko mun vaikea löytää miestä. Tuuleeko siellä ylhäällä. Nämä kommentit on saanut mut vihaamaan pituuttani. – 25-vuotias nainen, 182 cm.
Harrastuksessani minua on nimitelty goljatiksi, koska olen pitkä ja harteikas. Enimmäkseen pituus saa ihailua, mutta toisinaan sinkkuna toivoisin olevani keskipituinen tai lyhyt, sillä monikaan mies ei uskalla lähestyä pitkää naista, vaikka pitkänä saakin paljon katseita. Enkä ole edes mikään erityisen pitkä. Voin kuvitella, millainen tilanne on naisilla, jotka ovat pituudeltaan yli 180 senttimetriä. – 27-vuotias nainen, 176 cm.
Pituuteni perusteella on monesti tehty oletuksia aina luonteenpiirteistä harrastuksiin. Pitkänä on kiva yltää paikkoihin helposti ja isojen esineiden kanniskelu luonnistuu, mutta siihenpä ne edut sitten jäävät. Olen äärimmäisen kömpelö ja pituuteni ansiosta kolahtelen alituiseen sinne sun tänne – aina pitää yrittää niellä kivun lisäksi myös sitä noloutta, kun pitkänä ihmisenä kolahtaa julkisella paikalla johonkin. Kaikki pituuteen liittyvät vitsit on kuultu satamiljoonaa kertaa ja joskus mietin, pitääkö ne sentit tatuoida otsaan, kun jokaista vastaantulijaa niin kamalasti kiinnostaa. En koe olevani sitä mitä ihmiset olettavat, kun he näkevät minut. Olen aina ollut erityisherkkä haaveilija, enkä mikään köriläs. Haaveilen usein siitä että olisin aivan pieni kerä, mahtuisin jonkun kainaloon tai hyvin pieneen tilaan ja olisin jonkun mielestä söpö. – 30-vuotias mies, 195 cm.
Olin 15-vuotiaana ostanut säästämilläni rahoilla kauniit kultaiset korkokengät, ehkä noin 8 sentin korolla. Kotona niitä äidille näyttäessäni äiti parahti nauruun, "et sä noita voi pitää, näytät ihan kirahvilta" ja pakotti sitten palauttamaan kengät. Tästä on luultavasti alkanut oman pituuteni häpeämisen kierre. En ole käyttänyt korkokenkiä ja matalakantaisissakin kengissä olen yrittänyt valita sen matalakantaisimman. Olen seissyt oudoissa asennoissa, että näyttäisin kuvissa lyhyemmältä. Olen hävennyt itseäni liikkuessani lyhyemmässä seurassa ja useasti valehdellut pituuteni pari senttiä lyhyemmäksi. Nyt vasta 15 vuotta myöhemmin olen suht sinut pituuteni kanssa ja voin juhlissa käyttää korkokenkiä. Silti yhä välillä mietin, että olisinpa 10 senttiä lyhyempi. – 29-vuotias nainen, 171 cm.
Pituuden vuoksi vihasin koululiikuntaa; ei suoranaisesti ole reilua, että minun pitäisi hypätä korkeutta tai pituutta saman verran kuin noin 20 senttiä pidemmät saadakseni saman arvosanan. – 21-vuotias nainen, 150 cm.
En kuitenkaan suostu jäämään ikuiseen Pikku Myyn rooliin, koska tiedän olevani todellisuudessa juuri sopiva ja pienestä koostani huolimatta vaikuttava, vakavastiotettava persoona. 24-vuotias nainen
Miehiltä olen kuullut olevani pelottavan pitkä tai liian pitkä, että minun kanssani voisi seurustella. Ala-asteella koulussa opettajan sijainen kommentoi, etten varmaan saa ikinä poikaystävää, kun olen niin pitkä. Yläasteella haukuttiin ”Goljatiksi” niin, etten uskaltanut joskus edes mennä kouluun. Pitkä tyttö/nainen on todella monelle ongelma. – 22-vuotias nainen, 187 cm.
Olen 155 senttiä pitkä, mieheni on 182 senttiä. Häissämme miehen pitkät sukulaistädit yrittivät vaatia, että nousen kuvia varten portailla askeleen ylemmäs kuin mieheni, etten näytä niin lyhyeltä. Jostain syystä en suostunut. Eivätkä hekään menneet polvilleen etteivät näytä niin pitkiltä, kun vastaavasti pyysin sitä heiltä tasapuolisuuden nimissä. – 27-vuotias nainen, 155 cm.
Kääpiö, vaahtosammutin, hukkapätkä, kainalosauva, keijukainen. Kaikki nimitykset ovat tulleet tutuksi. Olen hieman yli 160-senttinen nuori nainen, joten en edes huomattavasti keskimääräistä pituutta lyhyempi. Silti olen koko ikäni saanut kuulla siitä, miten pienikokoinen olen. Pituuteni on vaikuttanut identiteettiini, saanut minut kärsimään syömishäiriöstä ja ollut ainainen epävarmuustekijä vaateostoksilla. En kuitenkaan suostu jäämään ikuiseen Pikku Myyn rooliin, koska tiedän olevani todellisuudessa juuri sopiva ja pienestä koostani huolimatta vaikuttava, vakavastiotettava persoona. – 24-vuotias nainen, 160 cm.
Lue myös:
Lyhytkasvuisen Elina Kurvin, 22, karu kokemus työelämästä – joutui hakemaan 70 kertaa työkokeiluun
"Nainen ei saa olla pitkä, eikä mies lyhyt" – Miksi meitä yhä mitataan ikiaikaisilla asenteilla?
Jutun kommenttiosio on auki klo 22 saakka. Tervetuloa mukaan.