Supermarket, teollisuushalli, rautakauppa ja kauppahalli. Neljäkymppisiään juhlivalla Kouvolan keskuskirkolla on monta lempinimeä.
Yksikään niistä ei ole mairitteleva.
Seurakunnan väkeä lempinimet tai kirkkorakennuksen hankkima vähintäänkin rosoinen maine eivät juurikaan tunnu häiritsevän.
– Onhan niitä mitalisijoja kertynyt äänestyksissä, joissa on etsitty Suomen ruminta kirkkoa, naureskelee kirkkoherra Keijo Gärdström.
Satunnaiselle ohikulkijalle rakennuksesta syntyy helposti mielikuva suorakaiteen muotoisesta metallia ja lasia huokuvasta möhkäleestä, jonka ympärillä on runsaasti teräskehikoita.
Keskeneräiseksi rakennustyömaaksikin kutsutun keskuskirkon saama kymmenien vuosien huomio on silti osa rakennuksen juhlia.
– Kyllä siellä niitä rautakauppajuttuja kuullaan, raottaa 70-luvun tyyliseksi juhlan juontajaksi peruukkeineen pestattu kappalainen Lasse Karppela.
Vuosikymmeniä jatkuneen vitsailuperinteen esimerkkejä löytyy edelleenkin helposti kaupungin kaduilta.
– Ei siitä ensimmäisenä kirkko tule mieleen. Ehkä jokin toimistorakennus tai vastaava, tuumii kuusankoskelainen Katja Inberg.
Valkealalainen Hannu Hytti on hetken mietittyään astetta tai paria tylympi.
– Halpahalli, tokaisee mies.
Kouvolassa asuva Tiina Kumpu on samaa mieltä siitä, että rakennusta ei tunnista kirkoksi ellei tiedä sen olevan kirkko.
Hän osallistui kaverinsa häihin viime kesänä.
– Mutta kyllä se sisältä on ihan eri näköinen, kehuu Kumpu.
Julkisten rakennusten lempinimet tyypillisiä
Kutsumanimien syntyminen kansan suussa on tuttua myös Kouvolan keskuskirkkoa nykysilmin katseleville arkkitehdeille.
– Julkisille rakennuksille on aika tyypillistä, että ne saavat lempinimiä. Sehän on oikeastaan ihan kivaa, toteaa arkkitehti ja tietokirjailija Rurik Wasastjerna.
Hän on tutkinut rakennusperintöä Kymenlaaksossa Kouvolan keskustan lisäksi muun muassa Kuusankoskella sekä Kotkan Sunilassa, Alvar Aallon suunnittelemassa tehdasyhdyskunnassa.
Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkalakaan ei ole voinut välttyä kuulemasta kirkon lempinimiä.
– Minkäs niille voi, pitää vaan kestää, naurahtaa Pihkala.
Sen sijaan maininnat tai äänestykset Suomen rumimmasta kirkosta eivät saa yliarkkitehtia naurahtamaan.
– Niistä olen vähän ihmeissäni. Mielestäni se kertoo ikävästä asenteesta. Varmaan muitakin rakennuksia kuin kirkkoja voisi sitten käsitellä samalla tavalla.
Kouvolan Keskuskirkko kahmi kuuluisuutta muutama vuosi sitten muun muassa Helsingin Sanomien järjestämässä äänestyksessä. Ylen uutisessa kirkkoa puolustettiin kuvailemalla sitä oman aikansa tuotteeksi.
Myös Iltalehden järjestämän Suomen ankeimpien rakennusten etsinnässä Kouvolan keskuskirkko loisti mukanaolollaan.
1970-luvun tuote
Moni ohikulkija on Kouvolassa ihmetellyt, miksi kirkon pitää näyttää juuri sellaiselta kuin keskuskirkko näyttää.
Kirkkohallituksen yliarkkitehti Antti Pihkala muistuttaa, että keskuskirkko rakennettiin 1970-luvun lopulla tilanteeseen, joka Kouvolan keskustassa jo oli. Kirkko liittyy ajankohtaansa niin vahvasti, että jokin toinen tyyli olisi voinut vaikuttaa omituiselta.
– Olisihan se herättänyt ihmettelyä, jos 1970-luvun Kouvolan keskustaan olisi rakennettu puinen ristikirkko, hymähtää Pihkala.
Arkkitehti Rurik Wasastjerna näkee Kouvolan keskuskirkon rakentamisessa myös kaikuja jo 1970-lukua edeltäneestä kriittisestä keskustelusta kirkkoa kohtaan.
Hän muistelee arvostelun terävimmässä kärjessä olleen prameat kirkkorakennukset, joiden sanottiin seisovan tyhjillään.
– Evankelisluterilainen kirkko halusi aikoinaan ehkä vastata tähän kritiikkiin ja rakentaa kirkoista tyyliltään arkisempia kuin aiempien vuosikymmenten tai vuosisatojen kirkkorakennukset, arvelee Wasastjerna.
Museoviraston mukaan Kouvolan keskuskirkko on osa valtakunnallisesti merkittävää, kaupungin keskustan hallintorakennusten muodostamaa rakennettua kulttuuriympäristöä. Lähituntumassa ovat myös Kouvolan kaupungintalo sekä entinen lääninhallituksen rakennus, jossa nykyisin sijaitsee Kaakkois-Suomen ely-keskus.
Yksityiskohdat haasteena ja hienoutena
Kirkkoherra Keijo Gärdströmin mielestä keskuskirkon arvostelijat keskittyvät liiaksi rakennuksen pelkistettyyn ulkopuoleen.
– Sisältä tämä on yksi Suomen toimivimpia kirkkoja, vakuuttaa Gärdström parinkymmenen vuoden kokemuksella Kouvolan seurakunnassa.
Hänen ja Lasse Karppelan mielestä kirkon sisätilojen valtteja ovat muun muassa sen valoisuus ja esteettömyys. Esteettömyys ei tässä tapauksessa tarkoita ainoastaan yhteen tasoon tehtyä rakennusta, jossa ei ole portaita.
– Salissa ei ole lainkaan pylväitä tai tolppia, jotka peittävät näkyyden esimerkiksi alttarille, lisää Karppela.
Antti Pihkalan ja Rurik Wasastjernan mielestä Kouvolan keskuskirkon hienoudet piilevät sen yksityiskohdissa. Perinteisiin kirkkoihin tottuneille Kouvolan keskuskirkko heittää haasteen - yksityiskohtia voi olla vaikea huomata.
Kirkkoherra allekirjoittaa arkkitehtien näkemyksen. Hänen mielestään erityisesti alttaritaulu, ehtoollisastiat, kastemalja ja kastepuu puhuttelevat yksinkertaisuudessaan.
– Niihin kannattaa kirkonpenkissä pysähtyä - jos ei saarnaa jaksa kuunnella, vinkkaa Gärdström.
Häät ovat keskuskirkon harvinaisuus
Vuonna 1977 valmistunut ja vuotta myöhemmin käyttöön vihitty keskuskirkko uhkuu ulospäin varsinkin terästä ja alumiinia, mutta myös lasia.
Kouvolan viime vuosikymmeniä käsittelevän historiateoksen mukaan erään kirkkovaltuuston jäsenen kerrotaan suunnittelun yhteydessä todenneen, että “kirkon on oltava kirkon näköinen ettei ohikulkijoiden tarvitse kysellä, että mikähän rakennus tuokin on".
Arkkitehtuuritoimisto Jaakko ja Kaarina Laapotin suunnittelema kirkko ei ole kuitenkaan pelottanut ihmisiä pois.
Ellei mukaan lasketa hääpareja.
Heitä houkuttelevat kirkkoherra Keijo Gärdströmin mukaan perinteisemmät kirkot.
– Parit häät vuodessa, kuten tänä vuonna tähän mennessä, laskeskelee Gärdström.
Silti keskuskirkossa käy eri tilaisuuksissa seurakunnan mukaan vuosittain noin 35 000 ihmistä. Heistä vajaa puolet jumalanpalveluksissa, loput ovat esimerkiksi koululaisia tai konserteissa kävijöitä.
Kouvolan keskuskirkon suunnittelijaksi aikoinaan valittu Laapotin arkitehtuuritoimisto tuli kirkon suunnittelukilpailussa toiselle sijalle.
Arkkitehti Rurik Wasastjernan mukaan suunnittelukilpailussa näkyi ajan henki. Hän muistaa hyvin kilpailuun osallistuneet työt.
– Sellaisia lasilaatikoita ne olivat kaikki.