Vuosi sitten heinäkuussa Sanna Mäensivun puhelin soi aamuyöllä. Soittaja kysyi, onko perhe kunnossa. Liekit nuolivat silloin heidän kotinsa kattoa.
Mäensivu oli töissä ja muu perhe kisareissulla toisella paikkakunnalla. Ihan varma Mäensivu siitä ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut.
– Soittelin paniikissa ympäriinsä varmistaakseni, että he olivat jo ehtineet lähteä. Pyysin äitiäni käymään paikalla katsomassa, mikä tilanne on. Hän soitti minulle takaisin ja sanoi lohduttomasti, että Sanna, sinulla ei ole enää mitään.
Perhe hänellä onneksi vielä on. Juuri muuta ei jäänyt jäljelle. Paitsi velkaa. Talo oli vielä osin pankin omistuksessa, eikä siinä ollut vakuutusta.
Kylmää kyytiä autohallissa
Epätoivon keskellä neuvojia löytyi paljon. Osa heistä suhtautui onnettomuuteen kylmäkiskoisesti. Toki Sanna Mäensivu sen itsekin silloin ymmärsi, että vakuutuksen ottaminen talolle olisi ollut järkevää. Mutta sille ei enää voinut mitään.
Perhe tipahti lähes tyhjän päälle. Pihapiirissä oleva halli sentään säilyi palossa. Sen sosiaalitilat ovat ajaneet kodin virkaa nyt yli vuoden.
Viime talvena makuutiloissa oli kylmä. Lämpöä oli vain noin 14 astetta.
Epätoivon pahimpina hetkinä ventovieraat ihmiset riensivät perheen apuun. Esimerkiksi Brother Christmasin lahjoittama ilmalämpöpumppu teki asumisesta heti miellyttävämpää.
Tiukkaa on silti tehnyt. Sen huomaa koko perheestä. Juha-Matti Rajala painaa päänsä alas ja huokaa.
– Aika raskas tämä vuosi on ollut. Syvissä vesissä on kahlattu, ja voimat ovat olleet koetuksella.
Ajatusten selvittelyä pihapiirissä
Perheen aikuiset hukuttavat ajatuksensa töihin. Sanna Mäensivu on töissä yömyöhään, Juha-Matti Rajala lähtee liikkeelle varhain aamulla. He näkevät toisiaan vain hetkittäin. Tytär Nita Rajala on ensimmäisellä luokalla, joten koulupäivät ovat lyhyitä. Hän on paljon kotona.
– Hänelle tämä on ollut kova juttu, Mäensivu huokaa.
Seinät alkavat tuntua kaikista jo ahtailta.
Isäntä on toki viettänyt ison osan vapaa-ajastaan autohallissa ennenkin, mutta nyt siellä pitää vielä asuakin. Moni katsoo säälien romuvuorta, jonka läpi perheen on kuljettava päästäkseen nykyiseen kotiinsa.
Asukkaiden silmin autot, moottorit ja varaosat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin romuja.
– Nämä romut ovat meidän aarteitamme. Ne ovat osa harrastustamme. Mies ajaa kilpaa ja sanoisin, että hallin sisältö on pitänyt hänet hengissä tämän vuoden. On jotain, mitä saa tehdä, kun tulee se hetki, että seinät kaatuvat päälle, Mäensivu kertoo.
Lähdemme yksi kerrallaan pihalle selvittelemään ajatuksia. Sanna Mäensivu
Aina harrastuskaan ei vie ajatuksia riittävän kauas kotioloista. Hallin ovi käy tiuhaan, kun perheenjäsenet päästelevät höyryjä.
– Olemme kuin Kiljusen herrasväki. Lähdemme yksi kerrallaan pihalle selvittelemään ajatuksia, Mäensivu kertoo.
Pihalla toivon kipinä vihdoin herää. Entisen kotitalon paikalle on valettu tällä viikolla antura. Sen päälle nousee uusi talo – vielä joskus.
Lapsen sanat herättivät auttamaan
Yli vuosi ehti kulua ennen kuin perhe uskalsi edes haaveilla oikeasta kodista. He elivät vain päivä kerrallaan ja koittivat selviytyä. Uutta tarmoa löytyi yllättävästä suunnasta.
Lapset saivat sen aikaiseksi. Perheen Nita-tytär oli löytänyt ystävän. Ystävä otti kotona puheeksi, että haluaisi käydä Nitan luona kylässä. Hän kuitenkin sanoi, että siinä on pieni mutta. Nita asuu autotallissa.
– Meillä on kotona sitkeä pieni tyttö. Hän sai auttamishalumme heräämään. Totesimme silloin miehen kanssa, että meillähän on yhdet ylimääräiset seinät, joita joku muu tarvitsee meitä enemmän, Sari Tanttinen kertoo.
Seinät olivat olleet Tanttisen miehen työkaverin kyydissä, kun tie petti kuljetusyhtiön auton alta. Kuorma kallistui ja liinat pettivät. Asiakas ei halunnut mahdollisesti vahingoittuneita seiniä itselleen, joten kuljetusyhtiö lunasti ne.
Tanttiset ajattelivat rakentaa niistä uuden kodin itselleen. Heidän mielensä kuitenkin muuttui.
– Päätimme ehdottaa, että kuljetusyhtiö myisi seinät edullisesti kotinsa menettäneelle perheelle.
Unelma uudesta kodista otti harppauksen eteenpäin.
"Nitalle koti"
Syksyn aikana Sari Tanttinen on organisoinut erilaisia keräyksiä, jotta tyttären ystävä saisi ympärilleen muutakin kuin seinät. Ainakin katto olisi hyvä saada paikoilleen ennen talvea.
– Tämä projekti kulkee nyt nimellä "Nitalle koti". Sillä nimellä tulee Facebookiin näinä päivinä ihan uusi tempauskin, Tanttinen kertoo.
Hän on vielä varsin salamyhkäinen asian suhteen, mutta tulipalon raunioilla siitä saa jo vihiä. Pihassa hääräilee Sadan vuoden talo -ohjelmasta tuttuja rakentajia. Sen verran Tanttinen suostuu kertomaan, että rakennusapua on luvassa.
– He auttavat meitä ammattimiehen roolissa.
Apua on tarjonnut myös muun muassa Kirkkopalveluiden Kotimaanapu, jolla on voimassa oleva keräyslupa. Sen kautta lahjoituksia voi tehdä kuka vain. Myös Kankaanpään kaupunginvaltuuston jäsenet päättivät tällä viikolla ohjata kokouspalkkionsa perheen hyväksi.
– Tuntuu upealta, kun tuntemattomat ihmiset ovat tarjonneet apuaan. Ilman heitä uuden kodin rakentaminen ei olisi ollut mahdollista, Sanna Mäensivu kiittelee.
Auttajat saivat uskomaan tulevaan
Juha-Matti Rajalasta tuntuu kuin vanhan ajan talkoohenki olisi herännyt heidän ympärillään. Ihmisten hyväntahtoisuus lämmittää synkimpinä hetkinä. Vaikka nyt alkaa jo näyttää lupaavalta, ei Rajala uskalla vielä toivoa paljoa.
– Aika kaukaiseltahan talohaave vieläkin tuntuu. Talo etenee sitä mukaa, kun materiaaleja saadaan hankittua. Pakkasen puolelta yritetään nousta hartiavoimin.
Sanna Mäensivu toteaa vieressä, että omia silmiä on vaikea uskoa, vaikka talon perustukset on jo valettu. Pikku hiljaa ympärillä olevat ihmiset ovat kuitenkin saaneet heidät uskomaan tulevaan.
– Täysin ventovieraista ihmisistä on tullut meille korvaamattomia. Heidän avullaan me nyt yritämme nousta täältä. Tuntuu hyvältä nähdä, että elämäntilanne ei ole saanut meitä lannistettua, vaikka niinkin olisi voinut käydä.